Vuosi käyntiin ja hieman vastusta

Heti alkuun saanen esitellä laumamme tuorein jäsen Boreabrie Rayban eli tuttavallisemmin "Ohmi", joka on ehtinyt jo kasvaa hurjasti siitä mitä oli tullessaan.

Tässä 7-viikkoiset poseeraukset kasvattajan luona Lapissa:

Kuvat: Raisa Hartikainen

Ja sitten 11-viikkoiskuvia täältä Satakunnasta:

Kuvat: Minttu Ruohomäki

Kävin katsomassa pentusia Minnan luona 6-viikkoisena ja kenet tahansa olisin voinut pojista napata mukaani, mutta viikon päästä haettiin Outin ja Aavan tarjotessa puoleksi matkaan seuraa "sininen poika" kyytiin ja ajeltiin pitkä matka kotia Ulvilaan. Reilussa puolessa toista vuorokaudessa kilometrejä kertyi ooppelille muutama tuhat. Zelda-täti oli hakureissulla mukana.

Pentukuume tässä on vallannut jo pitkään ja Teslan tullessa veteraani-ikään ja Zeldan olessa vain muutaman vuoden nuorempi alkoi ajatus lauman kasvamisesta olla enemmän realistinen. En halua ottaa pentua siinä kohtaa, kun kotona on kaksi "eläkeläistä" vaan nyt on hyvä tilanne, kun molemmilal tytöillä on vielä toivottavasti monta aktiivista kisavuotta ja pentu saa rauhassa kasvaa eikä sen kanssa ole kiire minnekään. Ja on kieltämättä ollut ilo huomata, miten monta vuotta Tesla on nuortunut ja kuinka paljon se rakastaa peuhata pennun kanssa. Zeldan mielestä pentu ei ole lainkaan niin ihana, mutta uskon sen varovasti lämpeävän. Nyt ollaan jo sietämisen tasolla.

Joku saattaa ihmetellä, mistä tämä uros nyt sitten tuli. Olin pentua varatessa vähän ilmoittanut, että ei sillä sukupuolella niin väliä ole, kunhan sopiva pentu tulee, vaikka toisaalta uros on tässä kohtaa monella tapaa järkevämpi ratkaisu. Ja Rilla onneksi hoiti homman niin, että tuli kaksi tyttöä ja viisi poikaa, joten ei siinä sitten tarvinnut miettiä asiaa sen enempää. En olisi välttämättä halunnut sitä kaikkein kilteintä ja alistuvinta eikä briard rotuna ole niin sosiaalinen kuin vaikka schapendoes, joten yhtään dominoivan nartun kanssa olisi voinut olla tulevaisuudessa ikäviä yhteenottoja. Teslan ja Zeldan suhde kotioloissa on aikalailla täydellinen enkä halua varsinkaan Teslalle tehdä sitä, että tulisi kolmas narttu, joka koettelisi sen voimia. Tiedän myös, että Zelda kyllä näyttää aikanaan pojalle, kuka määrää eikä tarvitse murehtia lauman hierarkiasta. Itselle uros taas on harrastusrintamalla uudenlainen haaste ja nyt, jos koskaan se on hyvä kokea ja katsoa, olenko yhtään urosihminen. En ole silti koskaan itseäni ajatellut edes narttuihmisenä, mutta Teslan kohdalla se oli itsestäänselvä vaihtoehto, kun halusin agilitykoiran sekä sitten tietysti mahdollisia jalostussuunnitelmia ajatellen. Ja Zeldaa ottaessa toinen narttu vaan oli luonnollinen valinta.

Ohmi vaikuttaa oikein reippaalta miehen alulta ja menee uusiin tilanteiseen että paikkoihin häntä pystyssä eikä ole vielä osoittanut kauheasti varautuneisuutta mitään kohtaan. Se taistelee myös kivasti eikä ole ihan niin vilkas kuin tytöt ja tuntuu osaavan jo nyt keskittyä paremmin, joten aika näyttää mitä siitä kasvaa. Ei välttämättä niin säpäkkää kuin noista vilkkaista neideistä, mutta itsenäisyyttä tuntuisi olevan enemmän ja hieman saattaa olla dominanssiakin. Ihmisiin suhtautuu erinomaisen avoimesti ja leikkii kivasti vieraiden kanssa. Ei viihdy erityisesti kainalossa eikä sylissä. Taitaa olla tämäkin juuri sitä mitä tilasin. Toisaalta oma tietämys ja taidot ovat Zeldan kanssa menneet hurjasti eteenpäin ja tämän pennun kanssa on ihan erilaiset lähtökohdan opetella asioita. Varmaan ne haasteet silti tulevat olemaan ihan omanlaisensa.

Ohmin kanssa ehdittiin viettää muutama päivä tutustuen ja sosiaalistuen mm. ostarille kunnes itseeni iski kolmen päivän flunssakuumehourailu ja olin ihan veto pois. Tuntui, että seinät kaatuu niskaan eikä koirien kanssa  päässyt ulos, joten heti, kun pystyi hieman olemaan pystyssä pakkasin koirat autoon ja ajeltiin Heinolaan toipumaan, joten Ohmi pääsi tutustumaan siihenkin laumaan ja pääsi treffaamaan paria Lahteen muuttanutta veljeään.

Nyt on sitten opeteltu pari viikkoa arkea ja aloitettu pentukoulu. Ollaan ehditty käydä tokokokeessa opettelemassa häkkiin rauhoittumista sekä agilityradalla tutustumassa putkeen. Ja kavereita ollaan treffattu runsaasti, koska niitä onneksi riittää. Zeldalla oli paljon ankeampi lapsuus, kun sille ei juuri leikkiseuraa ollut tarjolla ja Teslakin jäi nopeasti jalkoihin. Ohmilla on tämän suhteen asiat paljon paremmin. Sen verran sillä on päällepäsmärin ominaisuutta, että tuskin siitä kaikkien kaveria kasvaa, mutta oppiipahan lukemaan erilaisia koiria ja muutenkin toivon, että siitä tulisi tätinsä kaltainen eli kaikkia tarvitsee sietää, mutta kenenkään kanssa ei tarvitse olla parasta ystävää.

Koetan nyt päivitellä tätä blogia taas vähän ahkerammin, kun sai tämän vuoden nyt käyntiin. Jotenkin ensimmäisen pentupostauksen kirjoittaminen tuntuu siltä, että täytyisi osata kirjoittaa järkevästi ja sitten tämä on vaan jäänyt. Tulevaisuus näyttää mitä Ohmista kasvaa.

Tyttöjen kanssa harrastukset jatkuu ja kisakalenteria selataan ahkeraan :)