SBRY järjesti tänä vuonna tosiaan leirin, jolla päästiin treenaamaan hakua vieraissa maastoissa ja porukoissa. Meille nuo maastot oli kyllä melkoista luksusta Satakunnan tasankojen päälle. Koiralle oli selkeästi haastavaa lähteä mm. ylämäkeen ja usko loppui kesken.
Olisi pitäny varmaan kirjata heti ylös meidän treenit, kun eihän niitä enää kovin yksityiskohtaisesti muista. Samat ongelmat siellä kuitenkin esiin nousi kuin normaalistikin. Suoraan irtoaminen ei vaan toimi, joten sitä taidetaan tahkoa koko kesä. Tuoretta näkökulmaa saatiin kyllä tuohon tarkennusongelmaan, joka on ehkä enemmän sitä, että se maalimiesmotivaatio ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin olen ehkä kuvitellut vaan se itse etsiminen ja juokseminen hajun perässä vie voiton. Leikkiminen siis takaisin piiloille niin eiköhän se siitä taas lähde. Täytyy myös muistaa, että vaikka Zelda on varsin avoin briardi ja rakastaa vähän kaikkia niin se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin mamman tyttö.
Innostuin taas kaivelemaan hakuartikkeleita ja täällä on kyllä tosi hyvää asiaa, joka herättää ajatuksia:
Maalimiesvarma koira
Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus -vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.
Ehkä Zelda ei ole ihan puhtaasti lintukoira vaan siinä asuu se palvelus- ja paimenkoira ;)
Avoimuus ja ihmisistä pitäminen ei tosiaan ole yhtäkuin maalimiesvarma koira. Olen tuon artikkelin toki lukenut aikaisemminkin, mutta nyt se oli taas hyvä kaivella esiin ja antaa uskoa omalle tekemiselle.
Kyllä haku vaan on moniulotteinen ja kiehtova laji! Olen ihan koukussa ja mikä parasta mulla on oikeasti koira, jolla on kyllä kaikki henkiset ja fyysiset lähtökohdat kunnossa siihen. Helppo se ei missään nimessä ole, mutta sopii kuitenkin omaan käteen niin se on tärkeintä. Eikä meillä ole edelleen mikään kiire.
Leirillä tehtiin myös parit tottissessiot valvovan silmän alla. Hyvin pärjättiin omalla porukalla ja saatiin arvokkaita neuvoja ja ajatuksia. Ja sitä muistutusta. Välillä sitä menee tuon koiran kanssa totaalisen kädettömäksi, vaikka periaatteessa tietää, miten kuuluisi toimia. Hyvin Zelda jaksoi, vaikka hieman näkyi jossain kohtaan jo väsymystä. No ensin tokokoe, neljä sessiota maastossa ja kaksi tottista sekä leirielämää niin kyllähän sen jo vähän edes pitäisi mehuja viedä...
Leirillä oli kivaa ja näitä lisää :) Kivaa nähdä muitakin briardeja työntouhussa ja rotua tuntevilta saa kyllä aina hyviä neuvoja eteenpäin. Kiitos siis kaikille leiriläisille <3 p="">
Olisi pitäny varmaan kirjata heti ylös meidän treenit, kun eihän niitä enää kovin yksityiskohtaisesti muista. Samat ongelmat siellä kuitenkin esiin nousi kuin normaalistikin. Suoraan irtoaminen ei vaan toimi, joten sitä taidetaan tahkoa koko kesä. Tuoretta näkökulmaa saatiin kyllä tuohon tarkennusongelmaan, joka on ehkä enemmän sitä, että se maalimiesmotivaatio ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin olen ehkä kuvitellut vaan se itse etsiminen ja juokseminen hajun perässä vie voiton. Leikkiminen siis takaisin piiloille niin eiköhän se siitä taas lähde. Täytyy myös muistaa, että vaikka Zelda on varsin avoin briardi ja rakastaa vähän kaikkia niin se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin mamman tyttö.
Innostuin taas kaivelemaan hakuartikkeleita ja täällä on kyllä tosi hyvää asiaa, joka herättää ajatuksia:
Maalimiesvarma koira
Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus -vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.
Ehkä Zelda ei ole ihan puhtaasti lintukoira vaan siinä asuu se palvelus- ja paimenkoira ;)
Avoimuus ja ihmisistä pitäminen ei tosiaan ole yhtäkuin maalimiesvarma koira. Olen tuon artikkelin toki lukenut aikaisemminkin, mutta nyt se oli taas hyvä kaivella esiin ja antaa uskoa omalle tekemiselle.
Kyllä haku vaan on moniulotteinen ja kiehtova laji! Olen ihan koukussa ja mikä parasta mulla on oikeasti koira, jolla on kyllä kaikki henkiset ja fyysiset lähtökohdat kunnossa siihen. Helppo se ei missään nimessä ole, mutta sopii kuitenkin omaan käteen niin se on tärkeintä. Eikä meillä ole edelleen mikään kiire.
Leirillä tehtiin myös parit tottissessiot valvovan silmän alla. Hyvin pärjättiin omalla porukalla ja saatiin arvokkaita neuvoja ja ajatuksia. Ja sitä muistutusta. Välillä sitä menee tuon koiran kanssa totaalisen kädettömäksi, vaikka periaatteessa tietää, miten kuuluisi toimia. Hyvin Zelda jaksoi, vaikka hieman näkyi jossain kohtaan jo väsymystä. No ensin tokokoe, neljä sessiota maastossa ja kaksi tottista sekä leirielämää niin kyllähän sen jo vähän edes pitäisi mehuja viedä...
Leirillä oli kivaa ja näitä lisää :) Kivaa nähdä muitakin briardeja työntouhussa ja rotua tuntevilta saa kyllä aina hyviä neuvoja eteenpäin. Kiitos siis kaikille leiriläisille <3 p="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti