Haku ammuntaa

Kevät alkaa lähestyä uhkaavasti ja sitä myötä ahdistus maastolajien harrastamisesta. Haaveilen PK-hausta tosissani ja kilpailemisesta sillä saralla. Se vaan on hieman hankalaa ilman hakuporukkaa ja maalimiehiä. Yritin jo syksyllä saada muutamia ihmisiä innostumaan, että pistetään oma porukka pystyyn, mutta ei kukaan tainnut olla yhtä tosissani kuin minä =) ja onhan haku aikaa vievä harrastus…

Jälkeä olisi helppo talloa itsekseen, mutta yksin treenaaminen on niin kamalan tylsää ja lopulta myös turhauttavaa. Varsinkin, jos ei ole yhtään varma mitä tekee.

Teslan kanssa ollaan käyty pelastuskoiratreeneissä, mutta maalimies mörköilyn takia olin jo päättänyt luovuttaa touhusta. Mä tykkään pelastuskoiratouhuista ja oman ajan puitteissa olen mieluusti kaikessa mukana. Ilmeisesti olen kuitenkin sen verran kilpailuviettinen, että mulle tärkeämpää on kouluttaa koiraani tavoitteellisesti kuin toimia itse hälyryhmässä (ilman koiraa) ja ylläpitää omia taitojani. Toistaiseksi parhaat mahdollisuudet päästä hakuilemaan on kuitenkin molempien koirien kanssa pelastuskoiratreenien puitteissa. Ei siinä, että treenaamisessa niiden puitteissa mitään vikaa olisi, mutta kun itse ei ole ihan niin tietoinen miten treenata ja toimia kuin agissa ja tokossa ja tavoitteet tosiaan ovat kilpailemisessa PK-puolella, niin hetkittäin tulee pieniä paniikinomaisia, että ollaan menossa metsään. Ja koskaan ei voi treeneihin mentäessä tietää paljon on porukkaa treenaamassa, pääseekö sille alueelle minne suunnitteli, pääseekö tekemään tuulitreeniä vai ottaako vaan jotain pientä maalimiesmotivaatiota… Ja mitä sitten, jos treenit ei mene  niin kuin suunnitteli?

Olin nyt sitten päättänyt, että en ala vängätä tuulitreenien suhteen vaan otetaan ihan motivaation kannalta ensin pari haamua ruokapalkalla ja sitten pari leikittämistä, peräänlähtöä ja lelupalkkaa.  Ja niinhän siinä kävi, että ruokapalkka oli ekan maalimiehen jälkeen ympäri sammalikkoa ja toisen ukon kohdalla piti muutamaan otteeseen käydä tarkastamassa, että kaikki raksut tuli varmasti syötyä. Ei siis enää turvotettuja nappuloita kissanruualle kuorrutettuna Zeldalle. Lelupalkkaan siirtyminen oli yllättävän nihkeää. No ei se vaikeaa ollut, mutta siihen nähden mikä saalisvietti tuolla normaalisti on niin minun mielestä mietti ainakin sekunnin liikaa ennen kuin tajusi käydä leluun. Tässä kohtaa kuitenkin motivaatio lähteä lelun ja maalimiehen perään oli sitä luokkaa, että ei olisi enää vähempää voinut kiinnostaa mikään ruoka missään sammalten seassa. Neljäs maalimies olikin sitten onnistunut kaikin puolin. Vauhti on, into on, motivaatio on… Miten näistä nyt rakentelisi sitä hakua?

Tästä päästään Teslaan, joka voisi kyllä ottaa ripauksen kaikkea Zeldalta ja opettaa nenän käytön ja etsimisen vastapalkkioksi niin mun ei tarvisi murehtia moisia. Oikeastaan Teslallakin on motivaatio hommaan, mutta itsevarmuus puuttuu. Meidän treeni meni niin, että helpommalla puolella eli sieltä missä tuuli oli kaksi valmista ja toisella puolella kaksi haamua. Tesla oli ehkä talvi kohmeessa, mutta kyllä mä väitän, että se tiesi mitä tehdä. Edellinen treenaaja vaan onnistui tulemaan Teslan näköpiiriin alueen sivusta ja sitä piti mörköhaukkuilla. Käskin vaan kävellä porukkaan muina miehinä ja päästiin jatkamaan. Etenin koiran kanssa sen verran keskilinjalta, että päästiin ikävän kohdan yli. Pienellä patistelulla ja kannustamisella pääsi taas juonesta kiinni ja tuuhean kuusen juurelta löytyi ukko. Suoraan maalimiehelle ei juostu, mutta Tesla teki kuitenkin itse ratkaisunsa ja meni maalimiehelle. Ja tämä oli jo voitto meille! Hieman oli vielä seuraavalla epäröintiä, mutta loppua kohden touhu parani huomattavasti ja metsästä ei olisi voinut pois tulla…

Sen verran kivat fiilikset jäi kuitenkin treeneistä, että päätin maksaa molempien koirien treenimaksut. Teslasta tuskin koskaan tulisi PK-puolen hakukoiraa, vaikka schapeilla oikeudet olisi, nythän ei ole. Sen irtoaminen syvälle ja työskenteleminen pistoin ei ole kovin vakuuttavaa. Nenäänsä se kuitenkin saa käyttää ja etsii sitkeästi. Minkään sortin pakotteet tai kiellot eivät tule laatuunsa eikä niitä oikein tarvitakaan. Maalimiehiltä kuitenkin vaaditaan koiranlukutaitoa eli milloin auttaa koiraa ja minkä verran. Teslahan tekee sitä, että kun löytää maalimiehen ja saa näkökontaktin, pysähtyy arvioimaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa päättää, että tyyppi on liian epäilyttävä. Ei se niitä epäilyttäviä metsään unohda, mutta ei se silti laatuunsa sovi. Haukkuvaa koiraa Teslasta tuskin koskaan tulee, mutta jaksanko mä tosiaan opettaa sille rullailmaisun näillä eväin?

Zeldan kanssa ongelma on lähinnä se, että tahtoisin tehdä pohjat sen verran hyvin, että myöhemmin ei tarvitsisi keskittyä pelkkiin ongelmien korjailuihin ja paikkailuihin. Täytyy varmaan kaivaa kaikki nettiartikkelit ja canis- sekä PK-lehdet, joissa on aiheesta kirjoituksia ja ryhtyä niiden pohjalta tosissaan luomaan treenisuunnitelmia. Ilmaisun suhteen en osaa olla huolissani, uskon, että Zeldalle sopii niin haukku tai rulla, kumman vain koen paremmaksi sille opettaa. Ja kyllä Zeldasta voisi pelastuskoirakin tulla, aivan varmasti, mutta kyllä me ainakin yksi tunnus halutaan kilpailupainoitteisemmalta puolelta hakea, vaikka sitten keskityttäisiinkin tositoimiin.

Aluilla meillä vielä kaikki on, mutta pikkuhiljaa voisi alkaa myös toimia…

Loppuun Pohjan Piian ottama uskottava otos pienestä hakueläimestä schapendoesleiriltä vuodelta 2010: