Haukku vai rulla?

Hakukausi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin oikein todenteolla ja ollaan mukana porukassa, josta löytyy tavoitteita ja kokemusta kisakentiltä. Nyt ollaan silti taas suurten kysymysten äärellä tuon ilmaisun suhteen. Alkuun muistan ajatelleeni haukkua, mutta sitten hylänneeni ajatuksen ja keskittyneeni siihen rullailmaisuun. Haluaisin alkaa rakentaa vahvaa pohjaa jommallekummalle tavoitteet mielessä enkä edetä sillä periaatteella, että ainahan sen voi sitten vaihtaa, jos ei toimi. Oma ajatus on, että se mikä valitaan niin laitetaan sitten toimimaan. Piste.

Rullailmaisussa huonoina puolina tulee mieleen valeilmaisut, jotka nekin sitten taas on minivoitavissa järkevällä treenaamisella. En usko Zeldan ottavan musta maastossa painetta niin, että se mun takia tekisi valeilmaisuja, koska sille se maalimiesten löytäminen taitaa olla mamman miellyttämistä tärkeämpi tehtävä. Muuta en sitten oikeastaan keksikään, paitsi sen, että Zeldan muistikapasiteetti ei kaikessa innossa riitä siihen, että se ensin hakisi rullan ja sitten vielä malttaisi näyttää uudestaan sen saman ukon.

Haukun huonojen puolten takia se oikeastaan hylättiin alun alkaen ainakin seuraavista syistä:

*Onko koiralla pokkaa haukkua vartti vierasta äijää 300m:n päässä?

*Fyysisesti vaativa varsinkin helteessä tekniikasta riippuen?

*Innokas koira tunkee liian liki maalimiehiä?

*Onko koiralla olemassa ominaisuuden kympin haukkuun?

Tarkoituksella nuo no nyt muotoiltu kysymyksiksi, sillä entäpä, jos mulla onkin nyt käsissä koira, jolta löytyy kaikki haukkuvalta koiralta vaadittavat ominaisuudet ajatuksena, että se haukku kantaa aina sinne kolmosiin saakka niin miksi siitä tekisin rullakoiran?

Rullakoiran kouluttaminen on huomattavasti työläämpää, hienosäätöisempää ja virheille herkempää. Meillähän ei tietenkään ole mikään kiire, mutta toisaalta Zelda vaatii aika paljon töitä asian kuin asian suhteen, joten jos ilmaisun suhteen on mahdollista toimia suoraviivaisemmin niin miksi ei niin tehtäisi.

Maalimiehiltä molemmat vaativat taitoa ja oikeastaan se on ollut yksi syy haukkuilmaisun hylkäämiseen, koska ole myös ajatellut, että rullailmaisussa mulla on suurempi mahdollisuus hallita niitä palikoita. Ja ehkä osin pelännyt, että haukussa on sitten enemmän varaa virheisiin, kun koira käyttäytyy liian röyhkeästi maalimiehillä. Motivaatiota sillä tuntuisi olevan kyllä haukkua maalimiehille, jos koulutus vaiheessa tehdään säännöt selviksi. Toisaalta viime keväällä meillä ei ollut vakioporukkaa ja nyt meillä taas sellainen on ja täynnä maalimiehiä, joiden arviointikykyyn oma luottamus on täysin kohdillaan.

Tässä kohtaa siis herää kysymys, että miksi hakkaan päätäni sen rullailmaisun kanssa, kun se itse etsiminenkin aiheuttaa niitä harmaita hiuksia, kun intoa on enempi kuin järkeä ja hajun tarkennus taas vaihteeksi tökkii eikä koira osaa juosta suoraan. Niin miksikö siitä nyt oikeastaan alun perin halusinkaan rullakoiran?

Tälläistä elämää suurempaa tällä kertaa :)

Ps. Taas on vähän bloginukkunut ja lienee tuo naamakirja paras tapa pysyä perässä, mutta ollaan me tehty tokoo ja revitty turkkei kera kevät flunssan. Ja vähän aksaa.