Helmikuu hurahti...

Kevät on masentavaa aikaa. Varsinkin täällä jäisessä ja lumettomassa Satakunnassa. Onneksi meillä oli muutaman viikon kestävä kunnon talvi ja siitä nautittiin kyllä. Nyt ollaan eletty luistinradalla ja toivotaan ettei kukaan liukastu ja loukkaannu. Lumisia kuvia Heinolasta tammikuulta:

Tammikuussa osallistuttiin Ohmin kanssa Niemisen Reijan talviseen hakukoulutus viikonloppuun, jossa oli aiheena kaikkea mitä voi treenata maastokauden ulkopuolella. Kouluttaja oli ihan huippututtavuus ja kurssin sisältö älyttömän mielenkiintoinen. Ohjelmassa oli mm. targetin kautta viereen tuloa sekä kohdentamista lähetyssuuntaan. Katsottiin myös koirien palkkausta sekä mietittiin ilmaisua. Suurin osa koirista oli tuolla haukkuvia ja niin todettiin, että kyllä Ohmistakin haukkuva tulee. Ja hienosti se Reijan leikittäessä haukkuikin. Nyt vielä siirretään omissa treeneissä palkkakippo jalkoihin niin vältytään siltä, että ei hauku liian likellä naamaa tulevaisuudessa. Itse haukun rakentamista jatketaan kyllä vielä pitkään muualla kuin maastossa. Reijan ajatus oli, että ensin rakennetaan koiralle halu haukkua ja tämä ajatus on helppo allekirjoittaa, joten jatketaan sen halun rakentamista vielä tovi.

Skogsterin tottiksiakin on ehtinyt olla jo kaksi. Seuraaminen menee varovasti eteenpäin ja eteentulon tökkimisen jälkeen saatiin viime treeneissä vihjeitä, joiden avulla saatu sitäkin eteenpäin. Lyhyen treenimasiksen jälkeen ollaan myös saatu kapulan kanssa onnistumisia ja nyt ollaan tehty jo kolme onnistunutta harjoitusta kapulan nostelua, joten toivottavast tämä uskalletaan ottaa taas aiheeksi seuraavalla kerralla. Käytiin viime viikolla myös Päivin yksärille hieman muistelemassa niitä perusasioita.

Suurimman onnistumiset on tullut sitten agilityn parissa. Ehkä siihen vaikuttaa, kun siellä tuo motivaatio ja tekemisen halu on eniten kohdillaan, vaikka ei se helppoa ole. Yllätimme itsemme myös Janitan yksärillä, kun suoritettiin radasta peräti kolmetoista estettä!

Tyttöjen kanssa on ollut laiskempaa, mutta molemmat ovat päässeet satunnaisesti rallattelemaan. Tesla osaa peruuttaa edestä ja Zelda askeleesta jäädä seisomaan, joten vähistä treeneistä huolimatta ollaan opittu älyttömän vaikeita liikkeitä.

Treenihallille ollaan koitettu päästä purkamaan energiaa mahdollisimman usein, kun lenkkeilyt ovat ihan minimissään olleet liukkauden vuoksi. Nyt alkaa onneksi isommat tiet olla sulat ja kohta päästään varmaan metsäänkin treenaamaan. Oma takapiha on kyllä niin järkyttävässä kunnossa, että ihan itkettää... Ohmi kaivoi syksyllä portin kohdalle kuopan, joka luonnollisesti on jokatoinen päiväumpi jäässä ja välillä niin että räsähtää, kun astuu päälle.

Tuli biitsikausikin korkattua siinä toivossa, että olisi hietikolla vähemmän jäistä, mutta niin olin väärässä.

Ensi viikolla onkin jo neljäs valmennuskerta riihimäellä ja Reijan kurssin mökkikyläosuus eli ohjelmata onneksi riittää Ohmelille. Kesäkuussa on SBRY:n hakuleiri ja varmaan kaikkea muutakin kivaa luvassa kevään ja kesän mittaan... Teslalle on pari näyttelyilmoa sisässä.