Tokotilistystä...

Vuoden ehkä odotetuin tapahtuma koirarintamalla oli tietysty tokon SM-kilpailut, joihin oli ilo saada osallistua briardijoukkueessa. Täytyy olla ylpeä kaikista joukkueen jäsenistä, sillä jokainen onnistui erinomaisesti ja joukkueen sijoitus oli hienosti 27/43 :)

Zeldan suoritus oli sitten kyllä melkolailla alta riman ja varmasti muiden mielestä vielä enemmän kuin allekirjoittaneen. Ulkopuoliset toki näkee vaan epäonnistuneen suorituksen, mutta heidän mielipiteensä täytyy vaan osata sulkea oman päänupin ulkopuolelle. Ja itse täytyy osata etsiä ne asiat, missä onnistuttiin ja voi olla tyytyväinen. Meillä on onneksi ihan parhaat treenikaverit, jotka tietää mikä työ ollaan tehty monen liikkeen eteen ja missä meillä on ne suurimmat ongelmat. Ja niinkuin meidän tokokoutsi totesi niin sitten, kun me onnistutaan niin suurin harmi tulee olemaan se, että kukaan ei tiedä mikä työ ollaan tehty.

Koejärjestylyt eivät olleet ihan niin sujuvat mitä nyt on ollut Porissa ja Ylöjärvellä, hämärästi muistutti Pieksämäkeä, jossa sielläkin silti taisi olla edes jonkinsortin kuulutukset ja tiedotukset taukojen kestosta yms. Nyt ei ollut yhtään mitään infoa mistään. Kaikenlisäksi avoimen luokan paikkikset alkoi sen luokan härdellillä, että ehti kasata itselleen melkoisen paniikin ja jännitys ei sitten asettunut aloilleen ennen omaa vuoroa ja suusta kuului vaan epämääräistä kimitystä ja koira reagoi oletetulla tavalla eikä ymmärtänyt mennä maahan ennen kolmatta käskyä. Se olikin sitten siinä se liike, vaikka muuten sujui erinomaisesti ja kokonaisvaikutuksesta irtosi Jaana Talalta yhdeksän.

Seuraavaa kehään mennessä sain hieman päänuppia kasaan ja mielestäni hyvin vihjasin koiralle missä ruutu ja väitän, että Zelda sen bongasi. Kehäänmennessä jalat kuitekin veivät L-liikkeen merkille, josta liikkuri ohjasi oikealle paikalle ja se riitti hajottamaan meidän valmistelut ja Zelda lähti ruutuun ihan vinoon ja korjauskäskystä paineistui ja bongasi perhosen ja katse siirtyi taivaalle. Otin koiran siitä sitten vaan tyynesti haltuun ja vuorossa oli se L-liike, jossa Zelda esitti hemmetin hienon kummarruksen ja siinä kohtaa ei voinut kuin nauraa. Tunnariin sitten mentiin edelleen hyvillä mielin, mutta koirahan päätti suorittaa vieressä olevan hypyn niinkuin agilitykoiran toki kuuluukin enkä alkanut prässäillä kapuloille, kun ne olivat jossain ihan muualla kuin linjassa. Metallinouto alkoi hyvin, mutta sen verran siinä on vielä epävarmuutta, että viereisen kehän voimakas "tänne" kutsu sai koiran hämmentymään juuri, kun oli nappaamassa kapulan suuhunsa. Tuomari Pirkko Bellaou tykkäsi kuitenkin sen verran meidän asenteesta ja tekemisen meiningistä, vaikka tällä kertaa se oli jotain muuta kuin yhteistyötä, että antoi meille kokonaisvaikutukseksi kahdeksan nollista huolimatta.

Viimeinen kehä olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Eniten jäi harmittamaan, että koetin saada koiran kehässä kuulolle korottamalla ääntäni. Harmittaa sitten niin pirusti ettei mikään muu. Kaukoissa ensin jumitti ja sitten teki väärän asennon vaihdoin. Luoksetulossa ei meinannut lähteä ollenkaan paskan ohjaajansa luokse. En olisi minäkään. Seuraamisesta räpiköi kutosen. Juoksemisessa painoi ja jätti perusasentoja ottamatta, mutta muuten se oli mielestäni ihan kohtuullista. Ohjatussa jätti stoppaamatta ekalla käskyllä ja toinen käsky olikin sitten jo niin ruma, että sitä mokaa saadaan varmaan korjailla seuraavat puolivuotta. Tästä hyvästä sitten täydellisen noudon päälle päätti viitisen metriä ennen ohjaajaa, että ei tuolle voi tätä aarretta palauttaa ja päätti heittää iloisen kunniakierrosen kapula suussaan yleisön riemuksi. Kaikesta huolimatta se itse nouto oli kyllä upea ja nopea. Heinon Tiina ei enää tätä kurittomuutta arvostanut ja saatiin vitonen ja huomautus äänenkäytöstä.

Että sellaista tälle kertaa... kait tästä sitten suunta on taas vain ylöspäin, kun pudottiin pohjalle kerralla ja kunnolla. Zelda selkästi paineistui virheistään ja tilanteesta ja meni vähän kuutamolle syystä ja toisesta enkä saanut kaivettua esiin siitä oikeaa mielentilaa. Toisten mielestä kurittomutta ja hallinnan puutetta eikä ohjaaja ole osannut olla koiralleen riittävän mustavalkea. Toko on kuitenkin herkkälaji ja pienet asiat saavat liikkeet nollautumaan. Siinä kohtaa, jos koira ei ole kuulolla vaan enemmän kuutamolla niin peli nyt vaan on menetetty. Mistä se sitten johtuu ettei koira ole kuulolla? Eihän se mistään muusta johdu kuin huonosta ohjaajasta ja ohjauksesta. Kurinpalautuksella tuskin saadaan aikaiseksi mitään muuta kuin lisää paineistumista, mutta jollain tapaa se keskittyminen ja luottavainen mielentila pitäisi saada kokeisiin, jotta koira voisi suorittaa liikkeet osaamallaan tasolla. Eipä tässä auta kuin laittaa nokka kohti uusia pettymyksiä ja onneksi keskiviikkona päästään Kantoluodon koulutukseen ja ehkä me sieltä saadaan jotain kannusteita taas yrittämään kaikesta huolimatta. Lauantaina on sitten rotumestikset ja en ihan tiedä millä asenteella sinne ollaan menossa, jos touhu on samanlaista kuin SM-kokeissa niin ehkä parempi lopettaa alkuunsa ja sitten taas sunnuntaina Kantoluodolle toivonmukaan edelleen briardin eikä schapen kanssa :D

Ei vaan ei meillä ole tapana luovuttaa eikä murehtia muiden ajatuksista. Saatiin muutamia positiivisia kommentteija kehän laidalta ja niiden avulla taas jaksaa, joten kiitos niistä <3