Kevät kiireitä

Hienosti alkanut treenien päivitys kaatui sitten yhtä nopeaan kuin alkoi. Nyt on tosissaan keskitytty siihen treenaamiseen blogin kirjoittamisen sijaan se mitä ollaan ehditty muilta kiireltä. Varsinkin toukokuu on ollut ihan ylibuukattu omalta osalta. Sen lisäksi, että töissä on saanut painaa ylitöitä niin työkavereiden kesken vietetty irtiottoarjesta Pietarin retken muodossa on kuluttanut arvokkaita vapaapäiviä. Vaikka kaiken muun suhteen ollaan aika rappiolla niin ei onneksi treenien.

HYPPYTEKNIIKKAA

Huhtikuulle mahtui vielä Alatalon Vapun hyppyklinikka. Ohmi sai onneksi paikan peruskurssille, vaikka toivoin kovasti, että oltaisiin saatu kevään briardleiri toteutettua ja jätin ilmon viime tippaan. Kurssi oli todella hyödyllinen ja palautti paljon asioita mieleen. Ohmista ei välttämättä tule agitykkiä, mutta nämä pohjat auttavat myös PK-puolella metrisen suoritukseen. Kyllähän siitä toki ylipamautetaan huonommallakin tekniikalla, mutta se huolestuttavin osuus noissa hypyissä on ne alastulot, jotka ovat koirille todella rankkoja ja kuluttavia. Ja toki painonsiirto ja muu auttaa ylipääsemisessä. Agilityssä taas tulee entisestään asioita huomioitavaksi, vaikka korkeus ei siellä ole niin suuri, mutta toistoja alastuloissa tulee todella paljon. Ja toisaalta huonolla hyppytekniikalla varustettuja koiria, joilla on paljon ilmavaraa ja takajalat vedetty vatsanalle näkee paljon. Vappu totesi ettei hyppytekniika ole perinnöllinen asia vaan jokainen koira joutuu opettelemaan hyppytekniikan. Koiralle ei varsinaisesti opeteta hyppäämistä vaan luodaan olosuhteet, joissa sen on mahdollista oppia. Toiset koirat oppivat hyvän tekniikan ilman näiden olosuhteiden erityistä luomista ja hyppäävät  hyvällä tekniikalla, vaikka ei olisi koskaan tehty hyppytekniikkaharjoitteita, mutta itse en halua jättää sen varaan. Haittaahan näistä harjoitteista ei missään nimessä ole ja niiden avulla voi myös treenata keskittymistä. Sivuttiin myös jonkin verran PK-hyppyä, missä yleisimpiä ongelmia on juuri painonsiirron puute, kun koirat hyppäävät saaliilla kapulan perään niin niiden liike on varsin etupainoitteista eivätkä ne ennen ponnistusta siirrä painoaan takaosalle.

HAKUKOULUTUSTA

Niemen Elina saapui jo neljättä kertaa vetämään hakukoulutusta meidän porukalle. Sekä Zelda ja Ohmi pääsivät treenailemaan. Zelda on saanut kaivattua sinikkiittyä työskentelyyn. Suoraanhan se ei juokse eikä tule juoksemaan, mutta se ei ole tässä kohtaa tärkeää. SM-haaveet eivät sen kohdalla haun osalta taida toteutua, mutta HK1:seen sen työskentely riittää vallanmainiosti. Onneksi saatiin treenata Ohmin kanssa, koska kyllä nuo omat perusasiat tarvitsivat hieman päivitystä. Olen ihan liikaa ohjaillut koiraa ja pelännyt sitä, että se lähtee haahuilemaan. Viikonlopun aikana silmät tuulitreenille aukesivat todenteolla ja ymmärrän mitä tarkoittaa, kun koira juoksee tuulitunnelissa ja myös, että sen täytyy itse oppia tarkentamaan se haju. Nämä pohjat, kun rakentaa nyt huolella niin ei tarvitse murehtia, että suorilla pistolla koira lähtee juoksemaan tuulessa. Pohjat tehdään siis tänä kesänä rauhassa tuulitreeneillä ja ehkä loppukaudesta otetaan mukaan hajunhakuja. Seuraava vaihe on sitten pitkälle kiinni koirasta miten edetään. Ohmi on kyllä hienosti ilmavainuinen ja maalimiesmotivaatio että työskentely on huippua pienellä miehellä.

NÄYTELMIÄ

Toukokuun kalenteria ovat täyttäneet myös koiranäyttelyt poikkeuksellisen paljon ja toki koirien puunaaminen niitä varten vienyt oman aikansa. Tesla aloitti veteraanitourinsa tampereella Annin handlaamana ja siitä jatkettiin Saloon, Harjavaltaan ja Raumalle, jonne myös Zelda pääsi mukaan. Ei olisi kyllä voinut nuoren veteraanin kanssa mennä paremmin:

Tesla:
6.5 Tampere KV, Hand Van de Berg VET ERI SA ROP-VET
13.5 Salo RN, Godelieve De Wit-Bazelmans VET ERI2
26.5 Harjavalta RN, Vojislav AL-Daghistani VET ERI1 SA PN1 VSP ROP-VET
27.5 Rauma KR, Saija Juutilainen VET1 SA PN2 ROP-VET

Zelda oli Raumalla Kanadalaisen Heather Langfeldin arvioitava sertin toivossa, mutta oli liian kapea tämän tätin makuun, joten EH irtosi ja sehän on erittäin hyvä, joten ei yhtään huono. Esiintyminen ja handlaus oli kyllä huippuluokkaa, joten ollaan niihin tyytyväisiä ja kokeillaan sitä sertiä taas ensivuonna perinteisesti harjavallassa tai raumalla, jos ei jonnekin muualle keksi ottaa näyttelypuudelin siivellä. Tosin Teslan kanssa alkaa olla tavoite jo kohta täynnä, että voidaan vetää henkeä, kun kivasti tullut noita ROP-veteraani saavutuksia. Viikon päästä mennään katsomaan millainen tuuri on Tuurissa. Siellä pääsee myös Ohmi korkkaamaan kehäuransa. Kattotaan mitä siitä sanotaan ja mietitään sitten koska jatketaan. Erkkariin ovat toki molemmat briardit ilmoitettu ja Teslakin varmaan pääsee schape-erkkariin, vaikka sieltä erikoistuomari tänä vuonna uupuu.

Täytyy myöntää, että olin tämän toukokuun näyttelytourin päälle melko varma, että burnout on varma, mutta kiitos huikean matkaseura ja hyväntuulisten näytteilleasettajien niin showreissut ovat olleet oikein leppoisia ja jopa mukavia. Mikäs siinä viettää päivää hyvässä seurassa koirien kanssa. Koko lauma on kulkenut hienosti mukana ja Ohmi on päässyt osoitamaan olevan tolkku nuori mies hälinässä ja osaa rauhoittua hienosti mökkiin. Nämä taidothan ovat äärimmäisen tärkeitä muutakin koeuraa ajatellen, joten mikäs sen hauskempaa, kun päästä näyttelyissä treenaamaan.

Showkuvista kiitos parhaimmalle näyttelyseuralaiselle Anni Helmiselle poislukien tuo Laurilan Tuijan nappaama kuva Tampereelta. Kuten kuvista näkee niin Ohmi on päättänyt kevään aikana kasvattaa koivet eikä juuri muuta. Sain sen mitattua kotona 62,5cm korkeaksi ja eilen käytiin vaa'alla, joka näytti 26,5kg, joten massaa olisi kyllä varaa saada, mutta eiköhän se sieltä tule. Toisaalta sopii mun sporttimallisten sarjaan tuommonen hoikka poika paremmin.

MITÄ MUUTA?

Hakua ollaan treenattu ahkerasti ja jokunen jälki tallottu. Onhan tuo jäljestäminen ihan siedettävää touhua, mutta voi olla ettei siitä suurempaa uraa urkene, kun treenipuitteiden saaminen on suhteellisen työlästä. Hakumaastojen kyseleminen ottaa jo oman  veronsa niin peltojen ja niiden omistajien metsästäminen siihen päälle ei jotenkin ole lähtenyt käyntiin. Ohmi on melkoinen höyryveturi. Osallistuttiin myös UPK:n jälkikurssille, jossa ehdittiin neljä jälkeä talloa ja kaikki oli tekniikalla täysiä tai ei mitään. Muutamat omat jäljet tuohon päälle niin aika heikkoa etenemistä siihen nähden paljon tuo FH-jälki todellisuudessa vaatisi tallomista. Hakua ollaan päästy tekemään 1-3 kertaa viikossa ja se on siinä lajissa ihan passeli etenemistahti, kun ei ole kiire.

Zelda aiheutti hieman murhetta katkaisemalla hampaansa, mutta omistajan huolesta huolimatta tilanne vaikuttaa stabiililta ja uskaltanen jättää poistamisen syksylle suunnitellut sterkkaamisen yhteyteen... kyseessä on siis etuhammas, joka ei tunnu koiran taisteluun, ruokahaluun ja tekemiseen vaikuttavan pätkän vertaa. Kauhukuvien jälkeen onneksi otin puhelun Rauman evidensiaan, jossa ihan hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri ja sieltä saaduilla neuvoilla mennään.

Ja todistettavasti me ollaan jotain treenailtukin ainakin sen verran, että ollaan filmille päästy. Tässä Päivin treeneistä muutamat Ville Erkkilän ottamat upeat kuvat:

Ja viimeisimpänä vielä muutama sananen Ohmin ekasta sempasta. Päästiin osallistumaan UPK:n järjestämään Kantoluodon koulutukseen kahtena arkiehtoona ja hienosti vedettiin. Maanantaina ja tiistaina tehtiin aika samantyyppiset treenit ja tiistaina oli semmonen "voi vitsi me osataan" -fiilis ja tuntui toimivalta kaikinpuolin. Lähtökohtaisestihan me ollaan muutamat kerrat mitä on kentillä käyty tottistelemassa tehty juuri tuota aktiivisuutta ohjaajaan, kontaktia, keskittymistä ja luopumista. Nyt vahvistettiin eriasentoja tarjoamisen ja luopumisen kautta sekä tehtiin perusasentoharjoitusta luopumisella. Hitaasti hyvää tulee ideologia sai vähän noottia, että pitää myös opettaa uusia asioita ja tarjota haasteita, jotta homma pysyy mielekkäänä. Tästä tuli vanvasti mieleen Lentsun luento, josta mieleen on jäänyt KO-treenit eli kaikki onnistuu, mutta niiden osuus taisi olla vaan puolet, kun neljännes pitäisi olla myös sitä uuden oppimista. En kyllä nyt yhtään muista mitä ne loput oli, kun me vaan tehtäisiin noita KO -treenejä, mutta mikä parasta ensi viikolla alkaa Ohmilla Lentsun kurssi :) Ehkä siellä palautuu perusasiat mieleen. Ohmin kanssa ei voi ainakaan syyttää mua siitä etten tekisi perusasioita huolella ja hartaasti.

JA MITÄ SITTEN?

Kun varmaan taas menee hetki, että saan päivitettyä niin tässä kesäkuun suunnitelmat:

UPK:lla Ohmilla ja Zeldalla pyörii kurssit, joille koitetaan muistaa ottaa osaa sekä Rajalan Elinan aksa jatkuu niin WeCan kouluttajien ryhmässä kuin tiistaiaamuissa. Kesäkuussa pitäisi päästä osallistumaan tokoryhmänkin treeneihin. Ja hakutreenit pyörii paristi viikossa. Tottiksen suhteen täytyy ottaa niskasta kiinni ja käydä kentällä tekemässä vähän kaikkea!

3.6 Hakuporukan  tehotreenipäivä
4.6 Briardhenkinen peltojälkikoulutus Eurajoella
9.6 Lentsun perustaidot kurssi
11.6 Miljoonakoira (Tesla&Ohmi)
16.-18.6 Agilityn SM-kisat, LPR
21.6 Jänesniemen Elinan agiyksäri (Ohmi tai Zelda)
22.6 Kivimäen Riitan tokokoulutus (Zelda ja Ohmi)

Että ihan kivanoloinen kesä tulossa... lomaakin on ehkä joskus jokunen päivä jossain kohtaa.