Kisatuntumaa

Käytiin Zeldan kanssa korkkaamassa meidän agilityura vieraskisoissa. Tähän asti ollaan vähän niinku velvollisuuden tunnosta osallistuttu kotikisoihin, mutta nyt päätettiin uskaltaa oikein suuren maailman kisoihin. Zelda on kyllä ihan parhasta kisaseuraa. Se osaa käyttäytyä kisapaikalla melko täydellisesti, odottaa kiltisti kevyt häkissä, ei räyhää eikä häiriinny hulinasta, muista koirista saati ihmisistä.

Ehkä hieman vauhdissa näkyi, että oltiin vierailla esteillä sekä vieraalla pohjalla, mutta periaatteessa koira varmeni ja parani rata radalta. Ohjaaja oli kyllä melkoisen hukassa eikä parannusta tapahtunut ihan toivottuun tahtiin. Kahdella radalla olisi ollut hyvä mahdollisuus nollaan, mutta piti sitten mennä sössimään ensin kepit ja sitten hypärillä käänsin koiralle takaraivon sen tullessa pussista, joten tuli kielto. Oma lyllertäminen ei ole kyllä kovin kaunista katseltavaa, mutta Zeldaa on ilo katsella.

TSAUn uudesta pohjasta ja hengailukarsinoista kymmenen pistettä! Jäätiin vielä katselemaan kakkoset ja Tesla sai vähän tokoilla ja hengailla. Oli kertakaikkisen hyvänmielen kisapäivä, vaikka menestystä ei tullut. Sillä kämäisellä vitosella tosin sijoittauduttiin kolmansiksi ja päästiin treenaamaan palkintokorokkeelle kiipeämistä. Zelda sai ruokaa, herkkuja ja lelun, jonka hain vielä loppupäivästä pistekortilla, kun olisin moisen kuitenkin hukannut jossain kohtaa. Kuvasta uupuu siis makkarapötkö :)

Ja tässä vielä videot. B-rataa ei ehtinyt Sanna vielä videoimaan, joten se uupuu, mutta loput kolme rataa olkaa hyvä...

Muuten ollaan treenailtu aikalailla kaukoja. Hitaasti niissä edetään, mutta oikealla tiellä tunnumme olevan, joten sillä pysytään ja aina välillä vähän hiotaan. Ilmaisua on myös päästy muutaman kerran tekemään, joten ehkä se tätä tahtia olisi kevääksi kunnossa ;)

Ajatusvirtaa Jessican tokokoulutuksesta

Päästiin Zeldan kanssa onneksemme peruutuspaikkojen ansiosta mukaan Royal Canin SportCentterin järjestämään Jessica Svanljungin tokokoulutukseen ja viikonloppu oli kyllä hintansa väärti. Saatiin vuoden alkuun roima annos tokotietoutta, treenimotivaatiota ja –ajatuksia. Odotin toki jo valmiiksi koulutukselta paljon, mutta Jessica oli oikein positiivinen yllätys eikä ahdistanut ollenkaan olla mukana hieman huumoria vaativan tukkakoiran kanssa, vaikka kieltämättä lauantaina jännitti melkein yhtä paljon kuin kokeissa. Onneksi Zelda ei ota jännittämisestä itseensä. Teslan kanssa en enää edes uskalla osallistua uusien kouluttajien koulutuksiin.

Lauantain ensimmäisessä sessiossa keskityttiin tunnariin. Zeldan ongelmahan on lähinnä ollut se, että oman piilotus sujuu hyvin ja se tykkää etsiä että löytää, mutta itse kapulat on sille ihan tylsiä eikä sitä kiinnosta palauttaa omaa. Se siis lähinnä sylkäisee sen suustaan heti löydettyään. Ja sitten en ole oikein keksinyt, että miten hommaa veisi eteenpäin, kun talven tulo sotki meidän ajatuksen siitä, että hajustamattomien sekaan oma piiloon ja nyt hallikaudella ei ole ollut oikein ajatusta, että miten treenaisi eteenpäin, joten lähdettiin ennakkoluulottomasti tähän hakemaan vihjeitä . Muutaman kerran on koitettu hallilla ensin piilottaa omaa ja sen jälkeen laitettu oma kasaan, mutta Zeldaa ei ole kasassa olevat kapulat kiinnostaneet pätkääkään eikä se oikeastaan ole tuntunut ymmärtävän juuri sitä hajunerottelu osuutta.

Tehtiin ensin niin, että piilotettiin oma ruutunauhaan ja se sujui hyvin. Sitten laitettiin kasa viereen ja tällä kertaa Zelda oli ihan innoissaan kasasta ja toi sieltä muutaman väärän kapulan noutona. Kokoajan se oli jotain tekevinään, vaikka ei selkeästi ollut kartalla. Jessica suositteli meille kukkaruukkutekniikkaa. Seuraavaksi tehtiin sitten niin, että laitettiin kolme kapulaa verkon alle. Yksi kolmesta oli oma ja kun koira haistoi sitä niin naks. Eli tehtiin hajunerottelua naksuttimella. Erotettiin siis noutaminen ja haistelu. Tässä pitää sitten vaan muistaa rohkeasti edetä ja vaatia, että koira oikein työntää nenäänsä omaan ennen kuin naksauttaa. Jotain alkoi selkeästi raksuttaa pienen briardin päässä, koska se oli hyvin väsynyt hurjasta aivotyöskentelystä parinkymmenen minuutin pähkäilyn päälle. Uutta mulle oli se, että en lähettänytkään koiraa kapuloille vaan olin sen vieressä ja istui itse. Myös kauempaa omalle lähettäessä itse oltiin istumassa. Yksi treeniehdotus oli myös se, että laitetaan koira istumaan ja vieraan kapulat sen eteen ja sitten oma niiden taa piiloon kauemmas ja tästä sitten siirrellään niitä vieraita lähemmäs omaa. Tosi moni teki tunnaria ja treeniajatuksia tuli sen suhteen kyllä paljon. Jessica ei laittaisi makupaloja kapuloisen sekaan, mutta käytti kuitenkin namikippo muutaman koiran kanssa.

Toisena aiheena mulla oli kaukotsekkaus. Kaukot olivat hyvällä mallilla ja saatiin niistä positiivistä palautetta. Seiso-istu-seiso treeniin saatiin uusi variaatio, joka pitää koiran takamuksen vähän paremmin aloillaan. Nythän me ollaan treenattu taakse istumista hypyn avulla ja siitä on ehkä tullut vähän hektinen, koska ohjaajakin on hektinen. Nyt tehtiin niin, että koira seisoo etujalat alustalla (agipuomimaassa) ja istuu etujalat maahan kiinni puomissa ja siitä taas nousee takaisin puomille. Tämä lähti toimimaan oikein hyvin. Kaukoihin saatiin vihjeeksi ottaa luopuminen mukaan ja Jessica näytti miten se toimii ja hyvin lähti toimimaan! Toinen variaatio olisi, että olisi semmonen alusta, jolla koira mahtuu juuri istumaan ja se istuisi jalat alustalla ja nousisi seisomaan niin että etujalat maahan ja taas istuessa jalat alustalle niin että jos takapää liikkuu niin se putoaa alustalta.

Lauantaista tuli jos siis hirmuisesti eväitä treenireppuun =)

Sunnuntaina jatkettiin sitten taas uusin kujein. Olin varautunut, että tehdään varmaan toinen päivä tunnaria ja toinen kakeja, mutta saatiin niihin niin hyviä vihjeitä, että sunnuntaiksi täytyi repiä sitten muita juttuja. Ajattelin sitten ottaa ekaan sessioon luoksaria, koska siinä on tullut ennakointia ja väistämistä merkkien suhteen. Tähän saatiin heti lääkkeeksi merkkikujaa. Olisihan tuon voinut itsekin älytä. Vauhtia ei kuulemma tarvita yhtään enempää. Ja kutsukäsky saisi olla maltillisempi eikä liian innostava. Zelda oli vähän hektisellä tuulella eikä malttanut seistä paikoillaan, joten otettiin pelkkää maahanmenoa niin että kouluttaja vähän piti kiinni, jotta ei tarvi puuttua siihen steppailuun. Rohkeasti pitäisi muistaa käyttää apparia kyllä ”osaavammallakin” koiralla niin voi treenata sitä mitä aikoo… Maahanmenoon tehtiin sitten vielä erikseen täpäkkyyttä niin että heittelin namia puolelta toiselle vuoron perään ja kutsuin aina koiraa luo ja sitten yllättäen käskytys maahan. Tässä voi alkuun käyttää käsimerkkiä apuna. Tässä on meille hyvä työkalu parantaa stoppeja kiertämisen lisäksi.

Toisessa sessiossa tehtiin seuraamista. Seuraamisessa nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta olihan se kiva saada kuulla, että ei olla sen kanssa menty metsään. Lähinnä ongelmaa on siinä kohtaa, kun koira on vilkas ja tulee häiriötä niin kontakti putoaa ja keskittyminen herpaantuu niin sitten käännökset löystyy. Korkeassa vietissä ottaa vähemmän häiriötä, mutta sitten taas lähtee mopo keulimaan vähän liikaa. Vasemmalle käännöksissä painoi hieman. Oli kyllä piristävää saada näihin ”tokomaisia” ohjeita, koska yleensä ollaan jouduttu esittelemään meidän seuraamista ”tottis” kouluttajille, jotka sitten yleensä tarjoaa joko remmistä rykimistä tai perseeseen paukuttelua. Seuraamisessa ei tosiaan ole suurempia ongelmia niin eipä sitä yleensä koulutuksissa tule esiteltyä niin tärkeää kuin se onkin. Tottispuolella ei sitten paljon muuta haluta nähdä, kun se seuraaminen. Meillä oli siis ihmisiä, merkkejä ja kapuloita häiriönä. Jessican mielestä vilkkaalla koiralle on ihan kohtuullista antaa oikeus mulkaista häiriöitä, jos se itsenäisesti heti palaa kontaktiin ja sitten tästä palkataan eli koira alkaisi häiriössä itsenäisesti hakea kontaktia sen sijaan että herpaantuisi häiriöstä. Kauhean loogista… sitäpaitti mun mielestä mikään ei oo niin typerää, kuin se remmistä riuhtominen ja Zeldaa se lähinnä nostattaa. Toinen oli sitten ne vasemmalle käännökset… eli nami vasempaan käteen (koiran täytyy tietysti sietää se) ja sitten välittömästi käännöksestä palkka eli tätä painamista korjataan pakotteen sijaan palkan suunnalla. Oli ihan kiva tehdä noita seuraamisjuttuja, koska treenaan oikeasti seuraamista ihan liian vähän, varsinkaan häiriössä.

Seuraamisessa ei siis ollut mitään suureellista ongelmaa, joten ehdittiin tehdä vielä jäävät. Seisominen oli kyllä hieno, mutta paikalla seisominen on hajonnut! Ja maahanmenoa oli kadonnut! Olipas siinä hauska esitellä liikkeitä, jotka koiran pitäisi osata, kun se ei osannut sitten pätkääkään. Taitaa olla Zeldalla edessä pieni kuuriluontoinen palautus jäävien suhteen… ;)

Saatiin kyllä tosi paljon ajatuksia omista ja muiden treeneistä. Kouluttaja jaksoi ihanan positiivisesti paneutua erilaisiin koiriin ja ongelmiin eikä tullut kertaakaan sellainen olo, että vääränrotuinen ja luontoinen koira on eksynyt lajin pariin tai ettei meidän touhuiluja tarvitsisi ottaa niin tosissaan kuin muiden. Zelda oli just semmonen ihana positiivinen hömppä, josta kuitenkin loppujen lopuksi tykkään eniten, vaikka se omat haasteensa luokin. Varsinkin, kun ohjaaja on lähes yhtä hektinen kuin koiransa.

Tokomotivaatio on kyllä huipussaan. Olen tosin joutunut kärvistelemään, kun työvuorot eivät ole olleet kovin edulliset. Viikonlopun vähäiset unet veivät kaikki mehut, joten eipä ennen iltavuoroja oikein kyennyt muuta kuin nukkumaan.  Onneksi  ensiviikolla osuu vuorot paremmin ja päästään enempi treenaamaan!

ps. Teksti on suollettu ulos yövuoroputkessa ;)

pps. Ennen koulutusta laitettiin tukka kuosiin ihan liian pitkän kampausvälin päälle. Hyi minua. Nyt luvataan kyllä pitää tukkakuosissa ahkerammin, koska kevään projektina on H niinkuin käyttövalio!

Kolme kertaa hylly

Olipas kiva päästä Zeldan kanssa agibaanoille. Mulla on kyllä aivan mahtava agilitykoira, jonka koulutustaso on toki hyvin keskeneräinen vielä, mutta siitä huolimatta koira näytti kyllä pätevyytensä WeCan perinteisissä loppiaiskisoissa. Kartturi ei voisi kyllä olla koiran kanssa juuri pahemmin hukassa. Ja en kyllä kestä tuota vauhtia... mistä sitä on taas tullut lisää?

A-rata alkoi ihan ok, mutta sitten tippui rima ja ohjaaja lakkasi ohjaamasta ja loppu oli aika surkeeta räpellystä:

B-rata oli melkoista räpellystä alusta loppuun. Ensinnä koira meinasi varastaa, mikä ei todellakaan ole tyypillistä Zeldaa edes kisoissa, vaikka se melkoinen kuumakalle onkin. Oma ohjaus ei toiminut yhtään ja linjat olivat todella surkeita. Kepeillä sitten vedätin ihan turhaan ja meni sekin räpeltämiseksi. Ei todellakaan mikään kaunis hylly.

C-rata oli hypäri ja sitä ei voi kuin katsella ihaillen. En vaan yksinkertaisesti kyennyt selviämään noista suorista. Alku oli kyllä niin hieno, että kunhan saadaan vielä koko radat sujumaan yhtä jouhevasti ja löydetään se yhteinen sävel niin johan niitä nopeita nollia alkaa sadella, Ja todellakin voin valehtelematta todeta, että nopeita.

Zeldalla oli tosi kivaa radoilla ja sehän se on tärkeintä, että koira oikeasti nauttii ja mää nautin, kun koira nauttii. Tavoite on, että jonain päivänä nautitaan yhdessä ja mennään täysiä. Zeldan kanssa ei tarvitse eikä voikaan tehdä varmoja ratkaisuja, koska sitä on oikeasti vain ohjattava hyvin.

Linjat, ajoitus, rytmitys, estevarmuus ja irtoaminen... siinäpä ne avaimet onneen :) Vauhti, motivaatio ja moottori löytyy, joten näillä eväin on ilo treenata. Ja toki noita omia kinttuja voisi yrittää saada hieman vauhdikkaimmiksi, vaikka ei ne taida ikinä tulla koiralla pärjäämään. Teslan ansiosta mulla on ohjaustekniikat ja taito opettaa koiralle asioita aika hyvin hallussa, mutta Zelda on hyvin erityyppinen koira eikä se todellakaan anna anteeksi virheitä. Teslan kanssa tulee liian monesti sorruttua helpompiin ja varmoihin ratkaisuihin ja sen kanssa saa tulosta keskinkertaisilla suorituksilla, mikä ei toki ole reilua koiraa kohtaa, koska kyllähän sekin pystyisi parempaan, jos ohjaaja antaisi enemmän.

Kisapäivän kruunasi vielä omat treeniryhmäläiset, joista puolet starttasivat ja kaikkien suorituksista saa olla ylpeä. Nyt sitten vaan kalenteriin lisää startteja, kiitos!!!

Kun kolli tuli taloon ja syksyn muut kuulumiset

Olen jo maininnut, että meidän ämmälauma sai vihdoin kollin taloon. Vastaanotto meni puolin ja toisin paremmin kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Voltti on aivan hurmaava somalirotuinen pieni suuri kissamies, joka hurmaa itse kunkin. Muutamassa päivässä se oli hyvää pataa tyttöjen kanssa ja siitä lähtien yhteisolo ei olisi voinut paremmin sujua.

Voltti on aktiivinen, sosiaalinen ja rohkea otus. Käsitellä se on erittäin helppo. Kynsienleikkuussa joutuu koirien kanssa keskustelemaan huomattavasti enemmän, vaikka ei se noiden karvaisempienkaan kanssa ongelmallista ole. Voltin kanssa on tarkoitus harrastaa agilityä ja eiköhän niistä treeneistä tännekin saada jotain päivitystä. Voltti on saapunut Suomeen Saksasta asti ja on meillä siis sijoituksessa. Toiveena olisi saada siltä tulevaisuudessa muutama pentue. Viralliselta nimeltään Voltti on Foxgarden's Baron Barnsby ja sen tarkempiin notuleihin ja muuhun voi käydä tutustumassa toisen omistajansa Mintun Vulpes kissalan sivuilta.

Syksyn aikana ollaan treenailtu enemmän ja vähemmän ahkerasti. Teslan kanssa taitaa agility olla ainoa laji, jossa on jotain järkeä. Tokon suhteen ollaan menty sellaista takapakkia, että ei tosikaan. Käytiin tosin kokeilemassa rallytokoa ja ehkä pienen alkukankeuden jälkeen se voisi olla meille parempi temputtelu laji. Tokoahdistuksesta on kasvanut nimittäin ylitsepääsemätön. Viimeksi koira ei suostunut tulemaan koko kehään, vaikka treeneissä on ollut tosi pätevä. Toko on kuitenkin niin kivaa, että treenaillaan sitä kyllä edelleen vähintään omaksi iloksi, vaikka kokeissa käyminen on kamalinta ikinä.

Zeldan kanssa tokottelu on kivaa myös kokeissa, joten käytiin syksyllä ahkeroimassa koulutustunnus TK2, joten paineet voittajan korkkaamisesta kasvaa. Muutama  liike pitäisi hioa vielä kuntoon ensin. Helpointa tietä en ole valinnut mm. noiden kaukojen suhteen, mutta me treenataan sillä asenteella, että kehdataan näyttäytyä isommilla areenoilla myös EVL-luokassa.

Kaukot meni taas pieleen, kun koira keskittyi ohjaajan sijaan liikkuriin, mutta muuten ihan komea rivi ja ykkönen on ykkönen. Fiilis kokeessa oli ehkä semmonen pakko tehdä ykkönen, mutta koira osaa ja suorittaa kyllä niin hyvin kuin on opetettu. Luoksari oli ihan kohtalainen koeluoksariksi. Pisteitä lähti enemmän lopun eteentulosta, kuin itse stopista, oletan. Samasta syystä lähti myös noudosta. Eteentulossa on ollut epävarmuutta, mutta ollaan saatu se mielestäni treeneissä paremmaksi, mutta kokeessa ongelmat nousivat esiin ja istuminen oli todella hidasta. Hypyltä otin suoraan sivulle. Joulutauon (ei lomaa, ohjatut tauolla) aikana meidän tavoite onkin nyt opetella sivulta eteentulo, jos saisi sillä vahvistettua tuota paikkaa, koska sivulle tule niin vahva.

Agilityssä Zelda on edennyt ihan huimasti. Saatiin syksyksi treenipaikka Reetalta ja nyt torstaina otin Purinalle Jänesniemen Elinan yksärille vaihteeksi Zeldan ja olihan se käsittämätöntä, että saatiin oikeasti tehtyä siellä rataa, selvittiin jopa 19. esteelle! Nyt vaan pitäisi alkaa agilityssäkin enemmän luottamaan koiraansa. Hypyntarjoamista häiriöllä myös ohjelmistoon. Tämmöset mitä voit treenata yksin ohjeet sopii meille tosi hyvin. Kevääksi ei ole vielä varmistunut treenipaikkaa, mutta ehkä me saadaan aina välillä apparia sen verran, että saadaan vahvistettua ainakin konteja sekä pujottelua.

