Ainakin hetkellisesti, mutta nautitaan nyt tästä vähästä lumesta ja kurattomuudesta. Lisää saisi tulla!
Ollaan tyttöjen kanssa keskitytty aika paljon Kirvatsissa ulkoiluun. Ja mennään sinne lähes tulkoon aina autolla, jos en saa koiratonta lenkkiseuraa, koska hermot ei kestä kävellä noiden kahden kanssa keskustan läpi, mutta ehkä joku kaunis päivä. Kirvatsissa on paljon etuja, kun näkee kokoajan ympärilleen eikä pääse vastaantulijat yllättämään.
Auringosta huolimatta kuvien laatu on hieman vaihtelevaa:
...vika lienee kuvaajassa. Kyllä toi Canon S7000 saa mun tason kuvaajalle kelvata :)
Keskipäivän aurinko.
Näin palkataan pentu luoksetulosta, kun taskussa ei ole nameja:
En tiedä miksi, mutta minusta tässä kuvassa Zelda näyttää oikeasti briardilta:
Zelda on huomattavasati kuvauksellisempi kuin näyttelypuudeli. Tesla kiinnostaa erityisesti nyt juoksujen jälkeen lähinnä haistella haistelemisen ilosta ja siitä se nauttii. Zeldan päähän on täytynyt iskostaa, että Tesla saa haistella rauhassa. Tesla meinaa välillä vähän suutahtaa ja eihän Zelda sitä usko vaan meinaa sanoa takaisin. No onneksi on olemassa äiti, jolle voi tilittää koiraongelmista ja yhden lenkin ulkoilun ajaksi otin oikein kunnon itkupotkuraivari asenteen mukaan ja toiste ei ole tarvinnut. Seuraavalla lenkillä riitti "perkele" ja pieni karvoista nyppäsi, jos ei huomio muuten käänny. Ja sitten pieni jäähy hihnassa, jos ei meinaa rauhoittua. Tänään mentiin pelkällä "nätisti" ja senkin käyttö vähenee. Zelda alkaa itse hahmottaa rajansa. Kertaakaan ei ole jyrännyt Teslaa ensimmäisen kerran jälkeen, josta suutuin ihan kunnolla. Ja näkee sen Teslastakin, että luottaa siihen, että mä pidän huolen, jos pennulla keittää nurin. Ei voi Zeldaa tyhmäksi sanoa, sillä aika nopeasti se oppii ymmärtämään, että missä menee raja. Kohno mikä kohno siitä ei kyllä ylipääse. Ja onneksi se saa omia briardihepuleitaan ja osaa rallattaa ihan ilman Teslaa. Harvakseltaan tuolla tulee joku lenkkeilijä vastaan ja tähän mennessä on toiminut niin, että kytken Zeldan ja Teslalle sanon "ohi". Tuntuu kyllä, että käsky on enemmän vastaantulijoille. Luo uskottavuutta, että koiran pitäisi heidät ohittaa ja kiinnittävän paljon vähemmän huomioita, jos Tesla meinaa mennä haistelemaan. Jostan syystä se vapaana ollessaan haukkuu ihmisiä paljon vähemmän. Eli siihenkin käytökseen vika taitaa olla vain ja ainoastaan hihnan toisessa päässä, mutta niinhän se aina... Sama se näyttelykehässä väisti tuomaria Markon handlaamana paljon vähemmän... No ennenkaikkea yhteiselo on sujuvaa myös lenkkeillessä! Kotioloissahan nuo ovat ihan unelmapari, toistaiseksi ei ole ollut minkäänmoisia merkkejä mistään mustasukkaisuuksista huomion, lelujen tai ruuan suhteen. Seuraava haaste onkin mahdoton tehtävä, kun pitäs opettaa Zelda odottamaan treenivuoroaan. Vinkkejä otetaan vastaan miten se tapahtuu, jos vaihtoehtona ei ole häkki tai toinen huone ;) Tesla oppi sen vähän, kun ittestään. Se on oppinut kaikki tommoset jutut sen jälkeen, kun oltiin Vapun motivaatioklinikalla... hmm. Malttileikeistä on todistettavasti ollut hyötyä?
Zelda täytti eilen 6kk. Se alkaa olla iso tyttö, vaikka kasvua on vielä jäljellä. Luonteeltaan se on ollut kyllä ihan superi. Juuri sitä mitä toivoin. Eli suhtautuu aikalailla kaikkiin ihmisiin varauksettoman iloisesti ja taistelutahtoa löytyy. Paljon käytän lelupalkkaa, kun taas Teslan kanssa se leikkiminen on vieläkin työnalla. Ja ahneutta löytyy. Ja sitten tuo on just semmonen ylikonen sylivauva, joka tykkää tulla ihan viereen, sopii mulle :) Saa koskea, halia ja paijata sitten Teslankin edestä. Ja sitten, jos se ei tunnu heti tajuavan jotain asiaa niin voin aina treeniä Teslan kanssa todistaakseni itselleni, että en ole toivoton koirankouluttaja ja Zelda osaa sitten yleensä jo seuraavalla treenikerralla ;)
Päivä, jota Tesla ikävöi:
Ollaan tyttöjen kanssa keskitytty aika paljon Kirvatsissa ulkoiluun. Ja mennään sinne lähes tulkoon aina autolla, jos en saa koiratonta lenkkiseuraa, koska hermot ei kestä kävellä noiden kahden kanssa keskustan läpi, mutta ehkä joku kaunis päivä. Kirvatsissa on paljon etuja, kun näkee kokoajan ympärilleen eikä pääse vastaantulijat yllättämään.
Auringosta huolimatta kuvien laatu on hieman vaihtelevaa:
Näin palkataan pentu luoksetulosta, kun taskussa ei ole nameja:
Zelda on huomattavasati kuvauksellisempi kuin näyttelypuudeli. Tesla kiinnostaa erityisesti nyt juoksujen jälkeen lähinnä haistella haistelemisen ilosta ja siitä se nauttii. Zeldan päähän on täytynyt iskostaa, että Tesla saa haistella rauhassa. Tesla meinaa välillä vähän suutahtaa ja eihän Zelda sitä usko vaan meinaa sanoa takaisin. No onneksi on olemassa äiti, jolle voi tilittää koiraongelmista ja yhden lenkin ulkoilun ajaksi otin oikein kunnon itkupotkuraivari asenteen mukaan ja toiste ei ole tarvinnut. Seuraavalla lenkillä riitti "perkele" ja pieni karvoista nyppäsi, jos ei huomio muuten käänny. Ja sitten pieni jäähy hihnassa, jos ei meinaa rauhoittua. Tänään mentiin pelkällä "nätisti" ja senkin käyttö vähenee. Zelda alkaa itse hahmottaa rajansa. Kertaakaan ei ole jyrännyt Teslaa ensimmäisen kerran jälkeen, josta suutuin ihan kunnolla. Ja näkee sen Teslastakin, että luottaa siihen, että mä pidän huolen, jos pennulla keittää nurin. Ei voi Zeldaa tyhmäksi sanoa, sillä aika nopeasti se oppii ymmärtämään, että missä menee raja. Kohno mikä kohno siitä ei kyllä ylipääse. Ja onneksi se saa omia briardihepuleitaan ja osaa rallattaa ihan ilman Teslaa. Harvakseltaan tuolla tulee joku lenkkeilijä vastaan ja tähän mennessä on toiminut niin, että kytken Zeldan ja Teslalle sanon "ohi". Tuntuu kyllä, että käsky on enemmän vastaantulijoille. Luo uskottavuutta, että koiran pitäisi heidät ohittaa ja kiinnittävän paljon vähemmän huomioita, jos Tesla meinaa mennä haistelemaan. Jostan syystä se vapaana ollessaan haukkuu ihmisiä paljon vähemmän. Eli siihenkin käytökseen vika taitaa olla vain ja ainoastaan hihnan toisessa päässä, mutta niinhän se aina... Sama se näyttelykehässä väisti tuomaria Markon handlaamana paljon vähemmän... No ennenkaikkea yhteiselo on sujuvaa myös lenkkeillessä! Kotioloissahan nuo ovat ihan unelmapari, toistaiseksi ei ole ollut minkäänmoisia merkkejä mistään mustasukkaisuuksista huomion, lelujen tai ruuan suhteen. Seuraava haaste onkin mahdoton tehtävä, kun pitäs opettaa Zelda odottamaan treenivuoroaan. Vinkkejä otetaan vastaan miten se tapahtuu, jos vaihtoehtona ei ole häkki tai toinen huone ;) Tesla oppi sen vähän, kun ittestään. Se on oppinut kaikki tommoset jutut sen jälkeen, kun oltiin Vapun motivaatioklinikalla... hmm. Malttileikeistä on todistettavasti ollut hyötyä?
Zelda täytti eilen 6kk. Se alkaa olla iso tyttö, vaikka kasvua on vielä jäljellä. Luonteeltaan se on ollut kyllä ihan superi. Juuri sitä mitä toivoin. Eli suhtautuu aikalailla kaikkiin ihmisiin varauksettoman iloisesti ja taistelutahtoa löytyy. Paljon käytän lelupalkkaa, kun taas Teslan kanssa se leikkiminen on vieläkin työnalla. Ja ahneutta löytyy. Ja sitten tuo on just semmonen ylikonen sylivauva, joka tykkää tulla ihan viereen, sopii mulle :) Saa koskea, halia ja paijata sitten Teslankin edestä. Ja sitten, jos se ei tunnu heti tajuavan jotain asiaa niin voin aina treeniä Teslan kanssa todistaakseni itselleni, että en ole toivoton koirankouluttaja ja Zelda osaa sitten yleensä jo seuraavalla treenikerralla ;)
Päivä, jota Tesla ikävöi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti