Kevään kunniaksi ja sen auttamattoman tosiasian edessä, että maastokausi lähestyy eikä oikeasti vielä osata paljon mitään, niin ollaan sekä Zeldan ja Ohmin kanssa osallistuttu nyt kurssimuotoisiin treeniryhmään. Tesla on ollut rallyuransa kanssa sen sijaan ihan hunningolla. Täytyisi saada kalenteriin parit kokeet niin saisi tavoitteet taputeltua ja ehkä enemmän myös treenimotivaatiota vaikeisiin asioihin, kuten edestä peruuttaminen.
Zelda jatkaa Päivin perjantain ryhmässä. Ja onhan tuo mennyt hurjasti eteenpäin. Metallikapula nousee ja muutenkin on ollut ihan kivoissa tiloissa. Ruutua ja ohjattua tarvitsisi päästä ottamaan vielä ennenkuin uskaltaa ilmoittaa kokeeseen. Haaveissa oli päästä kokeilemaan taitotasoa hallikokeeseen, mutta heikolta näyttää. Tulipa maastokausikin korkattua esineruudun osalta lumesta huolimatta ja sehän toimi paremmin kuin olisi voinut olettaa. Varman päälle pyysin viemään ruutuun kolme esinettä, joista yksi oli ns. varmasti nouseva. Zelda yllätti ja nosti ensimmäisen esineen, josta sai hajun. Tämä esine oli vieras kännykänkuori eli täysin mukavuusalueen ulkopuolelta. Taidamme siis tästä eteenpäin piilotella ainoastaan niitä ei niin kivoja esineitä ja unohta varmanpäälle valinnat. Zeldallahan on ollut tapana ensin etsiä kaikki esineet ja sitten tuoda niistä mieluisin eikä seuraavalle esineelle ole ollut niin suurta motivaatiota, kun on saanut hakea ruudusta suosikin.
Ohmista on tullut agilityssä vähän vallaton. Meinasin jo kerran suuttua sille, kun ei osannut enää istua ja totesin ettei sen kanssa parane treenata agilityä ilman valvojaa. Nyt, kun on lupa liidellä niin pitäsi myös oikeasti aloittaa se kontaktien treenaaminen. Ollaan me A-kokeiltu ja keinua pamauteltu, mutta suurin dilemma on sen opetusmenetelmän valinta. Ehkä siitä tulee vaan ykkösluokan hypärisuhari.
Tottiskurssilla ollaan nyt ehditty myös olla pari kertaa. Siellä on tehty just niitä meille tarpeellisia perusjuttuja, joita olen ollut todella laiska tekemään. Kurssi on antanut jopa inspiraatiota treenata seuraamista mm. parkkihallissa. Olen kyllä silti tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, koska treenaaminen on älyttömän mielekästä, kun perusasiat on kunnossa eli koira tarjoaa kontaktia paikassa kuin paikassa huolimatta muista koirista ja muusta häiriöstä. Toki se on vilkas ja keskittyminen ei ole vielä priimaa, mutta tässä ollaan vaan vahvisteltu sitä, että itse hakeutuu kontaktiin ja keskittyy, puuttumatta siihen epäoleelliseen. Kyllä tästä pikkuhiljaa mennään siis eteenpäin ja tyytyväinen saa olla moneen asiaan.
Kuukauden päästä mennään leikkikouluun, jos oppisin itsekin leikkimään Ohmin kanssa sen ansaitsemalla tavalla. Zeldan taisteluvimma ja kiihkeys on ehkä jopa vähän tehneet itsestä huonon leikittäjän ja Ohmin kanssa täytyisi opetella leikkimään Ohmin tavalla. Toivottavasti saadaan tähän neuvoja :)
Kuvia on tullut otettua alkutalvesta todella huonosti, vaikka satakunnassa on pitkästä aikaa ollut kunnon talvi, mutta monesti se valoisa aika tuhrautuu vuorotyöläisenä joko töissä tai nukkuessa. Ja koirat ovat jokainen vuoronperään takussa, että saisi niistä edustuskelpoista kuvaa samaan hätään. Pakko ilmoittaa toukokuussa jokainen näytelmiin ihan vaan jotta saan ne kammattua pakon edessä. Luultavasti palveluskoiratapahtuman yhteydessä oleva briardierkkari ja sen perään harjavalta voisi olla hyvä täsmäisku. Jotenkin tuntuu, että nyt Teslan ollessa vielä hyvässä kunnossa ja sitä viitsii käyttää niin täytyy nuo briarditkin johonkin viedä ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. Ohmille toki olisi tavoitteena metsästää edes yksi sert ennenkuin se täyttää kaksi, mutta eipä siitä sen suurempaa stressiä. Teslan kanssa yhä haaveilee ulkomaanretkestä, mutta eipä siinäkään suurempaa murhetta.
Josko sitä uskaltaisi asettaa lyhyen aikavälin treenitavoitteet:
Zelda: saksalainen
Tesla: peruuttaminen
Ohmi: seuraaminen
Nuo asiat, kun saan kullekin kuntoon niin olen enemmän kuin tyytyväinen :) Ehkä niitä nyt tulisi treenattua, kun ne on kirjoittanut ylös?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti