Perjantaina vierailtiin Teslan kanssa ihanalla Terhi-tädillä Tampereella. Tesla oli niin innoissaan menossa sisälle, että ei malttanut edes pissiä automatkan päälle. Eikä iloiset yllätykset tähän loppuneet, kun reilun tunnin päästä ovesta tuli sisään Selma-sisko ja Sara. Rähinöiltä vältyttiin ja tytöt pärjäsivät keskenään erinomaisesti. Varmasti vieras maaperä oli omiaan totuttaa tämä lauma yhteiseloon. Vietiin koirat pienelle iltalenkille ja jätettiin ne hyvin mielin keskenään hengailemaan, kun lähdettiin käymään vähän ulkona. Hyvin pärjäsivät.
Pakkanen sotki lauantain hakutreeni haaveet, mutta sisaruksia viikon nuorempi Pyry-schape lähti lenkkeilemään ja kirmailemaan jäälle tyttöjen kanssa. Sara ja Pyry tulivat yllättäen hyvin juttuun keskenään. Sisarukset nyt keskittyivät keskenään nyhräämiseen. Nyhjäämistähän sitten riitti sisälle asti. Tesla oli hyvin poikki, kun Selma ja Sara lähtivät Helsinkiin ja jäi mielihyvin nukkumaan Terhin kainaloon, kun kävin kaupungilla tervehtimässä lisää tuttuja ja toin ihanan Mari-tädin tullessani. Teslahan oli tästä niin onnellinen, että minun olemassa oloni ei liiemmin liikuttanut.
Onneksi väsymys oli sunnuntain agilitytreeneissä tiessään. Me harjoiteltiin samaa rataa, kuin viime viikolla. Toisaalta se oli ihan hyvä, kun pystyi keskittymään hyvin ohjaamiseen, kun rata ja kuviot olivat jo takaraivossa tallessa. Tesla ei tällä kertaa malttanut odottaa paikoillaan niin kuin viimeksi, joten alku meni vähän suunniteltua huonommin. Estevälit olivat pidemmät ja koira ei selkeästi kestä vielä pitkää matkaa. Toisaalta myös intoa oli edelliskertaa enemmän, joten agilityesteiden veto oli malttia voimakkaampi. Paikallaan istuminen ei ole meillä vielä valmis liike, joten ei sitä treeneissäkään liika hinkata. Pitää koettaa ottaa paikalla oloa hallissa oman vuoron ulkopuolella ahkerammin niin eiköhän se siitä.
Teslan edelliskertainen nuuskuttelu oli kadonnut lähes kokonaan, mikä oli positiivinen yllätys. Alun kangertelusta loppurata sujui erinomaisesti. Keskiviikon koulutusvuorosta oli selkeästi hyötyä myös omalla kohdalla. Toisten virheet ja pienet kommellukset hienosäädössä näkee paremmin kuin omansa. Onnistuin vaihtamaan Teslan kädestä toiseen selän takana sujuvasti ja jatkamaan vielä seuraavalla esteelle, joka oli kyllä Teslan suosikki putki. Viimeksi tämä ei samassa kohdassa onnistunut ja otettiin kohta valsseilla. Nyt halusin kokeilla viime kerrasta viisastuneena toista tapaa ja itsekin yllätyin, kun sehän toimi. Eli tämä oli nyt sitten saksalainen tai jaakotus ilmeisesti. Minulla on vähän haussa termit, mutta eiköhän niitä tässä kevään aikana tule vastaan, kun on hyviä koulutuksiakin tiedossa.
Seuraavassa kohdassa oli vuorossa kepit, jotka otin ohjureiden avulla kolmesti ja kehitys oli silmin nähtävää. Viimekertainen kangertelu ohjatessa vasemmalta puolelta oli tiessään. Näki oikein koirasta, kun se tajusi pujottelun idean ja pääsi rytmiin. Nyt sitten pitää vaan osata lukea, missä vaiheessa noita ohjureita alkaa häivyttää ja miten se tapahtuu. Tällä hetkellä näyttää myös pujottelu tyyli olevan oikeantapainen. Käsillä ohjatessa tulee herkästi pomppiva pujottelu, mutta nyt koiran pää menee matalalla eteenpäin. Ohjureiden avulla saadaan myös alusta lähtien etäisyyttä kasvatettua koiran ja ohjaajan välillä.
Seuraavalla kierroksella oli vastassa A-este. Teslalle se on vielä uusi juttu, kun ikää on vielä niin vähän. Kouluttajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että hihnan kanssa omana esteenään sitä, kunnes koira osaa tulla sen alas oikealla tavalla ilman kiiruhtamista, niin että kontaktista tulee täydellinen. Meidän kouluttajalle kontaktiongelmat on tuttuja, joten ollaan niiden opettamisessa samoilla linjoilla. Onhan meillä tässä yli kahdeksan kuukautta aikaa ennen kuin päästään edes kisaamaan, jos vielä silloinkaan ollaan valmiita. Rengas, keinu, A ja kepit ovat käytännössä ne esteet, jotka meillä on vielä hakusessa enemmän kuin vähän.
Ainakin takaaleikkausten uskoisin olevan nyt Teslalla aika hyvin hallussa. Mukavat treenit meillä taas takana =)
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Aktiivinen viikonloppu
Pakkaset tuntuvat viimein hellittäneen, joten nyt on sitten aika nauttia talvesta ja lumesta. Päätettiin viettää lauantaina talviriehaa Raumalla. Ohjelmassa oli hiihtoa, luistelua ja napakelkkailua meren jäällä. Teslan ohjelmaan kuului Nemin kanssa painiminen, napakelkan perässä juoksu ja hajoilevan lauman epätoivoinen koossa pito. Olimme yhteensä neljä tuntia ulkona ja koko tuon ajan Tesla jaksoi riehua ja juoksennella edestakaisin.
Kotimatkalla autossa kyllä maltettiin nukkua hyvin sekä etu- että takapenkillä. Oli kyllä iloista katseltavaa kun Nemi ja Tesla näkivät toisensa pitkästä aikaa eikä tuntunut kokoeron menoa haittaavan, paitsi Nemi (kääpiöpinseri) alkoi palella parin tunnin päästä sitä rataa, että loppu aika meni autossa, sisällä ja sylissä. Laitoin Teslallekin puvun siksi aikaa, kun paisteltiin makkaraa ja soijanakkeja, kun oli sen verran repivää menoa jäällä, vaikka pakkasta oli korkeintaan viisi astetta.
Sunnuntaina oli sitten taas agilityä. Meidän ryhmämme oli yhdistetty edelliseen ja kouluttaja oli edellisryhmän kouluttaja. WeCAlla oli ollut Jenni Leinon koulutus, joten pääsimme tuoreeltaan nauttimaan hänen radastaan, joka meillä on tämän ja seuraavankin viikon treeniratana. Oli aikamoista kieputusta ja ohjaustaitoa vaativa rata. Pikaiselta näkemältä ja kuulemalta vaikutti oikein mukavalta kouluttajalta ja innolla odotan, kun pääsemme Teslan kanssa koulutukseen huhtikuussa.
Todella hyvän treenit veti kyllä meidänkin kouluttaja. Yllättävän hyvin sitä pääsee pennunkin kanssa noita kuvioita ja muuta treenaamaan. Teslan kanssa on vaan tärkeää muistaa pitää palkkaus väli tarpeeksi tieheänä, eli palkkio tulee 2-3 esteen jälkeen. Helpommissa mutkissa päästään kyllä se neljäkin, mutta koiran mielenkiinnon säilyttämiseksi on hyvä muistaa palkita usein ja pitää motivaatio korkealla. Olemme kuitenkin vielä todella vähän harrastaneet agilityä ja koira on kuitenkin todella nuori.
Pientä haahuilua ja nuuskuttelua meillä tuolla hallissa on ja se alkaa heti, kun keskittyminen herpaantuu. En kuitenkaan lue tuota sijaistoiminnaksi vaan ihan vaan sen piikkiin, että halli ja sen tekonurmi pohja hajuineen on uutta. Ja koira on sen ikäinen, että hajut kiinnostavat. Mitään toivotonta nuuskuttelua ei kuitenkaa vielä ole.
Tesla on ihan yllättäen oppinut istumaan paikallaan jonkin aikaa. Meillähän on maltti ollut täysin olematon paikallaoloissa, mutta pystyn jo muutaman esteen taakse koiran jättämään kunhan en käännä selkääni, sitä Tesla ei vielä kestä. Kokeiltiin myös A-este ensimmäisen kerran ja ilman ongelmia. Radalla sitä ei vielä oteta, koska haluan opettaa sen rauhassa ja pitää koiran hihnassa, kunnes oikea alastulo tyyli on hallussa.
Tänään on sitten oma koulutusvuoroni ja täytyy katsella miten tuo pakkanen tuosta nousee, että otanko Teslan mukaan. Minulla on eka vetovuoro, niin siinä on hyvä ottaa vähän kontakteja ja keppejä. Tesla myös viihtyy hyvin autossa, mutta hirveällä pakkasella en sitä viitsisi siellä jäädyttää puoltatoista tuntia.
Tokossa ollaan lähinnä hiottu perusasentoa ja seuraamista muutama askel kerrallaan. Ne, kun saataisiin joskus kuntoon, niin sitten voi alkaa haaveilla alokasluokasta ja BH-kokeesta. Ehkä jopa tämän vuoden puolella, mutta katsellaan nyt rauhassa, kuinka ahkeraan jaksetaan tokoilla. Se on meillä vähän sellaista kausiluonteista touhua ja vaihdan aktivoinnin heti temppuiluun, kun omalta kohdalta alkaa tuntua siltä, että ollaan liian hukassa tai ei vain kiinnosta. Koiran motivaatio on kyllä tähän asti ollut loistava (tosin sisällä ilman häiriöitä).
Viikonlopuksi ollaan menossa Tampereella, jossa päästään siskon kanssa rähisemään ja telmimään. Pakkanen taitaa pilata kaikki hakuilut ja muut suunnitelmat, mutta ei voi mitään. Ehkäpä päästään sunnuntaina hakuilemaan Porissa :)
Kotimatkalla autossa kyllä maltettiin nukkua hyvin sekä etu- että takapenkillä. Oli kyllä iloista katseltavaa kun Nemi ja Tesla näkivät toisensa pitkästä aikaa eikä tuntunut kokoeron menoa haittaavan, paitsi Nemi (kääpiöpinseri) alkoi palella parin tunnin päästä sitä rataa, että loppu aika meni autossa, sisällä ja sylissä. Laitoin Teslallekin puvun siksi aikaa, kun paisteltiin makkaraa ja soijanakkeja, kun oli sen verran repivää menoa jäällä, vaikka pakkasta oli korkeintaan viisi astetta.
Sunnuntaina oli sitten taas agilityä. Meidän ryhmämme oli yhdistetty edelliseen ja kouluttaja oli edellisryhmän kouluttaja. WeCAlla oli ollut Jenni Leinon koulutus, joten pääsimme tuoreeltaan nauttimaan hänen radastaan, joka meillä on tämän ja seuraavankin viikon treeniratana. Oli aikamoista kieputusta ja ohjaustaitoa vaativa rata. Pikaiselta näkemältä ja kuulemalta vaikutti oikein mukavalta kouluttajalta ja innolla odotan, kun pääsemme Teslan kanssa koulutukseen huhtikuussa.
Todella hyvän treenit veti kyllä meidänkin kouluttaja. Yllättävän hyvin sitä pääsee pennunkin kanssa noita kuvioita ja muuta treenaamaan. Teslan kanssa on vaan tärkeää muistaa pitää palkkaus väli tarpeeksi tieheänä, eli palkkio tulee 2-3 esteen jälkeen. Helpommissa mutkissa päästään kyllä se neljäkin, mutta koiran mielenkiinnon säilyttämiseksi on hyvä muistaa palkita usein ja pitää motivaatio korkealla. Olemme kuitenkin vielä todella vähän harrastaneet agilityä ja koira on kuitenkin todella nuori.
Pientä haahuilua ja nuuskuttelua meillä tuolla hallissa on ja se alkaa heti, kun keskittyminen herpaantuu. En kuitenkaan lue tuota sijaistoiminnaksi vaan ihan vaan sen piikkiin, että halli ja sen tekonurmi pohja hajuineen on uutta. Ja koira on sen ikäinen, että hajut kiinnostavat. Mitään toivotonta nuuskuttelua ei kuitenkaa vielä ole.
Tesla on ihan yllättäen oppinut istumaan paikallaan jonkin aikaa. Meillähän on maltti ollut täysin olematon paikallaoloissa, mutta pystyn jo muutaman esteen taakse koiran jättämään kunhan en käännä selkääni, sitä Tesla ei vielä kestä. Kokeiltiin myös A-este ensimmäisen kerran ja ilman ongelmia. Radalla sitä ei vielä oteta, koska haluan opettaa sen rauhassa ja pitää koiran hihnassa, kunnes oikea alastulo tyyli on hallussa.
Tänään on sitten oma koulutusvuoroni ja täytyy katsella miten tuo pakkanen tuosta nousee, että otanko Teslan mukaan. Minulla on eka vetovuoro, niin siinä on hyvä ottaa vähän kontakteja ja keppejä. Tesla myös viihtyy hyvin autossa, mutta hirveällä pakkasella en sitä viitsisi siellä jäädyttää puoltatoista tuntia.
Tokossa ollaan lähinnä hiottu perusasentoa ja seuraamista muutama askel kerrallaan. Ne, kun saataisiin joskus kuntoon, niin sitten voi alkaa haaveilla alokasluokasta ja BH-kokeesta. Ehkä jopa tämän vuoden puolella, mutta katsellaan nyt rauhassa, kuinka ahkeraan jaksetaan tokoilla. Se on meillä vähän sellaista kausiluonteista touhua ja vaihdan aktivoinnin heti temppuiluun, kun omalta kohdalta alkaa tuntua siltä, että ollaan liian hukassa tai ei vain kiinnosta. Koiran motivaatio on kyllä tähän asti ollut loistava (tosin sisällä ilman häiriöitä).
Viikonlopuksi ollaan menossa Tampereella, jossa päästään siskon kanssa rähisemään ja telmimään. Pakkanen taitaa pilata kaikki hakuilut ja muut suunnitelmat, mutta ei voi mitään. Ehkäpä päästään sunnuntaina hakuilemaan Porissa :)
maanantai 11. tammikuuta 2010
Uusi vuosi, uudet kujeet
Vuosi vaihtui sotatantereen paukkuessa keskustan yllä, mutta Tesla ei ollut onneksi moksiskaan moisista raketeista. Suhtautuminen oli ennemmin utelias ja kerran se pysähtyi, kun oikein kunnon paukaus kuului vierestä, mutta jatkoi taas matkaa. Viimeisen kerran ulkoiltiin varttia vaille puolen yön. Eli päätökseni viettää vuoden vaihe Porissa oli oikea.
Kaikkea piti tehdä ja laittaa asuntoaan kuntoon vuoden vaihteen molemmin puolin, mutta ikkunanvaihtoremontti sotki sitten nämä suunnitelmat. Viime viikon valtavat pakkaset sitten oman sairastelun ohella rajoittivat myös ulkoilua ja oikein harmitti koiran puolesta. Ollaan käyty jokunen kerta umpihangessa kahlaamassa tuolla läheisellä jalkapallokentällä, joten se on onneksi jonkin verran imenyt koirastakin mehuja. Nyt on pahimmat pakkaset onneksi laskeneet ja omakin vointi parempi. Vaikka talvesta pidänkin niin hieman liikaa monta viikkoa putkeen tuo yli 15 astetta pakkasta kyllä meinaa jo olla. Muutaman päivän viikossa vielä hyväksyy, mutta kun pakkanen on jatkuvaa. Meille kelpaisi sellainen viidestä kymmeneen astetta vallan mainiosti.
Teslalla alkoi nyt sitten agility treenailut eilen ja meillä on treenipaikka WeCAlla sunnuntaisin. Eli West Coast Agility Teamia tulemme tulevaisuudessa edustamaan. Katsotaan rauhassa, että missä pisteessä ollaan syksyllä, jolloin Tesla on kisaiässä. Nadan tai Tiltun kanssa tuskin tulen kisaamaan enää, jos en nyt sitten innostu jonnekin schapemestiksiin tai agirotuun eikä kukaan muu ohjaa Tiltua ja Nadaa viitsii sen verran kiusata.
Sain meidän treeniryhmästä ja ohjaajasta todella positiivisen ensivaikutelma, mistä olen hyvin iloinen. Keskiviikkoisin koulutan itse, joten toivotaan, että silloin sujuu yhtä hyvin ja minulla on edes jotain annettavaa ryhmäläisillemme. Tämän viikon treenirata oli suhteellisen haastava. Tesla on vielä alkutekijöissään, joten sen kanssahan treenailen muutaman esteen pätkiä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Rataan tutustuessa kuitenkin pyrin miettimään ja opettelemaan rataa niin kuin veisin Tiltua. Siinä on ohjattavuudeltaan meidän esikuva. Jos Teslasta tulisi puoliksi mummonsa veroinen, niin se olisi jo aika täydellistä. Välillä on hankala muistaa, että Tesla ei kuitenkaan vielä osaa ihan kaikkea.
Olin tyytyväinen Teslan treeneihin, vaikka pientä haparointia oli niin koiran kuin ohjaajan puolesta. Putkihullu Tesla on ainakin ja niihin syöksytään innolla. Pimeä putkikulmakin sujui leikiten. Tämän lisäksi otettiin hyppyjä ja puomia. Kepit jätettiin tällä kertaa väliin. Hallilla on onneksi verkot ja apurit, joten niillä päästään treenaamaan. Eiköhän tuo agility tästä ala pikkuhiljaa sujumaan. Kepit, keinu ja A-este olisi tavoitteena tässä kevätkauden aikana opetella. Minun yksi ongelma on edelleen turhanpäiväinen höpöttäminen. Sanoinkin jo meidän ohjaajalle, että mulle saa kyllä sanoa suoraan, että ”suu kiinni” =D
Tokoilut ja hakuilut ovat edelleen kysymysmerkin alla, että miten jatketaan vai jatketaanko edes koska. Nyt on sen verran tuo tokoilu tökkinyt, että jonnekin kurssille tai koulutukseen olisi pikkuhiljaa mukava päästä. Harmittaa, kun joululoman paukkupakkaset sotki kaikki hakuilu suunnitelman, mutta ehtiihän tuota. Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan ja miten meidän harrastuselämä etenee :)
Kaikkea piti tehdä ja laittaa asuntoaan kuntoon vuoden vaihteen molemmin puolin, mutta ikkunanvaihtoremontti sotki sitten nämä suunnitelmat. Viime viikon valtavat pakkaset sitten oman sairastelun ohella rajoittivat myös ulkoilua ja oikein harmitti koiran puolesta. Ollaan käyty jokunen kerta umpihangessa kahlaamassa tuolla läheisellä jalkapallokentällä, joten se on onneksi jonkin verran imenyt koirastakin mehuja. Nyt on pahimmat pakkaset onneksi laskeneet ja omakin vointi parempi. Vaikka talvesta pidänkin niin hieman liikaa monta viikkoa putkeen tuo yli 15 astetta pakkasta kyllä meinaa jo olla. Muutaman päivän viikossa vielä hyväksyy, mutta kun pakkanen on jatkuvaa. Meille kelpaisi sellainen viidestä kymmeneen astetta vallan mainiosti.
Teslalla alkoi nyt sitten agility treenailut eilen ja meillä on treenipaikka WeCAlla sunnuntaisin. Eli West Coast Agility Teamia tulemme tulevaisuudessa edustamaan. Katsotaan rauhassa, että missä pisteessä ollaan syksyllä, jolloin Tesla on kisaiässä. Nadan tai Tiltun kanssa tuskin tulen kisaamaan enää, jos en nyt sitten innostu jonnekin schapemestiksiin tai agirotuun eikä kukaan muu ohjaa Tiltua ja Nadaa viitsii sen verran kiusata.
Sain meidän treeniryhmästä ja ohjaajasta todella positiivisen ensivaikutelma, mistä olen hyvin iloinen. Keskiviikkoisin koulutan itse, joten toivotaan, että silloin sujuu yhtä hyvin ja minulla on edes jotain annettavaa ryhmäläisillemme. Tämän viikon treenirata oli suhteellisen haastava. Tesla on vielä alkutekijöissään, joten sen kanssahan treenailen muutaman esteen pätkiä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Rataan tutustuessa kuitenkin pyrin miettimään ja opettelemaan rataa niin kuin veisin Tiltua. Siinä on ohjattavuudeltaan meidän esikuva. Jos Teslasta tulisi puoliksi mummonsa veroinen, niin se olisi jo aika täydellistä. Välillä on hankala muistaa, että Tesla ei kuitenkaan vielä osaa ihan kaikkea.
Olin tyytyväinen Teslan treeneihin, vaikka pientä haparointia oli niin koiran kuin ohjaajan puolesta. Putkihullu Tesla on ainakin ja niihin syöksytään innolla. Pimeä putkikulmakin sujui leikiten. Tämän lisäksi otettiin hyppyjä ja puomia. Kepit jätettiin tällä kertaa väliin. Hallilla on onneksi verkot ja apurit, joten niillä päästään treenaamaan. Eiköhän tuo agility tästä ala pikkuhiljaa sujumaan. Kepit, keinu ja A-este olisi tavoitteena tässä kevätkauden aikana opetella. Minun yksi ongelma on edelleen turhanpäiväinen höpöttäminen. Sanoinkin jo meidän ohjaajalle, että mulle saa kyllä sanoa suoraan, että ”suu kiinni” =D
Tokoilut ja hakuilut ovat edelleen kysymysmerkin alla, että miten jatketaan vai jatketaanko edes koska. Nyt on sen verran tuo tokoilu tökkinyt, että jonnekin kurssille tai koulutukseen olisi pikkuhiljaa mukava päästä. Harmittaa, kun joululoman paukkupakkaset sotki kaikki hakuilu suunnitelman, mutta ehtiihän tuota. Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan ja miten meidän harrastuselämä etenee :)
perjantai 1. tammikuuta 2010
Kalenteri 2010
Tammikuu
10.1 Agility treenit WECAlla alkavat ja jatkuvat sunnuntaisin
Helmikuu
2.2 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
POISSA, syy tod.näk. kennelyskä
5.2 Hälytysryhmä 1 -koulutus
14.2 Tampereen ryhmänäyttely, tuomarina Jan de Gids, Alankomaat
JUN/EH JUK/2
19.2 Tesla täyttää vuoden
Maaliskuu
2.3 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
14.3 Jenni Leinon agilitykoulutus, Noormarkku
Huhtikuu
5.4 Suomen Schapendoes Ry:n järjestämä agilitypäivä Nokialla, kouluttajana Elina Jänesniemi
6.4 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
Toukokuu
8.5 Porin ryhmänäyttely *
9.5 Jenni Leinon agilitykoulutus, Noormarkku
16.5 Rauma KV *JUN-ERI, JUK1, SERT, ROP, ROP-JUNIORI*
Kesäkuu
Heinäkuu
4.7 Agirotu, joukkuekilpailut, Ylöjärvi
Elokuu
7.-8.8 Schapendoes Ry:n kesäleiri Hauholla, Kouluttajan Leena Välimäki
15.8 Heinola, erikoisnäyttelym tuomarina Roel van Veen-Keur, Alankomaat
Syyskyy
4.9.2010 Tokon rotumestaruudet Liedossa
8.-10.9.2010 Paimennustapahtuma Kuopiossa
18.-19.9.2010 Agilitykoulutusviikonloppu Turussa, kouluttajan Elina Jänesniemi
Lokakuu
Marraskuu
Joulukuu
*riippuu aikatauluista, päällekkäisyyksistä, tuomareista ymv. harkinnan arvoisista syistä
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Joululomalla
Tänä vuonna joululoma alkoi minulla hyvissä ajoin ja päästiin jo viikko sitten perjantaina ajelemaan kohti Heinolaa. Jätettiin jälkeemme pystyyn kuollut kuusi ja lievä sekamelska. Ne sitten odottavat, kun suunnataan hyvissä ajoin ennen arkeen paluuta takaisin.
Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:


Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.
Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...
Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.
Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.
Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.


Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.
Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.
Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)
Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:
Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.
Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...
Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.
Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.
Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.
Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.
Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.
Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)
maanantai 14. joulukuuta 2009
Antoisa PM-Voittaja reissu takana
Tuli sitten käytyä messarin näyttelyssä ja korkattua junnu-ura Pohjoismaiden Voittajassa. Reissuun lähdettiin jo valmiiksi väsyneenä, sillä olin töissä iltakahdeksasta aamukahteen. Valvotin itseäni vielä reilun tunnin ja mietin, että mitä kaikkea sitä tuommoiselle reissulle oikein tarvitseekaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä linja-auto kuljettajamme oli todella mukava mies, joka oli itsekin koiraihmisiä. Hänen koiriaankin kuulemma oli voittajassa. Harjavallassa kuljettaja toi minulle tyynyn, jotta sain nukkua paremmin ja kertoi, että Huittisissa ja Forssassa pysähtyy niin, että voin ulkoiluttaa koiraani. Forssassa käytiin pissalla ja juteltiin siinä samalla lisää koirista. Bussista siis hypättiin Kampissa ulos onnentoivotusten saattamana.
Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.
Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.
Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3
Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat
Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.
Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.
Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!
Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.
Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.
Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3
Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat
Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.
Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.
Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!
tiistai 8. joulukuuta 2009
Ensimmäiset juoksut ja tokoilua
Teslasta tuli sitten iso tyttö, vaikka ihan pentuhan se vielä on minulle. Ainakin kunnes seuraava pentu saapuu perheeseen. Tietyt pentumaiset piirteet saavat minun puolestani säilyä kokoiän. Joka tapauksessa tulihan ne Teslankin juoksut viimein, ainakin kaikkien minun juoksunluku kykyjeni mukaan. Schapendoes on siitä ihana rotu, että se on todella siisti. Juoksujen alkaminen onkin tästä syystä välillä hieman kinkkistä diagnosoida. Jatkuva itsensä peseminen kuitenkin lienee selkeä merkki huomattavan turvotuksen ohella. Merkkailun määrä ulkoillessa on myös huomattava, joten eiköhän tuo nyt sitten virallisesti ala olemaan ”iso tyttö”. Korkeutta en ole päässyt vielä mittaamaan kunnon välineillä, mutta toivotaan kovasti, että se jäisi alle 43 cm!
Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.
Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?
Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.
Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…
Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…
Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.
Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…
Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.
Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.






Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)
Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.
Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?
Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.
Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…
Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…
Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.
Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…
Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.
Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.






Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)