Huhtikuun hulinat

Tässä kuussa ollaan olut kohtuullisen ahkeria. Maastokausi on korkattu todenteolla ja tuntuu, että varsinkin esineruutuja olisi nyt kasassa tälle vuodelle enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä. On ollut huikeita onnistumisia ja vaikeuden kautta voittoon räpellyksiä. Haussa on tapahtunut ihan hurjia harppauksia, joten toivo päästä kesäheinäkuussa kokeeseen on melkoinen. Täytyisi vielä saata itsensä aktivoitua sen suhteen, että lähtisi kentälle treenailemaan enemmän tottista.

Puolessa välissä kuuta vietettiin briardien tokopäivää ja se oli kyllä antoisaa. Zelda kävi tokokeessa ilman suurempaa menestystä. Zeldalla on periaatteessa kaikki liikket kasassa, mutta se mielentilan ja kokonaisuuksien kasassa pitäminen on aika haasteellista. Nyt onnistui kokeessa ne liikkeet mitä ei pitäisi osata ja ne mitä osataan taas epäonnistui. Ollaan toki tahkottu ohjattuu mielentilaa, että saadaan liikkeen alkuosa suoritettua eikä Zelda ole päässyt lainkaan noutamaan. Kokeessahan se sitten näkyi, kun koira oli ihan ylivireessä koko loppukokeen pystymättä keskittymään mihinkään.

Agilitykisoissa ollaan käyty molempien tyttöjen kanssa ilman suurempaa menestystä, mutta uskoa ei olla menetetty. Parempaa ohjausta ja kuntoa niin kyllä se siitä. Vappuna olisi vielä tarkoitus Teslan kanssa käydä kokeilemassa kuinka kulkee ja katsotaan sitten mitä tehdään.

Kesäksi alkaa olla mukavasti koiratapahtumia suunnitelmissa, joten niitä innolla odottaen :)

Hakukausi korkattu

Takatalvi yritti vielä alkuviikosta näyttää kyntensä, mutta kevät pisti sen verran kampoihin, että pääsiäissunnuntaina päästiin korkkaaman treenikausi.

Suunnitelman mukaan edettiin. Kolmella ensimmäisellä pistolla ruokapalkka ja viimeisellä lelu.

Zelda oli luonnollisesti intoa täynnä ja ensimmäinen pisto meni hieman rallatteluksi. Otin uudelleen lähetyksen äänellä ja sinnehän se koira upposi. Oikean puolen maasto oli todella tiheää ja ei nähnyt yhtään miten koira työskenteli, joten varmuudeksi annettiin molemmilta pistoilta ääniavut. Kolmannen piston halusin kokeilla täysin ilman apuja. Ekalla lähetyksellä irtosi suoraan n. 30-40m ja se on ollut meidän kriittinen piste. Otin uuden lähetyksen keskilinjalta ja tällä kertaa ampui todella itsevarmasti suoraan ja syvälle. Juoksi hiukan piilon ohi ja nappasi hajun sekä tarkensi perille. Kerrassaan loistava pisti Zeldalle! Tähän olisi ollut jopa hyvä lopettaa, mutta pakkohan se oli suunnitelmassa pysyä. Viimeiselle otin varmuudeksi useamman äänen, kun alkoi jo väsymyskin painaa ehkä hiukan. Sinne se sitten upposi eikä koiraa näkynyt ennenkuin haukku alkoi kuulua.

Kaikkien vaikeuksien päälle kauden korkkaus oli siis parempi kuin olisi uskaltanut odottaa. Nyt sitten vain uskotaan, että suunta on sama niin maaston puolesta ollaan kyllä varmasti koekunnossa. Jatketaan samaa rataa ja kasvatetaan itsevarmuutta, että siellä suoran päässä on aina joku. Tyhjillä ei ole tässä vaiheessa kiirettä ja katsellaan niitä sitten, kun HK1 on taottu. Esineruutua täytyy käydä treenaamassa ahkerasti ja noudot vaatii vielä työtä, mutta treenaillaan ja tehdään parhaamme.

Elävää kuvaa

Pitkästä aikaa pääsin hieman lataamaan treenivideoita ja samalla editoimaan, joten tässä parin pätkää Zeldan kevään tokoiluista ja samalla missä mennään kooste voivottelujen suhteen.

Paikkamakuut
*OK

Seuraaminen
*OK (keskittymistä ja intensiivisyyttä voi aina parantaa ja peruuttaminen vaatii varmuutta)

Jäävät
*OK (varmuutta suoritukseen vielä lisää)

Ruutu
*Paikka hiukan hukassa, muuten oikeen hieno

Tunnari
*Palautus kuntoon ja huonosta palautteesta tulleiden konfliktien aiheuttamien asioiden korjailua eli malttamattomuus, epävarmuus ja pureminen.

Metalli
*Mielentila kohdilleen

Kaukot
*Varmuutta ja oikean tekniikan vahvistelua

Luoksari
*Tuurilla mennään

Oliko siinä muka kaikki liikkeet? Koeilmo lähti eilen ja eihän tuo edes ole mahdoton lista. Toivottavasti mahdutaan kokeeseen.

Pitkänä perjantaina käytiin ATT:llä tutustumassa Lee Gibsonin radoilla muunmaan tyyliin ja siellä päällimmäisenä jäi mieleen eripituiset estevälit ja rytmityksen tärkeys. Tekniikoilla ei radoilla niinkään kikkailtu, mutta koiran tuli osata tarpeen vaatiessa irrota ja sitten taas olla hallussa. Meillähän ei kumpikaan kovin pelitä, joten hieman oli hakemista, mutta viimeiselle radalle saatiin sellainen flow aikaan, että meinasi itku tulla. Sitten mentiin putki ansaan pujottelusta, mutta eihän me nyt sellaisia olla edes treenattu vielä, kun ei niitä oikein ykkösten radoilla ole kotimaisten tuomarien virittämänä. Muuten täytyy olla ihan hitokseen tyytyväinen lähtöihin ja sitten taas kontaktit menee tehoremppaan... :P

Olkaatte hyviä:

Maanantain mennään sitten puudelin kanssa tutustumaan mujusen mutkiin :)

Kokemusta kartoittamassa

Kevät on melko masentavaa aikaa. Toiset kärsii syysmasennuksessa niin meillä se näkyy selkeästi keväällä. Asiaa ei auta satakunnan surkeat talvisäät. Itkettää pelkkä takapihalle vilkaisu. Tämä talvi on ollut kerrassaan onneton ja älyttömän liukas. Ja näkyy kyllä lenkkien pituudessa. Jotenkin hallille ajaminenkin läpi pimeiden pikkuteiden tuottaa tuskaa. Tyttöjä on hemmoteltu lihashuollolla ja treenaamaan on onneksi päässyt pääsääntöisesti vähintään muutaman kerran viikossa porukassa,  koska omatoimitreenit ovat olleet ihan säälittävällä tasolla... Toisaalta pieni hengähdys voi tehdä hyvää ja eiköhän se aktiivisuustaso tästä kevään myötä kohoa.

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehtiin pieni irtiotto arjesta ja se kyllä piristi niin itse kuin koiria. Jo viime vuoden puolella aloitettiin suunnitella retkeä ahvenanmaalle ja pakkohan se oli sitten toteuttaa. Eihän ne suunnitelmat ihan putkeen mennyt, kun Tesla aloitti juoksunsa ja oli ihan pahimmillaan reissu viikonloppuna. Matkassa tietysti viisi koiraa, joissa 2-vuotias leikkaamaton uros, juoksujaan lopetteleva narttu ja leikattu uros sekä tietysti Zelda. Yhdellä autolla mentiin, meno lautta ilman hyttiä, samassa hotellihuoneessa ja paluumatkaksi otettiin sentään hytti.

Jostain kumman syystä meidän matkaamiset ja yöpymiset menivät todella rennosti. Omat koirat oli ensimmäistä kertaa ikinä laivalla ja ei jaksettu roudata edes kaikkia häkkejä menomatkalla autokannelta mukaan. Aikamoinen roudaaminen, kun matkassa tosiaan oli kaksi ihmistä ja viisi koiraa, vaikka kaksi pienintä kulki kissankopissa. Zelda oli laivalla ihan unelma. Se loikoili vapaana muiden ollessa häkissä ja antoi lasten käydä silittelemässä. Muutenkin se oli oikein helppo eikä tuntunut pahemmin mistään ottavan stressiä. Teslan tiesin nyt osaavan matkata ja kulkea. Sen rasittavin puoli koko reissun oli jatkuva itsensä tarjoaminen. Mielessä ei ollut kuin miehet.

Perjantaina ja lauantaina ehdittiin rauhassa katsella maisemia ja ottaa rennosti. Kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja kisapaikka oli sitten paluu 20 vuotta taaksepäin. Niin oli kyllä kisapaikan tunnelmakin ja se jos mikä oli ainoastaan positiivinen ilmiö. Zeldan kanssa ei odotuksina ollut mikään muu kuin nähdä miten se toimii kisoissa moisen matkan päälle. Maneesissa ei ollut mitään lämmittely ja virittely mahdollisuutta, mutta eipä se Zeldan kohdalla haitannut. Täysiä mentiin ja tehtiin se mitä osattiin. Kontaktit räiskyi ja kieltoja sateli. Teslan kanssa kisaaminen oli sitten vähän yhtä tyhjän kanssa, kun sillä oli mielessä ainoastaan miehet, mutta pitihän tämäkin kokea melkein ulkomailla. Onneksi seurueen kääpiöpinseri nappasi sen mitä lähdettiin hakemaan ja valioitui agilityvalioksi. Eli saatiin skumppalasitkin hotellihuoneessa nauttia. Reissusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli, joten ehdottomasti täytyy ottaa uusiksi jossain kohtaa!

Mitäs muuta?

Zelda on päässyt muutaman kerran tuurailemaan tavoitteellisessa kisatokoryhmässä. Haaveilen huhtikuussa kokeeseen pääsystä, mutta kaikki liikkeet ovat nyt jotenkin totaalisen hajalla. Onhan tässä toki kuukausi aikaa räätälöidä ne kasaan, mutta ei pidetä sen suhteen turhaa kiirettä. Tottiksen jatkuu keskiviikko ehtoisin vielä pari kuukautta. Ollaan rakennettu lähinnä oikeaa mielentilaa noutoon ja muistuteltu henkilöryhmää ettei niitä ihania ihmisiä tarvi kaikkia tervehtiä. Agilityä tulee jostain syystä treenattua eniten ja nyt täytyisi tosissaan tehdä jotain kontakteille. Agilityssä treenaminen on siitä parasta, kun fiilis on aina katossaan ja epäonnistumiset on yleensä kiinni ohjaajasta. Teslan kanssa aloitettiin rallytokoilu. Tosin joutui Zeldakin kerran kokeilemaan, kun toinen vielä juoksi. Onpahan nyt sitäkin lajia tullut testattua. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan ja kaksijalkainen koittaa hiukan saada itsestään enemmän irti auringon myötä :)

Kollin kuulumisia

En ole tainnut mainita, että Voltti on ollut viime aikoina varsin ahkera. Pienellä harjoittellulla kollista on kasvanut aikamoinen naisten mies. Voltin ensimmäiset pennut näkivät päivän valon itsenäisyyspäivänä ja kävimme eilen kymmenviikkoisia koltiaisia ihailemassa Mintun kanssa Kirsin luona Turussa. Tässäpä siis Voltin supersöpöt tulevat komistukset Kisompas J-pentue Mintulta varastamassa kuvassa:

Onneksi kaikki pojat ovat varattuja. Kieltämättä pentukuume hieman nousi, kun noita ihasteli. Olen hieman haaveillut jotain mestäkissaa Voltin kaveriksi, mutta toisaalta ei se toinen somppukaan huono olisi. Toivottavasti pennun perivät isänsä mahtavan luonteen.

Voltti on viime aikoina päässyt enemmänkin naisten makuun ja kevääksi odotellaankin siis lisää pikkuvoltteja. Voltti on käynyt naisissa ja meillä on käynyt naisia ja tässä vaiheessa jokaista askarruttaa, että merkkaileeko se. No ei se merkkaile. Voltti selkeästi haluaa pitää sukukalleutensa tallessa mahdollisimman pitkään.

Voltin valmistuttua championiksi ovat näyttelytouhut nyt toistaiseksi tainneet jäädä tauolle. Katsellaan, jos hullaannun jossain kohtaa innostuen aloittamaan rumpan alusta kastraattiluokassa. Enemmän meitä silti kiinnostaisi kissa-agility, jota ei kuitenkaan täällä Satakunnassa tai likimainkaan oikein tunnuta harrastelevan.

Katsellaan nyt rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja lisääntyykö lauma lähiaikoina ensin kissa- vai koiravauvalla tai kenties molemmilla ;)

Videota pukkaa ja muuta mukavaa

Täytyy varmaan aloittaa tänä vuonna jokainen päivitys sillä, että päivittelee tätä toivotanta talvea ja flunssaa. Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, kun saa itsensä kuntoon niin heti iskee tauti uudelleen takavasemmalta. Lenkkeily alkaa myös olla melkoisen hengenvaarallista, kun joka paikka on umpijäässä eikä takapihallekaan enää raaski heittää koiria sairaspäivien ratoksi.

Kaikesta huolimatta ollaan ehditty jonkin verran kisata ja kouluttautua koomailun välissä.

30.-31.3 pääsi molemmat tytöt ATT:lle. Tuloksilla ei juhlittu ja jotenkin jäi radoista vähän kökkömaku suuhun, mutta tämmöstä säätöä:

Zeldan kanssa tavoite oli ettei koira pääse kertaakaan varastamaan radalle. Kyllähän se vähän pääsi viimeisellä radalla huijaamaan, kun jätin maahan ja näemmä ryömi perässä. Mietin hetken jaksanko näitä taisteluvideoita edes julkaista, mutta laitetaan nyt tänne kerta johan se tahtojen taistelu tuli käytyä kisapaikalla. On se kyllä sitkeä sissi.

Tänään 7.2 oltin Lagun kisoissa Seinäjoella Teslan kanssa.  Oli meillä eka kerta seinäjoella ja ei kyllä valittamista puitteissa, kun saataisiin moinen halli joskus poriin niin en kyllä valittaisi. Kisoista jäi myös satakertaa parempi fiilis, vaikka hetkellisesti harmitti miten nollat oli joka radalla todella pienestä kiinni. Teslalla oli kuitenkin superkivaa ja hyvä vauhti joka radalla. Alkaa kyllä olla vähän sellainen fiilis, että SM-nollien keruussa ollaan myöhässä ja pahasti, mutta ehkä tämä loppukevät voidaan sitten vaan fiilistellä.

Zeldan kanssa ollaan keskiviikkoisin PK-tottisteltu. Säät on sallineet myös estetreenit ja viimeksi koettiin ahaa-elämys eli se missä mättää on pressueste. Puisella ei hypyssä ongelmaa näkynyt. Nyt vaan jatketaan noutosulkeisia tavoitteena oikea paineeton mielentila. Esteitä tehdään säiden salliessa, mutta ei niiden suhteen sen suurempaa stressiä, kun ongelma ovat kiinni mielentilasta, joka kyllä varmasti löytyy hitaasti, mutta varmasti.

Elinan tokokurssi loppui toistaiseksi, mutta päästiin tuurariksi kisatokoryhmään, jossa ei varsinaisesti ole kouluttajaa, mutta treenaillaan porukassa ja häiriössä. Agilitytreenit jatkuvat jokatoinen viikko ja tämän lisäksi meillä on puolikas paikka Wecan treeneissä ja sitten kouluttajien valmennus noin kerran kuussa. 2.2 piipahdettiin Jaakon opissa ja oli kyllä ihan parhautta. Tuli kamalasti hyviä ajatuksia, neuvoja ja läksyjä. Saatiin todella arvokkaita vinkkejä meidän kompastuskiviin. Nyt loppu se koiran auttaminen ja sama pätee Zeldaan kuin Teslaan eli rohkeutta siihen ohjaamiseen enempi.

Viime vuoden kisoissa ja erityisesti rotuyhdistyksen tapahtumissa ravaaminen tuotti meille lopulta sen verran tulosta, että Zelda nappasi vuoden 2015 aktiivibriarditittelin. Koitetaan jaksaa olla tänä vuonna vähintään yhtäaktiivisia, mutta ensi alkuun täytyisi selättää tämä tauti ja toivotaan, että niitä tuloksiakin siinä matkan varrella hieman tulisi :)

Laitetaan loppuun vielä tilannekatsaus kaukoihin. Hiukka on ollut vähäisellä treenillä, mutta täytyy taas tsempata noidenkin suhteen. Kriteeriksi olen laittanut, että oikea takajalka pysyy paikoillaa.

Viikko 2

Kannatti käydä kokeessa ja töissä. Tauti iski takaisin entistä kovemmin, joten vuoden toinen viikko vierähti enemmän ja vähemmän peiton alla. Onni on aikuiset koirat ja oma takapiha. Maanantaina ei tehty yhtään mitään.

Tiistaina kuitenkin raahauduin Zeldan kanssa Elinan agilityyn ja Z pääsi Mariannen treenattavaksi. Hyvin se lähti kulkemaan ja oli ilo katsella. Loppu päiväksi vaivuin taas horrokseen ja tokenin keskiviikko iltapäiväksi ja jaksoin raahautua hallille vetämään tokokurssia. Zeldan kanssa tehtiin tottikset päälle:

-keskittymistä, edessä luopumista, eteentuloa, noutokapulan pitoa ja hyppynoutoa

Torstai meni lähinnä siivoillessa Voltin vierasta varten. Elinan tokokurssilla tehtiin mielentilaa metallinoutoon. Ehtooksi vein koirat Artulle hoitoon, jotta Voltti sai rauhassa liehitellä morsiantaan. Oma viikonloppu meni sitten lemmenparia vahtiessa. Lauantaina vielä parantelin omaa kuntoa ja päätin ottaa työnalle meidän temppu-läksyn ja opetin Zeldan kumartamaan käskystä. Tarkoitus olisi saada sille tosi kiva temppu, jolla saa purettua sen "koomasta". Yllättäen oppiminen oli melko sujuvaa.

Sunnuntaina osallistuttiin Santtu Stenbergin agilitykoulutukseen. Zeldalla oli selkeästi paljon patoutunutta energiaa viikon laiskottelusta, mutta agilityssä se oli yllättävän hyvä. Me ei kyllä saataisi oikeasti tehdä rataa ennenkuin hypyn tarjoaminen oli kunnossa ja olin kyllä jo viittä vaille ottamassa Teslaa koulutukseen, mutta Tesla pääsi vähän kontakteja ja pujottelua muistelemaan väliajalla ettei se nyt ihan heitteillä ole sekään. Radalla oli meille haastavia juttua eli piti mennä lujaa ja uskaltaa juosta ja sitten takaakiertoja, joihin saatiin ohjeeksi ohjata enemmän kädellä. Muutenkin pitäisi huitoa enemmän. Olen siis ilmeisesti oppinut ohjaamaan hienosti ilman käsiä. Palaamme nyt kuitenkin ruotuun ja jatkamme kädetöntä linjaa laittaen sen hypyn tarjoamisen oikeasti kuntoon niin eiköhän koira ala vähän paremmin hakea esteitä ja irrota. Lähdöissä ollaan menty selkeästi eteenpäin ja loppukuusta olisi tarkoitus mennä testaamaan, mitä kisatilanne tekee lähdöille...