maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hakuilua ja muuta

Pitkästä aikaa päästiin vihdoin hakuilemaan Teslan kanssa eilen. Hakupaikkana meillä oli metsäjärven jää ja maalimiehet laitettiin rannalle piiloon, loistava paikka ottaa tuulitreeniä. Lunta oli pakkautunut rannan tuntumaan paikoin vyötärölle asti, mutta ei se menoa haitannut.

Tesla oli melko lailla samassa pisteessä, kuin ennen taukoakin. Ei ne olemassa olevat taidot vain minnekään katoa. Jatkettiin siis meidän vanhan ongelman parissa ja treenien pääpaino oli niissä maalimiehissä ja niiden mukavaksi tekemisessä. Otettiin kolme ”ukkoa” ja ensimmäinen saatettiin piilolle asti ja palattiin samaa kinttupolkua takaisin. Lumesta huolimatta ei koira lähtenyt edes yrittämään jälkeä vaan hienosti otti suoran linjan piilolle ja suoraan maalimiehen luo. Toisella kertaa, vaikka oli sama maalimies niin hieman tuli epäröintiä. Tällä kertaa ei saatettu maalimiestä perille asti. Tesla lähti piilolle hienosti, mutta pari metriä ennen piiloa jarrut ja hetken mietintä, voiko tuonne mennä. Kouluttaja huuteli ohjeita maalimiehelle, että juttele sille koiralle ja niin se Tesla syöksyi maalimiehen syliin. Viimeiselle piilolle vaihtui maalimies ja Tesla jo lähtötilanteessa vinkui tämän perään. Hakuintoa siis löytyy, kun saataisiin vain se turha varautuneisuus heitettyä menemään. Sitä ennen ei uskalleta pahemmin pelastuskoira tai saati hakukoira urasta haaveilla…

Oli upea ilma hakuilulle ja hyvin siinä lähes neljä tuntia treenatessa vierähti. Eikä tuo sunnuntai päivänä pahemmin haittaa. Hakuilu on aikaa vievää ja sen olen oppinut jo pienestä pitäen, joten ei ole metsässä rämpiminen ja seisoskeleminen ongelma. Haku on oikeastaan loistava harrastus päästä seuraamaan erilaisia koiria ja niiden työskentelytapoja. Pelastuskoirapuolella rotukirjo on vielä paljon suurempi kuin PK-porukoissa. Enkä minä Teslankaan kohdalla ole vielä epätoivoon vaipunut tuon arkailun suhteen. Kyseessä on onneksi nuori koira, mutta töitä se vaatii.


Sunnuntai illan agitreenit


Hakuilun päälle jaksettiin vielä mennä agilitytreeneihin. Tai no Teslahan lepäsi autossa lähes koko treenit, kun oli ensimmäisenä vuorossa. Halli oli tyhjillään ja paikalla oli vain yksi vieras ihminen, joka tuurasi meidän omaa ohjaajaa. Eikä paikalle muita sitten eksynytkään, joten Tesla sai yksityistreenit. Olin varautunut, että otetaan sitten jotain sen mukaan mitä koira jaksaa ja saan sen rauhassa lämmitellä, koska tähän asti me ollaan aina aloitettu maxeista.

Meidän rataharjoitus ei oikein lähtenyt sujumaan ihan niin hienosti kuin olisi voinut. Ensinnä Tesla päätti jostain syystä ottaa hirveästi häiriötä uudesta ohjaajasta ja laittoi mörköily vaihteen täysillä päälle. Ohjaaja sanoi, että haisee varmaan aika voimakkaasti omille uroksiilleen, jos se voisi olla yhtään syynä. Toisaalta näin jälkeenpäin myös mietin, että varmasti koira oli väsynyt myös hakuilun päälle, kun se varmasti otti henkisesti voimille ja sitten kostautui agilityssä, kun paikalla oli vallan vieras ihminen eikä edes ketään muuta. Itse agilityä se ei kuitenkaan paljon haitannut, paitsi kolmas este oli pussi, joka on ollut yksi Teslan lempiesteistä. Pussi oli kuitenkin pakkasesta kangistunut ja en moista ajatellut. Eihän meidän herkkähipiäinen sinne voinut mennä. Se, että vieras ohjaaja nosti pussia hieman, vain pahensi tilannetta eikä myös auttanut, että hän piti koiraa, kun Tesla ei sitä kestänyt. Lopulta peruutin itse pussin läpi, jotta sain Teslan sen tulemaan ja lopetettiin pussilla pelleilyt siihen.

Radalla oli myös viiden esteen ”suora”, joka oli aikamoista siksakkia. Tässä tuli selkeästi ilmi, että Tesla ei vielä osaa hakea esteitä kovin hyvin. Kädestä ohjaamisesta pitäisi siirtyä enemmän irtoamisharjoituksiin. Paljon on otettu tekniikkatreeniä, mutta taas on vähän jäänyt ne muut perusasiat, kuten irtoamisharjoitukset ihan puhtailla suorilla väliin. Otettiin sitten ihan parin esteen suoraa namikipolla ja ”eteen” käskyllä. Lopuksi otettiin vielä vähän kontakteja ja keppejä sekä pieni ohjaamisharjoistus seuraavanlaisesti:



Ihanne tilanne 4,5,6,7-esteillä olisi siis kokoajan pysytellä seiskan alapuolella, joten namialusta muurin taakse, jotta koira saisi sinne imua ja sitten koiran tulisi osata irrota putkelle ja siinä jo ollaankin vastaanottamassa 7-hypylle. Teslan putkeen irtoamiset ovat vaiheessa ”siinä ja siinä”.

Kontaktit meillä on mielestäni hyvässä vaiheessa. Tesla osaa ottaa ne itsenäisesti ja korjata itsenäisesti, jos menee vahingossa liian pitkälle. Jotain olemme siis oppineet kantapään kautta, kun Tiltun kanssa kontaktit ovat ihan hunningolla. A-este ja puomi ovat kunnossa eikä niissä ole oikein mitään ongelmaa (toistaiseksi).

Laiheliinin ruokatilitystä

Laitetaan tähän loppuun vielä katsaus meidän syömishäiriöilystä. Käytiin viikko sitten eläinlääkärillä hakemassa varmuudenvuoksi vähän strongholdia, jotta voidaan taas olla huoletta jonkin aikaa täiden ja muiden suhteen, kun kuitenkin liikutaan erilaisissa paikoissa ja nähdään myös erilaisia koiria. Siinä sitten samalla punnitsin Teslan ja vaaka näytti 11,35 kg, eli kyllä sitä painoa saisi hieman lisää tulla. Hieman lihaa luiden päälle ja mieluusti tietysti lihasta, mutta eihän sekään tyhjästä kasva.

Mä olen nyt vaihtanut jahdin ja vahdin pois. Syötän Teslalle Sallin ruokia, kun Sallin piti tulla meitä viihdyttämään, mutta se on taas ollut vähän huonommassa kunnossa, joten saa jatkaa maalaiseloaan rauhassa. Maistuu paremmin ja lisämausteilla olen nyt saanut kipon tyhjäksi jo useamman kerran. Lohiöljyä, ruokaöljyä, jauhelihaa, pirkkasäilykkeitä ja kermaviiliä olen antanut nappuloiden seassa ja toivottavasti näillä sitä painoa kertyy. Koulutuksessakaan ei tarvitse säästellä makupalojen suhteen. Pakastin on myös tuloillaan niin sitten varmaan päästään kunnolla eroon nirsoilusta. Kai se Teslakin vaan ymmärtää vähän liikaa laadun päälle =)

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Agilitytreeni päivitystä

Saatiin tänään oikein kehoitus pitää treenipäiväkirjaa. Noh, ollaanhan sitä tässä koetettu kokoajan pitää, mutta ei kovin yksityiskohtaisesti välttämättä. Meillä oli tänään kouluttajille suunnattu agilitykoulutus, jota veti Marjo Heino. Otimme oikeastaan sunnuntaina jo varaslähdön, kun omissa treeneissä meillä oli sama rata. Sunnuntaina Sari piti taas meille hyvät treenit ja Tesla hämmästytti käytöksellään. Vauhtia ja intoa löytyi ja ohjaaja oli hieman pihalla. Putket eivät sujuneet lainkaan vaan niistä käännyttiin jatkuvasti takaisin ja paikalla olo oli surkeaa. Teslalle on selkeästi tullut vauhtia, mutta esteiden hakeminen meinaa välillä olla hukassa. Tosin ohjaajammekin piti positiivisena, että haahuilu/nuuskuttelu oli lähes kadonnut sitten viime näkemänsä.

Koulutusta kouluttajille

Olin hieman huolissani, mitä tämän päivän koulutuksesta tulee. Tesla oli vauhdikas, mutta paljon varmempi esteillä ja putkipelleilyt olivat tiessään. Ehkä viime kerran ahkera treeni (yksittäistä putkea ja lelupalkkaa) sitten tehosi parin päivän hautumisen päälle. Suoritimme ensin koko radan, tosin palkkasin aina välillä ja sitten saimme palautetta. Ensimmäisenä tuli esille minun ohjaustyylini, joka kaipaa hiomista. Erityisesti sulavuutta saisi olla enemmän ja vähemmän töksähtelyä. Omia treenejä pitäisi saada videolle ja sitten myös seurata muiden ohjaamista ahkerasti.

Minulla on paljon selkäytimessä, niitä vanhoja juttuja, joita kymmenen vuotta sitten on treenattu ja tietyt virheet ovat juurtuneet selkäytimeen. Luonnostaan en ole kovin hyvä liikkumaan eikä kordinaatiokykyni ole mitenkään loistavaa. Olen myös pitkään ohjannut Tiltua, joka on maailman helpoin koira ohjata ja antaa kaikki virheet anteeksi. Alun perin Teslan kanssa oli ongelmana, että se ei vielä osannut ja itse taas oletin sen osaavan helposti liikaa. Nyt ihan muutamassa treenikerrassa Tesla on kasvanut agilityn suhteen huimasti ja nyt se olen minä, jonka pitää huimasti parantaa tasoaan, koska koira kyllä toimii.

Saatiin treeneissä siis ohjeeksi keskittyä sulavuuteen ja jatkuvuuteen eikä pidä liikaa välittää virheistä. Käytännössä siis, jos koira juoksee putken ohi niin, pitäisi vaan sulavasti pyrkiä korjaamaan virhe. En tiedä osasinko asian selittää täysin oikein tai ymmärsinkö asiaa täysin oikein. Jotain kuitenkin uskon ymmärtäneeni. Ja olen kyllä samaa mieltä oman ohjaamiseni kanssa. Toisaalta olin kyllä varmasti hieman jäässäkin, kun ensimmäistä kertaa oltiin Teslan kanssa tuommoisessa koulutuksessa. Minulta puuttuu myös luottamus koiraani =)

Lähtötilanteet kuriin

Keskityimme sitten meidän kohdalla harjoittelemaan lähtötilanteita ja radan alkua. Lähtötilanteisiin sain todella hyvät neuvot, joita alan nyt kyllä toteuttamaan, joka treeneissä. Kyllähän sitä on tiedostanut niiden tärkeyden, mutta sitä vaan antaa helposti itsensä luistaa. Päätin, että tästä edes käytän ”maahan” käskyä, koska se on Teslalla vanhin. Jatkamme istumista agilityn ulkopuolella. Tähän asti olen peruuttanut pois koirasta ja sortunut varmistelemaan paikalla oloa. Ihanne olisi kuitenkin jättää koira muina miehinä ja kävellä poispäin mielellään selkäkoiraan päin. Koiran tulisi opetella olemaan lähdöissä rauhallisena ja rentona. Jos koira sitten lähdöstä karkaa niin ei muuta kuin palataan vaan rauhassa takaisin. Toki välillä kierretään vaan ensimmäinen este ja palataan palkkaamaan koira. Olin hieman hämmentynyt, että sain lopulta Teslan pysymään kahden esteen takana. Tarkemmin ajateltunahan tämä toimintatapa on varsin järkevä ja itsestään selvä. Jos kokoajan tuijotan koiraa niin viestin sille väkisinkin ja lisään levottomuutta.

Radan alku näytti tältä ja tässä jonkinmoinen havainnointi piirros missä yritin olla ja mitä tehdä. Vasemmassa kuvassa otin siis kakkosen takaaleikkausella ja tein kohdassa kaksi valssin. Olen siis tosiaan tuo vaaleanpunainen pallo. Ja jälleen takaaleikkaus kolmosesteelle ja putkeen lähetys sekä peruuttaen kohtaan neljä vastaanottamaan koiraa viidenneltä hypyltä, jotta päästiin jatkamaan sulavasti puomille. Kouluttaja laittoi minut harjoittelemaan pakkovalssia, mitä oikeanpuoleinen versio yrittää esittää. Eli ykköskohtaan tosiaan käveltiin selkä kohden koiraa ja käännyttiin vastaanottamaan koira ja tehtiin pakkovalssi yhden ja kahden välillä. Kyllä se siitä ihan mukavasti sujui, kun muistin vielä ohjata oikealla (siis vasemmalla) kädellä. Loppu sitten samaa rataa taasen.



Medi vai maxi?

Lopuksi otettiin sitten vielä putki lelupalkalla. Nuoren koiran kanssa on aina hyvä lopettaa johonkin helppoon ja vauhdikkaaseen pätkään tai ihan vain yhteen esteeseen. Keskusteltiin myös koiranmittaamisesta ja hieman mittaakin otettiin esille. Marjo Heinohan toimii myös agilitytuomarina ja kehoitti harjoittelemaan mittaamista erityisesti rajatapauskoiralla. Koira kasvaa herkästi senttejä jännittäessään mittaustilanteessa. Nyt, kun kiinteä mitta on kerran kaivettu esiin niin täytyy sitä alkaa käyttämään ja koettaa saada Teslasta jotain alustava mittaakin. Nyt neiti vähän luikerteli mitan ali, sujuvasti sen medirajan alta. Pieneltä Tesla tuntuu monen silmään näyttävän, mutta mielessä on kuitenkin Nada-mamma, joka kolmesti maxiksi tuomittiin ja agiliidot jäi sitten siihen. Tosin ei tuo nyt ainoa syy ole. Kyllähän schape tarpeen tullen hyppää. Hyppäähän se Nadakin, kun ensin miettii tovin.

Tulipahan agilitypulinaa =) Kyllä meillä on vielä pitkä matka edessä, mutta tavoitteet silti sopivan korkealla. Omakunto kaipaa myös huomattavasti kohentamista. Meillä ohjatuissa treeneissä käytännössä on aina rata, mutta itsenäisesti pitäisi keskittyä myös irtoamisiin, pimeisiin putkikulmiin, keppeihin, kontakteihin (erityisesti se keinu) jne. ja muistaa pitää kirjaa mikä sujuu ja mikä ei. Agility on kyllä huippua ja ihanaa, kun on myös koira, joka siitä selkeästi nauttii ja sitä intoa pitää vaalia =)

tiistai 23. helmikuuta 2010

Vuosi tuli täyteen

On se hurjaa, miten aika kuluu ja pentu vaan pysyy pentuna. Tesla sisaruksineen täytti perjantaina vuoden ja sitä juhlittiin kakkukesteillä. Aikoinaan Tiltu-mummo sai samantapaisen kakun yksivuotissynttäreillään:



Tesla ei saanut yhtään koiravierasta, mutta ihana-Terhi tuli tampereelta ja ikuisti muutaman kakkukuvan:

TULOSSA MYÖHEMMIN

Onnea koko Flying Duster's T-pentueelle!

Pakkashaahuilua

Pakkaset iskivät taas voimalla, mutta siitä huolimatta menimme rohkeasti sunnuntaina agilitytreeneihin. Kovasta pakkasesta johtuen otimme vain kierroksen per koira enkä Teslalla ottanut mitään pitkää treeniä muutenkaan. Meillä oli taas oma ohjaaja paikalla, joka ei ole Teslaa hetkeen nähnyt ja ihmetteli meidän kehitystä. Teslalla oli intoa ja itsenäisyyttä. Se haki muutaman esteen itsekseen minun seläntakana monen metrin päässä. Vauhti tuntui myös kasvaneen. Nyt, kun on vuosi mittarissa voidaan pikkuhilja alkaa vähän nostella rimojenkin korkeutta, mutta näillä pakkasilla pikkuhiljaa tarkoittaa ensi kesää.

Haahuilua oli taas edellistä enemmän, mutta samoja kohdat kiinnostivat montaa muutakin. Se ei kuitenkaan ole mikään tekosyy. Minulla unohtui lelu kotiin, joten joutui taas äänellä houkuttelemaan koiraa luokseen, kun kontakti oli hukassa ja nenä viilsi tekonurmialustalla.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin Teslan agilityyn tyytyväinen. Itsenäiset suorituksen eivät huolestuta, kun vaan muistaa tiheään palkata oikeasta ja jättää omat suorituksen huomioimatta. Mieluummin koira saa juosta putkea edestakaisin, kun ravata ympyrää nenä maassa.

Meidän keinu on kuitenkin kokenut hieman takapakkia. Olen nyt muutaman kerran ottanut matalaa keinua, kun Tesla ei siitä heijausliikkeestä ole moksiskaan. Sen sijaan se pienikin rämähdysääni aiheuttaa keinukammoa, jota nyt sitten täytyy alkaa työstämään ennenkuin jatketaan eteenpäin. Suunnitelmissa on, että alan vain rämäyttelemään keinua koiran vieressä ja siinä samalla palkkaan. Tarkoitus ei ole siis pelotella, vaan totuttaa ääneen. Sitten aletaan vasta ottamaan taas keinua. Keskitytään kontaktiharjoitteluun puomilla ja A-esteellä.

Pikavisiitti Heinolaan

Maanantai aamusta ajeltiin Heinolaan lyhyelle lomalle peuhaamaan Alma-serkun kanssa. Oma piha lumikasoineen on kyllä suurta luksusta kaupunkilaiskoiralle:













Lunta tosiaan riittää, kuten kuvista näkyy ja varmaan jokainen on varmaan huomannut. Meitä ei lumi haittaa, mutta jatkuvat kovat pakkaset alkaa jo tympimään. Olisi se luksusta, kun koira pääsisi aina suoraan takaovesta peuhaamaan ja olisi vielä kaveri. Tosin juuri luin uusimmasta Canis-lehdestä faktan, että kaupunkikoirat elää maalaiskoiria pidempään :D Mutta Teslan kaverittomuus kyllä monesti surettaa :(

Ja loppulomaksi siirrymme tästä taas Tampereen kautta Poriin!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Erittäin hyvä haahuilija

Tesla alkoi olla parin viikon eristyksen jälkeen aika räjähdyspisteessä. Kotitokoilua on tullut harjoiteltua ja otettiin nyt viimein joululahjakassista kapula esille ja alettiin tehdä pitämisharjoituksia naksun avulla. Aika päämäärättömältä meidän noutotreenit aluksi tuntuivat, mutta päätin sitten Sannan ohjeiden mukaan alkaa vain naksuttelemaan, kun koira istuu rauhassa ja ottaa kapulan suuhunsa. Teslalle ei tunnu olevan kapulan kuljetus ja suussa pitäminen mikään ylitse pääsemätön ongelma ja noutaminen sujuu, joten nyt sitten treenataan rauhassa vain sitä pitämistä ja katsellaan sitten mitä siitä keksitään seuraavaksi.

Meidän tokoilu tahti on lähinnä sitä, että välillä otetaan muutama päivä oikein ahkerasti ja otetaan pari-kolme lyhyttä treeniä, mutta sitten taas ollaan helposti monta päivää vain laiskotellen. Hitaasti hyvää tulee? Toivotaan näin ja toivotaan, että saadaan joku ratkaisu meidän treenimotivaation puutteeseen, joka yleensä iskee, kun oma fiilis alkaa olla jäässä ja tuntuu, että tehdään kaikki väärin.

Agiharkat schapeporukalla Tampereella

Agilityn suhteen on asiat paremmin. Lauantaina lähdettiin intoa täynnä ja valtavasti flunssasta huolimatta kohti Tamperetta, jossa meillä oli pienellä schapeporukalla agilitytreenit. Hessu oli suunnitellut meille todella kivan harjoituksen, joka sisälsi eri tekniikoita (niistoa, pakkovalssia, saksalaista, backlappia, twistiä). Tesla otti ihanasta Selma-siskostaa todella paljon häiriötä. Minulla on se tapa, että sitten, kun Tesla alkaa haahuilemaan muuta niin en enää pysty muuhun keskittymään. Näissä tilanteissa on parasta ottaa koira haltuun ja tehdä joku helppo juttu ja lopettaa siihen. Onhan se nyt nuorelle koiralle kamalan vaativaa, kun ollaan uudessa paikassa ja ei olla nähty muita koiria pariin viikkoon ja sitten sinne radan reunalle ilmestyy jostain tuttuja ihmisiä sekä sisko. Kyllä siinä jää omistaja ja agilityesteet hetkellisesti kakkossijalle =)

Pentujen (lue vuoden ikäiset Selma, Tesla ja Pyry) kanssa emme ihan koko harjoitusta suorittaneet, mutta katselemalla opimme, kun jo kisaavat koirakot näyttivät mallia. Teslan kanssa sain rohkaisua lelun käyttöön ja nyt sitä koetan käyttää omissakin treeneissämme ahkerammin. Oli kyllä luksusta treenata kumipohjaisella ja lämmitetyllä hallilla. Kiitos hyvistä treeneistä vielä tätäkin kautta =)

Tampereen Ryhmis

Seuraavan päivän ryhmänäyttelystä oli kaikki luksus poissa. Tukkoisesta nenästä huolimatta maneesin ovelta lemahti tuttu hevosenpaskan tuoksu vastaan ja aika pian kolea ja kylmä ilma puri varpaisiin. Ei siinä auttanut muu kuin vetää lapaset kenkiin. Pentujen ja urosten arvostelu tuntui kestävän ikuisuuden, kun alussa oli vielä mukana kolme harjoittelijaa.

Lopulta päästiin kehään. Tesla oli tavanomaisen helppo esittää, vaikka tarjosikin istumista jostain kumman syystä odottamisen tilalle. Normaalisti istuminen on juuri se vaikein liike seisomiseen ja makaamiseen verrattuna. Kai sitä on sitten vahingossa tultu treenattua. Kyllä se kuitenkin hienosti suostui seisomaan. Ihmeellistä on se, että minua ei jännittänyt sitten pätkääkään. Alkaako tuo kehässä juokseminen olla jo rutiinia vai oliko pää vain niin täynnä räkää? Ehkä syy on se, että Tesla nyt on vaan todella helppo esittää ja omat odotukset ei ole mitkään suuret. Niistä huolimatta pärjättiin hyvin. Laatuarvosanana EH (erittäin hyvä) ja kilpailuluokassa sijoittauduttiin toiseksi kahdeksan junnutytön joukosta. Ainoastaan ensimmäiseksi sijoittunut sai ERIn ja pärjäsi kyllä hienosti myös PN-kehässä. Meidän laumasta (lue Alma, Sara, Selma ja Tesla) ei tällä kertaa kukaan päässyt edes kääntymään PN-kehässä.

Tässä on sitten vielä arvostelu:

Light boned bitch of good breed type. Good head, but a little narrow in muzzles. Good eyes, ears & teeth. Nice body, thin bone. Well angulated in rear, little less in front. Coat & movement according to age. Nice typical character.
Jan De Gids, Alankomaat

Mietin tuota “thin bone”, että voisiko se jollain tapaa viitata Teslan laihuuteen. Sitähän meillä riittää ja syöminen on ongelma, koska Teslalle ei kelpaa raksut. Erityisesti jahti&vahti on osoittautunut todella inhokkiruuaksi. Tesla haluaisi vaan barffailla, sillä broilerin siivet ja raaka liha kyllä kelpaa. Kaurapuuro myös menee hyvin sekä kurkku ja leivän kannikat. Myös melkein kaikki mitä itse syön. Kokeillaan nyt jonkin aikaa Sallin ruokaa, jota Tuula toi näyttelyyn, kun Sallin piti tulla Poriin, mutta oli aamusta ollut sen verran jäykkänä ja ontunut hieman niin jäi sitten kotiin. Katsellaan hiihtolomalla uudestaan, jos on paremmassa kunnossa niin otan kyytiin Heinolassa käydessä.

Sunnuntain agitreenit

Viimein päästiin näyttelystä lähtemään ja ajettiin suoraan Noormarkkuun agilitytreeneihin. Meidän oma vetäjämme ei ollut tänään paikalla ja edeltävän ryhmänvetäjä Sari piti meille treenit. Ratana meillä oli tällä viikolla itse asiassa minun lähettämäni rata, joka osoittautui ihan mukavaksi treeniksi. Sari sanoi, että Teslan haahuilu ja nuuskuttelu ongelma ei ollut enää läheskään niin paha, kuin viimeksi hänen meille treenit vetäessä, joten edistystä on tapahtunut. Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen Teslan treeneihin. Tosin Tesla on keksinyt, että putkessa voi kääntyä ympäri. En tiedä mistämoisen on keksinyt, mutta minun mokailusta nuo takaisin kääntymisen lähinnä johtui. Pitäisi opetella olemaan hiljaa ja lakata se turha höpöttäminen. Ensin annetaan käsky ”läpi” ja heti perään ”hyvä”, jotka tarkoittaa tietysti, että voisi olla namia luvassa ja jos ääni kuuluu putken siitä päästä, josta mentiin sisään niin totta kai siitä tullaan sitten ulos. Putkeen irtoamisia pitää myös alkaa ottamaan enemmän ja käyttää lelua palkkana namin sijaan.

Illalla oli sitten kotona niin väsynyt koira kuin omistaja. Tänään annoin itselleni luvan olla poissa ruotsintunneilta ja sairastaa rauhassa ilman lääketankkausta. Toivotaan nyt, että pysyttäisiin molemmat terveinä lopputalvi =)

Laitetaan loppuun vielä pari Jennan ottamaa kuvaa Teslasta Tampereella:





(kuvat Jenna Kallinen)

lauantai 6. helmikuuta 2010

Köhähdys

Niin se vaan kuului pienoinen ”köh” viikko sitten lauantaina Teslan kurkusta. Sunnuntaina kuului vähän isompi ”köh”, joka toistui jokusen kerran maanantaina. Tiistaina oli sitten uusi ylienerginen ja ruokahaluinen koira, joka sanoi vaan muutaman kerran ”röh”. Kennelyskää ollut taas liikkeellä ja kuulemma köhähtelyä kuulunut muualtakin samoissa piireissä liikkuneilta, joten ei siinä muuta, kun kaikki treenit jouduttiin perumaan ja jonkin aikaa pidetään vielä varmuuden vuoksi karanteenia päällä.

Eihän tuolle mitään mahda ja täytyy olla iloinen, että selvittiin aika vähällä. Teslan olo ei missään vaiheessa vaikuttanut tukalalta eikä mitään limaa tai vaahtoa erittynyt lainkaan. Harmitus oli kuitenkin suuri, koska tiistaina olisi ollut agilitytuomari Marjo Heinon koulutusta. Kävin ilman koiraa silti paikan päällä kurkkimassa ja olisi ollut varmasti hyvät treenit Teslalle. Meillä on ollut alkuvuodesta aika teknisiä ratoja, mikä ei tietysti ole huono juttu, mutta nyt olisi päässyt vähän irtoamisia harjoittelemaan ja juoksemaan lujaa.

Keväällä on tiedossa kuitenkin lisää koulutuksia ja ei nuo treenitauot maata kaada, kun ei meillä vielä mikään kiire ole. Pääsiäismaanantaina schapendoeksilla on oma agilitypäivä, jossa kouluttajana Elina Jänesniemi. Sinne ilmoitin Teslan. Harkitsen myös WeCAn maaliskuun Jenni Leinon koulutusta, jos siellä on vielä vapaita paikkoja, kun saan päätöksiä aikaan. Huippukoulutuksia on siis tarjolla, eikä meidän omassakaan treeniryhmässä ole mitään moittimista! Agilityrintamalla menee siis vallan mukavasti.

Tänään oli tarkoitus myös mennä schapeporukan kanssa tokoilemaan Turkuun Leena Välimäen oppiin, mutta senkin jouduin tietysti perumaan. Pitää koettaa ottaa itseään niskasta kiinni ja kotitokoilla taas jotain, mutta jossain hukassa on sekin inspiraatio taas vaihteeksi itsellä.

Eilen olin Spekon hälytysryhmä 1 –koulutuksessa, joka oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Oppi uusia asioita ja konkretisoitui, mitä vapaaehtoisessa hälytysryhmässä toimiminen tarkoittaa. Huhtikuussa olisi näillä näkymin tiedossa myös etsintäkurssi, joka täytyy olla käytynä ennen hälytysryhmään kuulumista. Koiralla on edessään paljon enemmän koitoksia ja kokeita, jos sen mielii joskus saada hälyryhmään. Teslan ensimmäinen vaihe on itsetunnon kasvatus ja turhan varautuneisuuden poiskitkentä. Sen jälkeen voi alkaa haaveilla seuraavasta vaiheesta.

Hakuilemaan emme ole päässeet vielä kertaakaan tänä vuonna. Aina on ollut joku muu tärkeä meno tai sitten ihan hirveät pakkaset. Sitten, kun pakkaset rauhoittuu niin koira köhähtää. Toivon tosiaan, että tämä tauko tekisi hyvää ja rohkeus olisi kasvanut. Ja kyllä sitä alkaa jo kaipaamaan piilossa kyykkimistä. Ensi viikonloppuna on Tampereen ryhmänäyttely, joten silloinkaan ei päästä hakuilemaan, mutta agilityyn toivottavasti ehdimme =)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Tamperetta ja agilitytreenipäivitystä

Perjantaina vierailtiin Teslan kanssa ihanalla Terhi-tädillä Tampereella. Tesla oli niin innoissaan menossa sisälle, että ei malttanut edes pissiä automatkan päälle. Eikä iloiset yllätykset tähän loppuneet, kun reilun tunnin päästä ovesta tuli sisään Selma-sisko ja Sara. Rähinöiltä vältyttiin ja tytöt pärjäsivät keskenään erinomaisesti. Varmasti vieras maaperä oli omiaan totuttaa tämä lauma yhteiseloon. Vietiin koirat pienelle iltalenkille ja jätettiin ne hyvin mielin keskenään hengailemaan, kun lähdettiin käymään vähän ulkona. Hyvin pärjäsivät.

Pakkanen sotki lauantain hakutreeni haaveet, mutta sisaruksia viikon nuorempi Pyry-schape lähti lenkkeilemään ja kirmailemaan jäälle tyttöjen kanssa. Sara ja Pyry tulivat yllättäen hyvin juttuun keskenään. Sisarukset nyt keskittyivät keskenään nyhräämiseen. Nyhjäämistähän sitten riitti sisälle asti. Tesla oli hyvin poikki, kun Selma ja Sara lähtivät Helsinkiin ja jäi mielihyvin nukkumaan Terhin kainaloon, kun kävin kaupungilla tervehtimässä lisää tuttuja ja toin ihanan Mari-tädin tullessani. Teslahan oli tästä niin onnellinen, että minun olemassa oloni ei liiemmin liikuttanut.

Onneksi väsymys oli sunnuntain agilitytreeneissä tiessään. Me harjoiteltiin samaa rataa, kuin viime viikolla. Toisaalta se oli ihan hyvä, kun pystyi keskittymään hyvin ohjaamiseen, kun rata ja kuviot olivat jo takaraivossa tallessa. Tesla ei tällä kertaa malttanut odottaa paikoillaan niin kuin viimeksi, joten alku meni vähän suunniteltua huonommin. Estevälit olivat pidemmät ja koira ei selkeästi kestä vielä pitkää matkaa. Toisaalta myös intoa oli edelliskertaa enemmän, joten agilityesteiden veto oli malttia voimakkaampi. Paikallaan istuminen ei ole meillä vielä valmis liike, joten ei sitä treeneissäkään liika hinkata. Pitää koettaa ottaa paikalla oloa hallissa oman vuoron ulkopuolella ahkerammin niin eiköhän se siitä.

Teslan edelliskertainen nuuskuttelu oli kadonnut lähes kokonaan, mikä oli positiivinen yllätys. Alun kangertelusta loppurata sujui erinomaisesti. Keskiviikon koulutusvuorosta oli selkeästi hyötyä myös omalla kohdalla. Toisten virheet ja pienet kommellukset hienosäädössä näkee paremmin kuin omansa. Onnistuin vaihtamaan Teslan kädestä toiseen selän takana sujuvasti ja jatkamaan vielä seuraavalla esteelle, joka oli kyllä Teslan suosikki putki. Viimeksi tämä ei samassa kohdassa onnistunut ja otettiin kohta valsseilla. Nyt halusin kokeilla viime kerrasta viisastuneena toista tapaa ja itsekin yllätyin, kun sehän toimi. Eli tämä oli nyt sitten saksalainen tai jaakotus ilmeisesti. Minulla on vähän haussa termit, mutta eiköhän niitä tässä kevään aikana tule vastaan, kun on hyviä koulutuksiakin tiedossa.

Seuraavassa kohdassa oli vuorossa kepit, jotka otin ohjureiden avulla kolmesti ja kehitys oli silmin nähtävää. Viimekertainen kangertelu ohjatessa vasemmalta puolelta oli tiessään. Näki oikein koirasta, kun se tajusi pujottelun idean ja pääsi rytmiin. Nyt sitten pitää vaan osata lukea, missä vaiheessa noita ohjureita alkaa häivyttää ja miten se tapahtuu. Tällä hetkellä näyttää myös pujottelu tyyli olevan oikeantapainen. Käsillä ohjatessa tulee herkästi pomppiva pujottelu, mutta nyt koiran pää menee matalalla eteenpäin. Ohjureiden avulla saadaan myös alusta lähtien etäisyyttä kasvatettua koiran ja ohjaajan välillä.

Seuraavalla kierroksella oli vastassa A-este. Teslalle se on vielä uusi juttu, kun ikää on vielä niin vähän. Kouluttajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että hihnan kanssa omana esteenään sitä, kunnes koira osaa tulla sen alas oikealla tavalla ilman kiiruhtamista, niin että kontaktista tulee täydellinen. Meidän kouluttajalle kontaktiongelmat on tuttuja, joten ollaan niiden opettamisessa samoilla linjoilla. Onhan meillä tässä yli kahdeksan kuukautta aikaa ennen kuin päästään edes kisaamaan, jos vielä silloinkaan ollaan valmiita. Rengas, keinu, A ja kepit ovat käytännössä ne esteet, jotka meillä on vielä hakusessa enemmän kuin vähän.

Ainakin takaaleikkausten uskoisin olevan nyt Teslalla aika hyvin hallussa. Mukavat treenit meillä taas takana =)

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Aktiivinen viikonloppu

Pakkaset tuntuvat viimein hellittäneen, joten nyt on sitten aika nauttia talvesta ja lumesta. Päätettiin viettää lauantaina talviriehaa Raumalla. Ohjelmassa oli hiihtoa, luistelua ja napakelkkailua meren jäällä. Teslan ohjelmaan kuului Nemin kanssa painiminen, napakelkan perässä juoksu ja hajoilevan lauman epätoivoinen koossa pito. Olimme yhteensä neljä tuntia ulkona ja koko tuon ajan Tesla jaksoi riehua ja juoksennella edestakaisin.

Kotimatkalla autossa kyllä maltettiin nukkua hyvin sekä etu- että takapenkillä. Oli kyllä iloista katseltavaa kun Nemi ja Tesla näkivät toisensa pitkästä aikaa eikä tuntunut kokoeron menoa haittaavan, paitsi Nemi (kääpiöpinseri) alkoi palella parin tunnin päästä sitä rataa, että loppu aika meni autossa, sisällä ja sylissä. Laitoin Teslallekin puvun siksi aikaa, kun paisteltiin makkaraa ja soijanakkeja, kun oli sen verran repivää menoa jäällä, vaikka pakkasta oli korkeintaan viisi astetta.

Sunnuntaina oli sitten taas agilityä. Meidän ryhmämme oli yhdistetty edelliseen ja kouluttaja oli edellisryhmän kouluttaja. WeCAlla oli ollut Jenni Leinon koulutus, joten pääsimme tuoreeltaan nauttimaan hänen radastaan, joka meillä on tämän ja seuraavankin viikon treeniratana. Oli aikamoista kieputusta ja ohjaustaitoa vaativa rata. Pikaiselta näkemältä ja kuulemalta vaikutti oikein mukavalta kouluttajalta ja innolla odotan, kun pääsemme Teslan kanssa koulutukseen huhtikuussa.

Todella hyvän treenit veti kyllä meidänkin kouluttaja. Yllättävän hyvin sitä pääsee pennunkin kanssa noita kuvioita ja muuta treenaamaan. Teslan kanssa on vaan tärkeää muistaa pitää palkkaus väli tarpeeksi tieheänä, eli palkkio tulee 2-3 esteen jälkeen. Helpommissa mutkissa päästään kyllä se neljäkin, mutta koiran mielenkiinnon säilyttämiseksi on hyvä muistaa palkita usein ja pitää motivaatio korkealla. Olemme kuitenkin vielä todella vähän harrastaneet agilityä ja koira on kuitenkin todella nuori.

Pientä haahuilua ja nuuskuttelua meillä tuolla hallissa on ja se alkaa heti, kun keskittyminen herpaantuu. En kuitenkaan lue tuota sijaistoiminnaksi vaan ihan vaan sen piikkiin, että halli ja sen tekonurmi pohja hajuineen on uutta. Ja koira on sen ikäinen, että hajut kiinnostavat. Mitään toivotonta nuuskuttelua ei kuitenkaa vielä ole.

Tesla on ihan yllättäen oppinut istumaan paikallaan jonkin aikaa. Meillähän on maltti ollut täysin olematon paikallaoloissa, mutta pystyn jo muutaman esteen taakse koiran jättämään kunhan en käännä selkääni, sitä Tesla ei vielä kestä. Kokeiltiin myös A-este ensimmäisen kerran ja ilman ongelmia. Radalla sitä ei vielä oteta, koska haluan opettaa sen rauhassa ja pitää koiran hihnassa, kunnes oikea alastulo tyyli on hallussa.

Tänään on sitten oma koulutusvuoroni ja täytyy katsella miten tuo pakkanen tuosta nousee, että otanko Teslan mukaan. Minulla on eka vetovuoro, niin siinä on hyvä ottaa vähän kontakteja ja keppejä. Tesla myös viihtyy hyvin autossa, mutta hirveällä pakkasella en sitä viitsisi siellä jäädyttää puoltatoista tuntia.

Tokossa ollaan lähinnä hiottu perusasentoa ja seuraamista muutama askel kerrallaan. Ne, kun saataisiin joskus kuntoon, niin sitten voi alkaa haaveilla alokasluokasta ja BH-kokeesta. Ehkä jopa tämän vuoden puolella, mutta katsellaan nyt rauhassa, kuinka ahkeraan jaksetaan tokoilla. Se on meillä vähän sellaista kausiluonteista touhua ja vaihdan aktivoinnin heti temppuiluun, kun omalta kohdalta alkaa tuntua siltä, että ollaan liian hukassa tai ei vain kiinnosta. Koiran motivaatio on kyllä tähän asti ollut loistava (tosin sisällä ilman häiriöitä).

Viikonlopuksi ollaan menossa Tampereella, jossa päästään siskon kanssa rähisemään ja telmimään. Pakkanen taitaa pilata kaikki hakuilut ja muut suunnitelmat, mutta ei voi mitään. Ehkäpä päästään sunnuntaina hakuilemaan Porissa :)