Vuosi vaihtui sotatantereen paukkuessa keskustan yllä, mutta Tesla ei ollut onneksi moksiskaan moisista raketeista. Suhtautuminen oli ennemmin utelias ja kerran se pysähtyi, kun oikein kunnon paukaus kuului vierestä, mutta jatkoi taas matkaa. Viimeisen kerran ulkoiltiin varttia vaille puolen yön. Eli päätökseni viettää vuoden vaihe Porissa oli oikea.
Kaikkea piti tehdä ja laittaa asuntoaan kuntoon vuoden vaihteen molemmin puolin, mutta ikkunanvaihtoremontti sotki sitten nämä suunnitelmat. Viime viikon valtavat pakkaset sitten oman sairastelun ohella rajoittivat myös ulkoilua ja oikein harmitti koiran puolesta. Ollaan käyty jokunen kerta umpihangessa kahlaamassa tuolla läheisellä jalkapallokentällä, joten se on onneksi jonkin verran imenyt koirastakin mehuja. Nyt on pahimmat pakkaset onneksi laskeneet ja omakin vointi parempi. Vaikka talvesta pidänkin niin hieman liikaa monta viikkoa putkeen tuo yli 15 astetta pakkasta kyllä meinaa jo olla. Muutaman päivän viikossa vielä hyväksyy, mutta kun pakkanen on jatkuvaa. Meille kelpaisi sellainen viidestä kymmeneen astetta vallan mainiosti.
Teslalla alkoi nyt sitten agility treenailut eilen ja meillä on treenipaikka WeCAlla sunnuntaisin. Eli West Coast Agility Teamia tulemme tulevaisuudessa edustamaan. Katsotaan rauhassa, että missä pisteessä ollaan syksyllä, jolloin Tesla on kisaiässä. Nadan tai Tiltun kanssa tuskin tulen kisaamaan enää, jos en nyt sitten innostu jonnekin schapemestiksiin tai agirotuun eikä kukaan muu ohjaa Tiltua ja Nadaa viitsii sen verran kiusata.
Sain meidän treeniryhmästä ja ohjaajasta todella positiivisen ensivaikutelma, mistä olen hyvin iloinen. Keskiviikkoisin koulutan itse, joten toivotaan, että silloin sujuu yhtä hyvin ja minulla on edes jotain annettavaa ryhmäläisillemme. Tämän viikon treenirata oli suhteellisen haastava. Tesla on vielä alkutekijöissään, joten sen kanssahan treenailen muutaman esteen pätkiä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Rataan tutustuessa kuitenkin pyrin miettimään ja opettelemaan rataa niin kuin veisin Tiltua. Siinä on ohjattavuudeltaan meidän esikuva. Jos Teslasta tulisi puoliksi mummonsa veroinen, niin se olisi jo aika täydellistä. Välillä on hankala muistaa, että Tesla ei kuitenkaan vielä osaa ihan kaikkea.
Olin tyytyväinen Teslan treeneihin, vaikka pientä haparointia oli niin koiran kuin ohjaajan puolesta. Putkihullu Tesla on ainakin ja niihin syöksytään innolla. Pimeä putkikulmakin sujui leikiten. Tämän lisäksi otettiin hyppyjä ja puomia. Kepit jätettiin tällä kertaa väliin. Hallilla on onneksi verkot ja apurit, joten niillä päästään treenaamaan. Eiköhän tuo agility tästä ala pikkuhiljaa sujumaan. Kepit, keinu ja A-este olisi tavoitteena tässä kevätkauden aikana opetella. Minun yksi ongelma on edelleen turhanpäiväinen höpöttäminen. Sanoinkin jo meidän ohjaajalle, että mulle saa kyllä sanoa suoraan, että ”suu kiinni” =D
Tokoilut ja hakuilut ovat edelleen kysymysmerkin alla, että miten jatketaan vai jatketaanko edes koska. Nyt on sen verran tuo tokoilu tökkinyt, että jonnekin kurssille tai koulutukseen olisi pikkuhiljaa mukava päästä. Harmittaa, kun joululoman paukkupakkaset sotki kaikki hakuilu suunnitelman, mutta ehtiihän tuota. Katsellaan, mitä kevät tuo tullessaan ja miten meidän harrastuselämä etenee :)
maanantai 11. tammikuuta 2010
perjantai 1. tammikuuta 2010
Kalenteri 2010
Tammikuu
10.1 Agility treenit WECAlla alkavat ja jatkuvat sunnuntaisin
Helmikuu
2.2 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
POISSA, syy tod.näk. kennelyskä
5.2 Hälytysryhmä 1 -koulutus
14.2 Tampereen ryhmänäyttely, tuomarina Jan de Gids, Alankomaat
JUN/EH JUK/2
19.2 Tesla täyttää vuoden
Maaliskuu
2.3 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
14.3 Jenni Leinon agilitykoulutus, Noormarkku
Huhtikuu
5.4 Suomen Schapendoes Ry:n järjestämä agilitypäivä Nokialla, kouluttajana Elina Jänesniemi
6.4 Marjo Heinon agilitykoulutus, Noormarkku
Toukokuu
8.5 Porin ryhmänäyttely *
9.5 Jenni Leinon agilitykoulutus, Noormarkku
16.5 Rauma KV *JUN-ERI, JUK1, SERT, ROP, ROP-JUNIORI*
Kesäkuu
Heinäkuu
4.7 Agirotu, joukkuekilpailut, Ylöjärvi
Elokuu
7.-8.8 Schapendoes Ry:n kesäleiri Hauholla, Kouluttajan Leena Välimäki
15.8 Heinola, erikoisnäyttelym tuomarina Roel van Veen-Keur, Alankomaat
Syyskyy
4.9.2010 Tokon rotumestaruudet Liedossa
8.-10.9.2010 Paimennustapahtuma Kuopiossa
18.-19.9.2010 Agilitykoulutusviikonloppu Turussa, kouluttajan Elina Jänesniemi
Lokakuu
Marraskuu
Joulukuu
*riippuu aikatauluista, päällekkäisyyksistä, tuomareista ymv. harkinnan arvoisista syistä
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Joululomalla
Tänä vuonna joululoma alkoi minulla hyvissä ajoin ja päästiin jo viikko sitten perjantaina ajelemaan kohti Heinolaa. Jätettiin jälkeemme pystyyn kuollut kuusi ja lievä sekamelska. Ne sitten odottavat, kun suunnataan hyvissä ajoin ennen arkeen paluuta takaisin.
Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:


Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.
Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...
Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.
Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.
Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.


Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.
Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.
Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)
Tesla sai Nadalta hieman kurinpalautusta, kuten kuuluukin mammalta, mutta pian se oli taas täysvertainen laumanjäsen aivan kuin olisi aina täällä ollutkin. Alman kanssa painiessa meni alkupäivät, mutta nyt osaavat jo vähän ollakin. Iskä vei koko lauman heti lauantaina metsään ja tässä sieltä jokunen otos:
Lauantaina kävin kouluttamassa Lahden schapeporukalle hieman agilityä. Oli aika kylmä ja jätin sitten omat koirat pois, jotta pystyin keskittymään muihin. Hirveän hyvin ovat edistyneet. Tesla pääsee tammikuussa taas treenaamaan agilityä niin kyllä me sitten ehditään. Olen kyllä ihan valtavan innoissani, kun viimein omalta osalta tuntuu edes yksi koiraharrastus Porissa onnistuvan. Harmittaa vain, kun ei enää päästä yhdessä Suvin ja Nemin kanssa treenaamaan ainakaan toistaiseksi. Agilityn kannalta ensivuosi siis vaikuttaa lupaavalta, mutta katsellaan nyt rauhassa, kunhan treenit ensin alkavat.
Sanna, Sara ja Selma tulivat tiistaina Heinolaan ja lähdettiin nuorisolauman kanssa lenkille. Tesla ja Selma ottivat vapaiksi päästyään hieman yhteen, mutta sen jälkeen elivät sulassa sovussa. Alma ja Sara pysyivät onneksi sisarusten isottelusta erossa. Alma oli illalla jo niin väsynyt, että ei halunnu lähteä loppu lauman kanssa metsään, mutta Tesla oli yllättäen taas lähdössä iskän mukaan. Mistä tuolle tuota energiaa riittääkään? Kai se kaupunkikoira hullaantuu, kun pääsee maalle eikä malta nukkuakaan...
Keskiviikkona päätettiin tunkea kaikki seitsemän koiraa, kuusi schapendoesta ja yksi briardi kera kahden ihmisen tilaihme puntoon. Hyvinhän me mahduttiin, kun hieman järjesteltiin. Olisi vielä yksi sopivan kokoinen koirakin mennyt vallan mainiosta ;) Eikä edes jääty maston tielle jumiin vaan saatiin koirat autosta suoraan umpihankeen ja metsään kasvattamaan lihaksiaan. Yhtä konfliktia lukuunottamatta selvittiin hyvin. Meidän Nada on sen verta terävä, että se ei kestä pienintäkään ärinöintiä omaa laumaansa kohtaa vaan on heti poliisina kimpussa. Salli ei välitä vaikka sille kuinka ärisi niin kauan kun ei kimppuun käydä ja Tiltu välttää tappeluita viimeiseen asti, sitä ei rähinät kiinnosta. Meillä on periaate noiden koirien kanssa, että semmosia tilanteita ei pitäisi edes päästä muodostumaan, että hampaat joudutaan ottamaan esiin. Aina sitä pientä ärinöintiä noin ison narttulauman kanssa kuitenkin väkisinkin ja vahingossa syntyy.
Jouluaattona käytiin perinteisellä lenkillä lemmikkieläinten hautuumaalla. Jollain ihmeellisellä tavalla saatiin kaikki seitsemän koiruutta poseeraamaan Ruffe-setterin haudalla. Minulla ei ole vielä yhtään kuvaa todisteena, että en sitten tiedä miten kuvaajat onnistuivat tallentamaan harvinaisen hetken.
Teslalla oli ensimmäinen joulu ja hyvin se pääsi muun lauman opastuksella ymmärrykseen, mitä paketit kuusen alla tarkoittaa. Tosin Tiltu taisi aukoa kaikki paketit, mitä vaan sai käsiinsä. Meillä on Tiltu aina rakastanut joulupakettien avaamista ja papereiden repimistä. Vielä se kahdeksan vuotiaanakin jaksaa innostua joulusta.
Tesla on ollut ilmeisesti kamalan kiltti koko vuoden :) Tesla sai mustan hurttamanttelin, siankorvan, luita, pehmeän jalkapallon, vaaleanpunaisen vinkuvan pehmopossun, helisevän narupallon, noutokapulan ja matokuurin. Matokuuri tosin odottelee vielä hetkeään. Noutokapulasta tuleekin sitten meidän kevään urakka perusasennon ja seuraamisen ohella. Ei ihan saatu tavoitetta täydellisestä perusasennosta ilman käsiavustusta jouluun mennessä valmiiksi, mutta ei olla enää kaukana, kunhan se seuraava harppaus vaan tulee.
Uudeksi vuodeksi lähdetään Poriin raketteja pakoon. Kaupungin keskusta on rakettejen suhteen huomattavasti miellyttävämpi paikka, kuin taajama-alue, jossa suunnilleen jokaisella naapurilla on raketti-ikäisiä kakaroita. Meidän koirat ei ole kukaan paukkuarkoja, mutta Salli on hajuherkkä. Se ei voi sietää ilmassa leijuvaa ruudin hajua. Haluan totutella Teslan paukkeeseen omassa kodissa ja omassa rauhassa ilman minkäänlaisia vaikutteita, toivotaan, että osuu oikeaksi valinnaksi.
Myöhäiset jouluntoivotukset ja harrastusrikasta uutta vuotta kaikille, jotka tänne eksyy lukemaan. Seuraavassa blogissa sitten voidaan kirjata ensivuoden tavoitteita ja suunnitelmia ;)
maanantai 14. joulukuuta 2009
Antoisa PM-Voittaja reissu takana
Tuli sitten käytyä messarin näyttelyssä ja korkattua junnu-ura Pohjoismaiden Voittajassa. Reissuun lähdettiin jo valmiiksi väsyneenä, sillä olin töissä iltakahdeksasta aamukahteen. Valvotin itseäni vielä reilun tunnin ja mietin, että mitä kaikkea sitä tuommoiselle reissulle oikein tarvitseekaan. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä linja-auto kuljettajamme oli todella mukava mies, joka oli itsekin koiraihmisiä. Hänen koiriaankin kuulemma oli voittajassa. Harjavallassa kuljettaja toi minulle tyynyn, jotta sain nukkua paremmin ja kertoi, että Huittisissa ja Forssassa pysähtyy niin, että voin ulkoiluttaa koiraani. Forssassa käytiin pissalla ja juteltiin siinä samalla lisää koirista. Bussista siis hypättiin Kampissa ulos onnentoivotusten saattamana.
Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.
Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.
Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3
Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat
Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.
Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.
Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!
Tesla kulki keskustassa muina miehinä eikä junaan joutumisesta ollut juuri moksiskaan. Ei voi muuta sanoa kuin on tuo vaan helppo koira matkustaa niin kooltaan kuin luonteeltaan. Ei ole liian pieni, jotta jäisi jalkoihin tai pitäisi kokoajan kaapata kainaloon, mutta tarpeen tullen saa kuitenkin kaapattua. Löydettiin hienosti perille messariin ja muutamien puhelinsoittojen avulla päästiin oikealle sisäänkäynnille ja pian saatiin Sannalta ja Markolta numerolappukin ja päästiin pystyttämään leiriä mukavasti kehän laidalle. Aikaa oli kivasti ja ehti hieman kiertelemään ennen omia kehiä.
Minua jännitti valtavasti Teslan esittäminen ja vielä viime hetkeen pähkäiltiin, kumpi sen esittää minä vai Tuula. Tesla esiintyi kuitenkin minun kanssa loistavasti ja olen tytöstä super ylpee. Tesla on todella miellyttävä esittää, kun se ei venkoile turhia ja malttaa seistä paikoillaan hienosti. Mistähän se on moista oppinut? Tesla sai laatuarvosanaksi erinomaisen ja sijoittauduttiin kilpailuluokassa kolmanneksi kymmenen muun juniorinartun joukkiossa.
Beautiful feminine bitch. Excellent in type, size and temperament. Beautiful proportions. Lovely head with good skull and muzzle. Typical expression. Typical front and rear angulations. Needs to mature in body. Lovely coat quality for age. Very typical on the move, light and spring. Very well presented. JUN ERI/3
Tuomari Rony Doedijins, Alankomaat
Ei ollut lainkaan hullumpi päivä muutenkaan meidän porukalla, vaikka tittelit jäi saamatta. Tosin ei niitä oltu metsästämässäkään sen kummemmin. Minun on pakko tunnustaa, että kyllähän tuo vaaleanpunainen nauha jo lämmitti kovasti mieltä oman koiran kohdalla. Teslan Selma sisko sai samanmoisen, kuten myös Alma-serkku sekä Nada-mamma. Sannan ja Markon Sara oli kehässä kuin toinen koira, kun viimeksi näin Heinolassa. Esiintyi siis kerta kaikkiaan upeasti häntä heiluen eikä mistään tuomarin aristelusta ollut merkkiäkään. Nada esiintyi vielä Lumikuonojen kasvattaja ryhmässä ja nappasivat sitten kunniapalkinnon ja voiton, joten pääsivät näyttäytymään ryhmäkehässä. Sitähän piti tietysti jäädä katsomaan, vaikka näyttäytymiseksi tuo tosiaan jäikin sen kummemmin yllättämättä. Hienosti ryhmä kuitenkin esiintyi ja näytti todella hyvältä. Oli sopivan samantyyppisiä koiria, jotka esiintyivät suuressa salissa edukseen.
Jotain pientä sain osteltuakin, mutta kojujen kiertämiseen olisi kevyesti saanut menemään aikaa reilumminkin. Oman koiran esittäminen kuitenkin vie aika paljon, kun meidän perheestä oli vielä yhteensä kolme koiraa siinä pyörimässä ja jaettiin kaksi häkkiä Saran ja Selman kanssa. Loppupäiväksi Nada ja Tesla pääsivät lainahäkkiin, jonka jakoivat keskenään sulassa sovussa, kun muut koiruudet lähtivät kohti kotia ennen isoja kehiä. Hyvä mieli jäi näyttelystä ja seuraavalla kerralla, kun kehään joutuu, niin ei tarvitse Teslankaan kanssa enää niin hirveästi jännittää.
Lähdettiin näyttelypaikalta heti, kun pääsivät ryhmäkehästä schapet ulos. Lähdettiin Teslan kanssa käymään Sannalla ja Markolla niin sisarukset pääsivät hieman painimaan keskenään. Kummasti vielä jaksoivat rankan päivän päätteeksi. Kahdeksalta lähdettiin sitten junalla kohti Poria ja huomasi Teslastakin väsymyksen. Kiltisti se nukkui molemmat junamatkat ja käveli häntä heiluen kotiin pakkasyössä ja nukkui sikeästi aamuun asti.
Nyt sitten koetetaan selvitä tämän viikon viimeisistä koulustresseistä ja laittaa kämppä lomakuntoon ja perjantaina olisi tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Heinolaa joulun viettoon!
tiistai 8. joulukuuta 2009
Ensimmäiset juoksut ja tokoilua
Teslasta tuli sitten iso tyttö, vaikka ihan pentuhan se vielä on minulle. Ainakin kunnes seuraava pentu saapuu perheeseen. Tietyt pentumaiset piirteet saavat minun puolestani säilyä kokoiän. Joka tapauksessa tulihan ne Teslankin juoksut viimein, ainakin kaikkien minun juoksunluku kykyjeni mukaan. Schapendoes on siitä ihana rotu, että se on todella siisti. Juoksujen alkaminen onkin tästä syystä välillä hieman kinkkistä diagnosoida. Jatkuva itsensä peseminen kuitenkin lienee selkeä merkki huomattavan turvotuksen ohella. Merkkailun määrä ulkoillessa on myös huomattava, joten eiköhän tuo nyt sitten virallisesti ala olemaan ”iso tyttö”. Korkeutta en ole päässyt vielä mittaamaan kunnon välineillä, mutta toivotaan kovasti, että se jäisi alle 43 cm!
Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.
Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?
Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.
Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…
Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…
Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.
Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…
Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.
Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.






Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)
Selma-siskon juoksut olivat kuukausi sitten ja Nelli-siskolla on myös nyt suunnilleen samaan aikaan olleet omansa. Aika tasaista tahtia ovat sisarukset kasvaneet. Molemmat siskot ovat myös menestyneet loistavasti näyttelyissä ja keränneet ROP-pentu titteleitä. Selma avasi junnu-uransa myös uskomattomalla suorituksella ollen kolmanneksi paras narttu Turussa! Ensi sunnuntaina lähdetään korkkaamaan meidän junnu-ura Pohjoismaiden voittaja –näyttelyssä ja haetaan erikoistuomarin arvostelu.
Meillä oli Teslan kanssa pitkä laiskottelu tauko tokoilun ja koulutuksen suhteen, kun alkoi maistua homma puulta. Tässä nyt ollaan sitten taas otettu itseämmä niskasta kiinni ja niin uskomatonta kuin se taas onkin niin tauko tekee hyvää. Perusasento on loksahtanut jonnekin takaraivoon ja Tesla hakee sitä innolla ja itsenäisesti. Käsiavustusta lähinnä tarvitaan siihen, että paikka on täydellinen eikä hieman vino suuntaan tai toiseen. ”Maahan” ja ”odota” käskyt on selvästi menneet takaraivoon, mutta ”istu” käsky vaatii hieman hiomista. Tesla tarvii siinä vielä aikalailla käsiavustusta tai sitten tarjoaa herkästi maahanmenoa tai seisomista… Liekö siinä syy, että kaksi viimeksi mainittua on opittu naksulla?
Ulkopuolinen näkemykselle tokoilussa olisi nyt enemmän kuin vähän tilausta. Pelottaa, että tulee tehtyä semmoisia virheitä, mitä on sitten todella hankala korjata myöhemmin. Ja kyllä meillä ongelmiakin riittää. Ainakaan ei enää mennä ulos tokoilemaan ihan heti. Koira ei nimittäin kestä häiriöitä. Meidän jo muutenkin surkeat treenit puistossa päättyivät harmillisesti, kun Tesla meinasi karata toisen koiran luokse. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, että tosiaan meinasi, koska kääntyi kyllä käskystä takaisin minua kohti. Ei ole silti toivottavaa, että koira yleisessä puistossa säntäilee päättömästi.
Yritettiin harjoitella ruutua ja iloisesti ja innokkaasti se sujui, mutta namialustan löytäminen hämärässä tuotti vaikeuksia. Tesla jostai syystä juoksi aina oikeaan takakulmaan ja jäi sinne haistelemaan ja nuuhkaisi muutaman kerran kartiota ja palasi sitten luokse. Ruutuun siis mentiin, mutta palkkio jäi hakematta. Oliko tämä nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut treeni? En tiedä, miksi se oli niin vaikea, kun kävin joka kerta namialustan näyttämässä ja lähetin lopulta ihan muutama metrin päästä, mutta aina sitä vaan kurvattiin sinne samaan takanurkkaan. Palkka oli siis keskellä ruudun takana. Siirsin palkan jopa takalinjalle, jos se oli helpottanut, mutta ei…
Jonkin aikaa Tesla siellä nuuskutteli ja luovutti palaten luokseni. Luoksetulossa on myös minua suuresti huolestuttava piirre. Olen pennusta opettanut Teslalle luoksetuloa eteen ja sitten ollaan se jätetty ja treenattu perusasentoa. Kumpaakaan osaa ei olla vielä yhdistetty varsinaisesti luoksetuloon, mutta Tesla on omasta päästään keksinyt, että ”tule” käskyllä suoritetaan näiden välimuoto…
Toisaalta olihan se hyvä käydä puistossa havaitsemassa, mitä kaikkia ongelmia meille on kasautunut, kun ei sisätiloissa kaikkea pysty harjoittelemaan eikä tietenkään ole sitä tilaa säntäillä miten lystää. Onneksi meidän surkeat treenit loppuivat lyhyeen, kun puistotieltä salakavalasti minun selän takaa tuli valkoinen puudeli, jonka Tesla tietysti huomasi ja lähti häntä heiluen tervehtimään. Käskystä kuitenkin kääntyi salamana takaisin eikä siis ehtinyt lähellekään toista koiraa, jonka omistaja tosin nappasi syliinsä saman tien =D No eihän sitä voi tietää millainen peto treenaa lähipuistossa. Varsikin, kun muut koirat joiden olen havainnut samaan aukeaa hyväksi käyttävän edustavat hieman hurjempaa rotua ja noudattavat hieman karskimpia koulutusmetodeita. Tosin ovat myös varmasti paremmin hallinnassa.
Me tarvittaisiin kyllä kovasti häiriötreeniä. Ei se mikään ihme ole, että muut koiran kiinnostaa, kun niitä ei ikinä pääse näkemään ja aina harjoitellaan kahdestaan ilman muita. Tammikuussa olisi kova halu päästä taas koirakouluun tokoilemaan, mutta ensin pitäisi saada opintotuet takaisin ennen kuin on varaa kalliille koirakursseille tai sitten Tesla taitaa toivoa koirakurssia joululahjaksi ;) Ehkä sekin onnistuu…
Onneksi meidän agilityharrastus on saanut vihreää valoa ja tammikuussa päästään taas treenaamaan ja homma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta. Juoksutkin tulivat sopivasti nyt, niin ne ei sitten keväällä meitä kiusaa. Pelastuskoiraharrastus on ollut nyt jäissä ja tulee toistaiseksi olemaan. Odotellaan rauhassa, että Tesla hieman aikuistuu ja itsetunto kasvaa. Toki aina tilaisuuden tullen varmasti tungetaan mukaan schapeporukoiden treeneihin silloin tällöin Lahdessa ja Tampereella ;) Kohta on onneksi joululoma niin pääsee ainakin agilityä treenaamaan.
Eipä meille sen kummempaa. Kaikki sanoo, että Tesla on muka kasvanut. No laitetaan tähän loppuun jokunen tuore kuva viime viikon lopulta.






Tässä viimeisessä Tesla poseeraa koulutehtävää varten, johon nyt pitäisi keksiä joku järkevä teema. Ja kyllä tuo kuva on meidän kotipihasta ja iltapisut hoidetaan kyseisellä nurmella ;)
lauantai 14. marraskuuta 2009
Agilityä Noormarkussa
Käytiin nostattamassa harrastusintoa ja kisakuumetta Satakunnan piirimestaruuskisoissa. Tesla ei siis tule moisesta tittelistä vielä aikoihin taistelemaan, jos koskaan. Piirimestaruus toki on tähtäimessä, mutta katsotaan nyt sitten tulevaisuudessa minkä piirin. Pitäähän sitä mummon pronssia paremmaksi lyödä!
Tesla siis maisteli ja haisteli agikisojen ilmapiiriä ja ihmetteli hallin ääniä. Luulen, että se oli lähinnä pettynyt, kun ei päässyt itse lainkaan esteille. Allekirjoittanut kyllä kävi koheltamassa muutaman radan mummon kanssa. Tesla oli niin innoissaan mummonsa ja tietty isä-kuskin pikaisesta vierailusta, että sallii kernaasti kisaraportin omassa blogissaan.
Eli siis tänään korkattiin Tiltun kanssa kolmoset monen vuoden kisatauon jälkeen. Siis meidän yhteistyömme kolmosissa, onhan Tiltulla jo rutkasti kokemusta, kiitos Vuokon ja Marin. Saavuimme paikalle siinä ennen puolta päivää niin olivat kisat jo hyvässä vauhdissa. Jätettiin eka agirata väliin, eikä kyllä harmita lainkaan. En ehtinyt rataa nähdä, mutta B-kisa oli jo semmoista pyöritystä, että pala jos toinen nousi kurkkuun. Tuli semmoinen pakokauhu, että tämä ohjaaja ei taida olla vielä ihan valmis kolmosiin.
Hyppy, putki, putki, hyppy ja sitten se kirottu ensimmäinen kontakti pilasi meidän suorituksen ennen kuin päästiin alkuunkaan. Voin kuvitella, kun tiltu A-esteen harjalta laskeutuessaan vilkaisi minua ja tuumasi ”hähää, en varmana mee alas asti” hypätessään metrin loikan eteenpäin. Siinä meni kyllä vähän fiilikset saman tien. Keinulla tuli jostain syystä stoppi. Hallin pohja oli hieman liukas ja kyllä siellä lipesi yhden jos toisenkin tassut. Myös Tiltulla lähti hieman menemään luisua, kun syöksyi toisesta putkesta pihalle. Siinä sitten olin jo omat spasmat niin sekaisin, että hylkyynhän sitä koiran ohjasin. Vielä kehtasi tuon hylyn jälkeen vittuilla puomilla ja jättää kontaktin väliin. Tiltu on vaan paras.
Kyllä sitä sai taas muistutuksen kontaktien tärkeydestä. Ja aion kyllä pitää pääni asian suhteen. Nadan ja Sallin kontakteissa ei ole mitään, joten todistetusti virheistä oppii. Teslan kanssa jatkan samaa linjaa ja teen siitä kontaktista maailman parhaan mestan enkä anna koiran jättää yhtään kontaktia väliin turhan takia. Pidän edelleen parhaana tapana etutassu maassa ja takatassut kontaktilla (paitsi keinulla) ja jos ei minua vakuutettavasti ylipuhuta valitsen seurankin sillä perusteella, jossa tämä tapa sallitaan ;)
Jatketaan raporttia! C-kisa oli hyppyrata, eli sain keskittyä täysillä ohjaamiseen ja unohtaa typerät kontaktit. Aluksi oli pakokauhu, kun kiemuraista rataa seurasin. Onneksi jo medeille suotiin pahimpaan sumaan pieni helpotus ja rataantutustumisen jälkeen fiilikset paranivat huomattavasti. Pitkä kisatauko ja vähäinen treenaus tekivät menosta välillä hieman töksähtelevää ja menetettiin muutamia arvokkaita sekuntteja eikä niitä onnistuttu kuromaan. Olen kuitenkin superylpeä, että suoritettiin kaikesta huolimatta ratapuhtaasti, vaikka 1,35 senkunttia ihanneajan yli mentiin ja nolla jäi saamatta. Tiltu on ihan super paras! Ei ole toista yhtä ihanasti ohjattavissa olevaa agikoiraa, joka antaa vielä ohjaajan typerät mokat niin hienosti anteeksi. Sillehän se ei mitään mahda, että ohjaaja sählää lisäsekuntteja.
Teslan kanssa odotan kovasti, että päästään kunnolla aloittamaan agilityharrastus. Pitkä taival meillä on vielä Tiltun tasolle, mutta alkuinto on vaikuttanut ihan positiiviselta. Jännittävintä tulee olemaan, että ollaanko sitten lopulta medejä vai makseja. Odottelen niitä ensimmäisiä juoksuja ihan paniikissa jo. Selma siskolla moiset ovat jo olleet. Kyllähän schape maksiesteet hyppää, mutta medeissä kilpaileminen tuo varmasti muutaman lisävuoden ennen agilityeläkettä…
Teslan perusasento on kokenut semmoisen edistysaskeleen, että pentu malttaa olla siinä aloillaan jo jonkin tovin. Käsiapua olen saanut myös asteen verran häivytettyä. Tosin treenaamisen suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, jos aiotaan saada tavoite jouluun mennessä kuosiin. Teslahan on sitten pentu niin kauan, kun meidän perheeseen tulee seuraava pentu. Tähän perheeseen lasketaan mukaan heinolalauma.
Ensi keskiviikkona taidetaan päästä myös pitkästä aikaa raunioille, kun Tiltun ja Isän vierailun ansiosta auto sai uuden akun ja hieman bensaa tankkiin. Päivä agikisoissa taisi viedä Teslaltakin hieman mehui. On malttanut tuossa nukkua jo pitkän tovin.
Tesla siis maisteli ja haisteli agikisojen ilmapiiriä ja ihmetteli hallin ääniä. Luulen, että se oli lähinnä pettynyt, kun ei päässyt itse lainkaan esteille. Allekirjoittanut kyllä kävi koheltamassa muutaman radan mummon kanssa. Tesla oli niin innoissaan mummonsa ja tietty isä-kuskin pikaisesta vierailusta, että sallii kernaasti kisaraportin omassa blogissaan.
Eli siis tänään korkattiin Tiltun kanssa kolmoset monen vuoden kisatauon jälkeen. Siis meidän yhteistyömme kolmosissa, onhan Tiltulla jo rutkasti kokemusta, kiitos Vuokon ja Marin. Saavuimme paikalle siinä ennen puolta päivää niin olivat kisat jo hyvässä vauhdissa. Jätettiin eka agirata väliin, eikä kyllä harmita lainkaan. En ehtinyt rataa nähdä, mutta B-kisa oli jo semmoista pyöritystä, että pala jos toinen nousi kurkkuun. Tuli semmoinen pakokauhu, että tämä ohjaaja ei taida olla vielä ihan valmis kolmosiin.
Hyppy, putki, putki, hyppy ja sitten se kirottu ensimmäinen kontakti pilasi meidän suorituksen ennen kuin päästiin alkuunkaan. Voin kuvitella, kun tiltu A-esteen harjalta laskeutuessaan vilkaisi minua ja tuumasi ”hähää, en varmana mee alas asti” hypätessään metrin loikan eteenpäin. Siinä meni kyllä vähän fiilikset saman tien. Keinulla tuli jostain syystä stoppi. Hallin pohja oli hieman liukas ja kyllä siellä lipesi yhden jos toisenkin tassut. Myös Tiltulla lähti hieman menemään luisua, kun syöksyi toisesta putkesta pihalle. Siinä sitten olin jo omat spasmat niin sekaisin, että hylkyynhän sitä koiran ohjasin. Vielä kehtasi tuon hylyn jälkeen vittuilla puomilla ja jättää kontaktin väliin. Tiltu on vaan paras.
Kyllä sitä sai taas muistutuksen kontaktien tärkeydestä. Ja aion kyllä pitää pääni asian suhteen. Nadan ja Sallin kontakteissa ei ole mitään, joten todistetusti virheistä oppii. Teslan kanssa jatkan samaa linjaa ja teen siitä kontaktista maailman parhaan mestan enkä anna koiran jättää yhtään kontaktia väliin turhan takia. Pidän edelleen parhaana tapana etutassu maassa ja takatassut kontaktilla (paitsi keinulla) ja jos ei minua vakuutettavasti ylipuhuta valitsen seurankin sillä perusteella, jossa tämä tapa sallitaan ;)
Jatketaan raporttia! C-kisa oli hyppyrata, eli sain keskittyä täysillä ohjaamiseen ja unohtaa typerät kontaktit. Aluksi oli pakokauhu, kun kiemuraista rataa seurasin. Onneksi jo medeille suotiin pahimpaan sumaan pieni helpotus ja rataantutustumisen jälkeen fiilikset paranivat huomattavasti. Pitkä kisatauko ja vähäinen treenaus tekivät menosta välillä hieman töksähtelevää ja menetettiin muutamia arvokkaita sekuntteja eikä niitä onnistuttu kuromaan. Olen kuitenkin superylpeä, että suoritettiin kaikesta huolimatta ratapuhtaasti, vaikka 1,35 senkunttia ihanneajan yli mentiin ja nolla jäi saamatta. Tiltu on ihan super paras! Ei ole toista yhtä ihanasti ohjattavissa olevaa agikoiraa, joka antaa vielä ohjaajan typerät mokat niin hienosti anteeksi. Sillehän se ei mitään mahda, että ohjaaja sählää lisäsekuntteja.
Teslan kanssa odotan kovasti, että päästään kunnolla aloittamaan agilityharrastus. Pitkä taival meillä on vielä Tiltun tasolle, mutta alkuinto on vaikuttanut ihan positiiviselta. Jännittävintä tulee olemaan, että ollaanko sitten lopulta medejä vai makseja. Odottelen niitä ensimmäisiä juoksuja ihan paniikissa jo. Selma siskolla moiset ovat jo olleet. Kyllähän schape maksiesteet hyppää, mutta medeissä kilpaileminen tuo varmasti muutaman lisävuoden ennen agilityeläkettä…
Teslan perusasento on kokenut semmoisen edistysaskeleen, että pentu malttaa olla siinä aloillaan jo jonkin tovin. Käsiapua olen saanut myös asteen verran häivytettyä. Tosin treenaamisen suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, jos aiotaan saada tavoite jouluun mennessä kuosiin. Teslahan on sitten pentu niin kauan, kun meidän perheeseen tulee seuraava pentu. Tähän perheeseen lasketaan mukaan heinolalauma.
Ensi keskiviikkona taidetaan päästä myös pitkästä aikaa raunioille, kun Tiltun ja Isän vierailun ansiosta auto sai uuden akun ja hieman bensaa tankkiin. Päivä agikisoissa taisi viedä Teslaltakin hieman mehui. On malttanut tuossa nukkua jo pitkän tovin.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Kuulumisia
Nyt alkaa olla jo säädyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Kenties hiipuneet harrasteet myös hidastaneet blogin päivittelyä. Meillähän pyörii käytännössä enää viikottaiset pelastuskoiratreenit, joihin ei olla nyt hetkeen päästy.
Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.
Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.
Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.
Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.
Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola
Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.
Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.
Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.
Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.
Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.
Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.
Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola
Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.
Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)