Mulla oli pitkästä aikaa vapaata oikein ruhtilaaniset neljä päivää. Messulehti saatiin Marin kanssa purkkiin viikolla ja perjantain vielä kruuna ominkäsintehty schapendoeslehti. Siitä on tullut ihan mukavaa palautetta, toki jotain kritiikkiäkin ja virheitä oli päässyt jokunen, mutta ne korjataan seuraavaan mennessä ja kritiikkiä pohditaan :)
Perjantain tappelin yhdistyksen kotisivujen kanssa ja tulin siihen tulokseen, että jotain niille on tehtävä. Näillä resursseilla päivitys tökkii ja pahanlaatuisesti. Kellään hyviä ideoita, miten olisi viisainta toteuttaa yhdistyksen kotisivut? Harkinnassa jopa tilata työ ainakin osittain joltain, joka saisi ne toimiviksi ja helposti ONLINE -päivitettäväksi niin, että päivittäjiä voisi olla useampi kuin yksi.
Mutta asiaan. Perjantai ilta päästiin kuin päästiin Terhille. Lauantaiaamuksi oltiin sovitti hakutreeni Pulesjärven leirintäalueelle. Järkytys oli pienoinen, kun koko kaupunki oli valkea ja lunta pyrytti jatkuvasti lisää. Meitä oli treenaamassa vain Minä, Piia ja Anita, sekä Piian pojat Pyry ja Jojo. Ja taas tuli ikäviä uutisia, että Tiltun (elämäni eka schape, Teslan mummo) Helsingissä asuva sisar oli kuollut. Haikeaa ajatella, mutta onneksi Tiltu ja tietysti myös Jojo molemmat vielä puksuttavat innolla menemään eivätkä ole vielä edes harrasteistaan täysin eläkkeellä.
Tesla treenasi viimeisenä. Leirintäalue oli meille aika ihanteellinen treenipaikka. Polku toimi keskilinjana ja eka piilo oli mökin takana. Puin Teslalle valjaat autolla ja se veti kohti hakualuetta intopiukkana. Keskilinjalla sen nenä oikein nousi, kun sai hajun ja lähetin piilolle, jonne se lähti hienosti ilman jäljestystä jäljistä huolimatta ja pysähtyi mökin reunalla ja mietti pitkään ennenkuin meni taakse hakemaan palkkansa. Palasipa kerran takaisin keskilinjalle, jolloin otettiin uusi lähetys suurinpiirtein siitä, missä koira lähti haahuilemaan. Toinen piilo oli entistä haastavampi rappusten alla, mutta sen eteen Tesla teki jo tosissaan töitä eikä sille tullut mielenkään palata takaisin. Ja mä maltoin antaa sen tehdä töitä. Lopulta se ajautui niin lähelle rappusia oikeasta suunnasta, että sai näköhavainnon ja häntä alkoi valtavasti vispata, mutta ei rynninyt suinpäin piiloon. Piia sitten vähän auttoi ojentamalla namirasiaa ja tuli onnistunut ukko. Otettiin sitten vielä kolmas uudestaan mökin taakse ja nyt meni jo koira innolla maalimiehen luokse empimättä. Olin tyytyväinen. Oli oikeastaan lumesta huolimatta kiva mesta treenata, koska tarjolla oli hyvät piilot eikä maasto ollut liianhaastava ja itse pystyi kokoajan tarkkailemaan koiransa työskentelyä. Pyryltä jäi aikamoinen kasa ruokaa ja Piia päätti mennä vielä kuusen alle, jotta Tesla saisi pistellä Pyryn jämät parempiin suihin. Ja taas pääsi tyttö tekemään töitä, kun joutui miettimään, mistä reiästä menee tuuhean kuusen alle. Lopuksi päästettiin vielä koiran peuhaamaan loput höyryt toisistaan. Kyllä oli onnistunut reissu ja jäi hyvä mieli. Mä jotenkin tykkään hakuilusta, koska siinä tehdään oikeasti koirien kanssa töitä, eikä pelkästään omansa vaan kaikki keskittyy toistensa koiriin ja treenaaminen on paljon intensiivisempää kuin muissa lajeissa. Toki se parhaillaan menisi näin tokoillessa ja agiliidellessä, mutta harvoinpa se niin on. Agilityssä se ei aiheuta ongelmia, koska motivaatio on kunnossa, mutta tottelevaisuudessa on pahoja puutteita, sanoo idiootti, joka ilmoitti koiransa keskeneräisenä kokeeseen eikä ole ehtinyt treenata valmiiksi... AHDISTUS.
Terhin luona Tesla sai ylenmäärin herkkuja, hevostenleivänkannikat menivät parempiin suihin, joten se kostautui sunnuntaiaamusti, mutta muuten meni reissu hyvin ja Tesla käyttäytyi mallikelpoisesti, mitä nyt vieraammat ihmiset haukkui alkuun perinpohjaisesti. Eilen palattiin jo Poriin ja tänään agikokousta, jota ennen vähän treeniä ja sitten pidetään varmaan viikko taukoa ja tokoillaan ja sunnuntaina sitten jahtaamaan sitä viimoista nollaa taas =)
Perjantain tappelin yhdistyksen kotisivujen kanssa ja tulin siihen tulokseen, että jotain niille on tehtävä. Näillä resursseilla päivitys tökkii ja pahanlaatuisesti. Kellään hyviä ideoita, miten olisi viisainta toteuttaa yhdistyksen kotisivut? Harkinnassa jopa tilata työ ainakin osittain joltain, joka saisi ne toimiviksi ja helposti ONLINE -päivitettäväksi niin, että päivittäjiä voisi olla useampi kuin yksi.
Mutta asiaan. Perjantai ilta päästiin kuin päästiin Terhille. Lauantaiaamuksi oltiin sovitti hakutreeni Pulesjärven leirintäalueelle. Järkytys oli pienoinen, kun koko kaupunki oli valkea ja lunta pyrytti jatkuvasti lisää. Meitä oli treenaamassa vain Minä, Piia ja Anita, sekä Piian pojat Pyry ja Jojo. Ja taas tuli ikäviä uutisia, että Tiltun (elämäni eka schape, Teslan mummo) Helsingissä asuva sisar oli kuollut. Haikeaa ajatella, mutta onneksi Tiltu ja tietysti myös Jojo molemmat vielä puksuttavat innolla menemään eivätkä ole vielä edes harrasteistaan täysin eläkkeellä.
Tesla treenasi viimeisenä. Leirintäalue oli meille aika ihanteellinen treenipaikka. Polku toimi keskilinjana ja eka piilo oli mökin takana. Puin Teslalle valjaat autolla ja se veti kohti hakualuetta intopiukkana. Keskilinjalla sen nenä oikein nousi, kun sai hajun ja lähetin piilolle, jonne se lähti hienosti ilman jäljestystä jäljistä huolimatta ja pysähtyi mökin reunalla ja mietti pitkään ennenkuin meni taakse hakemaan palkkansa. Palasipa kerran takaisin keskilinjalle, jolloin otettiin uusi lähetys suurinpiirtein siitä, missä koira lähti haahuilemaan. Toinen piilo oli entistä haastavampi rappusten alla, mutta sen eteen Tesla teki jo tosissaan töitä eikä sille tullut mielenkään palata takaisin. Ja mä maltoin antaa sen tehdä töitä. Lopulta se ajautui niin lähelle rappusia oikeasta suunnasta, että sai näköhavainnon ja häntä alkoi valtavasti vispata, mutta ei rynninyt suinpäin piiloon. Piia sitten vähän auttoi ojentamalla namirasiaa ja tuli onnistunut ukko. Otettiin sitten vielä kolmas uudestaan mökin taakse ja nyt meni jo koira innolla maalimiehen luokse empimättä. Olin tyytyväinen. Oli oikeastaan lumesta huolimatta kiva mesta treenata, koska tarjolla oli hyvät piilot eikä maasto ollut liianhaastava ja itse pystyi kokoajan tarkkailemaan koiransa työskentelyä. Pyryltä jäi aikamoinen kasa ruokaa ja Piia päätti mennä vielä kuusen alle, jotta Tesla saisi pistellä Pyryn jämät parempiin suihin. Ja taas pääsi tyttö tekemään töitä, kun joutui miettimään, mistä reiästä menee tuuhean kuusen alle. Lopuksi päästettiin vielä koiran peuhaamaan loput höyryt toisistaan. Kyllä oli onnistunut reissu ja jäi hyvä mieli. Mä jotenkin tykkään hakuilusta, koska siinä tehdään oikeasti koirien kanssa töitä, eikä pelkästään omansa vaan kaikki keskittyy toistensa koiriin ja treenaaminen on paljon intensiivisempää kuin muissa lajeissa. Toki se parhaillaan menisi näin tokoillessa ja agiliidellessä, mutta harvoinpa se niin on. Agilityssä se ei aiheuta ongelmia, koska motivaatio on kunnossa, mutta tottelevaisuudessa on pahoja puutteita, sanoo idiootti, joka ilmoitti koiransa keskeneräisenä kokeeseen eikä ole ehtinyt treenata valmiiksi... AHDISTUS.
Terhin luona Tesla sai ylenmäärin herkkuja, hevostenleivänkannikat menivät parempiin suihin, joten se kostautui sunnuntaiaamusti, mutta muuten meni reissu hyvin ja Tesla käyttäytyi mallikelpoisesti, mitä nyt vieraammat ihmiset haukkui alkuun perinpohjaisesti. Eilen palattiin jo Poriin ja tänään agikokousta, jota ennen vähän treeniä ja sitten pidetään varmaan viikko taukoa ja tokoillaan ja sunnuntaina sitten jahtaamaan sitä viimoista nollaa taas =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti