Mökkikylää ja muuta mukavaa

Yksi viikko meni treenien suhteen vähän harakoille, mutta koirat tuli jokseenkin kammattua. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja kammata vähän useammin, jos meinaan viedä Ohmin erkkariin. Zelda on tällä hetkellä niin bikineissä, että sen veteraaniuran (hui kauhistus) korkkaus saattaapi jäädä jonnekin hamaan tulevaan.

Maanantaina vapaat alkoi retkellä kirjurinluontoon. Tästä ehkä kuullaan lisää joskus syksyllä tai sitten ei. Ohmi pääsi taas tekemään mallinhommia.

Tiistaina oli aamulla Elinan agility, jossa teemana takaakiertoja. Takaakierrot sujuivat multa ja Ohmilta hyvin, mutta takaaleikkaus oli ihan mahdottoman vaikeaa eli sitä pitää ehkä treenata? Ennen treeniä pohdittiin millaisia treenaajia ollaan. Keskitytäänkö treenaamaan ongemia vai tavoitteita? Ajakaa eteenpäin ulkoiset vai sisäiset tekijät? Totesin, että me ollaan nimenomaan ongelmien välttelijöitä eli painetaan mieluummin eteenpäin tavoitteet mielessä. Agilityssä ei myöskään paljon ulkoiset paineet vaikuta, kun ei juuri ole odotuksia vai tavoitteita vaan rehellisesti voin todeta, että treenataan omaksi iloksi ja tavoitteet on lähinnä katsoa mihin rahkeet riittää. Tämän asenteen, kun saisi tottikseenkin niin oliskohan siellä yhtä hyvä asenne kuin agilityssä?

Tiistaiehtoosta osallistuttiin Pro Koirakon järjestämään kimppatreeniin, jossa aiheina kontakti, yhteislenkki ja rauhoittuminen. Ohmi oli ihan mahdoton. Mukana oli kymmenen koirakkoa ja alkuun tehtiin kontaktiharjoituksia tarjoamisen kautta. Olisi se voinut olla aktiivisempikin, mutta ihan kohtalainen vartti. Sitten lähdettiin liikkeelle niin katosi kaikki kontakti. Jäätiin jonon hännille ja koko lenkki oli lähinnä taistelua. Saatiin muut kiinni aukealla, jossa oli tarkoitus tehdä yhteisrauhoittumista. Ohmi hieman provosoitui muutamasta haukkuvasta koirasta, mutta pystyi välillä tasaantumaan todella hyvin. Sovittiin, että siirrytään paluulenkiksi kärkeen, koska Ohmille oli selkeästi vaikeaa, kun kaverit paineli edellä. Tämä oli huomattavasti siedettävämpää ja saatiin Päiviltä hyviä vihjeitä remmikävelyyn. Lopun kontaktiharjoituksessa vein Ohmin hyvästä kontaktista autoon. Kotiläksyksi saatiin rauhoittumistreenejä ja nämä pitää kyllä jaksaa ottaa ohjelmaan, että saadaan taas vahvistettua yhteistyötä ja kontaktia paremmaksi. Oli kyllä loistava ja opettavainen harjoitus, vaikka ei nyt mennyt ihan kuin unelmissa, mutta ehkä tärkeämpää oli saada työkaluja eteenpäin ja palautetta jatkoa varten.

Keskiviikkona lähdettiin varhain ajelemaan kohti riihimäkeä. Uskalsin ottaa noudon ohjelmaan, kun ollaan saatu vihdoin kapulan nostot toimimaan. Ja nousihan se kapula sielläkin, joten eteenpäin katseltiin seuraavat kotiläksyt eli nyt treenataan kuono kukkaruukkuun ja leuka kämmenelle. Toisella kierroksella katseltiin hyppyä nyt niinkuin ollaan aloitettukin, että namilta namille hypytettiin ja kivastihan se metrikin meni. Ei se nyt tekniikaltaan täydellinen ole, mutta kevyesti menee yli.

Ajelin Heinolaan yöksi, jonne myös Tesla jäi hoitoon. Siellä tuli vähän kuvattua ja tässä muutamat räpsyt. Jostain syystä eniten Ohmia kameraan tarttui...

Torstaina lähdettiin sitten kohti Keravaa, jossa oli Ohmin hakukoulutuksen mökkikyläosuus. Ei olla koskaan tehty vastaavaa, mitä nyt kerran kokeiltiin rakennusetsintää sisätiloissa. En ollut yhtään varma ymmärtääkö Ohmi mitä tehdään ja mitä se tuumaa aukeasta, joka on täynnä mökkejä kevytpiiloista vähän järeämpiin rakennelmiin sekä pressukasoja ja yksi haasteellinen "lumihautakin" mukana. Se sai siis nähdä ekan ukon ja sehän meni ihan salamana perästä. Seuraavat kolme laitettiinkin sitten valmiiksi ja Ohmi sai etsiä itsenäisesti ja siinähän se oli ihan huikea, että ittekin oli pakko kehasta. Kouluttajakin totesi, että onpas se itsenäinen eikä paljon tarvitse apua. Hienosti Ohmi teki kokoajan hommia, käytti nenäänsä ja etsi. Pientä hiomista maalimieskäytöksessä ehkä voisi olla, mutta ei sekään mahdoton ole. Toisella kierroksella sillä olikin kaksi ukkoa valmiina niin etten itsekään tiennyt missä ukot ovat ja sain vaan nauttia katsellen, kun koira tekee töitä. Sitten vähän vielä haukutettiin. Jotenkin se motivaatio tottikseenkin ehkä sai taas pientä potkua, kun olisi se sääli, jos tuo hakutyöskentely menisi hukkaan, kun se on niin Ohmin juttu. Ainiin ne esineet... no eiköhän niitäkin tässä kesällä tule treenattua. Ensi kesän tavoitteet haun suhteen onkin opetella jotain muutakin siellä radalla kuin niitä suoria pistoja, mutta muistaa kuitenkin huolehtia perustreenistä. Kovasti tekee mieli ilmoittautua Reijan hakuleirille jämille, mutta täytyy vähän tutkia kalenteria.

Nyt odotellaan, että päästään kunnolla korkkaamaan kenttäkausi, kun ei enää ole hallitreenejäkään jäljellä kuin parit, joista päästään korkeintaan toisen. Kesäksi olisi kiva löytää myös joku säännöllisesti treenaava toko/tottisryhmä, joten sellaista metsästetään myös. Hakutreenit alkaa onneksi pyöriä parin viikon päästä.