Pahimmat kiireet ovat ohitse ja työvuorojen tahti rauhoittunut, joten nyt sitten koitetaan tsempata, mutta eihän mun päähän juuri nyt mahtuisi muuta, kuin agilityä. Eilen tokokoutsille menin myöntämään, että viikon kotiläksyt on tekemättä, mutta onneksi Tesla oli ne silti tehnyt. Tosin kysymys, miten te olette tuota treenanneet oli osoitettu minulle. Kyseessä oli siis liikkeestä seisomisen seisominen paikoillaan, kun ohjaaja palaa koiran luokse. Otettiin sitten pari harjoitusta targetilla niin, että pyrkimyksenä kiertää koiran ympäri ja vapautus siitä, että koira ei käänny mun mukana. Alkoi jo treeneissä toimia, joten ei tämä meillä iso ongelma ole. Lähelle vaan pitäisi päästä. Luoksetuloa otettiin myös ja siinä ei ole muuta kuin eteentulon väljyys pitkällä matkalla. Lyhyellä matkalla ajautuu ihan nätisti lähelle, mutta pidemmällä etäisyydellä jää se reilu puolimetriä turvaväliä. Pitää varmaan siirtyä matkan pidentämiseen metri kerrallaan. Mutta mistä sitä saisi inspiraatiota treenailla tokoa? Mulla on hirveä ongelma, kun en malta opettaa pitkäkestoisia liikkeitä rauhassa. Niinku vaikka nyt toi kirottu paikalla makuu, jossa koira pongasee jonkin aikaa nätisti makoiltuaan seisomaan. Juu on meillä loistava tekniikka voittajan kaukoihin. Ja se tärkein ohje ohjaajalle: Anna käskyt rauhassa, ei ole mikään kiire!
Tästä päästään agilityyn, jossa on niin kiire, että käskyjä ei edes ehdi käyttää eikä ole tarpeenkaan :) Viikko sitten maanantaina oli Karoliinan vetämät treenit, joista saatiin paljon irti, vaikka koetettiin treenata vain vähän. Ne laajat kaarrokset pitäisi saada kuriin ennen kuin ollaan kolmosissa, mutta onneksi siihen on aikaa ja koira nuori. Loppuviikolla koiratouhut jäivät vähemmällä työkiireiden takia. Tesla sentään käväisi tanssahtelemassa Lauran ja Anssin kanssa keskiviikkona sekä leikitti Heiskua samalla reissulla vähän kyläillessään Ulvilassa.
Sunnuntaina sitten yövuorojen päälle Raumalle kohti odotettua Janita Leinosen radanlukuluentoa, joka oli kyllä paras luento ikinä! Reiluun nelituntiseen mahtui paljon asiaa, tuli mielenkiintoisia näkökulmia, uusia ahaa-elämyksiä sekä vanhan kertausta sopivasti samaan pakettiin tiivistettynä. Ja kyllä mä olen niin monissa asioissa ollut oikeassa ja jopa itsekin tehnyt oikein, vaikka vielä on paljon opittavaa. Hyvin lohduttavaa oli myös, että eritekniikoita ja ohjaustyylejä tulee käyttää niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Kaikki ohjaajat eivät juokse yhtä lujaa ja kaikki koirat eivät osaa yhtä hyvin, mutta paljon voi opettaa. Jos treeneissä tulee vastaan joku kompastuskivi niin sitä ei pitäisi kiertää vaan treenata. Harmittavan usein vaan on mielessä, että pitää suorittaa mahdollisimman monta estettä tai päästä juoksemaan sama treenirata mahdollisimman monta kertaa ympäri ennemmin kuin tehdä, vaikka ne neljä ensimmäistä hyppyä kunnolla ja oppia jotain. Oman koiran kanssa harvemmin juoksen koko rataa putkeen vaan pyrin aina ottamaan pienissä pätkissä. Tosin Tesla ei kestä mitään hirveää hinkkaamista, joten sekin pitää ottaa huomioon. Uudet jutut pitäisi aina ensin harjoitella kunnolla virtuaalikoiran kanssa ja vasta sitten mennä söheltämään radalle omansa kanssa eikä siitä siltikään todennäköisesti tule mitään ;)
Asiaa tuli tosiaan paljon ja kirjoitin itselleni tärpit pieneet muistivihkoon. Rataantutustumista, muistiharjoituksia, linjojen suunnittelua, estevarmuutta, mahdollisia ratkaisuja eikä mitään suunnitelma B:tä... Yhden mielenkiintoisan pointin voisi nostaa esiin liittyen koiran kanssa kilpailemiseen radalla mitä itse on ole ajatellut eikä onneksi ole schapen kanssa mikään ongelmakaan, kun tuolla ei ole erityisen voimakasta saalisviettä. Eli koiran tulisi suorittaa ennemmin esteitä kuin lähteä jahtamaan ohjaajaansa. Me ollaan onneksi kontakteilla treenattu sitä, että vapautus ei tapahdu liikkeestä, mutta ehkä pieni kertauskuuri olisi taas paikoillaan. Ja estevarmuutta voisi muutenkin treenata enemmän. Ja omille ryhmäläisilleni kyllä sain ajattelemisen aihetta, kun on hyvin erityyppisiä koiria, kuin omani.
Kertakaikkisen loistava luento ja suosittelen kaikille =) Erona noihin huippujen koulutuksiin suurimpana ehkä se, että koulutusten jälkeen tulee yleensä semmoinen toivoton olo, mutta nyt jäi se tunne kokonaan pois ;) Ja odotan kyllä valtavalla innolla, että päästään huhtikuussa Teslan kanssa Janitan oppiin ihan käytännössä. Kiitos schapejen aktiiviselle agivastaavalle, kyllä meidän kelpaa!
Eilen oli sitten tokotreenien päälle Marjo Heinon agit. Tykkäsin ihan hulluna tämän kerran treeniradasta. Se oli sopivan simppeli, mutta siinä oli hyviä kohtia, joissa pääsi treenaamaan mm. niistoa ja takaaleikkauksia. Keppikulma oli vaikea, mutta halusin sitä vaikeana treenata ja se onnistui jotenkin kuten. Lisää keppitreeniä! Meidän kompastuskivi oli keinu. Jokakerta, kun leikkasin takaa niin koira kääntyi keinulla ympäri. Tämmöinen valtava ongelma hyppäsi suoraan silmille, mutta nytpähän tiedän mitä treenata. Estevarmuuden eteen on tehtävä töitä ja tästä meidän koutsikin piti pienen puheen erittäin aiheesta ihan yleisesti kaikille. Olen kyllä taas ollut hieman tyhmä, kun olen unohtanut meidän taannoisen keinuongelman ja olen varmaan alitajuisesti jatkanut vaan sitä, että juoksen vierellä ja turvaan koiran keinua. Pitää ottaa namit uudestaan keinulle ja opettaa koira suorittamaan este ilman tukea ja turvaa. Tänään menen kouluttamaan ryhmääni, josta on näillä näkymin kaksi koiraa pois, joten ehtinen ottaa hieman keinua Teslan kanssa ja huomenna ajattelin vapaapäivän kunniaksi mennä hallille treenaamaan takaaleikkauksia kepeillä ja keinulla sekä sitä estevarmuutta. Agility on kivaa ja kyllä meistä vielä joskus jotain tulee ;)
(Lähtötilanneongelmasta ei sitten puhuta mitään tänään...kröhöm...)
Tästä päästään agilityyn, jossa on niin kiire, että käskyjä ei edes ehdi käyttää eikä ole tarpeenkaan :) Viikko sitten maanantaina oli Karoliinan vetämät treenit, joista saatiin paljon irti, vaikka koetettiin treenata vain vähän. Ne laajat kaarrokset pitäisi saada kuriin ennen kuin ollaan kolmosissa, mutta onneksi siihen on aikaa ja koira nuori. Loppuviikolla koiratouhut jäivät vähemmällä työkiireiden takia. Tesla sentään käväisi tanssahtelemassa Lauran ja Anssin kanssa keskiviikkona sekä leikitti Heiskua samalla reissulla vähän kyläillessään Ulvilassa.
Sunnuntaina sitten yövuorojen päälle Raumalle kohti odotettua Janita Leinosen radanlukuluentoa, joka oli kyllä paras luento ikinä! Reiluun nelituntiseen mahtui paljon asiaa, tuli mielenkiintoisia näkökulmia, uusia ahaa-elämyksiä sekä vanhan kertausta sopivasti samaan pakettiin tiivistettynä. Ja kyllä mä olen niin monissa asioissa ollut oikeassa ja jopa itsekin tehnyt oikein, vaikka vielä on paljon opittavaa. Hyvin lohduttavaa oli myös, että eritekniikoita ja ohjaustyylejä tulee käyttää niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Kaikki ohjaajat eivät juokse yhtä lujaa ja kaikki koirat eivät osaa yhtä hyvin, mutta paljon voi opettaa. Jos treeneissä tulee vastaan joku kompastuskivi niin sitä ei pitäisi kiertää vaan treenata. Harmittavan usein vaan on mielessä, että pitää suorittaa mahdollisimman monta estettä tai päästä juoksemaan sama treenirata mahdollisimman monta kertaa ympäri ennemmin kuin tehdä, vaikka ne neljä ensimmäistä hyppyä kunnolla ja oppia jotain. Oman koiran kanssa harvemmin juoksen koko rataa putkeen vaan pyrin aina ottamaan pienissä pätkissä. Tosin Tesla ei kestä mitään hirveää hinkkaamista, joten sekin pitää ottaa huomioon. Uudet jutut pitäisi aina ensin harjoitella kunnolla virtuaalikoiran kanssa ja vasta sitten mennä söheltämään radalle omansa kanssa eikä siitä siltikään todennäköisesti tule mitään ;)
Asiaa tuli tosiaan paljon ja kirjoitin itselleni tärpit pieneet muistivihkoon. Rataantutustumista, muistiharjoituksia, linjojen suunnittelua, estevarmuutta, mahdollisia ratkaisuja eikä mitään suunnitelma B:tä... Yhden mielenkiintoisan pointin voisi nostaa esiin liittyen koiran kanssa kilpailemiseen radalla mitä itse on ole ajatellut eikä onneksi ole schapen kanssa mikään ongelmakaan, kun tuolla ei ole erityisen voimakasta saalisviettä. Eli koiran tulisi suorittaa ennemmin esteitä kuin lähteä jahtamaan ohjaajaansa. Me ollaan onneksi kontakteilla treenattu sitä, että vapautus ei tapahdu liikkeestä, mutta ehkä pieni kertauskuuri olisi taas paikoillaan. Ja estevarmuutta voisi muutenkin treenata enemmän. Ja omille ryhmäläisilleni kyllä sain ajattelemisen aihetta, kun on hyvin erityyppisiä koiria, kuin omani.
Kertakaikkisen loistava luento ja suosittelen kaikille =) Erona noihin huippujen koulutuksiin suurimpana ehkä se, että koulutusten jälkeen tulee yleensä semmoinen toivoton olo, mutta nyt jäi se tunne kokonaan pois ;) Ja odotan kyllä valtavalla innolla, että päästään huhtikuussa Teslan kanssa Janitan oppiin ihan käytännössä. Kiitos schapejen aktiiviselle agivastaavalle, kyllä meidän kelpaa!
Eilen oli sitten tokotreenien päälle Marjo Heinon agit. Tykkäsin ihan hulluna tämän kerran treeniradasta. Se oli sopivan simppeli, mutta siinä oli hyviä kohtia, joissa pääsi treenaamaan mm. niistoa ja takaaleikkauksia. Keppikulma oli vaikea, mutta halusin sitä vaikeana treenata ja se onnistui jotenkin kuten. Lisää keppitreeniä! Meidän kompastuskivi oli keinu. Jokakerta, kun leikkasin takaa niin koira kääntyi keinulla ympäri. Tämmöinen valtava ongelma hyppäsi suoraan silmille, mutta nytpähän tiedän mitä treenata. Estevarmuuden eteen on tehtävä töitä ja tästä meidän koutsikin piti pienen puheen erittäin aiheesta ihan yleisesti kaikille. Olen kyllä taas ollut hieman tyhmä, kun olen unohtanut meidän taannoisen keinuongelman ja olen varmaan alitajuisesti jatkanut vaan sitä, että juoksen vierellä ja turvaan koiran keinua. Pitää ottaa namit uudestaan keinulle ja opettaa koira suorittamaan este ilman tukea ja turvaa. Tänään menen kouluttamaan ryhmääni, josta on näillä näkymin kaksi koiraa pois, joten ehtinen ottaa hieman keinua Teslan kanssa ja huomenna ajattelin vapaapäivän kunniaksi mennä hallille treenaamaan takaaleikkauksia kepeillä ja keinulla sekä sitä estevarmuutta. Agility on kivaa ja kyllä meistä vielä joskus jotain tulee ;)
(Lähtötilanneongelmasta ei sitten puhuta mitään tänään...kröhöm...)
jos se pidempikestosten liikkeiden opettamisen ongelma onki sisaruksissa ;) että ne vaatii tavallista suurempaa järjestelmällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä... nimim. kyllä sara oppi helpommalla. tai ehkä ne antaa vähemmän anteeks oikomista... selmallekin tuli uus paikkamakuu ongelma kun ahnehdin ajassa..
VastaaPoista