Tokokoulutusta ja muuta mukavaa

Arki Ohmin kanssa rullaa mukavasti ja pieni mies on sulautunut laumaan erinomaisesti. Pentukoulu tuli taputeltua ja otettiin paikka myös uudesta ryhmästä ettei tule mökkihöperöidyttyä täysin ennekuin ulkotreenikausi alkaa kunnolla. Onneksi tuo valtava jäärata alkaa varovasti sulamaan niin uskaltaa pian liikkua normaalisti ja vielä, kun pääsee tuosta pahimmasta mutavellistä eroon niin sitten on jo syytä juhlia. Takapihan aitaakin on saanut vähän paikkailla, kun Ohmi keksi naapurissa vierailun ilon. Ei ole pensasaita pienen pojan kestävä.

Maaliskuun 19. Päivä oli odotettu tukkakoirien toko- ja rallytokopäivä. Oli ilmoittautut Teslan rallyyn ja Zeldan tokoon. Briardeja tuli Zeldan lisäksi yksi ryhmällinen, joten Zeldan paikan siirsin toiseen ryhmään enkä hirveästi ehtinyt seurata muita briardeja, kun samaan aikaan rallyihin Teslan kanssa. Rallyssa tehtiin ensin ratatreeni, josta saatiin palaute ja sitten loppu aika omia ongelmia. Meidän suurin ongelma on edelleen rintamasuunnan pysymisen oikeana. Tätä tarvitsisi treenata määrätietoisesti, kun tokossa olen sallinut koiran tulla perusasentoon pomppaamalla paikallaan käännöksissä. Eteentulossa tarvitsee vähän ruveta säätämään varpaille astumista, kun siitä lähtee rallyssä myös pisteitä. Krista Karhu koulutti tosiaan rallytokoa ja taas tuli lisää inspiraatiota treeneihin sekä tärkeitä huomioita mitä tarvitsee muistaa kokeisiin mennessä.

Tokoa veti Jalosen Mika ja ennakkoon olin kuullut kouluttajasta kehuja, mutta muuten oli varautunut melko peruskauraan ja vaatimisen kautta kouluttamiseen, mitä paljon tokossakin nykyisin tuntuu olevan välittämättä koiran mielentilasta, mutta onneksi olin enemmän kuin väärässä. Alkuun Mika piti ”luennon” omista ajatuksistaan. Hyvin selväksi tuli, että ensin on osattava kontakti, luopuminen, perusasento, paikallaolo ja kohdetyöskentely ennen kuin pääsee etenemään pidemmälle. Meillä on kontakti hyvällä mallilla tarjoamisen suhteen, mutta kestoa pitäisi treenata. Luopuminen on ollut aina haaste ja vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

Kouluttajalla oli ajatus, että perusasentoon täytyy panostaa ja koiralla täytyy olla suuri motivaatio ja halu tarjota perusasentoa. Katselin, että briardeista aika moni treenasi perusasennon tarjoamista. Me ollaan vahvisteltu viime aikoina eteentulemista ja kontaktin tarjoamista edessä istumalla. Zelda oli siis ehkä aavistuksen hämmentynyt, kun vaihdoin paikkaa kokeillakseni tarjoaako se perusasentoa lainkaan. Kyllähän se tarjosi sitä seuraavana, mutta hyvin epävarmasti omaan tasoonsa nähden ja jäi aavistuksen taakse ilman vihjesanaa. Zeldan kohdalla pidän kyllä edessä istumisen tarjoamista ja mielentilaan vähintään yhtätärkeänä kuin perusasentoa, koska sen kanssa kuitenkin kaikki noudot luovutetaan eteen ja niissä on muutenkin paljon vielä painetta palautuksissa purettavana, joten edessä istumisen tarvitsee olla vahva ja mielentilaltaan oikea. Ei siis suotta hinkattu tätä hämmästystä vaan siirryttiin kapuloista luopumiseen.

Tehtiin harjoitusta, jossa heitin kapulan ja annoin noutokäskyn perään heti luoksetulokäskyn ja appari astui kapulan päälle, jos koira ei reagoinut käskyyn. Ja kun luopui kapulasta niin palkkausleluun. Taisi jo kolmannella toistolla Zelda päästä juonesta kiinni ja sitten tietysti täytyi myös päästää koira kapulalle. Näiden harjoitusten päälle tehtiin ohjattua ja eipä ole noin hienoa seuraamista hetkeen nähnyt kapuloita kohti kävellessä ja takaisinpäin käännyttäessä. Pysähdys oli kyllä jossain ihan hukassa, joten sitten treenattiin sitä ja omaa vahvistamista. Saatiin ohjattuun jonkinlainen pysähdys ja hämäykseksi kouluttaja nosti oikea kapulaa, mutta käski lähettää vasemmalle. Kyllähän se sinne oikealle säntäsi. Näitä täytyy jossain kohtaa treenata, että oikeasti lähtee sinne suuntaan minne näyttää eikä sinne minne päättää itse mennä.

Koulutuksessa nousi esiin niitä tärkeitä asioita, että koiran annetaan alkuun itse tarjota sitä kontaktia eikä suotta käskytetä tai tehdä sirkustemppuja huomion saamiseksi saati komenneta tai ryitä hihnasta. Jos koira ei kykene toimimaan niin silloin se on viety liian vaikeaan paikkaan tai siltä vaaditaan tasoonsa nähden liikaa liiassa häiriössä. Eli kontaktia pitäisi paljon vahvistella siellä arjessa ja kotona. Ohmin kanssa päästiin kyllä jo kolmantena päivänä vahvistetaan ostarille ja se kyllä osaa hienosti tarjota kontaktia häiriöstä viis.

Yleisesti tykkäsin kouluttajasta siinä, että kehui reilusti koiria ja oli sitä mieltä, että koirissa ei ole vikaa vaan omistajien syytä katsoa itseään peiliin ja treenata, jos jokin asia ei toimi. Nämä vahvisti jo olemassa olevia omia ajatuksia eli oikoteitä onneen ei ole tai on, mutta onko ne sitten pysyviä ja kostautuuko ne joskus myöhemmässä vaiheessa? Omalla kohdalla olen ainakin huomannut, että kostautuu ja se korjaaminen vasta työlästä on.

Oli kyllä kertakaikkisen mielenkiintoinen päivä ja olisi hienoa päästä järjestämään vastaavaa uudelleen, mutta millaisella kombinaatiolla on tässä kohtaa vielä arvoitus.

21. maaliskuuta meillä oli aamuryhmän kolmas kerta ja Janitan treeni. Tällä kertaa paneuduttiin ohjaajan mielentilaan ja miinusten muuttamiseen plussiksi. Tähän mennessä on jo tuttua ollut niiden positiivisten asioiden etsiminen ja nyt täytyy myös muuttaa ne epäonnistumiset omassa päässä plussiksi tai muuten mieleen jää vaan ne miinukset. Ajatusmaailma sopii kyllä kaikkeen koirankouluttamiseen niinkuin elämään muutenkin. Eli ei auta tokossakaan jäädä murehtimaan, että jos en olisi mokannut sitä vaihetta niin oltaisiin jo siinä pisteessä vaan enemmin ajatella, että kun treenataan tällä tavalla niin päästään sinne minne halutaan. Eli turha jäädä miettimään niitä virheitä ja asioita, mitä ei olisi pitänyt tehdä vaan asioita, joita pitää tehdä.

Teslan treenailua on nyt hidastaneet juoksut. Sen mielenkiinto tekemiseen on juoksuissa yhtä tyhjän kanssa enkä viitsi väkisin vääntää. Jätettiin tästä syystä myös viime viikonlopun kisat väliin. Zelda-kuumakalle pääsi kyllä rallattamaan ja siitä ei tullut sitten mitään. Eka rata oli sitä peruskaahotusta ja liukastui pahannäköisesti tullessaan putkesta ulos ja ennen putkea tuli yhteen törmäys. En sitten tiedä johtuiko tästä vai muusta niin ei olisi millään irronnut putkiin vaan kääntyi ensin komentamaan mua. Hypäriltä onnistuttiin kielloista ja komennoista huolimatta sijoittumaan yliaika kympillä toiselle sijalle, joten ei päästy kotiin tyhjin käsin.

Tietty itte piti kärsiä parin päivän sairastumistakapakkia, mutta ehkä selvittiin tästä lepäämällä ja tämän päivän metsälenkin jälkeen jaksanut tehdä vähän yhdistyshommia ja stadaa! Päivittää tätä blogiakin sen sijaan, että makaa peiton alla ja koomaa netflixiä.

Ohmi sai tässä myös uuden kaverin samanikäisestä työkaverin kultsupojasta, joten loppuun muutamat kuvat taannoiselta yhteislenkiltä: