Festarikesää ja koirankoulutusta

Kylläpäs aika taas juoksee. Sen huomaa, kun ei muka mitään ehdi tehdä. Lähdettiin sittenkin Teslan kanssa Tammerfesteille. Se oli hyvä reissu. Timi-kultsu antoi hyvää esimerkkiä fiksuna koirana ja kokoerosta huolimatta leikitkin saatiin sujumaan. Uskallettiin hyvillä mielin jättää kaksikko hengailemaan Terhin kämppään keskenään.

Tässä Tesla järsii todennäköisesti Timin luuta kohteliaasti sohvalla ja tyynyllä:



Timin kanssa oli kiva painia:



Tammerfesteillä Tesla sai elämänsä ekan siankorvan:



Seuraavana päivänä käytiin uimassa:








Seuraavalla viikolla minulla oli iltavuoro ja ei meinannut ehtiä harjoitella koirakoululäksyjä lainkaan. Kaikesta huolimatta Tesla esitteli hienosti vauhdikkaan maahanmenon. Sitten olikin ilosaari viikonlopun vuoro. Ne ei olleet ihan Teslan festari, joten jätin riiviön mummolaan Alma-serkun iloksi ja loppu lauman kauhuksi. Nada-mamman suusta tuli kyllä semmoset ärräpäät, että huh huh.

Heinolassa Tesla näki Mosse-veljensä, joka kävi kyläilemässä, sekä Selma-siskon. Erikoisnäyttelyssä Tesla kävi turisteilemassa. Tiltu-mummo ja Alma-serkku kävivät kehässä, mutta menestys ei ollut huima. Mummelin ERI-putki katkesi, kun korvat eivät olleet oikealla kohdalla. Erittäin hyviä sukulaisia olivat kuitenkin. Retu-isä oli erinomainen. Kai se Teslakin pitkää jossain vaiheessa käyttää jotain hakemassa arviota. Seinäjoki, Köyliö tai Tampere ovat nyt ne tulevat potentiaaliset vaihtoehdot… vapaaehtoisia handlereitä?

Tokoilua

Perusasentoa on koetettu vääntää, mutta jonkun systemaattisen virheen mahdollisesti teen jatkuvasti, koska Tesla istuu usein oikeanpuoleinen etujalka edempänä ja hieman kenottaa. Toisaalta ei se täydellinen asento hetkessä muodostu, eikä tarvitsekaan. Virheellisestä asennosta pyrin kuitenkin olemaan palkkaamatta, niin täytyy edetä varovasti, että ei tule kyllästymistä.

Naksuteltiin pitkästä aikaa kontaktialustaa, koska se on niin kivaa ja helppoa. Toki siis vaikeutetaan ja vaaditaan aina enemmän, mutta se on itselle hirveän helppoa ja selkeää, missä vaiheessa vaikeutetaan ja missä helpotetaan. Olen viimein saanut dyykattua kunnon matonpalat, mutta niiden koeajo otti aikansa. Ei ne tosin tarvinneet kummoista koeajoa ainakaan Teslan mielestä.

Ollaan harjoiteltu myös liikkeestä seisomista ja makaamista. Ensin mainittu on helppoa. Liikkeestä makaaminen sen sijaan ei ja Tesla tarjoaa kyllä sitä pysähtymistä herkästi. Pitää vaan harjoitella lisää. En haluaisi ottaa käsiä avuksi, kun ollaan saatu poimimalla naksun avulla maahanmeno omasta mielestäni sen verran hyväksi, että kyllä sen pitäisi harjoittelulla onnistua myös silloin, kun itse olen liikkeessä.

Viimeksi otettiin myös tokohyppyä. Se nyt meni vähän miten meni. Oli vähän semmosta häseltämistä. Toisaalta Teslan ei tässä vaiheessa tarvitse sitä mielestäni hallitakaan kummoisemmin. En usko, että itse hyppy tulee olemaan ongelma ja loputhan koostuu opituista osista.

Tässä kirjoittelun välillä Tesla heräsi uniltaan ja päätin ottaa päivän toisen tokoilu annoksen ja heti tuntui sujuvan entistä paremmin. Viime yönä, kun tulin ensin töistä herättämään sonisphere –vieraat, käytiin tuolla puistossa vähän harjoittelemassa ja ei sekään ollut hullumpaa.

Koulutuksesta hampaisiin (ja päivä vaihtuu kirjoittaessa)

Eilen aamuna lähti sitten vihdoin ja viimein viimoinen tuplakulmuri. Kyllä nuo hampaidenvaihdot osaa olla inha juttu silloin, kun oman koiran kohdalle osuu. Ansku (toinen metallica –vieras) vähän auttoi niin eipä tarvinnut, kuin ottaa tukeva ote hampaasta ja se lähti itsestään. Aika monta päivää nuo roikkuivat ja tuntuivat, että eivät irtoa millään. Luita järsittiin ja leluja koetettiin vedellä, mutta niin ne vaan tiiviisti roikkuivat viimeisillä voimillaan.

Hyvästi maitohampaat! Hyvästi naskalit! Teitä ei ole ikävä =)

Tosin ehtipä nuo pahaiset tuplakulmurit tuhota minun silmälasit. Onneksi uudet saa osamaksulla. Tajusin tässä juuri, että ajattelin ajella schapeleirille takaisin lauantai-iltana jo pimeän tullen. Se onkin mukavaa ilman kunnollista näkökykyä. Julkiset hieman houkuttelisi, mutta leiriltä pakko ajalla autolla lauantaisen koulutuksen päätteeksi Poriin häihin, koska muuten ei ehdi millään.

Tuhoamisvimma on muutenkin hieman kasvanut. Tosin edelleenkään ei ole mitään järjetöntä tuhoa tehty. Semmoista pientä järsimistä ja vähän aloitettu pintaremonttia, mutta se jäi aika pahasti kesken. Silmälasit olivat täysin omaa typeryyttäni. Katsoin illalla televisiota ja väsyneenä nostin ne sohvalle. Aamulla lähdin töihin ilman laseja ja mietin pihalla muutaman sekunnin ajan haenko ne. Tuumasin, että Tesla vaan hermostuu, jos ravaan edes taas. Oletin, että ne ovat television päällä ulottumattomissa, kuten yleensä. Ehkä tuo silmälasiensyönti-into on perinnöllistä. Edelliset lasini jouduin uusimaan Tiltun jäljiltä.

Tässä on ehtinyt vierähtää tovi päivityksistä, joten pahoittelen yllä olevan tekstin sekavuutta. Tällä viikolla koetan jaksaa kirjoitella kiireen keskellä kuulumisia vielä ennen leiriä, jos en, niin se on sitten leiripäiväkirjan aika! Mukavaa nähdä paljon schapeja omistajineen.