Haun suhteen ei olla edistytty viime kaudella toivottuun tahtiin ja jotenkin ilmaisutreenitkin tökkii. Onneksi ollaan menossa joulunaikaan heinolaan ja saadaan siellä tohon ilmasuun parasta mahdollista apua. Viimeset treenitkin meni perseelleen, kun koira hyppäs neljällä jalalla kivikkoon ja kolmella takaisin. Hetken aikaa se oli kolmijalkainen ja omistaja ehti panikoida kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Kolmijalkaisuutta kesti kuitenkin vain pieni hetki ja kinttua sai vääntä ja kopeloida jokasuuntaan, joten tehtiin kaksi ekaa pistoa. Koiralla oli kuitenkin vire jossain sellaisissa atmosfääreissä, että treenistä ei paljon saanut irti, mutta en uskaltanut tehdä enempää kuin purkaa pahimman. Mitään jälkioireita ei tuosta seurannut, joten epäilen, että neiti herkkävarvas on ehkä kolauttanut hieman anturaansa terävään kiveen tai karvat on jääneet oksaan kiinni.

Omalla kohdalla töiden takia raskas ja muuten vain pimeä syksy on näkynyt järjettömänä väsymyksenä, mutta toivotaan, että kevät on aurinkoisempi ja työmaalla lähtee hommat nousuun. Ainakin on työpaikka :)

Kisailua ja kouluttautumista

TOKON SEURAMESTIKSET

Ilmoitin molemmat tytöt hieman hetken mielijohteesta seuramestaruustokoihin. Zeldan kanssa oli tarkoitus mennä seuraavaksi voittajaan, mutta sen liikkeet eivät ole vielä valmiit ja halusin, että sekin pääsee seuramestaruuksiin. Siinä kävi sitten niin, että se ykkönenhän sieltä tuli, joten kai sitä kolmatta joutuu yrittämään.

Zeldan rivi oli pelkkää kymppiä niiden liikkeiden osalta, jotka onnistuivat. Ohjaaja olisi muutamassa kohtaa voinut rangaista jostain nykimisistä, mutta koira teki kyllä kympinarvoisesti. Luoksetulossa ennakoi stoppia törkeästi ja kaukoissa jäi kiinni kapulaan ja tuijotti liikkurin kaukotaulua. Suoritti kuitenkin ekat vaihdot ennenkuin herpaantui, joten saatiin pisteitä kasaan 5, luoksetulosta 6. Eli yhteensä 173p ja 3. sija eli oikein hienosti.

Teslan kanssa ei kyllä mennyt yhtään niin hienosti. Se meni totaaliseen lukkoon noudon kohdalla, kun liikkuri ojensi kapulan eikä päässyt tästä lainkaan yli, joten keskeytettiin. Ennen sitä räävittiin kasaan rumia pisteitä rumilla suorituksilla. Vire kyllä oli siihen mennessä jokseenkin kohdillaan.

TOKOKOULUTUS

Kohtuullisen tuoreessa porilaisessa koirahallissa, Royal Canin Sport Centerissä järjestettiin 22.11 Pesosen Heidin tokokoulutus ja me onnistuimme saada koirakkopaikan. Halli oli oikein mukava, avara sekä valoisa ja pohja tuntui tosi kivalta.

Zeldan kanssa aloitettiin tekemään kaukoja noutokapula häiriössä. Se pystyi suorittamaan jokseenkin hienot vaihdot, vaikka tuijotti kokoajan noutokapulaa. Kuunteleminen oli heikkoa ja virheitä tuli. Jossain kohtaa se alkoi turhautua ja purki sen haukkumalla, joten tässä kohtaa vaihdettiin tehtävää, koska ei tuntunut järkevältä jatkaa kaukoilla.

Eli tehtävänä oli istuminen ja Heidi heitteli noutokapulaa ja antoi koiralle käskyjä kuten "tuo, vapaa, hae". Ja Zeldahan meni lankaan muutaman kerran. Tästä koiralle välitön palaute ja alkoi ottaa vastaan melko nopeasti. Kehuminen kiellettiin, jotta ei tule kehuttua väärästä mielentilasta ja vapautus lelulle ja annettiin koiran rallatella lelun kanssa, jotta sai purettua tilanteen.

Tämän päälle meillä jäi vielä aikaa katsoa luoksarin ennakointia, mutta yllättäen sitä ei esiintynyt. Ehkä kuuntelutreenillä oli merkitystä eli kun oli korvat auki niin kuunteli myös luoksetulossa. Sivulta maahanmeno oli todella ruma, sitä pitää alkaa korjata. Stoppi olisi voinut olla napakampi, että sitä lienee myös syytä muistutella kiertämisen avulla, jotta saadaan jarrut pelittämään tarpeeksi äkäisesti.

Meille tuli oikein toimiva treeni ja oli ihan superantoisaa päästä tokokoulutukseen taas pitkästä aikaa. Kuuntelemalla muiden treenejä tuli myös paljon hyviä juttuja. Tykkäsin.

AGIKISAT

Teslan kanssa käytiin vähän tsaukkilassa kisaamassa eikä mennä toista. Eka rata olisi ollut ok, jos en olisi mokannut puomille vientiä. Toka rata tuntui tosi kivalta ohjata. Johtui varmaan siitä, kun hyllytettiin neljännellä esteellä koiran karatessa putkeen. Kolmannella radalla sain jotenkin ohjaukseni koottua, vaikka tuntui todella tahmealta. Okserin jälkeisellä valssilla koira meni sitten kuitenkin nenälleen aika ikävästi. Tästä saatiin yliaikanolla ja seuraava rata oli sitten todella surkea. Ohjasin toki hyllykohdan huolimattomasti, mutta Tesla kulki todella huonosti. En ohjannut sitten enää loppuun, koska koira ei enää liikkunut kovin jouhevasti. En kuitenkaan usko sen johtuvan nenälennosta vaan kivituhkasta. Ulkona oli nollakelit ja koiran kostea turkki imi itseensä valehtelematta varmaan lähemmäs kilon kivituhkaa. Tuleehan tästä jo painoa askeleeseen ja ne roikkuvat rannut alkoivat selkeästi ahdistaa. Toki ennen treenattiin maseeseissa ja sitä rataa, mutta silloin koirat olivat niihin tottuneet, että mukana oli sitä ylimääräistä painolastia. Nykyisin treenataan lähes pelkästään matoilla, joten eiköhän meidän kivituhkahallikisat olleet nyt sitten tässä. Hyvää treeniä kuitenkin saatiin ja itte se tässäkin lajissa suurin este on menestyksen tiellä ;)

Treenaamisen parhautta

Edellisestä postauksesta jäi yllättäen ne syyskuunlopun ja lokakuun tärkeimmät!

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna molemmat tytöt olivat briardien agilitypäivässä Julia Kärnän opissa, tykkäsin! Tesla oli mainio ja saatiin vihjeitä, mitä ohjauksia kannattaa viljellä vauhdin maksimoiseksi. Oma olo oli tuolloin ihan karsea, joten Jenna (Zeldan siskon omistaja) onneksi suostui juoksemaan kahden briardin kanssa ja samoja ohjeita se Jenna sai kuin minäkin eli ihan oikeassa olen ollut koirani suhteen.

Kaarinassa on molemmat tytöt myös päässeet yksäröimään. Zeldan kanssa käytiin Lentsulla pohtimassa voittajan liikkeitä ja saatiin positiivista palautetta sen suhteen, että liikkeet oli paremmin hallussa kuin olisi uskonut. Töitähän ne kaikki vaatii, mutta asenne tokoon on meillä parhautta ja kaikkiin ongelmiin saatiin ratkaisuja, joita nyt sitten treenaillaan.

Tesla pääsi Jänesniemen yksärille ja mitä sekään olisi muuta kuin parhautta. Läksyksi saatiin opetella kontakteilla sitä, että koira ei lähde myöskään ohjauksesta.

Eväitä siis on treenata, kun nyt vaan saisi pidettyä itsensä terveenä, jotta jaksaisi treenata paremmin :)

Lokakuun satoa, lauman kasvua

Ei tämä päivitys nyt malta toimia, kun ei ole konetta kotona. Lokakuun alku kuitenkin treenailtiin aktiivisesti tokoa, agilityä ja hakua. Sitten alkoi tauteilu kierre. Yhden viikon ehdin olla terveempi ja nyt ollaan taas toista viikkoa kipeää. Aika monta syksyä on selvinnyt ilman flunssaa niin kai nyt sitten sairastetaan kaikkien niiden edestä. Treeneihin on rämmitty aina, kun on vaan kyetty. Lenkkeilyt on jääneet välillä hävettävän vähälle, kun ei ole oma jaksaminen antanut periksi.

LUONNETESTIT

Lokakuun ekaan viikonloppuun mahtui tapahtumaa. Testautin molemmat tytöt SBRY:n luonnetestistä. Videot odottavat edelleen purkua kamerassa. Ei ole sitä konetta kotona, johon purkaa eikä ole sopivaa purkupalvelua tullut tarjolle. Ne ovat kuitenkin tulossa.

Teslan testaamista olen paljon arponut, mutta ajattelin lopulta, että enemmän harmittaa, jos en sitä testaa. Itse testiä ja sen jälkiseurauksia en juurikaan harmitellut, mutta en ole mikään luonnetestin ylin ystävä minään koiran mittarina. Itselleen siitä saa toki vahvistuksia jo tiedossa oleviin ominaisuuksiin, mutta numerot ja osa-alueet ilman, että näkee testiä paikanpäällä ovat melko tyhjää. Paljon toki vaikuttaa myös testi paikka ja varsinkin Zeldan kohdalla selkeästi se, missä asennossa kuu on :D

Teslan kanssa ei saatu tulosta. Testi keskeytettiin syynä liiallinen pehmeys. Yllättävän pitkälle kuitenkin antoivat meidän rämpiä, mutta seinälle ei enää päästy. Itse olisin jatkanut, jos olosuhteet olisi olleet muut kuin luonnetestin tarjoamat. Eli olisin sanonut koiralle, että nyt mennään halusit tai et. Alkuun palatakseen niin suhtautuminen testaajiin oli juuri niin epäluuloinen kuin oletin, mutta kuitenkin ihan avomielinen, antoi koskea, mutta ei nauttinut. Leikkimisestä kiinnostui ja taisi minun kanssa leikkiä ihan kohtuullisesti. Kelkalla oli juuri niin järkyttynyt, kuin oletin. Videota kaipaisin itsekin tässä kohtaa, koska se palauttelu tuntui tuskastuttavan pitkältä. Jossain kohtaa koira varmaan kuormittui entisestään pelkästä palauttelusta. Teslahan on aina ottanut musta valtavasti painetta eikä lässyttäminen ole koskaan ollut ratkaisu mihinkään, päinvastoin. Hyökkäävä ihminen oli tietysti ihan hirveä. Säikyttelyt eivät olleet yhtään mukavia, mutta talo kierrettiin niiden jälkeen asiaan kuuluvin väistöliikkein. Pimeässä huoneessa ei yllättäen edetty. Ja pimeän jälkeen olisi pitänyt mennä uudestaan sen talon taakse, josta tuli sateenvarjoa naamalle. Tässä kohtaa Tesla päätti, että ei omin jaloin saati maanittelemalla kyseisen talon taakse uudelleen tule, joten testi keskeytettiin liiallisen pehmeyden vuoksi. Jäi siis osa-aluepisteet arvoitukseksi. Oltaisiin varmaan jääty miinukselle.

Testistä kyllä ei jäänyt mitään traumoja vaan nakkeja syötiin vieraiden ihmisten käsistä ja testaajat käskivät palautella koiraa kunnolla, joten tehtiin vähän tokoa autolla eikä testi jäänyt kummittelemaan muuta elämää. Pehmeydestä huolimatta Tesla on arjessa mitä mainioin otus, mitä nyt hieman pilalle lellitty, mutta periaatteessa helppo koira kuljettaa mukana missätahansa ja tottuu nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Harrastuksissa se on toimiva paketti sillä moottorilla, millä se on varustettu. En tiedä oikein mitä keskeytetyn luonnetestin pitäisi koirasta kertoa. Tesla on koira, joka tulee toimeen periaatteessa kaikkien kanssa ja sen voi ottaa mukaan lähes minne vaan ilman suurempaa päänvaivaa. Joskus asiat sitä epäilyttävät, mutta niihin ei olla koskaan jääty kiinni. Vieraan ihmiset epäilyttävät välillä eniten, mutta tutut ovat sitäkin tärkeämpiä. Tulipahan nyt testattua, vaikka tulos jäi saamatta. En usko, että jaksan mennä uusimaan. Todennäköisesti kerrataan sama tai sitten ei.

Zelda onnistui sitten hankkimaan niitä plussia ja miinuksia yhteensä 118++ pisteen verran. Alkuhan oli tosi hauskaa, kun sai moikata ihmisiä ja sitten vielä leikkiä. Mulla oli alkuun epäilyt, että lähteekö koira leikkimään sillä kalikalla, mutta turhaan epäilin. Leikki tuomarin kanssa niin hyvin, että mun ei onneksi tarvinnut vaivautua. Kerran jouduin nielaisemaan, kun kumautti kuonoon niin että oikein kumahti. Meillehän on muutaman kerran irrotukseen neuvottu tätä tapaa, mutta en mä nyt voi koiraani kuonoon kumautella, herranjestas :D Kyllähän se hetkeksi irtos, mutta sitten taas kiinni.

Kelkkaan se reakoi aikapaljon mun seläntakana, joten en sitä paljon päässyt seuraamaan. Palauttelussa päästiin vähemmällä, koska huomattavasti nopeammin se nuuhkaisi kammotusta, mutta sitten olisi pitänyt vielä toiselta puolelta ja sitä rataa. Ohjaaja varmaan taas turhautui tässä kohtaa, että eikö tämä jo ollut tässä :D Päästiin onneksi jatkamaan hyökkääjän luokse ja siinä kohta Zeldan reaktio oli juuri sitä mitö oletin eli hän ei voinut kuvitellakaan, että joku ihminen tekisi hänelle jotain pahaa. Meni lähinnä mielentilaan, että miksi joku on hänelle vihainen, menen äitin taakse makaamaan, äiti auta, en oo mitään pahaa tehnyt, miksi toi täti on tommonen :D

Seuraavista säikyttelyistä selvittiin mielestäni paljon sutjakammin. Sateenvarjoon reagoi selkeästi voimakkaammin kuin räminään, jota ei hirveästi noteerannut ja hyppäsi samantein tynnyrin päälle. Kiertäessä taloa sateenvarjo oli kuitenkin vielä mielessä. Pimeässä huoneessa tuli kyllä koiralla niin selkeä blackout, että teki melkein mieli nauraa. Zelda ei varmaan enää muistanut, että mamma oli aiemmin mennyt sinne huoneeseen ja jäi toiseen huoneeseen hengailemaan testaajien kanssa...

Seinässä reaktio oli ilmeisesti melko sama kuin hyökkäyksessä. Eli meni mielistellen maaten hyökkääjän jalkoihin. Täytyisi tämäkin nähdä siltä videolta itse, huoh. Seinän jälkeen ammuttiin ja siinä kohtaa Zelda oli jo selkeesti turtunu koko testailuun ja lähinnä hyppeli mua vasten ja todettiin laukauskokemattomaksi. MH:ssa se todettiin kuuroksi, joten ihan kiva, että jonkun mielestä ne korvatkin on tallessa :D

Puolustushalu ja toimintakyky menivät miinukselle (-1). Puolustushalu melko itsestään selvästi. Ainoa asia mitä Zelda puolustaa on auto ja sen maailmaan ei mahdu pahoja ihmisiä, vihaisia korkeintaan, mutta niitäkin kohtaa voi suhtautua sopivan mielistelevästi, jos ne leppyisivät. Toimintakyvyn miinukselle menemiseen vaikuttivat ilmeisesti eniten pimeän huoneen blackout sekä se, että ylivilkkaus muuttui testin loppua kohden vilkkaudeksi. Minun mielestä, jos Zelda olisi jatkuvasti niin vilkas mitä se innoissaan on vaikka treeneihin tullessa eikä missään kohtaan tasaantuisi niin sitten olisi varmaan mennyt hermorakenne miinukselle. En tiedä olisiko toimintakyky mennyt jonain toisena päivänä plussan puolelle, ehkä olisi ehkä ei, mutta ei sen merkitystä, koska toimiva paketti se jokatapauksessa on ja moottoria kyllä riittää pidemmälle. Taistelutahdosta sitten tulikin arvosaksi suuri +3 samoin luoksepäästävyydestä +3. Muut osaalueet olivat +1. Tulos oli mielestäni erittäin koirani näköinen.

Ihan mielenkiintoista oli testauttaa molemmat ja tulevaisuudessakin kyllä mielellään vien koirani testautettaviksi. Ja onhan joita testejä ihan opettavaista seurata, mutta koiran luonteenmittareina niihin tarvitsee kuitenkin suhtautua asiaankuuluvalla kriittisyydellä. Palataan aiheeseen toivottavasti ennen ensivuotta videoiden kera ja ehkä pureudutaan hieman rakentavammin kuin yövuorosta huudelle :)

ZELDAN TREENAILUT

Lokakuu on tuonut mukanaa mm. sellaisia tuulia, että meidän agilityn luova tauko lakkasi. Zelda sai treenipaikan ja treenaaminen ohjauksessa on oikeasti ollut kivaa ja antoisaa. Yksin ei kyllä tehdä kuin kontakteja korkeintaan. Tokoilut on jatkuneet valioryhmässä sekä normiviikkokurssilla minkä lisäksi vielä on tottistreenit kerran viikossa. Hakuilussa on nyt alettu ottaa ilmaisutreeniä oheistreeninä ja kyllä se haukku sieltä löytyy. Tavoitteet ensivuodelle on melko korkeat. Ennen hallikauden loppumista haaveissa olisi korkata voittaja keväällä, ehkä uskaltaudutaan agilitykisoihin ja kesällä tavoitteena saada se koulari PK-puolelta. Meillä olisi siis varsin hurja vuosi tulossa, mutta nyt keskitytään treenailuun ja siinä voi mennä tovi, kaukot ja tunnari ehkä tuottavat eniten sitä työtä. Tosin tunnarin uskon olevat semmonen, että kun se kerran loksahtaa niin se on melkein siinä sitten lukuunottamatta luonnollisia hajoamisia.

TUPLANOLLA-TESLA

Teslan kanssa ollaan laiskahti tehty tokoa, mutta siitä huolimatta menossa viikon päästä seuramestiksiin lähinnä maistelemaan kisafiilistä. Agility on kuitenkin parasta ja käytiin vähän extemporee kotikisoissa nappaamassa tuplanolla! On se onnistuminen vaan aina hienoa ja Tesla on semmoinen hyvänmielen kisakoira, jonka kanssa saa vaan nauttia hyvistä suorituksista ilman paineita menestyä. Tavoitteeksi on kuitenkin asetettu SM-nollien kasaus, että päästään kerran nekin karkelot kokemaan.

JA LOPPUHUIPENNUS...

Lokakuussa meidän laumamme kasvoi ja Voltti muutti taloon. Voltti on valloittava somppukolli, jonka luonne on kyllä kultaa. Yövuoron aherrus kuitenkin kutsuu, joten lupaan tehdä Voltista oman postauksen seuraavaksi, kun saan aikaiseksi :)