Tesla työstää voittajaa 1-2 kertaa viikossa ohjatusti, hävettävän vähän itsenäisesti. Kaukoja tehdään nyt esteen takana, vaihtoihin ja tekniikkaan olen tyytyväinen, mutta matkan kasvaessa suorastaan loikkii eteenpäin. joten nyt opetellaan lähinnä sitä malttia suorittaa ne vaihdot liikkumatta sivuille tai eteen. Ruudussa ollaan päästy jo nauhan ja merkkien tarjoamisesta eteenpäin, sekä otettu tyhjiä toistoja, mutta vaatii niitä toistoja. Liikkeestä istuminen on hiomista vaille valmis. Seuraaminen on aika karsee nyt jostain syystä ja perusasennot on kadonneet lopullisesti ja askeleen on ihan hirveitä. Hyppynouto ja metalli on molemmat riittävän hyvät, mutta tunnarissa se mälvääminen on ihan mahdotonta, joskin se on ollut paljon pahempaa ja välillä se jopa mälvää vähempi. Eli näillä eväin voittaja korkataan joskus loppu kesästä tai alku syksystä.
Agilityssä Tesla korkkasi kolmoset iloisen rallatellen vähän miten tykkää Mariannen ohjaksissa. Videot on tulossa joskus. Viime lauantaina se pääsi pitkästä aikaa Heinin koulutukseen ja oli aika kivaa. Saatiin koko 37 estettä mutkineen suoritettua ja vaikka paikka oli täysin uusi eikä mikään kovin avara niin koira toimi niinkuin on toivottavaa toimia.
Zelda suuntaa tosissaan alokkaaseen... voi syvä huokaus. En sitten jaksa odottaa siitä valmista, koska ei siitä valmista muuten tule kuin antamalla ensin kansalle vähän leipää ja sirkushuveja niin ehkä häpeä saa ohjaajan ottamaan itseään niskasta kiinni?
Mutta jos...
...Zeldasta ei tule tokotähteä niin siitä ehkä tulee lammaspaimen! Hannis ja Pöysti ottivat meidät mukaansa Somerolle ja reissun päätteeksi olin oikein tyytyväinen koiraani. Toki pelkäsin pahinta ja oli varautunut joko totaaliseen lampaiden ignooraukseen ja paskansyöntiin tai sitten täydelliseen kaaokseen. Meillä kuitenkin oli aika kivaa. Ensin käveltiin ulkona liinan kanssa lampaiden perässä. Aina, kun koira ryki niin liike seis kunnes se rauhoittui ja sitten taas matkaa. Näin kuljeteltiin lampaita verkkaaseen tahtiin kentän päästä toiseen. Työkoirat tarkkailivat kentän laidalla ja varmaan myhäilivät ihan hyväksyvään sävyyn, kun karvaturri osoitti kiinnostusta lampaisiin eikä heihin. Sitten mentiin seinien sisään pörräämään ja Zelda pääsi irti ihan vaan pyöriskeltiin minä toisella puolella lampaita ja koira toisella. Muutama liian innokas lähestyminen, mutta äänellä ja sauvalla saatiin ne nopeasti haltuun. Toki se paska maistu hyvältä, varsinkin, kun ei saanu tehä mitä tahtoo. Ennenkaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että koiralla oli kiinnostus lampaisiin, homma pysyi hallinnassa eikä se koettanu syödä lampaita. Toki hallinnan eteen on tehtävä töitä, että jahtaamisvietti ei pääse valloilleen, mutta kyllä sillä varmasti mahdollisuudet on opetella tekemään työtä vaaditulla tavalla.
ps. Meidän keittiöremppa on vieläkin kesken ja pahvilaatikko elämä jatkuu. Huokaus.
Agilityssä Tesla korkkasi kolmoset iloisen rallatellen vähän miten tykkää Mariannen ohjaksissa. Videot on tulossa joskus. Viime lauantaina se pääsi pitkästä aikaa Heinin koulutukseen ja oli aika kivaa. Saatiin koko 37 estettä mutkineen suoritettua ja vaikka paikka oli täysin uusi eikä mikään kovin avara niin koira toimi niinkuin on toivottavaa toimia.
Zelda suuntaa tosissaan alokkaaseen... voi syvä huokaus. En sitten jaksa odottaa siitä valmista, koska ei siitä valmista muuten tule kuin antamalla ensin kansalle vähän leipää ja sirkushuveja niin ehkä häpeä saa ohjaajan ottamaan itseään niskasta kiinni?
Mutta jos...
...Zeldasta ei tule tokotähteä niin siitä ehkä tulee lammaspaimen! Hannis ja Pöysti ottivat meidät mukaansa Somerolle ja reissun päätteeksi olin oikein tyytyväinen koiraani. Toki pelkäsin pahinta ja oli varautunut joko totaaliseen lampaiden ignooraukseen ja paskansyöntiin tai sitten täydelliseen kaaokseen. Meillä kuitenkin oli aika kivaa. Ensin käveltiin ulkona liinan kanssa lampaiden perässä. Aina, kun koira ryki niin liike seis kunnes se rauhoittui ja sitten taas matkaa. Näin kuljeteltiin lampaita verkkaaseen tahtiin kentän päästä toiseen. Työkoirat tarkkailivat kentän laidalla ja varmaan myhäilivät ihan hyväksyvään sävyyn, kun karvaturri osoitti kiinnostusta lampaisiin eikä heihin. Sitten mentiin seinien sisään pörräämään ja Zelda pääsi irti ihan vaan pyöriskeltiin minä toisella puolella lampaita ja koira toisella. Muutama liian innokas lähestyminen, mutta äänellä ja sauvalla saatiin ne nopeasti haltuun. Toki se paska maistu hyvältä, varsinkin, kun ei saanu tehä mitä tahtoo. Ennenkaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että koiralla oli kiinnostus lampaisiin, homma pysyi hallinnassa eikä se koettanu syödä lampaita. Toki hallinnan eteen on tehtävä töitä, että jahtaamisvietti ei pääse valloilleen, mutta kyllä sillä varmasti mahdollisuudet on opetella tekemään työtä vaaditulla tavalla.
ps. Meidän keittiöremppa on vieläkin kesken ja pahvilaatikko elämä jatkuu. Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti