Kahden vuoden hiljaisuus

 R.I.P Flying Duster's Time Bomb

Kahden vuoden blogihiljaisuuden olisin suonut loppuvan jollain muulla uutisella. Teslalla diagnisoitiin jo alkuvuodesta 2021 munuaisten vajaatoiminta ja kesällä 2022 oli aika päästää puudeli pois. Kiitos maailman paras puudeli kuin olit, opetit ja annoit niin paljon.

Tesla sai nauttia eläkäpäiviään Heinolassa ja siitä tuli äidin Rillan kanssa parhaat ystävykset.

Viimeisiä kuvia täydessä turkissaan

Tämä taitaa olla tämän kolmikon viimeisin yhteinen metsälenkki

Tämä blogi on täynnä muistoja meidän matkavarrelta. Tällä hetkellä omassa laumassa on schapedoesin mentävä aukko, joka on varmaan toistaiseksi voimassa oleva. Aika näyttää.

Mitä muuta meille kuuluu?

Zeldasta on tullut veteraani. Viime kesänä se sai kohtutulehduksen ja selvisi kohtuullisen isosta leikkauksesta. Sen eläkelajitavoitteet rallytokon parissa eivät ole kovasti edenneet, mutta hän voi kuitenkin hyvin ja nauttii siitä, että saa nukkua pää tyynyllä kyljessä kiinni. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä veteraanivuotta edessä. Zelda on varsin helppo ja mutkaton vanhus. Näin 11,5 -vuotiaana se alkaa olla melkoisen tasapäinen otus ja olen uskaltanut päästää sen Ohmin kanssa metsässä yhtäaikaa vapaaksi. On siinä edelleen kiihkeyttä olemassa ja ahneus on loputon.

Ohmin kanssa on kahdessa vuodessa saatu aikaiseksi vaikka ja mitä samalla kun on painittu kaikenmoisten haasteiden parissa. Meidän harrastaminen on painottunut pelastuskoirapuolelle ja elokuussa tein onnistuneen esivirran päälle päätöksen ottaa tavoitteeksi VIRTA -tarkastuksen. Ei me palveluskoiralajeja olla hylätty ja tavoitteita on siellä edelleen, mutta aika näyttää mitä saadaan vielä sillä saralla aikaiseksi. Ohmin kuulumiset ovat siirtyneet muodikkaasti instaan ja jos hänen matkaansa kohti virtaa ja muita kokeita haluaa seurata niin kannattaa ottaa seurantaan @ohmibriard

Blogit tuntuvat tällä hetkellä aikansa eläneiltä. Tämä blogi on ollut Teslan elämän alusta tähän päivään ja saa jäädä olemaan. En lupaa aktiivista päivitystä, mutta ehkä joskus tulee hetki ja tarve kirjoittaa niin on ainakin alusta olemassa.

Ohmin kanssa Virossa pelastuskoiraleirillä

Pari suosikkikuvaa Haamuja Tuulessa -leireiltä

Tämän hetken lauma. Rakkaat ranskalaiset.

Muistoissa;
FI MVA EE MVA EE VMVA V-11 HeW-12 VV-17 PMVV-17 HeVW-17 HeVW-18 VV-18 RTK1
Flying Duster Time Bomb "Tesla"
Emänsä FI MVA VV-12 Reirse Por Nada "Nada"

ja emän emänsä
C.I.B FIN MVA LV MVA LT MVA LVV-02 LTV-04 BH
Lumikuono Fatal de Fada "Tiltu"

Onhan näitä kaikesta huolimatta... RTK1, BH, LTE!

 Ja niin se jäi tämä blogi horrokseen vaikka korona kevät meni, kesä hurahti ja syksy toi taas korona-aallon tullessaan. Ihan, kun tämä sateinen ja pimeä syksy ei itsessään olisi masentava. Olen kyllä aina tykännyt syksystä ettei siinä, mutta jotenkin tämä syksy tuntuu entistä pimeämmältä. Ehkä tässä elämä tällä hetkellä pyörii vähän liikaa töiden ja koiraharrastusten parissa. Ja taustalla vielä pelko, että koiraharrastukset jää tauolle. Ja kun muuta ei ole niin kaikki pettymykset ja epäonnistumiset tuntuu paljon isommilta.

Tämän vuoden haaveista ja suunnitelmista jäi paljon toteuttamatta eikä ne kaikki edes johdu koronasta vaan ihan omasta epäonnistumisesta koiran kouluttajana. Ja on tässä silti jotain onnistutta saamaan aikaan ja vietetty ihan huippuhetkiä huipputyyppien kanssa.

Tesla nauttii täysillä eläkkeellä olosta ja on myös muuttunut vanhaksi koiraksi. Muutoksen ehkä huomaa selkeämmin, kun se ei asu täällä ja sitä ei näe päivittäin. Ja turkinalas ajo sitä vielä korostaa.

Kuvassa Ohmi, Tesla ja Rilla Heinolassa marraskuussa

Zeldan hyvin alkanu rallytokoura päättyi koronaan ja kun vihdoin päästiin jatkamaan niin paineet ja jännitys valtasivat oman mielen kokeessa. Zeldalla alokasluokan liikkeet on onneksi pala kakkua, joten hirveälläkin suorituksella räävittiin kasaan riittävät pisteen koulariin ja näin saatiin ainakin tämä tavoite plakkariin ja hän on nyt BH TK1 TK2 RTK1 Boreabrie Selene. Tämä paine kostautui sitten ekassa avoimen startissa, jonne mentiin kyllä vailla tulostavoitteita. Zelda teki sen mitä olen koko alokasluokan odottanut ja kesken suorituksen kaivoi remmin mun liivin takatasusta ja hylätyksihän se meni. Tosin pisteitä karisi jo siinä, kun yritti saada remmiä kahdesti ennen tätä ja toisesta kiepistä tuli jo kymppi ylimääräisestä pyörähdyksestä. Rallytokossa on se haaste, että suorituksen tulee olla kauttaaltaa ehkä, kun välissä ei ole mitään hengenveto taukoja. Uusi koe ilmo on jo sisässä, mutta tällä hetkellä näyttää aika heikolta sen suhteen, että päästään kokeeseen. Ehkä ensi vuonna. Zeldan kanssa kuitenkin osaan nauttia siitä, että ollaan saatu rallytokosta kiva harrastusveteraani vuosille ja liikkeissä riittää uuden oppimista ja onnistumisen tunteita.

Zelda sai kesällä uuden kampauksen

Tyttöjen kuulumiset mahtui muutaman kappaleeseen, mutta tapaus Ohmi vaatisi romaanin. Sen kanssa tekeminen on välillä vuoristorataa ja se tarjoaa aivan uudenlaisia haasteita, mutta kyllä se sitten antaakin itsestään moninverroin. Aivan alkuunsa meidän haaveet PK-uran korkkauksesta kaatuivat sen reagointiin laukauksissa. Tämä asia on turhauttanut tässä keväästä lähtien enemmän ja vähemmän. Ollaan haettu ongelmaan apua ja saatukin sitä sekä päästy paljon eteenpäin. Kiitos tästä Päiville. Ollaan saatu neuvoja niin hyvä kuin huonoja. Onneksi enimmäkseen hyviä. Turhauttavinta tässä on ehkä ollut, että treenimahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Ja myös se, että itsepä olen tämäkin ongelman aiheuttanut, kun en ole koiran omainaisuuksia ymmärtänyt. Ja edelleen yksi iso ongelma on, että en saa pidettyä kiinni siitä punaisesta langasta harjoitusten suhteen. Tämä ampuminen on vähän, kun korona. Koskaan ei tiedä miten pääsee treenaamaan ja mihin treenit vie. Luonnetestistä käytiin hakemassa kolme plussaa, mikä onneksi vähän helpottaa ongelman avaamista ulkopuolisille. Olen toki kiitollinen kaikista neuvoista, että menkää ampumaradan viereen kuuntelemaan laukauksia, mutta kun ei ne laukaukset tässä ole varsinaisesti se ongelman ydin. Noh tähän ampumiseen kosahti kuitenkin meidän haaveet hakukokeesta ja rotumestiksistä, jonne olin jo ehtinyt paikankin varata.

BH-koe kuitenkin käytiin rääpimässä läpi ja onpahan sekin suoritettu. Paljon ei tuosta kokeesta jäänyt positiivista käteen muuta kuin plakaatti ja erinomainen kaupunkiosuus. Ohmi oli koko seuruukaavion aivan liian haahuilevassa mielentilassa ja koetti varmaan parhaansa mukaan tsempata lähes paniikissa olevaa ohjaajaansa. Eihän BH-kokeessa täydellisyyttä läpipääsyyn vaadita ja se kyllä suoritti annetut tehtävät, vaikka ei ihan niin skarpisti. Ja luoksetulossa vielä meidän pari päätti lähteä paikallamakuusta Ohmin luokse. Koiratappelu oli lähellä, mutta onnistuttiin onneksi välttämään ja saatiin kokeen jälkeen korjata tilanne. Harmittava tilanne, mutta näitä voi sattu kenelle tahansa ja hyvin hoidettu loppuun asti parina olleen koiran ohjaajan puolesta. Olen mä tästä toki todella iloinen, mutta kun tiedän koiran pystyvän parempaan niin tokihan se hiukan harmittaa ettei meidän suoritus ollut lähelläkään sitä tasoa, mitä haluaisin koesuoritusten olevan.

Pakollinen BH poseeraus

Rotumestikset jätettiin sitten viisaasti väliin. Oli vähän liikaa tottiksen kohdalla epävarmuus tekijöitä. Luonnetesti paikkaa oltiin metsästetty siitä lähtien, kun korona niitä salli järjestää. Porissa sattui olemaan testi ja päästiin varasijalle, kun pystyttiin lähtemään mukaan viime hetkellä. Ja niinhän siinä kävi, että aamulla tuli soitto, että päästäänkö tulemaan. Ohmi teki oman näköisensä suorituksen. Kelkka ehkä osoittautui oletettua haastavammaksi. Taistelutahto, puolustus ja luoksepäästävyys toivat maksimipisteet ja kaikki muutkin jäivät plussan puolelle niin kokonaispisteet oli hienosti 152 ja laukausvarma! Aika samaa rataa vetänyt molemmat veljet, joiden kanssa saatiin pari vuotta sitten MH-kuvaukseen paikka yhdessä, mutta nyt ei luonnetesti paikkaa irronnut kaikille kolmelle kovasti yrittämisestä huolimatta. Kaikki saivat kuitenkin paikat erikokeista, jonne yhdessä yritettiin. Ohmi oli huomattavasti vilkkaampi kuin veljensä ja se näkyy pisteissä. Kallista olla erittäin vilkas, mutta se ei meitä haittaa. Onneksi tämä vilkkain tapaus onnistui valikoitumaan minulle, kun semmosenhan mä tilasin. Ehkä sitä joskus miettii, että vähempikin riittäisi, mutta olisko se sitten vähän tylsää, jos olisi liian helppoa?

Näyttelyrintamalla se viimeisen ruusukkeet metsästys ei ole lähtenyt käyntiin. Lähinnä tässä on ikävä upeita reissuja ja sen harrastamisen sosiaalista puolta. Minä tykkään reissata ja Ohmi on ihan paras reissukaveri niin mikäs siinä. Meillä on nyt Latviaan ilmot sisässä ja reissu se vaan siirtyy ja siirtyy. Muualle nyt on toistaiseksi turha edes ilmoittaa, mutta onhan noita maita vielä jäljellä, jos joskus matkustaminen on mahdollista.

Onneksi harrastusten parissa on päässyt mukaan leireille. Viime kesänä oltiin viikon mittaisella Haamuja Tuulessa -leirillä, jossa ohjelmassa hakua, esineruutua ja tottista. Haku ja esineruutu ovat kyllä saaneet aivan uutta potkua ja ainakin treenit tuntuu kertatoisensa jälkeen entistä paremmilta. Tottis nyt ei vaan taida olla meidän juttu ja toisaalta vaakakuppi aina varovasti kallistuu enemmän pelastuskoirapuolelle niin siellä ei tarvi niin niistä koukeroista murehtia.

Pelastuskoirainnostus toi jäljen meidän elämään ja se on ollut varsin aaltoilevaa ja epämukavuusasteelta poistumista. Uuden lajin parissa, kun hakkaa päätään seinään ja treenaa enimmäkseen itsekseen niin välillä on hieman hukassa. Kaikissa muissa lajeissa olen osannut hakeutua koulutuksiin ja löytänyt ne meille sopivat kouluttajat, mutta jäljen suhteen tuntui, että oli aika umpikujassa itsekseen. Keväällä saatiin motivoiva jälkipäivä järjestettyä meidän spekon alkeiskurssiporukan pienelle ryhmälle Mian opissa ja silloin sitten heräsin vähän paremmin siihen, että ei me nyt ihan hakoteillä oltukaan ja Ohmi sai ansaitun palkankorotuksen. Tästä se oma jälkimotivaatio lopulta syttyi ja syksyn pelastuskoiraleirillä uskalsin mennä jälkiryhmään. Toki sen verran olin asiaa pohjustanut, kun oli mahdollisuus vaikuttaa kouluttajiin niin sain Päiviltä suosituksia ja niinpä saatiin meidän leirille tikkujutun Katja Kontu kouluttamaan. Tästä avautui aivan uudenlaisia näkökulmia jälkeen ja oli kyllä jälleen kerran aivan huikea viikonloppu. Näitä oppeja, kun on nyt soveltanut aiempaan tekemiseen sekä työstänyt rinnalla niin kyllä vaan tuntuu olevan valoa tunnelin päässä.

Ohmin kanssa maastolajit on vaan niin parhautta ja tuntuu, että sillä on kaikki palikat mitä vaan toivoa saattaa. Se ei hajoa koulutusvirheistä ja vaikka eihän se nyt mikään kone ole, mutta mulle ihan täydellinen. Ehkä tämä epätasapaino maastojen ja tottiksen suhteen on myös yksi, mikä aiheuttaa valtavaa turhautumista. Haaveilen kovasti, että keväällä päästään treenaamaan kisaamista rally- ja tokokokeisiin...

...eikä se tottiskaan nyt ihan niin huonossa mallissa ole. Kyllä ne tulokset mitä tehtiin vuoden aikana skogsterin säännöllisessä valmennuksessa näkyy, mutta ohjaajalla on vaan liikaa aikaa pohtia asioita ja turhautua.

Koska tämä vuosi nyt oli blogin osalta hiljaiseloa ja ensi vuosi on taas toivoa täynnä niin kirjoitankin tähän rohkeasti meidän "tavoitteet" ensivuodelle. Tällä kertaa koetan taktiikka, että jos asettaa riman riittävän korkealle ja paljon tavoitteita niin ehkä me yksi niistä saadaan toteutettua?

Haaveet ja unelmat 2021:

Tesla

-Pysyä terveenä
Zelda

-RTK2
-Oikean puolen seuruu ja perusasento! RTK3
Voltti

-Olla lihomatta enempää

Ohmi

-RTK1, RTK2

-TK1, TK2

-HK1, JK1 PEKO-T

-Agilitystartti ja Ahvenanmaan reissu, puomi!

-CACIB ja pari serttiä jostain uusista maista

-Ainakin kerran moikkaa lampaita

Riina
-Olla ottamatta uusia vastuutehtäviä koirayhdistyksissä

-Pätevöityä jonkun lajin koetoimitsijaksi

-Liikkuroida tokokokeessa

-Selvitä kunnialla nykyisistä vastuista

-Koettaa turhautua vähemmän ja olla ottamatta paineitta

-Tarjota kakkua treenikavereille

-Kammata Ohmia useammin

Ja ollaan oikeasti onnellisia, jos edes joku näistä haaveista toteutuu ;)

Lopuksi muutama kuvamuisto puolenvuoden ajalta:

Marjukka otti Ohmista hienoja kuvia

Keväällä käytiin harjavallassa leikkimässä

Ajeltiin kaverien kaa Heinolaan saakka Liikasen Kirsin oppiin treenaamaan pekojuttuja

Ohmin kanssa retkellä jossain lähellä Vihtiä ehkä?

Ohmin uusi ystävä Maybe

Ohmi pääsi leikkimään briardien leikityspäivässä

Zeldan ainoa ystävä Volvo

Järkättiin Tupalassa mökkikylätreenit

Annakaisa Loirin opissa treenatiin uutta tekniikka A-esteelle

Maailman parhaat ranskikset ihan vaan mettässä

Helmikuu hurahti ja maaliskuuta mennään

Paljon ei päivittämistä ole, kun en ole jaksanut kovin ahkerasti meidän treenejä kirjoitella ylös. Ohmin kanssa on menty varovasti eteenpäin ja möllitokossa käytiin kokeilemassa paikkisvarmuutta sekä häiriöherkkyyttä. Eka oli kunnossa, mutta toka ei niinkään.

Etelän talvikelit ovat olleet antoisat treenien suhteen. On tehty niin hakua, esineitä kuin jälkeä. Ohmi on muodostanut itselleen irtoamisongelma, johon lähdin rakentamaan pilliä avuksi, kun omat ääni ei pysy riittävän neutraalina koiran painellessa päättömästi. Niin sehän siis tosiaan irtoaa ja reippaasti eikä tule yhdellä tai kahdella kutsulla takaisin.

Siinä missä Ohmin turkkia on puunattu tulevaa Latvian retkeä (joka ei nyt toteudu) varten niin Zeldan kanssa päädyin epätoivoiseen ratkaisuun ja saksin koko komeuden alas. Olin vielä jouluna varma, että se saa pitää turkkinsa, mutta meni huumori kelien kanssa. Tuntuu olevan nyt jonkunverran kohtalotovereitakin.

Tesla oli odotetusti Suomen Schapendoes Ry:n vuoden veteraani ja yllättäen se kiilasi myös kaikissa näyttelytuloksissa kolmannelle sijalle. Laitetaan tähän päivitykseen nyt sitten muutama eteläisen talvinen kuva puudelista.

 

Briardyhdistys ehti pitää vuosikokouksensa ennen koronaa toisin kuin moni muu. Pääsin eroon hallituspaikasta, mutta sihteerin pesti jatkuu. Lisäksi palasin juurille ja otin päätoimittajan vastuun jäsenlehdestä. Onneksi porukassa on pätevä sekä toimelias taittaja sekä pari muuta innokasta toimittajaa niin ensimmäisen lehden teko sujui sen verran kepeästi, että tällä porukalla on hyvä jatkaa. Schapendoesien jalostustoimikunnassa roikutaan myös ja saatoin luvata jälleen kerran kouluttaa agilityä taas kesäkauden WeCA:lle. Eipä näistä yhdistyshommista eroon pääse eikä toisaalta ole tarvekaan. Vaikka aina koiraihmisiä hulluiksi parjataan niin suurin osa on varsin järkeviä että ihania ihmisiä. Rakkaudesta rotuihin sekä lajeihin tätä tehdään sekä kaupanpäälle saanut paljon ihania ihmisiä elämäänsä.

Nyt on kuitenkin toistaiseksi koiraharrastukset tauolla. Ei ole ohjattuja treenejä, ei kokeita, kisoja tai näyttelyitä. Meillä on kuitenkin metsä ja työt jatkuu, joten arki rullaa jokseenkin samaa rataa. BH-koe, rallykokeet, agiuran korkkaus ahvenanmaalla sekä näyttelyreissut siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kovasti myös luotan siihen, että vähintään omatoimiset kimppatreenit lähtee muutaman viikon tuumailu tauon päälle taas pyörimään. Ja onneksi voi aina talloa jälkiä.

Kevät mennään siis omaan tahtiin treenaillen, joten blogissakaan ei varmaan liiaksi ole eloa. Toivottavasti tilanne muuttuu kesään mennessä.

Tammikuussa taistellen talvea vastaan

Edellinen postaus ei ehkä ollut positiivisin mahdollinen, mutta toisaalta, kun sai taas hiukan purkaa tunteitaan kirjoittamalla niin pientä arkilaiskuutta lukuunottamatta on meidänt tammikuu ollut aika loistava. Ehkäpä helmikuu tuo parannusta tähänkin. Onni on nuo maailman parhaat treenikaverit, jotka synkkyydenkin aikoina osoittavat, että kyllä tämä on kaiken työn ja tuskan arvoista. Tänne ei tosiaan talvi taida tänä vuonna tulla, mutta onneksi päivät pitenee niin valoa riittää ilman valkeutta. Joskin alkaa muta ja vesisade turkkikoirien omistajan huumoria koetella.

Ohmin vuosi alkoi hakutreeneillä ja niitä on riittänyt pelastuskoirapuolella, vaikka oma PK-porukka on talvitauolla, mutta hyvin on saatu tehtyä myös ns. PK-hakua sekä ilmaisua pelastuskoiratreenien puitteissa. Tottistreenit on menneet myös loistavasti ja paljon harppauksia eteenpäin. Meillä on kyllä ihan huipputreeniryhmä tällä hetkellä PPKK:lla.

Ja ollaan me aksattukin:

Zeldan tokomasiksen hautasin sitten viime postauksen ja onnistuin ostamaan supertassuilta kolme rallytokotuntia sekä sain kaksi koepaikkaa RKS:n helmirallyihin 1.2. Pari ekaa kertaa supertassujen tiloissa oli mukana ahdistunut koira, joka ei osannut mennä edes maahan. En tiedä johtuiko uudesta tilasta ja siellä kuuluvasta kuntosalin paukkeesta. Kolmas kerta mulla oli onneksi jo enemmän itsensä kaltainen Zelda mukana. Saatiin tästä ehkä ripaus itseluottamusta kokeeseen, vaikka en kyllä tiedä olenko ikinä jännittänyt niin paljoa. Eka startti meni aika sumussa ja kuulin, kun ääni särkyi kimitykseksi käskyjä antaessa ja koetin kaikin keinoin sabotoida meidän suoritusta. Zelda ei kuitenkaan tehnyt yhtään liikevirhettä ja onnistuttiin paremmin kuin olisin uskaltanut odottaa. Saatiin kasaan hurjat 98p, joka riitti vielä kolmanteen sijaan. Tämän ansiosta pystyttiin lähtemään toiselle radalla rennolla asenteella ja muistin jopa kehua koiraa. Tästä tulikin se täydet satapistettä ja vauhtikin riitti juuri ja juuri ensimmäiseen sijaan. Zelda kyllä ansaitsi pisteensä ja toki nuo rallytokon alempien luokkien temput muutamaa lukuunottamatta on suhteellisen tuttuja tokokonkarille. Arvostelussakin oli mainintana "kaunis seuraaminen" ja sitähän tuo parhaillaan esittää. Ja sen verran jännitys söi et pahin keuliminenkin oli poissa. Toinen rata löytyykin videolta:

 

Heti sunnuntaina 2.2 osallistuttiin Sari Kärnän rallytokokoulutukseen Eurajoella ja siellä käytiinkin sitten kaikki uudet avoimet luokan liikkeet läpi ja lisäksi tuli kehoitus opettaa oikean puolen perusasentoa. Eniten opetusta vaatii kiepahdus, mutta kerta me taisteltiins se seisominenkin kuntoon niin kyllä nyt yksi pyörähdyskin menee. Oli antoisa koulutus ja vaikka oli vähän osallistuja niin kaikki oli eritasoisia ja erilaisine ongelmineen, joten paljon tuli oppia sekä ajatuksia omankin treenin lisäksi. Harmittavasti viimeisen koirakon missasin, kun hakutreenit kutsui Kankaanpäähän.

Tammikuussa oli myös Turku KV, josta meillä on loistavia muistoja Teslan RYP4 -sijoituksen myötä. Halusin ilmoittaa Teslan vielä rodun erikoistuomarille John Waubenille, joka on erkkarissa arvostellut Teslan aikoinaan rotunsa parhaaksi nartuksi. Äiti oli ilmoittanut kehään myös Rillan, joten sain handlata molemmat koirat ja odotukset oli, että korkeintaan toinen on tuomarin makuun. Uroksissa komea vetsku sijoittuikin PU2:ksi ja Rillan kiilatessa valioluokan kärkeen ei ollut enää sen suurempia odotuksia. Esitin Rillan PN-kehässä ja se kiilasikin kärkeen ja Anni sijoittui Teslan kanssa PN4:ksi. Siinä ei paljon ehtinyt ajella, kun jatkettiin ROP-kehään ja Anni haki Teslalle perään ROP-veteraanin ruusukkeen. Rillan kanssa vielä osallistuttiin kasvattajaluokkaan, jossa Exåress -kennel sai KP:n kera ensimmäisen sijan. Olihan tuo aika ainutlaatuista päästä esittämään kaksi upeaa koira erikoistuomarille. Ja Rillan kanssa juostiin kunniakierros isossa kehässä ja Teslan esitti lainahandleri. Nyt me sitten jäädään kyllä oikeasti sille näyttelytauolle. Ohmin kanssa suunnataan Latviaan pienelle etelän lomalle kokemuksia hakemaan tosin.

Alkuvuoden menestys muistuttakoon, että kiitollinen saa olla näistä parhaista mahdollisista harrastuskavereistaan. Ja toivottavasti tästä vuodesta tulee oikein kokemusrikas vuosi!

Loppuvuoden rutistus ja varovainen kurkistus seuraavaan

Blogin ylläpito on kärsinyt selkeästi jonkin sortin syysmasennusta. Paljon olisi ollut päivitettävää, mutta koitetaan rutistaa ylös se mitä on mielessä. Koneella istuminen on lähinnä aiheuttanut viime aikoina suurta ahdistusta, joten ei ole tehnyt mieli kirjoittaa yhtään mitään. Ja ehkä parempi niin.

Lyhyesti sitten viime kirjoituksen Ohmi on osallistunut kahdesti Skogsterin tottisvalmennukseen. Ollaan katsottu noutoja, vasemmalle käännöksiä ja liikkeestä istumista. Noudot on hyvät, kun este on välissä, mutta heikommat ilman esteitä. Vasemmalle käännöksiä pitää treenata. Ja istumista aletaan nyt opettelemaan Mian neuvoin. Se tuntuu toimivan paremmin kuin peruuttamisen kautta jolloin tulee jatkuvasti kytättyä sitä tekniikkaa.

Jälkiä on tullut tehtyä kokonaiset tusina ja voidaan todeta, että matkaa kokeeseen vielä on ja paljon. Ohmi on innokas ja jokseenkin huoleton jäljestäjä. Ei mikään kovin intensiivinen ja tarkkanenäinen metsässä tarpoja. Ensi kesäksi oli kiva päästä johonkin jälkikoulutukseen kuulemaan myös jonku ulkopuolisen ja kokeneemman mielipide, mutta saa nyt nähdä. Haku edellä mennään kuitenkin ja vaikka jäljestäminen on varovasti alkanut maistua niin kyllä tuo haku on vaan se juttu.

Hakutreenejä ei oikein ole ollut niin paljon kuin olisin toivonut. Oli kuitenkin hienoa huomata, kun osallistuttiin joulukuussa haamuja tuulessa hakuvalmennukseen ettei se vaikuttanut Ohmin tekemisen meininkiin. Vieraassa maastossa, jossa oli niitä meille haasteellisia nousuja ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa irrota ylämäkeen. Edelleen se suurin ongelma on ohjaaja, joka yrittää sählätä ja sotkea lähetykset. Ja tyhjillä pitää muistaa rakentaa sosiaalisella palkalla oikeaa tunnetilaa. Tästä innostuneena käytiin vetämässä kahden hengen hakutreenit Marin kanssa niin että tallottiin reilu satasen alue ja pistotin koiraa tyhjille ja neljännen lähetyksen kohdalla maalimies siirtyi piiloon toiselle puolelle. En nyt ihan yksinään hakuiluun vielä ole syttynyt, vaikka semmoistakin tunnutaan harrastavat, mutta maalimiesten puutteessa kahdestaan saa jo ihan hyvin vedettyä treenit.

Pelastuskoira puolella ollaan tehty lähinnä rakennusetsintää ja ilmaisuja.

Talvi jatketaan tottiksen hiomista PPKK:n ja SPEKO:n vuoroilla. Näissä yritän saada tehtyä myös hallinta ilmaisuihin aina silloin tällöin, jos on maalimiehiä saatavilla sekä aikaa. Ja sitten on vielä sunnuntaisin TVA:n hallilla oman porukan hallivuoro, jossa kuitenkin koetan treenata myös Zeldan kanssa.

Zeldan kanssa kävin toteamassa tokokokeessa, että kaikki ei ole kunnossa. Koira otti valtavasti painetta, kun epäonnistui ohjatussa eikä palautunut lainkaan omaksi itsekseen ja meni täysin lukkoon. Toki meillä oli alla pitkä treenitauko juoksujen johdosta ja pääsimme halleihin oikeastaan koetta edeltävällä viikolla. Toisaalta sen ei pitäisi olla kokeneella koiralla selitys. Jollain tapaa turhauttaa itseä jatkuvat epäonnistumiset, vaikka ei pitäisi. Ilman koetavoitteita en kuitenkaan osaa tuon kanssa treenailla vaan puuhastelun ilosta eikä Zelda todellakaan ole vielä läheskään valmis eläkkeelle.

Tesla pyörähti Jyväskylä KV:ssä hakemassa yhden ROP-vet ja PN2-sijoituksen ja messarissa käytiin kasvattamassa tittelirivistöä parilla uudella veteraanitittelillä. Ja ihan kivasti se muutenkin meni ollen PN2 ja PN3 sekä ROP-veteraani molempina päivinä kovatasoisessa seurassa. Kokonaisuudessaan sen kolmas vuosi veteraanikehissä on ollut mahtava. Ja edelleen se nauttii esiintymisestä ja "moves like youngter" kuten arvostelussa luki.

Tesla messarissa.

Sisarukset Selma ja Tesla lähes 11v

Ohmi ja Ohmin haaremi (Rilla ja Tesla) metsäretkellä

Ohmin 3v poseeraukset

Millä mielin vuoteen 2020?

Teslan kanssa saatetaan pyörähtää kehässä kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten hyvin se pysyy kunnossa. Muuten se saa nauttia vauhdikkaista metsälenkeistä Rillan kanssa. Luulen, että sen kunto pysyy näin paremmin yllä kuin Zeldaa ja Ohmia väistellen.

Zeldan kanssa koetamme selättää tokomasennukset. Koitan saada sille paikan jonnekin rallytokokokeeseen, jos saisin hieman luotua fiilistä kokeessa, jossa koiraa saa kokoajan kannustaa. Tosin sen rallytokoura saattaa kaatua nopeasti siihen, että pääsee siellä purkamaan painetta remmiin puruun. Metsässä sen kanssa jaksaa tehdä mielenvirkistysjuttuja, kun niistä se nauttii ja ei ole niin justiinsa, joten keskitymme niihin, jos emme löydä yhteistä lankaa tottelevaisuuden parissa.

Ohmin kanssa on suuria suunniltelmia ja haaveita, mutta samalla pelkoa tavoitteiden asettamisen suhteen. Ainoa laji, missä sen kanssa varmasti uskallan kisaamaan on agility, koska siellä voi vaan onnistua. Puomihan sillä on täysin vaiheessa, mutta ykkösluokan hypäreille menemisessä ei ole mitään estettä. Tokokokeeseen menemisestä olin jo kovasti haaveillut, mutta ottaessa sen palkintojen jaon ajaksi fiilistelemään koetunneltaa Zeldan kokeessa, palautti maanpinnalle. Näemmä oma päänuppi ei ole valmis vastaanottamaan ikävää palautetta ulkopuolisilta ihmisiltä koskien oman koiran käytöstä. Ja häiriö tokokokeissa on aivan järkyttävä ennen ja jälkeen suoritusten. Ja vastaavanlaista häiriötä en oikein keksi missä pääsisi edes treenaamaan. BH-koetta ennen olisi kuitenkin ollut kiva tehdä joku tokosuoritus. PK-puolella kisaamisessa on vielä muutama ongelma selätettävänä, mutta kevät näyttää saadaanko ne hoidettua kuntoon. Siellä puolella on onneksi ihmiset avoimempia eikä kukaan katso elämän iloista valtavaa koiraa pahalla silmällä vaikka se meinaisi karata nenän edessä heitettävän lelun perään ja omistaja joutuisi kiristämään remmiä. Luonnetestiin suunnataan jokatapauksessa syksyllä ja keväällä koitetaan käydä pyörähtämässä jossain kehässä tai kahdessa Suomen rajojen ulkopuolella. Rallytokossa tulee Ohmin kanssa luultavasti samat haasteet eteenkuin tokossa. Se on aivan liian energinen ja voimakas koira nykypäivän paheksuviin kukkahattupiireihin. Nykyisin tuntuu myös olevan kovasti muotia virpoa koiria saalisleikillä suoritusten välissä niin koitapa sitten pelkällä tahdon voimalla kuljettaa suurella saaliilla varustettua koiraa vinkupalloshow'n läpi saati kyllästyttää nuori koira jo ennen omaa suoritustaan pitämällä se tiukasti käskyn alla ennenkuin pääsee edes koepaikalle. Toisin sanoen en tiedä ollaanko me vielä valmiita tähän kaikkeen kokeiden ympärillä tapahtuvaan härdelliin. Ja ennenkaikkea saanko omaa päätäni ikinä kasattua koesuoritukseen, jos jo pelkkä halliin meneminen ahdistaa näin paljon.

Ensi vuotta kohden jokatapauksessa positiivisin mielin ja nautitaan yhdessä tekemisestä ja ohjaaja koettaa opetella jättämään muiden sanomiset omaan arvoonsa. Ja kuljetaan edelleen omaa tietämme kaikin puolin. Ohmin kanssa se on onneksi helppoa, koska se on aina vaan onnellinen.

Leikkimistä ja spekoilua

Harrastusrintamalla on sujunut ihan kivasti vaikka arki yrittää pistää vastaan. Ohmi on tehnyt pieniä läpimurtoja tottiksessa ja esineruudussa, mutta maastossa ilmasu ja hallinta vaatii vielä työmaata ennenkuin ollaan koekunnossa. Bloginkin sain vihdoin ja viimein ulkoasulta päivitettyä ajantasalle. Hieman on tuo hakutreenien kirjaus jäänyt, mutta sain ehkä ajantasalle ja päätin samalla ottaa yhtä kunnianhimoisen projektin jälkien suhteen.

Syyskuun leikitykset

Syyskuussa sattui olemaan kaksikin SPL:n erialajaostojen leikityspäivää Porissa, joiden kohdalla vielä työvuorotkin olivat suosiolliset. Aiemmin kirjoitin, että jännittävää nähdä miten Ohmi lähtee leikkimään vieraassa tilanteessa, jossa itse jännitän. Ohmihan yllätti heti ekassa leikityspäivässä erittäin positiivisesti. Tuolta saatiin kirjallinen arvio ja se paperi näytti aika kivalta. Puruotteesta tuli täysi kymppi. Puolustuskäyttäytyminen oli ainoa, joka jäi keskitasolle ja onhan sekin matalaa parempi. Tosin suojelu ei ole meidän harrastus eikä sen puolustustason tarvi korkea ollakaan. Leikityksissä on kiva käydä vahvistamassa itsetuntoa ja rakentamassa viettikestävyyttä sekä vahvistamassa haukkua ilmaisua ajatellen. Kaikki nuo tuntuu tässä vahvistuneen ja toki ikäkin on siihen syy, mutta varmasti myös positiiviset kokemukset osaavien leikittäjien kanssa. Ohmi on ruvennut myös hakumetsässä palkkautumaan paljon paremmin leikkimisestä.

Seuraavana viikonloppuna jätkä jaksoi humputella yhtä iloisesti toisella kentällä ja maalimiehellä.

Etsintäharjoitus 29.9 Ulvila

Pääsin osallistumaan ensimmäista kertaa Spekon etsintäharjoitukseen. Ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä noissa tehdään ja tarviiko ottaa edes koiraa mukaan. No otin koirat aamulla kyytiin ja liu'uin töistä niin että ehdin kokoomapaikalle juuri ajallaan tosin viimeisenä. Siellä porukka oli jaettu pareiksi ja saatiin karttalinkki, jonka mukaan täytyi suunnata paikkaan A, josta etsiä jälki. Ohmin piti alkuun olla mukava vain ihmettelemässä ja ottamassa oppia, mutta meidän parin koiralla oli tassu hieman kipeä, joten joutui jäämään nopeasti jäähylle ja kokeiltiin löytäisikö Ohmi jäljen. Etsittiin ensin jälkeä tunti väärästä paikasta... saatiin sitten ohjeet oikealla jäljelle ja Ohmi kyllä nosti sen selkeästi, mutta heti pian tuli lenkkipolun ylitys ja sen tuomat hajut ja harhat olivat selkeästi liian suuri haaste. Lähdettiin kuitenkin parin kanssa rohkeasti jäljestämään ja toivottiin koiran nostavan jäljen tai olevan oikealla jäljellä. Todennäköisesti se jotain jäljesti, mutta paha sanoa mitä. Yhtään esinettä ei löydetty ja eksyttiin kyllä pahasti jäljeltäkin. Kolmen tunnin rämpimisen päälle selvittiin määränpäähän. Oli mielenkiintoinen ja opettavainen päivä. Työmaata on vielä edessä ennenkuin oikeasti voidaan jäljestää eksyneitä, mutta sai vähän käsitystä itse touhusta ja ainakin koiralla riittää kestävyyttä ja fysiikka kulkea erittäin haastavassa maastossa. Tästä sisuuntuneena sain sovittua jälkitreenit heti seuraavalla päivälle ja nyt on tosiaan Ohmin jäljetkin saaneet tuon oman välilehden. Tämän treenin jätin sieltä kyllä pois.

Spekoleiri

Vuoden neljäs ja viimeinen leiri oli Spekon järjestämä valtakunnallinen pelastuskoiraleiri, jonne osallistujia tuli Virosta saakka. Me oltiin toivottu hakua, koska siinä koin, että tarvitaan tällä hetkellä enemmän apua sekä treeneistä uskoin olevan enemmän hyötyä. Päästiin Kirsi Liikasen ryhmään ja täytyy todeta, että leiri ylitti jo ensimmäisenä päivänä kaikki odotukset. Saatiin juuri sitä mitä haettiin eli ajatusta treeneihin ja kokonaiskuvan hahmotusta miten yhdistää pelastushaku ja PK-haku.

Lauantaina aloitettiin palkkaus ja ilmaisukierroksella. Ohmin kohdalla pohdittiin onko se voinut oppia käytösmallin, jossa ensin käydään pussaamassa maalimies ja sitten vasta siirrytään rasialle. Päätettiin ottaa seisovien maalimiesten avulla työnalle tämän käytösmallin häivytys ja se on nyt tuntunut toimivan. Ajatuksena on vahvistaa sitä fokusta rasialle ja ilmaisun alotukseen. Itse ilmaisussa ei suurempaa ongelmaa ole ja se on korrektia, mutta kaikki ylimääräinen ennen aloitusta pitäisi nyt saada pois. Voi tosiaan hyvinkin olla opittu tapa. Ollaan nyt päästy leirin jälkeen kahdesti testaamaan käytännössä. Spekolaisten kanssa tehtiin pellolla ja se oli hieman hakemista, mutta sitten PK-porukan kanssa mettässä toimi todella hyvin eli eiköhän tämä suunta tästä.

Seuraava kierros tehtiin reagointiharjoitusta, jossa siis oli tarkoitus kulkea koira hallinnassa reittiä ja matkan varrella oli maalimiehiä, jotka joko nousi tai jäi nousematta. Tarkoituksena oli harjoitella partioinnin kestoa sekä opetella lukemaan koiraa. Ohmi oli meidän parista ensimmäinen koira ja yllättäen eksyttiin reitiltä ja lopulta maalimiehet sai tulla huutelemaan meidät takaisin lähtöpaikalle, jotta ehdittiin syömään. Nämä harjoitukset täytyy ottaa ohjelmaan.

Ruuan jälkeen otettiin reagointiharjoitus loppuun ja sen jälkeen osa halusi tehdä Peko-T tottista ja osa hakua. Katsottiin yhden koiran kokeenomainen suoritus ja sitten lähdettiin maastoon ketä halusi ja loput jäivät ryhmästä treenaamaan tottista. Tein Ohmille kaksi pistoa. Ensimmäinen olikin vaikea, kun oikealta puolelta tuuli ja maalimies oli lähellä niin Ohmi sai hajun matkalta eikä irronnut etukulmaan vaan kaarsi maalimiehelle tien yli. Ei tästä hämäännytty vaan siirrettiin ukkoja ja jatkettiin harjoitus loppuun. Tästä tulikin hyvä treenin aihe, että koiran pitää irrota myös annettuun suuntaan, kun ohjataan eli sitä hallintaa pitää myös treenata vaikka löyty on aina edellä. Suorat pistot ja ohjattavuus ovat myös etsinnässä joskus tarpeellisia elementtejä. Hyvä muistutus oli myös, että jos koira syystä tai toisesta jättää ukon nostamatta niin ei paineisteta/pistoteta koiraa vain uudelleen löytämisen ilosta, koska ei se siitä mitään opi. Treenissä vaan siirretään maalit ja mietitään sitten seuraavaan treeniin, miksi jäi nostamatta.

Sunnuntaina jaettiin porukka kahteen ryhmään. Meillä meni jako niin että oltiin kevään alkeiskurssilaiset oma ryhmä ja kokeneemmat oma. Minusta tämä oli ihan hyvä jako niin saatiin keskenämme pohtia, kun oltiin kaikki suunnilleen samalla tasolla. Käytiin ensin koko porukka tallomassa etsintäalue. Meidän ryhmä jäi kouluttajan kanssa tekemään risteilyharjoitusta ja ehdittiin katsoa myös eteenlähetystä mattotargetin avulla.

Päästiin keskenämme tekemään partiointiharjoitusta ja se oli tosi hyödyllinen ja hyvä treeni. Kolme maalimiestä meni alueelle piiloon ja jokainen pääsi etsimään ennalta tehdyn etsintäsuunnitelman perusteella alueen. Tarkoitus ei ollut jäädä hinkkaamaan ja tekemään löytöjä vaan noudattaa etsintäsuunnitelmaa. Täytyy todeta, että meidän kaikki koirat selviytyivät harjoituksesta erinomaisesti. Kaikki löysivät n. 250x200m alueelta alle vartissa kaikki kolma maalia, vaikka yritettiin kaikki piiloutua ja maastoutua todella hyvin. Etsintäsuunnitelmalla on pelastushaussa iso merkitys ja haku on itsessään lopulta se helpoin osuus. Ilmaisu vaan kuntoon niin meillähän on valmiita pelastushakukoiria. Ja tässä tulikin ne kouluttajan saatesanat sitten vielä, että peko-T kokeeseen, jos tähtäätte niin treenatkaa jälki edellä...

Oli kyllä hyvä leiri! Tuli paljon vahvistusta omalle tekemiselle sekä oma näkemys pelastuskoirahausta avartui.

Kuvat leiriltä: Ilona Saarinen

Leirin opit käytännössä

Ollaan nyt kolmesti päästy tekemään ilmaisua leirin päälle. Käytiin tekemässä pellolla mein alkeiskurssiporukan kanssa ja se oli vähän kaoottista, mutta lupaavaa. Hakuporukan treeneissä homma toimi jo hyvin ja ainostaan yhdellä pistolla käytös ei ollut korrektia. Käytiin opettelemassa kankaanpäässä suunnistusta ja sen jälkeen päästiin osallistumaan hakutreeneihin. Päästiin kokeilemaan vieraalla radalla ja vierailla maalimiehillä ilmaisua sekä myös kunnon umppari radalla. Ensimmäisellä ukolla oli vähän tuhma, mutta toisella paljon parempi, kolmas umppari ei ongelmia ja neljännellä lähes täydellinen. Eiköhän tämä tästä voitoksi muutu, kun pitää kriteereistä kiinni.

Raumalla ropisten

Rauman näyttely oli huikeaa menestystä yli kaikkien odotusten. Annin kanssa lähdettiin ajamaan kaatosateessa ja pystytettiin teltta märällä nurmelle. Ei välttämättä ollut kovin hehkeät fiiliksen heti aamusta. Ohmin kanssa seisoskeli mutalammikossa näyttämässä rokotuksia ja se oli muutenkin kehänsä ensimmäinen koira. Se ei sopinut kyllä Ohmille yhtään. Se tarvitsee selkeästi ennen kehää aikaa tasaantuakseen ja sitä pitäisi päästä hieman juoksuttamaan. Tuomari oli kuitenkin erittäin suopea ja palkitsi sen erinomaisella SA:n kera ja sijoitti vielä ensimmäiseksi, joten se oli siinä! Sertit ovat nyt Suomesta kasassa.

Lähinäyttely, kun oli kyseessä olin ilmoittanut myös Zeldan huvinvuoksi veteraanikehään. Kaikkien suureksi yllätykseksi Zelda sai myös SA:n ja näin kolmannen sertinsä ollen myös ROP-veteraani. Siinä sitten kauhealla paniikilla koirat ROP-kehään. Zelda kuumeni samantien, kun otin remmin kouraan ja onneksi Satu kehän laidalta pelasti. Ohmillakin tunteet ehti tässä kohtaa nousta ja se komensi Annia kehässä takaisin, kun Anni kehotti ravaamaan pupuloikkien sijaan. Tuomari ei ollut kovin otettu käytöksestä, mutta iski kuitenkin Ohmille ROP-ruusukkeen.

Tämä tuomari arvosti muutenkin hyvin esiintyviä ja käyttäytyviä koiria. Zeldan eduksi taisi mennä sen liikkeet, jotka oli arvostelussakin mainittu. Ja turkittomuus annettiin kaatosateessa anteeksi. Eihän sen kropassa mitään vikaa muuten ole. Tämä tuomari ei kuitenkaan ollut mikään löysimmästä päästä, joten todella saattoi muutama muukin kuin kasvattaja tukehtua aamukahveihinsa tulospalvelua katsellessa. No tähän oli hyvä päättää Zeldan näyttelyura. Ja pääsihän tuo juoksemaan ekaa ja vikaa kertaa ikinä kunniakierroksen isossa kehässä.

Tesla oli myös mukana ja veti schapendoeskehässä koko potin. Sen esiintyminen oli selkeästi tämän tuomarin mieleen ja se saikin aivan upean arvostelun. Siinä olikin ainutlaatuinen tilanne edessä, kun kolme koiraa ja kaikki mahdolliset kunniakierroksen isoissa kehissä. Anni suostui onneksi vielä juoksemaan Ohmin kanssa ja hyvä niin, koska isossa kehässä Ohmi käyttäytyi erittäin asiallisesti ja juoksi hyvin. Tämä vahvisti ettei sitä paree tuoda suoraan autosta kehään enää ikinä. Zeldalle sain myös handlerin niin sain itse keskittyä Teslan esittämiseen. Meidän rotutuomari arvosteli 1-ryhmän ja poimi Teslan jatkoon seitsemän parhaan joukkoon! Pieni hengenveto ja veteraanien kokoomakehään, jossa tuomari ei juuri koiria vilkaissut. Tesla esiintyi taas hienosti ja sain pidettyä sen vauhdin aisoissa. Se pääsi jälleen seitsemän parhaan joukkoon ja tällä kertaa tuomari nosti sen kolmanneksi! Oli kyllä kertakaikkisen upea päätös jo muutenkin loistokkaalle näyttelypäivällä.

Boreabrie Rayban AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP
Boreabrie Selene VET ERI1 SA PN1 SERT VSP ROP-VET
Flying Duster's Time Bomb VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET BIS-VET3

Ranskalaiset keskittyy nyt muihin harrasteisiin. Zeldan kohdalla muotovaliojuna on tainnut jo mennä, koska PK-puolella se ei tule enää kisaamaan ja lampaille se on aivan liian kuumakalle. Peltojälki on ainoa eläkelajiksi soveltuva, mutta siihen meillä ei ole resursseja sen vaativaan työmäärään nähden. Jatketaan tokon ja rallytokon parissa. Ei se koira titteleistä parane, mutta annettavaa sillä riittää vielä harrastusrintamalla.

Ohmin kanssa jatketaan sitä muotovaliotuloksen treenaamista ilman suurempia paineita. Vaihtoehtoja sen kohdalla on useampi, joten aika näyttää mistä sitä tulosta ensin yritetään. Sitä viimeistä ulkomaan CACIB:a olisi kyllä kiva päästä yrittämään, mutta katsellaan.

Tesla on nyt ilmoitettu vielä kerran messariin. Tänä vuonna kilpailu on odotettavasti kova, koska meillä on paljon kovatasoisia vetskunarttuja. Messari on kuitenkin tapahtuma, jonne on kiva mennä näkemään tuttuja, joten sinne siis ja Teslalla on kehässä aina kivaa tuli tulosta tai ei.

Ps. Heippa vanha ulkoasu ja kansikuva: