SM-huumaa ja kesä kuumaa

Sen verran ollut kuuma kesä, että rakas iMac sanoi ilmeisesti sopimuksensa irti eikä suostu enää käynnistymään. Se näkyy luonnollisesti blogin päivityksessä ja muussa tietokoneella toiminnassa. Pitkän tilityksen ehdin kirjoittaa mm. meidän huikeasta SM-toko suorituksesta, mutta sinnehän se jäi. Koitetaan nyt kuitenkin päivittää sen verran, että missä mennään :)

Zeldahan siis osallistui SM-tokoihin TVA Pori Ry:n 2-joukkueessa ja ylitse kaikkien odotusten raapaisi kasaan 171,5p avoimessa sijoittuen huikeasti sijalle 17/73!!! Kyllähän tuossa suorituksessa selkeästi näkyi kevään epävarmat ja epäonnistuneet treenit. Teknisesti olisi ollut paljon parannettavaa, mutta perustaidot kuitenkin ovat hallussa ja koiran toimiessa ei ykköstulos ole ongelma. Pienellä hienosäädöllä olisi siis käytännössä ollut mahdollisuus huikeisiin pisteisiin, mutta tähän olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja otettu kaikista onnitteluista, joita sateli runsaasti. Yhtään liikettä ei nollattu eikä lintua jahdattu. Zelda taitaa olla suurten areenoiden koira, selkeästi ;)

Sunnuntain sain seurata aitiopaikalta kehäsihteerinä finaalikoirakoita ja tokomotivaatio senkun kasvoi. Loppukesästä saatiin vielä paikka oman seuran valioryhmässä, joten toivottavasti ensi talven aikana päästäisiin korkkaamaan tuloksekkaasti ne ylemmän luokat.

Kesähelteet pudottivat treeni-intoa ja laiskoteltiin sekä opeteltiin uimaan. Zeldasta kehkeytyi melkoinen vesipeto ja jouduin jo hieman rajoittamaan sen polskimista ettei lähde uimaan järven toiselle laidalle. Uimisen ainoa haittapuoli on tuo turkin herkempi takkuuntuminen.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna molemmat tytöt pääsivät osallistumaan agilityn saralla kotikisoihin. Teslan kanssa kisafiilis oli melko huikea vaikka nollat jäi tekemättä, mutta ajattelin syksyllä nyt panostaa agilityyn sen kanssa tosissaan. Zeldan taidan sen sijaan jättää toistaiseksi telakalle. Kummallekaan ei ole talveksi treenipaikkaa. Jänesniemen Elinalle on pari yksäriä ja schapejen koulutusviikoloppu menee Leinosen Janitan opissa. Tällä hetkellä on vähän sellainen fiilis, että saan enemmän irti treenata Teslan kanssa. Zeldan kanssa ei oikein riitä enää motivaatio itsenäisesti hakata päätä seinään ja menee kalliit yksärit ehkä hukkaan, kun ei niistä opittuja taitoja tule kuitenkaan ylläpidettyä. Eiköhän me silti käydä salaa ainakin kontakteja ja keppejä hinkkaamassa.

Zeldan kanssa on hakutreenit kuitenkin pyörineet helteistä huolimatta. Hieman oltiin ehkä haun suhteen lievässä umpikujassa, mutta kiitos Niemen Elinan koulutusviikonlopun (16.-17.8) saatiin siihenkin touhuun hieman uutta näkökulmaa ja potkua. Pääpiirteissään lääkkeeksi sieltä tuli asioiden pilkkominen osiin. Jo yhden viikonlopun neljässä kierroksessa näkyi selkeää edistymistä. Elinan opettamat asiat oli melko helppo ostaa, koska ne sopivat meidän ideologiaan. Ensin opetetaan koiralle nenänkäyttö ja etsintä. Zeldan kohdalla on nyt ehkä tungettu yhteen treeniin liikaa, kun sen tyyppiselle vilkkaalle koiralle on parempi opettaa yksi asia kerrallaan eli nenänkäyttö, suorat pistot ja maalimies käytös (sekä ilmaisu) tehdään kaikki selkeästi omina treeneinään, panostaen jokaiseen osa-alueeseen omana treeninään eli siis paljon perustreeniä. Nyt pitäisi saada mahdollisimman paljon tuulitreeniä alle, useampi kerta viikkoon ihan muutama pisto kerrallaan. Viikkotreeneissä keskitytään suoriin pistoihin ääniavulla, mutta jokainen treeni avataan nenänkäytöllä. Maalimieskäytös ja ilmaisu otetaan sitten ihan omana treeninään ilman etsintää. Ristelyä voidaan myös kokeilla, mutta se ei Zeldan kohdalla ole akuutein treenin aihe. Haku on kyllä semmoinen laji, joka vaan vie enemmän ja enemmän mukanaan ja tälläisiä koulutus viikonloppuja lisää kiitos! Meillä on onneksi huipputreeniporukka ja Elinan opit soveltuu loistavasti meidän ajatusmaailmaan, mutta paljon tuli uutta näkökulmaa sekä sovelluksia. Zeldan kohdalla loppusyksyn treenit keskitytään nyt siihen, että saadaan koiran nenä toimimaan ja itseluottamus etsintään kasvamaan. Halua ja motivaatiota siltä ei onneksi puutu ja se nähtiin viikonloppuna, että epäonnistumisista huolimatta sillä oli selkeästi halu päästä maalimiehelle, mutta ihan ei itseluottamus riittänyt. Irtoaminen sille ei kuitenkaan ole ongelma. Hyvin se uppoaa ja kuten olen ounastellutkin niin kesän aikana tehdyt lyhyet pistot eivät ole vaikuttaneet haitallisesti siihen, että se uppoaisi viiteenkymppiin, mutta nyt ne vaan pilkotaan puhtaasti kahteen eri treeniin eli suoraan juokseminen ja nenänkäyttö omiksi treeneikseen. Mitään piikkusuoria pistoja Zeldan tyyppiseltä koiralta on turha vaatia, mutta kriteeriksi olisi hyvä asettaa, että se juoksee suoraan max 10m säteellä eli lievä serpentiini sallitaan. Sitten joskus, kun suorat on kunnossa ja aletaan treenata kääntymisistä niin hyvä pitää mielessä sääntö, että yhtä L-treeniä kohden kolme suoraa.

Tesla pääsi vihdoin ja viimein fyssarille torstaina jo alkukesänä näkynyttä jäykkyyttään hoitamaan. Päästiin kaverin siivellä Kotin Tanjalle. Niska oli todella juntturassa eikä se ollut ihan tuore "vamma", mutta siihen saatiin onneksi nyt hoitoa ja venyttely ohjeet ainakin viikoksi. Toinen suurempi ongelma oli vatsan alueella, että olisiko sitten ruokahuono, ummetusta tai jokin suolistotulehdus. Tätä on paha sanoa yhden kerran perusteella, mutta varasin nyt syyskuun loppuun molemmille tytöille Raumalle ajat, joten jos vielä silloin näkyy samaa ongelmaa niin sitten täytyy pistää ruokavalion muutos todelliseen harkintaan.

Nyt on meidän osalta pitkät lomat lusittu ja paluu arkeen alkanut :) Viikottaiset treenit ovat pyörivät ja sitä rataa! Lukkari näyttää tältä:
MA Teslan toko, alempi korkeakoulu
TI Zeldan toko, valioryhmä
KE Kouluttamassa tokoa ja agilityä, omien koirien täsmätreenailut siinä sivussa mahdollisuuksien mukaan
TO VAPAA?!?!?
PE VAPAA?!?! (tai derbyy...)
LA Hakutreeni aamusta, PK-tottis ehtoosta
SU VAPAA?!?! (ehtoosta derbyy)

Ja sitten koitetaan käydä vuorotyöläisille suunnatuilla Sussen aamudobo- ja tokotunneilla tiistaisin ja perjantaisin :)

Pentusuunnitelmista

Jälleen kerran moninaisista syistä Teslan pennutus siirtyy seuraaviin juoksuihin. Uros valinta on ja pysyy ja Sepi lupautui odottamaan morsiantaan joulukuulle. Painavin syy lienee omistajan lahopäisyys eli olen kuvitellut kokoajan, että silmätarkastuslausunto on voimassa kaksi vuotta, mutta eihän se ole kuin vuoden ja on mennyt Teslalla vanhaksi. Niin paljon, kun koirien kuvaamisesta ja luonteesta itse paasaa niin ei olisi antanu luonto periksi tehdä pentuja ilman tätä lausuntoa. Teslalla tehtiin kuitenkin niin proget ja papat, joten nyt on aikalailla seuraavia juoksuja ajatellen ajankohdan arvioiminen huomattavasti helpompaa. Seuraavat juoksut siis ajoittunevat joulukuulle.

Olisihan sen satoja kilometrejä ajamalla sinne silmätarkastukseen varmasti saanut, joten ei se ihan ainoa syy ollut. Äidillä on ollut haaveissa tehdä Almalla pennut omiin nimiin ja se on kokoajan kytenyt toisena vaihtoehtona. Jotenkin alkoi tuntua kaiken säätämisen päälle paremmalta, että tehdään ne alman pennut nyt syksyksi ja toivotaan sitten Teslalle kevät pentuja. Kahdet pennut yhtä aikaa taas ei tunnu lainkaan järkevältä ja houkuttelevalta ajatukselta.

Flying Duster's pentuja on siis luvassa tämän vuoden puolelle :)

Alma kävi tänään hakemassa itselleen voimassa olevan silmälausunnon ja sai kuin saikin täysin terveet paperit. En Alman aiemmasta pentueesta tunne paremmin kuin Vidaa, mutta siinä on harrastuksia ajatellen kyllä oikein kivasti potentiaalia ja draivia, joten toiveissa olisi saada säpäköitä harrastuskavereita myös tästä toisesta pentueesta.

Sulho on jo harkittu ja siitä ja suunnitelmista koetan saada järkevää päivitystä kotisivuille mahdollisimman pian!

Hyppytekniikka ja hormooneja

Zelda ei ehkä enää ole pentu vaan siitä on tullut narttu. Meidän treenailut on olleet kyllä yhtä ylä- ja alamäkeä viime viikot. Sitten kun saadaan onnistumisia se tekee jotain, mitä se ei ole ikinä koskaan tehnyt ja kusee kesken treenin... Tosiaan vielä sisälle halliin. Ensin se tekee hienot kaukot, jotka on ollut hetken hukassa ja sitten se keksii moisen tempun. Jännityksellä odotellaan miten meidän SM-joukkueeseen osallistumisen kanssa käykään.

Ennen juhannusta päästiin kuitenkin treenaamaan hyppytekniikka valvovan silmän alle. Meillä on nyt Alatalon Vapun hyppytekniikkakouluttajien koulutuksen jäljeltä siis oma hyppykoutsi Satakunnassa, agilityn ylituomarinakin tunnettu Marjo Heino. Sain aikatauluihin sopimaan nyt alkukesäksi yhden treenin ja elokuulle olisi suunnitelmissa lisää.

Mitään vikaa ei Zeldan hypyissä iskenyt silmään. Hyvin selviytyi perussarjasta ja käytti selkäänsä hyvin. Ollaan itsenäisesti tehtykin juuri perussarjaa sekä kasvavaa sarjaa. Nyt saatiin lisäksi ohjeistukset set point harjoitukseen. Toisin sanoen, kun ongelmia ei ole niin lisätään harjoituksia ja vahvistetaan koiran tekniikkaa eikä murehdita turhia. Ennenkaikkea nämä treenit auttavat siihen keskittymiseen ja lähinnä päänupista johtuvaan rimojen räiskimiseen. Onni on kyllä terve harrastuskaveri, jolla ei rämäpäisyydestä huolimatta tunnu ainakaan kovin näkyviä jumeja ja muita oireita olevan. Nyt vaan jatketaan näiden ominaisuuksien vaalimista parhaamme mukaan. Zelda oli hyppytekniikkaharjoitteissa tosi pätevänä ja keskittyi ja oli tosi kuuliainen. Tuli kerrassaan hyvä mieli.

Juhannuksena tehtiin onnistuneita tokotreenejä kuten paikkamakuuta kohtuuttomassa häiriössä sekä onnistuneet kaukot häiriössä.

Muuten meni koirien juhannus jaloissa peuhatessa. Zeldalla synkkasi selkeesti Hemmon kanssa, kun taas Minja ja Volvo pitivät huolta teiniosaston kismailusta. Zelda tosin viihtyi melko paljon omissa oloissaan ja piti tärkeimpänä tehtävänä auton vahtimista. Narttumaiseen luonteeseen toki kuuluu, että poikia täytyy hieman härnätä, kun eivät kuitenkaan saa kiinni.

Juhannusyönä jätettiin pojat kuitenkin vahtimaan taloa ja tytöt pääsivät mukaan Ruskilan koskelle kalastamaan ja vahtimaan kokkoa. Tämä reissu sai epäilemään, että jos virtsatientulehdus olisi iskenyt koskessa peuhaamisesta, mutta kaikella järjellä moinen oireilisi muutenkin kuin 1,5 tunnin aikaisena lorottamisena. Epäilen siis toistaiseksi hormooneita.

Loput tunnelmalliset otokset (C) Minttu Ruohomäki, kiitos näistä!

Hakua ja vielä kerran hakua

SBRY järjesti tänä vuonna tosiaan leirin, jolla päästiin treenaamaan hakua vieraissa maastoissa ja porukoissa. Meille nuo maastot oli kyllä melkoista luksusta Satakunnan tasankojen päälle. Koiralle oli selkeästi haastavaa lähteä mm. ylämäkeen ja usko loppui kesken.

Olisi pitäny varmaan kirjata heti ylös meidän treenit, kun eihän niitä enää kovin yksityiskohtaisesti muista. Samat ongelmat siellä kuitenkin esiin nousi kuin normaalistikin. Suoraan irtoaminen ei vaan toimi, joten sitä taidetaan tahkoa koko kesä. Tuoretta näkökulmaa saatiin kyllä tuohon tarkennusongelmaan, joka on ehkä enemmän sitä, että se maalimiesmotivaatio ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin olen ehkä kuvitellut vaan se itse etsiminen ja juokseminen hajun perässä vie voiton. Leikkiminen siis takaisin piiloille niin eiköhän se siitä taas lähde. Täytyy myös muistaa, että vaikka Zelda on varsin avoin briardi ja rakastaa vähän kaikkia niin se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin mamman tyttö.

Innostuin taas kaivelemaan hakuartikkeleita ja täällä on kyllä tosi hyvää asiaa, joka herättää ajatuksia:

Maalimiesvarma koira

Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus -vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.

Ehkä Zelda ei ole ihan puhtaasti lintukoira vaan siinä asuu se palvelus- ja paimenkoira ;)

Avoimuus ja ihmisistä pitäminen ei tosiaan ole yhtäkuin maalimiesvarma koira. Olen tuon artikkelin toki lukenut aikaisemminkin, mutta nyt se oli taas hyvä kaivella esiin ja antaa uskoa omalle tekemiselle.

Kyllä haku vaan on moniulotteinen ja kiehtova laji! Olen ihan koukussa ja mikä parasta mulla on oikeasti koira, jolla on kyllä kaikki henkiset ja fyysiset lähtökohdat kunnossa siihen. Helppo se ei missään nimessä ole, mutta sopii kuitenkin omaan käteen niin se on tärkeintä. Eikä meillä ole edelleen mikään kiire.

Leirillä tehtiin myös parit tottissessiot valvovan silmän alla. Hyvin pärjättiin omalla porukalla ja saatiin arvokkaita neuvoja ja ajatuksia. Ja sitä muistutusta. Välillä sitä menee tuon koiran kanssa totaalisen kädettömäksi, vaikka periaatteessa tietää, miten kuuluisi toimia. Hyvin Zelda jaksoi, vaikka hieman näkyi jossain kohtaan jo väsymystä. No ensin tokokoe, neljä sessiota maastossa ja kaksi tottista sekä leirielämää niin kyllähän sen jo vähän edes pitäisi mehuja viedä...

Leirillä oli kivaa ja näitä lisää :) Kivaa nähdä muitakin briardeja työntouhussa ja rotua tuntevilta saa kyllä aina hyviä neuvoja eteenpäin. Kiitos siis kaikille leiriläisille <3 p="">

RM-toko purkua

Helatorstaina oli briardien rotumestaruustoko ja siltä retkeltä ei jäänyt paljon jälkipolville kehumista. Sekä koira, että ohjaaja lienivät molemmat liian hektisessä mielentilassa ja toisaalta tiesin jo ennen koetta, että koira on vielä aika keskeneräisessä vaihteessa ja tällä kertaa epävarmuus purkautui tuohon ihanaan opittuun tapaan jaakata lintuja. Paikkamakuusta saatiin kymppi, seuraaminen meni ihan päin mäntyä ja se varmaan näkyi sitten ohjaajassa mikä aiheutti koiraan sitä epävarmuutta. Alussa koira jäi haaveilemaan taivaan olennoista ja ajautui väärälle puolelle, josta sitten ylikorjasi koko loppuseuraamisen painaen ja poikittaen. Maahanmenosta saatiin siitä huolimatta kymppi ja luoksarista saatiin seiska tosi kivalla stopilla, mutta ei lähtenyt ekalla käskyllä! Innostuin silti hyvästä stopista ja koira innostui kehuista ja päätti, että tässä seuraavan siirtymän aikana on hyvä tilaisuus palkata itsensä ihan tosissaan ja siihen jäi sitten meidän koe…

Teslan kanssa korkattiin voittaja vielä vähemmillä pisteillä, mutta paljon paremmalla fiiliksellä. Mulle oli valtavan iso juttu, että koira teki koko kokeen ajan hommia mun kanssa, vaikka keräsi vähän liikaa nollia. Paikkamakuussa jo vähän tiesin, että Tesla ei koko neljää minuuttia vesisateessa makaa. Se oli kuitenkin maannut  peräti 40s ennen kuin nousi ravistelemaan ja hilautui siitä istumaan ja hieman eteenpäin. Kyllähän sitä piilolta tullessa arvasi, että nolla napsahtaa, kun koira makaa n. puolitoista metriä edempänä kuin jätettäessä.

Seuraaminen oli  oikein kivaa, hyytyi loppuakohden ja saatiin siitä seiska. Istumisessa ei yllättäen voinut istua vaan kokeili, jos seisomisella selviäisiä. Vaadin kuitenkin istumaan eikä loppukoe hajonnut edes siihen! No varasti se kaikki noudot sitten. Ja ruudulla kyllä irtosi, tosin väärään paikkaan, luoksarin aloitusmerkille. Luoksari meni läpijuoksusti, mutta nollaantui, kun annoin lisäkäskyn stoppiin. Maahan ehkä meni, jos oikein muistan. Tunnarissa toi oikean, kun oli ensin maistanut paria väärää. Kaukot meni alkuun hyvin, mutta jostain syystä otti häiriötä jostain kehän ulkopuolelta ja jouduin kaksi viimeistä vaihtoa antamaan kaksoiskäskyt… hyvin epäteslamaista. No tärkeintä oli silti fiilis ja se, että meillä oli kehässä kivaa yhdessä nollista huolimatta. Saatiin ainakin intoa treenata tokoa, koska ei se koe ollut yhtään niin kamala, kun olin odottanut!

Noh Tesla lähti tästä mummolaan lomalle, joka on sattuneista syistä hieman venähtänyt  aiottua pidemmäksi…

Ja me suunnattiin Zeldan kanssa SBRY:n maastolajileirille, josta sitten jossain kohtaa ja loppuun pari kuvaa maistiaiseksi:

Järjen pilkahduksia

Ollaan tässä kevät rämmitty liinan perässä ja haettu hajuja. Välillä on mennyt hyvin ja välillä on taas vähän vedetty rallia.

Nyt täytyy heti päivittää blogia, kun edellinen kirjoitus vaikutti jotenkin niin masentavalta ja saatiin tänään aikaan melko onnistunut, lyhyt ja ytimekäs treeni. Laitettiin ukot ihan likelle suunnilleen 10, 3, 15 ja 15 metrin matkoihin. Toisella puolella oli tiheää kuusikkoa ja toisella muuten hyviä piiloja. Keskilinjalla nenä heilui kivasti ja teki hyvin töitä ja juoksi melko suoraan ukoille. Ainoastaan kolmas meni vähän hutiin, kun painoi aiemmalle piilolle, josta sitten hienosti jäljesti perille, mutta viimeinen oli aika täydellinen suora ja varma suoritus, joten sen avulla jaksaa taas hymyillä :)

Koiran mielentila oli muutenkin jotenkin maltillisempi ja rauhallisempi.

Treenin päälle käytin tytöt vielä pienellä metsälenkillä. Zelda oli luonnollisesti täynnä energiaa, mutta ei saanu Teslasta spurttailu kaveria niin jätti aika nopeasti rauhaan, mutta hetken päästä taas yritti uudestaan. Kai se harmonia alkaa pikkuhiljaa löytyä.

Kahjo naakannoutaja ja pihtaava kanapaimen

Meillä pätee vähän liian hyvin sanonta ”kevättä rinnassa”. Tällä hetkellä mulla on vähän, joka suhteessa jokseenkin aivoton ja kaahottava briardin riiviö…

Hakumettässä mennään innolla ja motivaatiolla, mutta ilman järjen hiventä. Suurin ongelma edelleen se hajun tarkennus. Koira käyttää kyllä nenäänsä, mutta ei vaan osaa tarkentaa sitä hajua ja siinä kohtaa jalat vie eikä järki. Ollaan siis perusasioiden äärellä ja tankataan hajuhakuja kunnes se nenä alkaa tarkentaa. Siinä samassa opetellaan menemään suoraan. Toisaalta treenaaminen on helppoa, kun tietää mitä tekee. Haamut,  yliheitot, risteilyt yms puhumattakaan nyt jostain peräänlähdoistä, joita ei olla kyllä ikinä yhtään tehty ovat kaikki kieltolistalla. Palkkaus ollaan supistettu pelkkään ruokaan ja sitä rataa. Keskilinjalle tullaan aina hallitusti ja tervehditään joka kerta tuomaria. Kaikki oma kiva on ehdoton nou nou. Maalimiehillä pitää käyttäytyä eikä se riitä, että käy siellä maassa vaan siellä täytyy myös pysyä. Kuulostaako tylsältä ja ankealta? No sitä se ei onneksi todellakaan ole vaan koira on aina intoa täynnä eikä meinaa oikein housuissaan pysyä ja omistajasta laji on aina vaan kiehtovaa.

Ulkotreeneissä luultiin jo olevamme voiton puolella, mutta viikko sitten Zelda ei pystynyt vastustamaan kiusausta vaan pääsi kurvauttamaan oikein kunnon vauhtilenkit lintujen perässä. Se sai kyllä kuulla siitä hyvästä kunniansa ja julmasti hylkäsin sen kentän nurkkaan, jossa se kiltisti makoili, kun menin autolle, joka ei ollut näköetäisyyden päässä  vaan kaukalon toisella puolella. Rakensin rauhassa ruudun ja edelleen se siellä makoili. Vedin syvään henkeä ja kutsuin luokse, tuli vasta toisella käskyllä. Eipä enää linnut kiinnostaneet, vaikka parvi lensi ylitse. Tarinalla voisi olla onnellinen loppu, mutta….

…lähdinpä sitten viikonlopuksi reissuun ja vein Zeldan veljelle hoitoon. Mitä tekee Zelda koko viikonlopun? No mitäpä muuta kuin jahtaa naakkoja kieli pitkällä. Maanantaina olin kahjon kanssa hakumettässä ja tiistaina ajettiin sitten Kupittaalle, joka on oikea lintujen paratiisi, Lentsun yksärille. Se yksäri meni sitten enemmän ja vähemmän lintujen koomailuun ja tukkäpöllyihin. Mikä meni pieleen? No oltaisiin ehkä tarvittu johonkin rakoon jonkinasteinen palauttava treeni.

Kaikesta huolimatta tokoilut Lentsun opissa ovat aina yhtä antoisia ja hauskoja ja uskomattomasta koomailusta huolimatta saatiin jotain aikaankin. Tesla oli taas vähän nenä maassa ja paineistunut, mutta positiivista, että ennen se olisi jäänyt siihen moodiin, mutta nyt sain sitä hieman sieltä nostettua treenin edetessä!

Tänään oltiin esineruutukurssilla. Ekalla kiepillä vein itse esineen niin, että koira näki. Eka esine oli jokseenkin hyvä, mutta tokalla tuli vähän liikaa rallattelua. Tokalla kiepillä kokeiltiin esineiden yhdessä viemistä  ja video kertoo enempi kuin tuhat sanaa.

Toisella yrityksellä lähetin polun yli ja polku vei mennessään. Jostain syystä se tästä kaikesta kaahotuksesta ei enää pystynyt palauttamaan esinettä suoraan mulle, joten tehtiin vielä loppuun hallittu palautustreeni.

Tesla käyttäyty viikonloppu hoidossa huomattavasti asiallisemmin ainakin lintujen suhteen. Juoksujen alkua odotellessa saan vielä lievän hermoromahduksen senkin kanssa tosin.