Vuosi käyntiin tokolla

Loppuvuosi treenattiin käytännössä pelkästään agilityä, mutta alkuvuodeksi oli buukattu niin tokosemppaa kuin tokokoetta. Juoksutkin ajoittui sopivasti joululomalle ja pyhien ajaksi. Uuden vuoden kemuissa oli vain tyttökoiria, joten sekin sujui mutkattomasti. Oma kunto romahti heti maanantain, kun vuoden vaihteen juhlinnasta oli selvitty ja viikon verran olen käytännössä ollut sohvannurkassa, josta muutama päivä ihan virallista saikkua ja loput droppien varassa koomaamista eikä tällä hetkellä tunnu yhtään paremmalta, mutta onneksi tästä alkaa taas vapaat niin on aikaa levätä.

Loppiaisena oli Jessica Svanglungin tokosemppa. Ekalla kierroksella pureuduttiin tunnariin, jossa on alkanut olla ongelmia tarkennuksen suhteen. Tässä palattiin taaksepäin. Heitettiin ritilä kapuloiden päälle niin ettei niitä päässyt maistelemaan. Namialustan kautta päästin koiran haistelemaan ja kehut oman haistelusta. Kaikkkea ylimääräistä aina kuopimisesta turhauma haukkuun esiintyi siinä ohessa. Päästiin kuitenkin reippaasti edeten harjoituksissa eteenpäin ja piilotettiin lopulta oma ruutunauhaan niin että vieraat olivat vieressä. Saatiin oikein onnistunut suoritus ja ehdittiin vielä muutama minuutti vilkaista ohjattua, jossa ongelmana on ainoastaan se pysähdys, koska Zeldan mielestä niille ihanille noutokapuloille ei yksinkertaisesti voi kääntää selkäänsä. Jessican neuvona oli, että täyskäännös seis ja heti palkka niin että kääntymisestä tulee kannattavaa. Niin yksinkertainen ja viisas neuvo taas, kun voi olla.

Muiden suoritusten seuraaminen oli omasta olotilasta johtuen jokseenkin ailahtelevaa. Toinen kierros aloitettiin tunnarilla ja koiran mielentila oli huomattavasti parempi kuin ekalla kiepillä ja saatiin heti alkuun todella hyvä onnistuminen, joten tunnarisulkeiset oli nopeat. Sitten pureuduttiin luoksetuloon, jossa on ollut aikamoista ennakointi ongelmaa. Alettiin sisäänajaa takapalkkaa. Eli nyt alkuun vaan kutsutaan koira luokse ja vapautus takapalkalle, jos ennakoi niin ei pääse palkalle. Oltiin ilmeisen tehokkaita, koska meillä jäi vielä aikaa katsoa seuraamista. Katsottiin kaikkia eri tempoja, joista hitain oli se huonoin. Siinä täytyisi löytää se oikea rytmi ja treenata paljon enemmän. Jessica kehoitti myös kokeilemaan, jos itse ottaisi vähän pidempää askelta, että auttaisiko se. Peruutukseen saatiin vinkiksi laittaa palkka maahan ja peruutus näyttikin sitten jo tosi kivalta pienen pätkän. Mitään montaa metriä ei vielä pysy kasassa, mutta hiljaa hyvä tulee!

Oli kyllä ihan parhautta aloittaa vuosi huippuopissa ja nyt vaan treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä!

Kokeeseen toki mentiin ilman meidän tämän vuoden teemaa eli treenaamista… Olisin varmaan perunut koko kokeen, mutta lupasin Zeldan nollakoiraksi EVL:n paikkamakuihin ja aamulla oli melkoisen hurjat pakkaslukemat niin tiesin ettei kyllä tuuraajaa ole helposti saatavilla lyhyellä varoitusajalla. Koe menikin sitten juuri niin vallattomasti kuin voi olettaa, mutta koira teki vallattomuudestaan huolimatta hommia kokoajan mun kanssa ja videoita katsellessa täytyy todeta, että mielentila sekä asenne oli just eikä melkein sitä mitä me halutaan! Harmi etten osaa seuraamisvideota tähän ladata, kun se on dropboxissa. Tuomarikin totesi, että on hän se vallattomampanakin nähnyt. Nyt täytyy vaan saada vallattomuuteen upotettua keskittyminen ja tarkkuus työskentelyyn. Uskon, että Kantoluodon seminaarin opein saadaan nämä palaset kyllä loksahtamaan kohdilleen ilman painetta ja epävarmuutta.

Ei se voittaja oikeasti ole edes niin hullulla mallilla:

Paikkamakuu 7

Nyökkäsin käskyä antaessa, hieman levoton alku ja perusasentoon noustessa liian innokas ponnahdus, mutta ei mitään liikevirheitä tai lisäkäskyjä.

Ohjattu 0

Yllättäen en saanu pysähtymään ekalla käskyllä ja tokalla käskyllä päätti sitten istua. Jatkoin liikkeen kuitenkin loppuun ja teki siitä istumisesta todella suoraviivaisen ja hienon noudon, mutta palautuksessa jäi seisomaan eteen. Varmaan tiesi tehneensä jotain väärin tai liikkeessä on vielä sen verran painetta mukana, että jäi aavistuksen epävarmaksi palautuksessa.

Tunnari 0

Tää oli kyllä ihan katastrofi. Koira sinkosi kyllä täysiä kapuloille ja nappasi ekan kapulan suuhunsa kunnes tajusi, että tässähän piti ensin haistella eikä sitten enää kyennyt haistelemaan ja kun lähti vielä riviä väärään suuntaan niin totesi, että jäänpä tähän persepystyssä näitä järsimään.

Luoksari 7

Vauhti oli aivan liian kova suhteessa pysäytyskäskyyn sekä siihen reagointiin.

Ällä 6

Zelda alkoi kytätä asentotauluja ja kuinka ollakaan se veti ekassa käännöksessä ylimääräisen piruetin. Istuminen ennen sitä oli kyllä ok. Pysähdys oli myös ok, mutta kiepsahti ympäri… Tässä liikkeessä ehkä näkyi selkeiten se ylitekemisen meninki.

Seuraaminen 7,5

Videota katsottuna oon kyllä loppujen lopuksi tosi tyytyväinen. Kyllähän se nyt tokoon keuli aivan liikaa. Pahimman mokat kävi peruutuksen loppuosassa, kun veti poikittain, mutta alku oli ihan sairaan hyvä. Tuli kuitenkin kivasti takas sivulle. Hitaassa putosi kerran kontakti. Paikallakäännös vasempaan oli Zeldaksi laiska, mutta en antanut kyllä edes mitään käskyä, kun omassa päässä iski oikosulku, että saiko tässä sanoa mitään. Juoksussa lähti taas mopo enempi keulimaan.

Kaukot 6

Molemmissa seisomaan vaihdoissa loikkas todella törkeästi eteenpäin.

Ruutu 0

Pysähty nauhan päälle ja eihän me osata korjata.

Metalli 0

Ei uskallettu tätä vieläkään kokeilla, kun oli viimeinen liike ja koira oli sen verran vallaton niin en halunnut antaa mahdollisuutta palkata itseään pelleilyllä.

Kokonaisvaikutus 8 ja loppupisteen 122,5p VOI0

Ensi viikko onkin sitten taas agilityä! On siellä yhdet tokotreenit. Voisi yrittää pinnistää sen verran, että alkaisi pitää jonkinnäköistä kalenteria tässä blogissa treeneistä, jos ei saa aikaiseksi joka viikko turinoida, josko sen hakupäiväkirjankin saisi tuotua tänne sähköiseen muotoon, kun treenit pyörähtää käyntiin!

ps. ällä, seuruu ja ruutu löytyy videolta, jos vaan saan ne joskus youtubeen taiottua...

Loppuvuosi pakettiin

En ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään järkevää loppuvuoden blogiin. Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!

Loppuvuonna oli vielä Zeldan kanssa muutaman agilityvalmennukset purinalla Jänesniemen Elinan ja Leinosen Janitan opissa. Haettiin Elinan kaukoryhmään, mutta ei ikäväksemme saatu paikkaa, mutta täytyy nyt silmäkovana kytätä peruutuksia ja muita, jotta päästäisiin muutama kerta edes parhaaseen mahdolliseen oppiin. Paikallisesti ollaan käyty niin agilityssä kuin tokossa Rajalan Elinan opissa ja samaa rataa jatketaan ensi keväänä. Loppuvuodesta käytiin myös Teemu Linnan koulutuksessa ja oli kiva uusi kouluttaja ja tuli taas paljon eväitä ja ajatuksia. Tokossa päästiin myös Christa Enqvist-Pukkilan oppiin ja ei varmaan tarvi edes sanoa miten huippua taas oli. Hakuporukan kanssa ollaan pidetty loppuvuosi luovaa maastotaukoa ja keskityttä ilmaisutreeneihin halliolosuhteissa.

Kokonaisen postauksen ansaitsisi Kantoluodon Jarin erittäin antoisa ja opettavainen seminaari, joka palautti paljolti juurilleen ja avasi silmiä sekä auttoi ymmärtämään omaa näkemystä koirankouluttamisesta entistä paremmin. Ehkä vielä joku päivä jaksan raapustaa syväluonteisen analyysin, mutta lyhyesti täytyy sanoa, että kyllä se oikea mielentila saa ihmeitä aikaan ja koirahan osaa.

Teslan kanssa on agiliidelty Mariannen ryhmässä ja Elinan koulutuksissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Teslan kanssa ollaan alettu rakentaa suhdetta ja mielentilaa kohdilleen Päivin avulla ja muutosta on näkynyt valtavasti jo todella lyhyessä ajassa. Ajatuksia ja kirjoitettavaa olisi taas tästäkin enemmän kuin laki sallii.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä joulun viettoon!

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D

Yhdessä tekemisen iloa ja positiivisia treenejä kaikille vuodelle 2016 meidän laumalta!

Ensimmäinen seitsemästä

Pitkästä aikaa oli kotikisat ja sinne täytyi tietty ilmoittaa molemmat, vaikka Zeldalla on ollut nyt lähdöissä ongelmaa ja Teslan kanssa ei viimeksi liedossa mennyt ihan putkeen. Ei kovin kauniisti alkanut meidän sunnuntain urakkakaan, mutta loppujen lopuksi noususuhdanteisesti jokainen rata oli edeltävää parempi ja viimeiseltä saatiin Teslan kanssa SM-nolla ja vielä sijoituttiin toiseksi. Tosin ei niitä koiria ollut niin kovin montaa 2/14.

Zelda starttasi kisatauon päälle Petteri Kermisen radoilla. Ja Tesla spurttaili Kaukisen radoilla.

Maxi1 A-rata:

Haastavaksi kohdaksi kävi jo rataantutustuessa 4-5-6-7. Järkeviksi vaihtoehdoiksi muodostui valssi muurin päälle, mutta siinä ongelmana oli ajoissa ehtiminen, joten oli pelaavinani varman päälle ja yritin poispäinkäännöstä/takaaleikkausta ennen kutosta ja siihen se koira jäi pyörimään ennen kuin löysi putken ja sitten 8-hypyltä oli hankala ohjaus pituudelle ja 13-12 ei ollut yhtään sulavaa ja tuomarin käden kävi kuin ropellit. Tässä koko karsea komeus videoituna:

Fiksu ohjaaja olisi jättänyt menemättä koko radalla tuon lähtöpelleilyn päälle, mutta toisaalta tarvittaan sitä rata suoritusta...

Maxi1 B-rata

Tällä radalla kosahti homma neloselle, kun en muistanut ohjata hyppyä. Ja sitten taas kirottu haastava pituudelle vienti. Rataantutustumisessa en tehnyt vastakäännöstä, mutta muutaman suorituksen katsottuani huomasin, että se jotain siinä on pakko tehdä. Tein sen sitten komeasti myöhässä ja koira kääntyi huonosti. Keinun alastuloa täytyy vähän katsella treeneissä, kun siinä ei ole ollut ongelmaa ja tuo ylösmeno kontakti vähän huolestuttaa. Toivottavasti se oli vahinko, koska en millään jaksaisi niitä alkaa opettaa.

Medi3 A-rata

Aamun surkeiden suoritusten päälle agilitymasennus oli kyllä sitä luokkaa, että mietti jo onko tässä(kään) lajissa mitään tolkkua. Onneksi Teslalla oli vauhti päällä ja se oli radalla jopa melko tuhma ja karkasi puomilta edessä olevalle hypylle hyllyttäen radan, mutta muuten olisi kyllä varmaan ollut nolla, kun ei tuo niin hitaaltakaan näyttänyt.

Medi3 B-rata

Viimeiselle radalla lähdin vähän hädissäni, kun oltiinkin ekoja, vaikka luulin muuta. Tämä ratkaisu sopi kyllä meille, kun jouduin keskittymään tosissani rataan ja nollahan sieltä tuli ja vielä ihan riittävästi ihanneaikaan. Hieman oli kyllä A-esteen kontakti hilkulla ja muutama töksähtävä ohjaus, mutta muuten kyllä erittäin tyytyväinen tähän ja kyllä puudeli pelasti agimasikselta.

Eiköhän me jatketa vielä molempien kanssa treenailua ;)

Syksy rientää

Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut, vaikka samalla sitä tuntuu, että on kamalan laiska treenaamaan ja liikkumaan. Tällä hetkellä on melko kaoottista ja täytyisi jotenkin saada vähän paremmin treenit ja suunnitelmat järjestykseen. Ja sen toki huomaa koiristakin.

Lokakuun alussa oltiin SBRY:n leirillä Yläneellä. Ohjelmassa oli agilityä, tottista, leikkimistä ja peltojälkeä, johon me ei yllättäen osallistuttu. Agilityssä oli Reetta kouluttamassa ja otin paikat molemmilla tytöille ja oli hyvät treenit. Tottiksessa katteltiin lähinnä Zeldan noutoa, kun se se meidän suurin ongelma on tällä hetkellä ja ilmeisesti aina vaan. Ja koulutustapoja on niin miljoona ja nyt pitäisi vaan uskoa ja löytää se oikea tie. Saatiin hyviä vinkkejä, joista osa ostettiin kyllä heti. Kapulalla palkkaamisen taidan kuitenkin nyt yrittää lopullisesti haudata, koska en osaa sillä tiellä rakentaa riittävän täydellistä noutoa. Leirillä oli maalimies leikittämässä ja Zelda ei arvostanut sitä hommaa tällä kertaa kyllä ollenkaan. Äiskän kanssa oli paljon kivempi leikkiä, vaikka sekin oli vähän väkinäistä, kun piti vaan leikkiä leikkimisen takia. Saatiin neuvoksi vähemmän taistelua ja enemmän rauhaa. Saattaisi auttaa niihin nouto-ongelmiinkin. Mä en kyllä ihan tän yhden näkemyksen perusteella osta ettei tuo koira palkkautuisi taistelusta, mutta tuota rauhan tekemisestä ei varmaan olisi haittaa. Viimeisellä tottiskiekalla tehtiin ilmaisua, koska ei meillä sitten hirveesti muita suurempia ongelmia noudon päälle ole. Se oli kyllä ehdottomasti leirin paras treenikiekka ja haukkumisen päälle oli taas paljon kivempi leikkiä muiden kuin äiskän kanssa. Ollaan edetty kyllä tässä ilmaisuasiassa tosi järkevästi eteenpäin ja sen kyllä huomaa siitä, miten varma homma on. Ja samaa rataa jatketaan... talveksi on jo suunnitelmat tämän suhteen hyvällä mallilla.

Leirin jälkeen päästiin Niemen Elinan hakukoulutukseen. Nopealla aikataululla koulutus saatiin kuin saatiinkin kasaan, vaikka onhan tuosta ollut jo puhetta vuoden verran. Oltiin jo lähdössä pienellä porukalla Elinan huudeille, mutta sitten saimmekin hänet tänne ja oli kyllä antoisa viikonloppu. Zelda sai tosiaan ilmaisustaan kehuja ja se oli kyllä kiva kuulla, että ei tarvitse katua sen suhteen valintaa. Muuten sitten paneuduttiin perusongelmaan eli niihin suoriin pistoihin ja saatiin nyt hyvät eväät jatkaa hommaa.

Zeldan kanssa ollaan tokoiltu aktiivisesti. Noudot tuottaa yllättäen eniten ongelmia. Nyt korjaillaan typeriä koulutusvirheitä oikein olan takaa eikä se korjaaminen ole koskaan yhtä helppoa kuin uuden opettaminen, josko sekään on koskaan ollut helppoa. Osatut asiat kuitenkin toimii. Kokeessa käytiin toteamassa, että intoa on koiralla enemmän kuin osaamistaso pystyy pitämään kasassa. Sinänsä ihan kiva kokemus kesän ahdistavan tottistelun päälle.

Niin missä sitä mennään sen voittajan suhteen?

Paikkamakuu 10
Tää nyt on ja kokeessa olen tosi tyytyväinen kehäänmenoon ja siihen miten koira oli kuulolla.
Seuraaminen 8
Aivan luokatonta touhua. Oltaisiin oikeasti ehkä ansaittu kutonen korkeintaan. Sinänsä koira kyllä seurasi, mutta painoi ja poikitti koko matkan, mikä näkyi tekniikassa. Hitaassa käynnissä vähän homma meinasi hajota. Toisaalta hommassa oli kuitenkin asennetta.
L-liike 9
Istuminen aavistuksen hidas ja seuraaminen ei ollut kaunista. Muuten ihan ehjä kokonaisuus ja jäävien erottelu on saanut selkeää varmuutta.
Luoksetulo 7
Tässä tapahtui lähdössä pieni työtapaturma ja Zelda hetkeksi unohti mitä oli tekemässä ja veti stopin jossain kolmessa metrissä ja sitten se varsinainen stoppi hieman valui. Loppuosa oli hyvä!
Ruutu 0
Juoksi ruudun viereen enkä saanut siitä korjattua ruutuun.
Ohjattu 0
Tässä tuli sitten nouto-ongelma yksi eli koira jäi kapuloihin jumiin eikä pystynyt täyskäännöksen jälkeen pysähtymään, kun ajatteli vain kapuloita.
Tunnari 0
Tässä painoi epäonnistunut ohjattu eli oli vielä ne kapulat ajatuksissa kun lähetin omalle ja siinä sitten räjäytti omat ympärilleen ja nappasi väärän. Oli menossa ensin etsimään niitä ohjatun kapuloita, joita ei ikinä saanut noutaa.
Metalli 0
Tässä selkeästi painoi kokeenaikana kasvanut ylivire ja metallissa tuli vanhat huonot tavat esiin ja Zelda veti esityksen yleisölle koko rahan edestä. Lopulta kyllä nosti kapulan suuhunsa. Niin tai näin niin mielentila ainakin on nyt tässä liikkeessä parempi kuin mitä se oli vielä viime keväänä.
Kokonaisvaikutus 10
Tää oli kyllä loppuhuipennus. Koira sai kovasti kehuja ja tuomari kehoitti keskittymään Pk-puolelle. Sen verran oli kuitenkin intoa, asennetta ja tekemisen meininkiä. Ja tosiaan kokoajan Zelda teki hommia kyllä mulle. Osa noista nollista olisi ollut ihan mahdollista saada onnistuneiksi suorituksiksi, jos koira olisi ollut aavistuksen vähemmän vallaton, mutta parempi vallaton kuin flegmaattinen.

Kokeen jälkeen päästiin Huotarin Oilin koulutukseen. Ja yllättäen otettiin taas aiheeksi noutaminen ja erityisesti tuo kapuloista luopuminen. Tällä hetkellä Zelda kuvittelee omistavansa noutokapulat ja palkkautuu niistä yksinkertaisesti liikaa. Se aiheuttaa myös tuota epävarmuutta noihin palautuksiin tietysti, kun koira pitäisi mieluummin kapulat itsellään. Paukkunoudot ei oikein toimi ja en saa vaihtamaan kapulaa edes suosikkileluun. Tehtiin sitten todella tarpeellisia luopumistreenejä. Zeldalle tosi vaikeita juttuja, kun Oili heitti kapulaa ja antoi noutokäskyä, mutta pitikin tehdä luoksetuloa. Toisessa sessiossa katseltiin myös sitä ruudun paikkaa eli nyt vaan täytyisi tehdä näitä paikanvahvistustreenejä enemmän, jotta kokeessa ei tulisi näitä epäonnistumisia. Tehtiin myös yhteinen paikkamakuu (EVL) kierros ja istumista häiriössä. Zeldalle oli kamalan vaikeeta, kun Oili käskytti maahan. Ei olisi millään halunnut olla tottelematta.

Agilityä ollaankin sitten treenattu ahkerasti! Ja se on kyllä vaikeaa. Saatiin paikka Jänesniemen Elinan kaukoryhmään ja sieltä käydään kerran kuussa hakemassa läksyjä. Lisäksi ollaan otettu Rajalan Elinalta yksäreitä agilityyn tokon lisäksi.

Teslan kanssa aloitettiin asenteen korjaaminen, jos joskus päästäisiin vielä tokokokeeseen tai vaikka hurahdettaisiin rallytokoon. Agilitykisaamista ollaan taas kaiveltu naftaliinista. Ei kyllä viime viikonloppuna koira kulkenut liedossa toivottua tahtia, mutta ensi viikonloppuna uusi yritys kotikisoissa. Haaveissa olisi  rääpiä kasaan SM-nollat ensikesäksi ja siinä sitä oltaisiinkin sitten uran huipulla.

Tälläinen pikapäivitys yövuoron kiireistä, että kyllä me tässä kokoajan varovasti edetään ja tehdään syksyn pimeyden keskellä...

Kokemusta kartoittamassa

Jossain kohtaa tuli sellainen hullu päähänpisto, että pakkohan sitä on tänä vuonna korkata se PK-ura viimeistään 5rotumestiksissä oli koira valmis tai ei. Ehkä se oli myös sellainen matalakynnys mennä kokeilemaan vähän niin kuin kannatuksen vuoksi. Ja sitten taas itse tarvitsin sitä, koska en ole aikuisvuosina edes käynyt katsomassa yhtään PK-koetta saati, että olisin ollut maalimiehenä tai vastaavaa. Oma treenaaminen on kuitenkin kisatavoitteellista ja kyllä siitä aina joku pohja puuttuu, jos kisakokemus on täysin nolla.

Toisaalta paniikin omainen treenaaminen tuottaa välillä tulosta, mutta osittain se tuottaa myös valtavia takapakkeja, kun väkisin on tiettyjä asioita saatava kuosiin. Tämä kesä on ollut yhtä panikointia, kun ensin oli Toko-SM, sitten Toko-RM ja nyt vielä kirsikkana kakun päällä PK-RM, mutta nyt saa loppu syksyn vetää henkeä ja treenata olemassa olevia ongelmia kuntoon ja viedä koulutusta eteenpäin, jotta se tulos haulta olisi realistinen. En tiedä olisiko se nyt voinut hyvällä tuurilla olla, mutta kokeessa kaikki meni niin päin mäntyä kuin olla ja voi, mutta käydään nyt osa-alueet läpi alkuunsa.

TOTTIS

Olin jo alkujaan sitä mieltä, että oltaisiin ennemmin aloitettu maastoista. Meillä oli tottis todella heikoissa kantamissa ja se kyllä näkyi kokonaisuudessaan. Koira ei ollut yhtään keskittynyt ja tuomarin sekä yleisen silmiin lähinnä kuriton. Väsyneenä se ei olisi ehkä jaksanut niin pahasti keskittyä kaikkeen muuhun kuin oleelliseen. Oma jännitys oli myös jotain käsittämätöntä luokkaa enkä saanut Zeldaan mitään kontaktia edes aloituksessa. Me oltiin ekassa parissa siskon kanssa ja aloitettiin paikkamakuulla. Ensimmäisenä koira ryntäsi paikkamerkille. Siinä kohtaa jo tiesin, että tämän päivän suoritus tulisi olemaan todella surkeaa, jos en saa tehtyä jotain taikatemppuja, mutta eihän se tuollaisessa jännityksessä ja kokemattomuudessa onnistunut. Paikkamakuussa oli ilmeisesti hieman levoton (rapsutteli, liekö joku RM ongelma, kun ei muuten esiinny?)

Sinällään Zelda kyllä suoritti liikkeet jotenkuten. Seuraaminen oli ihan luokatonta. Ainoastaan ampumisen jälkeen hieman heräsi. Meillehän ei ollut tätä ennen koskaan ammuttu seuraamisesta. Sinänsä tuo pamaus siis hetkellisesti paransi seuraamista, mutta muuten ei ollut yhtään Zeldaa vaan jäi käännöksissä jälkeen ja reakoi pysähdykseen huonosti. Henkilöryhmässä paketti hajosi täysin ja kaikki tyypit oli parempia kuin ahdistunut ohjaaja.

Jäävissä otti makuussa väärän asennon ja jäi istumaan. Tässä ehkä syynä liiallinen istumisen hinkkaaminen. Ainakin osaa istua. Seuraavaksi tarvitsee saada kuulolle ja varmuutta erotteluun. Luoksetulossa ei muistaakseni ongelmaa ja tuli melko kivasti eteen tai sitten muistelen jotain ihan omiani.

Sitten olikin edessä se suurin katastrofiosuus, vaikka sinänsä koira toimi niin kuin oletin sen voivan toimia. Meillä on kauttaaltaan ollut noutojen kanssa romahduksia matkanvarrella. Olen onnistunut tekemään palautuksiin ei niin hyvää painetta. Zelda on innokas noutamaan, mutta niin tunnarissa kuin metallissa on ollut omat haasteensa sekoittamaan pakkaa niin saati sitten epäonnistumiset esteillä, jotka nyt ovat olleet ehkä se viimeinen niitti. Sinänsä hyvänä päivänä se olisi voinut palauttaa edes tasamaan asiallisesti, mutta selkeästi koetilanne ja oma jännitys nostivat epävarmuuden esiin. Ja este esteeltä tilanne paheni ja lopulta ei suostunut palauttamaan ollenkaan vai jäi pelleilemään A-esteen taakse kapula suussa. Hetken jo näytti, että tulee hienosti esteen yli vinosta heitosta huolimassa, mutta eipä sitten tuonut. Heitin kaikki heiton todella vinoina, mutta siitä huolimatta suoritti metrisen, että A-esteen menosuuntaan, joten siitä saan olla tyytyväinen. Ei siis tarvitse opetella heittämään, kun opettaa vaan koiran palauttamaan niin sehän on siinä ;)

Eteenmeno on liikkeistä ainoa johon olin tyytyväinen, koska sen varmuudesta en ollut lainkaan varma ja Zeldalla on ollut yleensä hankaluuksia irrota ja kaikki mun kanssa tekminen kuten seuraaminen on ollut tosi vahvaa, mutta nyt on näemmä kääntynyt homma ihan päälaelleen. Väärän asennon se käskyllä otti, mutta sillä oli nyt jokin ihmeellinen maahanmenoangsti muutenkin päällänsä, ei iso ongelma.

Suoritukset taisivat olla paikalla makaamista lukuunottamatta puutteellisia ja pisteitä 59 vaikka omasta mielestäni ei oltaisi ansaittu kyllä sitäkään ja taidettiin me hieman saada armoa, kun ei tuomari keskeyttänyt sen A-pelleilyn kohdalla.

Tässä kuitenkin parit napatut kuvat, joista voisi kuvitella, että se seurasi edes muutaman askeleen ja A:sta mentiin yli.

(C) Henna Lindell

ESINERUUTU

Esineruudulle mennessä heitin paineet roskikseen ja päätin, että annan koiran tehdä hommia enkä sano mitään ylimääräistä kävi miten kävi. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että pysyin päätöksessä, vaikka esineitä ei noussut. Molemmille jäi hommasta kuitenkin hyvä fiilis. Zelda teki koko viisi minuutti töitä ruudun sisällä, vaikka parin ensimmäisen piston jälkeen irtoaminen oli vähän laiskanpuoleista. Jotenkin jäi sellainen olo, että sai keskeltä esineestä hajun, kun pyöri siinä pitkään ja pysähtyi jossain kohtaa tuijottamaan kysyvän näköisenä. Olisi saattanu kehulla tai muulla nostaa, mutta olisi voinut myös paineistua, joten parempi oli pitää suu kiinni. Myöhemmin kuulin, että siinä keskellä oli ollut sellainen kovaa muovia sisältävä lastenkenkä, joten sinänsä en ihmettele ettei noussut. Muut koirat olivat nostaneet oikean takakulman nahkaesineen, mutta me aloitimme vasemmalta eikä tainnut oikeaan takakulmaan saakka Zelda edes irrota enkä edes yrittänyt lähettää. Tuomari sanoikin, että olisi voinut selkeämmin pistottaa, mutta valinta olla pistottamatta selkeämmin oli ihan tietoinen. Treenin alle nyt sitten tosissaan vaikeat esineet.

HAKU

Päivän odotetuin ja mielenkiintoisin sekä opettavaisin osuus oli viimeisenä. Vähän jännitti saanko pitkän ja kuuman päivän jälkeen koiraa irtoamaan minnekään ja pystyykö se haukkumaan lainkaan. Alueelle mennessä, kun huudeltiin seuraavaa niin Zelda oli heti kartalla, että nyt päästiin asiaan, mutta ihan ei vielä taito riittänyt pisteisiin.

Lähetin ensin vasempaan etukulmaan ja eteni ehkä neljään kymmenen ja kaarsi keskemmälle. Sai mahdollisesti jo hajun ukosta, joka oli noin 60m kohdalla (Outin bloginsta päätellen), mutta kutsuin pois ja lähetin oikeaan etukulmaan. Siellä olisi ollut ukko meidän odottamassa umpparissa, mutta syystä tai toisesta Zelda ei irronnut oikealle lainkaan. En tiedä oli syynä haju vasemmalla olleesta ukosta vai jokin muu.  Tahkoin tähän jo tässä vaiheessa liikaa aikaa ja olin melkoisen turhautunut, mutta sitten onneksi pistotin vasemmalle ja annoin koiralle hetkeksi työrauhan ja sieltähän se tosiaan nosti hieman kuopassa olevan pressun alle olleen ukon. Ja tosiaan aloitti ilmaisun sellaisella haukulla, jota ei varmaan ole koskaan treeneissä kuultu. Tässä kohtaa taas ohjaaja mokasi suorituksen, kun lähdin piilolle vasta tuomarin kehoituksesta ja vielä juosten. Tajusin, että en ole ikinä juossut piilolle ja Zelda kääntyi katsomaan pysyen kuitenkin piilolla. Siinä kohtaa tietty pysähdyin ja jäin odottamaan haukun jatkua, mutta tuomari totesi, että mene vaan piilolle, kun näet koiran. Sain Zeldan hienosti hallintaan muttei sitten malttanut olla menemättä maalimiehelle, mutta sinänsä positiivinen ongelma.

Osasin mukamas hienosti palata lähetyspaikalle ja jatkoin oikealle tahimista, mutta koira kaarsi joka kerta voimakkaaseti keskilinjan suuntaan ja pahimmillaan alkoi jäljestää pitkin keskilinjaa. En ollut edes 50m kohdalla kun tuomari totesi, että kolme minuuttia  aikaa. Eipä siinä sitten oikeen edes oma motivaatio riittänyt pistottamaan kunnolla. Koitettiin edetä reippaasti ja toivoa ihmettä. Todennäköisesti siellä peremmällä olisi ollut ukko, joka olisi voinut vahingossa löytyä, jos oltaisiin unohdettu se oikeapuoli.

Maastosta saatiin kuitenkin selkeä kuva missä mennään. Tuomarin palaute oli oikein asiallinen ja kannustava. Ratamestari harmitteli, kun ei mennyt paremmin, kun koira oli niin sympaattinen. Tuomarikin näki osaamista ja potentiaalia, mutta totesi koulutuksen olevan vielä kesken ja kehoitti panostamaan erityisesti risteilyyn ja suurin heikkoushan maastossa oli radalle liikkuminen niin ohjaajalla kuin koiralla. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen ilmaisuun, koska aina silloin tällöin takaraivossa on se pieni mörkö, että oliko nyt järkeä laittaa haukulle ja riittääko se ilmaisu ja onko pokkaa haukkua vieraita väsyneenä yms, mutta tuomarin sanat voimakkaasta ilmaisun aloituksesta jopa hämmensivät, kun olen aina pitänyt Zeldaa vähän räkyttäjänä.

JÄLKIPUINNIT

Kokonaisuudessaan ei voi maastoihin olla kovin pettynyt tämän kesän treenimäärällä. Ei sitä hakukoiraa ikävä kyllä rakenneta kerran viikossa treenillä. Vähintään ilmaisua pitäisi päästä treenaamaan runsaasti erikseen, jotta voisi keskittyä sitten itse etsintään silloin, kun saadaan kunnon treenit aikaiseksi. Tänä kesänä meidän hakuporukka on kutistunut 3-5 henkeen, kun aina ei kaikki vaan yksinkertaisesti pääse paikalle. Jonkin verran on saanut ylimääräisiä treenejä kasaan, mutta sekin hyöty tuntuu karisevan  siinä, kun sitten jää vakiotreenit taas jonkun kerran pitämättä. Treenattavaa siis on enemmän kuin maalimiehiä saatavilla. Ja nyt viime maastotreenit ollaan panostettua siihen ilmaisuun. Sinänsä tylsää ”tuhlata” treenejä ilmaisuun, kun siinä olevia ongelmia pystyisi helposti vahvistamaan yhden kaverin avulla.

Kokeessa käynti ei harmita yhtään, vaikka tulosta ei tullut. Muita briardeja oli kiva kannustaa ja elää mukana. Zeldan sisko Sinko nappasi komeasti HK1:sen ja muitakin hienoja tuloksia tuli niin että briardit voittivat 5rotuottelun. Nyt ollaan kokemusta rikkaampia, tiedetään mitä treenataan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Moni aina sanoo PK-kokeissa olevan rennompaa kuin tokossa. Se piti kyllä paikkansa maastojen osalta, mutta tottiksesta rohkenen olla erimieltä. Vaikka säännöt ehkä on anteeksiantavaisemmat kuin tokossa ja hyväksyttävä tulos on mahdollista saada liikevirheillä, mutta kokonaisuus on paljon jäyhempi. Tokokokeessa kuitenkin saa palkata koiran liikeiden välissä ja tämä oli selkeästi Zeldalle vaikeaa, kun se ei tiennyt missään kohtaa tekevänsä oikein, kun ei tullut minkäänlaista palautetta. Siirtymät ja odottelut tottiksessa oli paljon pahempia ja koiraa ei saanut viriteltyä niin kuin tokossa saa tehdä. Tokossa tuomari harmittelee epäonnistumisia, kun tottiksessa vaan jytisee karu arvostelu kaikenkansan kuullen. Suoritukset ovat puuttellisia tai epäonnistuvat täysin. Tokossa lähinnä harmitellaan liikevirheitä eikä tuomaria tarvitse edes kuunnella. Ehkä noista tulevista tottiksista selviää Zeldan avulla, kun saan vaan liikkeet suoritusvarmoiksi niin koirallakin riittää luottoa, mutta tuskin tulen ikinä koskaan olemaan jännittämättä saati nauttimaan siitä yhteisestä kuplasta ja tekemisestä. Maastossa oli kuitenkin kivaa ja opettavaista. Tottis oli ihan hirveetä :D

Ja jostain se ura täytyy aloittaa!

Kiitos briardisteilla majoitusseurasta! Ei tää reissu kyllä olisi ollut mitään, jos olisi vaan ajellut kokeeseen ja kotiin. Majoituspuitteissa Lapuan raunioradalla ei siis moittimista ja tuli se talviturkkikin heitettyä lauantain saunan yhteydessä.

Nyt jatketaan entistä viisaampina treenejä ja toivotaan, että päästään vielä tän vuoden puolella yrittämään :)

Schapendoesien erikoisnäyttely 2015

Nastolassa vietettiin perinteisesti 12.7 SSKY:n päänäyttelyn yhteydessä schapendoesien erkkaripäivää. Tuomarina oli John Wauben ja koiria arvosteltavana 55 kappaletta, joista narttuja 30. Tesla nappasi hienon arvostelun sekä luokkavoiton kera ERIn ja SAn ja sijoittui lopulta PN1 ja nappasi VSP:n ollen erkkarin kaunein narttu. Itsehän jouduin jännitämään töissä ja puudeli tuli veljeni kyydillä illalla takaisin kotiin. Arvostelussa oli maininta pehmeästä turkista ja sehän meillä oli pesty juuri ennen näyttelyä, kun koira oli päässyt hieman likaiseksi. Hyvin harvoin tulee Teslaa pestyä eikä juuri koskaan ennen näytelmiä. Näemmä se näkyi heti arvostelussa. Ei sen turkki ehkä muutenkaan ole parhaimmillaan. Molemmilla tytöillä on nyt joku ihmeellinen villan kasvatus kausi meneillään. Kolli sen sijaan on kesäksi korkeintaan pudottanut villansa.

Zeldan kanssa ollaan tahittu esteitä ja eteennoutoa, koska suunnitelmissa on tosiaan rodun PK-mestikset eikä enää ole aikaa kuin kuukausi. Tässä on siis melkein pakollinen tokotauko edessä, mutta sitten palataan kyllä entistä suuremmalla innolla tuon todellisen tottelevaisuuden pariin. Tottis on meille vähän semmosta väkinäistä puurtamista. Sinänsähän kaikki muu menee tokona paitsi nuo esteet. Jostain syystä Zelda nostattaa itselleen karmean "tottis" moodin ja sen seuraaminen on ajoittain todella rumaa. Joku voisi sanoa, että vietikästä. Esteillä suurinpana ongelmana on A-esteen koomaaminen ja kapulan koomaaminen sekä keskittymättömyys metrisellä sekä siitä johtuvat ajoittaiset kolauttelut, jotka laskevat itsevarmuutta. Nyt ulkona ja kiinteällä esteellä tämä ongelma oikeastaan ilmenee selkeämmin, kun kangasesteellä ei ole niin haitannut, vaikka välillä hyppää huonosti, mutta on tässä kuukausi aikaa rakentaa sitä varmuutta kasaan. Noudon palautuksissa olen yksinkertaisesti vaan höllännyt otetta ja ollut iloinen huonoista palautukista. Eli kriteeri on, että koira tulee jokseenkin eteen ja istuu alas niin että saan kapulan noukittua ilman palautusta. Hiotaan sitä sitten nätisti kauniimmaksi pienissä palasissa, mutta nyt täytyy vaan saada räävittyä kokonaisuus kasaan. Eteenlähetys vaatii nyt vaan sitä rutiinia rutiinin päälle. Kait ne siitä :D

...ainiin  ne maastot :D

Huomenna alkaa onneksi kesäloma niin jaksaa paremmin treenata! Alkaa jo tämä vuorotyö viedä mehuja rankan talven päälle niin, että pieni pätkä säännöllisempää unirytmiä lienee tervetullut.

Alkukesän kuulumisia lajeittain

Viime kerran listaus päätyy TOKO SM-karkeloihin ja siitäkin on vierähtänyt jo kuukausi :) Elämä ilman tietokonetta on jatkunut kohta vuoden noiden mobiililaitteiden varassa. Käydään kuulumiset läpi lajeittain.

SHOWBISNEKSET

Raumashow'ssa meillä meni yli odotusten. Tesla oli hienosti VSP, mutta Zelda repäisi Kaisan handlaamana ensin ERIn ja sitten vielä SAn sijoittuen PN2 ja sai varasertin. Tässä muutama kuva.

 (c) Tanja Nummelin

 (c) Tanja Nummelin

Viime viikonloppuna oli taas briardien erkkari, jonne ilmoitin Zeldan, koska olin jokatapauksessa menossa, kun samana viikonloppuna oli tokomestikset ja erkkariin ilmoittauduin talkoilemaan. Zeldan esitti kasvattaja ja saivat kattavan arvostelun lisäksi vielä EH:n :)

 (C) Harri Puranen

Voltti on kevään aika myös napannut muutaman CAC:n ja kolmas olisi vielä tarkoitus metsästää, jotta valmistuu championiksi.

Jo koiranäyttelyssä on joskus vaikeaa saada selvää jostain osasta arvostelua niin kissanäyttelyissä se on sula mahdottomuus koskien koko arvostelulomaketta.

Tesla menee ensi viikonloppuna schapejen erkkariin, jonne en itse valitettavasti töiden vuoksi pääse paikalle. Zeldan näytelmät on näytelty kunnes napsahtaa se vaadittu käyttötulos ja sitten aletaan metsästää epätoivoisesti sitä yhtä sertiä, koska Rauma sen jo osoitti, että ei se mahdotonta ole. Teslan kanssa voisi yrittää katsella jotain isompia kehiä. Ulkomaan sertit houkuttaisi, mutta olen kyllä todella huono lähtemään niitä minnekään metsästämään. Eli todennäköisesti meidän näyttelyt huipentuu messariin.

AGILITY

Ollaan yllättävän  paljon käyty eri koulutuksissa taas. Viimeisimpänä Katja Ojansivun opissa ja tykkäsin kyllä kovasti! Agilityä häiritsee Zeldan kohdalla pahiten epäsäännöllisyys ja huono motivaatio ohjaajalla treenata yksikseen. Tesla on nyt taas tosi kivassa jamassa ja sen kohdalla eniten häiritsee vuorotyön ohessa kisaamisen vaikeus. Sastamalassa käytiin tekemässä pari iloista hylkyä, mutta siinä se sitten on ollutkin.

MAASTOTOUHUT

PK-rotumestikset lähestyy uhkaavaa tahtia... suunta on hyvä, mutta tuleeko kiire? Ken tietää, ken tietää... kai sinne sitten kehtaa mennä treenaamaan keskeneräisellä koiralla... Kauheasti oon koettanut aina saada kavereita extratreeneihin, kun kerran viikossa hakuilulla ei kyllä tule ilmaisusta valmista tätä tahtia ja sitten taas täytyisi sitä etsintää treeniä yhtälailla. Esineillä motivaatiota on jo saatu hieman paremmaksi ja eilen käytiin Heinolan metsissä nostamassa kaksi ja kolmas avustettuna. Hieman etsintää ja ilmaisua jaksoi painaa samaan retkeen ja tässä vähän kuvasatoa:

TOKOTOKOTOKO <3 p="">
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä! Nyt päästään asiaan :D

Siinä on Zeldan voivoi-korkkaukset paperilla. Numerot papereilla kertoo lähinnä keskeneräisistä liikkeistä. Molemmat kokeet kuitenkin "arvokisoja" eli SM:t ja rotumestikset, joihin nyt ei vaan voinut jättää osallistumatta. Kolmas kertaa todensanokoot ja se on sitten uusilla säännöillä, jännää :) Eipä siellä silti oikeastaan muuta ihmeellistä kuin ohjattu, mutta siinäkään ei tarvitse vielä merkkiä osata niin täytyy vaan toivoa, että kädellä näytetyt suunnat on tarpeeksi vahvat oikean kapulan hakuun.

Käydään nyt kokonaisuus läpi vanhoilla säännöillä.
Paikkamakuu: Ei ongelma. Rotumestiksissä joku ihmeellinen rapsutuskohtaus.
Seuraaminen: SM:ssä ei oikein lähtenyt homma käyntiin eikä kehässä kyllä nähty pätkääkään seuraamista vaan lähinnä mukana kävelyä. Rotumestiksissä seuraaminen oli sitten osaamistasolla ja se näkyy arvostelussakin.
Istuminen: Voisin alkaa tuota käsiapua vähentää, kun siitä lähtee hurjasti pisteitä ja se on ollut nyt vähän turhaa varmistelua, kun ei olla muutenkaan oltu tuloksessa kiinni.
Luoksetulo: VOIHAN ENNAKOINTI. Ei muuta sanottavaa :P
Ruutu: Ässämmissä irtos hyvin, mutta väärään suuntaan. Mestiksissä ei tienny yhtään mitä tehdään. Olisi pitänyt tehdä ruutu edes kerran viikonlopun aikana, mutta en sitten tehnyt.
Metallinouto: KESKEN
Hyppynouto: Hieno muuten, mutta palautus hajalla.
Tunnari: Hieno muuten, mutta palautus hajalla.
Kaukot: Ongelma ollut koiran kuulolle saaminen molemmissa kokeissa. Vaihdoista olen todella iloinen, mutta vaatii varsinkin ekat vaihdot lisäkäskyjä.

Kokonaisvaikutusten kirjavuuteen vaikuttaa se, että ässämmissä oli läheltä piti tilanne, kun katse harhautui taivaalle ja koskin koiraan eli ansaittu nolla siitä hyvästä tuomarin osalta, mutta itse tiesin mitä tein. Itse paikkamakuu oli sitten kymppi, mutta pakko oli herättää koiraa ettei karaa naapurikehän läpi lintujen perään. En siis ottanut edes mitenkään rumasti, jos vertaa siihen mitä näki rotumestiksissä muiden kuin briardien kohdalla. Rotumestiksissä kokonaisvaikutus laski, jos koira hyppipäin tai oli muuten välillä liian vallaton ja iloinen. Meillä kuulemma vaikutti se, että koira paikkamakuuseen mennessä hyppipäin. Ja kyllähän se voittajassa jo saa vaikuttaa.

Sinänsä ihan kiva huomata, että kokeissa ei tullut mitään yllätyksiä vaan ne treenattavat asiat on ne mitä tiesi jo etukäteen. Zelda on siitä kiva koira, että sen mitä se osaa se tekee tasaisen varmasti, mutta onhan se tavoitteeseen pääseminen hieman rautalangasta vääntämistä, mutta sitähän me ollaan valmiit tekemään, koska toko on kivaa!

Nyt sitten jatketaan ahkerasti treenailua :) Kevät ollaan olut Rajalan Elinan opissa ja ollaan kyllä päästy huimasti eteenpäin.

Loppuun vielä muutama kuva Lentsun yksäriltä, kaikki kuvat (c) Minttu Ruohomäki