perjantai 6. toukokuuta 2011

Motivaatioklinikka Part 2

Eilen ajeltiin juoksuisen nartun kanssa Turun kautta Helsinkiin opettelemaan leikkimistä Vappu Alatalon motivaatioklinikan kakkososalle. Onneksi pääkaupunkiseudulla on yksityisiä halleja, joissa lähes poikkeuksetta saa treenata myös juoksuisen nartun kanssa. Toki juoksuiset nartut on asiallista pitää poissa viikkotreeneistä, mutta poikkeustapauksissa mielestäni olisi ihan ok tuoda ne koulutuksiin. Onhan niitä näyttelyissä ja arvokisoissa =)

Lähti hieman asian vierestä. Jätin taas ooppelin parkkiin ohitustien varteen city marketin pihaan ja hyppäsin Anskun kyytiin ja Tesla pääsi Vitin kanssa takapoksiin. Hienosti se osaa matkustaa vieraassa autossa, vaikka näköyhteys muhun oli olematon. Normaalisti se on häkissä takapenkillä tai poikkeustapauksissa peräkontissa. Jotain olen osannut tehdä koirankasvatuksessa oikein, koska mulla on aikalailla täydellisesti autossa käyttäytyvä koira, joka kyllä osaa myös vahtia autoaan, niinkuin kuuluukin.

Motivaatioklinikkaan! Tällä kertaa ohjelmassa oli enemmän leikkiä. Vappu oli tuonut mukanaan valtavan säkin leluja, joita me ohjaajat siinä tovin ihmettelimme ja istuimme ympärillä kokemassa itsestään selviä "ahaa" -elämyksiä. Mä olen tehtyt tosi paljon sitä, että treeneissä, kun Teslaa ei lelu kiinnosta niin olen kaivannut toisesta taskista nakit ja tuumannut, että näillä mennään. Olen siis antanut koiran itse valita, millä se palkkaantuu, kun valinnan pitäisi olla mulla. Tästä eteenpäin en toimi näin. Toki en väkisin tuo leikkiä treenipalkkioksi, jos se ei toimi. Sitä pitää harjoitella. Siihen ei kuitenkaan ole järkeä tuhlata ohattuja agilitykoulutuksia, joten silloin riittää, kun koira edes osoittaa mielenkiintoa lelua kohtaa ja saa sitten palkan siitä.

Leikkimisessä Tesla oli kohtalaisen pätevä. Ei se mikään leikkimisen mestari ole niinkuin, vaikka meidän Salli-briard, jolle lelut ovat jopaa herkkuja parempi palkka, koska se rakastaa kahmia niitä suuhunsa ja taistella sekä haalia, jopa naapureilta varastamalla. Schapendeosiksi Tesla mielestäni leikkii kuitenkin kohtalaisen hyvin eikä se Vapunkaan mielestä tainnut toivotonta olla. Karvaisen lelut oli selkeästi Teslan juttu. Sellainen pitää ehdottomasti hankkia jostain. Äänitä Tesla ei juurikaan välitä. Tosin väitän sen käyttävän vinkuleluja kovastikin hyväksi, kun puhun puhelimessa. Se etsii ärsyttävintä ääntä pitävän lelun ja tulee vinguttamaan korvan juureen, kun puhun puhelimessa. Tässä kohtaa sietäisi omien korvien punottaa, kun sallin moista toimintaa...

Saatiin konktreettisia ohjeita leikkimiseen. Tesla ei ole terrieri, joten ei sen kuulu riepotella saalista kun se on saanut sen kiinni... eli semmoinen eestaas viskominen ei palvele meitä. Kuinka automaattisesti se vaan tuleekaan? Peruuttaminen on paljon parempi vaihtoehto! Ja toimi. Siitä sitten pitäisi antaa vastavuoroisesti koiran peruuttaa ja vetää minua. Tesla jopa lähti tähän hieman, mutta mitä tekee tämä? Työntää lelua kohti koiraa, mistä koira tietysti irrottaa. Tätä kokeiltiin ihan käytännässä niin, että itse leikin koiraa ja Vappu toimi leikkittäjänä. Tälläiset harjoitteet toimivat.

Teslan ongelma, josta jo aikaisemmin kirjoitin, kun piti ekalle klinikalle hieman etukäteen kertoa jotain, ilmeni aika hyvin tällä leikkikerralla. Eli se lähtee haahuilemaan ja hakemaan palkkiota muualta. Vappu sanoi sitä itsenäisyydeksi. Kehotti treenaamaan leikkimistä liinassa niin, että koira ei pääse haahuilemaan muuaalle vaan oppii, että se olen minä, jonka kanssa ollaan ja jolta tulee palkkaa. Tätä vahvistellaan sitten namiautomaattileikillä. Eli nakki lentää aina, kun koira ottaa kontaktin muhun. Leikkimisessä tärkeää on myös, että minä päätän, koska leikki alkaa ja myös sen koska leikki loppuu. Eli aina pitäisi osata päättää leikki ennenkuin koira kyllästyy...

Teslan itsenäisyyteen meille ehdotettiin myös 3-4 viikon kuuria, jonka aikana koira saisi kaiken ruuan kädestä. Ilmainen huomio pois ja koira huomioon vain tekemään jotain mun kanssa ja saisi kaiken ruokansa siinä samassa. Voin kieltää sohvat ja sängyt niin, että tullaan vain luvan kanssa, mutta kodinhoitohuoneeseen en voi koiraa laittaa johtuen sen puutteesta. Ehkä me tehdään tästä sovellettu versio ja laitetaan ilmainen huomio pannaan (mulla on tässä töitä) ja hoidetaan ruokinta toisella tapaa. Aina se on joutunut tempun tekemään ennenkuin kupille pääsee, mutta nyt se saa ruuan konkreettisesti multa. Tämä vaatii vain käytännön järjestelmiä. Meillä on pari viiden kilon ruokasäkkiä voitettuna, joten sama tuo on syöttää ne pois. Ongelmahan tässä kädestä suuhun on se, että koira ei syö nappuloita. Tai sekin on lähinnä mun ongelma.

Oli kyllä antoisa klinikka jälleen kerran =) Puhuttiin, että myöhemmin kesällä vielä yksi osa, jos samalle porukalle saataisiin ja katseltaisiin, missä mennään. Mulla on nyt taas paljon hyviä eväitä tuon yhden koiran kanssa sekä tulevan pennut. Malttia kannattaa oikeasti opettaa. Sitten loppuun käytiin vielä intensiteetin nostatukseen tarkoitettua harjoitetta, jolla tavoitteena mm. varmat ja vauhdikkaat startit agilityyn. Ne sopisivat meille =)

Leikkiminen oli koiralle yllättävän väsyttävää... eihän väsynyttä koiraa voi heittää sohvalta alas, eihän?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti