Pentusuunnitelmista

Jälleen kerran moninaisista syistä Teslan pennutus siirtyy seuraaviin juoksuihin. Uros valinta on ja pysyy ja Sepi lupautui odottamaan morsiantaan joulukuulle. Painavin syy lienee omistajan lahopäisyys eli olen kuvitellut kokoajan, että silmätarkastuslausunto on voimassa kaksi vuotta, mutta eihän se ole kuin vuoden ja on mennyt Teslalla vanhaksi. Niin paljon, kun koirien kuvaamisesta ja luonteesta itse paasaa niin ei olisi antanu luonto periksi tehdä pentuja ilman tätä lausuntoa. Teslalla tehtiin kuitenkin niin proget ja papat, joten nyt on aikalailla seuraavia juoksuja ajatellen ajankohdan arvioiminen huomattavasti helpompaa. Seuraavat juoksut siis ajoittunevat joulukuulle.

Olisihan sen satoja kilometrejä ajamalla sinne silmätarkastukseen varmasti saanut, joten ei se ihan ainoa syy ollut. Äidillä on ollut haaveissa tehdä Almalla pennut omiin nimiin ja se on kokoajan kytenyt toisena vaihtoehtona. Jotenkin alkoi tuntua kaiken säätämisen päälle paremmalta, että tehdään ne alman pennut nyt syksyksi ja toivotaan sitten Teslalle kevät pentuja. Kahdet pennut yhtä aikaa taas ei tunnu lainkaan järkevältä ja houkuttelevalta ajatukselta.

Flying Duster's pentuja on siis luvassa tämän vuoden puolelle :)

Alma kävi tänään hakemassa itselleen voimassa olevan silmälausunnon ja sai kuin saikin täysin terveet paperit. En Alman aiemmasta pentueesta tunne paremmin kuin Vidaa, mutta siinä on harrastuksia ajatellen kyllä oikein kivasti potentiaalia ja draivia, joten toiveissa olisi saada säpäköitä harrastuskavereita myös tästä toisesta pentueesta.

Sulho on jo harkittu ja siitä ja suunnitelmista koetan saada järkevää päivitystä kotisivuille mahdollisimman pian!

Hyppytekniikka ja hormooneja

Zelda ei ehkä enää ole pentu vaan siitä on tullut narttu. Meidän treenailut on olleet kyllä yhtä ylä- ja alamäkeä viime viikot. Sitten kun saadaan onnistumisia se tekee jotain, mitä se ei ole ikinä koskaan tehnyt ja kusee kesken treenin... Tosiaan vielä sisälle halliin. Ensin se tekee hienot kaukot, jotka on ollut hetken hukassa ja sitten se keksii moisen tempun. Jännityksellä odotellaan miten meidän SM-joukkueeseen osallistumisen kanssa käykään.

Ennen juhannusta päästiin kuitenkin treenaamaan hyppytekniikka valvovan silmän alle. Meillä on nyt Alatalon Vapun hyppytekniikkakouluttajien koulutuksen jäljeltä siis oma hyppykoutsi Satakunnassa, agilityn ylituomarinakin tunnettu Marjo Heino. Sain aikatauluihin sopimaan nyt alkukesäksi yhden treenin ja elokuulle olisi suunnitelmissa lisää.

Mitään vikaa ei Zeldan hypyissä iskenyt silmään. Hyvin selviytyi perussarjasta ja käytti selkäänsä hyvin. Ollaan itsenäisesti tehtykin juuri perussarjaa sekä kasvavaa sarjaa. Nyt saatiin lisäksi ohjeistukset set point harjoitukseen. Toisin sanoen, kun ongelmia ei ole niin lisätään harjoituksia ja vahvistetaan koiran tekniikkaa eikä murehdita turhia. Ennenkaikkea nämä treenit auttavat siihen keskittymiseen ja lähinnä päänupista johtuvaan rimojen räiskimiseen. Onni on kyllä terve harrastuskaveri, jolla ei rämäpäisyydestä huolimatta tunnu ainakaan kovin näkyviä jumeja ja muita oireita olevan. Nyt vaan jatketaan näiden ominaisuuksien vaalimista parhaamme mukaan. Zelda oli hyppytekniikkaharjoitteissa tosi pätevänä ja keskittyi ja oli tosi kuuliainen. Tuli kerrassaan hyvä mieli.

Juhannuksena tehtiin onnistuneita tokotreenejä kuten paikkamakuuta kohtuuttomassa häiriössä sekä onnistuneet kaukot häiriössä.

Muuten meni koirien juhannus jaloissa peuhatessa. Zeldalla synkkasi selkeesti Hemmon kanssa, kun taas Minja ja Volvo pitivät huolta teiniosaston kismailusta. Zelda tosin viihtyi melko paljon omissa oloissaan ja piti tärkeimpänä tehtävänä auton vahtimista. Narttumaiseen luonteeseen toki kuuluu, että poikia täytyy hieman härnätä, kun eivät kuitenkaan saa kiinni.

Juhannusyönä jätettiin pojat kuitenkin vahtimaan taloa ja tytöt pääsivät mukaan Ruskilan koskelle kalastamaan ja vahtimaan kokkoa. Tämä reissu sai epäilemään, että jos virtsatientulehdus olisi iskenyt koskessa peuhaamisesta, mutta kaikella järjellä moinen oireilisi muutenkin kuin 1,5 tunnin aikaisena lorottamisena. Epäilen siis toistaiseksi hormooneita.

Loput tunnelmalliset otokset (C) Minttu Ruohomäki, kiitos näistä!

Hakua ja vielä kerran hakua

SBRY järjesti tänä vuonna tosiaan leirin, jolla päästiin treenaamaan hakua vieraissa maastoissa ja porukoissa. Meille nuo maastot oli kyllä melkoista luksusta Satakunnan tasankojen päälle. Koiralle oli selkeästi haastavaa lähteä mm. ylämäkeen ja usko loppui kesken.

Olisi pitäny varmaan kirjata heti ylös meidän treenit, kun eihän niitä enää kovin yksityiskohtaisesti muista. Samat ongelmat siellä kuitenkin esiin nousi kuin normaalistikin. Suoraan irtoaminen ei vaan toimi, joten sitä taidetaan tahkoa koko kesä. Tuoretta näkökulmaa saatiin kyllä tuohon tarkennusongelmaan, joka on ehkä enemmän sitä, että se maalimiesmotivaatio ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin olen ehkä kuvitellut vaan se itse etsiminen ja juokseminen hajun perässä vie voiton. Leikkiminen siis takaisin piiloille niin eiköhän se siitä taas lähde. Täytyy myös muistaa, että vaikka Zelda on varsin avoin briardi ja rakastaa vähän kaikkia niin se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin mamman tyttö.

Innostuin taas kaivelemaan hakuartikkeleita ja täällä on kyllä tosi hyvää asiaa, joka herättää ajatuksia:

Maalimiesvarma koira

Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus -vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.

Ehkä Zelda ei ole ihan puhtaasti lintukoira vaan siinä asuu se palvelus- ja paimenkoira ;)

Avoimuus ja ihmisistä pitäminen ei tosiaan ole yhtäkuin maalimiesvarma koira. Olen tuon artikkelin toki lukenut aikaisemminkin, mutta nyt se oli taas hyvä kaivella esiin ja antaa uskoa omalle tekemiselle.

Kyllä haku vaan on moniulotteinen ja kiehtova laji! Olen ihan koukussa ja mikä parasta mulla on oikeasti koira, jolla on kyllä kaikki henkiset ja fyysiset lähtökohdat kunnossa siihen. Helppo se ei missään nimessä ole, mutta sopii kuitenkin omaan käteen niin se on tärkeintä. Eikä meillä ole edelleen mikään kiire.

Leirillä tehtiin myös parit tottissessiot valvovan silmän alla. Hyvin pärjättiin omalla porukalla ja saatiin arvokkaita neuvoja ja ajatuksia. Ja sitä muistutusta. Välillä sitä menee tuon koiran kanssa totaalisen kädettömäksi, vaikka periaatteessa tietää, miten kuuluisi toimia. Hyvin Zelda jaksoi, vaikka hieman näkyi jossain kohtaan jo väsymystä. No ensin tokokoe, neljä sessiota maastossa ja kaksi tottista sekä leirielämää niin kyllähän sen jo vähän edes pitäisi mehuja viedä...

Leirillä oli kivaa ja näitä lisää :) Kivaa nähdä muitakin briardeja työntouhussa ja rotua tuntevilta saa kyllä aina hyviä neuvoja eteenpäin. Kiitos siis kaikille leiriläisille <3 p="">

RM-toko purkua

Helatorstaina oli briardien rotumestaruustoko ja siltä retkeltä ei jäänyt paljon jälkipolville kehumista. Sekä koira, että ohjaaja lienivät molemmat liian hektisessä mielentilassa ja toisaalta tiesin jo ennen koetta, että koira on vielä aika keskeneräisessä vaihteessa ja tällä kertaa epävarmuus purkautui tuohon ihanaan opittuun tapaan jaakata lintuja. Paikkamakuusta saatiin kymppi, seuraaminen meni ihan päin mäntyä ja se varmaan näkyi sitten ohjaajassa mikä aiheutti koiraan sitä epävarmuutta. Alussa koira jäi haaveilemaan taivaan olennoista ja ajautui väärälle puolelle, josta sitten ylikorjasi koko loppuseuraamisen painaen ja poikittaen. Maahanmenosta saatiin siitä huolimatta kymppi ja luoksarista saatiin seiska tosi kivalla stopilla, mutta ei lähtenyt ekalla käskyllä! Innostuin silti hyvästä stopista ja koira innostui kehuista ja päätti, että tässä seuraavan siirtymän aikana on hyvä tilaisuus palkata itsensä ihan tosissaan ja siihen jäi sitten meidän koe…

Teslan kanssa korkattiin voittaja vielä vähemmillä pisteillä, mutta paljon paremmalla fiiliksellä. Mulle oli valtavan iso juttu, että koira teki koko kokeen ajan hommia mun kanssa, vaikka keräsi vähän liikaa nollia. Paikkamakuussa jo vähän tiesin, että Tesla ei koko neljää minuuttia vesisateessa makaa. Se oli kuitenkin maannut  peräti 40s ennen kuin nousi ravistelemaan ja hilautui siitä istumaan ja hieman eteenpäin. Kyllähän sitä piilolta tullessa arvasi, että nolla napsahtaa, kun koira makaa n. puolitoista metriä edempänä kuin jätettäessä.

Seuraaminen oli  oikein kivaa, hyytyi loppuakohden ja saatiin siitä seiska. Istumisessa ei yllättäen voinut istua vaan kokeili, jos seisomisella selviäisiä. Vaadin kuitenkin istumaan eikä loppukoe hajonnut edes siihen! No varasti se kaikki noudot sitten. Ja ruudulla kyllä irtosi, tosin väärään paikkaan, luoksarin aloitusmerkille. Luoksari meni läpijuoksusti, mutta nollaantui, kun annoin lisäkäskyn stoppiin. Maahan ehkä meni, jos oikein muistan. Tunnarissa toi oikean, kun oli ensin maistanut paria väärää. Kaukot meni alkuun hyvin, mutta jostain syystä otti häiriötä jostain kehän ulkopuolelta ja jouduin kaksi viimeistä vaihtoa antamaan kaksoiskäskyt… hyvin epäteslamaista. No tärkeintä oli silti fiilis ja se, että meillä oli kehässä kivaa yhdessä nollista huolimatta. Saatiin ainakin intoa treenata tokoa, koska ei se koe ollut yhtään niin kamala, kun olin odottanut!

Noh Tesla lähti tästä mummolaan lomalle, joka on sattuneista syistä hieman venähtänyt  aiottua pidemmäksi…

Ja me suunnattiin Zeldan kanssa SBRY:n maastolajileirille, josta sitten jossain kohtaa ja loppuun pari kuvaa maistiaiseksi: