Viime sunnuntaina oli taas Stenbergin Heinin agilitykoulutus. Rata vaikutti taas alkuun hyvin haastavalta ja toiset kohdat aiheuttivat päänvaivaa, mutta hyvin se aukesi, kun sitä käytiin läpi. Mä en osaa valssata ja rata tarjosi paljon pakkovalsseja, joten päätin, että niitä tehdään. Ja päätös kannatti. Melkein sai kädestä pitäen Heini ohjata missä kohtaan käänny ja millä kädellä ohjaan, mutta lopputuloksena oli onnistunut pätkä! Ehkä mä sisäistin vihdoin ja viimein pakkovalssien ihmeellisen maailman? Pystyin liikkumaan yhdessä koiran kanssa ja koira meni kuin unelma.Tesla on opettavainen koira. Se toimii, kuin unelma ohjatessa oikein, mutta osoittaa kyllä heti, jos ohjaaja on hukassa. Ja palkkaa, palkkaa, palkkaa!
Keskiviikkona meillä oli viimeinen tanssikurssi. Käytiin läpi vähän ohjaajan liikkumista ja nytkymistä musiikin tahtiin. Sitten treenattiin ohjaajan kiertämistä niin, että myös ohjaaja liikkui. Ja loppuun otettiin rallytoko tyylisesti koreografiaa musiikin tahtiin. Nyt jäädään luovalle tauolle treenaamaan itsenäisesti kaikkea opittua, jota onkin paljon ja treenaaminen ei ainakaan lopu kesken. Jatketaan, kun pääse pihalle treenaamaan :)
Täksi päiväksi oltiin vuokrattu pienellä porukalla agilumoa halli tokoiluun. Meidän murheen kryyni on paikalla makuu. Mä alan nyt tehdä järjestelmällistä alkuopetusta. Otan uuden käskysanan "paikka", jonka sanon koiran jättäessä. Sitten vaan sekunttikellon kanssa treenaamaan kestoa ees taas sahaten. Lyhyellä matkalla ajattelin ensin ja sitten metri kerrallaan pidentää. Pitäs varmaan tehä joku taulukko tästä tai ei tule mitään! Kuukausi aikaa, katsotaan ehditäänkö, kiirettä ei pidetä ja jos ei ehditä perutaan kisat. Otettiin myös seuraamista. Mun pitää opetella olemaan höpöttämättä turhaan. Yksi kiitos sana riittää... eikä mitään "jes, tesla, hyvä, hieno, menitpä sä nätisti, voi voi"... Ja sitten ei saa höpöttää samalla muille, kun tekee koiransa kanssa. Seuruutin pätkän niin, että kaveri naksutteli ja mä vaan kävelin jäykkänä katse eteen ja palkkasin naksautuksen päälle. Seuraaminen on kyllä parantunut siitä, mitä on ollut. Nyt vaan jäitä hattuun ja palkkaus tiheenä ja pätkät lyhyinä ja treeniä edelleen ihan pikkupätkissä... Hyppy on ihan kiva, kun laittaa kosketus alustan niin koira osaa hypätä oikeaan kohtaan.
Ja huomenna agikisoihin... hui jui :)
Keskiviikkona meillä oli viimeinen tanssikurssi. Käytiin läpi vähän ohjaajan liikkumista ja nytkymistä musiikin tahtiin. Sitten treenattiin ohjaajan kiertämistä niin, että myös ohjaaja liikkui. Ja loppuun otettiin rallytoko tyylisesti koreografiaa musiikin tahtiin. Nyt jäädään luovalle tauolle treenaamaan itsenäisesti kaikkea opittua, jota onkin paljon ja treenaaminen ei ainakaan lopu kesken. Jatketaan, kun pääse pihalle treenaamaan :)
Täksi päiväksi oltiin vuokrattu pienellä porukalla agilumoa halli tokoiluun. Meidän murheen kryyni on paikalla makuu. Mä alan nyt tehdä järjestelmällistä alkuopetusta. Otan uuden käskysanan "paikka", jonka sanon koiran jättäessä. Sitten vaan sekunttikellon kanssa treenaamaan kestoa ees taas sahaten. Lyhyellä matkalla ajattelin ensin ja sitten metri kerrallaan pidentää. Pitäs varmaan tehä joku taulukko tästä tai ei tule mitään! Kuukausi aikaa, katsotaan ehditäänkö, kiirettä ei pidetä ja jos ei ehditä perutaan kisat. Otettiin myös seuraamista. Mun pitää opetella olemaan höpöttämättä turhaan. Yksi kiitos sana riittää... eikä mitään "jes, tesla, hyvä, hieno, menitpä sä nätisti, voi voi"... Ja sitten ei saa höpöttää samalla muille, kun tekee koiransa kanssa. Seuruutin pätkän niin, että kaveri naksutteli ja mä vaan kävelin jäykkänä katse eteen ja palkkasin naksautuksen päälle. Seuraaminen on kyllä parantunut siitä, mitä on ollut. Nyt vaan jäitä hattuun ja palkkaus tiheenä ja pätkät lyhyinä ja treeniä edelleen ihan pikkupätkissä... Hyppy on ihan kiva, kun laittaa kosketus alustan niin koira osaa hypätä oikeaan kohtaan.
Ja huomenna agikisoihin... hui jui :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti