Tämän kesän schapendoesleiri on taasen takana ja pääohjelmanumerona meille oli siellä toko. Oheisohjelmana oli mätsäriä, jossa toimin tuomarina sekä tietysti spektaakkelimaiset arpajaiset. Osa koirakoista ahersi myös kiva koira kansalaisena -testin parissa.
Kouluttamassa meitä olivat Hollolan toko teamistä (HOT) Marko Vuorenmaa ja Aija Valli. Zelda pääsi onnekkaasti jälleen esittämään schapea ja tällä kertaa se meni lähes täydestä, kun kouluttajakin meni lankaan ja ihmetteli mutanttiversion kokoa. Pääsin myös Aijalla käymään Alman kanssa, kun Tuula ei jaksanut koko omaa vuoroaan Vidan kanssa. Alma oli aika säntäilevä, mutta tehtiin aika nappisuoritus luoksetulosta. Jäävät oli selkeästi haussa ja seuraamiseen treenattiin tiiviyttä vinoon kävelyn avulla.
Eli siis sekä Zelda, että Tesla olivat Markon ryhmässä. Lauantaina tehtiin Zeldan kanssa vasemmalle käännöksiä ja sain niihin hyviä ohjeita ja treenivinkkejä. Videolta katsottuan näytti myös todella toimivalta, joten ei ne meidän vasemmalle käännökset niin huonossa jamassa ole kuin kuvittelin. Suurin vika on ohjaajassa, joka juoksee niin lujaa, että ei yksinkertaisesti edes anna koiralle mahdollisuutta onnistua. Tokassa setissä katseltiin noudon palautusta ja siihen saatiin aikalailla samaa ohjeistusta mitä keväällä tehtiin Lentsun kanssa, joten eihän siinä ole kyse kuin treenin puutteesta!
Tesla ehti tehdä aika paljon juttuja. Ruudun hakemiseen saatiin uusi juttu. Sitä käytämme varmasti jonkin aikaa ja katsomme miten edistystä syntyy. Sitten treenattiin tunnarikapulan puremattomuutta. Tässä kohtaa rohkaistiin taas naksuttamaan, vaikka olen naksun noudossa hylännyt, koska uskon sen olevan osa syy siihen, että koira niin innokkaasti puree kaikkia kapuloita. Sitten tehtiin ihan perusasennon parannustreeniä. Eli koira oppisi tulemaan oikein korjaamatta. Ja sitten ehdittiin vielä katsoa luoksetulon stoppia ja tehtiin siinäkin uutta juttua.
Sunnuntaina oli sitten kokeenomaiset kisatreenit. Ensin pennut ja kokemattomat tekivät temppuradan, sitten oli nakkiluokka ja sitten vielä alokasluokka, jossa taisi olla peräti kymmenen koirakkoa. Zeldan kanssa halusin tehdä avoimen, vaikka sillä siellä olikin paljon kesken. Tehtiin ekaa kertaa paikkamakuu piiloon menemällä, emme siis ole harjoitelleet. Joskus kannattaa luottaa itseensä ja koiraansa sekä siihen, että jos se osaa maata paikoillaa, osaa se maata. Ja osasihan se! Teslan paikkamakuu oli just niinku pitikin myös. Kehäänmeno oli kyllä kaamee, eli ei ollu mukana mun kaa vaan juoksi kehän laitaan moikkaamaan tuttuja... siis schape.
Zeldan seuraaminen oli kokeessa kivaa ja siitä koira sai ihan kehujakin, mutta omistaja ei. Kävelen aivan liian lujaa. Ja tosiaan koira kykenisi tekemään ne käännökset ja meno olisi harmoonisempaa. Sama sitten toistuu jäävissä eli itse kun hiihdän hullua vauhtia niin, vaikka koira tekee jäävät niin näyttäisi paremmalta, jos meno olisi rauhallisempaa. Ja sitten ne ylimääräiset avut, mistä niitä oikein tulee ja miten niistä pääsee eroon? Voi itku ja apua. No täytyy kattella videoita kyllästymiseen ja pitää ne mielessä, kun seuraavan kerran hiihtää!!!
Lopussa tulikin sitten esiin Zeldan osaamattomuus. Luoksetulossa kävi kyllä pien kämmi, kun joku idiootti heitte sen patukan kehänauhan viereen ja se bongas sen ja sitten se bongas sudenkorennot, mutta se silti pysähty kahella käskyllä, mutta loppuosa meni pieleen. Nouto meni muuten hyvin osaamistasoon, mutta koira nousi seisomaan, mitä se ei koskaan ole tehnyt, mutta mä en ota innokkuuteen perustuvia virheitä liian vakavasti. Luovutus täytyy vaan treenata kuntoon. Jäävissä liikkuri piti kapulaa kädessään eikä Zelda päässyt siitä irti vaan jäi koomaamaan kapulaa ja vaihtoi kapulan sudenkorentoihin. Eli täytyy treenata niin, että liikkurilla on kapula! Sitten se kyllä teki ihan ok kaukot, vähän jähmeästi lähti, mutta pikkuhiljaa sytty. Hyppyähän Zelda ei osaa eikä osannut ja sitten tuli niitä sudenkorentoi ja muuta kivaa.
Teslalla ei ihan riittänyt moottoria tehdä voittajaa kunnolla helteessä. Seuraaminen oli just niin kamalaa, kun se voi olla. Sitten se bongas namikipon ruudussa ja karkasi sinne kunnes tuli ruudun aika eikä enää viitsinyt juosta. Luoksetulossa se kyttäs sitä kokoajan ja lähti tulemaan hitaasti, pysähty käskytä, mutta sinkosi ruutuun. Noudoissa se ei ollut yhtään oma itsensä. Yleensä se nousee noudoissa, mutta nyt se oli ihan että "mä en tajuu tai jaksa". Olin siis hyvin hämmentynyt, miten se kaukoissa kokosi itsensä ja teki ne hienosti aikaisempaan suoritukseen nähden. Eka vaihto taisi vaatia kaksoiskäskyn ja istu-seiso se tuli eteenpäin, mutta muuta huomauttamista ei tainnut itse vaihdoista löytää markokaan. Jotain positiivistä niin kehäänmenoa lukuunottamatta Tesla ei karannut kehästä :D
Mä oon jotenkin Teslasta hyväksynyt sen, että se on hieman tuulella käyvä ja olen ollut sen kanssa kuitenkin kokeessa, jossa se on ollut ihan huippu ja sitten taas ihan kaameissa kokeissa. En siis masennu sen huonoista suorituksista vaan meille pääasia tokon treenaamisessa on sen hauskuun ja uskon, että sillä asenteella silti voidaan joskus ilman kiirettä saavuttaa se TVA-arvo. Koitetaan asennoitua tohon agilityyn hieman vakavammin ;)
Zelda 2v olen kyllä kauheen ylpee ja vaikkei kukaan muu usko niin mä tiedän, että siitä tulee vielä huippu tokokoira, kun vaan jaksan tehdä töitä. Ja eniten mun täytyy tehdä töitä itseni kanssa. Niin kirjallisessa ja suullisessa palautteessa tuli esiin, että mun täytyisi tehdä paljon kokeenomaista treeniä, ei siis tarvitse aina tehdä koko luokkaa vaan ihan myös muutamia liikkeitä putkeen liikkuroituna, jotta oppisin käyttäytymään rennosti koetilanteissa. Tietty se ois huippua, kun olisi treenikavereita, jotka olisivat yhtä tarkkoja ja jaksaisivat intesiivisesti puuttua jokaiseen virheeseen ja päännykäytykseen. Kouluttajilla oli kyllä rankka päivä helteessä, molemmilla, kun vetivät pitkän kisatreenin läpi ja jaksoivat puuttua jokaiseen asiaan ja vielä puhua niistä pitkät saarnat. Toko on kuitenkin hienosäätöä ja pienillä asioilla on merkitystä. Meillä ne asiat tosin ovat paikoin vielä hyvin suuria :D Ja mä vielä muistan miten Zelda juoksenteli päättömänä lintujen perässä toukokuun koulutuksessa tai vuosi sitten se ei suostunut palauttamaan patukkaa yms. pientä kivaa ja hei me ollaan päästy kaikista näistä yli, joten päästään kyllä muustakin! Ohjaajalla sen sijaan on kivisempi tie edessä oman päänuppinsa kanssa.
Kiitokset Katille leirin järkkäilystä ja loistavista kouluttajista. Nyt on taas eväitä eteenpäin ja täytyy muistaa pitää kaikista ajautksista kiinni ja noudattaa niitä. Ja ottaa paljon videolle omaa sätkynukkeiluaan niin ehkä se siitä paranee...
Kouluttamassa meitä olivat Hollolan toko teamistä (HOT) Marko Vuorenmaa ja Aija Valli. Zelda pääsi onnekkaasti jälleen esittämään schapea ja tällä kertaa se meni lähes täydestä, kun kouluttajakin meni lankaan ja ihmetteli mutanttiversion kokoa. Pääsin myös Aijalla käymään Alman kanssa, kun Tuula ei jaksanut koko omaa vuoroaan Vidan kanssa. Alma oli aika säntäilevä, mutta tehtiin aika nappisuoritus luoksetulosta. Jäävät oli selkeästi haussa ja seuraamiseen treenattiin tiiviyttä vinoon kävelyn avulla.
Eli siis sekä Zelda, että Tesla olivat Markon ryhmässä. Lauantaina tehtiin Zeldan kanssa vasemmalle käännöksiä ja sain niihin hyviä ohjeita ja treenivinkkejä. Videolta katsottuan näytti myös todella toimivalta, joten ei ne meidän vasemmalle käännökset niin huonossa jamassa ole kuin kuvittelin. Suurin vika on ohjaajassa, joka juoksee niin lujaa, että ei yksinkertaisesti edes anna koiralle mahdollisuutta onnistua. Tokassa setissä katseltiin noudon palautusta ja siihen saatiin aikalailla samaa ohjeistusta mitä keväällä tehtiin Lentsun kanssa, joten eihän siinä ole kyse kuin treenin puutteesta!
Tesla ehti tehdä aika paljon juttuja. Ruudun hakemiseen saatiin uusi juttu. Sitä käytämme varmasti jonkin aikaa ja katsomme miten edistystä syntyy. Sitten treenattiin tunnarikapulan puremattomuutta. Tässä kohtaa rohkaistiin taas naksuttamaan, vaikka olen naksun noudossa hylännyt, koska uskon sen olevan osa syy siihen, että koira niin innokkaasti puree kaikkia kapuloita. Sitten tehtiin ihan perusasennon parannustreeniä. Eli koira oppisi tulemaan oikein korjaamatta. Ja sitten ehdittiin vielä katsoa luoksetulon stoppia ja tehtiin siinäkin uutta juttua.
Sunnuntaina oli sitten kokeenomaiset kisatreenit. Ensin pennut ja kokemattomat tekivät temppuradan, sitten oli nakkiluokka ja sitten vielä alokasluokka, jossa taisi olla peräti kymmenen koirakkoa. Zeldan kanssa halusin tehdä avoimen, vaikka sillä siellä olikin paljon kesken. Tehtiin ekaa kertaa paikkamakuu piiloon menemällä, emme siis ole harjoitelleet. Joskus kannattaa luottaa itseensä ja koiraansa sekä siihen, että jos se osaa maata paikoillaa, osaa se maata. Ja osasihan se! Teslan paikkamakuu oli just niinku pitikin myös. Kehäänmeno oli kyllä kaamee, eli ei ollu mukana mun kaa vaan juoksi kehän laitaan moikkaamaan tuttuja... siis schape.
Zeldan seuraaminen oli kokeessa kivaa ja siitä koira sai ihan kehujakin, mutta omistaja ei. Kävelen aivan liian lujaa. Ja tosiaan koira kykenisi tekemään ne käännökset ja meno olisi harmoonisempaa. Sama sitten toistuu jäävissä eli itse kun hiihdän hullua vauhtia niin, vaikka koira tekee jäävät niin näyttäisi paremmalta, jos meno olisi rauhallisempaa. Ja sitten ne ylimääräiset avut, mistä niitä oikein tulee ja miten niistä pääsee eroon? Voi itku ja apua. No täytyy kattella videoita kyllästymiseen ja pitää ne mielessä, kun seuraavan kerran hiihtää!!!
Lopussa tulikin sitten esiin Zeldan osaamattomuus. Luoksetulossa kävi kyllä pien kämmi, kun joku idiootti heitte sen patukan kehänauhan viereen ja se bongas sen ja sitten se bongas sudenkorennot, mutta se silti pysähty kahella käskyllä, mutta loppuosa meni pieleen. Nouto meni muuten hyvin osaamistasoon, mutta koira nousi seisomaan, mitä se ei koskaan ole tehnyt, mutta mä en ota innokkuuteen perustuvia virheitä liian vakavasti. Luovutus täytyy vaan treenata kuntoon. Jäävissä liikkuri piti kapulaa kädessään eikä Zelda päässyt siitä irti vaan jäi koomaamaan kapulaa ja vaihtoi kapulan sudenkorentoihin. Eli täytyy treenata niin, että liikkurilla on kapula! Sitten se kyllä teki ihan ok kaukot, vähän jähmeästi lähti, mutta pikkuhiljaa sytty. Hyppyähän Zelda ei osaa eikä osannut ja sitten tuli niitä sudenkorentoi ja muuta kivaa.
Teslalla ei ihan riittänyt moottoria tehdä voittajaa kunnolla helteessä. Seuraaminen oli just niin kamalaa, kun se voi olla. Sitten se bongas namikipon ruudussa ja karkasi sinne kunnes tuli ruudun aika eikä enää viitsinyt juosta. Luoksetulossa se kyttäs sitä kokoajan ja lähti tulemaan hitaasti, pysähty käskytä, mutta sinkosi ruutuun. Noudoissa se ei ollut yhtään oma itsensä. Yleensä se nousee noudoissa, mutta nyt se oli ihan että "mä en tajuu tai jaksa". Olin siis hyvin hämmentynyt, miten se kaukoissa kokosi itsensä ja teki ne hienosti aikaisempaan suoritukseen nähden. Eka vaihto taisi vaatia kaksoiskäskyn ja istu-seiso se tuli eteenpäin, mutta muuta huomauttamista ei tainnut itse vaihdoista löytää markokaan. Jotain positiivistä niin kehäänmenoa lukuunottamatta Tesla ei karannut kehästä :D
Mä oon jotenkin Teslasta hyväksynyt sen, että se on hieman tuulella käyvä ja olen ollut sen kanssa kuitenkin kokeessa, jossa se on ollut ihan huippu ja sitten taas ihan kaameissa kokeissa. En siis masennu sen huonoista suorituksista vaan meille pääasia tokon treenaamisessa on sen hauskuun ja uskon, että sillä asenteella silti voidaan joskus ilman kiirettä saavuttaa se TVA-arvo. Koitetaan asennoitua tohon agilityyn hieman vakavammin ;)
Zelda 2v olen kyllä kauheen ylpee ja vaikkei kukaan muu usko niin mä tiedän, että siitä tulee vielä huippu tokokoira, kun vaan jaksan tehdä töitä. Ja eniten mun täytyy tehdä töitä itseni kanssa. Niin kirjallisessa ja suullisessa palautteessa tuli esiin, että mun täytyisi tehdä paljon kokeenomaista treeniä, ei siis tarvitse aina tehdä koko luokkaa vaan ihan myös muutamia liikkeitä putkeen liikkuroituna, jotta oppisin käyttäytymään rennosti koetilanteissa. Tietty se ois huippua, kun olisi treenikavereita, jotka olisivat yhtä tarkkoja ja jaksaisivat intesiivisesti puuttua jokaiseen virheeseen ja päännykäytykseen. Kouluttajilla oli kyllä rankka päivä helteessä, molemmilla, kun vetivät pitkän kisatreenin läpi ja jaksoivat puuttua jokaiseen asiaan ja vielä puhua niistä pitkät saarnat. Toko on kuitenkin hienosäätöä ja pienillä asioilla on merkitystä. Meillä ne asiat tosin ovat paikoin vielä hyvin suuria :D Ja mä vielä muistan miten Zelda juoksenteli päättömänä lintujen perässä toukokuun koulutuksessa tai vuosi sitten se ei suostunut palauttamaan patukkaa yms. pientä kivaa ja hei me ollaan päästy kaikista näistä yli, joten päästään kyllä muustakin! Ohjaajalla sen sijaan on kivisempi tie edessä oman päänuppinsa kanssa.
Kiitokset Katille leirin järkkäilystä ja loistavista kouluttajista. Nyt on taas eväitä eteenpäin ja täytyy muistaa pitää kaikista ajautksista kiinni ja noudattaa niitä. Ja ottaa paljon videolle omaa sätkynukkeiluaan niin ehkä se siitä paranee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti