Kevät on melko masentavaa aikaa. Toiset kärsii syysmasennuksessa niin meillä se näkyy selkeästi keväällä. Asiaa ei auta satakunnan surkeat talvisäät. Itkettää pelkkä takapihalle vilkaisu. Tämä talvi on ollut kerrassaan onneton ja älyttömän liukas. Ja näkyy kyllä lenkkien pituudessa. Jotenkin hallille ajaminenkin läpi pimeiden pikkuteiden tuottaa tuskaa. Tyttöjä on hemmoteltu lihashuollolla ja treenaamaan on onneksi päässyt pääsääntöisesti vähintään muutaman kerran viikossa porukassa, koska omatoimitreenit ovat olleet ihan säälittävällä tasolla... Toisaalta pieni hengähdys voi tehdä hyvää ja eiköhän se aktiivisuustaso tästä kevään myötä kohoa.
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehtiin pieni irtiotto arjesta ja se kyllä piristi niin itse kuin koiria. Jo viime vuoden puolella aloitettiin suunnitella retkeä ahvenanmaalle ja pakkohan se oli sitten toteuttaa. Eihän ne suunnitelmat ihan putkeen mennyt, kun Tesla aloitti juoksunsa ja oli ihan pahimmillaan reissu viikonloppuna. Matkassa tietysti viisi koiraa, joissa 2-vuotias leikkaamaton uros, juoksujaan lopetteleva narttu ja leikattu uros sekä tietysti Zelda. Yhdellä autolla mentiin, meno lautta ilman hyttiä, samassa hotellihuoneessa ja paluumatkaksi otettiin sentään hytti.
Jostain kumman syystä meidän matkaamiset ja yöpymiset menivät todella rennosti. Omat koirat oli ensimmäistä kertaa ikinä laivalla ja ei jaksettu roudata edes kaikkia häkkejä menomatkalla autokannelta mukaan. Aikamoinen roudaaminen, kun matkassa tosiaan oli kaksi ihmistä ja viisi koiraa, vaikka kaksi pienintä kulki kissankopissa. Zelda oli laivalla ihan unelma. Se loikoili vapaana muiden ollessa häkissä ja antoi lasten käydä silittelemässä. Muutenkin se oli oikein helppo eikä tuntunut pahemmin mistään ottavan stressiä. Teslan tiesin nyt osaavan matkata ja kulkea. Sen rasittavin puoli koko reissun oli jatkuva itsensä tarjoaminen. Mielessä ei ollut kuin miehet.
Perjantaina ja lauantaina ehdittiin rauhassa katsella maisemia ja ottaa rennosti. Kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja kisapaikka oli sitten paluu 20 vuotta taaksepäin. Niin oli kyllä kisapaikan tunnelmakin ja se jos mikä oli ainoastaan positiivinen ilmiö. Zeldan kanssa ei odotuksina ollut mikään muu kuin nähdä miten se toimii kisoissa moisen matkan päälle. Maneesissa ei ollut mitään lämmittely ja virittely mahdollisuutta, mutta eipä se Zeldan kohdalla haitannut. Täysiä mentiin ja tehtiin se mitä osattiin. Kontaktit räiskyi ja kieltoja sateli. Teslan kanssa kisaaminen oli sitten vähän yhtä tyhjän kanssa, kun sillä oli mielessä ainoastaan miehet, mutta pitihän tämäkin kokea melkein ulkomailla. Onneksi seurueen kääpiöpinseri nappasi sen mitä lähdettiin hakemaan ja valioitui agilityvalioksi. Eli saatiin skumppalasitkin hotellihuoneessa nauttia. Reissusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli, joten ehdottomasti täytyy ottaa uusiksi jossain kohtaa!
Mitäs muuta?
Zelda on päässyt muutaman kerran tuurailemaan tavoitteellisessa kisatokoryhmässä. Haaveilen huhtikuussa kokeeseen pääsystä, mutta kaikki liikkeet ovat nyt jotenkin totaalisen hajalla. Onhan tässä toki kuukausi aikaa räätälöidä ne kasaan, mutta ei pidetä sen suhteen turhaa kiirettä. Tottiksen jatkuu keskiviikko ehtoisin vielä pari kuukautta. Ollaan rakennettu lähinnä oikeaa mielentilaa noutoon ja muistuteltu henkilöryhmää ettei niitä ihania ihmisiä tarvi kaikkia tervehtiä. Agilityä tulee jostain syystä treenattua eniten ja nyt täytyisi tosissaan tehdä jotain kontakteille. Agilityssä treenaminen on siitä parasta, kun fiilis on aina katossaan ja epäonnistumiset on yleensä kiinni ohjaajasta. Teslan kanssa aloitettiin rallytokoilu. Tosin joutui Zeldakin kerran kokeilemaan, kun toinen vielä juoksi. Onpahan nyt sitäkin lajia tullut testattua. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan ja kaksijalkainen koittaa hiukan saada itsestään enemmän irti auringon myötä :)
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna tehtiin pieni irtiotto arjesta ja se kyllä piristi niin itse kuin koiria. Jo viime vuoden puolella aloitettiin suunnitella retkeä ahvenanmaalle ja pakkohan se oli sitten toteuttaa. Eihän ne suunnitelmat ihan putkeen mennyt, kun Tesla aloitti juoksunsa ja oli ihan pahimmillaan reissu viikonloppuna. Matkassa tietysti viisi koiraa, joissa 2-vuotias leikkaamaton uros, juoksujaan lopetteleva narttu ja leikattu uros sekä tietysti Zelda. Yhdellä autolla mentiin, meno lautta ilman hyttiä, samassa hotellihuoneessa ja paluumatkaksi otettiin sentään hytti.
Jostain kumman syystä meidän matkaamiset ja yöpymiset menivät todella rennosti. Omat koirat oli ensimmäistä kertaa ikinä laivalla ja ei jaksettu roudata edes kaikkia häkkejä menomatkalla autokannelta mukaan. Aikamoinen roudaaminen, kun matkassa tosiaan oli kaksi ihmistä ja viisi koiraa, vaikka kaksi pienintä kulki kissankopissa. Zelda oli laivalla ihan unelma. Se loikoili vapaana muiden ollessa häkissä ja antoi lasten käydä silittelemässä. Muutenkin se oli oikein helppo eikä tuntunut pahemmin mistään ottavan stressiä. Teslan tiesin nyt osaavan matkata ja kulkea. Sen rasittavin puoli koko reissun oli jatkuva itsensä tarjoaminen. Mielessä ei ollut kuin miehet.
Perjantaina ja lauantaina ehdittiin rauhassa katsella maisemia ja ottaa rennosti. Kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja kisapaikka oli sitten paluu 20 vuotta taaksepäin. Niin oli kyllä kisapaikan tunnelmakin ja se jos mikä oli ainoastaan positiivinen ilmiö. Zeldan kanssa ei odotuksina ollut mikään muu kuin nähdä miten se toimii kisoissa moisen matkan päälle. Maneesissa ei ollut mitään lämmittely ja virittely mahdollisuutta, mutta eipä se Zeldan kohdalla haitannut. Täysiä mentiin ja tehtiin se mitä osattiin. Kontaktit räiskyi ja kieltoja sateli. Teslan kanssa kisaaminen oli sitten vähän yhtä tyhjän kanssa, kun sillä oli mielessä ainoastaan miehet, mutta pitihän tämäkin kokea melkein ulkomailla. Onneksi seurueen kääpiöpinseri nappasi sen mitä lähdettiin hakemaan ja valioitui agilityvalioksi. Eli saatiin skumppalasitkin hotellihuoneessa nauttia. Reissusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli, joten ehdottomasti täytyy ottaa uusiksi jossain kohtaa!
Zelda on päässyt muutaman kerran tuurailemaan tavoitteellisessa kisatokoryhmässä. Haaveilen huhtikuussa kokeeseen pääsystä, mutta kaikki liikkeet ovat nyt jotenkin totaalisen hajalla. Onhan tässä toki kuukausi aikaa räätälöidä ne kasaan, mutta ei pidetä sen suhteen turhaa kiirettä. Tottiksen jatkuu keskiviikko ehtoisin vielä pari kuukautta. Ollaan rakennettu lähinnä oikeaa mielentilaa noutoon ja muistuteltu henkilöryhmää ettei niitä ihania ihmisiä tarvi kaikkia tervehtiä. Agilityä tulee jostain syystä treenattua eniten ja nyt täytyisi tosissaan tehdä jotain kontakteille. Agilityssä treenaminen on siitä parasta, kun fiilis on aina katossaan ja epäonnistumiset on yleensä kiinni ohjaajasta. Teslan kanssa aloitettiin rallytokoilu. Tosin joutui Zeldakin kerran kokeilemaan, kun toinen vielä juoksi. Onpahan nyt sitäkin lajia tullut testattua. Katsellaan mitä kevät tuo tullessaan ja kaksijalkainen koittaa hiukan saada itsestään enemmän irti auringon myötä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti