Ei ole koirankasvatus ja koulutus helppoa ja välillä mennään ylämäkeä ja sitten taas pudotaan takaisin sinne kuopanpohjalla. Ja se turhauttaa. Toisaalta se myös opettaa, kunhan siitä turhautumisesta ensin pääsee yli ja kääntää asiat positiivisiksi.
Meille on siis tapahtunut viime aikoina paljon. On ollut schapetokomestikset, paimenleiri, TVA:n kymppiluokka alkanut, agilumot katkolla, kotiuduttu uuteen agiryhmään ja nyt viimeisimpänä schapejen agikoulutus Jänesniemen opissa Hittiareenalla.
Tokoilusta
Minun tokokärpäspuremani on ailahtelevainen, mutta jatkuvasti se kasvaa ja fiilikset on hyvät. Eihän me ihan huipputahtia edetä, mutta hiljalleen hyvää tulee. Välillä tuntuu, että junnataan paikoillaan, mutta sitten onkin jokin homma edennyt. Tokossa ei olla myöskään vielä pudottu kuilun pohjalle, jossa tuntuu, että kaikki pohjatyö olisi hukkunut. On ollut yllättävän helppoa korjata takapakkitilanteet sille entiselle tasolle. Loppujen lopuksi se meidän suurin ongelma lienee suhde. Eli kun se loksahtaa kuntoon niin eiköhän kaikki opetettellut temputkin suju leikiten ja päästään treenaamaan palkattomuutta ja haaveilemaan ALO1 tuloksesta =)
Schapemestiksissä olimme turisteina ja jännityksellä seurasin elämäni ekoi tokokisoi jopa yleisön puolella. Eikä se niin kamalaa ollut! Ja jälkeenpäin päästiin maistelemaan kisafiiliksiä episten merkeissä ja Tesla onnistui nappaamaan eniten pisteitä, vaikka tehtiin ihan tyhmiä virheitä yllinkyllin. Pisteitä siis 111 ja leikkimielisen kisan "voitto". Suurin ongelma meillä on seuraaminen. Se ei ole tarpeeksi intensiivistä.
TVA:n kympillä on huippua ja hyviä treenivihjeitä ollaan saatu. Tärkeintä on nyt muistaa harjoitella sitä, että koira pysyy paikoillaan jäävissä ja paikalla olossa vielä siinä vaiheessa, kun palaan koiran vierelle. Harjoitellaan nyt siis nimenomaan tätä osaa. Eli koira osaa maata ja seistä sivulla sekä paikoillaan, vaikka liikuskelen siinä vieressä.
Seuraamista otettaan jossain määrin joka kerta, joten sitä tulee treenattua ja tuntuu että Tesla on alkanut tarjoamaan oikeaa paikkaa yhä enemmissä määrin. Käytännössä treenaillaan seuraamista aina, kun mulla on namei ulottuvilla. Eli joskus pieni pätkä kesken puistokävelyt tai vaikka lenkillä lähdön yhteydessä. Joskus kun tullaan treeneistä kotiin ja Tesla on vapaana pihassa niin vahvistan aina, kun tarjoaa oikeaa paikkaa ja seuraa muutamankin askeleen. Käännöksissä pitää muistaa palkata heti käännöksen jälkeen niin vältellään väljyyttä =)
Perjantain positiiviset yllärit: Ruutu ja avon kaukot! Siis oikein yllätyin millä innolla Tesla lähti ruutuun pelkän alusta avulla ja sitten taas koskaan ei olla treenattu istu-maahan-istu-maahan... Tesla todisti osaavansa sittenkin istua. OHO.
Totaalinen hurahdus lampaisiin
...ja niiden paimentamiseen lähti liikkeelle Kuttukuun leirillä. Kertakaikkiaan loistava leiri ja upea kouluttaja. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin nähdä paimenkoira työssä, johon se on tarkoitettu. Ja monirotuisuus paimennuksessa kunniaan! Paimenkoira on paimenkoira rotuun katsomatta.
Tesla lähti toimimaan alusta alkaen yllättävän hyvin. Se tuntui jotenkin heti hoksaavan jutun juonen. Kai se siis syttyi aikalailla hetimmiten. Hommaan jäi valtava kipinä ja nyt vasta päästiin alkuun. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat, joten lupaan niitä tähän kopioida täältä kun kerkeän bandido.kuvat.fi =)
Voihan agility!
Ja sitten se romahdus. Itku ja hampaiden kiristys. Se meidän päälajimme, mitä Tesla rakastaa ja on olevinaan niin taitava. Ei se olekaan niin taitava. Ja ohjaaja on ihan tyhmä.
Lyhyesti:
Johdonmukaisuus uupuu > sijaistoiminnot kuten nuuskuttelu > ohjaaja hermostuu > koira ottaa tilaisuudesta vaarin ja näyttää keskaria!
Kovin odotuksin lähdettiin lauantaina kohti Turkua oppimaan uutta. Radat olivat mielenkiintoisia ja mutkia täynnä, mutta eihän me päästy sitten lopulta alkua pidemälle. Koira ei todellakaan ollut valmis tähän. Vieras halli ja jännittynyt ohjaaja sekä herkkä koira niin katastrofi siitä syntyi lopulta ja ohjaaja hermostui, mitä ei ikinä saisi tapahtua. Mutta kun on suuret luulot niin sitten tullaankin alas ja lujaa. Ei se riitä, että omassa hallissa toimii, kun pitää toimia muuallakin. No ei me mitään huippuosaamista kuviteltukaan näyttävämme, mutta kuvittelin silti, että koira olisi edes tehnyt jotain muuta kuin nuuskuttanut menemään. Lauantai oli kamala päivä. Kertakaikkisen hirveä.
Sunnuntaille sitten lähdettiin sillä periaatteella, että ainakaan ei voi mennä enää eilistä huonommin, joten ei meillä ollut enää oikein mitään mokattavaa. Kaikkien aikojen surkein agiesitys oli takana. Mieli oli kuitenkin kertakaikkisen surkea koko aamun täysin omaan koiraan liittymättömistä seikoista johtuen, jotka nyt olen päättänyt jättää taakse. Katkeruus on perseestä, joten pois se minusta. Loukkaantunut olen edelleen, mutta kai se siitä. Mulla on tästä eteenpäin yksi ihana koira, johon keskityn täysillä. Muut meidän perheen koirat saa mun puolesta tehdä ihan mitä huvittaa kenen kanssa huvittaa =) Keskityn omaani <3
Olen aika ylpeä, miten onnistuin tsemppaamaan itseäni sunnuntaina. Tesla oli oma itsensä ja mulla pysyi hermot kasassa. Tosin meidän treeni oli paikalla pysymistä ja takaakiertoa, mutta pienistä onnistumisistä kasvaa suuria kokonaisuuksia. Tesla ei todellakaan ollut valmis vielä tähän koulutukseen, mutta tulipahan nyt sitten todettua, että ollaan oikeasti vielä ihan perseestä :D Sen verran lupaan, että tämä oli nyt viimeinen ulkopuolisen kouluttajan koulutus kotikaupungin ulkopuolella, jonne mennään ennenkuin tietyt perusasiat on kunnossa. Eli katsellaan sitten vuosien päästä ;) Arvokasta oppiahan me saatiin, mutta samat asiat on käyty samalla lailla puolivuotta sitten ja tiedostan kyllä meidän paikallapysymisongelman ja koen kykeneväni ajan kanssa ratkaisemaan sen itse. Koulutusviikonlopun suurin tunnetila oli turhautuneisuus, mutta aina ei voi onnistua ja tästä meillä on suuntana vain ylämäkeä, koska nyt käytiin mielestäni aika pohjalla. En koe kovin järkeväksi viedä enää muilta paikkoja koulutuksista, joista en voi ottaa niin paljon hyötyä irti, koska koirani on aivan liian kesken. Ainakaan kaksipäiväisenä.
Rataantutustumiset oli tämän viikonlopun antoisinta oppia. Niitä asioita, kun sulattelee niin eiköhän sinne selkäytimeen taas jotain ole jäänyt. Ja pääsen turhautumisesta itseäni kohtaan ylitse. Eriohjaustaktiikoita on aina hyvä käydä läpi ja opetella sitä arvokasta radanlukutaitoa. Minä vain olen sen verran epäurheilija ja halukas kokeilemaan noita juttuja myös oman koiran kanssa, että turhauttaahan se hieman, kun koira ei toimi sitten yhtään niinkuin kuvitteli.
Sen verran valaistuin, että unohdan ne kisahaaveet tämän vuoden puolella. Keskityn siihen johdonmukaiseen koiran kouluttamiseen, mutta jostain tarvitsisi vaan sitä johdonmukaisuutta hemmetisti lisää. Ja Tesla on myös herkkä, mutta osaa kyllä käyttää tilaisuudet hyväkseen ja kettuilla heti, kun oma ote herpaantuu.
Oli kiva agipäivä ja tosi mukavaa, kun näitä järjestetään ja saadaan paikalla huippu hyviä kouluttajia! Harmittaa, kun omat fiilikset ei olleet mitkään parhaat, mutta meillä on aikaa kokea niitä onnistumisia, vaikka välillä tuntuukin toivottamalta koko touhu. Tesla on silti ihana, kun mä vaan joskus oppisin sisäistämään kaiken mitä mulle sanotaan myös käytännössä...
ps. Ja pidätän itselläni oikeuden olla silloin tällöin turhautunut! Aina ei vaan jaksa hymyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti