Rallyura korkattu

Tesla on viimeksi ollut tokokokeessa joulukuussa 2014 ja sen jälkeen ollaan rakennettu suhdetta ja mielentilaa uusiksi ihan parhaassa mahdollisessa opissa ja menty hurjasti eteenpäin sen saralla. Ehkä sen takia oli alkuun niin suuri järkytys, kun vihdoin mentiin rallytokoilemaan niin heti ekalla radalla koira meni täydelliseen tilttiin. Rataantutustumisessa oli itsellä varma olo ja rata oli just meille passeli sisältäen asioita, jotka osataan. Mielestäni sain sen viriteltyä ihan kivasti, mutta siinä kohtaa kun astuttiin kehän sisälle ja mentiin lähtöön niin se jännitti jotain. Vieressä oli teltta ja takana oli autoja. Ehkä se mietti, mistä sieltä hyökkää joku autoissa huutavista koirista kimppuun tai sitten se odotti, koska teltasta tulee joku pelottava täti hakkaamaan noutokapulalla päähän. Teslalla on melkoinen mielikuvitus. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi ikinä pitänyt yrittää lähteä siinä tilassa vaan tehdä koiralla joku nostattava temppu tai liike ja asettua uudelleen lähtöön. Otin sen kuitenkin siitä väkisin mukaan ja ensimmäinen tehtävä oli perusasento, jota se ei kyennyt suorittamaan vaan pysähtyi jännittyneenä vilkuilemaan taakse enkä saanut koiraan mitään kontaktia. Radan jälkeen epätoivo oli aika suuri ja sain onneksi purettua pahimman tuskan niin ihanaan somepäivitykseen...

Toiselle radalle mentiin sitten sillä asenteella, että keskityn vaan kannustamaan koiraa ja vedän radan täysiä läpi tekniikasta viis ja jos koira tilttaa teetän tempun, pidän bileet ja juoksen kehästä ulos. Seuraaminen oli vähän haahuilevaa, mutta sain koiran tsempattua joka kerta mukaan niin, että päästiin sitten lopulta maaliin. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuohan oli meille ihan järkyttävän suuri työvoitto, että ylipäätään kyettiin ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen tekemään perään kokonainen suoritus! Ja häiriötäkin oli enemmän, kun viereisellä radalla oli samaan aikaan avoimen luokan suoritus. Ollaan me oikeasti menty eteenpäin eikä todellakaan ole ollut turhaa tähän astinen työ. Ja uskomatonta kyllä tuolla todella alle koiran todellisen osaamistason olevalla suorituksella saatiin aikaan 84p ja hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta!

...niinkuin Päivi tuossa kommentoi päivitystä niin "Kärsivällisyyttä". Sitä vaaditaan ja ihan omaa tahtia edetään. Eiköhän tämä rallytoko ura tästä siis saa jatkoa ja jonkinmoisen epäröinnin päälle lupauduttiin mukaan SM-joukkueeseen. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa treenata sekä voidaan vielä käydä ainakin kerran kokeessakin ja useammin, jos ei tehdä tulosta.

Kyllä tuo puudeli on ihan vaan hieno harrastuskaveri ja rallytoko on hyvä eläkelaji veteraanille, jos SAGI tekee meidän puolesta päätöksen ja vuoden päästä ollaan agilitystä eläkkeellä. Toki voihan se päätös olla aina edessä muutenkin, mutta kyllä hyväkuntoinen ja terve koira voi vielä 10-vuotiaana radan, jos toisen silloin tällöin omaksi ilokseen juosta. Niin hieno asia, kun nämä uuden kokoluokat agilityssä ovat niin on siinä se pieni varjopuoli, kun kaikki koirat tullaan mittaamaan uudelleen. Ja siinä uudelleen mittauksessa on aina olemassa se riski, että koira on muutaman millin liian. Todellakin toivon, että Tesla pysyy edelleen medinä mihin se on alunperin mitattu, toki kiertoon se jo silloin meni, mutta mediksi sen kolme tuomaria lopulta totesi. Rallytokokokeessa tuli huomattua myös, että se jännitti mittausta ihan valtavasti eikä siellä edes tarvittu niin tarkkaa tulosta kuin agilityssä. Mennään kuitenkin mitattavaksi ihan avoimin mielin sitten, kun sen aika on ja katsotaan kuinka käy. En ala asian eteen stressaamaan tai karvoja ajelemaan. Ei sillä etteikö schapendoes kuin schapendoes pärjäisi hyvin pikkumaxeissa ja selvittäisi hyppyjä niin en kuitenkaan näe järkeä lähteä hypyttämään veteraani-ikäistä koiraa, joka on ikänsä kisannut medeissä mm. maxirengasta, pidempää pituutta, suurempaa okseria... toki näitä mittoja en ole tarkastanut, mutta tuskin pikkumaxit medirengasta tekevät. Siinä kohtaa, kun koira on enemmän kuin puolet kisaurastaan tehnyt mediesteitä niin ei ehkä ole enää järkeä lähteä opettamaan uudelleen rengasta ja muuta.

Mutta heiiiii! Me tehtiin se. Korkattiin uus kisakirja ja heti saatiin tulos ekoissa kisoissa!!! Ehkä tän vuoden tavoitteeksi uskaltaa asettaa sen RTK1:sen...

SBRY Erkkari 2.7.

Olikohan tämä jo viiden erkkari briardin omistajana?

Ohmilla oli eka erkkari ja tällä kertaa vielä pentukehissä. Pentuja oli ilmoitettu 12kpl ja kehässä nähtiin 6kpl uroksia. Ohmin sain mielestäni ihan kivasti seisomaan ainakin jotenkin päin, mutta ravannut se ei juuri askeltakaan. Kauhea kiire juosta velipojan perässä, häntä nousi ja vauhti kiihtyi, kuten kuvat osoittaa:

Kuvat: Tuula Pullinen, Henna Lindell, Tuula  Tanska

Saattaapi olla, että sellaista kehää ei nähdä, jotta Ohmi juoksisi minun kanssa asiallisesti. Onneksi näyttelykehien ulkopuolella häntä saa olla just siellä, missä tykkää ja minullehan se vaan passaa, mitä korkeammin se heiluu. Selvittiin tästä kuitenkin molemmat ehjinä ja iloisina maaliin, vaikka tuomari meidät ekana ulos kätteli, mutta arvostelua kehtaa kyllä katsella, vaikka tuosta pään koosta olen hiukan erimieltä, että ei sen nyt kauheasti isompi tarvisi olla. Mahtuu ruokaa ihan tarpeeksi tostakin luukusta sisään.

(Ja saa koettaa katsoa väärinpäin, kun en saa käännettyä)

"Lovely puppy" alkoi arvostelu ja sitähän se on. Velipoika Urho oli upeasti PEK3 ja sai vielä kunniapalkinnon, joten ollaan oikein ylpeitä heidänkin edestä. Käytökseltään veljekset olivat molemmat erinomaisen iloisia ja avoimia.

Zeldalla tämä oli neljäs erkkari ja edelleen oli erikoistuomarin mielestä erittäin hyvä. Tällä kertaa esitin Zeldan itse varmaan ensimmäisen ja viimeisen kerran näyttelyssä, jos ei sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa pentukehässä lasketa. Täytyy silti todeta, että Zelda juoksi tällä kertaa tosi asiallisesti ja oikeasti jopa juoksi alkuun. Hieman se alkoi jossain kohtaa tarjota seuraamista ja eihän siitä voinut muuta kuin kehua.

Zeldan arvostelu oli oikeastaan ihan erinomainen, mutta eihän tämä ranskalainen tuomari ymmärtänyt sen hienostunutta harmaasävyistä ja niin kauniiksi kehuttua väritystä lainkaan, joten ei voinut antaa muuta kuin erittäin hyvän, mutta sehän oli meille ihan passeli arvio. Hampaista sai kovasti kehuja ja ihmetystä iän sanoessani, kun on niin hienossa kunnossa. Katkennut etuhammas ei siis tätä herraa ainakaan haitannut. Avoimessa luokassa oli kahdeksan narttua, joista puolet sai erinomaisen, joten meidän ei tarvinnut esittää seuraamista enää kunniakierroksella.

Erkkaripäivä oli hyväntuulinen ja mukana. Tuomari oli oikein kiva, vaikka ei meidän kauneusihanteet yllättäen ihan kohdanneet, mutta mulle passaa nämä sporttimalliset. Samaan sarjaanhan se Teslakin menee, mutta schapendoeseilla keveys ja kapeus on sallitumpaa. Tokoa kyllä jäin vähän kaipaamaan. Parhaat ja antoisimmat erkkarit on ne mihin on tungettu näyttelyn lisäksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta eiköhän sellaista ole luvassa vuonna 2019. Vuoden 2018 erkkarin suhteen yhdistysaktiivit vetävät henkeä ja tämä on PK-tapahtuman yhteydessä, mutta ei se tee siitä vähemmän erkkaria.

Erkkarista jatkui sitten hullu työputki yövuorolla ja tupla iltayövuorolla, joiden seurauksena iski joku sitkeä kesäflunssa, johon ei lepo auttanut vaan joutui hakemaan tohtorilta rohtoja ja pari ylimääräistä lepopäivää. Kaikki järkevä touhu on siis ollut olematonta. Seuraava briardtapahtuma eli leiri on onneksi jo 1,5kk kuluttua ja siellä riittää kaikkea kivaa aktiviteettia.

Schapendoes erkkari jäi tänä vuonna väliin. Jotenkin ilmo meni ihan ohitse eikä kyllä erkkarista kauheasti huudeltu, kun siellä ei ollut erikoistuomariakaan. Olisin kyllä siitä huolimatta Teslan sinne vienyt ja harmitukseen yritin jotain ulkomaanreissua suunnitella, mutta päädyin sitten ilmoittamaan sen vaan kotinäyttelyyn eli Poriin. Siihen olisi tarkoitus päättää tämä hurjan hurja showtournee toistaiseksi, jos vain tavoitteet täyttyy. Me nimittäin keskitytään nyt rallyyn ja se onkin sitten toinen tarina :)

Ohmin hyppytekniikkavideot

Onpas se ollut pari kuukautta sitten pieni! Mutta täytyy postata nämä videot tänne niin on sitten helpompi löytää, kun niitä haluaa tulevaisuudessa katsella. Ja ettei käy näin. Seuraavaksi mennään jatkokurssille syksyllä.

Kesäkuun koulutukset

Kesäkuussa Zelda ja Ohmi ovat molemmat päässeet pari kertaa Päivin treeneihin. Zeldan kanssa on lähinnä korjailtu seuraamisen mielentilaa, joka on hajonnut kevään ampumistreenien yhteydessä. Ei ihan helpoimmasta päästä oleva ongelma, mutta onneksi ongelmat on tarkoitettu ratkaistaviksi. Ohmin kanssa ollaan vahvisteltu aktiivisuutta ja opeteltu autosta ulos tuloa ja sen se on kyllä oppinut ihan muutamalla treenillä. Tuntuu muutenkin, että se oppii asioita paljon tätiään helpommalla ollakseen putkiaivo.

Kesäkuun alussa alkoi Lentsun perustaidot kurssi, joka on noin kerran kuussa. Se oli kyllä just eikä melkein meille kuin tilauksesta. Saa niihin eritärkeisiin perustaitoihin tärkeitä palasia rakenneltua oli se laji sitten tulevaisuudessa toko, haku tai agility niin kaikissa vaaditaan tietyt perusasiat, oli kyse sitten irtoamisesta tai keskittymisestä. Ja Lentsu vaan on paras :)

Ekan kerran teemana oli tarjoaminen. Opeteltiin ensin tarjoamaan omaa taukopaikkaa ja Ohmilla se on kevythäkki. Sitten olikin jännää, kun laitettiin esineitä lattialle ja piti tarjoamisen kautta koiran tajuta ottaa jotain suuhunsa. Ohmi valitsi pienen vinkulelun pitkällisen pohdinnan päälle. Tämä on harjoitus, jota täytyy ehdottamasti alkaa treenata aktiivisesti. Ohmi ottaa kyllä asioita paremmin suuhun kuin Zelda, mutta vahvistaa täytyy sitä, että se on kannattavaa. Sitten ehdittiin vielä peruutellakin. Saatiin kotiläksyksi opettaa jokin temppu ja me ollaan oltu sen suhteen vähän laiskoja. Ensin oli tarkoitus ottaa ahneena häpeä temppu, mutta kun tajusin. että kesäkuu on ihan hirveän kiireinen päädyin morjestukseen, mutta luovutin nopeasti, kun en päässyt edes alkuun millään. Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että peruuttaa 2-4 askelta tarjoamisella eikä olla vielä saatu vihjesanaa sisäistettyä ja monta askelta jäljellä, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa treenata niin kehdataan mennä seuraavalle kerralle. Ehkäpä se tajuaa tämän nopeasti sitten, kun tajuaa?

Zelda pääsi Jänesniemen Elinan yksärille ja siellä tehtiin rohkeita valintoja, joissa mä jouduin juoksemaan ja opeteltiin suullista käskyä ja liikkeen pysähtymättömyyttä noin niinkuin pähkinän kuoressa eli Zeldalle vaikeita juttuja, kun sen pitäs suorittaa lukittu este vaikka oma vauhti pysää tai vaihtaa suuntaa,

Kesäkuussa oli myös meidän tokoporukalla Riitalle yksäri. Ohmi pääsi myös mukaan. Zeldan kanssa syvennyttiin tunnariin ja pohdittiin sen lukkoja. Siis päänsisäisiä. Sinällään se osoitti kyllä osaavansa homman. Ohmin kanssa tuli tosi paljon treenijuttuja tokoa ajatellen. Näytettiin ensin vähän mitä ollaan tehty eli ei juuri mitään. No jotain asennonvaihtoja luopumisen kautta ja näitä saatiin kannusteeksi tehdä lelulla. Ja sitten saatiin ohjeeksi, että jos keskittyminen herpaantuu luopumisessa niin palkka lähtee "pakoon". Niin ja autosta tulo treeniin saatiin vielä lisäohjeeksi heittää palkka takaisin autoon. Sitten saatiin työkalut perusasentoon ja seuruuseen. Perusasentoa tehdään niin, että siirryn itse koira sivulle. Tässä tuli lähinnä fiksausta palkansuunnan suhteen. Ja sitten seuraamista tehtiin tarjoamisen kautta eli käveltiin vaan remmissä ja heti kun tarjosi kontaktia niin sosiaalista palkkaa ja makupalalla palkatessa samalla ohjattiin istumaan sivulle. Sitten saatiin vielä luoksetulotreeniksi, joka sopii toki myös noudon tarttumisiin, niin että heitetään nami (tai lelu) ja päästetään koira sinne ja juostaan itse päinvastaiseen suuntaan ja sitten palkkaus. Kauheesti tuli treenattua kaikkea eväitä treenireppuun!

Nyt, kun vielä työt lakkaisi haittaamasta harrastamista ja ehtisi todenteolla treenata kotosalla niin kyllä olisi komiaa...

Juhannus sentään treenattiin! Heti perjantaina treffattiin veljeksiä urhoa ja spurrea metsässä haun ja jäljen merkeissä. Zelda pääsi esineille. Lauantaina pellolle, jonne tein Ohmille kolme ja Zeldalle kaksi jälkeä. Molemmat saivat myös yhden vieraan jäljen, kun iskä oli mukana tallomassa. Sunnuntaina sitten velipojat tuli Heinolaan ja otettiin näyttelysulkeiset sekä tottistelut perään.

SBRY:n erkkarikin on taputeltu tätä kirjoittaessa, mutta siitä ehkä oma postaus kera juhannuksen kuvasadon ;)