Onnistuneen vuoden vaihteen jälkeen on hyvä meidänkin listata ensi vuoden tavoitteet, mutta ensin siitä vuodenvaihteesta. Mentiin nakkilan ja ulvilan rajamaille kaverin maatilalle pois kaupungin papattimyrskystä. Tosin hyvin suhtautui Tesla raketteihin viime vuonna ja tänä vuonna ei ollut moksiskaan. Ainoa, että meinasi täällä mun kämpässä alkaa vahti haukkua harrastamaan turhan usein, mutta ulkona ei reagoinut raketteihin laisinkaan. Oli siis kohtalaisen helppo uusi vuosi koiran kannalta ja juhlat olivat kivat. Tesla tuli myös vähemmän tuttujenkin juhlavieraiden kanssa loistavasti toimeen. Tosin tässä oli kaikkia rakastava Heisku-spanieli loistavaa esimerkkinä. Jopa naapurin setä oli Teslan mieleen, mutta siltä saikin nakkeja ja setäkin oli innoissaan kun se luuli ”kouluttaneensa” koiran menemään maahan. Puolen yön aikaan koirat teljettiin olohuoneseen rakettien ajaksi niin eiköhän Heisku löytänyt kuusen alta Marin lahjasuklaat ja puolet paketista oli kadonnut papereineen. Epäilen vahvasti Teslan olleen avustajana operaatiossa. Schapendoesin ahneus jää kyllä kakkoseksi spanielin rinnalla. Vuosi vaihtui pääsääntöisesti iloisissa merkeissä ja koiratkin taisivat oikeasti nauttia vapaudesta ja toistensa seurasta. Lauantaina vaivasi kyllä väsymys ja päivä meni laiskotellessa, mutta tänään voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uuden vuoden kunnialla ja miettiä treeni suunnitelmia toisen päänmenoksi ihan tosissaan.
Agility
Viime vuonna saatiin treenipaikka Wecalta, käytiin parilla Agilityn Lumoa kurssilla Teron opeissa sekä osallistuttiin pariin Elina Jänesniemen koulutukseen. Kontaktit ja kepit ovat hyvällä mallilla, joten ensi vuosi jatketaan samaa linjaa, mutta aletaan hakea vauhtia ja kasvattamaan moottoria ja toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että Tesla jää mediksi ja päästään treenaamaan jo kevättalvi kisaamista. En halua, enkä uskalla kovia tavoitteita tuon epäselvän säkäkorkeuden takia vielä asettaa. Maxihyppyjä, kun ei aleta suin päin hyppimään vaan järjestelmällisellä hyppytreenillä pyritään ja sitä draivia tarvisi lisää noille jo noilla medihypyilläkin…
Tähän kohtaan voisi taas purnata tosta medi ja maxi luokan epäreilusta rajauksesta, koska sitähän se ihan senttejä katsomalla on. Eivät pienikokoiset medit, jotka ovat rajatapauksia joudu koskaan hyppimään yli 20 cm itseään korkeampia hyppyjä. Esimerkiksi Ranskassa medien ja maxien raja on 47 cm (meillä 43) ja jättiroduille on vielä oma luokkansa ja joissain maissa tuo maxiluokka on jaettu kahtia. Ei siinä sinänsä, silloin, kun agilityn aloin oli pelkästään minit ja maxit ja hyvin tuo schapendoes maxiesteitä hyppii ja valioiduttukin on maxiluokassa, mutta ei se ihan samanarvoisessa asemassa bortsujen ja belgien kanssa ole. Mutta näillä eväillä mennään toistaiseksi ja niiden mukaan eletään. Välillä on ihan kiva purnata asiasta ääneenkin, kun nyt alkaa näitä rajatapausrotuja olemaan entistä enemmän niin ehkä joskus nuo säännöt muuttuvat vähän tasapuolisemmiksi.
Ja takaisin aiheeseen. Schapeille on huhtikuussa Janita Leinosen agivalmennus viikonloppu tiedossa ja sinne alkaa huomenna ilmoittautumiset ja kova yritys on mahtua mukaan. Nyt keväällä treenataan jokatoinen viikko Marjo Heinon opissa ja käydään jokunen kisa aloittaen Wecan loppiaiskisoista, joissa joko startataan kolme kisaa tai ei yhtään. Riippuu täysin tuomarin tuomiosta. Tosin olen miettinyt, että estekorkeuden ollessa matalin mahdollinen eli 55 cm voidaan kyllä yksi startti kokeilla. Yksittäisinä olemme silloin tällöin kokeilleen myös maxiesteitä. Korkeutta vaativampi on kyllä pituus, johon täytyy schapendoesille maxiluokassa erityisesti opettaa täysin alusta uudella tekniikalla, koska tuo schapendoesien luonnollinen hyppytekniikka on erityyppinen kuin monilla muilla roduilla. Ehkäpä mun seuraava koira on rehellinen maxirotu, niin ei tarvitse kikkailla rajapausten kanssa ;)
Schapeilla on Suomessa aika kirjava rotukirjo, en tosin muiden maiden tyyppikirjoa tunne ja täällä tuntuu, että koirat ovat kasvaneet ja näyttelypuolella on alettu arvostamaan suuriluisia, raskaita ja korkeita koiria (niin ja ei kyllä matalajalkaiset pitkäselkäiset mäyräkoiratkaan vastaa mun käsitykstä schapesta). Tosin minä kiertelen kohtalaisen vähän näyttelyissä ja myönnän, että en ymmärrä kasvattamisesta mitään, mutta alun perin rotu meille tuli minun ekaksi harrastuskoiraksi, jotka on kokonsa puolesta helpompi kuljettaa mukanaan ja muuten ominaisuuksiltaan briardia helpompi koira ensimmäiseksi koiraksi. Ja nykysin olen kuullut, että pahimmassa tapauksessa schapendoesta on erehdytty luulemaan briardiksi. Tuskin tämä lausahdus on asiantuntijan suusta tullut, mutta pistää huvittamaan. Molemmat ovat minulle rakkaita rotuja, mutta en niitä tahdo kuitenkaan yhdistää vaan tykkään niistä molemmista omina kokonaisuuksinaan kaikkine eroineen ja yhtäläisyyksineen ;)
Näyttelyt
Eivät ole meillä toisena prioriteettinä, mutta aiheeseen nyt vaan tultiin sopivasti aasinsiltojen kautta. Näyttelyissä tullaan siis ensi vuonna pyörähtämään. Tammikuussa ollaan ilmoittauduttu Turku KV:hen ja siitä seuraavat on varmaan Satakunnan rajojen sisällä olevat näyttelyt. Tamperetta voisi harkita, jos ajankohta osuu sopivaksi. Erikoistuomareilla on myös aina mukava näyttäytyä, vaikka muuten mulle on ihan sama kuka tuomari koirani arvostelee, oli sitten minkä maalainen tahansa. Suurin syy tonne Turkuunkin menossa on se, että sprinkut on samana päivänä ja ei tarvitse mennä yksikseen. Ja kyllähän ne pari sertiä otetaan vastaan mielellään. Katsellaan. Kivaa myös päästä näkemään muuten kuin harrastusympyröissä noita schapendoeseja. Tullut valtavasti uusia ihmisiä ja koiria kuvioihin, joten hauska päästä vähän myös näkemään noita luonnossa. Onneksi Tesla on maailman helpoin koira esittää, koska muuten mua ei kiinnostaisi mennä sen kanssa kehään sitten yhtään. Ja ihan ilman sen kummempaa koulutusta. Katsotaan niin se keskittyy Turussa nuuskuttamiseen ja seisomisen sijaan makaa kokoarvioinnin ajan, kun näin aloin kehumaan. Mun järkymättömiin esittämisperiaatteisiin kuuluu, että koira seisoo omin jaloin ja juoksee hihna löysällä.
Toko
Me aiotaan oikeasti treenata! Loppuvuoden tokotreenejä vaivasi motivaation puute ja sitten vielä juoksut esti ohjatut treenit ja sinne jäi viimeinenkin motivaatio. Urakan voisi aloittaa järjestelmällisellä paikalla makuu treenillä kello kourassa. Viikon päästä lauantaina on TVA:n tokoryhmiin ilmoittautuminen ja me jatketaan edelleen kympillä. Tässä vaiheessa en osaa yhtään sanoa, minkämoiseen ryhmään päästään testaamaan taitojamme. Toivon mukaan johonkin, missä ohjaaja joutuu olemaan kovassa kurissa eikä kehtaa tulla seuraavan viikon tunnille, jos ei ole treenannut kotona.
Maaliskuussa on luvassa Tammiset Katjan oppeja Keravalla, huhtikuun alkuun meille erittäin hyvä luento ”treenisuunnitelma” –aiheenaan, Lentsun vetämänä. Huhtikuun puolessa välissä on sitten varattu Lentsulta yksäri sisaruksille. Näine kaikkine ei voi mitään muuta asettaa tavoitteeksi, kun keväällä ALO1 ja sitten vähän mietitään jaksetaanko TK1 vai hypätäänkö suoraan avoimeen ja treenataan kisaamista siellä ja hommataan TK2. Alon ja avoimen rinnalla tulee tietysti BH-koekin hoidettua. Ja ohjaaja janoaa lisää oppia koirankouluttamisesta ja tokoilusta.
Keväällä on schapemestikset Heinolassa, joiden järjestysvastuu on minulla ja Sannalla. En olisi kyllä varmaan viisi vuotta sitten uskonut ikimaailmassa, että me oltaisiin moisessa touhussa kumpikaan mukana tai no minä ainakaan. Järjestysvastuu ei kyllä ole liian suuri, kun saatiin kisat usutettua HPSK Ry:n omien kisojen yhteyteen. Eli voi siis keskittyä siihen omaan kisaamiseen!
M&M sponsoroidaan heti ensiviikolla ja hankitaan muovinen noutokapula ja aloitetaan noutotreeni alusta. Oli sitten hyvä tai huono ratkaisu, mutta me opetellaan itse nouto ensin eikä jakseta treenata pelkkää kapulan pureskelemattomuutta tunnarikapuloiden avulla. Luotan, että sitten kun noudosta tulee koiralle tuttu ja mukava liike niin se unohtaa myös sen puukapulan syömisen. Katsotaan mennäänkö metsään ja aloitetaan joskus uudestaan koko ruljanssi.
Koiratanssi
Alun perin lähdettiin hakemaan lääkettä tokomasennukseen koiratanssista, kun emme ONNEKSI päässeet millekään yksityiselle tokokurssille koko vuonna. Ja ei kyllä ole kaduttanut yhtään. Alkeiskurssilta ilmoittauduttiin jatkokurssille ja temppuilu jatkuu. Otamme koiratanssin myös koiratanssina emmekä vaan temppuile ja paranna suhdetta. Jotenkin vaan tuntuu, että koiratanssin myötä löydettiin taas se yhteinen tekemisen meininki ja sävel. Lajissa on monia hyviä puolia. Koulutusmetodit sopivat meille loistavasti ja lajin liikunnallinen monipuolisuus on koiralle kuin koiralle hyväksi.
Pelastuskoiratouhut
Mihinhän tää homma taas on kuihtunut? Ajanpuutteeseen? Aikaansaamattomuuteen? Eiku mehän ollaan pidetty ihan tarkoituksen mukaista henkisen kasvun taukoa. Nyt sitä henkisä kasvua on mielestäni näkynyt ihan arkielämässä paimenen pään sisässä.
Mulla on keskiviikko ilta ihan vapaa juuri hakutreenejä varten. Agility vie maanantain ja tiistain, toko toivottavasti perjantaille ja sunnuntaisin tanssitaan. Torstaina syödään hevosenpaskaa. Muutaman kerran ollaan päästy treenaamaan heinolassa käydessä. Porissa en tunne metsiä eikä mulla ole oikein maastolajeista kiinnostuneita kavereita, joten treenaaminen on välillä vähän nihkeää. Niin ja ohan mulla myös vääränrotuinen koira PK-puolelle. Murh. Mutta kohta se varmaan on OIKEASTI vääränrotuinen. Tänä vuonna olisi pakko jonkun tehdä tulos ja pelastaa palveluskoiraoikeudet eli aika nihkeästihän schapet noita PK-oikeuksia ovat edustaneet. No meidän on tästä turha purnata, kun meistä ei ole asiaa auttamaan.
Keväällä voisi aloittaa jäljestyksen. Kai se vaan pitää tarttua härkää sarvista ja opettaa touhu oman päänsä mukaan ja oppia sitten kantapään kautta. Viime keväänä koetettiin päästä jälkikurssille, mutta ei sitten päästy syystä tai toisesta. Melkein oltiin jo mukana, mutta ei saatu koskaan ilmoitusta, koska kurssi alkaa. Porissa on välillä tiedonkulku käsittämättömän nihkeää ihan tasapuolisesti kaikkia koiraseuroja koskien. Ehkä mun journalistiopiskelijan päähän ei vaan mahdu, miten sähköposteihin on niin mahdottoman hankala vastata. Pakko vähän perääntyä, sillä Agilityn lumoa ja koirakoulu heiluhännät ovat kyllä kaksi poikkeusta, jotka vahvistaa säännön. Ensin mainitun kouluttaja ei tosin taida olla alun perin porilainen ;)
Niin oliko meillä jotain tavoitteita pelastuskoirapuolella? En tiedä. Toistaiseksi puuhastellaan ja opetellaan. Tavoitteet, että koira oppii jotain (tai siis ohjaaja) ja saa tehdä töitä mettässä?
Lammaspaimennus
Leiripäällikkö lupaa vastailla sähköposteihin ja tiedottaa ahkerasti kaikesta mahdollisesta paimennusleirejä koskien. Tesla hoitanee oman osuutensa moitteettomasti eli tekee sitä työtä mihin on tarkoitettu. Katsotaan, jos se pääsisi keväällä kokeilemaan paimennusta jonnekin lähemmäs. Jos ei niin viimeistään toukokuussa Kuopion kupeessa!
Lyhyesti ja ytimekkäästi
Tesla
Agissa draivia
Tokossa ALO1/TK1 ja TK2
Muut lajit: etsitään vielä paikkaamme, kuulostaa siltä, että harrastettaisiin valtavasti, mutta toistaiseksi tavoitteellinen kisaaminen kohdistuu agiin ja tokoon.
Sekä tulla hyväksi isosiskoksi ;)
Riina
Kehittyä kouluttajana ja oppia lukemaan koiraansa paremmin.
Keväällä luvassa ainakin Janitan radanlukuluennto ja jo aiemmin mainittu Lentsun tokoluento.
Käydä tokokisoissa turisteilemassa ja seurata suorituksia.
Päästä koulutusohjaajakurssille (jos vain jonnekin mahdutaan minne matkaa olisi alle 500 km)
Parantaa pentukuumetta millä muulla kuin pennulla.
LOISTAVAA JA TREENIRIKASTA VUOTTA 2011 KAIKILLE KOIRAHARRASTAJILLE LAJEISTA JA RODUISTA RIIPPUMATTA!
Riina & Tesla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti