Suurin motivaatiopula on ehkä ollut se säännöllisen treeniryhmän puute ja epämääräinen treenailu. Koiran motivaatiossa ei ole mitään vikaa. On se toki erilainen nuori mies. Omalla tavallaan helppo ja toisaalta myös vaativa eikä asiaa auta oma ahdistus ettei halua pilata loistavaa aihiota. Olemme tehneet siis varsin paljon pohjia ja treenattu ihan vaan aktiivisuutta, keskittymistä ja rauhoittumista. Kieltämättä nyt koiran ollessa kaksi vuotias saan olla kiitollinen, että näitä ollaan oikeasti tehty huolella ja rakennettu suhdetta. Tähän päälle on paljon mukavampi alkaa rakentaa tottista. Zeldan kanssa mentiin nuorempana aikalailla takki auki useisiin koulutuksiin ja itselle jäi varsin ikävät mielikuvat kaikesta mikä liittyi millään tavalla tottelevaisuuteen.
Olen ollut Mian luennolla Porissa joskus 2012 muistaakseni ja siitä jäi positiivinen kuva ja uskoin, että saadaan varmasti jotain irti 7kk valmennusjaksosta. Oma tavoite oli, että jos se nyt oppisi edes seuraamaan kesäkuuhun mennessä. Olikin ihan älyttömän positiivinen yllätys, että heti alkuhaastattelussa kävi ilmi, että kouluttajalla oli rodusta ja siitä miten Ohmia kannattaisi viedä eteenpäin aikalailla täysin sama käsitys kuin itsellä. Ja kyllähän ne treenitkin antoivat sitten ihan erilailla vaikka oma jännitys ehkä söi hieman terää omasta toiminnasta.
Alkuun vähän näytettiin millä mallilla se meidän seuraaminen on. Ohmin perusasentoon hakeutuminen oli jo hyvin aktiivista ja saatiinkin palautetta epäselvistä kriteereistä. Jätetään nyt kuitenkin se perusasento omaksi harjoitteeksi liikkeelle lähtöineen ja seuruuseen suoraan. En ala tähän blogiin sen yksityiskohtaisemmin purkamaan tai analysoimaan treenejä vaan keskityn nyt kirjoittamaan ylös muistiin mitä tehtiin ja mitä saatiin läksyksi seuraavaa kertaa varten. Eli ensimmäinen kotitehtävä on seuraaminen ja siihen liittyen toinen opettaa Ohmi ottamaan suusta koppi. Lihapullat olisi hyviä, mutta en ehkä siihen kykene, joten Lidlin orlandot ehkä vastaa kooltaan pieniä lihapullia. Jostain syystä koiran ruokaa voi suuhunsa pistää, mutta nakit ja lihapullat ei mene.
Näytettiin vähän meidän leikkiä ja sen vahvistaminen tuli myös läksyksi, että koira tavoittelisi lelua vielä halukkaammin. Ohmihan on suurella saaliilla varustettu diesel kone tuon leikin suhteen, joten vaikka se on aika vahva leikkijä niin se saisi olla alkuunsa intensiivisemmin kiinnostunut leluista, mutta tätä tarvii nyt vaan treenata.
Sitten otettiin ohjelmaan eteentulo, johon saatiin hyvä treeni ja eritoten erinomainen olkkaritreeni eli tämän treenaamattomuutta ei voi ainakaan syyttää säästä tai hallin puutteesta.
Toisella kierroksella ehdittiin vielä vilkaista noutoa ja hyvä treeni tuli tähänkin. Ensi kerralla täytyy ottaa parempi panta ja oma kapula. Siihen asti jatkamme pitotreeniä niinkuin tähän asti ollaan tehty.
Valmennukset jatkuvat aina kesäkuulle kerran kuussa, joten tällä hetkellä mieli on erittäin luottavainen ja inspiroitunut. Ohmin tekninen osaaminen kaksivuotiaana ei vastaa sitä mitä tytöt on osanneet, mutta toisaalta se on sen verran hitaasti kypsyvä ollut, että ei ehkä huono ettei olla kiireellä edetty ja nyt saadaan aloittaa tottisliikkeiden todellinen opiskelu loistavassa opissa.
Erityisen ylpeä olen kyllä siitä miten hienosti Ohmi jaksoi tehdä koko pitkän treenin häntä heiluen. Asenne sillä on kyllä kohdillaan, vaikka keskittymiskyvyssä hiukan olisikin parannettavaa, mutta hyvin se pysyy tekemässä eikä lähde haahuilemaan tai haistelemaan omiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti