Eilen oli Zeldan pentukoulun toinen tunti. Sää oli varsin uhkaava, mutta sade pilvet jäivät onneksi keskustaan ja meriporimmassa oli oikein kiva tokosää.
Ensin harjoiteltiin vähän leikkimistä. Zeldan kanssa ei homma lähtenyt ihan niin hyvin käyntiin, kun voisi. Ja naapurin röhinäpossu piti paljon kiinnostavampaa ääntä. No kyllähän se leikki ja syttyi leikin edetessä entisestään. Koetettiin lelunvaihtoleikkiä, mutta Z ei halunnut luopua jo suussa olevasta lelustaan ja olisi kaapannut mieluusti molemmat saaliikseen. Vaaleanpunainen pupulelu oli kyllä ehdoton suosikki ja kun vähän aikaa leikitin kahdella samanarvoisella narulelulla ja vaihdoin pupuun niin johan se alkoi oikein murista. Nyt jo huomas, että meinaa käsille käydä...
Sitten otettiin katsekontaktiharjoitusta. Tällä kertaa astetta haastavammin niin, että koiralla piti selkä kääntää ja koiran itse hakeutua kontaktiin. Olin ihan varma, että Z lähtee joko seikkailemaan tai sitten se jää jökittämään, mutta ei tämän se osasi jo hienosti melkein itsestään!
Sitten otettiin maahanmenoa. Haasteellista hommasta tekee ainoastaan istumisen tarjoaminen ja mä haluan, että koira menee maahan seisomisesta, mutta sitten vaan vähän peruutellaan, että takapää nousee ja nami jalkojen väliin. Hyvin se osaa liikkeen ja märkä maa ei olisi voinut vähempää häiritä.
Paikalla istumisessa tuo on jo pennuksi aika hemmetin taitava. Eihän se ole kuin sen muutaman sekunnin, mutta vallan hienosti. Pikkuhiljaa edeten aika pitenee. Nyt oon tehnyt niin, että pyydän istumaan, odotan hetken, palkkaan ja vapautan. Jos palkkaan istumisesta niin kuvittelee palkan tarkoittavan liikkeen loppumista. Sivulla sitä kyllä saa syötellä.
Loppuun otettiin vielä luoksetulot ihmiskujan läpi. Tämä sujui hienosti ja hieman avustaen ohjaan jo eteen. Täydellä vauhdilla se pamauttaa oikeaan paikkaan eikä jarruttele yhtään. Eteen on aika kiva paikka ja sehän on tavoitekin. Teslalle opetin alkuun eteentuloa ja alkoi himmaamaan pari metriä ennen ja jäi metrin päähän. Ja tätä ilmeni jo aika pienestä pennusta lähtien. Tesla tykkää pitää pienen turvavälin, mutta Zelda ei moisia tarvitse, joten tätä ominaisuutta vahvistan niin paljon, kun kerkeän. Tietty liika tiiviys on tokoillessa aina miinusta, mutta kunhan se ei nyt nojaamaan ala niin sallittakoon. Tuosta kasvaa niin valtava, että oikean paikan hahmottaminen on välillä haastavaa...
Tunnin jälkeen vein koirat juoksemaan meren rannalle. Tesla oli ihan innoissaan ja sukelteli aaltoihin ja juoksutti pentua perässään. Zelda meni vahingossa muutaman kerran Teslan perässä veteen, mutta hyökkäilevät aallot eivät olleen mitään hittituote. Lähinnä se katseli, että mitä tuo hölmö tuolla sukeltelee. Kotiin tuotiin sitten hiekkaa taas yllinkyllin, mutta täytyyhän sitä kerran kesässä päässä hiekkarannalle meren ääreen kirmaamaan.
Ensin harjoiteltiin vähän leikkimistä. Zeldan kanssa ei homma lähtenyt ihan niin hyvin käyntiin, kun voisi. Ja naapurin röhinäpossu piti paljon kiinnostavampaa ääntä. No kyllähän se leikki ja syttyi leikin edetessä entisestään. Koetettiin lelunvaihtoleikkiä, mutta Z ei halunnut luopua jo suussa olevasta lelustaan ja olisi kaapannut mieluusti molemmat saaliikseen. Vaaleanpunainen pupulelu oli kyllä ehdoton suosikki ja kun vähän aikaa leikitin kahdella samanarvoisella narulelulla ja vaihdoin pupuun niin johan se alkoi oikein murista. Nyt jo huomas, että meinaa käsille käydä...
Sitten otettiin katsekontaktiharjoitusta. Tällä kertaa astetta haastavammin niin, että koiralla piti selkä kääntää ja koiran itse hakeutua kontaktiin. Olin ihan varma, että Z lähtee joko seikkailemaan tai sitten se jää jökittämään, mutta ei tämän se osasi jo hienosti melkein itsestään!
Sitten otettiin maahanmenoa. Haasteellista hommasta tekee ainoastaan istumisen tarjoaminen ja mä haluan, että koira menee maahan seisomisesta, mutta sitten vaan vähän peruutellaan, että takapää nousee ja nami jalkojen väliin. Hyvin se osaa liikkeen ja märkä maa ei olisi voinut vähempää häiritä.
Paikalla istumisessa tuo on jo pennuksi aika hemmetin taitava. Eihän se ole kuin sen muutaman sekunnin, mutta vallan hienosti. Pikkuhiljaa edeten aika pitenee. Nyt oon tehnyt niin, että pyydän istumaan, odotan hetken, palkkaan ja vapautan. Jos palkkaan istumisesta niin kuvittelee palkan tarkoittavan liikkeen loppumista. Sivulla sitä kyllä saa syötellä.
Loppuun otettiin vielä luoksetulot ihmiskujan läpi. Tämä sujui hienosti ja hieman avustaen ohjaan jo eteen. Täydellä vauhdilla se pamauttaa oikeaan paikkaan eikä jarruttele yhtään. Eteen on aika kiva paikka ja sehän on tavoitekin. Teslalle opetin alkuun eteentuloa ja alkoi himmaamaan pari metriä ennen ja jäi metrin päähän. Ja tätä ilmeni jo aika pienestä pennusta lähtien. Tesla tykkää pitää pienen turvavälin, mutta Zelda ei moisia tarvitse, joten tätä ominaisuutta vahvistan niin paljon, kun kerkeän. Tietty liika tiiviys on tokoillessa aina miinusta, mutta kunhan se ei nyt nojaamaan ala niin sallittakoon. Tuosta kasvaa niin valtava, että oikean paikan hahmottaminen on välillä haastavaa...
Tunnin jälkeen vein koirat juoksemaan meren rannalle. Tesla oli ihan innoissaan ja sukelteli aaltoihin ja juoksutti pentua perässään. Zelda meni vahingossa muutaman kerran Teslan perässä veteen, mutta hyökkäilevät aallot eivät olleen mitään hittituote. Lähinnä se katseli, että mitä tuo hölmö tuolla sukeltelee. Kotiin tuotiin sitten hiekkaa taas yllinkyllin, mutta täytyyhän sitä kerran kesässä päässä hiekkarannalle meren ääreen kirmaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti