Joulun jäävät

Joulua edeltävänä sunnuntaina oli viimeinen koiratanssin alkeiskurssikerta ja videoitiin suorituksia valitsemiemme musiikkien tahtiin sekä opeteltiin yksi uusi temppu, sivuttain kävely. Tesla osoitti olevansa sivuttain kävelyn luonnonlahjakkuus, kun ohjaaja taas osoitti olemattoman tanssitaitonsa ja jäykät liikkeensä. Seuratessa koira ottaa rytmin ohjaajasta, joten omaan liikkumiseen pitää alkaa kiinnittää huomioita. Videointi oli mielenkiintoista ja opettavaista. Ja sen kunniaksi olen koko joululoman yrittänyt videoida treenipätkiä ja tässä bloggauksesssa enemmän niistä.

Ensin esitellään laulu, jonka tahtiin yritämme tanssia:

Tässä ois sitten jouluaaton kunniaksi kasvattajalle esitettyi temppuilupätkiä, "tuulesta temmaten" ja "fiilis pohjalta" tyylein, eli ei siis mitään etukäteen suunniteltua.

Jokapäivä olen jotain hurjan pitkän joululomani aikana treenaillut. Eikä riitä, että treenaa omaa koiraansa, kun pitää treenata kaikki muut, että kenellekään ei tule paha mieli. Sinänsä se on ihan hauskaa ja kaikki koiran nauttivat, kun pääsevät tekemään itsekseen. Mietin pitkään, mitkä liikkeet videoisin kaikilta vertailu materiaaliki ja päätin sitten ottaa ALOn jäävät.

Mennään ikäjärjestyksessä ja aloitetaan Tiltu-mummonsta 10v 8kk, joka on siis minun harrastuskoirani alunperin ja ollaan suoritettu BH-koe sekä lainaohjaajalla ALO1-tulos hankittu. Tiltulta en vaadi, kuin että tekee sinnepäin. Tiltun päälaji on agilility aina ollut ja sen ohessa käytiin joskus raunioilla, kun asuin vielä Heinolassa.

Sallin 9v 10 kk kanssa ollaan vähän nurinkurin. Salli ei istu eikä makaa enää, kun omasta tahdostaan eli siltä ei voi vaatia pientäkään fyysistä rasitetta. Ei sillä omaa tahtiaan ole ongelmia istua ja maata, mutta treenatessa niitä ei enää vaadita vaan Salli viettää ansaittua varhaiseläkettää jo useammatta vuotta. Sallin kanssa kisasin nuorempana agilityssä kakkosissa asti yhden nollan verran ja äidin kanssa Salli on harrastanut PK-hakua, suorittanut BH:n ja kerran kisoissakin pyörähtänyt, mutta sitten tosiaan fysiikka petti syystä tai toisesta. Salli rakastaa tehdä ja on varmaan ainoa meidän laumasta, joka on valmis koska vaan tottelemaan ilman nakilla houkuttelua ihan vain tekemisen ilosta. Tämä treenipätkä ei oikein anna ikivillistä briardista ominta kuvaansa:

Nada 6v 5kk on harrastanut äidin kanssa tokoa ja jälkeä ja sitten kisannut minun kanssa vähäisesti agilityssä. Nada rakastaa tokoilla, kunhan sen kanssa vaan tekee asiat oikealla tavalla, koska se menee myös herkästi ns. lukkoon. Nada on erittäin ahne ja oppii nopeasti, jos vaan malttaa keskittyä. Jos siltä vaatii liikaa tai se ei ole varma, miten toimia, niin se jumittuu eikä toimi lainkaan. Osallistuin viime kesänä Nadan kanssa Lentsun tokoon ja se opetti kyllä koirasta paljon. Jos mulla olisi mahdollisuus treenaisin Nadan kanssa tokoa enemmän kuin mielellään, koska uskon tietäväni tässä vaiheessa, miten sen kanssa tulisi toimia. Ja Nada rakastaa tehdä töitä ja se toimii varmasti, silloin kun saa selkeät vihjeet.

Alma 2v 9 kk on vanhempieni luona asuvista koirista sitten nuorimmainen ja vähiten minun koira. En ole Alman kanssa asunut samankaton alla muutamaa päivää lukuunottamatta enkä muutenkaan harrastanut mitään, mutta kivahan sitäkin oli kokeilla. Alma rakastaa kaikkia ja Alma tekee kaikkien kanssa. Huomasin myös kesken treenit, että Almalle ei ole opetettu pysähtymistä.

Ja sitten päästään Teslaan 1v 10kk, joka ei ole joutunut kärsimään ainakaan ihan kaikista samoista virheistä, kuin Tiltu. Toivottavasti tässä huomaa edes jotain eroa ja edistystä.

Videointi on opettavaista. Mulla on ihan älytön määrä kaikenmaailman ylimääräisiä nytkähdyksiä ja lisäkäskyjä suuntaan ja toiseen. Sanna ehti myös jo höpöttelystä sanoa. En tosin tiedä, mitä videota sillä lähinnä tarkoitti, koska Tiltulle ja Sallille saa höpötellä mielin määrin. No videointi jatkunee, koska sain lahjaksi Bloggie laitteen sitä varten. Pitää vielä perehtyä sen sielunmaailmaan tarkemmin.

Teslalla meni jo vähän joulupäivänä maha sekaisin, mutta vain hetkellisesti. Saanut vähän liikaa jouluherkkuja ja porsaansaparoita yms. Eipä tuo ole onneksi vakavaa. Tänään pitää lähteä myrskyn keskellä ajelemaan takaisin Poriin tai tultiin Artun ja Jossun kyydillä, että ei onneksi yksikseen tarvitse. Ooppeli on varmaan hautautunut metrin lumikinoksen alle, toivottavasti suostuu vielä joskus käynnistymään. Poriin lähtee mukaan myös Piritta Pärssisen tokokirja Mujusen Tie tottelevaisuus valioksi tilalle. Uudella treeni-innolla kohti uutta vuotta!

Ja laitetaan vielä perinteiseltä aattolenkiltä Ruffe-setterin haudalla poseerauskuva, josta puuttuu kovasta pakkasesta johtuen meidän vanhukset Salli ja Tiltu, jotka saivat oman spesiaalilenkkinsä Väisästen keittiöön. Tiltu juoksee edelleen suoraan sinne, missä Ruffen ruokakuppi oli tarkastamaan onko siellä hänelle jotain herkkuja.

ps. videoita saa haukkua ja arvostella vapaasti, paitti Sallia ja Tiltua ;)