Varoitus! Ajatusvirtaa päivän koulutuksista oman muistin virkistämiseksi, tekstin laatu ja asiavirheet sen mukaisia. Paljon tuli taas asiaa, oppia ja sulateltavaa yön yli!
Tänään pääsivät molemmat tytöt Vapun motivointitunneille. Aloitettiin pentujen kanssa, Zeldalla ja Hups –bortsulla oli toinen leikkikaksari. Hirveästi tuli asiaa ja onneksi Sannalla on taas edes osa videolla, tällä kertaa ei ollut hovivideokuvaaja Marko mukana.
Alkuun tuli oppitunti olemisesta ja rauhoittumisesta. Oikein hyviä käytännön neuvoja mistä ja miten pidetään kiinni kunnes rauhoittuu. Vöyhäämistä ei tarvi sallia ja siihen puututaan rauhallisin ja varmin ottein. Ihanku mun oikeesti kiltti pentu ois vähän päässyt dominoimaan?
Zelda osaa leikkiä ja irtoaa kuolleelle lelulle, joten harjoiteltiin nyt sitä, kun se lelupalkalle päästessään rallattelee lelunsa kanssa. Lelu oli narussa ja sitten leikkimään koiran kanssa ja vaihto toiseen leluun. Koiraa pannasta kiinni ja lelusta irti ja ”kiitos”. Sitten harjoiteltiin, että lelua ei tarvi piilotella taskuihin ja selän taa vaan kun lelu on ”mun” niin mä myös pidän sitä ja koiran ei tarvi hyökätä ilman lupaa ”lelu”. Luonnollisesti tulivat molemmat sanat leikkiin ja Zeldalla oli nopeat hoksottimet, tajus hyvin mistä kyse. Listataan vähän mitä jäi mieleen:
· Z tykkää vetää, vetäessä hyvä puruote, joten enemmän saan itse olla peruuttavana osapuolena
· Pennun voi kytkeä leikin lopussa ja antaa vielä voittaa pois otetun lelun ja kanniskella sitä
· Lelun vaihdossa pitää olla itse sen toisen lelun kanssa hauskempaa kuin pennulla omansa
· Zeldalta saa alkaa vaatia jo jotain tehtävää ennen lelulle pääsyä
· ”Istu” vihje kuten muut, mitkä muka osaa niin treeniin käden seläntakana turhia heilumatta, että oppii oikeasti sanat. Käytän ihan liikaa turhia eleitä. Juu kuultu on jo monesti aiemmin, sählä mikä sählä.
· Yllä mainitut pohjatyötä mm. Agin startteihin sekä tokon irtoaviin liikkeisiin
· Ja tosiaan työalle, että riittää kun sanon ”mun” niin lelu on oikeasti minulla eikä sitä tarvi piilotella
· Riina! Lopeta se sättääminen, rauhoitu, vedä syvään henkeä, opeta se myös koiralle. Ja ne turhat eleet kankkulan kaivoon, kiitos ;)
Sannalta ja Hupsilta pitää varastaa lisää muistilistalle asiaa.
Isojen tyttöjen kanssa keskityttiin enemmän malttiin, sen hallintaan ja sitten sain vähän vihjeitä miten sitä turhaumaa, jota on ennenkin meille tarjottu voi hyvin hyödyntää ilman, että koira alkaa hyppiä silmille. Niin Tesla on myös päässyt vähän dominoimaan. Silloin, kun ei kouluteta niin voi vähän matalasti ärähtää ja kehua, kun on rauhassa. Tätä ei voi sanoin selittää, tehosi hetkellisesti jopa Saran haukkuun.
Teslan vilkkauden hallintaa otettiin aseeksi ”konekivääripalkkaus”. Tätä treenattiin paikalla makuussa eli koiralle syötetään nakkia oikeasti koirallinen alkuun ja eteen voi jättää targetti palkan ja tästä edetään. Rauhoitti kummasti. Eli tätä voisi käyttää tokossa kaikessa mikä vaatii sitä odottamista, esim ihan kaukojen asennoissa. Vilkkaus kuin ylivilkkaus on luonteenpiirre eikä sille mitään mahda, sen kanssa vaan pitää opetella elämään eikä meillä kaikki asiat ole ihan niin yksinkertaisia. Ja kuten huomasi niin Tesla sättäs siinä maatessakin kaikkea… eli nannalla pyritään rauhoittaa niin, että myös ne tassut on maassa ja se pään liike… ihan mahdotonta :D Huonosti selitetty, mutta oletan itse ymmärtäväni. Ja tää saatto tulla videolle.
Sitten tosiaan käytiin sitä, että mä voin olla ihan rauhassa ja komentaa koiraa haukkumisesta, näpsimisestä yms. Mutta sitten kun päätän, että nyt tehdään hommia niin voin näillä keinoin herättää. Kokeiltiin putkelle lähettämistä vähän sättäämällä alkuun ja aika kivasti se lähti ja mistään rallattelu putkesta ei ollu tietoakaan! Lopulta asiat ovat vallan yksinkertaisia, pitää vaan itse päättää missä mennään ja toimia niin, koiralle reilusti.
Ja kuten Vappu loppuun totesi, että ”valtavasta saarnamäärästä” huolimatta, muistakaa ennen kaikkea pitää koirienne kanssa hauskaa, niin mehän otimme neuvosta vaarin ja ajelimme vielä sirkustorille tokoilemaan!
Alkuun piti vähän poseerata:
Sitten seuraamista:
Ei tuu palkkaa, vaan "oho":
Tulee palkkaa:
Ruutuun lähetys (ja aivan turhaan toi käsi tossa heiluu):
Ja lelupalkka ja sen kanssa rallattelu (juuri niinkuin ennen opeteltiin...):
Siis näin sen piti mennä:
Tesla sai noutaa:
Sekä säädettiin ruudun kanssa sekä merkin kautta, että ilman. Merkkitreeniä tiedossa!
Ja sitten vielä luoksetullen:
Kiitos taas Sannalle kuvista, blogin lukijoille valittu kokoelma, naamakirjassa enempi. Jos pääsen skannerin kimppuun niin tiedossa saattaa olla lomapäivien aikana myös nostalgia postailua ;) Kyllä hyvät treenit ja ihanat koirat piristää tätä mustaa joulua kummasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti