tiistai 5. helmikuuta 2013

Maanantai kolmella kattauksella

Mä olen kyllä nauttinut siitä, että olen yhden päivän pyhittänyt omille koirilleni hallilla vietetyn ajan suhteen eikä ole vielä pakkaset onneksi kiusanneet eikä nuo onneksi pienestä edes jäädy. Ja Zeldan päänuppi kestää vallan hyvin kahdet treenit päivässä.

Eilen oli aksassa teemana kepit ja erikulmat. Tehtiin niitä verkoilla ja Z meni oikein sujuvasti. Eka kierros oli melkosta juhlaa, kun päästiin paikalla istumisesta yksi mielisyyteen. Tokalla kierroksella tuli "väärältä puolelta" ohjattavuuden ongelmat eteen. Miten se voi olla niin vaikeeta? Nyt täytys vaan treeniä väkisin "väärää puolta". Zeldan siskolla on upea pujottelu ja se ominaisuus on kyllä tainnut tarttua onneksi meihinkin, vaikka kypsyminen valmiiseen on vähän hitaampaa, kun omaa tahtoa on enemmän kuin kuuliaisuutta ja ohjaajanöyryyttä.

Z pääsi aksan jälkeen mantteleineen lepäämään ja Teslalla oli tokovuoro. Treenattiin taas liikkeestä istumista ja mun täytyy muistaa antaa käsiapu tarpeeksi lähellä itseäni niin tulee paljon parempi istuminen. En näe toistaiseksi liikkeessä muita puutteita, kuin treenaamattomuuden. Sitten tehtiin luoksetuloa takapalkalla, stopit oli hyvät ja nyt ehkä kolmannen kerran tätä liikettä kokonaisuutena otettuna meni maahan heti ekalla käskyllä. Mä niin rakastan treenata tota koiraa, kun sillä on motivaatio kohdillaan, koska sen oppimiskyky on valtava, jos vaan osaa opettaa.

Zeldalla pääsi levättyään PK-tottistelemaan. Mulle sanottiin, että ei voi muka treenata kahta asiaa yhtä aikaa, eli paikalla istumista ja eteentuloa. Eikä riitä vissiin, jos se kerran tekee täydellisen eteentulon ilman pienintäkään käsiapua täydeltä matkalta, varsinkaan, jos ei oo ollut yhtään todistajaa näkemässä :D No on se silti alkanut hahmottaa liikkeen tarkoitus. Tätä nyt vaan tarvisi treenata. Noudon ikuisuus ongelma on se tarttuminen ja siitä on tainnut tulla jo paha tapa. Se osaa istua, kun heitän kapulan, juosta täysiä kapulalle ja juosta täysiä kapulan kanssa mun luokse. Se ei osaa ottaa kapulaa miettimättä suuhunsa eikä se osaa vielä luovutusta, mutta ei me olla luovutusta opeteltukaan. Eikä sillä ole kyllä kiire, mutta se kapulaan tarttuminen on nyt remontoitava. Kokeiltiin hetsata niin, että heitin ja vein koiraa pois päin ja lähetin. Se ei toiminut, koska Zelda unohti, missä kapula on. Avustajalla saatiin kyllä sitten toimimaan ja se oikeasti tarttui kapulaan heti. Nyt täytyy siis vaan hetsailla, mutta ei niin, että koira saa tilaisuuden unohtaa kapulan sijainnin eli ei vielä koiraa pois päin kapulasta. Loppuun tehtiin eteenlähetys ja vietiin yhdessä lelu seinän viereen ja sitten käveltiin pois päin ja Zelda tuli kuuliaisesti perusasentoon. Yleisöstä kukaan ei uskonut, että se olisi lähtenyt käskyllä eteen ja muistaisi vielä missä lelu on. No eihän Z semmoista unohda. Kiltisti se seurasi. Otettiin siis muutama asken, pysähdys, muutama askel ja lähetys. Ja vaikka se seurasi oikein kuuliaisesti ilman mitään edistystä niin hienosti se irtosi heti lähetyksellä ja säntäsi lelulle. Voiko tätä selittää muuten kuin, että kyseessä nyt vain on briardi? Ja kyllä siitä vielä leipoutuu PK-koirakin, uskokaa tai älkää :D (Esineruudun opettaminen kyllä saattaa olla haastavaa...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti