Viime vuonna tähän aikaan oli jo maastot sulat ja metsässä makoilu mukavaa. Pääsiäismaanantain kunniaksi kuitenkin pienellä ja sitkeällä porukalla uhmattiin pitkälle jatkunutta talvea ja korkattiin hakukausi. Esineruudun suhteenhan tuli jo otettua pieni varaslähtö jokunen viikko sitten. Zelda oli silloin erittäin pätevä. Nyt se ei päässyt treenaamaan, kun toissapäivänä onnistui hankikannossa hajottaa anturansa Ohmin kanssa painellessa. Pari päivää on mennyt kolmella jalalla, kun sen verran inhottava palkeenkieli pääsi tulemaan. Vähän se pääsi ilmaisemaan sentäs ettei ihan tullut paha mieli.
Ohmin kanssa tehtiin viime kausi tuulitreenejä eli opeteltiin käyttämään nenää. Saatettiin jokunen hajunhakukin tehdä, mutta jotenkin nyt tuntui, että hieman oikaistaan tästä vaiheesta. Tuon keskittymiskyvylle ja vilkkaudelle ei jotenkin istu se, että haetaan yhdessä haju ja palataan lähettämään, kun turhautuu jo siitä ettei pääse ukolle. Kokeillaan nyt ainakin muuta treeni miten lähtee toimimaan suorat pistot suoriltaan. Tämä eka treeni oli ainakin todella lupaava.
Ohmi oli heti juonessa mukana keskilinjalla todella skarppina, kun eka haamu hieman heilui 50m syvyydessä. Ei tarvinnu suurempia sirkustemppuja. Erehtyi kuitenkin etsimään ensin silmillään, kun maalimies oli väärän kannon takana. Jäi siis n. 10 metrin päähän ja lähti siitä sitten rallattamaan, mutta onnistui itsenäisesti löytämään. Sinällään opettavainen ja informatiivinen treeni, että nenä täytyy olla auki vaikka saa näköärsykkeen ja selkeästi osasi kääntyää nenälle. Luulen, että näillä pohjlla hokaisee nopeasti, että nenä on se oikea työkalu ja aina voi palata takaisin. Ja toisaalta avut pidetään minimaalisina eli ei mitään näkölähtöjä ja huuteluja vaan pelkkä näyttäytyminen. Siinäkin ollaan siis onnistuttu, että motivaatio etsimiseen on kohdillaan ilman suurempia ärsykkeitä.
Toiselle pistolle lähettäessä tapahtui se virhe, että jouduimme käyttämään siirtyvää maalimiestä ja Ohmi otti hajun tallausjäljestä. Näissä täytyy olla erityisen tarkkana, koska Zeldallahan oli pitkään tätä ongelmaa. Eli pidetään ukot riittävän syvällä, jotta malttaa irrota ja ideaali olisi, kun tallojia olisi enemmän tai sitten täytyy alkaa talloa enemmän. Onhan se keskimmäinen tallousjälki koiralla kohtuuttoman voimakas, jos on vain kolme tallojaa. Ja tästä vielä jäi ajatus siihen siirtyvään. Otettiin yhden kerran uusi näyttäytyminen ja sitten siirryin lähemmäs. Vasta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että se uusi lähetys olisi pitänyt heti tehdä siitä kohtaa, missä koira kääntyi jäljelle.
Kolmas pisto olikin sitten ihan super, vaikka ei suoraan löytänyt, mutta irtosi kivasti ja teki oikeasti töitä, vaikka alkoi jo painaa kaksi edeltävää. Ja tykkäsin älyttömästi, että pysyi kokoajan työskentelemässä syvällä!
Nyt tarvitsisi saada useampi tämmöinen perustreeni alle niin osaisi arvioida ollaanko oikeasti niin oikealla tiellä, kun nyt tuntui. Ja sitten täytyy muistaa olla tarkkana noiden jälkien kanssa sekä käyttää mahdollisimman vähän siirtyviä maalimiehiä.
Varovasti uskallan sanoa, että Ohmista tulee vielä ihan huikee hakukoira, kun vaan malttaa edetä rauhassa. Motivaatiota ja työskentelyintoa riittää, joten niistä pidetään kiinni. Mieluummin useampi muutaman piston treeni viikossa, kun yhdellä kerralla liikaa ahnehtiminen.
...tietty se tottiskin pitäs opettaa, jos kokeisiin meinataan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti