perjantai 16. huhtikuuta 2010

Tokoilua ja esineruutua

Käytiin hieman äiti&tytär tokoilemassa. Muutama muukin koira toki oli paikalla. Nada näytti ensin mallia loistavalla seuraamisellaan, joka tosin on alkanut hieman edistää. Sitten esittelin Teslan perusasentotaitoja ja seuraamista muutaman askeleen verran. Näiden oletin olevan hyvällä mallilla kunnes näin parit videot...

Pomppukone part 1

Pomppukone part 2

Paikallaoloa myös hieman treenattiin. Tesla osasi yllättäen olla paikallaan jonkin verran, mutta palkkion ennakoimista pitää treenata. Saatiin tähän vihje, että palataan sen verran taaksepäin, että treenataan ihan vaan palkkaamista, jotta koira oppii malttamaan paikallaan ja tajuaa, että palkka ei tosiaan tule sen nopeammin vaan aina "maasta".

Nada treenasi myös ohjattua noutoa ja näytti kyllä, että osaa noutaa. ”Tuo” käskyllä mamma yritti ottaa kartiota suuhunsa. Olihan se nyt loogisempaa, kun lähteä hakemaan vierasta kapulaa kauempaa. Laitetaan tähän hieman jotain tämän päivän kuva satoa:











Ja sitten esineruutuun.

Käytiin kotimatkalla eläintenhautuumaan viereisessä metsässä ottamassa Teslalle ensimmäisen esineruututreenit. Alue oli noin 7x30 m kaistale, josta sotkettiin erityisesti takaosa. Tesla sidottiin puuhun odottamaan alueen sotkemisen ajaksi. Sitten otin Teslan keskilinjalle ja Tuula vei ensimmäisen esineen alueen takaosaan. Tuula hieman heitteli ”lelua” ilmassa ja piti innostavaa meteliä. Esineenä toimi vanha nahkahanska. Esine jäi ruutuun ja Tuula tuli keskilinjalle. Tässä vaiheessa olin ihan varma, että Tesla ei tasan lähde hakemaan esinettä, mutta uskomatonta kyllä, koira toimi ja haki esineen keskilinjalle!

Seuraavaksi homma uudestaan, mutta tällä kertaa ruutuun meni kaksi esinettä. Tesla lähti innolla hakemaan taas ensimmäistä esinettä ja toi sen minulle ja sai vaihtopalkkioksi nakin. Jälleen heräsi ohjaajan epäilys, että ei koira varmasti enää viitsi lähteä etsimään uutta esinettä, kun keskilinjalla on kaksi ihanaa ihmistä, joilla on vielä taskussa pussillinen nakkeja. ”Lelu” vihjeen kolmannen kerran elämässään kuullessaan koira kuitenkin lähti vielä vauhdikkaasti alueelle ja toi hieman vaikeammassa paikassa sijainneen kangasrahapussin häntä heiluen takaisin.

Mehän ei olla noutoakaan sen kummemmin harjoiteltu, joten oli positiivisesti yllättynyt Teslan esine-etsinnästä. Tästä on hyvä jatkaa ja esineruutua pystyn treenaan itsekin, kun koiran voi sitoa puuhun esineiden piilotuksen ajaksi. Uskomatonta, miten pienestä se muistikuva koiralle metsässä olevista esineistä jää mieleen. Esineitä on ilmeisen kivempi hakea, kuin ihmisiä, joten tämä on myös hyvää nenänkäyttö treeniä meille. Saatiin hyvät eväät jatkaa tästä eteenpäin. Aluksi otetaan edelleen kapeita kaistaleita, mutta matkan voi pidentää nopeasti 50 metriin. Alkuun esineet on hyvä sijoittaa takaosaan. Esineiksi kannattaa myös valita mahdollisimman erilaisia esineitä.

Saatiin siis uusi harrastus käyntiin ja toivottavasti nyt Porissakin saadaan aikaiseksi mentyä jonnekin metsän pätkälle treenaamaan esineiden etsintää. Alueen ei tarvitsen olla onneksi suurempi kuin 50x50 metriä. Treenaillaan PK-esineruutua harrastusmielessä koiran mielenvirkistykseksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;)

Laitetaan loppuu vielä pari metsäkuvaa, kun Tesla pääsi taas isojen tyttöjen lenkille iskän kanssa, huomenna sitten takaisin Poriin:







torstai 15. huhtikuuta 2010

Koirankoulutusta ja muuta

Minusta tuntuu, että olen oikeasti saanut otettua parin viimeisen viikon aikana itseäni taas niskasta kiinni tokoilun ja muun koirankoulutuksen suhteen. Paljon on tietysti tullut tarmoa ja intoa koulutuksista ja kouluttajilta. Treenipäivityksiä en ole päässyt pahemmin kirjoittelemaan, kun oma tietokone on sanomassa sopimustaan irti. Nyt tultiin renkaidenvaihtoreissulle Heinolaan ja on taas aikaa hetki istahtaa koneella ja koota ajatuksiaan. Koirankoulutuksesta tulee myös parin päivän loma. Tai ainakin vähän rajoittuu kouluttaminen, kun koulutustilanteen järjestäminen vaatii enemmän töitä, kun on viisi koiraa, jotka kaikki vaatisivat osansa =)

Agilitystä

Viime tiistaina sain vielä maanantain tietotulvan päälle agilityvinkkejä mm. kepeille ja ohjeistusta, miten voin ottaa vinokepeillä vauhtitreeniä ohjuritreenin rinnalla. Keinuongelmammekin taitaa olla enemmän ohjaajan päässä, kuin koiralla. Se on taas näitä, kun olettaa koiran arkailevan niin sitten sitä oikeen odottaa, että koira pelästyy rämähdystä ja mikä typerintä jää siihen keinun viereen vartomaan. Sen sijaan koiran voi palkita, vaikka lelulla niin, että heittää sen lelun eteenpäin, jolloin koiran ei tarvitse jäädä kuuntelemaan ja säikähtämään rämähdystä. Keinu vaatii varmuutta vielä, mutta huonolta ei tilanne näytä. Sunnuntain treeneissä keinu sujui jo hienosti, mitä nyt vähän joutui auttamaan ja rohkaisemaan. Ja keskiviikkona otin keinua ilman avustajaa koiran häntä heiluen ilman minkäänlaisesta kammosta merkkiäkään. Vielä, kun muistaa pitää sen ponnarin päässä treeneissä ;) siis koiralla.

Meillä on enää pari hallitreeni kertaa jäljellä ja sitten siirrytään kesäkauteen. Kesällä päästään treenaamaan ulos ja otin Teslalle paikan perjantai-illan viimeisessä ryhmässä, jota vetää vuoroviikoin kolme ohjaajaa. Saadaan ainakin paljon erilaista näkemystä. Meidän nykyinen ohjaaja alkaa vetämään alkeiskurssia, joten vaihdoksessa ei ollut sen kummallisempaa. Ja onhan se tietty kiva päästä tutustumaan eri ohjaajiin. Itse koulutan hallilla torstaisin ekaa ryhmää, joten hallillekin päästään halutessa treenaamaan pikkujuttuja edelleen kätevästi.
Teslasta on tullut kontaktihullu mummonsa tavoin, mutta positiivisena erona on se, että Tesla ei vaan karkaile kontakteille vaan hakee innoissaan 2-on-2-off ja jää siihen möllöttämään ja vaatimaan palkkiota. Hieman siis hallintaa niin uskalletaan kisoihinkin ilman, että saadaan joka kerta hylky, kun koira käy jokaisen kontaktiesteen kokeilemassa tilaisuuden tullen. Lähtötilanteet vaativat edelleen tiukkaa treeniä…

Tokoilua

Ollaan oikeasti lähes päivittäin hiottu perusasentoa ja paikallaoloa. Perusasennossa on selkeää edistymistä, mutta paikalla olo on edelleen mitä on. Koiralta puuttuu täysin maltti ja keskittymiskyky. Alan kuitenkin uskoa, että saadaan perusasento toimimaan ilman käsiapua. Naksun olen tähän ottanut apuun tähän häivyttämiseen (Jennalle kiitti vinkistä) ja uskon senkin vaikuttaneen edistykseen. Tosin ei kyllä ihan kerrasta Tesla hommaa tajunnut, kun alkaa sitten tarjoamaan niin herkästi kaikkea muuta, maahanmenoa, maahanmenoa pää maassa ja kieppiä…

Paikalla oloa ollaan treenattu ruokakupin avulla ja se on kohtalaisen tehokasta. Eli koira maahan tai istumaan ja ruokakuppi koiran eteen noin 1-2 metrin päähän ja koira pääsee kupille vasta ”vapaa” sanalla, jos koira meinaa karata ennen, niin kuppi nostetaan ylös. Aika tehokasta sanoisin, mutta miten tämä tehokkuus siirrettäisiin sitten muihin tilanteisiin?

Sunnuntaina oli meidän toinen yläkoulu tunti TVA:lla ja aluksi otettiin sisällä hyppyä. Vastoin odotuksia Tesla kiersi hypyn ja oikaisi kosketusalustalle, jonka vaihdoin sitten namialustaan. Jostain syystä käytin myös ”hyppy” käskyä, vaikka tokossa tarkoitus on käyttää ”aita” käskyä. Kyllä se Tesla sitten tajusi hypätäkin ja jäi hienosti seisomaan esteen taakse käsiavulla, joka pitää minun muuttaa suulliseksi, koska käsikäsky on sallittu vain luoksetulon pysäytyksessä ja muistaakseni jossain muussakin. Juu säännöt on hallussa ;) Tesla on eka koirani, jonka kanssa haaveilen tokourasta ja sääntökirjaa en ole vielä tässä vaiheessa vaivautunut lukemaan.

Hypyn jälkeen siirryttiin pihalle, jossa otettiin perusasentoa, seuraamista askel kerrallaan, muiden koirakoiden pujottelua ja kontaktin ylläpitoa sekä luoksetuloa. Ensikerralla treenit ovat jälleen uudessa paikassa, joten ainakin vaihtelua paikan suhteen saadaan kivasti.

Mahavaivoja ja lisää ruokaa

Olen tähän asti iloinnut, kun Teslalla ei ole ollut vielä kertaakaan kunnolla maha sekaisin. No nyt sitten ollaan kuralla ja kunnolla. Syytä en tässä vaiheessa vielä tiedä. Tiistaina käytiin Marilla, jossa Tesla veteli aikamoisen kasan kuivattuja leipiä ja seuraavana päivänä sitten oli osittain hieman löysää, mutta en ottanut asiaa kovin vakavasti vaan laitoin sen ahmisen tai liian suuren öljylorauksen piikkiin. Lähdin sitten illalla ajelemaan Heinolaan ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen kuului vähän piipitystä ja pysäytin tien varteen ja löysällähän tuo koira oli. Heinolaan selvittiin ja nyt on sitten ollut siitä lähtien masukuralla… Toivottavasti olisi nyt joku ruua’asta johtuva vaiva, eikä mikään mahatauti. Ei ole kiva, jos nuo kaikki viisi ovat pian kuralla… Epäilen kuitenkin vahvasti, että normaalia nopeampi syömistahti ja isot ruoka-annokset vaikuttavat asiaan. Sanoinkin jo, että iltapalaksi Tesla saa vaan pelkkää jauhelihaa ja mahdollisesti piimää tai muuta vatsaa tasoittavaa eikä mitään jättimäärää, vaikka laiha onkin.

Tänään saadaan kennelrehu autolta myös lisää ruokaa Poriin viemisiksi. Olen nyt vielä syöttänyt Teslalle raksun jämiä, jotta niistä pääsisi eroon. Jahti ja vahti –raksut sain lahjoitettua pois, mutta propac-raksuja on vielä hiukan ja ne juuri ja juuri maistuvat. Saattaahan tuokin vaikuttaa masun löysyyteen, mutta kun ei sitä ruokaa millään viitsisi roskiinkaan heittää, jos sen vaan saa syötettyä.

Kennelrehulta tilasin lampaan lihaista rasvaa, annospakattua raakaa kalkkunaa, ison lootan broilerin siipiä, nutroilin öljyä, lohiöljyä ja kalkkiseosta. Tuota jälkimmäistä aloin jo miettimään, että hetkinen mistä se tuohon listaan tuli? No tulipahan tilattua. Lammasta täytynee antaa varoen alkuun, mutta toivottavasti lihainen rasva auttaisi vähän alipainoisuuteen. Ihan ruokakaupasta olen aina ostellut jauhelihaa varsinkin, jos on ollut tarjouksessa sekä Oscarin riistaherkkua silloin tällöin. Se on ainakin sopinut tuon mahalle erinomaisesti. Mahapullia voisi myös käydä hakemassa edellisten tilalle, jotka joutuivat roskikseen entisen jääkaapin pamahtaessa. Pitänee joku päivä hakea myös jokin pieni ydinluun pala kauppatorilta, kun tuo koira niin rakastaa luita järsiä, mutta en uskalla mitään isoa satsia ja isoja paloja ostaa, jos maha ei niitä kestäkään.

Kohti kesää

Vaikka olen talvi-ihminen niin ihanaa, kun lumet sulaa ja tarkenee treenailla ulkona. Meillä on kesäksi mukavanlainen viikko-ohjelma tulossa, joten ajankäytössä ei liene ongelmia. Tässä vähän meidän alku kesän lukujärjestystä:

Maanantaisin toukokuusta alkaen PPKK:n tokotreenit Tupalassa
Tiistaisin vapaata
Keskiviikkoisin Spekon treenit raunioilla
Torstaisin oma agikoulutusvuoro Noormarkun hallilla
Perjantaisin Teslan agitreenit Ulasoorissa
Lauantaisin vapaata
Sunnuntaisin TVA tokotreenit

Joku ei koiraihminen varmaan pitäisi minua hulluna, mutta eipä minulla paljon muita harrastuksia ole eikä kyllä kiinnostakaan. Kerran viikossa pyrin käymään ratsastustunnilla. Toiset käyvät pari kertaa viikossa salilla, mutta minä en käy edes elokuvissa, joten koirajutut saavat mieluusti viedä vapaa-aikaa. Viikonloppuisin tulee varmaan näyttelyreissuja jokunen, schapeleiri ja muita satunnaisia menoja. Mitä sitä teki sen kokoajan, kun odotteli omaa koiraa?

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Schapejen agipäivä

Meillä oli Teslan kanssa ilo osallistua Nokialla järjestettyyn agilitykoulutukseen, jossa meitä valmensi Elina Jänesniemi. Olen todella kiitollinen, että seurastamme löytyy aktiivisia harrastajia, jotka viitsivät järjestää näitä koulutustapahtumia. Todella paljon saatiin taas kaikkea irti ja kouluttaja oli kerrastaan loistava.

Aamulla heräsin ja lähdin saman tien liikenteeseen kun sain vaatteet niskaan ja kamat kasaan. Annoin Teslalle iltapalaksi extra-annoksen siipiä kalaöljyllä höystettynä, joten jätettiin aamupala väliin. Olin Nokialla ajoissa, joten minulla oli aikaa rauhassa käyttää koira kävelyllä ennen radanrakennusta. Saimme käteemme ratapiirroksen ja väsyneen työnraatajan silmät jo meinasivat mennä kieroon, mutta helpotukseksi kouluttaja kertoi, että mölleille oli hieman helpotettu versio radasta. Tämä oli ilahduttava uutinen. Osallistuin kuitenkin varsinaiseen rataantutustumiseen.

Kouluttaja kertoi, että pyrkii siihen, että mölleillä on helpompi rata, jotta ehtii käydä joka kohdassa ainakin neljä eri vaihtoehtoa läpi. Näin tulee alusta lähtien treenattua eri ohjaustyylejä sekä opittua ja kokeiltua mitkä toimivat omalla kohdalla parhaiten. On myös ihanaa, että voi keskittyä koiraan ja sen opettamiseen, kun se ei ole vielä hanskassa eikä tule sitä turhautumisen tunneta niin pahasti. Kouluttaja jaksoi siis ihanasti paneutua myös meidän aloittelevimpien koirien valmentamiseen.

Sain Teslalle arvokkaita neuvoja. Meillä kului aikaa kepeillä, kun ne ovat meillä vielä kesken, mutta sain nyt ohjeet, miten edetä ja miten alkaa häivyttämään ohjureita. Tämänkin olisin tehnyt varmasti ihan väärin. Minähän olen Teslan alkeiskoulutuksen tehnyt käytännössä täysin oman pääni ja kokemukseni mukaan. Paljon olen onneksi saanut arvokkaita neuvoja erikoulutuksista. Nyt sitten saatiin eväät miten aletaan purkamaan ohjureita sekä muistutus siitä, että viedään se palkka sinne keppien päähän. Koiraa voi myös auttaa parille ensimmäisellä kerralla, kun ohjurit poistetaan. Ja sisäänmenossa ne kannattaa pitää mukana vielä pitkään. Nyt sitten aletaan vaan purkamaan niitä keskeltä ja palataan taaksepäin, jos alkaa homma mennä takapakkia.

Otettiin ihan perusteellisesti sylkkäriä, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta samassa kohtaa. Aika rautalangasta sai minulle vääntää, että kummalla kädellä se sylkkäri ohjataan, mutta menihän se lopulta perille. Sitten ehdittiin ottamaan vielä muutama valssaus ja saatiin saarna taas palkkaamisesta. On se kumma miten niitä samoja virheitä toistaa. Viime kesänä, kun olin Tiltun kanssa Janitan koulutuksessa niin tuli ihan samasta asiasta noottia! Ja samasta asiasta olen saarnannut omille ryhmäläisilleni… Ja mitä minä teen sitten itse? Käännyn koiraan päin, pysäytän liikkeen ja tungen namin suuhun…

Seurasin ahkerasti myös muiden koulutusta. Päällejuoksuja oli radalla jonkin verran ja niihin pääsin alustavasti sisälle. Paljon tuli muitakin vinkkejä ja neuvoja ja eiköhän niitä tässä taas hieman sulateltuaan kaikkea informaatiotulvaa niin pääse käytännössä toteuttamaan. Meiltä osallistui myös Alma Vuokon kanssa. Vuokkohan on siis Tiltun kanssa kisannut. Alma on vähän semmonen mamman koira, että aina kun ei ole puuhaa tulee jalkoihin makailemaan. Toki olihan paikkakin Almalle ihan uusi ja jännä, eikä se ole aikaisemmin treenannut kumirouhe tai millään muullakaan sisäpohjalla.

Paikalla olojen suhteen pitää olla tarkkana Teslan kanssa, mutta jäävät liikkeet ovat meillä tokossakin hävettävän huonolla mallilla. Onneksi nyt päästiin TVA:lle niin eiköhän kertaviikkoon ohjatut treenit anna lisäpuhtia siihen kotona treenaamiseen. Eihän siellä muuten kehtaa käydä, jos ei minnekään edisty. Pennuilla oli eilen virtaa vielä aamupäivän agiliitojensa jäljiltä, niin otettiin hieman tokoilua. En tiedä mistä tuota virtaa löytyy. Taas tuli hyviä vinkkejä ja Tesla näytti, miten hienosti taitaa hyppynoudon alkeen ilman treenailua. Viime kesänä Lentsun koulutuksessa otettiin hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja nyt sitten Tesla osoitti, että ei ollut tuokaan koulutus turha. Toisaalta on pelottavaa, miten tuo koira hoksaa tietyt asiat niin hetkessä. Sehän meinaa sitä, että virheetkin opitaan hetkessä. Ja fiksu koira kun on, niin ennakointi on monessa kohtaa ongelma. Hyvänä esimerkkinä luoksetulon pysähdys. Mutta kyllä mulla tällä hetkellä on ihan positiivinen fiilis tokoilun suhteen, kunhan vaan pysyy se rytmi, että lähes päivittäin ottaa muutaman kerran lyhyen treenin paikalla oloa ja perusasentoa näin alkuunsa. Ja ehkä se meidän tavoite, että neljännellä TVA kurssikerralla perusasento onnistuu ilman käsiapua, toimii. Maahanmenossa olen ottanut uuden käskyn mukaan ”down”, jonka avulla opetellaan maltillista paikalla oloa myös se pää maassa. Tesla on tämän hokannut aika hetkessä, mutta käskyä vielä vahvistellaan ja sitten sitä kestoa aletaan lisäillä järkestelmällisesti. Agilityssä meillä on ”maahan” edelleen lähtötilanteessa, samoin liikkeestä maahanmenossa.

Tälläistä tällä erää =) Toivottavasti into säilyy. Tänään on taas agikoulutusta Wecalla kouluttajille Marjo Heinon opissa ja loppu viikko keskitytään sisätokoiluun ja toivotaan, jotta maa hieman kuivuu niin päästään ulos ottamaan mm. ruutua ja muuta hauskaa. Agipäivässä näki taas paljon uusia ja vanhoja tuttuja, mikä oli myös mukavaa! Kesäleiriä odotellessa! Tai ehtiihän sitä ennen olemaan agirotu, jonne Teslan kanssa ollaan menossa medimöllijoukkueeseen edustaamaan schapeja.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Treenailut pääsiäiskiireiden ohessa

Vielä ei ole burnout, vaikka pääsiäiseni alkoi mukavasti perjantaiaamuna kello 3.00 sanomalehtienjaolla aina aamukuuteen, josta sitten pikaisen koiran ulkoilutuksen ja tunnin torkkujen päälle 9.00-15.00 hoitamaan Yyteriin tiskivuoro. Koiran kanssa puistoon puoleksitoista tunniksi aurinkoisen sään ilahduttamana ja illalla agikouluttajien kokouksen kautta nukkumaan, jotta jaksoi taas herätä yöllä kolmeksi jakoon. Siihen se homma sitten kaatuikin, kun jotkut urpot varastivat kesken jaon pyörän ja osan lehdistä. Parin tunnin ylitöiksihän se sitten meni ja muutama tunti kului urpoja parjatessa ja rikosilmoitusta täytellessä...

Hohhoijaa. Pikaiset torkut kuitenkin otin ja päätin kuitenkin raahautua hakutreeneihin. Kokoonnuimme nesteellä, josta hain vielä aamukahvin mukaan. Eipä meitä ollut minun lisäksi kuin kolme muuta, joista yksin vain maalimiehenä, mutta hyvät treenit saatiin sillä porukulla. Teslan lisäksi porukassa oli pari bokseria ja yksi kultsu. Teslan kanssa jatkettiin taas samaa rataa, kuin viimeksikin eli vietiin eka "ukko" piiloon, lähetys ja löydyttyä "ukko" jatkoikin matkaa toiselle piilolle ja palattiin koiran kanssa keskilinjalle, josta sitten taas lähetys ja tällä kertaa maalimies toi koiran piilolta. Teslalla ei ole mitään ongelmaa olla maalimiehen luona ja tulla tämän kanssa piilolta, sitten kun sinne vaan ensin saa mentyä. Loppuun yksi iloinen peräänlähtö ja sitten maalimiehen jäivät hämäämään namikippojen kanssa, että olisivat taas katoamassa metsään. Näin jäi koiralle mielikuva, joka toivonmukaan sitten vahvistaa seuraavalla kerrallakin hakuintoa. Ainakin autoon sain kirjaimellisesti koiran raahata, kun se heitti pari kertaa maaten niin, että jouduin lopulta kantamaan koiran autoon. Eiköhän tämä tästä, kun päästään toukokuussa taas treenaamaan säännöllisemmmin niin jotain kehitystä alkanee näkyä johonkin suuntaan. Itse olen menosa myös SPR:n etsintäkurssille tässä kuussa niin olen sitten hälytysryhmäkelpoinen.

Treeneistä sitten suihkun kautta taas viideksi töihin. Yyterin tarjoiluvuoro oli kyllä ehkä tuskaisin työvuoro ikinä. Aika ei varmaan koskaan ole kulunut yhtä hitaasti ja loppuillasta meinasi tulla itku. Siitä kuitenkin selvisin kotiin nukkumaan. Mariella kävi illalla ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Teslan, jotta se nyt ei vallan laiminlyöty ollut. Yöllä sain nukkua peräti seitsemisen tuntia ennen sunnuntain tiskivuoroa. Ei pidä valittaa, kun palkka tuli tuplana. Ja tiskaaminen on töissä kivaa, miksihän se ei kotona toimi?

Tänään meillä alkoi sitten TVA Porin tokokurssi. Olemme yläkoulu 1 ryhmässä. Eli siellä käydään käytännössä alokasluokan liikkeet läpi ja tavoitteena on päästä kisaamaan. Ohjaajamme jo heitti, että olisi ensi kesänä hienoa nähdä ryhmäläisiä kokeissa. No katsellaan :D Ohjaaja myös esitti kokoryhmälle tavoitteen, että neljännelle kerralle pitäisi perusasennon jo luonnistua ilman käsiavustetta. Eli kotitreeniä ahkerasti. Meidän ryhmä tuntuu olevan sopivan tasainen ja ohjaaja vaikutti tosi hyvälle. Tätä on kaivattu. Yläkoulu 1 kestää kahdeksan kertaa ja siitä sitten olisi tarkoitus jatkaa yläkoulu 2:seen, jonka jälkeen pitäisi olla valmiina kokeeseen. Tokihan etenemiset on koira- ja ohjaajakohtaisia, mutta kyllähän oma tavoite on ainakin se, että oltaisiin valmiita kahdeksan viikon päästä seuraavalle tasolle. Ja toki sitä alokasluokasta haaveilen jo tämän vuoden puolella. Malttia pitää saada vielä rutkasti... odottaminen ei ole Tesla-adhd-kakaran vahvimpia puolia. Haasteensa tuottaa myös omapäisyys.

Ekalla kerralla käytiin läpi katsekontaktia, perusasentoa, paikallaoloa maassa ja lopuksi otettiin luoksetulo.

Tokoilun päälle Tesla jaksoi vielä agilityssä painaa menemään. Tesla on aika kova lukemaan rataa itse. Mulla on huomattavia vaikeuksia pysyä sen perässä. Tesla kun ei osaa vielä niitä numeroita. Se kyllä osaa halutessaan lukea hyvin ohjaajaansa, mutta se osaa myös halutessaan keksiä itse minne menee. Ja A-esteestä on tullut hirveä hitti, samoin muista kontakteista. Tesla oikein rakastaa kontakteja ja pyrkii niille jatkuvasti. Jää siihen sitten 2-on-2-off tyylillä tuijottamaan, että "kato nyt kyllä mä osaan!". Toisella kierroksella jätettiin radansuoritus väliin ja keskityttiin keinuongelmaan, joka ei meidän kouluttajankaan mielestä ole mitenkään vakava. Pitää vaan jatkaa rämisyttelyä ja totuttamista. Heinolassa Tesla oli kuulemma karannu keinulle ja suorittanut sen ongelmitta itsenäisesti, mutta eihän se keinu ja se heijaaminen ongelma olekaan, vaan se, että se rämähtää sitten, kun siitä on jo päästy eroon. Ihan hyvä, että päästiin vähän purkaa ylimääräistä agilityintoilua niin ehkä keskittymiskyky on huomenna vähän parempi =) Huomenna on siis vihdoin odotettua schapeagipäivä Tampereella, jossa meitä kouluttamaan tulee Elina Jänesniemi. Huomiseen siis!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Vaihdokki viikko

Viime viikolla oli vallassa hieman erilaiset koirajärjestelyt. Sanna ja Marko olivat Englannissa lomailemassa ja Sara sekä Selma tulivat tänne hoitoon. Tesla lähti mummolaan. Tähän päädyttiin lopulta, kun Saraa ei voinut ainakaan meille Heinolaan laittaa. Siellä on omasta takaa ihan tarpeeksi monta narttua, joista varsinkaan Nada ei pahemmin vieraita siedä reviirillään. Saran vakiohoitaja Terhi oli myös reissussa. Joten se oli itsestään selvää, että Sara tulee tänne. Selma olisi vielä Nadan pentuna meidän laumassa mennyt, mutta tuntui sitten järkevämmältä pitää Sara ja Selma yhdessä. Teslan oli taas parempi päästä maalle lomailemaan, kun on tottunut täällä elämään ainoan koiran elämäänsä enkä tiedä, mitä olisi tullut, kun Sara olisi ollut täällä pomottamassa. Enkä, miten Saran ja minun hermot olisi kestänyt sisarusten jatkuvaa nahinaa kerrostaloyksiössä. Niinpä jouduin olemaan viikon erossa Teslasta. Ikävä oli kova. Onneksi Sara nukkui tiiviisti kainalossa lohduttamassa koko viikon ja Selma tunki säännöllisin väliajoin syliin.

Sanna antoi järkkärinsä lainaan, jotta saisin kuvia, mutta tässä hieman surkeaa jälkeä, josta voi päätellä, että ei ollut kameran käyttö oikein hallussa minulla:





















Käytiin tietty Kirvatsissa ja koirametsässä, jonne en muistanut ottaa kameraa. Keskiviikkona minulla oli vajausta agiryhmässä, joten sain vapaata treenien vedosta ja suuntasin raunioille vähän kuulostelemaan missä mennään. Menin ajoissa paikalle, jotta sain siinä ennen muiden tuloa saran kanssa rauhassa puuhastella. Selma pääsi ottamaan makkararinkiä. Sara odotti kiltisti autossa Sannan peloitteluista huolimatta ;) Selma sen sijaan meinasi tulla ikkunoista läpi ja jouduin laittamaan sen auton viereen häkkiin kiljumaan. Saran kanssa ne olivat nätisti lopputreenit, kun toimin maalimiehenä.

Perjantai aamuyöstä neidit päättivät harjoittaa kunnon oopperavalitusta, kun minä jouduin töihin, joten yläkerran täti ei sitten saanut nukuttua. Tätä välikohtausta lukuunottamatta olivat kerrassaan upeita hoidokeita. Sara on ihanan tottelevainen ja Selma kadehdittavan avoin. Kyllä Tesla on silti Tesla ja oli ihana saada pentu takaisin.

Sunnuntaina ajelin Heinolaan, jossa Selma pääsi Nadan kuritukseen, mutta sen jälkeen sulautui laumaan muitta mutkitta. Sara pidettiin suosiolla erillään Nadasta sekä Tiltusta. Nada kävi muutaman kerran portin välistä hammasta näyttämässä, mutta Tiltu ei pahemmin välittänyt kerta toinen oli aidan toisella puolella poissa jaloista. Alman kanssa pennut ja Sara peuhasivat sulassa sovussa. Sallia Sara vähän katsoi kauhuissan eikä lämmennyt toisen leikkiin komenteluille. Liekö kynitty kampaus häirinnyt?

Sitten pakkasinkin koko kolmen koiran lauma astraan ja lähdimme kohti lentokenttää reissaajia vastaan.

Tesla hoidossa

Tesla oli muutaman päivän Helsingissä ennenkuin pääsi maalle. Kuulemma siellä ihan mukavasti pärjäsi ja leuka loksuttaen ruokaa kerjäsi. Helsingissähän nuo kolme tulivat toimeen muitta mutkitta, mitä nyt kerran meinasivat sisarukset ottaa yhteen. Tosin ennenkuin väliin ehdittiin, katsoivat toisiaan jo noloina, että miten tässä näin kävi?

Heinolassa Tesla pääsi Alman kanssa painimaan ja agilityä muutaman kerran vähän treenaamaan.











Tuula soitteli Teslan tempauksia lähes päivittäin. Kuinka ne painivat Alman kanssa tai kuinka Tesla oppi varastamaan ruokaa... Ja enpä enää ihmettele, miksi Tesla on nirsoillut. Joulun jälkeenhän se nirsoilu paheni entisestään, kun tultiin Heinolasta. No nyt sitten Tuula soitti, että Teslalle ei ollut kelvannut sisäelinpötkö, joten oli tarjonnut broilerinsiipeä, joka ei ollut sekään kelvannut. Niinpä oli sitten ollut "pakko" antaa raksuja ja ne kyllä olivat kelvanneet. Hieman pisti kiukuttamaan... Oli kuulemma jo kaupat kiinni niin ei ehtinyt enää hakemaan jauhelihaa. No mitä tuohon nyt sanoisi? Jälkeenpäin huvittaa, että mummolassa sitten mummolan tavoin oikein tosissaan. Ja kotipitsahan kuuluu vakioherkkuihin Heinolassa vieraillessa... Pitää kuitenkin olla kiitollinen niistä hoitopaikan positiivisista puolista; sain takaisin lähes takuttoman koiran ;)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Jäähyväiset raksuille

Vihdoin ja viimein saatiin Teslan kanssa pakastin. Suurkiitos Jonnalla, joka sen meille pitkäaikailainaan lahjoitti sekä Tapsalle kuljetus- ja kantoavusta. Aika luksusta, kun itse ei tarvinnut, kun ovi avata ja pakastin odotti nurkassa täyttöään. Tässä konkurssissa olisi joutunut odottamaan vielä ikuisuuden, jos olisin moisen haaveillut pian ostavani.

Maanantaina tein ja tiistaina noudin ensimmäisen tilauksen Vauhti-raksulta:

2x BARF kasvissose 0,5 kg
4x Lihakasvis-Mix 0,5 kg
2x Possun sisäelin seos 0,5 kg
Broilerin siivet jäiset pussi 2kg
Broilerin kaulat pussi 2kg
Hirssi kg
Tattari kg

Tilaus maksoi yhteensä 35 euroa ja en osaa yhtään arvioida, miten pitkälle tällä satsilla pärjätään. Nuo hirssit, tattarit ja kasvissoseet ainakin taitavat riittää pidemmäksi aikaa. Samoin noita sisäelinseoksia tuskin tarvii ihan heti tilata lisää. Tarkoitus olisi tilata kennelrehulta isompia satseja lihaa ja luita sekä öljyjä hieman edullisemmin. Noilla nyt kuitenkin päästään kätevästi alkuun luonnonmukaisemmassa ruokinnassa. Pakastin näyttää nyt sitten tältä ja puurotarpeet odottaa hyllyssä:





Tesla riemastui suuresti uusista herkuista suuresti ennenkuin pääsi edes maistamaan:







Noiden broilerin kaula- ja siipikönttien erottelu tuotti hieman päänvaivaa, mutta hyvin siitä sitten sai eroteltua aterioita. Sain vihjeenä huljutella kuuman veden alla ja sitten sorkin raa'asti puukolla väliin ja olo oli kuin teurastajalla. Tässä on Teslan ensimmäinen jäinen ja sulanut kaula-ateria, jonka tarjoilin iltapalaksi heti tiistaina (ihan uutta ei raa'at lihat olleet, sillä siipiä olen ostanut irtonaisina M&M:stä silloin tällöin):





Tesla veti kaulat mukisematta ennätystahtia ja nuoli kiposta jokaisen veripisaran huolella. Nuo tuntuivat sulavan, jopa paremmin kuin siivet. Aamupalaksi sitten annoin lihakasvispötköstä puolet eikä sekään saanut mahaa mitenkään sekaisin ja hyvin maistui. Nuo on todella käteviä nuo murremixit ja helppo antaa, mutta isommat satsit taitavat tulla pidemmän päälle halvemmiksi. Noilla nyt kuitenkin päästiin hyvin alkuun. Sekaan olen laittanut kalaöljyä tai rypsiöljyä vähän oman mielen ja muistin mukaan.

Puurot jätän myöhemmäksi, koska Tesla lähtee lauantaina hoitoon ja minulle tulee pari vaihtokoiraa tilalle, jota ovat enemmän barf-ruokavaliolla. Teslalla ajattelin aluksi ainakin pitää noita puuroja mukana ja muutenkin makupalat pysyy lihapulla, nakki ja raksu (natural menu, frolic yms) linjalla. Samaten järsitään perusluita, leivänkannikoita ja annan omia tähteitäni silloin tällöin kun ne koiralle soveltuvat. Hoitoon olen jo tilannut Sannan ja markon kautta lihaluumixiä, lihakasvismixiä ja sisäelinmixiä, jota voi hoitopaikassa kätevästi tarjota isommalle laumalle kerrallaan niin tottuu siihenkin sitten rauhassa. Kun Tesla palaa takaisin kotiin niin lisätään ainakin raakoja kananmunia listalle. Niiden antamista käytönnössä vielä pohdin pääni sisällä. Mikä olisi hyvä määrä ekalla kertaa? Kannattaako ne murskata miten pieneksi? Eivätkö ne kuoret oikeasti ole teräviä? Voiko ne sekoittaa vaikka jäähtyneeseen puuroon?

Kahden vuorokauden kokemuksella on ainakin koira vaikuttanut onnelliselta ja muruakaan ei ole jäänyt kupin pohjalle. Eiköhän tässä ala sitä lihaa vähän kertyä myös noiden luiden päälle hieman paremmin. Nyt ollaan aika laihassa kunnossa. Onko kellään tarvetta pienelle määrälle j&j:tä ja propacia? Taidan koettaa tyrkyttää noita Nemille, jolle niistä varmaan riittä iloa pidemmäksikin aikaa. Eilen Tesla ja Nemi pääsivät peuhaamaan keskenään pitkästä aikaa. Olin kokopäivän reissussa ja Mariella ja Suvi olivat hakeneet Teslan kahden tunnin metsälenkille. Olipa kiva tulla kerrankin kotiin, kun vastassa oli kerrankin väsynyt koira =)

Päätettiin ottaa TVA:n tarjoama tokopaikka vastaan. En ole vielä saanut lisäinfoa kurssista, mutta pian se nähdään. Katselen sitten, miten koira jaksaa. Toisaalta, kun ajattelee, että toko on enemmän aivotyöskentelyä ja agissa taas koira ei joudu henkisen oppimisen kannalta koville, kun on oppinut kaikki esteet. Toko ei ole kovin fyysistä ja agissa pääsee sitten tokoilun jälkeen irrottelemaan. Agihalli on Teslalle jo tuttu paikka, eikä se koe siellä stressiä ja ryhmä on tuttu. Jos toko näyttää väsyttävän liikaa ja vaikuttava agiin voin panostaa kuunteluoppilaana olemiseen ja keskittää treenaamisen kotiin. Niinhän ne uudet asiat pitäisi muutenkin opetella, kotona ja rauhassa. Kerran viikossa ohjatuissa treeneissä käyminen kuitenkin antaa meille varmasti taas paljon inspiraatiota sekä onhan se kiva päästä harrastamaan Suvin ja Nemin kanssa taas. Voidaan potkia toinen toisiamme eteenpäin :D

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Agilitykoulutuksessa

Pääsimme Teslan kanssa mukaan Jenni Leinon agilitykoulutukseen peruutuspaikan kautta. Alunperin ilmoitin Teslan vain kolmanteen koulutukseen, kun en vielä tiennyt, missä vaiheessa olemme nyt. Onneksi pääsimme mukaan, sillä taas tuli aimo annos uutta oppia ja koulutus oli todella hyvä!

Väsyneenä työillan jäljiltä lähdettiin sitten aamulla radanrakannukseen, koska olimme toisessa ryhmässä. Ensimmäinen ja toinen ryhmä tutustuivat rataan yhtäaikaa. Radan läpikäymiseen oli varattu aikaa 45 minuuttia, mikä ei ollut ollenkaan liikaa. Kouluttaja kävi läpi kohta kohdalta erilaisia vaihtoehtoja, joista tosin päähän jäi vain murto-osa. Koetin painaa mieleeni ja ottaa Teslalle harjoituksia, jotka tietysti sopisivat omalla koiralla, mutta en myöskään halunnut mennä sieltä missä rima on matalin itselleni.

Tesla oli aika täpinöissään ja paikallaolosta ei meinannut tulla mitään. Sen hinkkaamiseen menikin aikaa tovi. Tällä kertaa tehtiin niin, että kouluttaja kävi palkkaamassa koiran ja neuvoi myös kehumaan koiraa paikalla olon aikana rauhallisesti.

Koetin piirrellä paintilla jonkinnäköisiä piirroksia meidän harjoituksista. Syyttäkää Teslaa, joka viikolla päätti laittaa hiiren uuteen uskoon, laadun puutteesta ja epäselvyyksistä. Tässä kuitenkin ensimmäinen pätkä:



Minä en ensin ymmärtänyt tehdä tuota vekkiä tarpeeksi syvälle, mutta sen onnistuttua jatkettiin sitten kepeille. En sitten ole tajunnut lainkaan harjoitella noita sivusta lähettämisiä, vaikka kouluttaja itse sanoi jopa alottavansa kepit sivusta eikä suoralta linjalta. Koirallehan on jopa helpompi hahmotta sisäänmeno sivusta kuin suoralta linjalta. Ihmiselle suoralinja on helpompi ja siihen ansaan olen itsekin astunut. Meillä on siis kepeillä käytössä ohjurit eli pujottelu hoituu itsenäisesti. Harjoiteltiin makupalan avulla sivusta lähettämistä niin, että laitettiin ensin sisäänmenoon nami ja sitten siirrettiin sitä vähän eteenpäin, jotta koira ei kääntyisi heti takaisin. Näitä meidän pitää nyt alkaa sitten harjoitella namin kanssa.

Seuraavassa kohdassa tuli vastaan minulle uusi "viskileikkaus", jota vähän avustettiin Teslalle niin, että kouluttaja palkkasi koira hypyn jälkeen. Tämä sujui ihan mukavasti, mutta sitten tuli pakkovalssi, joka ei kyllä sujunut lainkaan. En sitten millään osannut lopettaa sitä pyörimistä vaan kokoajan heitin liikaa ympäri ja kääntyilin turhaan koiraa vastaan yms. sähläämistä. Tähän olisi kaivannut ohjaaja huomattavasti lisää kuivaharjoittelua :) Siinä se kymmenen minuuttia hurahtikin ja pääsimme vain kymmenennelle esteelle asti.



Seuraavalla kierroksella jatkettiin kympistä ja sain harjoitella niitä ihania persjättöjä! Toiselta nimeltään kuulemma sokkareita. Rataantutustumisessa oli puhetta, että kummalla nimellä niitä meilläpäin kutsutaan. Ei olisi ikinä tullut itselle mieleen tehdä kahta persjättöä tuohon väliin, mutta ne toimivat todella hyvin. Hankaluutenahan tuossa kohdassa lähinnä oli se, että saat koiran putkeen eikä se karkaa A-esteelle. Teslassakin on hieman sitä kontaktihulluutta jo havaittavissa. Käytännössä siis koiran tullessa putkesta ulos otettiin se persjättöön oikealla kädellä ja sitten keikautettiin sitä persettä ja vaihdettiin vasempaan, jolla koira ohjattiin putkeen ;) Hieman sääti Jenni minun linjaani, joka ei pysynyt tarpeeksi suorana, mutta kokonaisuudessaan toimi hyvin.

Seuraavaksi oli sitten minulle se kinkkisin kohta. En oikein rataantutustuessa saanut irti, miten tämän kohdan selvittäisi. Kuva kertokoon enemmän kuin mikään selitys:



(esteet ei ehkä ihan oikeassa linjassa)

Kisatilanteessa (tässä vaiheessa ajateltava, että koira olisi kisakunnossa ja toimisi kuten Tiltu) olisin varmaan heittänyt koiran kahdelle toista ja koittanut sylkkärillä laittaa kolmelletoista, mikä tietysti olisi pilannut koiran linjan. Jos olisin sattunut saamaan jonkun älynväläyksen olisin sylkkärin sijaan käyttänyt poispäinkääntöä, jotka olisi varmasti toiminut.

Ohjaamiseni tuossa kohdassa oli jokatapauksessa aika päätöntä, mutta kouluttaja sanoi, että koira lukee ja yrittää toimia oikein todella hienosti. Niinhän se on =) Minulla alkaa olla kiire päästä Teslan tasolle, joka kyllä osaa lukea vartaloa ja ohjausta ja jopa oikeasti yrittää <3

A-esteen kontaktin Tesla esitteli hienosti. Kouluttaja neuvoi palkkamaan koiran maahan, jotta se ei olisi niin kovasti "nokka kohti taivasta". Tästä sitten jatkettiin eteenpäin, mistä kuva taas kertoo paremmin kuin sanat:



Viimeisenä oli sitten takaaleikkauksia ja loppupätkä sujui mielestäni hyvin. Ei siinäkään sen kummempaa (jos se nyt meni edes näin, kummasti ne hankalat jää mieleen ja hyvin menneet unohtuu):



Taas meitä kehoitettin harjoittelemaan pieniä pätkiä kerrallaan ja siihen sitä kovasti itsekin pyrin. Pakko se on olla tyytyväinen, kun päästin 19. esteelle 26:sta! Ei lainkaan hullummin nuorella koiralla ja ohjaajalla, jolla on niin paljon kehityttävää, että välillä ihan hirvittää.

Rataantutustumisessa saatiin myös uusi juttu nimeltään jenkkikäännös, mitä voi koiralle opettaa. Tähän kohtaa, missä tätä olisi voinut hyödyntää ei ihan päästy Teslan kanssa. Jenkkikäännös ei ole siis varsinainen ohjauskuvio vaan ihan koiralle opetettava käännös, jossa se kääntyy esteen päällä 180 astetta jonkin vihjeen avulla. Schapendoekselle hyvinkin luontainen kuvio ;)

Tokoa, hakua vai täysillä agilityä?

Minulla on kova agilityinto päällä, mutta sitten kaikki muu harrastaminen tuottaa päänvaivaa. Lähinnä tässä ei nyt ajankohdat nappaa sitten yhtään. Laittelin tuossa jonkin aikaa sitten TVA Pori Ry:lle mailia, että olisko mahdollisesta treenipaikasta ja sieltä tuli ihan lupaavan oloinen vastaus. Tänään oli sitten ilmoittautumisen, jonne en itse tietty päässyt, kun olin agikoulutuksessa, mutta onneksi Suvi kävi sitten ilmoittamassa meidän molemmat. Tietysti sopivista ryhmistä yksi ainoa oli viikolla ja sehän täyttyi jäsenistä, jotka menivät meidän edelle. Meille kuitenkin tarjottiin nyt sitten sunnuntain ryhmää klo 16-17. Haluaisin toisaalta kamalasti ottaa vastaan tuon ryhmäpaikan, mutta onko nuoren koiran kanssa mitään järkeä ottaa kahta lajia samana päivänä? Toki koiraa voi tuolla tokossa säästellä ja agilityhalli on meille jo tuttu paikka eikä aiheuta mitään suurempaa tressiä.

Sitten taas meidän hakutreenit pyörii sunnuntaisin. Hakuilu on kuitenkin Teslalle henkisesti paljon tokoilua raskaampaa. Tottelevaisuuskoulutusta me myös tarvitaan enemmän ja siinä meillä on paremmat mahdollisuudet myös pärjätä. Teslasta ei välttämättä ikinä tule luonteensa puolesta muuta kuin harrastushakukoira. Toisaalta meillä vaihtuu toukokuussa agilityssä uusi kausi ja silloin voisin ehkä saada jonkin muun kuin keskiviikkoryhmän koulutettavakseni. Olen vaan niin noviisi koko seurassa, että en yhtään tiedä miten nuo ryhmäjaot toimii. Alunperin otin vastaan sen, mitä minulle tarjottiin mukisematta =) Sunnuntain omaan treenipaikkaan olen myös ollut ihan tyytyväinen.

Täytyy nyt sitten tää ilta varmaan pohtia rauhassa mitä tehdään minkäkin kanssa, pähkäillä ja pähkäillä... mitä se sitten auttaakaan. Mielipiteitä ja vinkkejä otetaan vastaan pikaisella aikataululla :D

ps. Tesla sai tänään pakastimen, joten pian pääsen bloggaamaan uudella innolla uudesta aiheesta ;)

EDIT.

oikean ratapiirroksen nähtyäni hieman tuohon loppua korjailua:



Tosin kuulemma nämä minun painttisöherrykset ovat muutenkin ihan epäselviä, joten ei se vissiin niin justiinsa ;) Mutta päästiinkin esteelle 20 saakka! wuhuu!