Zelda ei ehkä enää ole pentu vaan siitä on tullut narttu. Meidän treenailut on olleet kyllä yhtä ylä- ja alamäkeä viime viikot. Sitten kun saadaan onnistumisia se tekee jotain, mitä se ei ole ikinä koskaan tehnyt ja kusee kesken treenin... Tosiaan vielä sisälle halliin. Ensin se tekee hienot kaukot, jotka on ollut hetken hukassa ja sitten se keksii moisen tempun. Jännityksellä odotellaan miten meidän SM-joukkueeseen osallistumisen kanssa käykään.
Ennen juhannusta päästiin kuitenkin treenaamaan hyppytekniikka valvovan silmän alle. Meillä on nyt Alatalon Vapun hyppytekniikkakouluttajien koulutuksen jäljeltä siis oma hyppykoutsi Satakunnassa, agilityn ylituomarinakin tunnettu Marjo Heino. Sain aikatauluihin sopimaan nyt alkukesäksi yhden treenin ja elokuulle olisi suunnitelmissa lisää.
Mitään vikaa ei Zeldan hypyissä iskenyt silmään. Hyvin selviytyi perussarjasta ja käytti selkäänsä hyvin. Ollaan itsenäisesti tehtykin juuri perussarjaa sekä kasvavaa sarjaa. Nyt saatiin lisäksi ohjeistukset set point harjoitukseen. Toisin sanoen, kun ongelmia ei ole niin lisätään harjoituksia ja vahvistetaan koiran tekniikkaa eikä murehdita turhia. Ennenkaikkea nämä treenit auttavat siihen keskittymiseen ja lähinnä päänupista johtuvaan rimojen räiskimiseen. Onni on kyllä terve harrastuskaveri, jolla ei rämäpäisyydestä huolimatta tunnu ainakaan kovin näkyviä jumeja ja muita oireita olevan. Nyt vaan jatketaan näiden ominaisuuksien vaalimista parhaamme mukaan. Zelda oli hyppytekniikkaharjoitteissa tosi pätevänä ja keskittyi ja oli tosi kuuliainen. Tuli kerrassaan hyvä mieli.
Juhannuksena tehtiin onnistuneita tokotreenejä kuten paikkamakuuta kohtuuttomassa häiriössä sekä onnistuneet kaukot häiriössä.
Muuten meni koirien juhannus jaloissa peuhatessa. Zeldalla synkkasi selkeesti Hemmon kanssa, kun taas Minja ja Volvo pitivät huolta teiniosaston kismailusta. Zelda tosin viihtyi melko paljon omissa oloissaan ja piti tärkeimpänä tehtävänä auton vahtimista. Narttumaiseen luonteeseen toki kuuluu, että poikia täytyy hieman härnätä, kun eivät kuitenkaan saa kiinni.
Juhannusyönä jätettiin pojat kuitenkin vahtimaan taloa ja tytöt pääsivät mukaan Ruskilan koskelle kalastamaan ja vahtimaan kokkoa. Tämä reissu sai epäilemään, että jos virtsatientulehdus olisi iskenyt koskessa peuhaamisesta, mutta kaikella järjellä moinen oireilisi muutenkin kuin 1,5 tunnin aikaisena lorottamisena. Epäilen siis toistaiseksi hormooneita.
Loput tunnelmalliset otokset (C) Minttu Ruohomäki, kiitos näistä!
Ennen juhannusta päästiin kuitenkin treenaamaan hyppytekniikka valvovan silmän alle. Meillä on nyt Alatalon Vapun hyppytekniikkakouluttajien koulutuksen jäljeltä siis oma hyppykoutsi Satakunnassa, agilityn ylituomarinakin tunnettu Marjo Heino. Sain aikatauluihin sopimaan nyt alkukesäksi yhden treenin ja elokuulle olisi suunnitelmissa lisää.
Mitään vikaa ei Zeldan hypyissä iskenyt silmään. Hyvin selviytyi perussarjasta ja käytti selkäänsä hyvin. Ollaan itsenäisesti tehtykin juuri perussarjaa sekä kasvavaa sarjaa. Nyt saatiin lisäksi ohjeistukset set point harjoitukseen. Toisin sanoen, kun ongelmia ei ole niin lisätään harjoituksia ja vahvistetaan koiran tekniikkaa eikä murehdita turhia. Ennenkaikkea nämä treenit auttavat siihen keskittymiseen ja lähinnä päänupista johtuvaan rimojen räiskimiseen. Onni on kyllä terve harrastuskaveri, jolla ei rämäpäisyydestä huolimatta tunnu ainakaan kovin näkyviä jumeja ja muita oireita olevan. Nyt vaan jatketaan näiden ominaisuuksien vaalimista parhaamme mukaan. Zelda oli hyppytekniikkaharjoitteissa tosi pätevänä ja keskittyi ja oli tosi kuuliainen. Tuli kerrassaan hyvä mieli.
Juhannuksena tehtiin onnistuneita tokotreenejä kuten paikkamakuuta kohtuuttomassa häiriössä sekä onnistuneet kaukot häiriössä.
Loput tunnelmalliset otokset (C) Minttu Ruohomäki, kiitos näistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti