Aikamoista menoa

Kesäkuu hurahti alta aika yksikön. Maastotreenit ovat pyörineet hyvällä tahdilla niin haun kuin esineiden suhteen, mutta pelloille ei olla oikein päästy. Taitaa tuo FH-haave kaatua treenipuitteiden puutteeseen. Hakumaastojakin olisi hyvä löytää yksi tai kaksi uutta niin jotenkin takki tyhjänä peltojen suhteen. Satakunnan suurimpia varjopuolia nämä harrastuspuitteiden puutteet tai onhan täällä peltoa ja maastoja, mutta harrastaminen melkoista sisäpiiritouhua lajissa kuin lajissa. Tässä on yksi iso asia mitä kaipaan kotiseudulta, jossa on maastoja ja peltoa harrastamiseen. Luvat saa, kun suunsa avaa tai ehkä siellä on tehty vähän parempaa pohjatyötä asioiden eteen. No näillä mennään mitä on ja täytyy sanoa, että meillä on onneksi tällä hetkellä huippu ja toimiva hakuporukka!

Juhannuksen hakuilut

Ohmista on kehkeytymässä myös hieno hakukoiran alku ja ainoa ajatus on itsellä, että kunhan en sitä vain pilaisi. Ollaan edetty rauhassa omaa tahtia ja koko eka kesä tehtiin tuulitreenejä eli pohjat huolella ja nyt tehdään sitten pohjat radalle yhtä huolella. Juhannuksena vuokrattiin pienellä porukalla Jämiltä mökki ja saatiin Niemen Elina kouluttamaan meitä hakumaastoon. Ohmille tuli tehtyä yhteensä viisi treeniä juhannuksena ja Zeldallekin kaksi. Molempien treeneihin olen älyttömän tyytyväinen. Ohmi menee kyllä jo nyt monessa asiassa Zeldan edelle. Ilmaisua ei tietty ole vielä aloitettu, että siinä on sitten oma tekemisensä. Suorat pistot sillä on ihan omaa luokkaansa ja motivaatioa etsiä ja itsenäisyys niitä ihan huippuluokkaa. Nyt vaan täytyy pitää pääkylmänä eikä edetä liian vauhdilla.

Ekassa treenissä näytettiin vähän missä mennään ja tehtiin pari haamua ja yksi pisto ilman apuja. Se mitä sitten harjoiteltiin oli erilaisia variaatioita noihin haamuilla avustettuihin suoriin eli enemmän täytyy tehdä mielikuvatreeniä vielä. Ja sitten myös niin että haamu menee piiloon, kun koira käännetään ja sitten lähetys. Yksi harjoitus tehtiin "norjalaista sekamettää" eli ensin haamut kaikilta ja sitten lähetyksen ilman apuja. Haastetakin saatiin aikaan ja varsinkin ennen piiloa kaartuva tie oli todella vaikea, kun piilo jäi vähän yläpuolelle. Jämillä oli kyllä kertakaikkisen upeat puutteet treenaamiseen. Kotiläksyksi omiin treeneihin mielikuva harjoitus, jossa koiralle käydään tekemässä kaksi haamua ja viedään autoon parin koiran ajaksi ja sitten tuodaan radalle suorittamaan. Näillä mennään toistaiseksi eteenpäin ja ehkä päästään syksyllä taas oppiin, jos saadaan kalenteri synkranoitua.

Päivi kiltisti raahasi kameran metsään ja saatiin upeita muistoja mettästä, joita tässä muutama:

(c) Päivi Saarilahti

Esineruudutkin jaksettiin vielä vääntää sunnuntaina. Zelda pääsii ruutuilemaan ja irtosikin aika kivasti. Ohmin kanssa vielä vähän haussa esineruudun opetus, joten oikeastaan teki hyvää katsella ja sitten jo pian omissa treeneissä kokeiltiin ja koirahan toimi kuin unelma! On se kyllä aikamoinen kultakimpale.

RM-tokot

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna sain UPK:n tokokokeen yhteyteen vielä briardin RM-mestaruudet, joihin osallistui kolme briardia. Zelda oli kokeessa lähinnä hakemassa vikalistaa ja fiilistä, koska treenattavaa on vielä. Teknisesti se kuitenkin suoriutui jopa niin hyvin, että ilman nollaavia lisäkäskyjä oltaisiin varmaan tehty meidän voittajan piste-ennätys. Mielentilaan ja keskittymistä pitäisi kuitenkin saada kokeissa paremmaksi.

Itte vielä liikkuroin pitkän tauon päälle Zeldan suorituksen jälkeen niin omakin keskittyminen oli siinä. Onneksi saatiin kuitenkin hienolla 1-tuloksella Teijan Jurrista rotumestari ja toivottavasti ensivuonna on osallistujia enemmän mukana ;)

Pärnu

Seuraava retki olikin sitten suunniteltu Pärnuun showtourneelle tarkoituksena metsästää puudelille vähän titteleitä ja kokeilla onnea cacibien kanssa. Cacibit jäi saamatta, mutta sertit valiotitteleihin tuli kerättyä, joten reissu meni sen osalta niinkuin oli toivottavaa. Perjantain ryhmänäyttelyssä Tesla oli myös ROP-veteraani ja valittiin BIS-kehässä viiden parhaan joukkoon, joten sijoitus oli lähempänä kuin koskaan. Luultavasti jätetään ulkomaan cacibien metsästys nuoremmille. Olisi pitänyt aloittaa CIB -tittelin metsästys ennen veteraani-ikää, mutta onhan se hienoa, että meillä on sekä Tanskasta, että Virosta nyt varacacibit et ohan se ihan tittelinarvoinen, vaikka sitä ei saataisikaan. Tesla kuitenkin nauttii kehässä olosta ja on niin iloinen esiintyjä, että niin kauan kuin se on kunnossa niin miksei sitä mielenvirkistykseksi kehissä käyttäisi.

Ohmia olen nyt kuljettanut ahkerasti kehissä Teslan siivellä, jos irtoaisi se serti tai pari alle kaksi vuotiaana. Ja päätin sen Pärnuunkin ottaa hakemaan kokemusta reissaamisesta ja kehistä. Mitään odotuksia sen suhteen ei ollut ja arvoin pitkään ilmoitanko sitä edes kaikkiin kolmeen näyttelyyn. Viimeisenä ja kalliimpana ilmopäivänä sitten pistin vielä sunnuntaina suomalaiselle tuomarillekin ilmon vähän sillä periaatteella, että kerran mennään niin mennään koko rahan edestä ja tiedossa oli vielä kaksi handleria reissun päällä niin riski joutua itse kehään oli melkoisen olematon.

Ohmihan sitten repäisi hattutempun ollen jokaisessa näyttelyssä erinomainen kera SA:n ja vielä ROP. Kaikenlisäksi se sai ehdottomasti parhaan arvostelun sunnuntaina. Ei voisi kyllä olla enempää yllättynyt ja ylpeä tuosta koirasta ja älyttömän kiitollinen Suskille ja Annille miten hienosti sen handlasivat niin että oli liikkeet edukseen ja osasi seistäkin aloillaan.

Tässä vielä molempien arvostelut tuomareineen:

Sunnuntaina briardit olivat kehässä viimeisenä ja oltiin otettu aikaisempi laiva, joten ei ollut mitään mahdollisuutta oikein jäädä isoon kehään, kun ei yhtään ajateltu, että meidän seurueesta juuri Ohmi olisi se, joka sinne pääsylipun saa. Tästä reissusta opittiin ainakin se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ja tietty, että parasta on lutrata kunnolla merivedessä näyttelyä edeltävänä ehtoona ;)

Perjantain ryhmiksessä oli myös Coctail -kisa kahdelle saman omistajan erirotuiselle 1-ryhmän koiralle. Siellä vallaton pari Ohmi ja Tesla saivat kyllä tuomarilta kovasti kehuja, mutta esiintymistä olisi pitänyt hioa vielä voittoon. Hienosti kuitenkin kolmannelle sijalle ja siitä hyvästi saatiin rutkasti palkintoja ja ruusuke.

Oli kyllä hyvä reissu hyvässä seurassa, joten eipä onneksi jäänyt hampaan koloon mitään, vaikka kaikille tytöille jäi vielä jotain saavutettavaa. Ohmi sen sijaan varmisti ettei tarvi ainakaan näyttelytourneelle Viroon lähteä hetkeen :D Ja on tämmösen lauman kanssa niin ihana matkustaa. Huoletta voitiin jättää kaikki niin laivan hyttiin kuin mökkiin ilman häkkejä ja päästiin nauttimaan myös lomailusta ilman koiria.

PS. Ohmi osaa seurata ainakin kolme askelta, että ehkä se tottiskin tulee ensi kesäksi kuntoon ;) Eipä tässä silti kiire ole sen suhteen.