Onnistumisen iloja

Hiottiin viimeksi Lentsulla sotasuunnitelmaa kaukoihin ja en ole ehtiny ehdollistaa niihin kuuluvaa kosketuskeppiä, kun saatiin semmosen vaihdot aikaan takapihalla, että teki mieli hyppiä koiran mukana. Ollaan siis pääsemästä niistä kyttäämiskakeista veks ja siirtymässä vauhdikkaisiin vaihtoihin.

Mä oon kyllä yleisesti kauheen tyytyväinen Zeldan työskentelyhalukkuuteen ja en oikein tiedä, miten se voisi olla parempi. Toki se voisi olla keskittyneempi ja vähemmän vilkas, mutta mä itse tykkään, että koira saa olla vähän vilkas, toki se on haaste tokossa, mutta kyllä se liika vilkkaus on sitten jossain toisessa ominaisuudessa plussaa.

Teslan kanssa aloitettiin lyhyt kurssit aiheina temput ja voi/evl ongelmat. Tesla oli temppukurssilla aika taitava, ylläri, ylläri :) Sehän nyt osas lähes tulkoon jo kaikki temput mitä oli vuorossa, peruutus, kiepit ja jalkojen ali pujottelu.

Kauheen ahkerasti ollaan edelleen hakuiltu ja ensi viikolla alkaa kurssi, joten sieltä hakemaan vähän tilannekatsausta ja evästystä jatkoon.

Tiistaina tein molempien tyttöjen kanssa jopa pienet aksapätkät treeninvedon päälle ja kyllä oli kivaa! Tesla oli tietty super ja Zelda ohjautui jopa muutaman esteen!

Zeldan kanssa ollaan tokossa nyt oikeesti keskitytty niihin käännöksiin ja kyllä sitä valoa näkyy. Ja meillehän ei riitä mikään kohtalainen vaan tavoitteena on oikeasti melko lailla täydellinen seuraaminen, jota kelpaa esitellä kesäkuussa rotumestiksissä, vaikka taivaalla lentäisi tuhat lintua eikä kukaan pääse sanomaan, että aukeaa pätkän vertaa. Menemme sinne siis näillä näkyminen aloon, vaikka kaukot on kääntyneet parempaan suuntaan ja noutokin etenee pikkuhiljaa tai lähinnä se luovutus ja loppuasento. Luoksetuloa täytyisi muistaa tehdä kanssa, koska se on vähän semmonen katoileva liike vielä tässä kohtaa.

ps. kuka järjestäisi mulle aikaa lähtee Teslan kaa agibaanoille tai vaihtoehtoisesti veisi sen moisille :P

Kauheesti kaikkee muttei paikkaa rinkiin

En ole yhtään ehtinyt kirjoitella meidän paimennustouhusta. Ollaan nyt kuitenkin kurssilla Eurajoella ja opetellaan olemaan saalistamatta lampaita ja tekemään töitä nöyränä.  Jotenkin musta tuntuu, että tästä hallintatreenistä voi olla hyötyä monessa muussakin mutkassa.

Lintujen jaakaaminen on nyt kesäkaudella häirinnyt paljon meidän tokoiluja, mutta siitä huolimatta saatiin mielestäni todella loistokas suoritus Varsinaissuomen ja Satakunnan kennelpiirien näyttökokeessa aikaiseksi.  Koira pystyi häiriöstä huolimatta tekemään, vaikka taivaalle katselu häiritsi pahasti teknistä suorittamista ja aiheutti ylimääräisiä käskyjä, mutta paketti pysyi kasassa. Paikkamakuu oli kyllä surkea, juoksut ei ole selitys ja niiden kanssa täytyy selvitä sitten isona tyttönä, mutta mun mielestä alle kaksi vuotiaan briardin kohdalla ei voi olla kovin kiukkuinen, jos naapuri lähtee kävelemään ja sen päälle lorahtaa niin, että on pakko putsata ja sitten unohtaa mitä on tekemässä ja nousee epävarmana ylös. Zelda saa kaiken anteeksi, koska se ei jahdannut lintuja, kunhan vain katseli.

Suoritus näyttää kivalta myös videolta:

 http://www.youtube.com/watch?v=UFqm0QAkXR0&feature=youtu.be

Tuomarit eivät kyllä nähneet meidän potentiaalisuutta ja erinomaisuutta ihan samassa mittakaavassa :D

” Ohjaajan jännittäminen ja epävarmuus näkyy ja vaikuttaa koiraankin. Ohjaajan tulisi olla määrätietoisempi! Koiran työskentelyasenne voisi olla parempi, joskin mukaviakin pätkiä näkyy. - se on välillä vallaton. ”

Varmasti jännitin ja olin kokoajan epävarma, koska se sinkoaa linnuille. Yksi tuomareista tuumasikin, että ohjaajalla on luottamuspula koiraan, vaikka kehui kyllä positiiviseksi yllätykseksi rotunsa edustajaksi. Määrätietoisuutta kyllä varmasti, mutta koiran asenne on kyllä kohdillaan. Korrin Pekka esitti asian koulutuksessa joskus paljon paremmin ”onpas sillä valtavasti tekemisen halua”. Ehkä se tekemisen halu vielä kohdistuu muualle kuin vakavaan työntekoon eikä briardin nyt kovin vakava kuulu ollakaan. Ja ohan se joo vähän vallaton ja kuriton, mutta se me tiedetään ja ollaan nyt alettu siihen kiinnittämään enemmän huomiota…

Tuomareiden mielestä huomio tulee kiinnittää:
 a.. seuraamiseen; koiran paikka ajoittain aukeaa
 b.. noutoon; epäonnistuu kokonaan
 c.. paikalla makuu; koira ei pysy
 d.. ohjaajan pieniin vartaloapuihin. 

a.   No kai se irtoo kun välillä unohtuu haikailee taivaalle eikä ne käännökset edelleen oo valmiit, varsinkaan vasen. Olen nyt pyrkinyt treenaamaan seuraamista paremmassa vireessä niin saa käännöksiin särmää. Kyllä se siitä.

b.   Minusta se oli kerrassaan täydellinen. Toki ne tuomarit ei olleet nähneet meidän kapulatansseja. Eikä ne tiennyt, että ollaan vaihdettu opetustekniikka enempi ”tottismaiseen” noutoon ja se kapulan pito on täysin kesken. Ja vauhti on tärkeä eli haluan koiran juoksevan täysiä kapulalle, ottavan sen heti suuhunsa ja palauttavan yhtä lujaa. No tekihän se sen!

c.   Täysin totta, edellä mainituista kootuista selityksistä huolimatta.

d.   Ai ne oli vaan pieniä, no sehän tarkoittaa, että meillä on suunta parempaan :D

Tärkeintä kuitenkin, että olin itse tyytyväinen ja uskon koiraani. Ikähän tuolla tulee vastaan, joten tämä tilaisuus meiltä meni ohitse ja niin hienoa kuin olisi ollut päästä rinkiin tokoilemaan niin pääsemöttymyys ei ole este saavuttaa niitä tavoitteita. Mä olin kuitenkin vielä jonkin aikaa sitten aika epätoivoinen meidän tämän kesän ulkotokoilun suhteen, mutta tuolla Oripäässä käynti antoi toivoa siihen ihan valtavasti eli reissu ei todellakaan ollut turha. Meiän seuralla oli myös kauheen kiva yhteishenki ja kuudesta TVA Pori  -tunnuksilla varustetusta koirakosta mukaan pääsi kolme. Toki sitä hieman harmittaa ja vähän pettyi, kun ei tuohon joukkoon kuulunut, mutta toisaalta kyllä mulla vähän sellainen kutina oli, ei nyt vaan oltu sitä mitä haettiin, liian vallattomia :D

Ensi viikonloppu on onneksi pelkkää tokoa Lentsun opissa, sitä me tähän kyllä kaivataan. Luvassa on varmasti naurua ja tokon iloa, se sopii meille. Tärkeintä on positiivinen asenne ja se, että treenaaminen on hauskaa. Tavoitteet täyttyy kyllä sitten ajallaan.

ps. en jaksa enää kirjottaa jälkikurssista, mutta eiköhän se ole seuraava otsikko, jäljessä luuhaa ;) 

 

Tee Se Itse -hakuporukka

Jos haaveilee joku päivä korkkaavansa PK-uran hakupuolella on sen eteen tehtävä töitä eikä yksinäinen puurtaminen auta ja kun se haku nyt vaan tuntuu olevan se meiän juttu noin niinku ensisijaisesti! Hakuporukan puutteessa ei auttanut sitten mikään muu kuin alkaa huhuilla porukkaa kasaan ja sehän kävi kätevämmin kuin osasi uskaltaa toivoa.

Meillä on haun suhteen kevät alkanut siis vallan loistavasti. Tilastoiden sanoisin, että kuudet treenit ja neljä eri maastoa. Porukan rotukirjo on mukava, holskua, suursnautseria, bortsua, mudia, lapukkaa, vesikoiraa, lapparia ja sitten tietty yks kohnottaja briardi. Toistaiseksi ei ole tarvinnut tehdä porukan suhteen mitään rajoituksia ja ollaan saatu sopivan kokoisia treeniseurueita aikaan. Näillä mennään kunnes toisin todetaan.

Meiän treenailut on siinä vaiheessa, että tarvitaan paljon toistoja ja itse harjoituksen on suhteellisen lyhyitä. Nyt ollaan viimesen kolmen viikon aikana päästy treenailemaan 2-3 kertaa viikossa eikä aikaa ole kulunut kuin 1,5-2,5h kerta, joten ei yhtään mahdotonta.

Zeldan kanssa tehdään tosissaan töitä nenänkäytön eteen eli tehdään lähes tulkoon pelkkää tuulitreeniä. Mukaan ollaan otettu käyttäytyminen maalimiehillä, koska koiran maalimiesmotivaatio on sitä luokkaa, että se kestää vaatimista eikä lähde maalimiehen luota pois. Ensin opetellaan istumaan ruuan avulla ja sitten saa patukalla leikkiä. Ollaan jo hieman päästy hajun poiminnassa etenemään niin, että kun tiedän koiran saaneen varmasti hajun ja paikallistaneen maalimiehen peräännytään piilolta ja teen lähetyksen niinkuin keskilinjalta.

Zelda tekee mun mielestä paljon paremmin töitä kuin viime vuoden puolella, mutta edelleen se kohnotus ja vilkkaus asettaa haasteita. Keskilinjalla otan sen perusasentoon ja se nostaa nenäänsä ja lähtee luottavaisesti suunnistamaan eteenpäin ja nappaa hajun ilmasta ja yleensä siinä kohtaa tulee se haastavin osuus. Se ei malta paikantaa hajua loppuun ja liinalla, kun jarruttaa niin rupeaa herkästi pyörimään. Tällä taktiikalla me nyt kuitenkin luottavaisesti edetään ja uskotaan vahvasti, että hyvää tulee.

Yltiäpositiivinen tavoite olisi rakentaa maastossa työskentely, nenän käyttö ja etsiminen siihen pisteeseen, että ensi talven aikana saisi rakennettua ilmaisun ja sitten keväällä siirrettyä sen maastoon ja sitten sitten… :D HK1 ja viimeisen sertin metsästys ;)

Tokouran korkkaus

Zeldalla oli suureelliset tavoitteet startata tokoilunsa jo ajat sitten, mutta sen henkinen kehitys on kuitenkin suunniteltua hitaampaa ja mitä sitä kiirehtimään. Ei me kuitenkaan maltettu olla menemättä sinne kokeeseen, vaikka koira oli mielestäni täysin kesken ja koetta edeltävän kuukauden aikana se unohti suurimman osan liikkeistä. Jälkeenpäin ajateltuna aiheuttaakseen omistajallee harmaita hiuksia…

Kehäänmeno ja luoksepäästävyys oli kyllä ehkä koirahistoriani kaoottisempia kokemuksia. Teslan MH-kuvaus oli ehkä kauheampi. Ei tässä auta selitellä enempää vaan pistää video kehiin:

 https://www.youtube.com/watch?v=xnSU1szjAgs

Ei varmaan kukaan yleisöstä uskonut, että koira pystyy makaamaan paikoillaan kaksi minuuttia, mutta kauhunsekaisista tuntemuksista huolimatta saatiin pohjille mukavat pisteet. Yksilöliikkeissä en ollut seuraamiseen yhtään tyytyväinen. Toisaalta en uskaltanut viritellä koiraa pätkän vertaa.

https://www.youtube.com/watch?v=84OQBiEKLek

Ykköstulos kuitenkin kurottiin kasaan ja oikeus korkata avoin on, sitten kun ollaan valmiimpia ;)

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen taluttimetta 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Luoksetulo 10

Seisomonen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 0

Kokonaisvaikutus 9

14.4.2013, Pori, Tuomari Ilkka Sten, ALO1, 167p

Tuo estehyppy oli ihan oma moka ja ilman sen nollausta ois ollut kyllä komeat pisteet, mutta ykkönen on ykkönen.

Seuraavassa kokeessa ei sitten menny sinnepäinkään.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 0

Seuraaminen kytkettynä 10

Seuraaminen taluttimetta 10

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 1/2

Luoksetulo 5

Seisomonen seuraamisen yhteydessä 10

Estehyppy 0

Kokonaisvaikutus 7

28.4.2013, Pori, Tuomari Juha Kurtti, ALO3, 125p

Toi maahanmenon nollaus oli jotain ihan Zeldan laamailua. Se lähti hiippailee rivistä mua kohti. Ehkä sitä ahisti, kun juoksut oli tuloillaan. Vuoti sitten seuraavana päivänä kuin seula ja Usko-holskun hajutestin perusteella alko jo ennen hakutreenei erittyä lemmennesteitä. Juoksutarkastuksen se kyllä suoritti eikä hallilla pahemmin urosten päitä käännellyt. Toki viimeksi se vuoti kuin seula 21 päivää eikä sitä ennen tai jälkeen mitään. Alkoi ja loppui koko touhu kuin seinään eikä paljon koiran mieltä hetkauttanut. No se selittelystä...

Seuraamisiin sain hieman sitä koottua, mutta sitten homma hajosi lopullisesti, eikä koira yhtään kuunnellut tai keskittynyt olennaiseen ja videot taas kertonee enemmän:

  https://www.youtube.com/watch?v=JfP9s1doK7w

  https://www.youtube.com/watch?v=mZJdcH7B-OM

Onneks Maikki ja Lotta pitivät kyseisessä kokeessa rodunmainetta yllä ja nappasivat ykkösen kunniapalkinnolla :)

Juoksjen takia jäi sitten se MH-kuvauskin väliin :P

No mutta tästä on meillä suunta taas vain ylöspäin ja nokka kohti uusia haasteita! 

ps. käytiin me toki kokeiden välissä kupittaalla jahtaamassa puluja... kaikkeen sitä ihminen rahansa pistää ;) 

Estehakuisuus vs. Hallinta

Päästiin osallistumaan Zeldan kanssa Myytin koulutuspäivään, jossa aihe oli otsikon mukaista agilityä Hillin Satun opissa. Meidät oli laitettu ”Sinkoilijat” –ryhmään, vaikka oikeastaan Zeldan suurin ongelma lienee estehakuisuus, saalistaminen, omapäisyys ja vallattomuus seinän toisella puolella. Me treenaamme siis samassa hallissa niin tottelevaisuutta ja agilityä ja tuolla väliseinällä on jokin maaginen merkitys, kun toisella puolella tuppaa unohtumaan kaikki perusasiat kuten paikoillaan istuminen ja lelun palautus.

Ohjaajapehmeiden ja nöyrien schapejen sekä yli kuuliasen Salli-briardin kanssa en ole joutunut painimaan vastaavien ongelmien kanssa kuin Zeldan. Olen saanut kaikki koulutusvirheet anteeksi ja agility on lähinnä ollut sitä oman liikkumisen ja ohjaamisen hallintaa, jota koirat ovat lukeneet ilman sen kummempaa opetusta. Esteiden oikeaoppinen suorittaminen ja irtoaminen ovat oikeastaan Teslan kanssa ainoat asiat, joita olen oikeasti opettanut. Se ohjautuu huonosti takaa, mutta suurin osa meille sopivista ohjauksista on mahdollista toteuttaa edestä.

Nyt väännetään tätä mahdottoman vaikeaa ja kiehtovaa lajia kuitenkin Zeldan kanssa. Koiralla on rodun edustajaksi erinomaiset fyysiset puutteet, siltä löytyy sitä draivia, jota Teslalle hieman soisin enemmän ja se rakastaa tekemistä sekä agility, esteitä ja juoksemista, mutta se ei ohjaannu sitten pätkääkään  suuntaan eikä toiseen. Se ei malta istua lähdössä ja se ei malta suorittaa esteitä eikä keskittyä eikä varsinkaan ymmärrä lukea ohjausta. Se saalistaisi ohjaaja ja kyttäisi patukkaa sekä rallattelisi mielellään patukka suussa ympäri kenttää ja suorittaisi siinä matkan varrella niitä esteitä omatoimisesti. Mikä tässä sitten on niin vaikeaa? Ja eikö sitä neljän koiran (jotka lähes itse kouluttamia yhtä lukuun ottamatta) kanssa kisanneena jo osaisi sen viidennen kanssa toimia oikein?

Tämä koulutus oli kyllä ihan meitä varten suunniteltu ja kyllähän sieltä ajatuksia irtosi. Ohjaamiskiemuroiden sijaan keskityttiin nyt oikeasti siihen, että miten sen koiran saa toimimaan ja tehtiin paljon erilaisia asioita, joita on tottunut sisäistämään ja uskoisin näistä harjoitteista meille jopa jotain hyötyä olevan. Kouluttaja kehotti vaihtamaan nyt lelut makupaloihin. Zelda ei kyllä näyttänyt koulutuksessa patukan kanssa ihan parastaan, koska oli niin rallattelu tuulella. Mutta makupala koulutukseen siirtymisessä estehakuisuuden vahvistamiseksi on kuitenkin meille tässä kohtaa selkeästi tarpeet. Tässä kohtaa sitä miettii, että kun olen Teslan kanssa pyrkinyt vauhdin ja draivin vahvistamiseen niin täytyisikö mun ne koiralla, jolla ne on luonnostaa niin pystyä jättämään hetkeksi sivuun ja keskittyä oikeasti opettelemaan niitä yksinkertaisia ohjauksia sekä esteiden suorituksia? Laittaa ensin ne palaset kohdilleen ja sitten alkaa niistä rakentamaan sitä agilityä. Käytännön harjoituksina palasiksi saatiin kolmiotreeniä ja sitten sitä, että itse malttaisi ja odottaisi ja antaisi koiran suorittaa esteitä, jopa niin että itse kävelee, mutta koira suorittaa.

Hieman kokosin parhaita paljoja meidän harjoituksista kasaan. Kaikki on videolla ja nämä muutamat toistot tässä seuraavassa vaativat alle, väliin ja jatkoksi kymmeniä vastaavia! Teslan kanssa meillä on ollut agilityssä semmoinen kolmen toiston sääntö, jota ollaan yritetty noudattaa. Zeldan kanssa tämä koulutus tuli kyllä ihan tilaukseen ja saatiin paljon treeniaiheita, joita yritetään nyt noudattaa. Meillä on 2x2 kepit tilauksessa, joten niiden avulla tehdään kesän aikana täydellistä jälkeä ja pari hyppyä tai oikeastaan kolme olisi kiva saada jostain kasaan. Tässä nyt se video ja sen jälkeen muihin aiheisiin:

Vielä sen verran agia, että tähän perään Teslan kolmosten korkkaus 17.4 videoin:

Ja sitten meidän mainion maanantain kymppiryhmän häiriötreeneistä Zeldan osuutta:

Ja loppuun tiivistetyt tokokriisit ja murheenkryynit:

*Liikkeistä pysähtyminen on kadonnut totaalisesti ja koe on viikon päästä, yhyy!

*Paikkamakuussa on hirveä kuunteluongelma siinä kohtaa, kun pitäisi mennä maahan

*Luoksepäästävyydessä ei pysy koira housuissaan ja sen jälkeen varsinkin on vaikea keskittyä kuuntelemaan paikkamakuu käskytystä, pysyy kyllä, kun sinne pääsee., mutta ei tahdota yhtään pistemenetyksiä saati nollausta niin typerästä asiasta.

*Maahanmeno on edelleen hidas, mutta teknisesti pystyy kyllä nopeaan, mutta se nopea suoritus ei ole rakentunut käskytyksen yhteyteen

*Seuraaminen on parhaillaan parasta, mutta jos ei keskity niin käännökset menee ketuille

*Luoksetulo nyt vaan vaatii treeniä, se loppuasento, mutta vauhti on super ja pystyy istumaan paikoillaan

*Linnut on tulleet takaisin! Mutta pakko sanoa, että jos se vielä syksyllä lähti päättömästi niiden perään niin nyt se lähtee ainoastaan "vapaalla" tai jos ohjaaja toimii typerästi, esim. hermostuu, kun koira ei osaa pysähtyä niin koira keksii kyllä parempaa puuhaa...

Mutta hei täytyyhän jonku tarjota kansalle niitä sirkushuveja!

(Toi kuranen ja takkunen blondi noiden muiden keskellä on mun)           

Tokotilannetta, vähän agia ja lampaita!

Tesla työstää voittajaa 1-2 kertaa viikossa ohjatusti, hävettävän vähän itsenäisesti. Kaukoja tehdään nyt esteen takana, vaihtoihin ja tekniikkaan olen tyytyväinen, mutta matkan kasvaessa suorastaan loikkii eteenpäin. joten nyt opetellaan lähinnä sitä malttia suorittaa ne vaihdot liikkumatta sivuille tai eteen. Ruudussa ollaan päästy jo nauhan ja merkkien tarjoamisesta eteenpäin, sekä otettu tyhjiä toistoja, mutta vaatii niitä toistoja. Liikkeestä istuminen on hiomista vaille valmis. Seuraaminen on aika karsee nyt jostain syystä ja perusasennot on kadonneet lopullisesti ja askeleen on ihan hirveitä. Hyppynouto ja metalli on molemmat riittävän hyvät, mutta tunnarissa se mälvääminen on ihan mahdotonta, joskin se on ollut paljon pahempaa ja välillä se jopa mälvää vähempi. Eli näillä eväin voittaja korkataan joskus loppu kesästä tai alku syksystä.

Agilityssä Tesla korkkasi kolmoset iloisen rallatellen vähän miten tykkää Mariannen ohjaksissa. Videot on tulossa joskus. Viime lauantaina se pääsi pitkästä aikaa Heinin koulutukseen ja oli aika kivaa. Saatiin koko 37 estettä mutkineen suoritettua ja vaikka paikka oli täysin uusi eikä mikään kovin avara niin koira toimi niinkuin on toivottavaa toimia.

Zelda suuntaa tosissaan alokkaaseen... voi syvä huokaus. En sitten jaksa odottaa siitä valmista, koska ei siitä valmista muuten tule kuin antamalla ensin kansalle vähän leipää ja sirkushuveja niin ehkä häpeä saa ohjaajan ottamaan itseään niskasta kiinni?

Mutta jos...

...Zeldasta ei tule tokotähteä niin siitä ehkä tulee lammaspaimen! Hannis ja Pöysti ottivat meidät mukaansa Somerolle ja reissun päätteeksi olin oikein tyytyväinen koiraani. Toki pelkäsin pahinta ja oli varautunut joko totaaliseen lampaiden ignooraukseen ja paskansyöntiin tai sitten täydelliseen kaaokseen. Meillä kuitenkin oli aika kivaa. Ensin käveltiin ulkona liinan kanssa lampaiden perässä. Aina, kun koira ryki niin liike seis kunnes se rauhoittui ja sitten taas matkaa. Näin kuljeteltiin lampaita verkkaaseen tahtiin kentän päästä toiseen. Työkoirat tarkkailivat kentän laidalla ja varmaan myhäilivät ihan hyväksyvään sävyyn, kun karvaturri osoitti kiinnostusta lampaisiin eikä heihin. Sitten mentiin seinien sisään pörräämään ja Zelda pääsi irti ihan vaan pyöriskeltiin minä toisella puolella lampaita ja koira toisella. Muutama liian innokas lähestyminen, mutta äänellä ja sauvalla saatiin ne nopeasti haltuun. Toki se paska maistu hyvältä, varsinkin, kun ei saanu tehä mitä tahtoo. Ennenkaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että koiralla oli kiinnostus lampaisiin, homma pysyi hallinnassa eikä se koettanu syödä lampaita. Toki hallinnan eteen on tehtävä töitä, että jahtaamisvietti ei pääse valloilleen, mutta kyllä sillä varmasti mahdollisuudet on opetella tekemään työtä vaaditulla tavalla.

ps. Meidän keittiöremppa on vieläkin kesken ja pahvilaatikko elämä jatkuu. Huokaus.

Karhu kohdattu ja kolmoset kutsuu!

Meidän viime vuoden tavoitteet oli päästä agissa kolmosiin ja tokossa voittajaan, molemmat tavoitteet toteutuivat vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta ei se ole niin kuukaudelleen. Paljon on ollut viime vuonna ja vielä tänäkin esteitä täysiä treenaamiselle ja kisaamiselle. Listassa voisi mainita ainakin valmistumisen, työelämään siirtymisen, vesivahingon, muuton ja sen myötä alkaneen rempat, joka on yhä päällänsä, mutta pian on pahin ohi eli keittiö valmis ja sitten vaan otetaan rennosti ja tehdään siinä sivussa.

 

Eilen oli kisapäivä mulla ja Teslalla sitten viime vuoden elokuun. Ei meillä kyllä ollut viime vuonna muutenkaan kuin kaksi yhteistä kisareissua, joista molemmista tarttui käteen nollavoitto. Se kolmas jäi kaivelemaan. Hienoja läheltä piti suorituksia Tesla kävi tekemässä lainaohjaissa, mutta sitä punaista lankaa ei ihan ehtinyt löytyä olemattomilla treeneillä. Eiliset radat oli kyllä oikeastaan kaikki totaalisen kamalaa katsottavaa ja luokatonta ohjausta. Ekalla radalla meni muuten ihan hyvin, mutta hätäilin keppejen jälkeen tulevalle hypylle ja vedin koiran väkisin ulos väärästä välistä. Jatkettiin matkaa siitä kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska moka oli täysin mun. Muuten rata olisi varmasti ollu kohtuullisen nopea nolla räävittömistä kurveista huolimatta. Seuraavaksi vaihdettiin tuomaria ja edessä oli enemmän mutkia. Oikeasti meille tosi kiva rata, mutta ei sitten kuitenkaan. Suunnittelin alkuun pakkovalssia, mutta olisi täytynyt tehdä ennakoiva, koska koira varasti törkeästi ja siitä seurauksena syöksyi väärään päähän putkea. Loppu rata oli sitten yhtä törkyilyä mukaanlukien jäätävä lentokeinu. Olin aika varma, että saadaan ajella sunnuntaina Lietoon metsästämään sitä viimeistä nollaa...

 

Viimeisenä vuorossa oli hypäri ja meillähän ei ole ennestään yhtään hypärinollaa. Rata oli kyllä taas kamalan kiva, mutta suunnittelin ohjauskuviot päin kuttua ja koira varasti taas lähdössä. Onnistuin kuitenkin jotenkin rääpimään kokoon puhtaan suorituksen viime hetken pelastuksilla ja omituisilla ohjauksilla. Tesla meni kyllä aika lujaa, mutta epäilin silti riittikö aika kaikkine kaarineen ja pelastuksineen sekä typerine ohjauskuvioineen. Kyllähän se riitti! Alitettiin ihanne aika -0,86 sekuntilla ja seuraavalla koiralla oli hieman yliaikaa, joten sehän riitti luokannousuun oikeuttavan SERTiin! Nollavoittoputkella sinne kolmosiin sitten päädyttiin. Kolme kisapäivää, joista jokaisessa yks nollavoitto ja loppuradat riemukkaita hyllyjä.

 

Kisatauko ei oo kyllä tehnyt meille kummallekaan hyvää, mutta toisaalta eipä me olla tauolla oltu minkään motivaation tai tarpeen vuoksi vaan ehkä enemmän olosuhteiden ja sen, että ei oo vaan sitten ohjaaja napannut, että olisi nähnyt vaivaa kisoihin lähtöön... Taas vois puhua niistä vanhoista hyvistä ajoista, kun käytiin kimpassa ja kannustettiin toisiamme, mutta eihän se enää olisi kyllä mahdollista nykyisillä kisaajamäärillä ja tahdilla. Tampereella oli kyllä kiva käydä, kun oli tuttuja kisaamassa sopivasti niin schapetuttuja kuin jokunen porilainen. Kesällä olisi kyllä kiva repäistä joku Mikkeli/Kouvola-aksentin kisaretki.

 

Tesla ei ole mun eka kisakoira, mutta se on eka kisakoira, jonka oon rehellisesti luotsannut kolmosiin alusta loppuun. Tiltun kanssa me keräiltiin vaan niitä hypärinollia ja joku muu hoiti loput. Sallin ura katkesi kakkosissa ja Nadan ykkösissä. Nyt on kyllä aika asettaa itselleen, että koiralleen uusia haasteita. Onneksi Teslasta on vielä monta vuotta iloa niiden uusien haasteiden parissa. Zeldan kanssa mulla on tällä hetkellä varsin epätoivoinen olo, että tuleeko siitä ikinä oikeaa agilitykoiraa, se on niin mahdoton ja en vaan osaa käsitellä sitä agilityssä. Ja nyt meillä ei ole edes mitään ryhmää, jossa treenata, joten yksin treenaamisesta ei kyllä tasan tule mitään. Ei me silti ihan olla luovutettu. Päästiin mukaan sellaiseen koulutukseen kuin "estehakuisuus vs. hallinta", jossa nostetaan ainakin mainoksen mukaan kaikki Zeldan ongelmat pöydälle, joten ehkä me saadaan sieltä jotain uutta puhtia ja evästä.

 

Zeldasta puheenollen pistetään pieni video meidän maanantain PK-tottis kurssilta ja selitykset sitten perään:

 

 http://www.youtube.com/watch?v=YwOj9lUXij4

 

Seuraamisessa sillä on kiva perustekniikka, toki ne käännökset edelleen vaatii hiomista ja mun täytyy edelleen opetella kävelemään paremmin. Hieman enemmän sillä voisi olla voimakkuutta touhussa mukana. Luoksetulon stopit sillä näemmä on hallussa, kun lelua kaivaessa ennakoi hienosti, vaikka luoksetulohan tuossa kuuluisi tehdä.

 

Ja viime viikonloppuna me tavattiin viimein se KARHU. Ja vaikka vähän sitä mietti, mihin sitä taas rajojaan tunkee niin karhun kohtaaminen oli oikeasti mielenkiintoinen retki. Zeldasta ei kyllä tule suurta metsästäjää ja testaaja epäili josko se edes lammaskatrasta osaisi puolustaa, mutta kyllä mä siihen ehkä tosipaikan tullen luottaisin ja täähän oli karhu, ei karhut syö lampaita. Seuraavan kerran mennään susitestiin ;)

 

 

Zelda oli oikeastaan koko testin oma iloinen itsensä. Selkeästi se ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, joten se teki sitä mitä osaa eli löi leikiksi. Palautumiskykyyn olin ehkä eniten tyytyväinen, koska karhun mentyä siitä ei voinut mitenkään nähdä äskeistä "hurjaa" kohtaamista, kun karhu katosi näkyvistä, se katosi myös mielestä. Testinohjaajan kommentit on mulla kanssa nauhalla, mutta en ole niitä vielä ehtinyt kuunnella uudelleen. Pitkälle kyllä olin samaa mieltä, mutta hieman tuota paineistumista ja pelkoa ehkä itse näkisin vähemmän, mutta sitä testaajakin sanoi, että ihan sama oma iloinen itsensä ennen ja jälkeen testin.

Vertailu videona tässä kotioloissa maailman rauhallisimman ja kilteimmän 5-v nöffi herran suhtautuminen. Hemmo olikin yllättäen hurjana ja vähän jäi haukku päällekin, mikä kertoo siitä pehmeydestä, mutta hieno Hemmo:

 

Loppuun vielä pari kotiutumiskuvat Ulvilasta: