Karhu kohdattu ja kolmoset kutsuu!

Meidän viime vuoden tavoitteet oli päästä agissa kolmosiin ja tokossa voittajaan, molemmat tavoitteet toteutuivat vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta ei se ole niin kuukaudelleen. Paljon on ollut viime vuonna ja vielä tänäkin esteitä täysiä treenaamiselle ja kisaamiselle. Listassa voisi mainita ainakin valmistumisen, työelämään siirtymisen, vesivahingon, muuton ja sen myötä alkaneen rempat, joka on yhä päällänsä, mutta pian on pahin ohi eli keittiö valmis ja sitten vaan otetaan rennosti ja tehdään siinä sivussa.

 

Eilen oli kisapäivä mulla ja Teslalla sitten viime vuoden elokuun. Ei meillä kyllä ollut viime vuonna muutenkaan kuin kaksi yhteistä kisareissua, joista molemmista tarttui käteen nollavoitto. Se kolmas jäi kaivelemaan. Hienoja läheltä piti suorituksia Tesla kävi tekemässä lainaohjaissa, mutta sitä punaista lankaa ei ihan ehtinyt löytyä olemattomilla treeneillä. Eiliset radat oli kyllä oikeastaan kaikki totaalisen kamalaa katsottavaa ja luokatonta ohjausta. Ekalla radalla meni muuten ihan hyvin, mutta hätäilin keppejen jälkeen tulevalle hypylle ja vedin koiran väkisin ulos väärästä välistä. Jatkettiin matkaa siitä kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska moka oli täysin mun. Muuten rata olisi varmasti ollu kohtuullisen nopea nolla räävittömistä kurveista huolimatta. Seuraavaksi vaihdettiin tuomaria ja edessä oli enemmän mutkia. Oikeasti meille tosi kiva rata, mutta ei sitten kuitenkaan. Suunnittelin alkuun pakkovalssia, mutta olisi täytynyt tehdä ennakoiva, koska koira varasti törkeästi ja siitä seurauksena syöksyi väärään päähän putkea. Loppu rata oli sitten yhtä törkyilyä mukaanlukien jäätävä lentokeinu. Olin aika varma, että saadaan ajella sunnuntaina Lietoon metsästämään sitä viimeistä nollaa...

 

Viimeisenä vuorossa oli hypäri ja meillähän ei ole ennestään yhtään hypärinollaa. Rata oli kyllä taas kamalan kiva, mutta suunnittelin ohjauskuviot päin kuttua ja koira varasti taas lähdössä. Onnistuin kuitenkin jotenkin rääpimään kokoon puhtaan suorituksen viime hetken pelastuksilla ja omituisilla ohjauksilla. Tesla meni kyllä aika lujaa, mutta epäilin silti riittikö aika kaikkine kaarineen ja pelastuksineen sekä typerine ohjauskuvioineen. Kyllähän se riitti! Alitettiin ihanne aika -0,86 sekuntilla ja seuraavalla koiralla oli hieman yliaikaa, joten sehän riitti luokannousuun oikeuttavan SERTiin! Nollavoittoputkella sinne kolmosiin sitten päädyttiin. Kolme kisapäivää, joista jokaisessa yks nollavoitto ja loppuradat riemukkaita hyllyjä.

 

Kisatauko ei oo kyllä tehnyt meille kummallekaan hyvää, mutta toisaalta eipä me olla tauolla oltu minkään motivaation tai tarpeen vuoksi vaan ehkä enemmän olosuhteiden ja sen, että ei oo vaan sitten ohjaaja napannut, että olisi nähnyt vaivaa kisoihin lähtöön... Taas vois puhua niistä vanhoista hyvistä ajoista, kun käytiin kimpassa ja kannustettiin toisiamme, mutta eihän se enää olisi kyllä mahdollista nykyisillä kisaajamäärillä ja tahdilla. Tampereella oli kyllä kiva käydä, kun oli tuttuja kisaamassa sopivasti niin schapetuttuja kuin jokunen porilainen. Kesällä olisi kyllä kiva repäistä joku Mikkeli/Kouvola-aksentin kisaretki.

 

Tesla ei ole mun eka kisakoira, mutta se on eka kisakoira, jonka oon rehellisesti luotsannut kolmosiin alusta loppuun. Tiltun kanssa me keräiltiin vaan niitä hypärinollia ja joku muu hoiti loput. Sallin ura katkesi kakkosissa ja Nadan ykkösissä. Nyt on kyllä aika asettaa itselleen, että koiralleen uusia haasteita. Onneksi Teslasta on vielä monta vuotta iloa niiden uusien haasteiden parissa. Zeldan kanssa mulla on tällä hetkellä varsin epätoivoinen olo, että tuleeko siitä ikinä oikeaa agilitykoiraa, se on niin mahdoton ja en vaan osaa käsitellä sitä agilityssä. Ja nyt meillä ei ole edes mitään ryhmää, jossa treenata, joten yksin treenaamisesta ei kyllä tasan tule mitään. Ei me silti ihan olla luovutettu. Päästiin mukaan sellaiseen koulutukseen kuin "estehakuisuus vs. hallinta", jossa nostetaan ainakin mainoksen mukaan kaikki Zeldan ongelmat pöydälle, joten ehkä me saadaan sieltä jotain uutta puhtia ja evästä.

 

Zeldasta puheenollen pistetään pieni video meidän maanantain PK-tottis kurssilta ja selitykset sitten perään:

 

 http://www.youtube.com/watch?v=YwOj9lUXij4

 

Seuraamisessa sillä on kiva perustekniikka, toki ne käännökset edelleen vaatii hiomista ja mun täytyy edelleen opetella kävelemään paremmin. Hieman enemmän sillä voisi olla voimakkuutta touhussa mukana. Luoksetulon stopit sillä näemmä on hallussa, kun lelua kaivaessa ennakoi hienosti, vaikka luoksetulohan tuossa kuuluisi tehdä.

 

Ja viime viikonloppuna me tavattiin viimein se KARHU. Ja vaikka vähän sitä mietti, mihin sitä taas rajojaan tunkee niin karhun kohtaaminen oli oikeasti mielenkiintoinen retki. Zeldasta ei kyllä tule suurta metsästäjää ja testaaja epäili josko se edes lammaskatrasta osaisi puolustaa, mutta kyllä mä siihen ehkä tosipaikan tullen luottaisin ja täähän oli karhu, ei karhut syö lampaita. Seuraavan kerran mennään susitestiin ;)

 

 

Zelda oli oikeastaan koko testin oma iloinen itsensä. Selkeästi se ei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä, joten se teki sitä mitä osaa eli löi leikiksi. Palautumiskykyyn olin ehkä eniten tyytyväinen, koska karhun mentyä siitä ei voinut mitenkään nähdä äskeistä "hurjaa" kohtaamista, kun karhu katosi näkyvistä, se katosi myös mielestä. Testinohjaajan kommentit on mulla kanssa nauhalla, mutta en ole niitä vielä ehtinyt kuunnella uudelleen. Pitkälle kyllä olin samaa mieltä, mutta hieman tuota paineistumista ja pelkoa ehkä itse näkisin vähemmän, mutta sitä testaajakin sanoi, että ihan sama oma iloinen itsensä ennen ja jälkeen testin.

Vertailu videona tässä kotioloissa maailman rauhallisimman ja kilteimmän 5-v nöffi herran suhtautuminen. Hemmo olikin yllättäen hurjana ja vähän jäi haukku päällekin, mikä kertoo siitä pehmeydestä, mutta hieno Hemmo:

 

Loppuun vielä pari kotiutumiskuvat Ulvilasta: