Viime viikonloppuna mentiin totaalisesti meidän mukavuusalueen ulkopuolelle ja käytiin paimentamassa "vieraissa", mutta selvittiin ja lampaatkin selvisi, joten ei huonompi reissu ja uskalletaan mennä toistekin. Zeldan kanssa tehtiin kolme kierrosta lampailla. Ihan ilman apua ei selvitty ja tarvittiin hieman kouluttajan auktoriteettia aitauksessa. On tuo paimentaminen vaan mielenkiintoista ja opettavaista. Meille uutena käytettiin nyt paljon maahanmenoa jarruna. Tavallaan se tuntui toimivan, mutta jälkeenpäin jäin miettimään, että kuinka paljon koira maassa ollessaan lopulta keräsi painetta ja kieppejä sekä sitä turhaumaa, jota lampailla ei hirveästi kaivata. Tässä on olemassa sekin koulukunta, joiden mielestä tuo maahanmeno ei ole kroppakoirille se luonnollinen asia, koska eivät kykene silmäkoirien lailla hallitsemaan laumaa vaan keräävät kierroksia. Tietysti se koira voi oppia sitä harmoniaa ja rauhoittumista myös maahanmenon kautta. Niin tai näin antoisa päivä oli ja varmasti jotain opittiin. Edelleen en ole varma onko paimennus meidän juttu ainakaan koemielessä, mutta niin kauan, kun siitä ei aiheudu haittaa lampaille tai koiralle niin harrastuksena se on ainakin mielenkiintoista ja opettavaista. Seuraavaan briardien paimennuspäivään ollaan myös alustavasti ilmoittauduttu mukaan, mutta täytyy vielä tarkastaa muutama muu meno ennen sitä.
Sunnuntaina oli briardien ja schapendoesien rotumestaruudet Maalahdessa. Briardeja oli ilmoitettu vain kaksi kappaletta, joista toinen oli Zelda eikä Zelda päässyt osallistumaan juoksujen takia. Tiia ja Seela onneksi veivät B-radan voiton 5-tuloksella ja ensimmäinen briardien rotumestaruus saatiin jaettua ansiokkaasti.
Itse sain sitten juoksennella neljä rataa kolmosissa. Savikon Seppo oli saanut aikaan melkoisia kiemuroita. Ensimmäisellä radalla iski epätoivo jo tutustuessa, kun en saanut mitään järkevää ohjausta aikaan A-esteen jälkeiseen elämään. Näistä iskee aina se epätoivo ja agilitymasennus nostaa päätään. Sekä Teslan että Tellervon kanssa radat menivät melkoisen luokattomaksi räpiköinniksi. Jostain sain kuitenkin taisteluasennetta seuraavalle radalle, joka ei kiemuroiltaan ollut yhtään helpompi, mutta sain jonkinlaiset ohjauskuviot tehtyä. Taistellen pusersin sitten yliaikanollat molemmilla. Tellervon kanssa tuli pari siinä ja siinä kieltoa, jotka veivät aikaa ja viimeisen esteen kiepahdus ei myöskään ollut meidän eduksi. Tuomari vaihtoi medien rataantutustumisessa viimeisen esteen takaakierroksi. Paras ja nopein ohjaus olisi ollut takaakiertoniisto, mutta sen tekeminen olisi aiheuttanut hylyn, koska aika olisi katkennut. Ajanottolaitteet olivat myös aika paljo irti itse hypystä sisäänpäin ja tästä hyvästä Teslan kanssa tehty pyöritys vei aikaa kaiken muun lisäksi eikä Tellervonkaan kanssa tehty pelastelusylkkäri auttanut. Sen kanssa eniten harmittaa muutamat huonot ohjaukset, koska ilman niitä oltaisiin saatu puhdas nollarata. Teslan kanssa ei aika olisi riittänyt, vaikka olisi tehty mitä piruettaja. Sinänsä sillä oli ihan reipas tahti, mutta ei noilla kiemuroilla olisi auttanut. Teslan luokaton yliaika räpellys kuitenkin riitti kolmanteen sijaan eikä tarvinnut ajella kotiin ilman pyyhkeitä...
Menin jossain mielenhäiriössä ja keväisen lupauksen saattelemana ilmoittamaan Zeldan haun seuramestiksiin... nyt olisi sitten viikko aikaa viimeistellä palaset kasaan. Ne palaset on onneksi kunnossa, mutta se kokonaisuus ei välttämättä ole vielä ihan viimeisen päälle. No mennään katsomaan missä ollaan ja mitä tarvii vielä treenata, jotta se koulari joskus irtoaisi :)
Sunnuntaina oli briardien ja schapendoesien rotumestaruudet Maalahdessa. Briardeja oli ilmoitettu vain kaksi kappaletta, joista toinen oli Zelda eikä Zelda päässyt osallistumaan juoksujen takia. Tiia ja Seela onneksi veivät B-radan voiton 5-tuloksella ja ensimmäinen briardien rotumestaruus saatiin jaettua ansiokkaasti.
Itse sain sitten juoksennella neljä rataa kolmosissa. Savikon Seppo oli saanut aikaan melkoisia kiemuroita. Ensimmäisellä radalla iski epätoivo jo tutustuessa, kun en saanut mitään järkevää ohjausta aikaan A-esteen jälkeiseen elämään. Näistä iskee aina se epätoivo ja agilitymasennus nostaa päätään. Sekä Teslan että Tellervon kanssa radat menivät melkoisen luokattomaksi räpiköinniksi. Jostain sain kuitenkin taisteluasennetta seuraavalle radalle, joka ei kiemuroiltaan ollut yhtään helpompi, mutta sain jonkinlaiset ohjauskuviot tehtyä. Taistellen pusersin sitten yliaikanollat molemmilla. Tellervon kanssa tuli pari siinä ja siinä kieltoa, jotka veivät aikaa ja viimeisen esteen kiepahdus ei myöskään ollut meidän eduksi. Tuomari vaihtoi medien rataantutustumisessa viimeisen esteen takaakierroksi. Paras ja nopein ohjaus olisi ollut takaakiertoniisto, mutta sen tekeminen olisi aiheuttanut hylyn, koska aika olisi katkennut. Ajanottolaitteet olivat myös aika paljo irti itse hypystä sisäänpäin ja tästä hyvästä Teslan kanssa tehty pyöritys vei aikaa kaiken muun lisäksi eikä Tellervonkaan kanssa tehty pelastelusylkkäri auttanut. Sen kanssa eniten harmittaa muutamat huonot ohjaukset, koska ilman niitä oltaisiin saatu puhdas nollarata. Teslan kanssa ei aika olisi riittänyt, vaikka olisi tehty mitä piruettaja. Sinänsä sillä oli ihan reipas tahti, mutta ei noilla kiemuroilla olisi auttanut. Teslan luokaton yliaika räpellys kuitenkin riitti kolmanteen sijaan eikä tarvinnut ajella kotiin ilman pyyhkeitä...
Menin jossain mielenhäiriössä ja keväisen lupauksen saattelemana ilmoittamaan Zeldan haun seuramestiksiin... nyt olisi sitten viikko aikaa viimeistellä palaset kasaan. Ne palaset on onneksi kunnossa, mutta se kokonaisuus ei välttämättä ole vielä ihan viimeisen päälle. No mennään katsomaan missä ollaan ja mitä tarvii vielä treenata, jotta se koulari joskus irtoaisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti