Tesla & Zelda

Lauma koossa

2012-01-23T16:03:00.000+02:00

Hain Zeldan perjantaina lomilta eikä se ollut moksiskaan kaupunkilaistumisesta. Hyvin fiksu ja sopeutuvainen eläin. Ja Teslan kanssa ei ollut mitään ”missä oot ollu rähinöitä” kummankaan puolelta vaan molemmat matelivat toistensa tykö ja sisälle päästyään riehuivat sohvalla lapasen kanssa...

Kohti koetta...

Edellisviikko meni Teslan kanssa kokeisiin valmistelu treeneissä (parit ohjatut, omatoimisesti lähinnä jääviä, muutamat paikkamakuut)… Tänään ohjatut ja tehdään mitä tehdään, sen jälkeen pannaan liikkeet hautumaan meni miten meni.

Luoksepäästävyys

Luotamme tuomarisedän kiltteyteen ja ymmärtäväisyyteen.

Paikkamakuu

Onnistumisia takana ja tästä on kyllä paljon kiinni. Sormet ja varpaat ristiin.

Seuraaminen kytkettynä

Hihnan kanssa mennään varmaan melko solmussa, tästä ei odotetakaan korkeita pisteitä.

Seuraaminen taluttimetta

Jos vire on hyvä niin seuraaminen on parantunut kyllä huimasti. Ei täydellistä, mutta onnistuessa saatetaan saada iloisuudesta niitä pisteitä.

Liikkeestä maahan

Tämän pitäisi olla kymppi ilman työtapaturmia… paristi on treeneissä ennakoinut. Koiran vireen mukaan täytyy yrittää pitää oma pää kylmänä ja vaihtaa seuruun käskysanaa, eli huijata.

Luoksetulo

Tässä olen huomannut, että jos mä sanon istu ja en välittömästi astu askelta eteenpäin niin tarjoaa herkästi maahan. Eli täytyy ottaa jo askel jättökäskyllä. Perusasento tuppaa jäämään vinoksi ja korjaa sen itse ilman lisäkäskyä.

Liikkeestä seis

Onnistuu, jos koira ei ala sooloilla ja kuuntelee. Loppuosa on ongelma. Eli väistää herkästi sivulle tullessa ja ennakoi perusasennon. Muutama piste vaarassa menettää herkästi.

Hyppy

Tämä on sitten ihan tuurista kiinni hyppääkö liian vinoon ja liikkuuko liikaa.

Tavoitteena vaatimattomasti ALO1 ja paikkamakuusta kymppi eikä ajateltu nollata yhtään liikettä. Katsotaan miten käy ja aletaanko keräämään uutta tokomotivaatiota tyhjästä. Jos tosi huonosti käy niin koira lamaantuu ohjaajan jännityksestä. Toivotaan, että se on ennemmin komentelu tuulella vaikka. Tosin parempi ilman kumpaakaan.

Ystävämme Hemmo sekä Gandalf laumoineen

Lauantaina käytiin maalla ja Zelda pääsi tutustumaan Hemmoon. Tytöt sai juosta vapaana ja paljon tuli mäkitreeniä. Illalla ihme ja kumma molemmille maittoi uni.

Agility intoa!

Sunnuntaina oli Heinin agitreenit! Ja nyt jäi kyllä mahtava fiilis. Päästiin esteelle 16 saakka, mutta selaisella draivilla, että sitä on haettu. Kentän laidaltakin tuli palautetta, että koira on kehittynyt. Ohjaaja tulee perässä hitaasti ja varmasti. Treenattiin aika paljon pyörityksiä, jotka meille sopii hyvin ja sitäkin enemmän vastakäännöksiä, joihin ei koordinaatiokyky meinaa riittää, mutta Tesla on ihanan kiltti ohjattava ja tekee varmasti juuri niin kuin ohjataan. Palkkasin kokotreenin narupallolla ja aina juoksi iloisena perään. Sekin on valtavaa edistystä! Missäs ois kisat, jonne päästäis?

Tänään vuorossa Zeldalle yläkoulua ja Teslalle lukiota, parin päivän vapaat aikaa päivitellä treenejä ;)

Kuriton prinsessa

2012-01-15T20:15:00.000+02:00

Zelda kävi tänään näyttäytymässä Lahdessa Tuulan kanssa, kun minä olin kouluttautumassa koetoimitsijaksi. Zeldan mielestä näyttelyssä oli kamalan hauskaa, kehässä sai rehata ja roikkua hihnassa. Prinsessa osaa ottaa yleisön haltuunsa, vaikka sitten haluamallaan tavalla. KP:tä ei tällä kertaa irronnut, mutta arvostelu oli kamalan kiva ja koska se on skannattu niin en sitä jaksa naputella tähän:

Tässä muutamia edustavia otoksia:

On hän vaan ihana <3 Ja tokotreeni kuume on valtava, huomenna alkaa uusi yläkoulu, mutta joudutaan jättämään kaksi ensimmäistä kertaa väliin. Asunnottomia ollaan edelleen, mutta onneksi on hyviä ystäviä. Ja iskä saa tuoda Zeldan tänne ensi viikolla tai sitten haen sen viimeistään perjantaina. Jo olisi aikakin, maalaistolloilu saa loppua ;)

Loppiaista, lunta ja treeniä

2012-01-08T16:26:00.000+02:00

Loppiainen, mikä ihana keksintö! Olen päässyt jo hyvin työn tekoon kiinni ja osaan nauttia pitkistä viikonlopuista. Keskiviikkona käytiin hallilla treenimässä Teslan kanssa jälleen onnistunut paikkamakuu, jes! Huomenna pitää päättää ilmoittaudutaanko jo tammikuun lopussa kokeeseen. Torstaina lähdettiin töiden jälkeen junailemaan kohti Heinolaa, olosuhteiden varjossa…

Zeldalla oli vallan riehakas vastaanotto eikä se tuntunut olevan moksiskaan tästä järjestelystä. Iltaisin se tulee minun kanssa nukkumaan ja muuten hömpöttelee omia menojaan. Perjantaina ja lauantaina vietiin kokolauma lumiseen metsään ja sieltä vähän kuvasatoa:

Toki tuli treenittyä. Naksuttelin vähän kosketuskeppiä. Tesla oli aika pro, kuten yleensä. Sille vähän vaikeusastetta ja saatiin pieni pätkiä niin, että seurasi keppiä. Zelda oli tapansa mukaan vähän hömppä. Se ei syty nakista ja naksuista samalla tavalla kuin adhd schapeja tarjosi paikkamakuuta. Kyllä sekin sitten hitaasti ja varmasti hokasi mistä on kyse. Zelda tykkää tarjota asioita, joita osaa. Sheippaaminen on äärimmäisen haastavaa... vaikka toisaalta sen liikkeet on sen verta verkkaat, että oikeasta suunnasta on helpompi naksutella. Tosissaan tokoillessa niin aika vähällä varmaan naksun käyttö tulee olemaan. Keskitytään hauskan pitoon ;)

Tänään tehtiin eteisessä seuruuta, jääviä ja paikkamakuuta. Paikallaan käännöksiä hinkattiin oikealle, se helpompi jo sujuu. Nakkiseuraaminen on joten varmaa ja varovaista… PA:t jumittaa tosi pahasti ja vaati käsiapua. PA-treeniä edelleen ja paljon… Lelun kanssa saa virettä vähän nostettua eikä paikka ainakaan vielä kärsi pahasti. Parempi varmasti näin päin, kun painamista ja keulimista en tahdo.

Zelda on oppinut ”maahan” käskyn hienosti. Paikkamakuuta otettiin eteisen mitalla noin 10s ja hienosti pysyy! Ja makaa asenteella. Jäävissä perse laahaa perässä pahasti, mutta kai se sieltä valahtaa. Olen niin tottunut Teslan putoamisiin, että kaikki muu näyttää tosi hitaalta. Pysähdyksestä tahdon kyllä napakan ja sitä voin vaatia. Namilla tämäkin vähän jumimista, mutta täytyy ottaa pysähdys treeniin lelua heittämällä niin eiköhän siitä tule aika napakka!

Meillä on kyllä vielä pitkä matka tavoitteisiin ja treeniä hankaloittaa väliaikaiset asumisjärjestelyt :/ No jos ei vielä kesällä korkata ykköstulosta alokkaasta niin syksyllä viimeistään. Tällä hetkellä se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta treenaaminen tuon koiran kanssa on kivempaa päivä päivältä!

Tehtiin vähän hakutreeniä mettässä myös iskän kanssa parin leikkimieliset perään lähdön avulla. Mä juoksin ensin kiven taakse eikä se mua sieltä nähnyt vaan joutui etsimään tosissaan, mutta päätyi lopulta haukkumaan kiveä. Ei Zelda ei, sinusta piti tulla rullakoira… täyty vähän avustaa, että pääsi kivimörön ohi hyppäämään niskaan. Iskää ettiessä joutu käyttää vähän nenäänsä ja tällä kertaa maalimies ei ollu mörön takana, joten piilolle meno oli hieno. En tosin itse nähnyt tilannetta ja jouduin tyytymään iskän selostukseen…

…loppuu ne lyhyetkin lomat, joten tänään pitää taas lähteä junailemaan kohti poria. Zelda saa jäädä vielä nauttimaan vapaudestaan ainakin viikoksi.

2012

2012-01-02T16:13:00.000+02:00

Tervetuloa vaan, vuosi taas vaihtui ja toi talven tullessaan, kiitos siitä!

Loppuvuosi oli kyllä taas yhtä hulinaa… just kun vähän rauhottui niin pesukone päästi vedet eteisen läpi kellariin, kuten arvannette vesivahinko ja evakko siitä syntyi. Ja siinä ehdin jo ajatella viettäväni pitkän joululoman Heinolassa koirien kera niin pääsin yllättäen työhaastatteluun ja sitten sain vielä oman alan töitä, toistaiseksi täyspäiväisesti! Se siitä lomasta. No järkeilin, että Zelda saa nyt jatkaa lomaa kunnes tilanne rauhoittuu, koska se on mahdollista. Jos ei se olisi mahdollista niin sitten oisin järjestänyt asiat toisin, mutta nyt järjestin helpoimmalla. Ja Tuula saa treenata näyttelytreeniä, siihen sai luvan. Minulla ei ole mitään hinkua kauhukakaran kanssa kehään, mutta menin sen kuitenkin Lahden käyttökoirien näytelmiin ilmoittamaan. Onneksi on näitä vakiohandlereitä niin voi silloin tällöin näyttelyihin tunkea. Tesla kävi viime vuonna neljästi näytelmissä (messari kakspäivänäsenä) niin pyöreesti aina kolmen kuukauden välein ehdin unohtaa, että näyttelyissä lähinnä ahdistaa ja kehässä jännittää melkein enemmän kuin tokokokeessa.

Joulun pyhät vietettiin perinteisesti Heinolassa ja Zelda sai ensimmäisen pakettinsa sekä pääsi mukaan perinteiselle lemmikkieläinten hautuumaa lenkille. Loma sujui hienosti ja kaks ”vieraampaa” narttua sopeutui hyvin kolmen nartun laumaan. Tosin nyt on vähän Zelda alkanut Almalle ryttyillä, mutta Nadan ja Sallin auktoriteetti riittää pitämään pennun kurissa. Zelda pärjää Heinolassa loistavasti, mutta mulla alkaa olla jo vähän ikävä ja treenaamaan tekisi kovasti jo mieli, mutta tekee taukokin aina hyvää.

Teslan kanssa oltiin uus vuosi maalla, siellä meillä oli kanssa sopuisa koiralauma. Teslan bestis Heisku-sprinkku ja talon uusi isäntä Hemmo.

Ja vuoteen 2012!

Tiedossa taas kaikkea kivaa:

Agility

Tesla jatkaa ohjatuissa ryhmissä, Zeldalle haen paikkaa kesän ryhmiin. Keväällä ehkä joku alkeiskurssi, jos sopiva osuu tarjontaan. Tesla mahtui kuin mahtui schapejen agikoulutukseen, jossa kouluttajana Janita Leinonen. Marko varasi vissiin bestis-pennuille perjantaiksi Jaakon yksärin. Tammikuussa tiedossa Heinin koulutus Teslalle. Ja Orenius myös tulossa Wecalle. Kivasti koulutuksia tiedossa jo heti alku vuoteen! Tesla tavoittelee kuninkuusluokkaa ja ohjaaja kisamotivaatiota. Zeldan kanssa ei vielä mitään tavoitteita, mutta tehdään mahdollisimman hyvää pohjatyötä tulevaisuuden varalle.

Toko

Molemmat jatkanee TVA:n ohjatuissa ryhmissä, myös muille kursseille tarkoitus osallistua. Helmikuussa molemmat tytöt pääsee vissiin tuuraamaan yhden kerran Lentsun kurssille ja itse olen menossa ainakin tokoluennolle. Huhtikuussa Tesla on ilmoitettu Korreille ja Zelda on sinne varalla. Kesällä on taas schapeleirillä Lentsua. Ihan kivasti tokokoulutuksia, lisääkin voisi tulla.

Paimennus

Olen ehkä menossa toukokuussa molempien kanssa Kuttukuuhun. En ole vielä ihan varma ollaanko leirillä vai ei. Turun seudulta yritän keväällä katsella mahdollisuuksia vähän töiden ja rahatilanteen mukaan. Agi/toko kyllä varmaan jyräävät varsinkin Teslan kohdalla, Zeldasta en vielä tiedä millainen paimen siitä kehkeytyy. Tosin sen puolella toivoisin jonku PK-lajin jyräävän.

PK- ja pelastuskoiratouhut

Mulla on mennyt vähän maku pelastuskoiratouhuihin. On sen verran monta rautaa tulessa, että koen oman sekä muiden koirien treenaamisen suunnistusta tärkeämmäksi. Ja pelastuskoirat eivät tunnu oikein tarjoavan tavoitteellista treenaamista sillä saralla. PK-puolella on alkanut hieman jo kallistua kuppi jäljen puolelle. Sitä kun pystyy treenaamaan ilman treeniporukkaa ja esteetkin on käytössä Tupalan kentällä ja esineet saa metsään itsekin. Teslan kanssa en enää edes haaveile, mutta varmaan aina tilaisuuden tullen mielenvirkistys hakuillaan ja varmaan myös tallotaan mielenvirkistysjälkiä. Katsellaan Zeldan kanssa selvinee, kun lumet sulaa kumpaa touhua aletaan vääntämään… talvi aikaa sulatella ja tietty treenailla ”tokomaisesti tottista”. Tokossahan ne tavoitteet on korkealla joka tapauksessa ;)

Näytelmät

Täytykös näistäkin jotain kirjoittaa? Zelda pyrkii esiintymään kerran joka ikäluokassa kehässä ja sitten erkkariin olisi tarkoitus mennä. Tesla sai oikeastaan viime vuonna kaiken ”tarvittavat” ja voittajatittelin kaupan päälle. Ulkomaille pitäs seuraavaksi lähteä? Ruotsiinkin ois ”rajat paremmin auki” ;) Ihan matkustamisen ilosta nuo ulkomaan näytelmät kiinnostaa, Suomen ei kyllä tippaakaan. Ja kyllä kiukuttaa, kun saatiin mukamas pääsylippu Cruftiin, mutta ei sitten kuitenkaan. Viharakkaussuhteeni britteihin taas vahvistui. Ehkä hairahdun ilmoittamaan jommankumman tai molemman Harjavallan, Rauman tai Porin näyttelyyn, kauemmas ei kyllä lähdetä, paitsi Ouluun ja Rovaniemelle ;) Ja ihan tarkennukseksi, että schapejen agimestikset saattavat olla Rovaniemellä samassa kuin joku näytelmä.

Vuosi 2012 vaikuttaa siis vallan lupaavalta, kunhan tästä alkuvuoden evakosta nyt ensin selvitään kunnialla! Onneksi on ihania ystäviä, joilta saa apua eli hätämajoitusta.

Ja se hihnan toinen pää

Täytyisi virallistaa tuo koulutusohjaajakurssi käydyksi vihdoin ja lähettää anomus kennelliittoon… tarkoitus oli käydä myös koetoimitsijakurssia ja ratamestarikurssia, mutta molempien kohdalla on nyt mutkia matkalla. Haaveissa olisi järjestää jotain tokokoulutusta Porissa, mutta katsellaan. Ja jos vaan suodaan niin myös agilitykoulutukset Porissa jatkuu joko allekirjoittaneen tai toivottavasti sitten jonkun muun toimesta. Agilityn parissa intoa siis riittää toimia, vaikka kuinka! Ja varmasti entistä enemmän, kun päätin jättää rotuyhdistyshommat omaan arvoonsa ja osallistua vaan mahdollisimman paljon koulutuksiin ja muihin aktiviteetteihin ja olla kiitollinen kaikille aktiiveille, jotka jaksavat! Aattelin myös valmistua vihdoinkin ja tehdä töitä =)

Loistavaa vuotta 2012 kaikille ja paljon treeni-intoa!

Ps. Tesla on ilmoitettu myös MH-kuvaukseen.

Vappua & Sirkusta Joulun alla

2011-12-22T18:01:00.000+02:00

Varoitus! Ajatusvirtaa päivän koulutuksista oman muistin virkistämiseksi, tekstin laatu ja asiavirheet sen mukaisia. Paljon tuli taas asiaa, oppia ja sulateltavaa yön yli!

Tänään pääsivät molemmat tytöt Vapun motivointitunneille. Aloitettiin pentujen kanssa, Zeldalla ja Hups –bortsulla oli toinen leikkikaksari. Hirveästi tuli asiaa ja onneksi Sannalla on taas edes osa videolla, tällä kertaa ei ollut hovivideokuvaaja Marko mukana.

Alkuun tuli oppitunti olemisesta ja rauhoittumisesta. Oikein hyviä käytännön neuvoja mistä ja miten pidetään kiinni kunnes rauhoittuu. Vöyhäämistä ei tarvi sallia ja siihen puututaan rauhallisin ja varmin ottein. Ihanku mun oikeesti kiltti pentu ois vähän päässyt dominoimaan?

Zelda osaa leikkiä ja irtoaa kuolleelle lelulle, joten harjoiteltiin nyt sitä, kun se lelupalkalle päästessään rallattelee lelunsa kanssa. Lelu oli narussa ja sitten leikkimään koiran kanssa ja vaihto toiseen leluun. Koiraa pannasta kiinni ja lelusta irti ja ”kiitos”. Sitten harjoiteltiin, että lelua ei tarvi piilotella taskuihin ja selän taa vaan kun lelu on ”mun” niin mä myös pidän sitä ja koiran ei tarvi hyökätä ilman lupaa ”lelu”. Luonnollisesti tulivat molemmat sanat leikkiin ja Zeldalla oli nopeat hoksottimet, tajus hyvin mistä kyse. Listataan vähän mitä jäi mieleen:

· Z tykkää vetää, vetäessä hyvä puruote, joten enemmän saan itse olla peruuttavana osapuolena

· Pennun voi kytkeä leikin lopussa ja antaa vielä voittaa pois otetun lelun ja kanniskella sitä

· Lelun vaihdossa pitää olla itse sen toisen lelun kanssa hauskempaa kuin pennulla omansa

· Zeldalta saa alkaa vaatia jo jotain tehtävää ennen lelulle pääsyä

· ”Istu” vihje kuten muut, mitkä muka osaa niin treeniin käden seläntakana turhia heilumatta, että oppii oikeasti sanat. Käytän ihan liikaa turhia eleitä. Juu kuultu on jo monesti aiemmin, sählä mikä sählä.

· Yllä mainitut pohjatyötä mm. Agin startteihin sekä tokon irtoaviin liikkeisiin

· Ja tosiaan työalle, että riittää kun sanon ”mun” niin lelu on oikeasti minulla eikä sitä tarvi piilotella

· Riina! Lopeta se sättääminen, rauhoitu, vedä syvään henkeä, opeta se myös koiralle. Ja ne turhat eleet kankkulan kaivoon, kiitos ;)

Sannalta ja Hupsilta pitää varastaa lisää muistilistalle asiaa.

Isojen tyttöjen kanssa keskityttiin enemmän malttiin, sen hallintaan ja sitten sain vähän vihjeitä miten sitä turhaumaa, jota on ennenkin meille tarjottu voi hyvin hyödyntää ilman, että koira alkaa hyppiä silmille. Niin Tesla on myös päässyt vähän dominoimaan. Silloin, kun ei kouluteta niin voi vähän matalasti ärähtää ja kehua, kun on rauhassa. Tätä ei voi sanoin selittää, tehosi hetkellisesti jopa Saran haukkuun.

Teslan vilkkauden hallintaa otettiin aseeksi ”konekivääripalkkaus”. Tätä treenattiin paikalla makuussa eli koiralle syötetään nakkia oikeasti koirallinen alkuun ja eteen voi jättää targetti palkan ja tästä edetään. Rauhoitti kummasti. Eli tätä voisi käyttää tokossa kaikessa mikä vaatii sitä odottamista, esim ihan kaukojen asennoissa. Vilkkaus kuin ylivilkkaus on luonteenpiirre eikä sille mitään mahda, sen kanssa vaan pitää opetella elämään eikä meillä kaikki asiat ole ihan niin yksinkertaisia. Ja kuten huomasi niin Tesla sättäs siinä maatessakin kaikkea… eli nannalla pyritään rauhoittaa niin, että myös ne tassut on maassa ja se pään liike… ihan mahdotonta :D Huonosti selitetty, mutta oletan itse ymmärtäväni. Ja tää saatto tulla videolle.

Sitten tosiaan käytiin sitä, että mä voin olla ihan rauhassa ja komentaa koiraa haukkumisesta, näpsimisestä yms. Mutta sitten kun päätän, että nyt tehdään hommia niin voin näillä keinoin herättää. Kokeiltiin putkelle lähettämistä vähän sättäämällä alkuun ja aika kivasti se lähti ja mistään rallattelu putkesta ei ollu tietoakaan! Lopulta asiat ovat vallan yksinkertaisia, pitää vaan itse päättää missä mennään ja toimia niin, koiralle reilusti.

Ja kuten Vappu loppuun totesi, että ”valtavasta saarnamäärästä” huolimatta, muistakaa ennen kaikkea pitää koirienne kanssa hauskaa, niin mehän otimme neuvosta vaarin ja ajelimme vielä sirkustorille tokoilemaan!

Alkuun piti vähän poseerata:

Sitten seuraamista:

Ei tuu palkkaa, vaan "oho":

Tulee palkkaa:

Ruutuun lähetys (ja aivan turhaan toi käsi tossa heiluu):

Ja lelupalkka ja sen kanssa rallattelu (juuri niinkuin ennen opeteltiin...):

Siis näin sen piti mennä:

Tesla sai noutaa:

Sekä säädettiin ruudun kanssa sekä merkin kautta, että ilman. Merkkitreeniä tiedossa!

Ja sitten vielä luoksetullen:

Kiitos taas Sannalle kuvista, blogin lukijoille valittu kokoelma, naamakirjassa enempi. Jos pääsen skannerin kimppuun niin tiedossa saattaa olla lomapäivien aikana myös nostalgia postailua ;) Kyllä hyvät treenit ja ihanat koirat piristää tätä mustaa joulua kummasti!

Heinin agit & Joulun toivotukset!

2011-12-21T21:14:00.000+02:00

18.12 oli vuoden viimeinen Stenbergin Heinin agikoulutus. Nenävuotaen osallistuin Teslan kanssa ja Zelda oli turistina halleilemassa. Hän osaa jo juosta hallin ovesta itsenäisesti tarpeilleen…

Rata oli taas huippu kiva. Alkuun sai juosta ja layeröidä ja sitten väännettiin ja lopuksi porhallettiin maaliin. Tesla oli jotenkin ylitse mussa kiinni. Ei osannut hakea puomia ja hidasti aina, kun ei ollut varma minne tehdään. Estehakuisuus oli hukassa. Muuten se on maailman kiltein ohjattava. Hyvin ohjausvarma, mutta vaatii vaan ohjaajaa tekemään töitä.

Tehtiin tiistaina samaa rataa ja koiralla oli mielestäni paljon parempi draivi, se haki puomille ja vauhtia oli paremmin, ei jäänyt jumittamaan. Saatiin myös rataantutustumisessa läpi käyty backlap onnistumaan ja muuten tehtiin vauhdikkaasti 33 esteen rata läpi, treeni kokonaispituuden jäädessä varmaan alle kymmeneen minuuttiin. Tehtiin tiistaina myös perussarjaa ja aloin ottaa vähän sivulle irtomista eikä vaikuttanut koiran suoritukseen. Seuraavaksi otetaan mukaan liike häiriöksi.

Zeldan kanssa oli niin kiva tokoilla, että ei aksattu lainkaan, ehtiihän pentu kasvaessaan. Ensin otettiin hyppyä namilla heittämällä ja päätin, että opetan kosketusalustan kuten Teslalle niin ei tarvi nuuhkia ja etsiä namia ja saan liikkeen nopeammin valmiiksi. Sitten opeteltiin siis kosketusalustaa ja aika kivasti hoksottimet pelasi. Täytyy vaan kotosalla vahvistaa naksulla, että se on tassu eikä nenä. Nenänkäyttö juontaa nokkimiskontakteihin. Ja sitten otettiin seuraamista, kun se on niin kivaa, kun toinen on niin pätevä. Mun pitää vaan nyt keskittyä treenaamaan täydellistä perusasentoa… tarvii aika vahvan käsiavun vielä liikkeestä perusasentoon ja välillä tuppaa heittämään pepun vinoon ulospäin… hiomista, hiomista!

Ja loppuun ainutlaatuinen yhteisposeeraus tytöistä ja sitä myötä hyvät joulut:

Vauhtia ja täsmällisyyttä

2011-12-15T23:02:00.000+02:00

Mikä sen parempaa kuin lyhyet koulupäivät, jotka päättyvät ennen puolta päivää?

Pääsee valoisalla ulkoilemaan ja agitreenit, kun on joulutauolla niin sen kunniaksi olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ajellut jo paristi tällä viikolla hallille.

Teslalle on nyt projektina varmat ja vauhdikkaat kepit. Namikippo tekee ihmeitä, mutta aiheuttaa myös varastelua. Avustaja on siis kultaa kalliimpi. Onneksi tänään sain Reetasta seuraa ja tuli onnistuneita toistoja. Eilen tehtiin myös hyppytekniikkatreeniä. Siinä ei tule onneksi virheitä targetin kanssa.

Zeldan kanssa otettiin yksinkertaista hyppy-hyppy-mutka putki-hyppy-hyppy treeniä. Rimojen tilalle käytössä speedpumpit. Tosin karkasi kerran ihan itsenäisesti suorittamaan medien perussarjaa ja aika vaivattomasti pomppi. Hallitusti rimat radalle, vasta vuoden iässä ja sittenkin varmaan aletaan nostaa Ullan ohjeiden mukaan. Nyt pitää ottaa työn alle estehakuisuus, lelupalkka ja ohjaajan liike imee koiraa liikaa. Putkille kyllä irtoaa kivasti, mutta parin hypyn takaa heikosti. Samoin kaartaa putkelta enemmin ohjaajaan kun hypyille. Tähän auttoi taas avustaja, joka palkkasi hyppyjen jälkeen. Ja tosiaan Zeldan kohdalla hypyt tarkoittaa speedpumpeja siivekkeiden välissä. Mulla on tavoitteena estehakuinen, irtoava ja kauko-ohjattava agibriardi. Se on liian nopea mulle muuten. Ja agihan on meillä vasta kolmoslaji vai miten se meni?

Tänään alkoi uusi tokokurssi, jonne pääsi vaihteeksi Tesla, jolle se kyllä on parempi. Zeldan kanssa nyt voidaan hioa kotona perusasioita kuosiin. Teslan kanssa tehdään kotona kaikkea tyhmää.

Aloiteltiin askelilla. Oikealle menee ihan kivasti. Vasemmalle mennessä perusasento heittää tosi vinksinvonksin. Taaksepäin poikittaa välillä, vaikka välillä osaa peruuttaa taitavasti. Uskaltaiskohan naksutella sen peruuttelun kuntoon niin tarjois aina sitä?

Sitten tehtiin noutoa. Hitaasti palautti ja väyläs. Ehkä sillä onkin karvoja suussa kapulan välissä niin häiritsee? Ja sitten Tesla ei osaa palauttaa sivulle ilman avustusta. Nyt treenitään pelkkää palautusta niin, että se ”tuo” tarkoittaa, että tuo sivulle asti ilman uutta käskyä ”sivu”. Kapulan räkimistä ei esiintynyt! Valtava työvoitto.

Loppuun vielä paikkamakuu ja sehän makas rauhassa kokoajan! Höh!

Huomenna varmaan laiskotellaan ja siivoillaan ”joulusiivousta” ja lauantaina katsellaan mitä tapahtuu. Sunnuntaina on pitkästä aikaa Heinin koulutus!

Tokon alkeet taottu

2011-12-09T14:10:00.001+02:00

...taas vaiheeksi ainakin ohjaajan päähän tuoreina. Zeldan kisatokon alkeet -kurssi päätyi eilen enkä ole ehtinyt yhtään treenipäivitellä. No aika laiskasti on kyllä treenattu, mutta jotain oppimista näkyy silti. Johtuu varmaan siitä, että Zelda suhtautuu tehtäviinsä paljon vakavammin ja paremmalla keskittymiskyvyllä kuin Tesla.

Pohjatyö aloa ja avointa ajatellen on nyt ainakin tehty aluilleen, valmiiksi ei suinkaan. Kerrataanpa vähän missä mennään:

Paikkamakuu: Loistava asenne. Nyt vaan pitää alkaa työstämään matkaa metri kerrallaan ja aikaa sekuntti kerrallaan. Molempia treenataan omillaan. Ei siis yhdistetä pitkään matkaan heti aikaa. Valmistuminen mitä todennäköisemmin kiinni omasta aktiivisuudestani. Ongelmia ei sinänsä näkyvissä. Ekalla kerralla sivulta maahan ja jättö aiheutti hämmennystä, mutta seuraavalla kerralla sekin oli ihan normaalia.

Seuruut: Kaavan mukaan treenataan vain vapaana seuruuta, hihnan kanssa menee sitten miten menee. Kivalta näyttää. Käännöksiä pitäisi ruveta treenaamaan. PA:ta pitää vahvistaa... toistoja toistojen päälle. Ja siitä pitää tehdä maailman kivin paikka, jota ensisijaisesti tarjotaan, kun hommiin aletaan. Se ois niinku tavoite sillä saralla. Seuraamisen paikka ja asenne jo nyt kohillaan, vertailu kohtata taas Tesla.

Jäävät: Hyvinkin aluillaan ja haparoiden. Jää kyllä seisomaan kivasti, kun saa pysähtyy, vaikka pitäs treenata pelkkää pysähystä. Näitten kanssa tulen vielä repimään hiuksia, koska Teslan jäävät on niin hienot. Ja kokonsakaan puolesta en voi samanlaista säpäkkyyttä vaatia Zeldalta, paitti pysähykseen. Teslahan putoaa maahan, Zeldalle ehkä riittää pien syöksy. Tesla oppi molemmat naksulla poimimalla, käsiavun kanssa olen ihan hukassa. Mutta Tesla putoilee maahan luonnostaan, Zelda ei. Se tulis vaan syliin :)

Nouto: Saatiin Zeldan suuhun sopiva kapula treenikaverilta. Se on aika painava. Tutustutaan siihen vasta. Täsmäsuunnitelma noutoon vasta ajatus työnalla. Naksutella kapulasta maailman paras? Tuskin. Tehdä kapulasta väline, jolla pääsee johonkin superkivaan? Kuulostais kivalta. Täytys vaan ensin saada se tajuamaan tommonen ketju. Aletaan varmaan ihan perus kapula suuhun ja nakki naamaan. Koska toi kapula on aika oikean kokoinen niin ehkä treenataan tää tunnarikapulalla valmiiksi ja vaihdetaan sitten oikeaan. Hampaat alkaa olla kuosissa niin voisi tehdä samaa myös metallilla. Teslan mahtuu just ja just suuhun, ei tarvi siis vielä omaa :)

Luoksetulo: Paikkaistumisen voisi pikkuhiljaa opettaa. Luoksetulovauhdissa ei mitään vikaa. Eteentuloa treenataan. Tykkää heittää toista kankkua vähän vinoon välillä. Koutsille valitin niin ongelma oli hukassa, tietysti. Niin ja hyppää syliin. Avon ja ylempien stoppeihin ollaan valmistelevana treeninä opeteltu kiertämistä, lähinnä puiden. Ja sitä jatketaan, iloksi ja vauhdiksi. Tästä muistutuksena, että Teslaa pitäs kierrättää kapulan kanssa...

Kaukot: Peppumaassa istumaahan jumppaa. Ylempien kaukoja en edes ajattele. Toivon, että käy niinkuin Teslan kanssa, että se opettelee ne itsekseen ja tarvii vaan liittää vihjesanat:

Youtube mustas muutenkin hämärän videon ihan tummaksi. Koetain kuvata Sannalle, kun se pomppii. Pomppiminen näyttää yläviistosta pahemmalta. Teslalla keittää myös yli, jos naksu ja kaukot on samassa huoneessa.

Oliko siinä kaikki? Hirveen helpolta kuulostaa tämä toko kirjoitettuna. Katsellaan käytännössä. Molemmille on asetettu tavoitteen ensivuodelle. Ja tavoitteet on niinkin hurjat kuin pääsyliput avoimeen. Ainiin paitsi, jos messarissa ois taas tokot niin Teslalle tulee vähän kiire ;)

ps. Kerta mä viime kesänä ostin tunnarikapulat niin voisko realistisena tavoitteena olla ensikesänä oman nouto nurtsiin piilotettuna? Molemmille :)

Talvi tuli!

2011-12-07T13:47:00.001+02:00

Ainakin hetkellisesti, mutta nautitaan nyt tästä vähästä lumesta ja kurattomuudesta. Lisää saisi tulla!

Ollaan tyttöjen kanssa keskitytty aika paljon Kirvatsissa ulkoiluun. Ja mennään sinne lähes tulkoon aina autolla, jos en saa koiratonta lenkkiseuraa, koska hermot ei kestä kävellä noiden kahden kanssa keskustan läpi, mutta ehkä joku kaunis päivä. Kirvatsissa on paljon etuja, kun näkee kokoajan ympärilleen eikä pääse vastaantulijat yllättämään.

Auringosta huolimatta kuvien laatu on hieman vaihtelevaa:

...vika lienee kuvaajassa. Kyllä toi Canon S7000 saa mun tason kuvaajalle kelvata :)

Keskipäivän aurinko.

Näin palkataan pentu luoksetulosta, kun taskussa ei ole nameja:

En tiedä miksi, mutta minusta tässä kuvassa Zelda näyttää oikeasti briardilta:

Zelda on huomattavasati kuvauksellisempi kuin näyttelypuudeli. Tesla kiinnostaa erityisesti nyt juoksujen jälkeen lähinnä haistella haistelemisen ilosta ja siitä se nauttii. Zeldan päähän on täytynyt iskostaa, että Tesla saa haistella rauhassa. Tesla meinaa välillä vähän suutahtaa ja eihän Zelda sitä usko vaan meinaa sanoa takaisin. No onneksi on olemassa äiti, jolle voi tilittää koiraongelmista ja yhden lenkin ulkoilun ajaksi otin oikein kunnon itkupotkuraivari asenteen mukaan ja toiste ei ole tarvinnut. Seuraavalla lenkillä riitti "perkele" ja pieni karvoista nyppäsi, jos ei huomio muuten käänny. Ja sitten pieni jäähy hihnassa, jos ei meinaa rauhoittua. Tänään mentiin pelkällä "nätisti" ja senkin käyttö vähenee. Zelda alkaa itse hahmottaa rajansa. Kertaakaan ei ole jyrännyt Teslaa ensimmäisen kerran jälkeen, josta suutuin ihan kunnolla. Ja näkee sen Teslastakin, että luottaa siihen, että mä pidän huolen, jos pennulla keittää nurin. Ei voi Zeldaa tyhmäksi sanoa, sillä aika nopeasti se oppii ymmärtämään, että missä menee raja. Kohno mikä kohno siitä ei kyllä ylipääse. Ja onneksi se saa omia briardihepuleitaan ja osaa rallattaa ihan ilman Teslaa. Harvakseltaan tuolla tulee joku lenkkeilijä vastaan ja tähän mennessä on toiminut niin, että kytken Zeldan ja Teslalle sanon "ohi". Tuntuu kyllä, että käsky on enemmän vastaantulijoille. Luo uskottavuutta, että koiran pitäisi heidät ohittaa ja kiinnittävän paljon vähemmän huomioita, jos Tesla meinaa mennä haistelemaan. Jostan syystä se vapaana ollessaan haukkuu ihmisiä paljon vähemmän. Eli siihenkin käytökseen vika taitaa olla vain ja ainoastaan hihnan toisessa päässä, mutta niinhän se aina... Sama se näyttelykehässä väisti tuomaria Markon handlaamana paljon vähemmän... No ennenkaikkea yhteiselo on sujuvaa myös lenkkeillessä! Kotioloissahan nuo ovat ihan unelmapari, toistaiseksi ei ole ollut minkäänmoisia merkkejä mistään mustasukkaisuuksista huomion, lelujen tai ruuan suhteen. Seuraava haaste onkin mahdoton tehtävä, kun pitäs opettaa Zelda odottamaan treenivuoroaan. Vinkkejä otetaan vastaan miten se tapahtuu, jos vaihtoehtona ei ole häkki tai toinen huone ;) Tesla oppi sen vähän, kun ittestään. Se on oppinut kaikki tommoset jutut sen jälkeen, kun oltiin Vapun motivaatioklinikalla... hmm. Malttileikeistä on todistettavasti ollut hyötyä?

Zelda täytti eilen 6kk. Se alkaa olla iso tyttö, vaikka kasvua on vielä jäljellä. Luonteeltaan se on ollut kyllä ihan superi. Juuri sitä mitä toivoin. Eli suhtautuu aikalailla kaikkiin ihmisiin varauksettoman iloisesti ja taistelutahtoa löytyy. Paljon käytän lelupalkkaa, kun taas Teslan kanssa se leikkiminen on vieläkin työnalla. Ja ahneutta löytyy. Ja sitten tuo on just semmonen ylikonen sylivauva, joka tykkää tulla ihan viereen, sopii mulle :) Saa koskea, halia ja paijata sitten Teslankin edestä. Ja sitten, jos se ei tunnu heti tajuavan jotain asiaa niin voin aina treeniä Teslan kanssa todistaakseni itselleni, että en ole toivoton koirankouluttaja ja Zelda osaa sitten yleensä jo seuraavalla treenikerralla ;)

Päivä, jota Tesla ikävöi:

Messareita ja junailuja

2011-12-04T20:25:00.001+02:00

Molemmat tytöt ovat päässeet loppuvuodesta Messarin näytelmiin. Ensin oli Zeldan vuoro Best In Puppy Show'ssa 13.11. rapiasti viiden kuukauden ikäisenä ja aika arvostelu ylitti odotukset KP:llä kruunattuna:

Luonteeltaan hyvin hauska 5kk ikäinen hyvin kehittynyt narttupentu jolla vahva luusto, tanakka runko ja hyvin kehittynyt rintakehä. Ilmeikäs narttumainen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin kulm. takaosa. Hyvät yhdensuuntaiset liikkeet edestä + takaa. Pidemmällä matkalla askel hukkuu "reuhaamiseen". Hyvä pentu-turkki. KP PEK2 Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki

Tehtiin reissu junaillen ja junailut luonnistuivat hienosti. Kehässä oli kyllä "hyvinkin hauska" hihnassa roikkuja riiviö. Tuosta ei kyllä ikinä saa kehäkelpoista yksilöä, mutta onneksi sen seuraava messarireissu on suunniteltu vallan muulle lajille, heh ;)

Tesla sen sijaan osaa esiintymisen taidon ja messari viikonloppu oli aika menestyksekäs. Lauantaina oli Helsinki Winner, jossa hollantilainen tuomari arvostelemassa, 22 schapea ilmoitettu. Tesla sai ihan kivan arvion ja saatiin vielä Paras narttu -kehässä sijoitus.

Feminine bitch with nice broad skull and fine bone. Thin ears. Balanced angulations. Good lenght of body. Nice happy light mover with typival tail carriage. Soft coat, well presented. ERI2 SA PN4 VACA Marion Ten Cate, Alankomaat

Tuula vei Teslan Heinolaan ja minä jäin seuraamaan KV-tokokoetta ja sitä seurattiin sitten puoli yhteentoista illalla asti. Oli kyllä kivaa! Nostatti tokomotivaatiota. Ehkä sitä joskus pääsee itsekin messarissa kehään ilman hihnaa ;)

Näyttelykehässä en voi väittää viihtyväni. Ja yksi päivä riitti mun hermoille, joten sunnuntaina pistin Markon kehään Teslan kanssa ja se kyllä kannatti. Tesla sai V-11 tittelin nimensä eteen! Schapeja oli ilmoitettu 26 kappaletta.

Very Beautifull, extreamly typical bitch. Off high class. She is true worker with all fine details. The standard askfore. ERI1 SA PN1 CACIB VSP & VOITTAJA 11, Charlotte Höier, Tanska

Ihan en joka kohdasta tuosta arvostelusta ota selvää, mutta kyllä sieltä pääkohdat erottunee. Kehää ennen kävin hieman kurkkimassa briardkehän laidalla ja kehän päälle pikaisesti kojuja kiertämässä, jotta jokunen ilmaisherkku tarttui tytöille iltapalaksi. Rankkoja nuo näyttelypäivät. Teslan kanssa junailtiin kotiin ja siinä on kyllä maailman helpoin matkakumppani. Pitäskö seuraavaksi lähtee niitä ulkomaan titteleitä ja valionarvoja vissiin metsästämään?

Hyppyklinikka

2011-12-04T20:01:00.001+02:00

TULOSSA

Kiirettä pitää…

2011-12-04T20:00:00.001+02:00

Blogin päivitys ja treenipäivityksen kärsii pahasti, kiitos muiden kiireiden. Tässä on tosiaan ollut kaikenmoista. Koneella, kun istuu jo pelkkä sähköposti vie vähintään tunnin

On tässä tullut järjestettyä koulutusohjaajakurssi, jonka myös samassa itse suoritin ja harjoittelut vaativat vielä kuittaukset ja kennelliitolta odottelen laskua niin saa sen kortin anottua. Eli kymmenen vuotta harrastaneena, kisanneena ja aika monta vuotta kouluttaneena, saan vihdoin jonkin asteisen pätevyyden touhuun ;)

Agiseuran hallityöryhmässä toimiminen on koulutusvastaavan tehtävien lisäksi aiheuttanut lisästressiä, mutta mitä sitä ei oman lajinsa ja harrastuksensa eteen tekisi? Tämän lisäksi on sitten rotuyhdistyksen lehteä ja sivuja, joiden tekemisessä inspiraatio on täysi nolla. Molempia teen puhtaasti vapaaehtoisesti ja palkaksi saan moitteita, kun en ole hoitanut hommiani kunnolla. Asetan kuitenkin muut asiat noiden edelle, kuten koulu, työ, omat koirat ja niihin liittyvät harrasteet, joten aika rotuyhdistykselle on rajallinen. Ja ihan puhtaasti itsekkäistä syistä.

Ja kaksi kuukautta on mennyt myös työssä oppimista suorittaessa vallan käytännön hommissa, joten ei ole tarvinnut koneella istua.

Siinä vähän selittelyä, miksi blogia on jäänyt päivittämättä!

Syysloma meni ajat sitten ja se alkoi pienen juhlinnan kautta Heinola viikolla. Heinolasta sitten ajelin koiratouhuihin, minkä ehdin. Tiistaina oli Zeldalla ja Hupsilla Vapun pentuleikkiyksäri Sporttiareenalla. Zelda oli just niin helppo leikkikaveri, kun oletin sen olevan. Sain keskittyä enemmän itseeni. Läksyksi tuli ”kiitos” ja nakkia naamaan. Eli toisin sanoen lelun irrotusta. Sitten myös lelulle lähetyksiä. Hyviä ja yksityiskohtaisia ohjeita kaikkeen ja onneksi on videolla niin pääsee kertaamaan. Leikkitunnin päätteeksi Sanna otti vähän poseerauskuvia:

Keskiviikkona oli Teslan päivä ja se pääsi paimeneen Kausalaan. Sanotaan nyt vaikka niin, että tulipahan käytyä. Juoksujen takia jäi Teslalta odotettu Niinun koulutus väliin ja se hieman harmitti. Alma lähti tuuraamaan ja ihan kivasti sain treeniä, sunnuntai meni ehkä hieman paremmin. Ja triplavalssin onnistuin tekemään, ainakin sinnepäin. Almalla on Teslaan verrattuna parempi draivi, mutta se on silti satakertaa herkkänokkaisempi. Almalta puuttuu se puoliteholla vaihe, joka Teslalla on päällä vähän liian usein. Almalla on kaikki tai ei mitään.

Tesla alkoi olla juoksujen alla ja erityisesti niiden jälkeen hieman kärttyisä. Kotona tytöillä menee mainiosti, mutta lenkeillessä ollaan vähän siinä vaiheessa, että ei oikein kemiat kohtaa. Toinen tahtoisi vaan nuuskutella ja toinen jahdata. Tesla jäikin pariksi viikoksi Heinolaan lomalle, ei tosin kärttyisyyden vaan Agilityn rotumestisten vuoksi, jossa Markon kanssa kävi hakemassa kakkosluokan rotumestaruuden kotiin. Nollia ei tullut, mutta ei ne kaukana olleet. Aika hyvin ilman treeniä. Takaisin tullessaan meni viikko vähän toisilleen murjotellen, mutta pikkuhiljaa taas Teslaa kiinnostaa leikkiä Zeldan kanssa, ei tosin ulkoillessa. Pikkupennusta on tullut vähän iso ja raju. Nyt ollaan opeteltu sitä, että Tesla saa jolkotella rauhassa ja Zelda opettelee antamaan sen olla. Kuri tuo tulosta ja muutaman ”keskustelun” jälkeen riittää pelkkä hymähdys niin suunta vaihtuu. Ja nyt kun Teslaa ei saa kiusata niin Zelda on keksinyt taivaalla lentävät linnut :D Siinäpähän yrittää.

Toissa viikonloppu vierähti Kaukosen Ullan hyppyklinikalla, jolle osallistui sekä Tesla, että Zelda. Koetan vääntää aiheesta oman bloggauksen, mutta nyt muihin tunnelmiin!

Hakua ja hormooneja

2011-10-23T17:13:00.000+03:00

Keskiviikkona päästiin viimein kääntymään pitkäntauon jälkeen pelastuskoirien treeneissä. Paikalla ollut porukka jaettiin kolmeen, mä halusin metsään ja pääsin, kun olin ainoa, jolla oli vaatimuksia :)

Alkoi jo kivasti hämärtää, kun Z oli toisena vuorossa. Yks ukko oli valmiina piilossa ja muut eivät tietysti olleet katsoneet, minne tämä meni. No periaatteella ei se kerrasta pilalle mene lähdettiin tekemään siksakkia annettuun suuntaan. Zeldan nenä nousi ja halusi selkeesti syöksyä metsään. En tiedä saiko se hajun, mutta täysiä se lähti kohti puunalla istuvaa maalimiestä ja juoksi täysiä ohi. En sitten osaa sanoa, että menikö se oikeasti hajun perässä vai säntäilikö juoksemisen ilosta. Hokas se ukon olinpaikankin lopulta. Sitten otin pari seuraavaa varman päälle haamuina. Eka haamu hukku heti alkuun ja koira kohnotti menemään, mutta löyty lopulta ja keltaselle heijastinliiville piti sano pöh ennen kuin tajusi, että se on ihminen ja syöksyi suoraan maalimiehen syliin. Kolmas olikin sitten täydellinen haamu ja siihen oli hyvä lopettaa ;)

Mua ei kyllä välttämättä inspiroi täysiä hakuilla pimeässä pennun kanssa. Lähinnä häiritsee, kun en ole varma mitä se tekee. Teslaa en pimeässä halua treenata ollenkaan tässä vaiheessa. Sen harrastehakuilut saavat hautua ihan rauhassa. Mun mieleni on pikkuisen avautunut tuolle jäljelle. Ei se kohnotus kuulemma välttämättä huono juttu ole… Katsellaan mitä syyslomalla keksitään!

Teslalla on nyt juoksut ja parhaat päivät meneillään. Tyttöjen arkielämään ne ei juuri vaikuta, kuin lenkkeillessä. Teslaa kiinnostaa vain ja ainoastaan nuuskutella ja merkkailla. Zeldaa ottaa moinen pannuun. Z vaanii, kyttää ja höykkii ja Teslan hermot eivät ole parhaimmillaan.

No toivotaan, että se saa syysloma viikolla Almasta paremman leikkikaverin ja pääsee purkaa pahimmat patoutumansa ja Teslakin palautunee normaalimmaksi sitten taas.

Zelda on keksinyt uuden omasta mielestään varsin kivan, sinänsä harmittoman, mutta pidemmän päälle rasittavan leikin. Vinkulelut… ja niitä vingutetaan loputtomasti ja sitten niille mourutaan ja jutellaan.

Tokoa ollaan treenailtu laiskan leppoisasti. Perusasentoa ja seuraamista lähinnä. Hieman sekä paikalla makaamista ja istumista. Noutokapulaa on pidetty suussa hienosti, mutta nouto saa muhia kunnes hampaat on vaihtuneet eikä kapulasta vahingossa tule kaluamisväline kutittaviin ikeniin. Puita on kierrelty aina, kun ollaan kahdestaan puistossa. Teslan ohjatut saivat nyt ikävästi juoksutauon. Agilityyn tauko tuli kyllä ihan sopivasti, vaikka harmittaa, kun jää Niinun koulutusväliin. Alma joutuu tuuraamaan. Laskeskelin, että siinä ja siinä juoksut ehtivät loppua ennen agimestiksiä, joten varmaan jätän Teslan lomilta Heinolaan, jotta Marko saa sen voittamaan kakkosluokan mestaruuden, ilman treeniä tietysti, kiitos juoksujen!

Aina välillä mieleen muistuu, että ollaan menossa pentunäyttelyyn muutaman viikon päästä. Siitä tulee varmasti hauskaa. Ollaan jopa treenattu parkkihallissa pari kertaa. Hienosti se juoksee silloin, kun ei hypi tai revi hihnaa. Seisominen? Noh kahtellaan sitten kehässä.

Aktiivinen syksy

2011-10-16T19:39:00.000+03:00

Olemme puuhastelleen vaikka mitä, mutta aika ei tunnu riittävän blogin päivittelyyn, kun kaikki koneella olo aika menee enemmän ja vähemmän sähköpostien kanssa sotkien. Yhdistystoiminta on vähän semmoista, mutta on siitä paljon iloa! Ihan kun ei schapejen vuosikirja, jäsenlehti ja kotisivut riittäisi WeCAn agilityn koulutusvastaavan hommmien ohessa niin tarvitsee sitten järjestää paimennuspäivä schapeille ;) Ja oikein antoisan päivän järkestin Rymättylässä Sikka Talun tilalla Outi Vesankosken opissa. Positiivinen kuva jäi päivästä ja koulutustavasta, eritoten myös lampaiden käsittelystä. Ja saivat meidän koirat aiheesta myös kehuja, olivat oikein lammasystävällisiä paimenia. Eivät ahdistaneet lampaita ja kohtelivat oikein nätisti. Syttymättömyydestä ei otettu turhia paineita ja osa teki jo hienosti töitä. Kovasti kouluttaja ihmetteli koirien jaksamista. Zelda pääsi siinä siivellä myös sytyttelemään valvovan silmän alla hallitusti hyvin koulutetuilla lampailla :)

Zeldan torstain pentukurssi vaihtui Teslan tokon alo/avo kurssiksi ja marraskuussa alkaa sitten Zeldalla kisatokon alkeet kurssi. Perjantaisin ollaan sitten TVA:lla treenattu eskarissa ja lukiossa, sama homma jatkuu yläkoulussa ja lukiossa. Z skippaa keskikoulun ja siirtyy suoraan yläkouluun. Hän on taitava ja taitavoituu treeni treeniltä :) Teslan kanssa saatiin iso harppaus noutoon. Maltti on valttia. Asiaa auttoi niinkin yksinkertainen asia kuin mun sähläyksen rajoittaminen. Väylääminen, räkiminen yms. väheni kummasti, kun koira kapulan kanssa sivulle, nami kippo eteen jonkin matkan päähän ja kiitos ja vapautus sivulta :) Viikko sitten sunnuntaina oltiin Lentsun tokopäivässä ja sama homma paikkamakuuseen eli kippo. Teslalta uupuu täysin motivaatio paikkamakuusta. Seuraamiseen ohjaajalle ryhtiä ja asennetta, koira osaa, paikka on hyvä. Saksalaisessa ei tarvi harppoa, koira kiertää jalan kaukaa. Tesla on opetellut VOI-kaukot itsestään, joten treenaillaan nyt niitäkin. Tekniikka on luonnollinen. S-I peruuttamisen kautta, jotta tekniikka on parempi. Ja malttia niihin kaukoihin ohjaajalle!

Aksailtukin on :)

Tiistaisin aina ja kisatkin meni. Mun polvi sanoi niks naks ja iskin Reijan ohjaksiin. Hypärillä hakivat yhteistyötä ja agiradalla tuuletti ohjaaja jo nollaa, mutta harmillisesti rata oli väärä, vaikkakin hieno. Agi on herkkää... yksi este meni väärinpäin. Zelda kehittyy hyvää vauhtia putkihulluksi! Väliin koetamme muistaa niitä kontakteja vahvistella. Edelleen nokitaan.

Tämä vkl meni Juha Oreniuksen valmennuksessa. Tekemisen meininkiä oli ilmassa ja ohjaajan pitäisi tehdä enemmän töitä koiransa kanssa! Lauantaina oli suhteellisen helppo rata, jossa yksi vaikeampi kohta. Sunnuntain radassa oli huomattavasti enemmän haastetta ja saatiin koulutuksesta ehkä enemmän irti. Lauantai oli vähän semmoista rallattelua, kun Tesla ei ole semmonen revittelymeiningillä ohjattava koira, mutta hyvää treeni silti! Sunnuntaina tsemppasin itsekin koiraa enempi ja leikitin vähän alkuun ja palkkailin välillä lelulla.

Nyt ois sitten yksi viikko harjoittelua, viikonloppuna pääsee ihminen pitkästä aikaa viihteelle ja koirat saa vapaa viikonlopun, mutta seuraavalla viikolla onkin sitten syysloma ja treenejä suunnitteilla joka päivälle!

Jokeen pläts...

2011-10-12T21:23:00.000+03:00

...kertaa kaksi.

Meillä käytiin heittämässä syysturkit tänään kokemäenjokeen, hyvä etten joutunut menemään perässä ja heittämään samalla talviturkkia veks :/

Kävelin uhmakkaasti kahden koiran kanssa keskustan läpi, tosin sain seurakseni pari ihmisavustajaa ja pääsimme kuin pääsimmekin Kirvatsiin asti ilman hermoromahdusta. Koirat vapaaksi ja spurttailemaan. Meneehän siellä se joki jonkin matkan päässä. Tesla rakastaa kaikkea kahlaamista, kuraojia ja muuta. En tiedä mistä se keksi pysähtyä kurkkimaan joen laidalle muutamaksi kohtalokkaaksi sekunniksi. En ehtinyt kutsua luokse, kun Zelda pamautti päin. Molemmat koirat putosivat kohdasta, joka on tarkoitettu veneiden parkkeerausta varten eli kivistä rakennettu jokeen pystysuoraseinämä...

No onneksi molemmat koirat ovat suhteellisen järkeviä, normaalirakenteisia työkoiria, jotka eivät ihan pienestä sätkähdä. Hädissäni juoksin tarkastamaan tilanteen. Eniten pelotti, että Tesla menee paniikkiin ja Z ei osaa uida. Tai keksivät lähteä uimaan syvemmälle virtauksien sekaan. Alkuun en putoamiskohdalla Teslaa nähnytkään, koska se ui jo hyvää vauhtia seinän liki kohti mahdollista ylös nousupaikkaa. Zelda oppi myös uimaan ilmeisen nopeasti. Sen tyyli oli lähinnä uida eestaas. Pyydystin ensin Teslan ja nostin niskoista ylös. Kesällä olisin varmaan antanut uida itse. Fiksut koira lähti heti etsimään parempaa ylöstuloa seinätukenaan. Kaveri oli ottamassa toisessa suunnassa Zeldaa vastaan, mutta se ehti kääntyä ympäri ja sain sen sitten kaapattua. Hieman oli jo painoa enempi nostaa ylös, onneksi meitä oli kaksi. Onneksi veden pintaan oli pudotusta vain metri...

Kumpikaan koira ei vahingosta hätkähtänyt vaan niistä se oli vain kiva pikku pulahdus... Tesla-parka ei olisi ikinä päätynyt veteen tuolla tavoin, se on niin perusvarovainen. Zelda sen sijaan on täysi rämäpää :) Pitää koettaa muistaa tulevaisuudessa... Sitä ei hirveästi pienet esteet tai pudotukset kiinnosta. Kotimatka keskustan läpi oli suurimmalta osin varsin esimerkillistä <3 Noin kun kulkisivat aina remmissä niin elämä olisi ihanaa. Väsytystaktiikka tehoaa?

Nyt toivotaan, että pieni seikkailu ei aiheuta vilustumisia. Hakutreenit jouduttiin taas jättämään väliin ja kuivateltiin kokemäenjokea. Nyt on tytöillä taas energiaa, vaikka muille jakaa... tämmöisiä jännittäviä tapahtumia mahtuu meidän arkeen treenailujen ohessa, ei käy elämä tylsäksi, kun taloon on tullut briardinpentu :)

ps. blogipäivityksiä rästissä paimennuksen, agikisojen ja lentsun tokon osalta... aina kun yrittää kirjoittaa niin huomaa kirjoittavansa tuhatta sähköpostia.

Agilityvalmennuksia

2011-10-02T01:01:00.000+03:00

Perjantaina pääsin taas Jänesniemen yksärille ja oli kerrassaan huippua. Tesla oli upea ja saatiin myös kehuja. Ja sama kommentti, minkä Marko sai kuulla Niinulla eli koira ei anna anteeksi virheitä. Mutta kyllä se sitten pelaa, kun ohjaus toimii ja vauhtia löytyy. Sama ilmiö toistui lauantain Stenbergin Heinin valmennuksessa WeCAlla, vaikka treeniradat olivat vallan erilaiset. Elinalla tehtiin nyt aikapaljon pyörityksiä ja pakkovalsseja. Sisäistin oikeaoppisten pyöritysten suorittamistavan, ainakin jotenkuten. Heinin kanssa teemana olivat suorat putket ja muut killerit! Mielenkiintoinen treeni. Ohjaustekniikoiden sijaan keskityttiin siihen mikä sopii parhaiten kellekin koiralle ja miten ohjaajan kunto kestää sekä miten saa koiran kääntymään edukkaimmin ja parhain linjoin, kun mennään eteen vaan suorasta putkesta suoraan yms. mukavaa :) Lauantain treenissä Tesla tuppas vähän haahuamaan turhan usein. Myös A-esteen kontaktia pitää vahvistaa. Nyt se ei toiminut, kun putki meni A-esteen ali ja A-esteeltä jatkettiin putkeen niin, että ohjauksellisesti oli edullisinta olla jo valmiina vetämään koira putkeen...

Koulutuksen jälkeen oltiin sovittu briard-treffit :) Treenattiin vähän joka otusta. Zeldalle piti tietysti kokeilla suorasta putkesta suoraan ja sehän osasi ja tykitti menemään. Viisastuneena en ottanut samaan suuntaan toistoja peräkkäin ja muutenkin vain onnistumiset ja se riitti. Ja sitten vähän nokkimista. Ja sitten bileet:

Zeldan ja Lotan bileet vaihtu kyllä Teslan ja Lotan bileiksi :) Nämä kaksi olivat oiva leikkipari. Zetaa vähän hirvitti, mutta veikkaampa, että seuraavilla treffeillä ei enää hirveästi hirvitä. Z on tommonen hitaasti lämpenevä uusien koirien suhteen. Ekan kerran, kun se näki shelttei ne oli ihan kamalia, nykysin se haukkuu niitä leikkimään perse pystyssä. Lottaan olen tutustunut aikaisemmin keväällä, kun oltiin samassa tottisryhmässä, mutta Maikki toi myös Ipin mukanaan ja voi, että siinä oli kyllä niin kauniin värinen koira luonnossa :) Eikä tossa nuoriso osastossakaan mitään vikaa tietty ole. Kyllä briardit vaan on komeita <3

Kaupunkilaistunut maalaistollo

2011-09-30T13:32:00.000+03:00

Eilen oli viimeinen pentukurssi kerta. Treenattiin vähän remmikävelyä. Zelda sinkoili kuralätäköstä toiseen, poukkoili menemään ja jähmettyi tuijottamaan hevosia. Ne oli kertakaikkaan omituisia. Lenkin jälkeen vähän temppuiltiin. Peruuttamista ja jalkojen välistä pujottelua. Takapään käyttö ei ole vielä ihan hallussa tuolla, mutta pujottelu oli kamalan kivaa!

Illemmalla oli vielä eskarissa suunniteltu samantapainen harjoitus. Osallistuttiin siis vielä toisen pentuporukan kanssa kaupunkikävelylle. Zelda oli kaupungissa todella hienosti. Muut pennut hieman säikähtivät puhallettavaa ukkelia, mutta Z ei tuntunut edes huomaavan. Torilla pysähdyttiin pujottelemaan koirakoiden välistä.

Kun mulla nyt on kaksi koiraa, jotka osaavat kävellä nätisti remmissä erikseen niin miten sen saa toimimaan yhdessä?

Jälkitreenit

2011-09-28T19:53:00.000+03:00

Mulla sopi pitkästä aikaa hakutreenit lukujärjestykseen ja innoissani kävin hakemassa oikein ceasarit palkaksi Teslalle ja turvotin Zeldalle raksuja rasiaan. Olin oikein suunnitellut molemmille kivat treenit, mutta kuinkas ollakaan ei Uudessaniityssä ollut ristinsielua ja portti oli kiinni... Olisihan sitä voinut etukäteen tarkastaa spekon foorumilta tilanteen. No meillä oli hyvä treenimoodi päällä niin ajelin sitten vahingonkorkauksesti kirvatsiin tallomaan parit jäljet :)

Ensin talloin Teslalle ehkä 50 metriä pitkän suoran, joka ei tietty ollut ihan suora, kun en osaa kävellä suoraan. Natural menuja pitkin ruohikkoa ja ceasar pakasterasiassa päähän. Jätin jäljen hautumaan siksi aikaa, että tein Zeldalle oman ehkä noin 10 metriä pitkän jäljen. Alkuun talloin vähän voimakkaammin ja raksuja enempi ja sitten lyhyillä askelilla talloin suoran ja päähän ruoka. Z jäljessä ei ollus sen suurempaa visiota tai suunnitelmaa, kun olen ajatellut ensin ottaa haun ja sitten jäljestää joskus, jos on tarpeen. Tehtiin siis periaatteella ei se kerrasta pilalle mene. Jälkitreenit on niin paljon helpompi saada aikaan kuin haku. Mä olen jäljestämisessä aika noviisi, mutta Z taitaa olla luonnonlahjakkuus. Alkuun se pörräs vähän ympyrää nenä maassa, mutta aika nopeaat tajusi lähteä etenemään jälkeä eteenpäin. Ja sehän sitten jyräsi koko jälken hirveellä vauhdilla ja suurin osa raksuista taisi jäädä harakoille... Siitä tulis varmaan hyvä metsäjäljestäjä, mutta peltojäljelle oli vähän liian kova meno. En oikein tiedä, miten nenä työskentelyä saisi rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi? Ei sen nenä kyllä maasta noussut kertaakaan, että kai se sitten jäljesti kuitenkin.

Ei Teslakaan mikään rauhallisuuden huippu ollut, mutta se teki mielestäni töitä tarkemmin, koska liike oli selkeesti sellaista askeleiden mukaan menevää eikä eteenpäin jyräämistä. Kova kiire sillä edetä kuitenkin oli, mutta kiireestä huolimatta nenä pysyi tiukasti askelilla. Harakoille taisi taas jäädä suurin osa naturalmenuista... Teslan kanssa voisi varmaan jo ottaa askeleen eteenpäin. Laittaa rasioita jäljen varrelle ja pistää esineitä rasian päälle. Tohon tekniseen suoritukseen olisi kyllä kiva saada jonkun asiasta ymmärtävän mielipide, että onko siitä peltojäljelle vai ollaanko menossa ihan metsään...

Jäljestäminen olisi kyllä varmasti ihan hauska harrastus, mutta olen vähän huono harrastamaan ilman tavoitteita ja sitten ymmärrän lajista niin vähän, että toistaiseksi mennään puuhastelumielellä. Ja ainakin koirat tuntuu olevan innoissaan :)

Molemmilla on ilmaisuna maahanmeno ja nytkin rasia aukeaa vasta siitä. Ja mun 50 metriä saattoi hyvin olla 100 metriä...

Pentu se vaan kasvaa...

2011-09-28T13:43:00.000+03:00

...muiden silmissä. Niin ne treeniryhmäläiset, joita kerran viikossa nähdään vaan väittää. No kyllä se taitaa olla jo säkäkorkeudeltaan venynyt Teslan ohitse muutamalla sentillä... Viimeset penturokotukset ja syynit käytiin hakemassa maanantaina ja edelleen kaikki mallillaan. Painoa oli 12,55 kg ja sopusuhtainen pentu, ei oo laiha eikä läski.

Treenailuja

Viime viikolla oli pentukurssin neljäs osa. Nyt alko olla ilmassa vähän rallattelua. Pujottelukoirien ohitse tuotti vähän haastetta. Ei sitä ne muut pennut, mutta se koutsi ja sitten oli vähän kiva rallatella, mutta ihan vaan vähän. Katsekontaktiatreenattiin häiriöllä niin että Susse vähän kierteli ympärillä ja kävi vähän hipaisemassa. Luoksetulot otettiin selkä koiraanpäin ja Zelda osasi ajautua ihan itsestään etupuolelle, vauhdilla tietysti koirakujasta viis veisaten. Hirveän hyvää häiriötreeniä ja keskittymisharjoittua tämmöinen pentukurssi :)

Kotona ollaan nyt koetettu naksutella. Se on vähän hitaanpuoleista, kun vertaan tuohon Teslaan, mutta parempi näin päin, koska Z joutuu joko keittiöön tai häkkiin Teslan treenin ajaksi. Koetin kerran laittaa sen odotusnurkkaan hihnalla, mutta rehas niin hirmuisasti, että parempi poissa silmistä. Tesla osaa hienosti odotella vuoroaan sängyllä. Saattaa siinä tosin tarjoilla pikkujuttuja, mutta kerta kerralta oppii olemaan ja parasta on, kun se makaa kokoajan täydellisessä downasennossa ihan itsestään. Olen nyt ottanut asiakseni, että opetan tuolle pennulle yhden tai korkeintaan kaksi asiaa kerrallaan, kun naksutellaan. Ja seuraavana päivänä kertaus. Se on kohtalaisen toimiva kaava. Ollaan nyt saatu kosketusalusta aluilleen. Ekalla kerralla oli kyllä haastavaa, kun seisoskelin ikuisuudelta tuntuvia hetkiä aina tarjoomisten välillä, kun pentu tapitti ja Tesla tuskaili sängyllä ja karkasi pari kertaa näyttämään mallia. Perusasentoa ja seuraamista askeleittain ollaan ihan vaan namilla imuuteltu. Maahanmenosta pitäs ruveta käsiapua häivyttämään pikkuhiljaa, se tuntuu aika haasteelliselta tämän kanssa. Kyllä siitäkin vielä hyvä temppukone tulee :) Tavoitteena tietysti TVA. Hitaasti hyvää tulee!

Ja löytyy tuosta sitä draivia ja vauhtia. Eilen otettiin agihallilla pimeitä putkikulmia ja leikittiin lelulla. Putket on aika vauhdikkaita. Mun täytyy vaan muistaa, että en tee toistoja juuri lainkaan, koska tuo kaavoittuu niin nopeasti. Eli jos teen parikertaa yhteen suuntaan ja palkkaan lelulla ja vaihdan suuntaan niin se säntää kyllä putkeen, mutta palaa hakemaan palkkaa sieltä päästä, mistä sen sai ekalla kerralla. Zelda on aika selkeä, namilla tehdään rauhallisesti ja harkitusti, lelulla taas kiivaasti ja rämäpäisesti. Otettiin myös puomin alastuloa minipöydän avulta. Aika kivasti se nokkii :)

Tesla on aika liekeissä ollut agitreeneissä. Tokoilemaan ei olla päästy häiriössä, muiden kanssa. Paikallamakuu ongelma on ja pysyy. Teslan kanssa olen keskittynyt käskyjen kuuntelutreeniin sisätiloissa. Ja siitä on tulossa kohta oikeen kiva leikki. Jäävät alkaa olla 90 % varmat äänensävystä riippumatta. Saksalaista ja käännöksiä ollaan myös tehty. Ja vähän patsasteltu perusasentoa ja vahvistettu sitä vahvistamisen ilosta.

Arjen tuskailut

Tuskailin tuossa yks kerta naamakirjassa meidän hihnalenkkejä... en ole tänne ehtinyt tilittää, mutta olen ehtinyt tehdä Teslalle jo korjaussarjan. Heitin kukkahatun kylmästi hyllylle ja lähdettiin puistoilemaan "äijämeiningillä". Koira kontaktiin, kun joku tulee vastaan ja palkkaa. Välitön nykäisy hihnalla ja murahdus, jos koettaa tuijotella häntä ojossa vastaantulijoita ja välittömästi tietysti palkka oikeasta! Aika nopeasti tullut käytökseen huomattavaa parannusta. Jopa niin, että lähdettiin oikein yhdessä puistoon. Tesla oli aika kiva, vaikka tultiin ulos ruuhka-aikaan. Zelda oli ihan hirveä :D En päästänyt sitä Teslan kimppuun ja ei edetty ennenkuin rauhoittui. Se kiljui kuin pieni sika ja huusi. Kyllä mummot kattoi pitkään. Mä koetin unohtaa mummot ja keskittyä koiriin. No eihän siitä mitään tullut ja en halua pilata meidän kahdestaan sujuvia hihnalenkkejä, kun koira osaa kyllä kulkea ilman vetämättä ja sain pienen älynväläyksen... käytiin autolla pukemassa Zeldalle Teslan söpöt pinkit jälkivaljaat. Ne ei sovi sitten yhtään! Täytyy ladata kameran patterit ja ottaa noloja kuvia. Mutta näillä nyt mennään! Ei se lenkkeily lähde sujumaan lenkkeilemättä. Valjaiden avulla saan hallittua tuon sinkoilua ilman, että se on semmosta kaulapannasta nykimistä. Hienostihan tuo kävely sitten alkoi pikkuhiljaa sujua kunnes ne räkyttävät mäyräkoirat tulivat ja pysähtyivät oikein meidän taakse räkyttämään. Tesla reagoi, mutta uskoi pienellä komennolla, mutta Z ehti tietysti jo kiivastua Teslaan ja pätkä oli taas tahkomista, mutta voitto kotiin ja kotiovelle päästiin oikein hienosti hihnassa :) Ja se sinkoilu tosiaan kohdistuu Teslaan, repii karvoista, hyökkii, räksyttää, vainoaa, kyttää... ja kaikkea mahdollista? Hirmuinen pieni tuittupää.

Muutenhan elo tuon pennun kanssa on aika mainiota. Täydellinen sisäsiisteys on vielä haussa. Metsässä ollaan käyty 3-5 krt viikossa juoksentelemassa. Siellä ei ole noita hihnalenkkeilyn ongelmia. Suunnistajat, sauvakävelijät, spurgut yms. saavat olla omissa oloissaan. Jos eivät samalla polulla tule vastaan niin en ole koiria edes kytkenyt. Välillä tulee tuittukohtautksia, kun Z suuttuu, kun ei saa Teslaa kiinni ja sitten ollaan vähän aikaa jäähyllä remmissä kunnes rauhoitutaan.

Mulla alkaa harjoittelu viikon päästä ja siitä alkaa säännöllinen elämänrytmi 2kk eteenpäin. Ja aikaiset aamuherätykset! Tarkoittaa siis sitä, että remmilenkit on saatava kuntoon. Minä en ala aamuviideltä mettään ajelemaan enkä noita erikseen lenkittämään.

Muuta kivaa

Tesla on ilmoitettu molempiin voittajiin, Tuulan toiveesta. Zeldan ilmoitin sitten messarin Best In Puppy Show'hun. Harjoitellaan vähän matkustamista julkisilla ja ison yleisötapahtuman hulinaa. Mulla ei kyllä ole hirveästi epäilyksiä, että Zelda ei suoriutuisi reissusta reippaasti. Yks miinus puoli retkessä on, kun joudutaan siellä kehässä pyörähtää. Tuomari-setä saa varmaan pusuja ja juoksu voi olla loikkimista, seisominen istumista. Voiskohan näitä asioita treenata jotenkin etukäteen? Tarviikohan pennun jo osata seistä silleen hienosti takajalat aseteltuina? No meidän tavoite on, että häntä heiluen suoriudutaan hommasta. Siellä on samalla kaikkea muuta jännää, lemmikkimessut ja ehkä jopa agilitynäytös :)

Tesla pääsee taas perjantain tuuraamaan Elinan valmennukseen ja Lauantaina on Heinin koulutus. Agilityoppista ei siis pulaa. Ja 8.10 mennään sitten katsomaan mitä on jäänyt näistä käteen kisatilanteeseen. 2.10 on schapeilla kurssipäivä Piikkiön paimenkoulussa, tätä odotamme kovasti. Myös Zelda pääsee näkemään lampaita. Ja 9.10 päästiin Teslan kanssa Lentsun koulutuspäivään. Ihan huippu pariviikkoinen siis tiedossa! Koetan jaksaa bloggailla näistä tapahtumista.

Agiliitoa ja erkkaria

2011-09-20T23:55:00.000+03:00

Perjantaina pakkasin koirat autoon ja suunnattiin kohti Ojankon koiraurheilukeskusta, koska lupasin viedä Teslan Markolle Niinun valmennukseen. Jouduttiin sitten sitä ennen nollakoiraksi möllitokoon. Olin kotoa asti kertonut Teslalle, että nyt mennään aksaamaan ja eihän siitä tokosta mitään tullut. Tesla esitti hakukoiraa ja nenäpystyssä haisteli missä Marko on :) Ja kyllähän se sitten kivasti meni agilityä Markon kanssa, oli oikein ilo katsella. Ja Niinu vaikutti tosi kivalta koutsilta. Kuukauden päästä pääsen itsekin oppiin. Allekirjoitan täysin, että Tesla ei anna hirveästi ohjattaessa virheitä anteeksi.

Zet reipasteli ja ihastutti Ojangossa sen minkä ehdin sitä pitää "esillä". Näyttää kuulemma ihan ylikokoiselta vehnäterrieriltä. Ja Zet alkaa olla varsin reipas vieraiden koirien keskuudessa ja ihastui ensinäkemältä ruskeaan kelpiin. Se oli jotenkin hirveen kiva, vaikka lämpeni vähän hitaasti.

Illaksi ajeltiin Heinolaan. Oli hieman haikeaa, kun laumasta puuttui yksi. Zelda otettiin avosylin vastaan eikä Nadakaan viitsinyt ärhennellä juuri laisinkaan. Kovin olivat kaupunkilaistytöt onnellisia vapaudestaan ja Z puuhasteli pihalle minkä ehti. Sunnuntai aamuna äiti vei sen vähän ihmettelemään koiranäyttelyn pystytystä. Iskä sai olla päivän briardi vahtina, kun kaikki schapet olivat ilmoitettu SSKY:n näyttelyn yhteydessä järjestettyyn erkkariin.

Schapendoesien erikoisnäyttelyyn oli ilmoitettu ennätykselliset 76 koiraa, joista vain muutama oli poissa. Meillä oli kaikki koirat valioluokassa. Tesla esiintyi normaaliin tapaansa hienosti, mutta tuomari ei tällä kertaa nostanut pöydällä ja Teslaa ahdisti hieman se kopelointi. Arvostelussa ei moittimista:

"2 1/2 years. Feminine bitch of good type. Nice head. Good eye, ear and mouth. Enough neck. Good hint(??) angulations. Good body. Nice coat. Not very happy to be touched. More happy on the move." Erica Bakker van de Woestijne

Tuomari tuosta sanoikin, että valioluokan koiran pitäisi jo olla tottunut käsittelyyn. No eihän tuo ole. Tämä oli meidän vuoden kolmas näyttely, joista kahdesta ekasta tuli molemmista sertit ja arvostelut oli pöydällä. Eikä olla kyllä treenattu kopelointia. Jatkosta meidät käteltiin pois samantien. Alman kohdalla tuomari mietti pitkään ja otti jatkoonkin, mutta ei sijoittanut. Nada-mamma sen sijaan nappasi koko luokkavoiton ja lopulta vielä PN-kehässä hakkasi muut SA:n saaneet ja oli lopulta koko näyttelyn kaunein schapendoes :)

Nada oli vielä Lumikuonojen kasvattajaryhmässä ja hieno ryhmä sai KP:n. Mulla oli ilo juosta kunniakierros isossa kehässä ja kyllä mä Nadan voisin näyttelyssä esittää mielellään toistekin, kun se kulkee niin hienosti! Tosin ei varmaan kulkisi vieraiden kanssa pätkääkään.

Kyllä koiranäyttelyt vaan on raskaita ja onneksi Arttu oli samana viikonloppuna Heinolassa ja tuli mun kyydillä eli siis ajoi. Kiva vaihteeksi istua kyydissä, kyllä noita kilometrejä tulee ihan tarpeeksi. Ja tämä sama luksus jatkui maanantaina, kun pääsin Reetan kyydillä ja siivellä Turkuun Jänesniemen Elinan yksärille.

Lähdettiin Teslan kanssa reissuun ihan kahdestaan ja se teki kyllä hyvää. Tesla toimi ihan uskomattoman hyvin ja Elinakin meitä kovasti kehui. Välillä eksyi vähän haistelemaan ja Elina käski juosta vaan pois ja se tehosi tosi hyvin. Vauhtia riitti, kontaktit oli aika kivat ja kepit hienot! Mulla ei ollut yhtään epätoivoinen olo ja tuntui tosi sujuvalta, vaikka ohjaamisessa onkin paljon hienosäätöä. Harjoiteltiin ainakin niistoa, vekkaamista, pyöräytyksiä, persjättöjä, japanilaista, niistopersjättöjä... meillä tuntuu nyt niistot aika kivoille ja mä osaan jo sijoitella vekkauksia rataa lukiessa :)

Tänään piti päästä Zeldan aksailemaan... mun ryhmässä oli vain kaksi treenaaja eikä Teslan omassakaan ollut kuin kolme. Zelda kuitenkin päätti opetella avaamaan keittiön oven ja murtautui ruokasäkilleen. Ei ollut kiva yllätys tulla koulusta kotiin, kun eteisessä oli vastassa kaksi koiraa. Ja aamulla olin tietysti avannut uuden ruokasäkin, jota en ollut viitsinyt kaataa muovisäiliöön. Olihan siellä joku käynyt pienellä ryöstöretkellä. Zeldalla oli maha aika piukeana ja pömpöllä. Olo oli myös hieman tukala. Ja jano oli valtava. Parit puklut tuli ja suoli toimi normaalia tiuhemmin. Remmikävelyitä on tehty iltapäivän aikana. Nyt ei koiran olo vaikuta enää tukalalta ja maha ei ole pinkeä, masu kyllä pömpöttää hieman. Katsellaan millainen paskashow yöllä on tiedossa. Päiväruuathan koira söi omatoimisesti, mutta saa nyt paastota iltaruuan yli ja katsellaan aamulla tilannetta uudelleen...

Hieman mietin onko Tesla osallistunut moiseen nappulavarkauteen, mutta kaikinpuolin koira vaikutti normaalilta ja tuntui lähinnä noloutta kyyköttävän vuoteen alla, kun oli ylipäätään väärään huoneeseen päässyt. Otettiin siis kevyet agitreenit matalilla hypyillä. Hieman eilinen näkyi, mutta intoa tuntui olevan :) Täytyy päästä kisoihin katsomaan onko siellä yhtä hyvä draivi päällä, mitä nyt on treeneissä ollut viime kerrat!

Briard vs Schapendoes's

2011-09-17T15:46:00.000+03:00

Alkuun vähän Alman lämmittelyä:

Ja eiku vauhdilla ympäri pihan:

Tesla messiin:

Voi ei, se hyyty!

Tättärää, vain hetkeksi!

Alma pohtii, että selviiköhän toi serkku tosta itsekseen?

Päälle pikkupäikkärit, Zelda 3,5kk ja Salli 10,5v

Pentukurssi part3

2011-09-15T21:46:00.000+03:00

Alkuun otettiin taas kontaktiharjoituksia, tällä kertaa koiran tuli "seurata" liikkeessä mukana. Zelda oli aika uskomattoman pätevä, vaikka se välillä käveli takana ja talloi kantapäille. Salli teki pienenä samaa, joten lienee jokin rotuominaisuus tuo. Hienosti Z keskittyi ja otin siltä hihnankin ihan kokonaan pois, kun sitä häiritsi selkeästi aina, kun vahingossa talloi päälle. Eikä se minnekään karkuun lähde. Ja muut pikkupennut saivat puuhailla ihan omiaan.

Tästä siirryttiin sopivasti seuraamisen alkeisiin sivulta askelittain. Mun täytyy muistaa palkata tarpeeksi taakse, tuppaan vähän liian eteen herkästi palkkaamaan ja haluan kuitenkin, että Z oppii seuraamaan juuri täydellisen oikealla paikalla, ei edistä eikä tietysti jätätä, mikä nyt tuskin tulee olemaan ongelma, kun pääsee tuosta kantapäille tallomisesta eroon :D

Luoksetulosta otettiin taas askeleen verran haastavampi, kun ihmiskuja muuttui koirakujaksi. Zeldalle ei ollu niinkään haastavaa ne ohi juoksevat koira, mutta ne ohjaajat, jotka ääntä pitäen kipittivät ja kutsuivat. Z oli viimeinen, joten se sai rauhassa oppia, että istumalla nätisti mun vieressä saa palkkaa ja ei ne ohijuoksevat olleet enää niin kiinnostavia. Tämä oli oikeastaan näinpäin meille tosi hyvä treeni. Luoksetulo osuus ei ollut minkäänmoinen ongelma. Tosin tulevaisuuden ongelman näen jo. Pamautti nimittäin aikamoisella vauhdilla päin jo nyt.

Loppuun vielä paikkamakuuta, eli siis pentujen kanssa tavoitteena ihan vaan, että pystyy seisomaan sekunnin selkäsuorana ja pentu makaa. Tämä on vähän haasteellisempaa kuin istuminen paikoillaan. Tekniikka on kuitenkin hyvä ja itse maahanmenossa ei ongelmia, vaikka perse välillä vähän laahaa.

Z on kyllä tosi kiva treenikumppani, kun se on kamalan ahne, mutta palkkautuu myös lelulla, keskittymiskyky kiva, kontakti hieno ja tiistaina se oppi myös suoran putken :)

Ahdistelua ALO-kehässä

2011-09-11T16:29:00.000+03:00

Ei mennyt Satakunnan piirimestaruuskokeissa tokoilut ihan putkeen meidän osalta. Harmi.

Luoksepäästävyys 7,5
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 6,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7,5
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8

120,5 p, ALO3, tuomarina Tiina Heino

Eniten mua harmittaa tuo luoksepäästävyys, joka on ollu aikaisemmissa kokeissa 10. Kehäänmeno oli ihan kamala. Tuomari jutteli ja se oli Teslasta ihan hirveää. Juoksutarkastus oli todella ahdistavaa. Sitten se sama täti tulee vielä uudestaan kumartelemaan ja sitä piti vähän peruutta ja se oli niin kamalan ahistavaa. Ja, kun Tesla jostain paineistuu/ahdistuu niin sehän jää sitten päälle.

Paikkamakuussa 40s kohdalla nousi, hiipi n.1,5 m, heitti takas maate, vähän meinas kelliä ja sitten asettui loppuajaksi taas aloilleen. Kuulemma oli jättäessä ehtinyt nostaa perseensä perusasennosta. En huomannut, mutta eipä sen väliä. Lähdin varmaan liian äkäiseen liikkeelle ennen käskyn antamista tai jotain.

Sain Teslaa temputtamalla ennen kehäänmenoa hieman palautumaan ja siitä varmaan johtuu tuo loistava hihnaseuruu. Luoksetulo oli myös priimaa. Liikkeestä maahan meinas alun seuruussa vähän nuuskuttaa, mutta muuten priimaa. Seisomisesta sähläsin itse pisteitä, kun epäilin Teslan olevan sen verran tättärää, että heittää persettään, jo menen liian liki ja jäin sitten ihan liian kauas. Tesla periaatteessa olisi päässyt takasin perusasentoon, mutta sen hypähdyksestä tuli vino, joten pisteitä lähti. Taisi lähteä myös seuraamisesta. Itse pysähdys oli luonnollisesti loistava. Jäävien käskyissä ei ollut mitään epäselvää.

Ja en, en ole unohtanut seuraamista taluttimetta. Kokeessa oli sekoitettu liikejärjestys. Koiravire ei kestänyt selkeästi loppuun asti vaan seuraaminen oli hirveää. Ja mä jotenkin vaan jäädyin loppua kohti ja koira paineistu paineistumistaa ja alkoi jumittamaan perusasentoja. Tästä johtuen kustiin hyppykin, kun ei meinannu alkuun tulla perusasentoon... No hyppäs hienosti, mutta todella vinoon. Mun näkökulmasta tuli etutassut esteen yli ja luulin liikkeen nollaantuneen. Joten annoin esteen toisella puolella pari lisäkäskyä, kun koira oli ihan ulalla. Eli herätin huomion käyttämällä nimeä ennenkuin otin perusasentoon. Koira myös tuli vastaan, kun tulin esteen puolelle. Tuomari totesi, että mitä menit höpöttämään, kun ei ollut edes nollilla, mutta eipä niillä viidellä kuudella pisteellä oltaisi juhlittu enää.

Kokonaisvaikutus pisteitä antaessa tuomarikin totesi, että ei ihan säilynyt vire loppuun asti... Tuomari oli mielestäni oikein oikeudenmukainen pisteiden jaossa. Ei ollut liian lepsu, mutta ei myöskään turhan nipo alokkaaseen. Miinuksena kysymysten esittäminen, joihin sitten vahingossa meinasi vastailla... Tosin Teslalle kymppi liikkeiden väleistä. Oli oikein nätisti. Tosin ehkä vähän ahdistus laski sitä tättäröintiä. Ei komentanut eikä sählännyt...

Eniten kyllä ahistaa toi kehäänmeno ja luoksepäästävyys. Teslahan jopa haukahti paristi, kun tuomari oli jo antanut pisteet ja lähdössä pois. Kokonaisuudessaan paketti ei vaan kantanut. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että teknisesti osasuorituksen on aika kohdillaan. Silloin, kun tekee hyvin niin tekee hienosti ja säpäkästi. Ja kasi hihnaseuruusta on aika loistavasti. Viretilan kestoa ja paineensieto kykyä ja ohjaajan jännityksen sietämistä, niitä me tarvittaisiin... kokonaisuus kasaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Ja se paikallamakuu... nyt mentiin kyllä takapakkia ja lujaa. Toivoin, että ois tehnyt niinkuin viime treeneissä eli noussut vain istumaan. Noh tulipahan käytyä... tästähän on taas suunta vain ylöspäin!

Zelda oli myös turistelemassa ja seurasi vähän aikaa VOI/EVL kehiä. Kokeen jälkeen pääsi leikkimään Katin espanjanvesikoira pennun kanssa ja alku hämmästelyn jälkeen olivat oikein oiva ja sopusuhtainen kaksikko. Täytyy ottaa uusiksi :)

Syksyn suunnitelmat

2011-09-10T14:00:00.000+03:00

Meillä on koirien kanssa oikein innostava loppuvuosi edessä. Nyt alkaa olla harrastus kalenteri näyttää loistavalta. Teslalla on paljon agilityvalmennusta ja Zelda pääsee myös puuhastelemaan kaikkea pennulle sopivaa.

Agilityn osalta tarjolla ainakin seuraavat herkut:

14.-16.10 Juha Oreniuksen agility, WeCA, Pori
29.-30.10 Niinu-Liinu Linnan agility, Schapendoesit, Hki
19.-20.11 Ulla Kaukosen Hyppyklinikka, WeCA, Pori

Ja näiden lisäksi Stenbergin Heini on luvannut tulla WeCAlle kouluttamaan vielä muutaman kerran tämän vuoden puolella. Tesla luonnollisesti osallistuu kaikkeen agilitykoulutukseen, mutta tonne hyppärille pääsee osallistumaan myös Zelda.

Zelda pääsee Alatalon Vapulle syyslomalla että joululomalla. Sanna varasi Zeldalle ja Hupsille leikkitunnit 25.10 ja 22.12. Jännityksellä odotan, mitä Vappu tuumaa tuosta pikkubriardista. Joukukuussa pääsee myös Tesla tunnille, kun otettiin sitten samantein parituntia putkeen niin Sanna pääsee leikittämään Saraa ja mä leikkimään varmaan malttileikkejä tai namiautomaattia. Ollaan kyllä mielestäni edistytty viime kevään motivaatioklinikasta hurjasti, tosin enemmänkin olisi aina voinut harjoitella, eli itsestähän se on loppupeleissä kiinni. Teslaa palkkaan agilityssä paljon lelulla ja en enää kaiva nakkeja taskusta, jos lelu ei kiinnosta vaan teen siitä kiinnostava, vaikka sitten välineen, jolla saa niitä nakkeja. Pystyn myös jättämään namikipon ruutuun ilman, että estelen koiraa menemästä sinne vaan juostaan iloisesti yhdessä lähetyspaikalle ja Tesla odottaa lupaa. Työnalle voisi nyt ottaa tosissaan "yy-kaa-koo" harjoittelun.

Tokossa tyydytään nyt näihin paikallisiin kursseihin ja treeniporukoihin. Huomenna mennään taas Teslan kanssa kehään katsomaan missä mennään ja yrittämään sitä onnistunutta paikallamakuuta. Onneksi TVA:lla on jokunen hallikoe vielä tämän vuoden puolella niin se ykköstulos ei ole tästä kokeesta kiinni... Eilen otettiin lukiossa luoksepäästävyys, joka oli ihan kympin arvoinen sekä paikkamakuu, josta noustiin kahdesti istumaan. No edistystä se on se istuminenkin seisomiseen nähden. Avon kaukoissa ja käännöksissä ei mitään maata mullistavaa.

Pelastuskoirien alkeiskurssilla meiltä on jäänyt loppupuolen treenit väliin johtuen muista menoista. Myös keskiviikon ovat olleet parin viikon ajan hiljaisia ja näemmän nuo viimeiset hakutreenit jäävät myös väliin muiden koirajuttujen takia. 1.10 olisi kuitenkin viimeinen jäljestys kerta. Taidan mennä ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan millaiset alkeisopit Lea tarjoaa pennulle. Teslalle saatiin tosi hyvät ohjeet ja niiden pohjalta ollaan muutama jälki saatu kesällä tallottua. Tosin yksi kusiaispesään.

2.10 ollaan myös varattu paimennus Rymättylään schapeporukalla. Tänne pääsee myös ehkä Zelda ja Hups vääränrotuisina vähän sytyttelemään. Tai ainakin näkemään lampaita.

Sitten, kun on kaikki tärkeimmät harrastusasiat järjestyksessä niin mietitään näytelmiä. Tesla on menossa nyt viikon päästä 18.9 erkkariin Heinolaan ja todennäköisesti Tuula haluaa sen ilmoittaa ainakin jompaankumpaan voittajaan. Zeldalla olisi kolme mahdollista pikkupentunäytelmää:

6.11. TUULOSSuomen Salukikerho
12.-13.11. HELSINKIUlkomuototuomarit
26.-27.11. HELSINKISuomen Beauceron

Noista nyt sitten pitäs yrittää valita yksi tai jos oikein hurjiksi käydään niin jopa kaksi. Täytyy varmaan viimeisiin ilmoittautumispäiviin tuumailla, jos vaikka olis muuta asiaa pääkaupunkiseudulle.

Syysmasennus, mikä se on? Kyllä se iskee sitten keväällä. Syksy on ihanaa aikaa ja sitä seuraa ihana talvi. Helteitä ei ole ikävä. Treeni-iloa kaikille!

Pentukurssi part2

2011-09-09T12:19:00.000+03:00

Eilen oli Zeldan pentukoulun toinen tunti. Sää oli varsin uhkaava, mutta sade pilvet jäivät onneksi keskustaan ja meriporimmassa oli oikein kiva tokosää.

Ensin harjoiteltiin vähän leikkimistä. Zeldan kanssa ei homma lähtenyt ihan niin hyvin käyntiin, kun voisi. Ja naapurin röhinäpossu piti paljon kiinnostavampaa ääntä. No kyllähän se leikki ja syttyi leikin edetessä entisestään. Koetettiin lelunvaihtoleikkiä, mutta Z ei halunnut luopua jo suussa olevasta lelustaan ja olisi kaapannut mieluusti molemmat saaliikseen. Vaaleanpunainen pupulelu oli kyllä ehdoton suosikki ja kun vähän aikaa leikitin kahdella samanarvoisella narulelulla ja vaihdoin pupuun niin johan se alkoi oikein murista. Nyt jo huomas, että meinaa käsille käydä...

Sitten otettiin katsekontaktiharjoitusta. Tällä kertaa astetta haastavammin niin, että koiralla piti selkä kääntää ja koiran itse hakeutua kontaktiin. Olin ihan varma, että Z lähtee joko seikkailemaan tai sitten se jää jökittämään, mutta ei tämän se osasi jo hienosti melkein itsestään!

Sitten otettiin maahanmenoa. Haasteellista hommasta tekee ainoastaan istumisen tarjoaminen ja mä haluan, että koira menee maahan seisomisesta, mutta sitten vaan vähän peruutellaan, että takapää nousee ja nami jalkojen väliin. Hyvin se osaa liikkeen ja märkä maa ei olisi voinut vähempää häiritä.

Paikalla istumisessa tuo on jo pennuksi aika hemmetin taitava. Eihän se ole kuin sen muutaman sekunnin, mutta vallan hienosti. Pikkuhiljaa edeten aika pitenee. Nyt oon tehnyt niin, että pyydän istumaan, odotan hetken, palkkaan ja vapautan. Jos palkkaan istumisesta niin kuvittelee palkan tarkoittavan liikkeen loppumista. Sivulla sitä kyllä saa syötellä.

Loppuun otettiin vielä luoksetulot ihmiskujan läpi. Tämä sujui hienosti ja hieman avustaen ohjaan jo eteen. Täydellä vauhdilla se pamauttaa oikeaan paikkaan eikä jarruttele yhtään. Eteen on aika kiva paikka ja sehän on tavoitekin. Teslalle opetin alkuun eteentuloa ja alkoi himmaamaan pari metriä ennen ja jäi metrin päähän. Ja tätä ilmeni jo aika pienestä pennusta lähtien. Tesla tykkää pitää pienen turvavälin, mutta Zelda ei moisia tarvitse, joten tätä ominaisuutta vahvistan niin paljon, kun kerkeän. Tietty liika tiiviys on tokoillessa aina miinusta, mutta kunhan se ei nyt nojaamaan ala niin sallittakoon. Tuosta kasvaa niin valtava, että oikean paikan hahmottaminen on välillä haastavaa...

Tunnin jälkeen vein koirat juoksemaan meren rannalle. Tesla oli ihan innoissaan ja sukelteli aaltoihin ja juoksutti pentua perässään. Zelda meni vahingossa muutaman kerran Teslan perässä veteen, mutta hyökkäilevät aallot eivät olleen mitään hittituote. Lähinnä se katseli, että mitä tuo hölmö tuolla sukeltelee. Kotiin tuotiin sitten hiekkaa taas yllinkyllin, mutta täytyyhän sitä kerran kesässä päässä hiekkarannalle meren ääreen kirmaamaan.

Eiliset agit

2011-09-07T15:01:00.000+03:00

Tiistai on agiliitopäivä :)

Ensin koutsaan omaa ryhmääni, joka on nyt kilpailevien ryhmä. Tykkään kouluttaa kamalasti myös möllimpiä koiria, mutta syksy mennään näillä. Saanhan mä maanantaisin avustaa nuorten alkeiskurssilla ainakin jonkin aikaa. Nyt on toisaalta ihan kiva, kun koirat ovat tasoltaan samanmoisia ja ei tarvitse opettaa kellekään perusjuttuja vaan jokaisen kanssa päästään tekemään radanpätkiä ja ohjauskuvioita, toki myös tarvittaessa perusteisiin puuttuen.

Sitten perään on Teslan treeniryhmä ja meillä on oikein mukava treeniryhmä. Kaikki koirakot ovat tasoltaan taitavia ja ohjaajat harrastaneet agilityä useamman vuoden ja kaikki taitavat olla myös ainakin joskus kokeilleet kouluttamista. Eilisen rata näyttä suurinpiirtein tältä:

Hieman oli yläosa ahtaasti rakennettu, kun alunperin pistettiin pystyyn ilman kunnon piirrosta maanantaina alkeiskurssin yhteistyökokeen jälkeen. Rata oli kuitenkin ihan mukava. En jäänyt liikaa tuota yläosan sykeröä hiomaan ja Tesla sai nuuskuttelu kohtauksen puomin jälkeen, josta seurasi kainaloon kaappaus ja autoon jäähylle. Jäähyltä palauttuaan keskittyi paljon paremmin ja tehtiin rata loppuun 4-5 esteen pätkissä lelulla palkaten, huom. lelulla! Saatiin Alman narupallo ja se toimii! Eija sanoi, että kepeillekin on tullut vauhtia. Otettiin maanantaina muutamat toistot 2x2 ja vinoilla kokeillen.

Teslalle riitti mun mielestä yksi kierros, joten otin sitten Teslan toisella kierroksella Zeldan kanssa putkea ja leikkimistä. Zelda pääsi muutenkin hengailemaan ja tutustumaan sheltteihin. Sheltit olivat ihan hirvittäviä ja sitten ne vielä haukkui. Ruskea Nuutti-sheltti oli vähemmän pelottava ja sitten pikkuhiljaa uskallettiin tutustua myös mustaan Tero-shelttiin. Pojista tuli niin tuttavia, että erehdyttiin sitten haistamaan vähän liian tuttavallisesti mustaa Vivikaa, joka antoi muutaman äkäisen lausahduksen. Zeldahan saa tehdä Teslalle melkein mitä vaan ilman mitään ärähdyksiä, joten on sen hyvä oppia ymmärtämään myös komennusta. Päällekäyviä koiria ei ole meidän ryhmässä yhtään, joten tiistait saa Zelda rauhassa opetella agilityhallilla hengailun jaloa taitoa.

Treenaamista ei muut koirat häiritse pätkääkään. Hienosti tehtiin putkea ja taisteltiin lelun kanssa, vaikka Nuutti otti irtoamista vieressä. Mulle sopii loistavasti, että saadaan alusta lähtien häiriötä treeneihin niin se ei sitten tule olemaan tulevaisuudessakaan ongelma. Pakko kertoa tähän väliin hauska tarina, jonka treenikaveri kertoi ainoana mielikuvanaan briardeista. Oli ollut aikoinaan Turussa kisaamassa ja rataa oli suorittanut iso ja vauhdikas briardi. Oli tehnyt hieno rataa kunnes oli yhtä'äkkiä alkanut nyljyttää ohjaajaa ja näen vaan sieluni silmin tilanteen eikä se varmasti ole helppoa irrottautua valtavan briardin otteesta. Pohdittiin siinä, että mitä sitä itse reagoisi vastaavassa tilanteessa, kun ei auta agiradalla heittää koiraa niskapersotteella alaskaan tai tulee vielä kilpailukielto :D Toivottavasti Z ei moisia keksi... briardit kyllä tuppaavat olemaan kekseliäitä otuksia, joilla saattaa tuo huumorintaju olla joskus hieman omalaatuinen...

Treenin jälkeen käytettiin koirat yhteislenkillä, jolta Zelda joutui ikävä kyllä jäämään pois, kun ei osannut lähtiessä muuta kuin riekkua Teslan niskassa. Ehkä ne joku päivä oppivat kulkemaan yhdessä hihnassa. Tai sitten pitää vaan lotota ja muuttaa maalle ;)

Agilitykoulutusten suhteen meillä on varsin lupaava syksy. Stenbergin Heini on luvannut tulla WeCAlle kouluttamaan muutaman kerran tämän vuoden puolella ja odottelen häneltä vastausta sopivista päivämääristä. Oreniuksen Juha tulee lokakuun puolessa välissä meille ja kuun lopussa on Niinu-Liinu Linnan koulutus schapeille Helsingissä. Marraskuun lopussa on Kaukosen Ullan hyppyklinikka WeCAlla. Tähän saavat osallistua molemmat koirat. Zelda on tuolloin 5kk vanha ja sitten meillä on 8kk bortsu, jotka saavat jakaa keskenään yhden aikuisen koiranpaikan. Pennuille on siis olemassa ihan omat harjoitteensa. Zeldan kanssa treenaillaan myös putkea, myöhemmin pussia, kontaktien alastuloja ja varmaan aletaan jossain vaiheessa myös siivekkeitä kiertelemään ja ohjauskuvioita pohtimaan. Ja ennenkaikkea pidetään hauskaa ja leikitään agilitykentällä niin, että siitä tulee maailman paras paikka, tietysti! Nyt pentu osaa jo juosta hallin ovesta sisään ja radalle, koska tietää, että siellä leikitään. Teslalle opetin nokkimisen ja sen kanssa edetään kontakteilla ja keppei hiotaan yhä vaan paremmiksi. Kisoja pitäs ehkä kattella... ei jotenkin vaan nyt kisat inspaile viime aikojen radalta karkailujen ja hitauden vuoksi. Omissa kisoissa varmaan käydään ja sitten saa mennä schapemestiksiin Markon kanssa.

Tiltu, tie koiraharrastuksen maailmaan

2011-09-06T17:56:00.002+03:00

R.I.P Lumikuono Fatal de Fada 24.4.2000-27.8.2011

Viikko sitten lauantaina nukkui meidän rakas Tiltu-mummo pois. Jotenkin en vieläkään ymmärrä, että Tiltua ei enää ole. Olen aloittanut blogin kirjoittamisen jo monesti viikon aikana ja se on vaan jäänyt, tuntunut tyhjältä. Ensimmäiset itkut on jo itketty ja pahimmat ovat varmasti edessä.

Tiltu oli schapendoes suurella sydämellä ja se meidän perheen ensimmäinen. Tiltu tuli meille briardien jatkeeksi minun harrastuskoiraksi ja alusta lähtien haaveena oli agility. Pienessä koirassa asui uskomattoman sisukas luonne ja monesti on Tiltu saanut perheemme persoonallisimman koiran tittelin. Pentuna sen kanssa ei todellakaan ollut tylsää. Eikä se ollut mikään helppo koulutettava, mutta aina se teki kaiken täysillä. Kaiken, minkä halusi ja kaiken mistä sai palkkioksi ruokaa. Tiltun kanssa harrastin agin lisäksi pelastuskoiraetsintää ja BH-koe tuli suoritettua. Tokossa se haki ykkösen alokkaasta lainaohjaajalla ja agilityssä nousi kolmosiin useamman ohjaajan ohjaksissa. Tiltu opetti minulle valtavasti agilitystä ja koiran kouluttamisesta ylipäätään. Agilityä Tiltu rakasti ylikaiken. Ja se oli oikea unelmakoira ohjata. Hyvin ohjattuna se toimi upeasti ja minun ollessa ohjaksissa vähän kömpelömpänä se antoi kaikki virheet anteeksi ja kesti hienosti. Tiltui antoi niin paljon ja eli täysiä.

Kiitos Tiltun mulla on nyt kasvamassa Teslasta loistava harrastuskumppani. Tesla ja Zelda pitävät yhdessä huolen siitä, että koiraharrastaminen jatkuu antoisana eteenpäin.

Tämän kuvan olen varmaan laittanut tänne aiemmin, mutta ei se haittaa. Kolme upeaa syytä rakastaa rotua nimeltään schapendoes:

Kolme kaunista sukupolvea:

FI&INT MVA BH Lumikuono Fatal de Fada MEDI3 ALO1

FI MVA BH Lumikuono Reirse por Nada MAXI1 ALO1

FI MVA Flying Duster’s Time Bomb MEDI2 ALO2

Alun perin otsikkona oli ”Ohjatut tokot”, jotka tosiaan alkoivat pyöriä viikko sitten perjantaina, mutta en ehtinyt blogia kirjoittaa ennen ikäviä uutisa ja se jäi. Koetetaan nyt päästä taas ajantasalle. Zeldalla alkoi eskari 18-19 ja Teslalla lukio 19-20. Eskarissa ehdittiin vain pyörähtää ja käytiin vähän katsekontaktia. Koetan nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää oikeasti treenipäiväkirjaa ainakin kaikista ohjatuista. Tämän lisäksi tehdään tietty kotona jonkin verran juttuja ja niitäkin olisi hyvä kirjata ylös…

Teslan lukio

*Seuraaminen

Viimeksi oltiin vuosi sitten Tuijan vetämässä ryhmässä ja koutsin mukaan tästä on tapahtunut edistystä. Paikka on huomattavasti parempi ja tiiviimpi. Koetin seurata katse suorana ja ryhdikkäästi, kuten Lentsun opissa leirillä. Ja koska Tesla on schapendoes niin se tykkää aina pistää jotain omaa maustettaan… huoh. Nyt se oli keksinyt heijata päätään ylös alas… sen nokka aina laski kohti maata, mutta ei alkanut nuuskuttaa vaan nosti sen taas ylös…

*Liikkeestä maahan

Saatiin valita kumpi jäävä otetaan ja mulla oli takaraivossa pieni aavistus, että ”maahan” on hieman ruosteessa. Ja olihan se. Koira vaan tarjosi pysähdystä. Loistavaa sellaista toki. Pienellä muistuttelulla se kyllä osasi tarjota oikeaa. Kuuntelutreeniä! Ja tätä sitten viikon aika treenattiinkin ja aika nopeasti parannusta taas näkyi. Teslalla on vähän tapana välillä olla tietävinään kumpaa tehdään ja sitten tarjoaa sitä kumpaa haluaa. Maanantaina se olisi halunnut tehdä maahanmenoja, mutta kuuntelutreenin ansiosta se ”odota” käskyllä niiasi hieman, mutta sitten ryhdistäyty, että pysähtymäänhän se pyysi… Eivät ole jäävät meillä siis ongelma, mutta pitää säännöllisesti vähän ottaa aina jotain kuuntelupeliä.

Tiistain agit

Kesäkausi päättyi tällä viikolla. Ensi viikolla siirrytään halliin ja esteiden roudaus on taas ensi kesään asti jäähyllä. Treenit oli oikein kivat ja opettavaiset jälleen kerran. Ohjaajalla on vaan paha ongelma keskittyä sekä rataan että koiran ohjaamiseen. Treenattiin keppikulmaa, joka meillä ei ole hallussa, mutta muutamalla toistolla ja oikealla ohjauksella sekin onnistui. Kontaktit pitää nyt ottaa remonttiin!

Ja siis mähän olen jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, että vaikka olen saanut Teslan leikkimään itseni kanssa kohtalaisen hyvin niin ei se kyllä vieraiden kanssa leiki. No superkoutsikoirakuiskaaja Hanna-Mari se vaan leikitti Teslaa... Ei varmaan muiden mielestä näyttänyt niin erityiseltä, mutta mä olin ihmeissäni. Ja se lelupalkka nyt agilityyn mukaan ja pallo, jonka perään Tesla saa juosta!

Zeldan pentukurssi

Keskiviikkona olin kuuntelemassa pentukurssin luentoa. Kolahti Sussen sanat aika monta kertaa omalla kohdalla ja muutaman jutun suhteen olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Luennolla tuli siis tuttua asiaa, mutta myös muutamia mielenkiintoisia pointteja ja uusia näkökulmia =)

Torstaina oli sitten ensimmäinen pentukurssi kerta. Paikalla oli kahdeksan pentua ja Zeldalle keskittymiskyvystä kymppi. Se teki hienosti töitä mun kanssa vaikka välillä naapurin pussin rapistelu sai ajatuksen muualle, mutta sitten taas keskittyi. Tosin joka kerta, kun Susse käveli ohitse ja avasi suunsa, olisi Zelda halunnut hypätä koutsin syliin.

*Katsekontakti

Sujui loistavasti =)

*Istuminen ja vapautus

Ihanaa, että vapautusta treenataan alusta, koska Teslallahan se aikoinaan unohtui treenata…

*Sivulle tuloa ja seuraamista

PA:han sain palkkausneuvon koiran pään vasemmalle puolelle niin asento parempi!

Ja luoksetulot jäi ottamatta, kun kiirehdin agikokoukseen Reposaareen!

Perjantain TVA:n tokot olikin peruttu molemmat, joten mä vaan vedin ryhmälleni agitreenit. Zelda sai hengailu treeniä radanrakennuksen ajan ja keksi juosta keinulle… En siinä ehtinyt sitten mitään muuta tehdä, kun pidättää hengitystä ja katsoa miten penturatkaisee ongelman, kun lankku loppuu kesken… Juoksi keinua siis niin ettei päässyt laskeutumaan ja mä olin toisessa päässä. En siinä ehtinyt tehdä mitään, kun neiti päätti hypätä alas muina miehinä ja jatkoi puuhastelujaan… Pakko oli sitten hallitusti viedä pari kertaa, että ei tule mitään kammoja, mutta mitä kammoja tuolle nyt tulisi. Sen mielestä kontaktit on nyt jo kamalan kivoja ja eikä neiti ymmärrä, että treenataan vaan nokkimista ja ehditään kyllä kiipeillä sitten, kun motoriikka vähän kehittyy ja ne takatassut ovat myös hallinnassa…

Viikonloppu meni agilityn koulutusohjaaja kurssilla. Kurssi oli mainio ja opin syvemmin eri esteiden opetustavoista ja sain vahvistusta, miten Z oppii asiat. Zelda oli oppinut viikonlopun aika kiipeämään sohville ja sängylle sekä ikkunalaudoille. Hyvästelin kaikki kaktukseni ja siivoilin peräpäästä purkautuvia suihkugeeliplörayksiä. Kaiken kaikkiaan antoisa, mutta väsyttävä viikonloppu.

Harrastusrintamalla meillä menee siis kaikin puolin loistavasti. Arjessa on Tesla kyllä aiheuttanut hieman enemmän harmaita hiuksia kuin laki sallii, mutta tämä bloggaus on omistettu upealla harrastuskoira-mummolle Tiltulle, joten jätetään ne manailut toisaalle ja kaikin puolin Tesla on aivan upea koira, vaikka nyt en kyllä ihan kaikkea jaksaisi. Ja mettässä on kivaa:

Ketteryyttä ja rakennusetsintää

2011-08-21T20:41:00.000+03:00

Tänään oli vuorossa toinen kerta Spekon alkeiskurssia. Aamulla taas finrexiä naamaan ja koirat autoon ja suuntana Harjavallan neste, jossa kokoonnuimme. Tästä jatkoimme autoletkassa Piitulaan. Jakauduimme paikanpäällä kahteen ryhmään. Me olimme Katjan ryhmässä, jossa oli varsin mukava rotukirjo meidän lisäksi: dopperi, labukka, bortsu, beauceron ja porokoira :) Ja porukka oli myös tosi mukavaa ja innostunutta.

Meidän ryhmämme aloitti rakennuksilla ja Zelda sai olla ensimmäinen. Ensin mentiin halliin, jossa oli traktoreita ja muita sekä piiloja. Siellä otettiin pieni peräänlähtötreeni hieman oudoimmissa olosuhteissa, jotka eivät häirinneet Zeldaa pätkääkään. Häntäheiluen se syöksyi hämärään halliin maalimiehen perään. Sitten siirryttiin navettarakennukseen. Tämä harjoitus oli lähinnä ihmiselle. Normaalisti rakennus kierretään ensin ympäri. Jos on avoimia ovia niistä mennään sisälle, olettaen, että tähän on viranomaisilta saatu lupa. Etsintä aloitetaan aina ylimmästä kerroksesta ja perussääntönä on, että valitsee kumpaan suuntaan aina kääntyy oviaukoista niin koko rakennus tulee tutkittua. Ovet laitetaan kiinni, jotta muutenkin vaikea ilmavirta saataisiin jokseenkin hallintaan, jos joskus joutuisi etsimään esim. tavarataloon niin silloin myös ilmastoinnit tulisi sulkea. Koiran tehtävä oli siis lähinnä hengailla mukana ja ihminen kävi rakennusta läpi ja oli siellä maalimieskin, jolta sitten tuli palkkaa. Meidän ukko oli pienessä vaatekomeron kokoisessa huoneessa käytävän varrella. Huomasin maalimiehen ja jäin siinä odottamaan koiran reaktiota. Muutaman kerran se juoksi edes takaisin kunnes tajusi. Sitten otettiin vielä yksi peräänlähtö. Maalimies juoksi puoleen väliin navettaa ja meni sivuun, Zelda juoksi toiseen päähän ja takas ja uudestaan ja pienellä avulla tajusi missä kohtaa se maalimies meni piiloon. En kyllä halua metsään peräänlähtöjä ja muita liikkeeseen, ääneen, näköhavaintoon perustuvia treenejä ennenkuin oppii käyttämään nenäänsä.

Yläkertaan meni jyrkät puiset rappuset. Semmoiset mitä nyt vanhoissa navetoissa on ja yläkerrassa oli halkovarasto. Lähes kaikkia isoja koiria hieman jännitti rappuset, mutta hyvin ne menivät ne ylös. Zelda olisi kiivennyt suinpäin, jos olisi vaan päässyt. Yläkerrassa se kiipesi halkokasan päälle muina miehinä. Alas en antanut keikkaloida ja rappusia ei saanut edes yrittää alaspäin. Hieman täytyy 11viikkoisen menoa rajoittaa, vaikka hän itse olisi erimieltä ;)

Kävin ryhmänvaihdon ja tauon aikana kokeilemassa rappusia ja halkopinoa Teslalla. Ei meinannut millään tulla ylös vaan jäi alas haukkumaan. Kävin vähän avittamassa ja kiipesi sitten ihan ketterästi, mutta halot olivat kamalia. Ei suostunut millään ja avustuksella veti ihan jäykkäksi. Syöttelin vähän nameja, mutta en enempää kiusannut. Alaspäin mentiin sitten vauhdilla.

Ketteryystelineille olin päättänyt ottaa Teslan, kun tiesin, että pentu ei vielä saa loikkia ja muuta sellaista, mutta halusin kokeilla mitä Tesla the agitaituri tuumaa. Olisi voinut jättää väliin. Se oli ihan kamalaa. Ei koira meinannut perusasentoa osata. Eikä osannut hypätä. Putken läpi sentää meni itse. Säikähti keinua kun se laskeutui seläntakana, sitä kolahdusta. Ei siitä sen enempää... Josko mä kohta oikeasti vaihdan harrastusta ja alan käydä näyttelyissä?

Onneksi meidän ryhmä oli toista nopeampi ja koutsi ehdotti, jos pentu tulisi vielä esteitä ihmettelemään. Zelda ei ihmetellyt. Nostin sen ensin puomille, joka on kahden tynnyrin varassa ja tallusteli sitä muina miehinä. Sitten kokeiltiin keinua. No sekin meni tosta vaan. Ei varmaan tule agilityssä keinuongelmaa, jos sama tahti jatkuu. Poikittain olevat tikapuut oli kaikille isoille koirille tosi haastava eikä oikein kukaan tainnut olla niitä halukas itsenäisesti kävelemään. Zeldan mielestä niitäkin pystyi kävelemään, kun tikapuilla kerta oli nameja, vaikka jalat eivät riittäneet. Katja lähinnä avusti takapäätä, että pentu ei päässyt putoamaan ja mä pidin sen verta kättä rinnan alla, jos askel osui harhaan. Tämän esteen päähän kuului pysähtyä ja ohjaajan kuuluu nostaa koira alas. No päässä ihmeteltiin molemmat kintut tukevasti tikkailla, että tässäkö tämä oli? Antakaa uusia haasteita :) Pituushyppy jätettiin luonnollisesti väliin, mutta metalliputken läpi sopii pennunkin painaa. Pöydälle eikä pöydältä myös hypätty, mutta nostin pennun sillekin tasolle ihmettelemään. Varsinaisessa ketteryyskokeessa pöytä tai oikeammin kolme pöytää on kuin ohjattu nouto tokossa. Tosin merkkinä voi olla vaikka jokin tikku. Ja koira lähetetään merkiltä tuomarin määräämässä järjestyksessä eri pöydille, myös keskimmäiselle. Koutsien mukaan pöydät on haastavin osuus, mutta tokoilijan mielestä se taas kuulosti aika simppeliltä tempulta. Se on se asenne. Kuulostaahan se varmasti vaikealle opettaa koiralle ensin merkille meno ja pysähdys ja sitten pitäs osata oikea, keskellä, vasen... hetkinen, sehän on vaan temppu muiden joukossa ;) Toko <3 Pöydältä tulee sitten luoksetulo, joka tehtiin niin, että Katja nosti Zeldan alas ja mä juoksin vähän matkaa karkuun. Zelda osasi aika hyvin pamahtaa eteen melkein jalkojen väliin namilla avustaen ja siitä namilla avustaen sivulle. Osaa jo tapittaa ainakin pari senkunttia nätisti perusasennossa :D Aika nopeaan oli ketteryystelineet käyty läpi, kun kaikki onnistui kerralla ilman maanitteluja tai arkomisia. Ensi sunnuntaina sitten metsään hakuilemaan, ehkä jo niitä tuuli-ilmaisuja 12vk synttärin kunniaksi?

Kotipihalla otin Teslalle sitten "Kaikki onnistuu" -tokoilut...
- Liikkeestä seis -> lähes täydellinen
- Liikkeestä maahan -> tuppas tarjoomaan pysähystä, mutta kaikki onnistuu hengen mukaan namilla avustettuna saatiin pari hienoa syöksyä maaten
- Avon kaukot -> kolmesta metristä loistavat! Ei jumittanut edes maasta istumista!
- Luoksetulo -> osasi tulla sivulle ja lähti "sivu" käskyllä, kädellä avustin onnistumisen takaamiseksi =)

Jäi siis Teslankin päivästä hyvä mieli, ehkä se saisi oikeasti nyt vaan keskittyä tokoon, agiin ja peltojälkeen. Ensi viikolla onkin kolmet tokotreenit kotitokoilujen lisäksi :) Lisääkin olen valmis haalimaan ;)

Kaupunkitaistelu

2011-08-20T17:31:00.001+03:00

Tämä viikko on ollut aksailua. Ja kohteena ollut tämä:

Tiistaina oli treenit ja käytiin rataa läpi alkuun vähän Reetan ja sitten Hanna-Marin kanssa. Kohta 5-6 meinasi olla ongelmallinen, kun Tesla livahti aina puomille, mutta sitten koutsin saapuessa paikalle Tesla näytti mallisuorituksen, kun oltiin jo ongelma ratkaistu ;) Koetin pituuden jälkeen valssia, mutta en mä moiseen ehtinyt ja tultiin siihen tulokseen, että mitä sitä, kun koira kääntyi putkelle ja takaaleikkauksen siinä kestää. Sitten ohjaajalle taas iski se krooninen estekammo ja teki mieli mennä vastaanottamaan koiraa kahden metrin päähän ysistä, kun taas yksi kultainen sääntö, että koira pyrkii laskeutumaan ohjaajaa kohti, eli jos koiran tahtoo laskeutuvat mahdollisimman pienellä kaarroksella ja suoraan kohti seuraavaa estettä niin ei saa ottaa liikaa etäisyyttä. 10-11 hioin jaakotusta ja tarkoitus oli saada se kisoissa toimimaan oikealla ajoituksella. 13 putkeen huolellinen törkkäys ja putken jälkeen persjättö ja keppejä ennen valssi. Ennen pussia taas persjättö ja eikun menoksi! Hyvät eväät saatiin treeneistä taistoon!

Perjantaina käytiin vielä Kaisan ja Nemon kanssa viime hetken treeneissä. Teslan kanssa vedettiin tiistain treenin perusteella nollalla läpi ja sitten mä vähän halusin vielä muutamaa kohtaa varmistella itselleni lähinnä. Kuten arvata saattaa niin eihän Harjavallassa sitten mennyt yhtään niinkuin piti! Alussa Tesla oli jotenkin ahistuneen oloinen, lähtö oli ahdas ja ihmisiä ympärillä... se ei halunnu sivuille ja sitten tyhmä en edes vaatinut ja se jäi vähän jumittamaan ilman mitään draivia. No hyvin se lähti tulemaan, mutta hupsista heijaa takalaidalla seisoi kameramies ja eikun putken suulta ohitse tarkastamaan, jos se vaikka olisi tuttava! Siitä tuli sitten hylly, joka tosin kaupunkitaistelussa muokkaantui kympiksi ja kympillä sekä yliajalla oltaisiin saatu vielä ihan kivasti pisteitä, mutta mulla hajosi pakka totaalisesti. Koko loppuradan olin kokoajan väärässä paikassa ja ohjasin, miten sattuu. Hieman ketutti kyllä moinen. Olisin edes ohjannut koiran väärälle esteelle ja hyllyttänyt siitä... Nyt oletin vaan koiran irtoavan putkeen, joka oli melkein nenän edessä ilman sen kummempia varmisteluita. Ohjaa älä oleta? Yleensä vastustan kyllä viimeiseen asti koiran syyttämistä ja pohjimmiltaan se vika on aina ohjaajassa, mutta kyllä tässä nyt meni puolet ihan Teslan piikkiin. Loppuradasta kannan itse vastuun. No eikun treeniä! Ei ole meidän kesäkisakausi mennyt ihan putkeen, mutta talvi hiotaan ahkerasti kuvioita kuntoon ja ensi kesänä ollaan semmoisessa iskussa, että huh huh! Teslan motivaatio kuntoon ja ohjaajalle kuntokuuri.

Tesla juoksi vielä avoimen radan Elinan ohjaamana. Saatiin vähän radalta karkailutreeniä, kun komenstin koiran takaisin töihin ja sitten se lähti kyllä hienosti Elinan messiin. Nyt pitäisi saada Marko ja Tesla johonkin epiksiin, jotta voitaisiin ottaa samanlainen treeni. Eli Tesla oppii, että turha tulla hakemaan radan varrelta palkkiota, vaikka siellä radalla tulisi vähän epäselvyyksiä. Karkailu kameramiehiä lukuunottamatta on siis ongelma vain lainaohjaajilla...

WeCA menetti taistelussa pokaalinsa ja sijoittui lopulta viidenneksi. Äetsä vei ansaitusti voiton. Kaikkenkaikkiaan päivä oli mainio ja meillä oli mahtava yhteishenki. Kiitos kaikille wecalaisille ja kaikille taistelukumppaneille myös. Tämä oli hieno kokemus ja ensi vuonna olen varmasti mukana ainakin kannustamassa, jos joukkuepaikkaa ei irtoa, aikataulujen salliessa.

Zeldan kuulumisia

Kaikki sanoo, että se on kasvanut, mutta minusta se on edelleen ihan kamalan pieni honkkelikonkkelihönö :) Viime sunnuntaina alkoi SPEKOn alkeiskurssi. Oltiin tutustumassa raunioilla ja Zelda oli aika huippu. Laskin se noin 10-15 metrin matkalta kohti valmiina olevaa ruokarinkiä ja se juoksi häntä pyörien ihmisten luo. Kuviakin otin, mutta kameran piuha on ollut viikon paikassa nimeltä hukka ja siellä tuntuu pysyvän. Huomenna on pitkä päivä Harjavallassa, kun tutustutaan rakennusetsintään, ketteryystelineisiin ja johonkin kolmanteen osa-alueeseen. En ole vielä päättänyt mihin kaikkeen Zelda osallistuu, mutta Tesla lähtee jokatapauksessa mukaan ja ottaa yhden tai kaksi osa-aluetta itselleen. Ei liikaa kaikkea pienen pennun päähän yhdellä kertaa :) Jo se pitkä päivä ja autossa odottelukin on omaa treeniään. Autoilusta täytyy kyllä kiittää kasvattajaa, joka on tainnut pentuja sopivasti ajeluttaa, sillä Zeldalla ei ole kertaakaan ollut matkustamisen suhteen ongelmia. Ei ole pahoinvointia eikä muuta.

Mulla piti kiireet helpottaa, mutta jostain kumman syystä huomasin sitten tehneeni kolme työvuoroa tämän viikon aikana... aargh. Pitkiä aikoja ei koirat joudu olemaan keskenään, kun työmatka on lyhentynyt 100 metriin ja työvuorot vain kuutisen tuntia, mutta kyllä sekin tuntuu jo olevan liikaa. Ensi viikolla niitä on onneksi vain kaksi ja toinen ke, toinen la! Asiaan... kärsinyt on siis säännöllinen tokoilu. Perusasentoa ollaan edelleen otettu ja eteentuloa, pentutreeninä. Naksuteltu nenäkosketusta alustaa ja maahanmenoa namilla. Tuo nenäalusta toimii... koetin sitten ottaa tassukosketusta matolla ja se ei enää ollut niin helppoa. Muutama onnistuminen saatiin ja jätettiin treenihautumaan.

Metsässä ollaan käyty nyt muutamia kertoja ja siellä on helppo lenkittää tyttöjä yhtä aikaa. Tesla saa väliin hullun spurtteja ja Zeldaa kiukuttaa, kun ei saa kiinni. Hihnalenkit on välillä tuskaa... Z roikkuu Teslan perskarvoissa ja murisee... Tesla ei komenna. Yhteislenkit puistossa eivät ole kovin nautinnollisia ja jotenkin käytän nuo mieluummin erikseen.

Zelda on varmaan maailman nopein syömään. Ja ensimmäisenä sillä on mielessä oman kupin tyhjentämisen jälkeen Teslan kupin tyhjentäminen. Tesla ei tästäkään komenna. Alkuun se hotki omastaan ja yritti välissä varastaa Teslalta. Silmällä joutuu siis pitämään ruokahetkiä. Onneksi Teslakaan ei ole siis hidas syöjä.

Kännykän laturin johtoon on tullu jossain vaiheessa hampaanjäljet ja illalla luin briardlehteä ja unohdin sen ulottuville niin eiköhän Zelda ollut sen lukenut varsin ahkeraan. Muuten yksinollessaan ovat varsin mallikelpoisesti käyttäytyneet. Pahanteko on tähän asti olematonta Teslan tuhoihin verrattuna. Perään ei itke ja tullessa kotiin on myös hiljaista.

Zelda pääsi myös kaupunkitaisteluun sosiaalisoitumaan :) Ja hienosti se hengaili koko päivän. Yleisötapahtuma ei jännittänyt yhtään, hieman muita koiria mietti, mutta sitten löytyi Zeldastakin aivan valloittava otus, ruskea kääpiöpinseri! Se oli niin ihana ja sen kanssa olisi ollut niin ihana painia. Vein sen sitten medien joukkuratojen ajaksi autoon ja vaihtaessani taas koirat toisinpäin niin siellä se makasi ketarat kohti kattoa autuaan onnellisena. Toisella hengailu kerralla se selkeästi rentoutui vieraiden koirienkin seurassa ja alkuun hieman pelottava 4kk saksanseisojakin olisi kelvannut leikkikaveriksi. Kisan jälkeen juoksutettiin "isoja" koiria vähän harjavallan upealla kentällä, mutta Zelda sai olla autossa, että ei jää jalkoihin. Sen kanssa sitten vähän hyväksikäytettiin upeaa koulutuskenttää hieman treenailuun ja otettiin perusasentoa ja eteentuloa. Keskittymiskyvystä 11vk pennulle kymppi :)

...tää jatkaa nyt flunssan parantelua ja koettaa ottaa rauhallisesti koneen ääressä hommia hoidellen :)

Treenikausi on alkanut!

2011-08-12T22:08:00.000+03:00

Tai onhan se alkunut jo viikko sitten, mutta se oli vasta lämmittelyä. Ja enää ei voi eikä tarvitse käyttää helteitä tai töitä tekosyynä! Viimeistä yötä viedään, joten se siitä kiilteestä.

Maanantain alkoi PPKK:n tokot. Päätin mennä tarkastamaan sen tokoryhmä, kun on tuolla pennulla kuitenkin aikaa pentukouluille. Ohjaaja oli kamalan innostunut, mutta vähän eriaaltopituudella siitä mitä toko on kuin minä, joten katsotaan jatkoja. En kehtaisi olla kokoajan se vastarannankiiski. Meille toko on temppuja, hauskaa yhdessä tekemistä ilman pakotteita ja tärkein tavoite on, että koiran häntä heiluu jatkuvasti ja motivaatio on korkealla. Onneksi Lentsun koulutus on pohjalla niin en ota liian vakavasti pientä tunnarikapulan pureskelua enkä sitä, jos pää vähän jojoilee paikallaolossa. Ja ennenkaikkea koirassa ei ole mitään vikaa, kaikki lähtee ohjaajasta. Pannalla ja hihnalla ei ole mitään merkitystä vaan palkkiolla.

Tiistain agiliidot jatkui samalla teemalla, eli koiran ehdoilla ja Hanna-mari hienosti kiteytti, että olkaa onnellisia, että teillä on ylipäätään koira. Tokoilusta revähtänyt reisi hieman haittasi agiliitoja, mutta siihen nähden homma oli ihan kohtalaista, edistystä edellisviikkoon, mutta ei tosiaan mitä on parhaimmillaan. Koutsi laitto kirjaimellisesti minut makaamaan maahan niin eipä tarvi enää jättää Teslaa lähtötilanteissa maate... joskus sitä tarvii oikeasti kymmenen vuotta lajia harrastanut näitä muistutuksia itsestäänselvyyksistä. Yksi pikkujuttu meillä on vähän palautunut, nimittäin nuuskuttelu... siitä kun oltiin pääsevinämme eroon, mutta nyt se taas näkyi. Täytyy palauttaa aksamotivaatiokohdilleen! Ensi tiistaina lupaan ottaa mukaan nakkeja, jos ei niillä niin ei millään :) Zelda treenasi tiistain aksailut hienosti yksin yksinoloa.

Keskiviikkona Tesla pääsi sittenkin mukaan pelastuskoiratreeneihin kaikista manailuista huolimatta. Mettää olin suunnitellut, mutta näytti, että sinne on menossa enemmän porukkaa, joten ajattelin sitten sovinnollisesti mennä raunioille, joilla lopuilta venyi ainakin tunnin pidempään kuin mettäporukalla, mutta oli niin loistavat treenit, että ei haittaa!

Zeldan kanssa tehtiin niin, että maalimiehiä oli makkararingintapaisella ja laskin koiran sitten irti ja annoin jo vihjesanan "ukko" ja häntäheiluen Z juoksi ukolta toisella ruokaansa metsästäen. Yksi ukko jopa kiipes vähän pusikkoon raunioita kohden, mutta pienen mietintätauton päätteeksi se ei Zeldaa haitannut. Homman tarkoitus on pitää pennulle hauskaa ja kasvattaa motivaatiota maalimiehiin :) Zeldan mielestä tämä leikki ainakin on hauskaa. Varsinkin, kun siitä saa vielä ruokaa! Sunnuntaina mennään alkeiskurssille ja aletaan ottaa hommaa vakavammin ;)

Teslan kanssa ei ole mitään menetettävää, mutta pakko sille oli jotain keksiä, kun päikkärit venyi ja sitä rataa. Me ollaan treenattu vain mettässä kaikenmoisia L-kirjaimia, maalimiehiä lähellä piilossa, toistoi, haamui, peräänlähtöi... mitälie motivaatiojuttui. Pohjat on tehty tuuli-ilmaisuilla, kunnes tuli tämä mörköilyjuttu. No mä siinä muiden treenatessa tein suunnitelmia ja päädyin kolmeen maalimieheen, jotka ovat helpoissa, mutta ns. keskilinjalle näkymättämissä piiloissa. Mun käsitys helposta oli mennä rengaspinon taa kymmenen metrin päähän. No lopulta yks maalimies oli näin, toinen oli kuopassa ja kolmas poikittaisessa betonirenkaassa. Arvatkaa mitä teki Tesla? No se teki töitä, nenä pystyssä ilmasta vainuten, huolimatta siitä, että ollaan tehty nyt niitä jälkiä muutamia. Ja kyllä se löysi hienosti kaikki kolme maalimiestä ja irtosi musta kuin ois tehnyt hommaa aina. Arvatkaa mitä se teki, kun löysi ukkelit? No meni empimättä hakemaan palkkansa häntä heiluen! Mikä minun koiraani vaivaa? Ehkä se saa vielä jatkaa hakuilua? Seuraavaan takapakkiin :D Tuo kuoppa oli aika uskomaton suoritus Teslalta. Rengas oli vähän haastava. Juoksi kerran ohi ja sitten sain vähän neuvoa koettaa lähettää oikeasta suunnasta tuulen alta enkä yltä vai meneekö se niin päin? No hyvin se löyti viimeisenkin ukon ja meni hakemaan palkkansa =)

Torstaina käytiin lattomerellä vähän treenailemassa p-makuuta ja ruutua. Ekana otin Zeldalle ruutua ja kyllä pennulla osaa olla lyhyt muisti. Kyllä se sitten alko pian tajuta, että se kippo jää sinne ruutuun ja sinne pitää juosta, jos haluaa herkut. Tosin se juoksi aina yhden kartion kautta. Neljännellä kerralla juoksi suoraan ja siihen lopetettiin. Matkaa oli siis 2-3 metriä. Otin pennun syliin ja peruutin ruudusta, kun näki, että namit jää sinne kippoon. Pikkuhiljaa :) Sitten vähän namilla imuutellen perusasentoa sekä eteentuloa, jotta tulisi paikat tutuiksi. Katsekontaktia ei tarvitse pahemmin opetella :)

Tesla pääsi eka paikkamakuuseen riviin. Aika paljon tuli nousui istumaan, ylös... avustaja kävi komentamassa takaisin. Huomasin, että kerran se nousi, kun yritin kovasti tuijotella maahan ja nostin leukaani. Ei siis saisi yhtään katsoa koiraa! Tästä lähdin tarvitaan aina avustaja paikkamakuuseen, joka kertoo mulle mitä koira tekee ja reagoi mun puolesta. Väliin otettiin sitten Teslallekin namikipporuutua täydellä matkalla ja kyllä se meni hyvin. Tesla kestää älyttömän hyvin, että jätetään kippo ruutuun ilman, että koetetaan varastaa. Odottaa myös ruutu -käskyä hyvin. Nämä tekee tulosta ja nopeasti! Sitten otettiin vielä toinen paikallamakuu. Tällä kertaa olin selkä koiraan päin ja avustaja raportoi vieressä. Möyrimistä ja haistelua. En näihin tällä kertaa puuttunut. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että se pysyi siellä maassa koko kaksiminuuttisen! Ehkä pitäs puuttua? Selkä koiraan en vahingossakaan pääse ottamaan katsekontaktia, johon Tesla reagoi heti asennon vaihdolla... puuh. Tokoilu on kamalan kivaa tommosen ADHD-schapen kanssa :)

Tänään tytöt pääsi agilityturisteiksi. Zelda sai juoksennella kentällä radanrakennuksen ajan sosiaalisoitumassa kaikenmoiseen. Välillä jopa huolettaa tuon koiran hätkähtämätön häntä pystyssä asenne kaikkea kohtaan. Vähän se katteli paria partista, että nuo on vähän liian karvasia, mutta aikansa mun jalkojen takaa (häntä pystyssä) tuijoteltuaan tuumasi, että häntä ei kiinnosta. Sitten meni vähän estekopille ihmettelemään ja kaatoi ämpäripinon melkein päällensä. Samasta mistä Tesla olisi hypänny häntä koipien välissä viisi metriä peläten ämpäreiden syövän niin tuo väisti metrin ja tuijotti ämpäreitä hetken ja jatkoi taas muina miehinä puuhasteluitaan. Sitten paikalle saapui Susa 2v ja Zeldan mielenkiinto siirtyi uusiin uomiin. Susa meinasi ryömiä putkeen Zelda perässään ja sitä rataa. Ihanaa, kun saa tässä iässä totutella lapsiin niin ei ehkä tule samanlaista lastenvihaajaa kuin Tesla. Tai no ei Teslalla ole mitään lapsia vastaan niin kauan, kun ne eivät liiku. Jos ne syövät niin ne on jopa kivoi, kun niiltä tippuu murusia, paitsi, jos ne liikkuvat ja syövät. Zeldasta taas oli kamalan kivaa, kun pieni lapsi liikkui. Jännä nähdä, koska tuolle tulee joku mörköily kausi ja miten se sitten ilmenee vai tuleeko.

Äsken tuossa vähän naksuteltiin molemmille keittiössä. Saavat opetella odottamaan toisessa huoneessa/häkissä, kun toinen treenaa. Zelda ei ottanut mitään häiriötä oven takana möykkäävästä Teslasta. Pakko sanoa, että hieman se tuntuu välillä niin hönöltä hoksottimineen. Naksuteltiin nyt toista tai kolmatta kertaa ja päätin ottaa nenäkosketusta rasiankannella. Tyhmä tuo ei mitenkään ole, joten tuntuu, että tarvitsee jonku konkreettisen selkeän syy-seuraus yhteyden, jotta A. mä osaan naksauttaa oikein ja B. Zelda saa jonku selkeän tempun... Nopeasti se tietysti meni ensin haistelemaan kantta ja tästä naks -> nami. Tätä seurasi muutaman kerran, kunnes alkoi ensin ahneudella yrittää kiivetä sylin kautta varastamaan namit suoraan nyrkistä ja sitten alkoi taas hoksottimet selkeästi toimimaan ja pikkuprinsessa alkoi tuumailla, mikä on homman nimi. Odottelin ja vähän siirtelin kantta ja pikkuhiljaa syttyi selkeästi joku lamppu ja ahaa -elämys ja toiminta-naks-nami ketju oli valmis :) Tuosta koirasta on kyllä selkeä huomata milloin syttyy. Tällä hetkellä se vaikuttaa paljon enemmän tuumailijalta kuin Tesla. Sitten otettiin vähän maahanmenoa namin avulla oikeaoppisesti ja tämän tempun oppi hetkessä. Vahvistelin edelleen naksulla. Jatketaan nyt näitä ja saadaan tuohon maahanmenoon toivottavasti liitettyä vihje niin se osaa sitten muutakin kuin istua. Teslan kanssa tehtiin samaa nenäkosketusta ja homma hankaloitui potensiin tuhat. Koira heilui ja nyki tuhanteen suuntaan ja teki kahta asiaa yhtä aikaa. Eli hakkas kantta tassulla ja heilutti päätään. Koeta siinä nyt sitten vahvistaa oikeaa toimintaa. Molemmat ovat kyllä omalla tavallaan ihan mahtavia ja olisi se tylsää, jos toimisivat ihan samalla kaavalla. Tekemisen halua löytyy molemmilta. Zelda vaikuttaa toistaiseksi vähemmän häiriöherkältä, mutta pitää muistaa, että se on vasta ihan pikkupentu. Ja pikkupennun treenisessioitakin tietysti tehdään eli vähän kerrallaan ja kaikki on kivaa. Aivotyö selkeästi väsyttää, vaikka se olisi ihan pienimuotoista. Nyt nimittäin nukkuvat molemmat tyytyväisinä. Täytyy koettaa lukea Teslan pentuaikaiset bloggaukset, josko niistä tulis ideoita ja ahaa -elämyksiä. Nyt on kyllä hyvä fiilis treenata molempien suhteen. Täydentävät kivasti toisiaan.

Ja sitten kutsuu viimeinen yö! Ihanaa.

ps. pakko oli tommonen väliaikanen otsikkopalkki vääntää... osa kuvista meni vähän pikseliksi ja värei en saanu mätsää ja tekstin jätin vahingossa kuvaksi... no joku kaunis päivä.

Kesän kohokohta

2011-08-11T10:26:00.000+03:00

Ja se on tietysti schapendoesleiri!

Viikonloppu sujui siis rattoisasti tutussa ja turvallisessa Hauhovissa. Pienet epäkohdat, kuten isäntäväen puolesta leirin luultu peruutus tai salaman iskusta kiukuttelevat sulakkeet, eivät menoa haitanneet. Hyvitys pannari maistui mainiosti ja lauantai-ilta meni tunnelmallisesti kynttilän valossa. Schapendoesväkeähän tänne tultiin tapaamaan ja treenaamaan tokoa parhaimmassa mahdollisessa opissa.

Alunperin oli tarkoitus olla paikalla perjantaina ensimmäisten joukossa, mutta en mä mitään päässyt lähtemään ajallaan. Jäi siis myös perinteiset perjantain hakuilut väliin. Agilityrata oli rakenteilla, kun kurvasin pihalle. Mä annoin Teslan Markolle treeniin ja kävin tallomassa jäljen. Teslalla oli aikalailla intoa ja se aloitti jäljen vauhdilla. Meno kuitenkin rauhoittui muutaman metrin päästä ja alkoi työskennellä rauhallisemmin. Nenä ei noussut maasta ja hienosti se jäljesti koko pätkän rasialle. Mun suora ei ollut kovin suora, joten tuli loivia mutkiakin jo treenattua :)

Zeldan leirin kohokohdan piti olla tutustuminen uuteen bestikseen eli Sannan ja Markon viikkoa nuorempaan Hups-bortsuun. Z lähinnä jyräsi ja rakasti huomattavasti enemmän kaikkia ihmisiä kuin pentukaveriaan. Kyllähän ne vähän painivat:

Leirillä oli myös toinen bortsupentu, joten ainakin Z sai tarpeekseen hyviä vaikutteita tulevaisuuden tokolupauksilta. Toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa.

Teslan tokot

Antoisinta leirillä oli tietysti Lentsun tokot. Tesla oli ryhmässä kolme. Lauantaina aloiteltiin voi/evl ryhmällä, jota seuraamalla tuli taas paljon viisaammaksi. Sunnuntaina järjestys oli käänteinen ja Teslan ryhmä oli ekana. Kirjoittelen nyt yhteen sulautuneesti Teslan tokoista, kun ovat jo ehtineet sulautua yhteen.

Seuraaminen...

Ei näin! Eli tässä siis ohjaajan kävely on se suurin ongelma. Ryhtiä peliin ja katse eteen eikä tuijotella sitä koiraa niin johan se homma paranee! Käännöksiä pitää vaan treenata ja täykkärissä jatketaan saksalaisen treeniä, mutta toistakseksi kokeet oikeaankäännöksillä. Saksalaisessa palkkaus heti käännöksen jälkeen, jotta koira tulee mukaan. Mun jalat ei taivu oikein muihin käännöksiin koiran kanssa.

Paikalla makuuta treenattiin molempina päivinä, kun meidän ryhmässä näitä ongelmatapauksia riitti. Meille läksyksi vahvistaa päämaassa makuuta, koska siinä koira on niin paljon levollisempi ja rento. Ei haittaa vaikka pää alkuun jojoilee... ollaan tätä vähän jätetty, kun koko homma on yksi murheenkryyni.

Luoksetulossa meillä ei myös suurempia ongelmia. Eteentulon vaihto sivulle aiheuttaa omia takkuiluita. Koira ei ymmärrä, että "Sivu" käskyllä saa lähteä. Ja sivulle tuloa pitää hieman auttaa. Tää täytyy vaan treenata kuosiin.

Stopeista saatiin kehuja ja ylläpitotreeniä täytyy silti tehdä! Treenattiin myös paikalla seisomista targetin avulla ja sehän näkyi, että sitä ollaan treenattu. Ohjaaja ei tosin taipunut kuperkeikkaan, kuten eräät.

Tesla osasi kiertää kamalan taitavasti. Ja sitä meidän pitää ehdottomasti tehdä enemmän, koska koira tykkää. Kumpikin puoli sujui. Tähän, kun saa yhdistettyä niin monen liikkeen treeniä.

Ruudussa täydelle matkalle namikippo, lyhyelle targetti. Merkin voisi myös treenata ja ottaa ruutuun lähetyksiä merkiltä, koska se on yleensä hankalaa.

Muiden treeneistä poimittua omalle treenilistalle:

Patsastelu (Tesla)
Ruoka ruudussa (Zelda, Tesla)
Ja loput pitää lukea blogeista ;)

Kyllä pentukin vähän treenaili siellä välissä:

Pennulla on luonnostaan aika kiva katsekontakti ja sitten se osaa istua tapittaa mallikkaasti :)

Agilityä treenailtiin siellä väleissä. Marko sai treenata Teslaa ja osallistui lauantai-illan skabaankin, kun mä olin iltapalan hakureissulla:

Zelda pääsi agiesteitä myös ihmettelemään. Se juoksi pitkän mutkaputken itsenäisesti tosi nätisti, mutta kun mä yritin houkutella ja avustaja lähettää niin se ei sitten enää käynyt. Puomia se yritti suorittaa myös ja sain onneksi napattua kiinni. Kontaktia otettiin vähän. Zelda haluisi ilmeisesti opetella tommoisen maataviiltävän bortsukontaktin, mutta mä oon vähän suunnitellut nenäkosketusta.

Ja tohon loppuun "bestisten" irvistykset. Kuva ei ole otettu aksakentältä vaan sen vierestä, kuten maan väristä huomaa, jos kuvakulma muuten hämää ;)

Leirin päätteeksi oli skabat. Mun joukkueessa oli Sanna & Sara (ruutu), Kati & Rasa (p-makuu), Kaisu & Roki (merkki) sekä Pirjo & Nea the briardi (luoksetulo). Tesla suoritti noudon. Ja mehän napattiin sitten mestaruus. Sannalla oli selkeästi hampaankolossa edellisillan tokovisan toinen sijoitus. Meillä oli melkein sama joukkue. Markon tilalla oli nyt Kaisu ja Pirjo.

Kiitos taas kouluttajalle, järjestäjille, schapeille omistajineen mahtavasta leiristä! Ensi kesää jo odotellaan. Meidän lauma pääsee ehkä kahdelle leirille, kun olisihan sitä tuon toisen rodunkin edustajan leirille hauska päästä osallistumaan ;)

Gallup: Minkävärinen on Zeldan hihna?

Pentupäiväkirja vk 1

2011-08-08T09:57:00.000+03:00

Jostain kumman syystä en ole viime viikolla ehtinyt tai malttanut istua liiaksi blogin ääressä? Nyt pitää käyttää aamukahvihetki Heinolassa hyväksi ennenkuin palataan takaisin Poriin koko lauma.

Zelda osoitti aika pian, että Teslan hämmästely johtui vain ja ainoastaan matkaväsymyksestä. Muutamassa päivässä nuo leikkivät keskenään kuin olisivat aina. Teslalla on toistaiseksi riittänyt energiaa ja hermoja pennulle. Lähinnä noiden menoa saa rajoittaa ja yhteiset ulkoiluhetket ovat aika rajoitettuja kunnes pentu vähän kehittyy eikä jää jalkoihin. Aika hyvin Tesla uskoo sisällä, mutta milläs sitä ulkona ja vapaana ollessa rajoitat, kun liikkeet tapahtuvat sekunnin sadasosissa. Kohtalaisen nätisti se leikkii, mutta se on äärimmäisen sähäkkäliikkeiltään ja Zelda vielä pentumaisen kömpelö. Tosin ei se hirveästi välitä pienistä kuperkeikoista vaan sisuuntuneena hyökkää taas Teslan kimppuun ja roikkuu karvoissa. Leluleikeissä Tesla jää kakkoseksi. Pentu ei lelustaa luovu, vaikka mikä olisi.

Sunnuntaina saatiin viettää heti kahden keskistä laatuaikaa, kun Tesla meni näyttelyssä nappaamaan pokaalit kotiin ja joutui täten karanteeniin Artulle. Mariella oli pennun kanssa, kun Tesla kävi näytillä isossa kehässä ja Tesla pääsi pesun kautta kotia. Toisen pesee koiransa ennen näyttelyitä, meillä jälkeen.

Maanantaina Isä vietti aikaa koirien kanssa minun joutuessa töihin. Illalla käytiin ilmoittautumassa palveluskoirakerhon treeniryhmiin. Zelda oli mukana sylikoirana ihmettelemässä maailmanmenoa. Alunperin oli tarkoitus ilmoittaa Tesla, mutta päätyihän se Zeldakin sitten penturyhmään. Aika näyttää kumman kanssa keskityn ensisijaisesti treeneihin. Riippuu pitkälle siitä pääseekö Tesla tokoryhmään.

Tiistaina oli Teslan agilitytreenit tauon päälle ja pakkohan se oli pentu ottaa mukaan ja pakkohan sen oli päästä putkeen. Ei tarvinnut toista houkutella tai käyttää avustajaa, kun kipitti putken läpi muinamiehinä vallan itsekseen. Ei tunnu pienistä hätkähtävän tuo ja menee eikä meinaa. Teslaa ehkä hieman häiritsi sekä pennun että iskän mukana olo ja tästä lähtien tiistain agit ovat Teslan ja mun kahdenkeskistä aikaa ja pentu saa opetella yksinoloa ainakin niin kauan kun treenataan ulkona.

Illemmalla treffattiin naapurissa asuvaa 13viikkoista Hertta bortsua. Z oli vielä vähän töttöröö ja vaikka toinen käyttäytyi kohtalaisen hyvin niin tämä kerta pidettiin vielä tutustumisena ja peuhaamaan pääsevät kunnolla sitten, kun Zelda saa vähän kehityksessään toista kiinni. Pelkään vähän, että Zelda ei tule jäämään paineissa kakkoseksi.

Niin ja se tärkeä! Iskä käytti pennun ekalla rokotuksella. Päädyin tähän eläinlääkärin suosituksesta ihan jo sen perusteella, kun asustellaan keskustassa. Aika paljon kuullut kasvattajien rokotellaan jo nuorempia koiria täällä etelässäpäin ja ei siitä ole mitään haittaakaan. Ollaan meneväisiä niin eipähän tarvi miettiä. Samalla tuli käytettyä tuo vaa'alla ja painoa oli 6,05 kg. On se iso :)

Keskiviikkona harjoiteltiin ekaa kertaa yksinoloa tai siis kaksinoloa Teslan kanssa. Iskä lähti joskus puolenpäivän aikaan ja mä pääsin kolmelta töistä. Kotiinpalatessa kaikki oli kuosissa. Vastassa oli kaksi iloista ja ennenkaikkea hiljaista koiraa. Mitään pahaa ei oltu tehty. Tästä sitten lähdettiin hyvillä mielin pelastuskoirien hakutreeneihin. Zelda pääsi metsäryhmään ja tehtiin laajennettua "makkararinkiä" niin että ukkelit oli mettässä ja Z kävi hakemassa heiltä ruokaansa. Edetään tässä hakuiluprojektissa ihan kaikessa rauhassa ja tehdään ensin motivaatiopohjat maalimiehiä kohtaan kuntoon. Tosin Z kiipeää varauksetta jokaisen vastaantulijan syliin eli tässä ei mitään ongelmaa, kunhan vahvistellaan ja pidetään kivaa. Jossain vaiheessa, kun uskallan, aloitellaan tuulijutskat, hajumielikuvat jne. Teslan piti tehdä esineruutua, mutta Tesla oli sitä mieltä, että pentu on varmasti jättänyt sinne muutaman maalimiehen hänelle ja karkasi suoraan hakualueelle... se siitä esineruudusta :D Jos tiistait on Teslan agille niin keskiviikot on sitten pennulle.

Torstaina meillä kävi ihmisvieraita ja hengailtiin vaan kotosalla ihan kaikessa rauhassa. Työpäivän ajan osasivat olla hienosti keskenään. Oikeastaan tähän alkuun on hyvä treenata yksinoloja, kun pentu ei vielä pääse kiipeämään jokapaikkaan. Pieni puistolenkkejä ollaan yritetty tehdä kahden koiran kanssa ja se alkaa sujumaan pikkuhiljalleen... helpointa on pitää Tesla kytkettynä ja laskea pentu irti.

Perjantaina suunnattiin sitten schapendoesien leirille ja siitä tulossa ihan oma bloggaus :) Eilen illalla ajeltiin leiriltä Heinolaan ja hyvin täällä on mennyt koko lauma yhdessä. Nada ollu vähän ärtsy, mutta lähinnä se on vältellyt pentua. Zeldalla ei ole kiinnostusta hyppiä noiden vahhempien schapejen silmille, kun Almassa, Teslalla ja Sallissa riittää tarpeeksi puuhaa. Kokoajan se on kipittänyt häntä pystyssä ja tutustunut paikkoihin. Yhden kerran otti matsia pensaan kanssa ja pensas taisi vähän voittaa. Todennäköisesti törmäsi johonkin oksaan, kun kuului pieni inahdua minkä jälkeen hyökkäsi uudestaan pensaan kimppuun, jonka jälkeen muisti, että pensashan hyökkäsi ensin hänen kimppuun ja uikutti hieman tassuaan, kunnes simahti ja heräsi taas entisellään. Tarviiko pentujen tehdä aina kaikesta hirveää draamaa? Se ei sovi mun mielenrauhalle, kun etsin jo päivystävän eläinlääkärin numeroa.

Kohtapuoleen lähdetään taas Poria kohti ja viimeinen yövuoroviikko edessä. Äiti ja Iskä ottaisivat mielellään pennun hoiviinsa, mutta mä olen sitä mieltä, että kerta ne ovat nyt osoittaneet pärjäävänsä päivävuorojen ajan Teslan kanssa ongelmitta niin pärjäävät kyllä yönkin yli. Ehkä jopa paremmin. Eikä ole järkevää jättää vasta viikon kotona ollutta pentua heti "vieraaseen" paikkaan hoitoon.

Kohta alkaa olla kuvia sen verran, että saisi päivitettyä tuon otsikkopalkin... en vaan millään saa sitä photaria avattua... Taidan laittaa väliaikaisen yksinkertaisen jutskan.

FI MVA

2011-08-08T09:14:00.000+03:00

Kannatti sinne Pori KV näyttelyyn raahautua sitten ajetun yön päälle. Ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa ja heti tuli se kolmas serti. Ei tarvinnut kauan jahdata. Teslalle ei sert riittänyt vaan sijoittui kilpaluokan ykköseksi ja nappasi vielä parhaan nartun paikan saaden Cacibin ja sitten valikoitui vielä rotunsa parhaaksi ja jouduttiin isoon kehään. Kyllähän sitä vähän ylpeä täytyy olla. Näköjään se on muidenkin kuin minun mielestä kaunis. SA:ita ei jaeltu runsas kätisesti ja minun silmään kaikki sen saaneet omansa ansaitsivat, mutta tänään vedettiin ROP kotiinpäin.

Hans V D Berg oli oikein symppis ja hauska tuomari. Nuhteli meitä, kun emme olleet Raumalla, vaikka asumme niin lähellä. Tässä hänen arvostelunsa Teslasta:

TULOSSA

Isossa kehässä oli sitten paluu todellisuuteen ja kiitos, hei, näkemiin... oikeastaan ilman noita kaikka kolmea. Tuomari ei nimittäin vilkaissutkaan meihin päin ja ei saatu edes juosta kunniakierrosta :( Muutaman kuvan oli silti seurakaveri onnistunut nappaamaan:

Ja pakollisia pokaaliposeerauksia, kun joutui niitä raahaamaan kourallisen syliin. Vaihtoehtoina olivat ne lahjakortit, jotka olisi pitänyt tuhlata siellä paikanpäällä. Ei riittänyt hermot näyttelykojujen kiertoon auringon paahteessa.

Legend of Zelda

2011-07-31T13:32:00.000+03:00

Hän on täällä.

Silloin, kun minä oli pieni niin pelattiin kasibittistä nintendoa. Silloin, kun minä olin pieni meillä oli kolme ruskeaa briardia. Ja eilen hain Torniosta ikioman prinsessan kotiin. Kymmenen vuoden unelmasta tuli totta. Nimen valinta oli yllättävän hankalaa. Ensin mielessä oli Tau, joka on siis leptoni, alkeishiukkanen, olisi sopinut Teslan kanssa samaan teemaan, mutta ei se nimenä sitten oikein istunut. Sitten mielessä oli Tinka, mutta siinä oli jotain. Usva oli hyvä ehdotus, kaunis nimi. Maistelin sitä kuitenkin kutsumanimenä eikä se vaan sopinut suuhun. Zelda oli aikoinaan Teslallekin vaihtoehto. Onhan se vähän sokerinen eikä niin helppo sanoa, mutta kyllä se muuntuu kutsuttaessa "zse zse" ja alkaa varmasti toimia :) Hän on Princess Zelda. Sointuu kennelnimeenkin eli Seleneen, saanko siis esitellä Boreabrie Selene alias Zelda, uusi perheenjäsenemme! Kiitos tästä ihanasta sisupussista Minnalle :)

Zeldalla oli pitkä kotimatka. Hain hänet Torniosta saakka ja batteryn avulla matkasta selvisimme. Prinsessa nukkui kiltisti koko matkan kunnes 100 km ennen Poria tuumasi, että nyt riitti ja kiukuttelu alkoi. Häkissä oli jo matkattu hänen mielestään ihan tarpeeksi. Haettiin Tesla aamuyöstä Nakkilasta ja siitä vasta älämöly syntyi. Matkasta selkeästi väsynyt pentu meni auton alle murisemaan yli innokkaalle isosiskolle, joka teki kaikkensa ollakseen mieliksi. Tesla käyttäytyi pennun kanssa juuri niin kauniisti kuin osasin toivoa ja odottaa.

Ensikohtaaminen, kun Zelda suostui auton alta murisemasta:

Kuten kuvista voinee päätellä niin Tesla yritti kovasti koko illan lämmitellä toista :) Välillä se katto mua ja kysy, että mamma mikä toi on, miksei se halua leikkiä mun kanssa. Zeldaa vaan suututti peilin takaa kurkistava pentusisar, joka ei suostunut leikkiin. Toisella oli rankka automatka takana ja muutaman tunnin unien päälle se oli kuin toinen koira. Eivät vaan päässeet vielä vauhtiin, kun vein Teslan näytille ja nyt Tesla on pikkuveljeni luona karanteenissa jonkin aikaa. Kävi sitten niin, että joudutaan isoihin kehiin ;) Pistetään seuraavaan bloggaukseen siitä reissusta... Nyt tutustutaan Zeldan kanssa toisiimme ja vietetään kahdenkeskistä laatuaikaa. Eli mä bloggaan ja Zelda nukkuu ;) Kyllä me tossa äsken vähän leikittiin ja käytiin kävelyllä, mutta toinen ei ole vielä saanut kunnon uniaan.

Palaillaan :)

Lomailua, agirotua...

2011-07-22T19:45:00.000+03:00

...aikaansaamattomuutta :/

Minä en ole lomaillut, paitsi ihan vähän töiden ohessa tällä viikolla. Tesla oli Heinolassa viikon lomalla ennen edellisen bloggauksen kisaraporttia ja tässä muutama otos:

Agirotu meni mahdottomissa helteissä tuskaillen ja jalat on sen verran laikukkaat, että ei taideta loppu kesänä paljon mikroshortseilla julkisesti pyllistellä... Helle näkyi karvaturreissakin. Tesla toimi kuitenkin mielestäni loistavasti helteeseen nähden. Ohjaajan aivot olivat kyllä jossain. Ei ole tervettä ajaa iltavuoron päätteeksi läpi yön Suomen halki kisaamaan. Ekalta radalta kuitenkin läheltä piti nolla, jolla lunastettiin paikka Open SM finaaliin:

Noiden suoritusten jälkeen tuumasin, että tämä oli tässä. Kävin tekemässä ohjaaja vaihdoksen ja Marko ohjasi Teslaa viimeisen radan. Touhu näytti niin hyvältä, että saa ohjata toistekin. Tesla otti vähän tuomarista häiriötä, mutta ne menevät ajan kanssa sitten. Täytyy nyt vaan saada Tesla pari kertaa Markon treenattavaksi ennen schapemestiksiä ;)

Lammaspiskit loistivat sitten sunnuntaina hienoine paitoineen ja kaikki saavat olla tyytyväisiä koiriensa toimivuudesta helteissä. Sunnuntaina oli kyllä hellerajat siinä ja siinä. Nada-mammakin pääsi liitelemään toisessa joukkueessa ja pienellä treenillä siitä olisi jotain voinut tullakin. Harmi vaan, että se on maksi... välillä tekis mieli mennä silti vielä kokeilee kepillä jäätä.

Täältä voi käydä ihailemassa lammaspiskei ja muita:

http://sannarautio.kuvat.fi/kuvat/2011/agirotu+2011/

Agirodun jälkeinen viikko meni enemmän ja vähemmän laiskotellen... muutama kerta on vähän tokoiltu perusjuttui. Ohjatut treenit voisi jo alkaa. Tosin ei meillä ole vielä ryhmäpaikastakaan tietoa. Ei näillä helteillä kyllä parane koiran motivaatiota liialla treenillä tappaakaan. Käytiin me kerran ihmettelemässä jazz hulinaa ja Tesla meni nätisti. Odotti käviksellä paikallamakuussa, kun hain ilmaisen vissypullon :) Mikä paikallamakuu ongelma? No avaran paikan.

Tämä viikko sujui työn ohessa lomaillessa, kun olin koiravahtina. Tesla sai painiskella gronttupennun kanssa ja siinä sivussa meni pari tervua ja kattia kevyesti. Kolmepäivää itikoita, sohvaa ja kirjaa, saa pyytää toistekin ;)

Kesä käy vähiin :) Jäljellä on kuitenkin vaikka mitä jännää ja kivaa!

Kolmet koot KooKoolta

2011-07-03T18:57:00.001+03:00

Kielto, kielto, keskeytys kuumuuden keskellä :)

Startattiin ekaa kertaa ulkokentällä Mikkelissä. Mietinnässä oli kisatako lainkaan kun hellelukemat paukkuivat kipurajoilla, mutta ajattelin, että kokeillaan ja katsotaan niin kauan kuin kaikki näyttää koirasta kivalta. Koirasta oli kivaa ja se toimi yllättävät hyvin vieraissa olosuhteissa vierailla esteillä, ollakseen siis Tesla. Tottakai se oli normaalia hitaampi, varmasti jo helteestä. Kisapaikalla oli myös todella huonosti varjoa, joten myös odottelu ajat laannuttivat koiraa vaikka kylmälaukussa oli mukana märkiä pyyhkeitä ja viilennysloimi oli käytössä. Oma aivojen ja jäsenten välinen yhteistyö ei myöskään ollut terävimmillään valvotun yövuoron jälkeen. Rataantutustumiset olivat tahmeita ja tuntuivat kuluvan muutamassa minuutissa enkä ehtinyt sisäistää yhtään rataa niin hyvin kuin olisin halunnut ja se näkyy aika hyvin Marikan ottamilta videoilta. Myös Ikwil oli edustamassa schapeja medikakkosissa. Iksulla riitti poweria helteestä huolimatta ja sitä olisi voinut vähän jakaa kyllä Teslallekin.

Ekalla radalla menin ohjaamaan parikin kieltoa, jotka söivät aikaa. Vain toisesta nousi käsi. Tuomarilla oli ilmeisesti linja, että armahti kolmannelle esteelle tehtyjä kieltoja, jos onnistui välttämään hyllyn. Kyllähän siinä kohtaa oli jo ihanneajan alitus tuhottu. Koira ei ollut niin nopea kuin osaa olla, mutta ei toivottoman hidaskaan. Onnistuneilla ohjauksilla oltaisiin päästy hyvin ihanneaikaan ehkä jopa maailman hitaammista kepeistä huolimatta. Olisi pitänyt kannustaa enemmän kepeillä tai jotain. Kepit olivat päällystetty puutarhaletkumuovilla ja oman koiran herkkyyden tuntien en ihmettelisi, vaikka vieras materiaali olisi mietityttänyt. Tokalla radalla kepit olivat paremmat, mutta eivät mitenkään hyvät.

Tokalla radalla oli sitten maailman hitain keinu. Tesla jotenkin jarrutti ennenkuin keinu alkoi laskeutua ja jäi hetkeksi ihmettelemään, kun se ei laskeudukaan. Pieni arviointi virhe, ehkä painostin sitä vähän liikaa jarruttelemaan liian ajoissa. Pituuden jälkeen tuli huolimaton ohjaus kepeillä, josta tuli lisäsenkuntteja, mutta peli menetettiin viimeistään keppien jälkeen, kun koira kävi tervehtimässä istuvaa ratahenkilöä, jonka oli nähty syövän sipsejä :) Tiukemmalla ohjauksella harhalenkki olisi jäänyt tekemättä. Onneksi tuli siitä se kielto otettua, koska muuten olisi ottanut kamalasti pannuun keinulla ja kepeillä menetetys sekunnit. Loppuradan ohjauksella näkyy taas selkeästi, että vitosen jälkeen joku lakkaa ohjaamasta... hyi hyi.

http://www.youtube.com/watch?v=1nzSANLV7y0&feature=email

Viimeistä rataa ennen sain Teslaa heräteltyä tempuilla, mutta radalle tullessa se oli vähän sitä mieltä, että nyt ei kyllä enää jaksa. Jaksamattomuudesta huolimatta se lähti hienosti liikkeelle, mutta huonon valssin kohdalla se pääsi kysymään uudestaan onko pakko ja mä sitten nyökkärin tuomarille, että meille riitti. Agility ei saa koskaan olla pakko, vaikka oltaisiin me se rata saatu väännettyä varmasti "pakolla", mutta mä katsoin parhaaksi juosta oikotietä maaliin ja kehua parista matkan varrelle osuneesta iloisesta hypystä :) Aika rankka kolme rataa kolmenkymmenen asteen helteessä parivuotiaalle koiralle, jonka kisa ura on kestänyt vasta puolivuotta. Agirotuun lähdetään kuitenkin hyvillä mielin ja toivotaan edes hieman parempia kelejä.

Tässä hieman kuvasatoa, kun iskä oli kuskina, tolppana ja kuvaajana paikalla:

Juhannus juhlittu

2011-06-27T16:03:00.000+03:00

...ja treenattu.

Juhannusta edeltävällä viikolla oli taas ihana aamuvuoro ja pääsi treeneihin. Maanantaina oltiin palveluskoiran treeneissä ja tehtiin liikkeitä kokeenomaisesti viimeisen kerran kunniaksi. Tosin mä en ole ollut mukana muilla kerroilla, kun on ollut tanssia tai töitä. Tulipahan taas todettua, että meidän ongelma on paikallamakuu. Koira ei pysty makaamaan rivissä vieraiden koirien välissä ahdistumatta ja nousematta ylös. Korjausehdotukseksi saatiin se perinteinen, että ota vähän tukasta kiinni ja vie takaisin. No sitä ei tule tapahtumaan, että jatketaan treeniä omin neuvoin, kuten tähänkin asti niin eiköhän se jonain päivänä loksahda kohdalleen. Jäävät sujuivat kivasti ja kadonneet käskyt on taas löytynyt treenin avulla. Joitain asioita on vaan niin helppo treenata. Seuraamisesta saatiin kehuja, vaikka haukkuja oltaisiin kaivattu. Syksyn ohjatut tokot ovat yllättäen valtava kysymysmerkki. Onneksi leirillä on kaksi päivää Lentsua niin saa taas puhtia treenata.

Tiistain oli agitreenit ja mä otin taas käyttöön taikakalun nimeltään kosketusalusta! Ja se kannatti. Nyt otetaan se taas kontakteille, jotta koira irtoaa itsenäisesti loppuun asti, vaikka en juoksisi rinnalla. Kosketusalustan kanssa vauhti puomilla oli silminnähden eri, kun jättäydyin jälkeen. Kepeillä kokeilin sitä myös targettina, mutta ei toiminut ihan yhtä hyvin. Kepeillä sama juttu, että kaipaan vauhtia ja itsenäisyyttä. Itsenäisyydellä tarkoitan, että kestää pujotella ilman että juoksen perässä tai kestää reippaan vedätyksen ja irtoaa vähintään viiden metrin päästä. Tarvisi ne hallilla majailevat vinokepit apuun tai tilauksessa olevat 2x2 -kepit. No vielä on matkaa sinne kolmosiin saada nämä pikkujutut kuntoon.

Torstaina lähdimmekin ajelemaan Helsinkiin, joten jätin keskiviikon haut väliin. Otettiin Terhi kyytiin Tampereelta ja suunnattiin Teslan siskon Selman luo, jossa myös Sara ja Sanna. Vietimme juhannuksen siis täysin tyttöjen kesken lautapelien ja valkoviinin sekä grillailun parissa. Käytiin tietty perjantaina treenailemassa tokoa jollain kentällä jossain päin pääkaupunkia. Paikallamakuuta otin ja ei se ollut yhtään niin ahdistavaa schapejen kanssa, mutta muutamia toistojen tuomia epäonnistumisia tuli, mutta onnistumiset veivät voiton. Sitten otin ruutua, mitä pitäisi treenata enemmän, että koira oppii hakemaan sitä. Mä oon ajatellut "ruutu" käskyä virittelyyn, mutta se on myös lähetyskäskynä, joten joku toinen olisi parempi kuulemma. Kokeilin myös vierasta metallikapulaa, jota kantoi hienosti, mutta pitäminen ei vaan luonaa. No tätä ollaan treenattu hävettävän vähän. Syö kummasti treenimotivaatiota, kun tahtoisi saada paikallamakuun kuntoon, että voi joskus saada sen ykköstulokset alokkaasta =)

Lauantaina ajelimme Heinolaan pienen mutkan kautta =) Kävin tutustumassa yhteen valloittavaan karvaiseen komistukseen. Pentukuumetta on siis ilmassa enemmän kuin laki sallii, minkä tosin varmasti moni on jo huomannut, tajunnut tai arvannut. Päätös pennun ottamisesta oli lopulta helppo ja sen olen kaikinpuolin järkevästi perustellut sopivaksi juuri tähän ajankohtaan. Ja loppukesästä sekä alkusyksystä on myös runsaasti aikaa sosiaalistaa uutta tulokasta sekä opetella elämää kahden koiran kanssa. Tämä kesä on kasvatettu pentutiliä kolmivuoro työn parissa ja tultu siihen tulokseen, että keväällä valmistun kyllä niin tasan päivävuoroon kuin se vain on mahdollista, mutta näitä mahdollisuuksia on onneksi aikaa kartoittaa runsaasti. Pentueiden kanssa ei ihan heti sitten tärpännytkään ja mietin jo kompromissejä värin, sukupuolen ja ajankohdan suhteen. Jopa rodun. Juhannuksena tapaamani komistus kyllä edusti niin ulkoisesti ja luonteeltaan sitä mitä haen. Nyt sitten vain innolla odotellaan ja palaillaan näihin pentuasioihin sitten, kun ajankohta on kypsempi!

Heinäkuulle onneksi riittää ohjelmaa. Tesla saa jäädä loppu kesäkuuksi lomailemaan Heinolaan. Mulla on yövuoro ja taas on helteitä luvattu. Kämppä kyllä pysyy viileänä, mutta lenkkikelit ovat sietämättömät, jos mennään lähemmäs 30 astetta ja sitten, kun olisi paras aika ulkoilla niin joutuu töiden pariin. Ja mulla on myös aikamoinen urakka edessä saada kämppä kuntoon, joten tämän viikon urakka on siinä. Perjantaina on myös agipalaveri, josta pitää suoraan töihin mennä, joten nyt ei tarvitse sitäkään miettiä koiran suhteen. Ehkä mä muutaman päivän kykenen elämään ilman koiraa. Tekee Teslalla hyvää lomailla. Ja lauantaina ajelen taas takaisin itärajaa kohti, kun ilmoittauduin Mikkeliin kisoihin kolmen startin verran.

Toisena viikonloppuna on sitten agirotua, jossa tarkoitus juosta kahdessa joukkueessa. Lammaspiskit ykkösessä Teslan kanssa ja lammaspiskit kakkosessa alunperin Alman kanssa, mutta nyt näyttää siltä, että Nada pääsee agiliitämään. Nada on varmempi ja tauko on tehnyt sille huippua. Heinäkuun kolmas viikonloppu on vielä avoinna. Silloin mulla olisi pitkä vkl tehdä vähän pidempikin reissu. Neljäntenä viikonloppuna on Rauman agilitykisat ja viimeisenä Pori KV, jonne viime tippaan sain Teslan ilmoittua. Sinne mun ei kyllä tarvitse itse mennä, jos on parempaa tekemistä ;) Ja elokuun alussa onkin sitten jo schapendoesleiri! Ja sitten alkaa pian LOMA. Tai no koulu alkaa myös, mutta amis on vähän sama kuin loma. Blogiin yritän päivittää kisaraportteja ja kuulumisia!

...tosin koneella olo aikaani tulee syömään schapeyhdistyksen jutut ja muu säätäminen sähköpostin kanssa, mutta onneksi ensiviikonloppuna tulee toivottavasti se UUSI KONE =) On taas elämä helpompaa!

Välillä vähän viileämpääkin kesää kaikille toivotellen!

Riina

Aivoituksia helteen keskeltä

2011-06-18T16:52:00.000+03:00

Ei ole helteet eikä iltavuoroviikot meitä varten. Ollut niin laiskottelua viimeisen kaksi viikkoa, että koirakin on laiskistunut silmissä. No helle viikoilla ei oikein jaksanut tehdä mitään. Mulle iski yövuoro ja päivisin oli tuskaista nukkua, onneksi helteet nuudutti koirankin. Sen tosin huomasi liiankin hyvin lauantain Heinin koulutuksessa, kouluttajakin ihmetteli koiran laiskuutta. Kyllä se teki kaiken mielellään eikä ollut yhtään sellainen ei huvita, mutta kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä... tulipahan kuitenkin opittua uusi ohjauskuvio =) Olen mä aikaisemminkin blogeissa törmännyt japanilaisiin, mutta ne eivät ole sanoneet mulle mitään. Nyt päästiin treenaamaan niitä käytönnössä ja ne toimivat meillä tosi hyvin. Kokeiltiin myös viski-leikkausta, mutta se ei selkeesti ole meidän juttu. Japanilaiset sen sijaan sujuivat. Ehkä hidastetulla koiralla on helppo opetella uusia asioita, kun ehtii miettimään miten kääntyy. Heinäkuussa ei päästä Heinin oppiin, kun on joka vkl jotain muuta kuten SM-kisat, agirotu, Rauman kisat jne, mutta elokuulle kyllä pitää heti buukata Heini, kun saadaan kalenterit taas täsmättyä.

Seuraa! -kurssi päättyi helleviikolla ja nyt on ohjatut tokot sitten tauolla syksylle saakka. Tokossa ei helteet meitä haittaa, kun koira jopa keskittyy paremmin oleelliseen ja on niin helposti motivoitavissa ruualla. Lelupalkat jätän suosiolla viileämmille säille. Helteellä voidaan hinkata niitä käännöksiä ihan vallan namilla imuuttaen! Meiän koutsi viisaasti sanoikin, että ihmiset yleensä tekevät ihan liian vähän toistoja ja olettavat koirien osaavan. Noita käännöksiä pitää vaan hinkata hinkkaamisen päälle, jotta niistä tulee hyvät. Motivaatiota kasvatetaan pikkuhiljaa ja treenataan erikseen. Nakin kanssa meillä ei motivaatio-ongelmia ole ja kyllä tuo koira kokeessakin toimii, mutta pohjatyössä on selkeesti puutteita, kun paikka katoaa käännöksissä jne. Onneksi perushommat on kuitenkin tehty kunnolla, eli PA on kelvollinen ja katsekontakti hieno.

Seuraamisen treenilista:
-käännökset namilla imuuttaen
-oikean paikan vahvistaminen naksulla (kun ollaan kerta naksuteltu niin vahvistaa sitä oikeaa paikkaa eli "seuraillaan" ja kun koira hakeutuu oikeaan kohtaan "naks")
-perusasentoon tulo takaa (Eli jätetään esim. istumaan ja kävellään eteenpäin ja pyydetään perusasentoon. Näin koira joutuu hakeutumaan oikealla paikalle.)
-seuraamaan tulo takaa (Samaa myös suoraan seuraamiseen. Tätä voi myös hetsailla avustajan kanssa niin, että avustaja pitää koiraa kiinni ja vapauttaa. Näistä harjoitteista hyötyä myös sitten voittajan ruutua ajatellen.)

Ei käy seuruutreenit siis tylsiksi eikä ollut turha kurssi. Ja sitten tietty jatketaan vanhoi harjoitteita:

-intensiivistä seuraamista askelia kerrallaan eestaas edeten naksulla (tätä sietäs myös treenata ilman koiraa omaa reaktionopeuttaan kasvattaen, että se käsi ehtii sinne taskuun heti eikä hetken päästä naksusta)
-perusasennon häiriötä eli koira sivulla ja heittelen avustajan puutteessa nakkei koiran eteen ja palkkaan kädestä, kun ei kiinnitä niihin huomiota. Avustajan käsiin saadessa avustaja aiheuttaa häiriöä esim. heittelee palloa koiran nenän edessä.
-täyskäännöksiä, sekä oikeaan että saksalaisen opettamista. Jos saadaan saksalaisesta näyttävä otetaan se kokeisiinkin =) Lentsuhan tätä meille ehdotti ja Seuraa!-kurssin vetäjä Heidi antoi käännökselle nimenkin. Tokohan on kohta sanastoltaankin agilityn tasolla!

Agi SM-tuloksia kytätessäni ajattelin, että jos väkisin jotain blogiin rustaisin, kun tuntuu, että ei olla tehty mitään, mutta onhan meillä vaikka mitä uusia juttuja ajatuksen tasolle mielessä! Ehkäpä me kahden seuraavan viikon (ihanat aamu ja yö) aikana päästään taas juonesta kiinni myös käytännössä.

Tokomestaruus tilitys

2011-06-05T18:25:00.000+03:00

Schapendoesien vuoden 2011 tokomestaruudet vietettiin onnistuneesti Heinolan raviradalla. Koiria oli yhteensä tusinan verran ja jokaisesta luokasta saatiin leivottua mestari! Aivan loistavaa! Hienoja tuloksia riitti mielinmäärin ja iloisia suorituksia sitäkin enemmän. Tuomarina toimi Marita Packalen, joka ei ollut tiukimmasta päästä, mutta mestaruuksien voittajat kyllä ansaitsivat tittelinsä.

Teslan kohdalla jäi kyllä kaivelemaan ykköstulos, joka oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Pureudutaanpa nyt sitten tuoreeltaan oikein kunnolla koko suoritukseen:

1. Luoksepäästävyys

2. Paikalla makaaminen

Voihan murheenkryyni! Tällä kertaa se ei riittänyt, että nousi seisomaan, vaan hiippaili hiippailemisen päälle. Lopulta 2/3 osaa hiippailtuaan armahti liikkuri. Ensin purin hammasta, kun nauratti ja sitten koetin kiristää ilmettäni, jotta koira ymmärtäisi, että tästä en tykkää sitten yhtään. Siinä meni sitten heti alkuunsa 30 pistettä harakoille ja alokkaan tokomestaruus haaveet unholaan.

Koira oli kyllä selkeästi ulalla, mitä tehdään. Kenties se ehti henkisesti kuumentua kuuman odottelun aikana, kun oli peräti seitsemän koiraa rivissä luoksepäästävyyden aikana ja Tesla toiseksi viimeinen. Se tarjosi tässä jo maahanmenoa monta kertaa ja jouduin käskyttämään perusasentoon. Taisi turhautua koko touhuun ja sitten, kun piti oikeasti maata niin selkeästi ajatteli, että onkohan tämä nyt tämä juttu ja kokeili hiippailu taktiikkaa... Pitää nyt tosissaan treenata ja saada hommaan varmuuta. Kaipaa selkeästi "ollaan vaan ja hengaillaan" treeniä, jonka jälkeen sitten malttia vaativa paikallaan makuu. Hengailun päälle, kun pitäisi saada aksöniä, jota ei paikalla makuu tarjoa...

3. Seuraaminen kytkettynä

Saatiin 8,5 ja olen ihan tyytyväinen. Se lähti hienosti, mutta hajosi ekan oikealle käännöksen jälkeen ja PA:t meni löysiksi. Tämä on turha liike, jota ei treenata, joten ei me 7 korkeampaa kokeestakaan tavoitella. Itse olisin antanut varmaan korkeintaan seiskan. En osaa käyttää sitä hihnaa, enkä opettele, alussa meni monta sekuntia, kun käärin narua käden ympärille. Kuhan saisi joskus sen yhden ykkösen alosta niin pääsee hihnasta kokonaan eroon ;)

4. Seuraaminen taluttimetta

Parhaimmillaan se oli tätä:

Pahimmillaan tätä (oikealle käännösen jälkeen, täykkärin jälkeen, juoksussa):

Tuomari armahti kuitenkin arvosanalla 9.

5. Maahanmeni seuraamisen yhteydessä

Käskytin jotenkin epäselvästi ja melkein mokattiin meidän varmimmista liikkeistä tämä, mutta kerrankin osasin korjata ja kun tiesin, että tuomari ei rokota vilkaisusta niin sain kaksoiskäskyllä käskytettyä maahan. Ekasta käskystä vain pysähtyi. Joten tästä siis 8.

6. Luoksetulo

Tämä oli just niin hyvä ja huono, kun tiesin sen tulevan olemaan. Me ollaan treenattu eteen ja nyt olen vaihtanut sivulle. Mietin ennen koetta miten pulman ratkaisen eli kutsunko "tänne" vai "sivu"... ajattelin että kutsun "sivu" käskyllä ja jos ei tulee sivulle korjaan "suhahduksella" ja tuomarin pääteltäväksi jää totteliko vaiko kuuluuko tullakin eteen... Jostain syystä kutsuin koiraa käskyllä "tule"... Hienosti se tuli ja jäi eteen seisomaan hämmentyneenä... Vaivihkaa (tuomarilta, en yleisöltä) avustin käsimerkillä eteen ja käskytin perusasentoon. Saatiin tästä 9.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä

Olin niin varma että kaksoiskäskytetyn ja painostavan "maahan" uusinnan jälkeen koira vetää tässäkin maahan, mutta kyllä se tällä kertaa kuunteli tarkkaan ja jäi hienosti seisomaan "odota" käskyllä. Upeeta Tesla! Onnistuttiin nyt tässä, mikä viimeksi vedettiin nollaksi ja meni ykkönen sivusuun... Tästä siis 10.

8. Estehyppy

Koira hyppäsi parempaan paikkaa kuin yleensä treeneissä. Väisti hieman, kun tulin vierelle ja sitten vielä teputtelin lähemmäs, vaikka olisin voinut vaan käskyttää sivulle. Tästä huolimatta saatiin 10.

9. Kokonaisvaikutus

Yhteensä siis 155 pistettä, jotka riittivät ALO2 tulokseen. Onnistuneella paikalla makuulla oltaisiin saatu 185 ja KP, joten kyllähän se väkisin hieman harmittaa. Tosin olisin varmana jännityksellä sössinyt pisteitä alemmas, jos olisi ollut kymppi pohjalla ja paineet korkealla. Toisaalta tämähän on nousu suhdanne, jos samaa rataa jatketaan niin vielä viisi koetta niin päästään avoimeen. Sovitaan, että luovutan sen jälkeen vasta ;)

Kokeen kaikki schapet ohjaajineen paitsi Jojo, joka ehti jo autoon, mutta Pyry poseeraa kahden edestä:

Erikoisvoittajaluokka
1. Buffing Cafe Au Kismet EVL2

Voittajaluokka
1. Puuparran Mimmi VOI1
2. Buffing Miss North Star VOI1
3. Puuparran Ruusa

Avoinluokka
1. Puuparran Lasse AVO1
2. Lumikuono Ferino Pepino AVO1
3. Lumikuono Conamore Ikwil

Alokasluokka
1. Swifty's Challenger ALO1
2. Trasseli Eri Etevä Velho ALO1
3. Flying Duster's Time Bomb
4. Puuparran Mauriz
5. Flying Duster's Time to Waste

Kiitos kaikille osallistuneille schapeille ohjaajineen, joista puolet tekivät vielä ykköstulokset luokassaan hienoin tuloksin! Ikäjakauma koirien keskuudessa oli kahdesta vuodesta aina 11-ikävuoteen. Sää suosi meidän karvaturreja, kun auringon paahteesta huolimatta tuuli piti ilman siedettävänä. Ensi vuonna on sitten EVL-luokassakin enemmän kilpailua ;)

Kakkoset korkattu

2011-06-03T15:02:00.000+03:00

Omissa helatorstain kisoissa tuli kakkoset tosiaan startattua ja sopivan haastavat radat oli tuomari Marjo Heino saanut aikaiseksi. Toimin kisat aamusta iltapäivään kuuluttajana. Kakkosia oli yhteensä alle 20, joten sen ajan keskityin omaan koiraani. Sopivasti startattiin medien viimeisenä niin ehdin valmistella ja maxien ajan jäähdytellä. Kuuluttaminen oli kivaa, vaikka sujuvan rytmin taisin löytää vasta loppupäässä :)

Alussa oli hyppy josta suora linja puomille, mutta välissä piti käydä kurvaamassa mutkaputki toisesta aukosta sisään. Asettauduin mielestäni sopivasti putken suulle kaikki rintamasuunnat, kintut, liike, ohjaus osoittamaan oikeaan, jotta koira ei painaisi suoraan puomille... no eihän se painanut vaan selän takaa putken väärästä päästä sisään ja hyllytettiin heti alkuunsa... Se peli oli sitten sillä selvä. Todennäköisesti "tule" käskyllä koira olisi tullut oikeaan päähän putkea, mutta "läpi" käsky oli liian voimakas ja säntäsi selän takaa putkeen, kun olin vielä jättänyt ehkä aavistuksen liian vinoon niin se heti alas ponnistettuaan huomasi ekan pään ja käskyn kuullessaa säntäsi sinne eikä välittänyt ohjauksesta ja muusta... herkkä koira on myös vihjeherkkä. Vaikka rintamasuunta, kädet, jalat ovat ääntä voimakkaampia niin poikkeusrikkonee säännön eli, kun koira lähtee paikoiltaan se ei ole vielä ohjauksen imussa. Harmillinen hyllytys heti alkuun...

Hyllystä rentoutuneena keskityin loppuradan ohjailuun enkä varmistellut mitään ja sehän toimi... yksi harhautus tapahtui, kun en ollu putken jälkeen valmiina ottamaan koiraa taas haltuuni ja se ehti saada nenän maahan mielenkiintoisen hajun kohdalla ja meinasi unohtua hetkeksi mitä oltiin tekemässä Valssi onnistui mielestäni hienosti loppupäässä, kun rataantutustuessa tuijotin vain ponnistuspaikkaa enkä edes vilkaissut estettä :)

Kakkoset on siis korkattu ja on se kiva, että radoilla pääsee kikkailemaan eikä tarvi vaan juosta suoraan ja tehdä 1-3 leikkausta, valssia, persjättöä yms vastaavaa... takaaleikkauksia pitää muuten treenata! Niitä oli tuolla radalla ja ne eivät niin sujuvia olleet kuin toivoisi...

Mitäs muuta? Tokoa ei olla treenattu, paitsi ihan vähän seuraa -kurssilla. Mestiksiin mennään siis lahjattomat treenaa asenteella. Epäolennaiset asiat kuten auton unohtunut katsastus koettavat sotkea treenisuunnitelmia. Ollaan kokeiltu myös flyballia mutta Teslaa hieman häiritsi läpsiä liikkuvaa alustaa. Kokeillaan vielä uudestaan ihan mielenvirkistykseksi. Ei se ehkä ole meidän juttu silti kuitenkaan. Yhden jälken talloin kaverin pihanurmelle ja se homma meni puihin, kun nurmi paljastui kusiaisten valtakunnaksi. Onneksi Tesla ei tajunnut, miksi nenua alkoi kutittaa ja kirvellä ja karkasi vielä uudestaan keskeytetylle jäljelle, kun en voinut antaa sen syödä kaikkia kusiaisia... Täytyy katsoa tarkemmin, minne talloo ja ostaa säkki natural menua, jos ne eivät maistuisi kusiaisille?

Jäljestämisen saloja ja paimennusta

2011-05-24T11:47:00.000+03:00

Juoksut tuli ja meni, joten viime viikolla päästiin jälleen ahkerasti treeneihin. Maanantaina aloitettiin tanssimalla. Teslalla ovat jalkojen alittelut hankalia. Jalkojen välissä peruuttelu lähes mahdotonta. Sen sijaan muut kiepit ja kulkemiset sujuivat aika vaivatta. Eli alituksia pitäisi treenata.

Tiistaina päästiin ekaa kertaa agitreeneihin. Meni ihan kivasti, Tesla toimi, mutta ei silti vielä ilmoittauduttu Raumalle kakkosiin, kokeillaan sitten omissa kisoissa Helatorstaina treenimielellä. Pujotteluun tahtoisin rutkasti listää itsenäisyyttä, vauhtia ja varmuutta.

Keskiviikkona pidettiin harrastusvapaapäivä, mutta torstaina päästiin mukaan palveluskoirakerhon jälkitreeneihin. Ja oli kertakaikkisen hyvät treenit. Ohjaajat jaksoivat käydä jäljestämistä palalalta läpi ja esitellä metsä- sekä erikoisjäljen saloja sekä perustella opetusmetodeitaan. Tässä voisi sanoa, että ohjaaja jollain tapaa syttyi jäljelle. Hirveän selkeää ja yksinkertaista monintavoin, mutta taas niitä asioita, että jos et koskaan ole nähnyt, kokeillut tai kouluttanut niin mistä sitä tietää, miten aloittaa?

Jotkus menee suoraan metsään, toiset tekee makkararuutua... keinoja on monia. Nyt jätettiin makkararuudut väliin, koska kaikki koirat olivat jo hieman vanhempia. Tehtiin nurmipellolle makkarajälki talloen niin, että joka askeleelle (kantapään alle, tämäkin makuasia) nami, askeleen ihan tavallisia. Pituutta en osaa arvioida, mutta olisiko se ollut semmoinen 20-30 metriä? Loppuun namipalkkarasiassa. Tallottut jäljet jätettiin vanhenemään ja siiirryttiin höpöttelemään aiheesta ja aiheen vierestä noin vartiksi.

Sitten päästiin ajamaan itse jälkeä. Liina koiran mahan ja takajalkojen alta helpottamaan ohjailua ja koira jäljelle. Tässä vaiheessa olin varautunut ongelmiin, mutta Teslahan jäljesti nenä tiiviisti maassa kuin vanha tekijä. Se ei jättänyt jälkeä eikä haahuillut ympäristöä, teki töitä rauhassa ja hitaasti. Namirasialla käskytin maahan ja annoin palkkion. Kertakaikkiaan hieno aloitus... Ehkä me saadaa jäljestä uusi aktivointiväline, kun ohjaaja vaan jaksaa talloa jälkiä. Ja saa hankittua oman liinan sekä valjaat.

Ja vihdoin lampaille!

Pitkän odotuksen jälkeen päästiin perjantai aamuna yövuoron päälle starttaamaan kohti tamperette, josta hypättiin Piian ja Pyryn kyytiin ja suunta kohti Kuopiota sekä Vehmersalmea ja Kuttukuuta! Siellä meitä oli vastassa viimeistelyä vailla valmis ihana takatupa juuri hiekkapuhallettuine pintoineen. Saatiin majapaikat jaettua ja porukka pikkuhiljaa kasaan, iltapalaa syöden rauhoituttiin nukkumaan, jotta aamulla jaksettiin nousta paimeneen.

Tesla pääsi heti aamusta metsään. Metsätiellä kuljeskeltiin lähinnä lauman perässä ja muut koirat olivat apukoirina. Hienosti Tesla alkoi reagoida laumaan ja liikkua sen mukana. Se toimi nätisti eikä ryntäillyt. Hieman sitä häiritsi mukaan tullut Barbi-possu, joka jäi välillä jälkeen, että pitäisikö tuokin ottaa mukaan? Välillä tuttavuutta tekevä riiseni-kakara myös jännitti. Häiriötä oli siis kerrakseen, mutta niitähän pitää opetella paimenen kestämään. Bortsusta uskallettiin ottaa jopa mallia.

Toinen kierros mentiin isommalle aitaukselle. Aamupäivän porukka, joka ei ollut metsässä kävi pyörällä palauttelemassa hommaa mieleen ja itselle tuli sellainen olo, että sitä olisi kaivannut. Isolla tarhalla, kun homma niin herkästi leviää käsistä ja niinhän siinä kävi. Lampaat liikkuivat, mutta koira ei. Mulla loppuu koordinaatio kyky kesken, kun oli liikaa liikkuavia osia... sauvaa, peruuttamista, jumittava koira, sen kutsuminen, lampaat, vastaan tuleva aita, kääntyminen... Ei ole paimentaminen helppoa, vaikka välineenä on kelpo paimenpiski. Teslan epävarmuus puski hieman esiin... ei se arka ole, mutta epävarma... Ja niin herkkä. Se reagoi hienosti mun pienimpäänkin eleeseen eikä tarvitsisi sauvalla turhia sohia.

Sunnuntai aamuna jatkettiin. Tällä kertaa Sinikka oli ohjaksissa ja pisti meidät hakemaan lampaat häkistä. Tesla tuli hihnassa mukisematta mun perässä ahtaaseen häkkiin. Yksi ruskea lammas pääsi livahtamaan ja se piti vielä hakea. Juoksi mokoma eestaas, koetti pökkiä ja hyppäsi pari kertaa Teslan yli. Tesla ei silmin nähden ollut ahdistavasta tilanteesta moksiskaan, ei tressaantunut, ei mennyt hysteeriseksi, joten ei se lampaita pelkää, kunhan koetti laistaa työnteosta. Tyhmä olisi, jos ei jossain vaiheessa koettaisi, että onko pakko. Tehtiin sitten töitä koira kytkettynä, jotta se ei päässyt lusmuilemaan ja jumittamaan. Hieman alkoi taas valoa näkyä, mutta hommat jäi niin pahasti kesken. Koskahan päästäisiin jatkamaan?

Kiitos vaan jälleen kerran upeasta leiristä Sinikalla, Anniinalle ja koko kuttukuulle. Ruoka oli maittavaa, uni maistui ja sauna teki terää. Ja ennenkaikkea oli hienoa nähdä upeita koiria työssään. Schapet on hienoja koiria ja älykkäitä, taas tuli kehuja, kun kaikilta puuttuu agre lampaita kohtaan ja töitä on niin helppo alkaa vääntämään. Ja oli se yksi briardikin siellä joukossa upea, arvatkaa vaan autoiko se pentukuumeeseen vaikka oli vääränvärinen? Alan kohta lämmetä noille mustiaisille.

(Mun pitää päästä erottamaan pari kukkoa kaverin kanalaumasta niin voidaan käydä treenaamassa kanapaimennusta. Ovat siihen oivia välineitä.)

Motivaatioklinikka Part 2

2011-05-06T10:43:00.000+03:00

Eilen ajeltiin juoksuisen nartun kanssa Turun kautta Helsinkiin opettelemaan leikkimistä Vappu Alatalon motivaatioklinikan kakkososalle. Onneksi pääkaupunkiseudulla on yksityisiä halleja, joissa lähes poikkeuksetta saa treenata myös juoksuisen nartun kanssa. Toki juoksuiset nartut on asiallista pitää poissa viikkotreeneistä, mutta poikkeustapauksissa mielestäni olisi ihan ok tuoda ne koulutuksiin. Onhan niitä näyttelyissä ja arvokisoissa =)

Lähti hieman asian vierestä. Jätin taas ooppelin parkkiin ohitustien varteen city marketin pihaan ja hyppäsin Anskun kyytiin ja Tesla pääsi Vitin kanssa takapoksiin. Hienosti se osaa matkustaa vieraassa autossa, vaikka näköyhteys muhun oli olematon. Normaalisti se on häkissä takapenkillä tai poikkeustapauksissa peräkontissa. Jotain olen osannut tehdä koirankasvatuksessa oikein, koska mulla on aikalailla täydellisesti autossa käyttäytyvä koira, joka kyllä osaa myös vahtia autoaan, niinkuin kuuluukin.

Motivaatioklinikkaan! Tällä kertaa ohjelmassa oli enemmän leikkiä. Vappu oli tuonut mukanaan valtavan säkin leluja, joita me ohjaajat siinä tovin ihmettelimme ja istuimme ympärillä kokemassa itsestään selviä "ahaa" -elämyksiä. Mä olen tehtyt tosi paljon sitä, että treeneissä, kun Teslaa ei lelu kiinnosta niin olen kaivannut toisesta taskista nakit ja tuumannut, että näillä mennään. Olen siis antanut koiran itse valita, millä se palkkaantuu, kun valinnan pitäisi olla mulla. Tästä eteenpäin en toimi näin. Toki en väkisin tuo leikkiä treenipalkkioksi, jos se ei toimi. Sitä pitää harjoitella. Siihen ei kuitenkaan ole järkeä tuhlata ohattuja agilitykoulutuksia, joten silloin riittää, kun koira edes osoittaa mielenkiintoa lelua kohtaa ja saa sitten palkan siitä.

Leikkimisessä Tesla oli kohtalaisen pätevä. Ei se mikään leikkimisen mestari ole niinkuin, vaikka meidän Salli-briard, jolle lelut ovat jopaa herkkuja parempi palkka, koska se rakastaa kahmia niitä suuhunsa ja taistella sekä haalia, jopa naapureilta varastamalla. Schapendeosiksi Tesla mielestäni leikkii kuitenkin kohtalaisen hyvin eikä se Vapunkaan mielestä tainnut toivotonta olla. Karvaisen lelut oli selkeästi Teslan juttu. Sellainen pitää ehdottomasti hankkia jostain. Äänitä Tesla ei juurikaan välitä. Tosin väitän sen käyttävän vinkuleluja kovastikin hyväksi, kun puhun puhelimessa. Se etsii ärsyttävintä ääntä pitävän lelun ja tulee vinguttamaan korvan juureen, kun puhun puhelimessa. Tässä kohtaa sietäisi omien korvien punottaa, kun sallin moista toimintaa...

Saatiin konktreettisia ohjeita leikkimiseen. Tesla ei ole terrieri, joten ei sen kuulu riepotella saalista kun se on saanut sen kiinni... eli semmoinen eestaas viskominen ei palvele meitä. Kuinka automaattisesti se vaan tuleekaan? Peruuttaminen on paljon parempi vaihtoehto! Ja toimi. Siitä sitten pitäisi antaa vastavuoroisesti koiran peruuttaa ja vetää minua. Tesla jopa lähti tähän hieman, mutta mitä tekee tämä? Työntää lelua kohti koiraa, mistä koira tietysti irrottaa. Tätä kokeiltiin ihan käytännässä niin, että itse leikin koiraa ja Vappu toimi leikkittäjänä. Tälläiset harjoitteet toimivat.

Teslan ongelma, josta jo aikaisemmin kirjoitin, kun piti ekalle klinikalle hieman etukäteen kertoa jotain, ilmeni aika hyvin tällä leikkikerralla. Eli se lähtee haahuilemaan ja hakemaan palkkiota muualta. Vappu sanoi sitä itsenäisyydeksi. Kehotti treenaamaan leikkimistä liinassa niin, että koira ei pääse haahuilemaan muuaalle vaan oppii, että se olen minä, jonka kanssa ollaan ja jolta tulee palkkaa. Tätä vahvistellaan sitten namiautomaattileikillä. Eli nakki lentää aina, kun koira ottaa kontaktin muhun. Leikkimisessä tärkeää on myös, että minä päätän, koska leikki alkaa ja myös sen koska leikki loppuu. Eli aina pitäisi osata päättää leikki ennenkuin koira kyllästyy...

Teslan itsenäisyyteen meille ehdotettiin myös 3-4 viikon kuuria, jonka aikana koira saisi kaiken ruuan kädestä. Ilmainen huomio pois ja koira huomioon vain tekemään jotain mun kanssa ja saisi kaiken ruokansa siinä samassa. Voin kieltää sohvat ja sängyt niin, että tullaan vain luvan kanssa, mutta kodinhoitohuoneeseen en voi koiraa laittaa johtuen sen puutteesta. Ehkä me tehdään tästä sovellettu versio ja laitetaan ilmainen huomio pannaan (mulla on tässä töitä) ja hoidetaan ruokinta toisella tapaa. Aina se on joutunut tempun tekemään ennenkuin kupille pääsee, mutta nyt se saa ruuan konkreettisesti multa. Tämä vaatii vain käytännön järjestelmiä. Meillä on pari viiden kilon ruokasäkkiä voitettuna, joten sama tuo on syöttää ne pois. Ongelmahan tässä kädestä suuhun on se, että koira ei syö nappuloita. Tai sekin on lähinnä mun ongelma.

Oli kyllä antoisa klinikka jälleen kerran =) Puhuttiin, että myöhemmin kesällä vielä yksi osa, jos samalle porukalle saataisiin ja katseltaisiin, missä mennään. Mulla on nyt taas paljon hyviä eväitä tuon yhden koiran kanssa sekä tulevan pennut. Malttia kannattaa oikeasti opettaa. Sitten loppuun käytiin vielä intensiteetin nostatukseen tarkoitettua harjoitetta, jolla tavoitteena mm. varmat ja vauhdikkaat startit agilityyn. Ne sopisivat meille =)

Leikkiminen oli koiralle yllättävän väsyttävää... eihän väsynyttä koiraa voi heittää sohvalta alas, eihän?

Oisko mulla sittenkin hakukoira?

2011-04-27T21:56:00.000+03:00

Tesla oli tänään kyllä kamalan pätevä! Otettiin alkuun makaavat maalimiehet ympäri metsää, joukossa myös yksi pieni ihminen ja Tesla ei mörköillyt ketään vaan melkein syyliin kiipeili. Se ei epäröinyt yhtään piiloa vaan meni kaikille reippaasti. Loppuun yksi pako, että joutui koira vähän etsimään ja se etsi, irtosi musta todella kauas, ei luovuttanu tai tullut pyytämään apua, kun ei heti osannut paikantaa hajua vaan teki kokoajan töitä ja käytti nenäänsä. Lopulta ukko löytyi ja tuli hienosti takas maalimiehen kanssa eikä jättänyt tätä. Tosin ei se sillä ole missään vaiheessa ongelma ollut, kun maalimies on kaveri niin sellaisena se pysyy =)

Agiepikset ei sunnuntaina sujuneet ihan yhtä mallikkaaksi. Yksi tahmea hylly ykkösten radalta ja sitten yks vähän parempi hylly avoimen radalta. Ei irronnut putkiin, mitä mentiin tiistaina treenaa ja irtosi ihan hyvin ja vauhdilla. Keppejäkin hetsailin ja kyllä nekin lähtee. Nyt tarvii vaan saada avustajan kanssa treeniä, että saadaan ne itsenäisiksi.

Teslan mummo ja mun eka oma harrastuskoira sekä eka schapendoes täytti pääsiäispyhinä 11 -vuotta, meni töitä tehdessä tyystin ohitse... Onnittelut Lumikuonon F-pennuille vuosimallia 2000! Hampaat tippuu, mutta muuten mummo jyrää!

Tiltu <3

Schapeja kolmessa sukupolvessa, Tesla, Tiltu-mummo ja Nada-mamma =)

Agiliitoa kesällä 2010

Tapoja on monia

2011-04-25T14:30:00.000+03:00

Nykyisin on niin miljoona eritapaa, koulukuntaa ja niiden yhdistelmää kouluttaa koiraansa, että olen ikionnellinen, että Tesla ei ole mun eka koira sekä siitä, että mulla on jo jonkinmoista luottamusta omiin näkökulmiini ja osaan käyttää maalaisjärkeä. Yksi parhaista aloittamistani toko-opuksista on muuten Piritta Pärssisen tottelevaisuus koulutuksen perusteet. En ole tosin vielä päässyt kirjaa alkua pidemmälle, mutta siinä on kirjoitettu hyvin näistä eri tavoista kouluttaa, selkeytetty. Ei ole yhtä ja oikeaa tietä. Ja se tärkeä pointti, että jos haluaa sekä vakavasti tokoilla ja tottistella (tähtäimessä PK-lajit) niin opeta koirasi ennemmin tokoon.

Lentsun "yksärillä" tuli taas niin iloinen tokoilumieli. Siinä on kouluttaja, jolta tulee vastaukset apteekin hyllyltä eivätkä ne vastaukset ole koskaan, että ota sitä koiraa niskasta kiinni ja vie takaisin paikoilleen tai että korjataan seuraamisen edistämistä, sillä että laitetaan koiralle hihna ja nykäistään, kun edistää. Varmasti ihan toimivia ratkaisuja, mutta mulla on periaate, että niin kauan, kun pakotteita en tarvitse en niitä käytä. Jossain tapauksissa voin käyttää ei-halutun toiminnan estäviä pakotteita, mutta en niinkään aktiivisia korjaavia pakotteita. Vapun kanssa treenattiin sitä, että pyysin Teslan maahan ja se oli avustajalla hihnassa ja heittelin nameja maahan, kun hihna kiristyi koira koki mieleisemmäksi vaihtoehdoksi maata kuin nousta. Sen sijaan seuraamisen yhteydessä en kyllä alkaisi nykiä hihnasta koiran edistäessä.

Saatiin Lentsulta idea opettaa uusi täyskäännös. Koirista 10 % tekee täykkärin vasempaan hienosti, Tesla ei kuulu tähän vähemmistöön, mutta treenaamista ei kannata unohtaa. Oikealle käännöksessä Tesla on kuulemma opetellut pysähtymään mun seläntakana. Schapejen ominaisuus keksiä kaikkea omaa kivaa pienimmästäkin eleestä, joten nyt treenataan ohjaajan kiertämistä "ympäri" käskyllä ja yhdistetään se täyskäännökseen. Vanhanaikainen tapa, mutta siitä saa kuulemma ihan hauskan. Kokeilaan siis tätä. Meidän perusasennon takapään heitto ei johdu mistään muusta kuin ohjaajasta, jonka on pakko tarkastaa koiran asento. Nyt saatiin läksyksi treenata perusaentoa avustajan kanssa. Eli pysyn itse ihan pökkelönä ja takana seisova avustaja sanoo, kun koira on suora ja saan palkata. Alan jopa treenata luoksetuloa suoraan sivulle ;) Kaksi vuottahan siihen tarvi vain, että myönnyin...

Sunnuntain TVA treeneissä treenattiin seuraamista lelun avulla viretilaa nostaen. Ihan hauska treeni sinänsä, vähän jotain erilaista. Tarvitsen vaan ainakin miljoonatoistoa, että onnistunun ajoittamaan leikkimiset oikein eli koska irrottaa, koska palkata, koska lähteä liikkeelle... tarkoitus oli leikkiä ja siitä lähteä suoraan seuraamaan ilman, että vire pääsee välissä laskemaan. Seuraamisen tarkkuudella ei sinänsä ollu väliä, kunhan koira oli aktiivinen ja hyvällä hetkellä palkkauslelulla. Teoriassa hirveän helppoa, mutta käytännössä ihan kamalan vaikeaa :) Jatketaan kyllä kotitreeneissä askel, toinen naks naks... hauskaa tommonen vireen kohotus välillä, mutta varsinaista seuraamista kyllä treenataan torstaina saaduilla vinkeillä. Lentsu myös varoitti lelupalkasta seuraamisen yhteydessä, että sillä saa helposti sitä etäisyyttä, kun koira alkaa kyttäillä, koska lelu lentää. Tietty sen lelun voi laittaa kainaloon ja tiputtaa siitä, mutta Teslalle ei ole niin suurta kiinnostusta "kuolleeseen saaliiseen"... Eli lentävän lelun perään on kiva juosta, mutta tuskin se palkkautuu, jos tiputan lelun sen nenän eteen. Odotan kyllä innolla motivaatioklinikan toista osaa, kun opetellaan enemmän leikkimistä koiran kanssa =)

Kouluttaja ehdotti, että opettaisin Teslan haukkumaan viretilan nostamiseksi. Ei tullut kyllä kauppoja. En suostu uskomaan, että siitä olisi enemmän hyötyä kuin haittaa. Näen mielessäni kauhukuvan koirasta, joka koko seuraamisen ajan räksyttää vieressä ja komentaa/dominoi mua :D Pisteet kyllä kouluttajalle, joka ei tästä suivaantunut (kuten eräässä toisessa lajissa toisessa seurassa tapahtui, kun en suostunut opettamaan koiraa istumaan kontakteille, vaan kyseenalaistin tämän vaihtoehdon) vaan ehdotti muita keinoja, kuten päälle hyppiminen ja muu "sikailu" kuten hihojen repiminen... no nämähän Tesla osaa ja yritän niitä kitkeä pois ;) Meillä on viretilan nostamiseksi temppuilut sitä varten.

Toisella kierroksella otettiin noutoa. Ja hei Tesla oli jopa syömättä kapulaa, kun joutui tekemään sen kanssa. Tää oli kyllä hyvä ja avaava kierros. Ei me siihen meidän ongelman ytimeen eli luovuttamiseen, pitämiseen, istumiseen kapula suussa päästy, mutta tuli koettua, että kyllä ne muut jutut luonnistuu ja niitäkin voi treenata. Eli kapulan kantaminen ja tuominen. Ei tohon räkimiseen ja puremiseen taida olla mitään oikotietä onneen (paitti puremiseen metallikapula), eli treenin puutetta vaan ja sitä treeniä tarvitaan. Mites se meni, kun niiden epämieluisten asioiden treenaamista välttelee? Se on niin totta, kun vaan voi olla.

Ensimmäistä kertaa taisi olla TVA:lla kouluttaja, joka piti huolen, että koiran kanssa tehtiin töitä kokoaika eikä sen annettu haahuilla, kun kouluttaja selitti ja sitten kun ei itse tehty vietiin koira autoon. Näinhän sen pitäisi mennä. Tosin me nyt opetellaan jatkuvasti olemista. Ja ollaan tässä edistytty mielestäni. Eihän sitä tietty voi kouluttaja, joka näkee meidän ekaa kertaa nähdä, miten surkeessa jamassa ollaa oltu vaikka viime keväänä.

Mä olen ollut pääsiäisen töissä ja ahkerasti illat ja päivisin on saanut yllättävän paljon treenailtua. Tesla osaa nenäkosketuksen hienosti, mutta siinäkin ongelmana on se, että se ei yritä seuraavalle tasolle noustessa työntää nenään käteen intensiivisemmin kuten olisi tarkoitus, vaan kokeilee joko pitäs nuolasta tai sitten alkaa käyttää tassujaan. Eli jos se ei saa heti kosketuksesta palkkaa niin ei yritä koskea uudestaan tai voikammaammin vaan lätkäsee täysiä tassulle väliin ja saattaa sitten taas koskea.

Malttitreeneissä en ole voinut enää kuin nauraa. Tesla ymmärtää hienosti olla ottamatta namia. Ja osaa maata nami viiden sentin päästä nenästä. Kokeilin päästä laittamaan namia tassujen päälle ja aivan kuin inhoten tätä se oppi aika nopeasti makaamaan tassun leuan alla piilossa. Se myös kääntää liioitellusta päänsä tai itsensä kokonaan pois namista. Parasta mitä se kokeili oli, että kun mulla oli käsi avoinna täynnä namei niin Tesla meni mun seläntaakse maaten ja alkoi haukkua... Ihan kun Tesla yrittäisi karkuun nameja, joita ei kuitenkaan saa. Sille on mahdottoman vaikeaa sietää niitä herkkuja nenän edessä, joita se ei saa. Sen se hokaa, että maassa olevaa namia ei napata vaan saa palkan siitä, että ei varasta sitä. Tässä ei ongelmaa. Pitäsköhän mun laittaa sille Vapulle sähköpostia vaan ja selittää tämä ongelma? Vai onko meillä tässä edes mitään ongelmaa? Vai pitäskö mun uskoa kouluttajaa, joka ihmetteli miksi haluan opettaa koiralle malttia, että malttamattomuus lähtee huonosta hermorakenteesta eikä sitä voi opettaa? Vai puhuttiinko me nyt ihan eri malteista? Tämän takia mä en kyllä viettikoulutukseen voi uskoa 100 %, koska se sulkee niin paljon mahdollisuuksia pois koirankoulutuksesta ja perustuu mielestäni liikaa koiran luonteenpiirteisiin, joita ei välttämättä ole. Mun oli kyllä hirveän helppo ostaa teoria, joka perustuu ehdollistamiseen unohtamatta viettikoulutusta. Ja kyllähän se vaan on niin, että kukin tavallaan. Koirankouluttaminen on kyllä mielettömän koukuttavaa ja mielenkiintoista. Ja parhaat treenit on kyllä ne joissa saa jotain uutta pohdittavaa ja pähkäiltävää =) Eiku parhaat on ne, kun koira oppii jotain tai tajuaa jotain koiransa oppimisesta.

Nooh, meillä on nyt tokon suhteen selkeä tavoite =) ALO1 schapemestiksistä ja sitten treenaillaan uudella innolla kohti AVOa kaikessa rauhassa ilman kiirettä.

Tänään olisi ollu huippua päästä Helmisen Hannan toko-oppiin, mutta monien asioiden summasta luovutin paikkani jollekin toiselle. Meillä on ensinnäkin hirveästi asioita sulateltavana, toki niitä olisi ottanut vielä lisääkin, mutta mun työtilanne on eri, mitä se oli ilmoittautumis vaiheessa ja huhtikuun koirakoulutus budjetti paukkuu kipurajoilla. Ja kyllä mä tänä aamuna herätessäni olin onnellinen, että ei tarvinnut lähteä ajelemaan yksikseen silmät ristissä längetmäelle. Jalat on vieläkin muusina kolmen illan työputkesta. Tää alan vaihto on kyllä haasteellista hommaa... Tarvitsen koiraystävällisemmän työn, eli säännölliset työajan nyt ensi alkuun kiitos. Ravintola-alan hommien ainoa hyvä puoli olisi se, että jos ja kun saan pennun niin vapaiden säätäminen saattaisi olla helpompaa niille ekoille päiville, mutta ei se muutenkaan tule olemaan ongelma, jos nyt ylipäätään saan jostain pennun tämän vuoden puolella. Opiskelun ohella olisi vaan niin helppo opetella elämää kahden koiran kanssa :) Ja työharjoittelut takaa sen, että myös siihen rytmiin tultaisiin tottumaan. Mutta sitten taas hyvää kannattaa odottaa... päätöksiä, hankalia sellaisia... mutta katsellaan rauhassa.

Mutta aika rientää tässä pohdintojen ohella ja tänään lähdetään epistelmään ja kokeilemaan, missä mennään :) Eli tarkoituksena on katsoa, miten paljon meillä on puutteita ennenkuin aletaan kisata kakkosissa. Ohjaajalla niitä on tosin paljon ja niiden korjaamista en aio odotella, mutta koiran aion kyllä saada kakkoskuosiin ennen kisaamista ;) Tarkoittaa kontaktien hiomista ja keppien itsenäistymistä sekä suoritusvarmuutta niin, että mun ei oikeesti tarvi hankkia yhtään vitosta kummistakaan.

...ollaanhan me treenailtu

2011-04-20T23:31:00.000+03:00

Yllätys, yllätys... heti kun selvisin pahimmista kiireistä ja olisi ollut aikaa treenata vaikka viidesti päivässä niin muhun iski kaamea tauti, jota kesti viikon. Työnarkomaanina tein työvuorot, koulupäivät nukuin ja koiran kanssa aktivoiduin minimaalisesti. Tesla osaa olla ihan kivasti, vaikka aina ei puuhailla ihan täpöllä, mutta kyllä se pidemmän ajan päätteeksi näkyy sitten typeränä käytöksenä, eli rähistään kulman takaa hyökkääville lenkkimummoille ja karataan rotikan luokse kesken treenit... huoh. Onneksi korvat palaa nopeasti hetken häiriöiden jälkeen, mutta pakko alkaa treenaamaan maailman turhinta "arkitottista"...

Taudin myllätessä oli pakko ohjatusti mennä treenaamaan torstaina ja treenailtiin seuraamisen intensiivisyyttä, sitä siis back to basic eli askel > naks > palkka väliin kaksi, sitten kolme... pikkuhiljaa rakennellaan sitä intesiivisyyttä askelia ees taas sahaten. Ja sitten sain uuden vinkin opettaa koiralle rentouttavan vapautuksen, eli käskysanan päälle heitän namei koiralle niin, että se oikeasti tajuaa, että se juttu oli siinä ja nyt on lupa ajatella muuta. Tai jotenkin noinpäin se meni :)

Perjantai meni sitten taas flunssasta toipuessa rauhallisin merkein, jotta lauantaina jaksoi Heinin agilityyn. Tällä kertaa ei ollut niin hurjasti kiemuroita. Mä jätin jaakotukset väliin, koska Tesla ei niitä osaa niin treenaan ne mieluummin omalla ajalla kuntoon. Kuvittelin saavani koiran kääntymään puolivalssilla, mutta ei se kääntynyt tarpeeksi ja kokeilin sitten Heinin kehtotuksesta tuplapuolivalssia tai jotain ja stadaa se toimi! Kun vaan muistin katsoa koiraa... Sitten treenattiin vippauspersjättöjotain juttua ja sain sitäkin ihan kivasti toimimaan... vippauksen eri koulukunnista oli puhetta ja me tahdotaan olla sitä loogisen ohjauksen koulukuntaa... vai oliko se vippaus? En mä enää tiiä, tuli niin hirveästi asiaa ja olisi pitänyt samana päivänä blogata, mutta pää oli niin täynnä räkää, että jäi kaikki hienoudet painumatta muistiin... toivottavasti ne liikeradat edes ovat selkäytimessä :) Pääpointti oli vuoron jälkeen saamamme kehut, että Tesla on mennyt tosi paljon eteenpäin, että kun se joskus vähän tuppas haahuamaan ja unohtelemaan mitä ollaan tekemässä... Eli meidän motivaatioklinikan hyödyt on jo nyt havaittavissa! Mä en unohda koiraa, en päästä sitä nuuskuttamaan, kun kuuntelen koutsia... pikkujuttui, mutta suuri merkitys! Kai se on se, että kun joku guru sanoo, että se on ihan ookoo tehdä noin niin sitten saa rohkeutta tehdä niin. Innolla odotan seuraavaa kertaa. Ja myös seuraavaa Heinin koulutusta. Nyt, kun sais vielä kontaktit ja kepit hiottua kakkoskuosiin...

Sunnuntaina pääsin ekaa kertaa TVAn tokokurssille... tehtiin seuraamisen käännöksiä, paikallaan käännöksiä, liikkeestä maahan, hyppyä ja kaukoi ja paikallamakuukin ehdittiin ottaa. Seuraaminen oli hirveetä! Oi miksi, oi miksi mä aina teen sen, että kun pitää niinku esittää meiän seuraamista esitän sitä hirveetä seuraamista väkisin, kun voisin sanoa, että "meillä on nyt homma kesken, että otetaan pätkissä"... meen jotenkin semmosesta liikkurointi seurauksesta ihan lukkoon... siis pitäähän sitä treenata, mutta kun mä päätin, että treenataan TVAn ohjatuissa vain ja ainoastaan "kaikki onnistuu" treenejä :D

Paikallakäännökset ihan jees ja liikkeestä maahan ei oo ongelma... hyppykin meni kivasti, kun korjailin pysähdyspaikkaa kosketusalustan avulla. Paikallamakuussa tuuli hakkas hallin seinää ja kerran nousi seisomaan, mutta käskystä palautu maahan. Päästiin myös vihdoin ja viimein Heikun kaa samaanryhmään ja mentiin sitten purkamaan treenejä Ulvilaan ja tytöt pääsi painimaan. Vaikka mä oon itse ihan pökkelö niin kaveria on onneksi hyvä ojentaa. En ihan kaikkea kehannu sanoa treeneissä, mutta jälkeenpäin annoin kuulua. Seuraavalla kerralla on kyllä pakko puuttua treenitilanteessakin ;) Olisin omalla kohdallani enemmän kuin iloinen, jos joku huomauttaisi mulle asioista, joita en itse näe. Sitä joskus näkee sieltä kentän laidalta asioita, joita koulutusohjaajakaan ei tule ajatelleeksi. Oon vaan oppinut hieman varovaiseksi, kun kaikki koulutusohjaajat eivät arvosta, että huudellaan kentänlaidalta.

Onneksi eilen oli Lentsun yksäri Turussa, jonne kaappasin Lauran ja Heiskun messiin... yksäri ei ollu lopulta ihan yksäri, mutta se on toinen tarina ja sen kirjotan toiseen kertaan. Nyt vain tiivistettynä niin muistan vielä huomenna:

-uusi täyskäännös
-koiralle ei ole perusasento-ongelmaa, ohjaajalla on varmistelu ongelma
-koira osaa seurata, nostata virettä tempuilla ennen seuraamispätkiä!

...sitten unille.

Ajatusmaailman uusimista

2011-04-11T12:03:00.001+03:00

Koirankouluttaminen on kyllä maailman antoisin ja opettavaisin harrastus! Kiitos aktiivisille schapendoes-ystäville siitä saatiin taas oppia olan takaa neljän päivän rupeamana. Tuli samalla koeteltua koiran kestävyyttä ja olen tyytyväinen tuohon. Kyllä se on ilo harrastaa koiran kanssa, jolla on intoa ja stressinsietokykyä matkustamiseen ja vieraissa mestoissa vieraassa porukassa hengailuun. Ei edes selän päältä kävellyt kissa kaatanut maailmaa.

Meillä on siis takana varsin koira antoisa viikonloppu, joka alkoi jo maanantaina Marjo Heinon yksärillä, kun muut ryhmäläiset olivat muualla. Tuli siinä sitten jo alkuun hyvä agirupeama. Tiistain koutsasin omaa ryhmääni ja keskiviikkona oli ratkaiseva päivä... tuloksena puhtaat kuvat. Eli ajeltiin Kankaanpäähän Ventelälle. Ensin ronkittiin verta ja omistajalta meinasi lähteä tajua, kun se ei ollut ihan yksinkertaista ja lopulta koira-raukka huumattiin syliin. Tulokset pitäisi tulla tämän viikon alussa vetlabista, joten niistä sitten lisää. Jännittävintä oli lonkka- ja kyynärtulokset ja kuvat näyttivät siisteiltä. En tainnut tajuta edes, miten helpottunut olin ja Tesla ei vieläkään tiedä, miten onnekas on vältyttyään nivelrikolta. Lonkat oli puhtaasti Aat ja kyynärät myös siistit, jotain alle millin huomaamattomia poikkeamia, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, mutta saattavat olla rajatapaukset. Asiasta sitten enemmän, jos paukahtavat takaisin ykkösinä, niin soittelen Limanille ja kyselen toivonmukaan mielessäni hieman viisaampia kysymyksiä.

Motivointiklinikka

Sanna oli varannut Vappu Alatalon motivointiklinikat ja meitä oli mukana kolme schapea ja yksi corgi erilaisine ongelmineen. Ensin alettiin luennolla ja sitten siirryttiin hallille käytännön harjoituksiin. Teslan kanssa käytiin läpi malttamisongelmia. Saatiin yksinkertaista malttitreeniä kotiläksyksi. Nami nyrkkiin ja koira oppii hoksaamaan, että palkkaa tulee vain, kun odottaa nätisti. Sitten mun pitää kouluttaa joku avustajaksi ja opetella maassa makaamista niin, että koira maahan, mutta on hihnassa kiinni niin ettei pääse nousemaan. Vappu ei suosi pakotteita, mutta tässä harjoituksessa on tarkoitus tehdä nousemisesta vähemmän mieluisa vaihtoehto. Opetellaan vapautusta ja tavoite olisi saada se nakki heitettyä nenään kiinni :) Koira on kuulemma varsin säpäkkä ja nopea oppimaan. Saatiin läksyksi myös siedättää olemisen taitoa. Eli koira kestää olla lyhyessä hihnassa mun lähellä, kun vaikka koulutuksissa kuuntelen koutsia. Tässä mulla on selkeesti ongelma, kun vaadin ja annan periksi. Muiden osalta tuli myös meille hyödynnettäviä juttuja. Miten ylläpitää viretila agissa siirtymisessä lähtöön, kun koira jätetään siihen käskyn alle ja sen pitäisi lähteä yhtä räjähtävästi kuin hetsaamisen kautta? Miten leikkiä koiran kanssa? Ja että agiesteiden keskellä ei ole yhtään hullumpi idea treenata tokoa ja parempi pitää koiraa sylissä kuin antaa sen tehdä jotain muuta. Ja se kolme toistoa riittää, ei enempää. Tähän mä vetoan kyllä joka välissä, jos pitää hinkata jotain valssia agiradalla. Ilman koiraa vaikka se neljäs kerta ;) Seuraavalla kerralle pitää koiran kanssa tehtävien läksyjen lisäksi kirjoittaa pari listaa lelu ja herkkumieltymyksiin liittyen.

EDIT: Ja jos mun epämäärästä selostusta ei osta niin sain myös vinkiksi googlettaa Susan Garrettin It's your choice menetelmää ja siitä lukea enemmän, koska meidän läksyt perustuu siihen. Ja linkkivinkkei otetaan vastaan!

Treenisuunnitelmaluento

Mä en voi kyllä mitään muuta kuin suositella Lentsua tokokouluttajana kaikille. Tokosta on tullut niin paljon hauskempaa sitten taannoisen schapeyhdistyksen kesäleirin. Mitenhän tämä into ja hauskuus säilitettäisiin omissa treeneissä? Kiitos luennon siihen saatiin nyt repullinen eväitä. Tästä lähtien meillä ohjatuissa treeneissä vain ja ainoastaan kaikki onnistuu ;) Kunhan saan agimuistiinpanot kirjattua niin alan luentomuistiinpanojen pohjalta laatia meille tokokuntoon iskusuunnitelmia.

Janitan agivalmennus

Meillä oli aika loistava asenne tähän koulutukseen, koska edellistä kertaa Elinan koutsattavana hittiareenalla huonommin ei olisi voinut mennä. Eikä mennytkään vaan paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Kannattaa käydä siellä pohjalla niin onnistumiset tuntuu paremmilta. Loistosuorituksiin meillä on kuitenkin vielä mahdottoman pitkä matka, mutta jotenkin mulle jäi varsinkin sunnuntaista semmoinen fiilis, että kyllä mä jossain vähän onnistuin. Ja se tärkein homma on tehdä se työ siellä oman päänupin sisällä!

Lauantaina treenattiin Jaakon radalla ja nyt kun kirjoitan en muista siitä yhtään mitään. Olin ehkä jossain jännityssumussa ja häkellyin siitä, että suoritettiin koko rata pätkissä alusta loppuun. Saatiin kontaktien hinkkaamiseen hyvä treenivinkki, jota alan noudattaa. Eli ei mitään uusintoja vaan käskytän koiran vaikka maahan, jos se valuu. Oppii, että valumalla ei saa mitääna, ei edes suorittaa sitä ihanaa A-estettä uudestaan. Mähän siinä vaan palkkaan koiraa, kun se valuu kontaktilta.

Tesla osasi sivuirtoamisen ja muutenkin se irtoaa sen verran niille esteille, että mun ei tarvitse saattaa sitä esteeltä esteelle. Omassa jalkatyöskentelyssä on valtavasti parannettavaa. Ne jalat ei toimi sitten yhtään. Töks, töks vaan... Yksillä askelilla säästäisin monta metriä. Pitääkö mun oikeesti mennä zumbailemaan?

Sunnuntain rata oli Janitan ja hieman pyörivämpi, jos sanoisin. Jotenkin se meni sujuvammin johtuen varmasti omasta vähemmän kankeasta ja jännittyneestä olemuksesta. Onnistuin valssailuissa, joita en siis todellakaan osaa, niin jopa ihan kohtuullisesti. Hieman oli haastavaa valssata kahta kertaa peräkkäin. Kisoissa olisin vastaavassa kohdassa varmaan ottanut takaaleikkaukset, mutta näissä koulutuksissa on tarkoitus oppia eikä varmistella! Toinen kinkkinen kohta oli tuplasylkkäri. Näitä aletaan treenailla lenkeillä. Kyllä se vaan oli vaikeeta, kun pitää ohjata, kääntyä ja pitää vielä rintama suunta oikein. Ylipäätään mulla on paha tapa kadottaa koira. Eli katso sitä koiraa! Ja mun pitää nyt vaihtaa ajatukset pois esteistä, unohtaa ne ja ohjata linjoja. Katse koirassa, ei esteissä. Piirretään linjaan, ei viskota koiraa esteeltä esteelle! Ja stadaa, agi sujuu! Kuulostaa helpolta, käytännössä not.

Ihanaa oli tavata schapeja omistajineen, naurettua tuli ja treenattua. Unohdin vallan tuolta perjantain schapetokot. Tehtiin kisanomaiset treenit ja perään korjaussarjaa. Olisi voinut sujua paremmin, mutta tästäkin pitää repiä se positiivinen juttu, eli paikallamakuu onnistui! Kiitos vaan kaikille järjestäjille, majoittajille ja majoitusvastaaville <3 Kevät tulee, kentät kuivuu ja treeni-into kasvaa (pentukuumeesta puhumattakaan...)!

Tokoura aluille

2011-04-03T17:47:00.003+03:00

Ja kyllä mä viimeiseen asti kaduin hetkellistä mielenhäiriötäni ilmoittaa keskeneräinen koira kokeeseen. Ennen koetta olin varma, että edessä on semmoinen katartrofi, että meidän tokoilut on siinä, ainakin hyvin pitkäksi aikaa... Mutta hei kehässä ei ollutkaan NIIN KAMALAA! Asenne ratkaisee?

Ja palapalalta:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
Olihan tuo omalla tavallaan ujo, mutta ei väistänyt pahasti.

PAIKALLAMAKUU 8
Oletin tämän menevän niin nollille. Pidätin hengitystä, purin huulta ja tuijotin kattoikkunaa. Tesla teki jossain välissä lähes täydellisen kaukosarjan m-s-i-m, mutta muuten makasi päämaassa senttiäkään etenemättä. Ei meidän paikallamakuu olekaan toivotonta, kunhan se nyt vaan oppii, että tarjoamalla jotain sinne väliin, ei palkka tulee yhtään nopeammin. Meillä kävi tuuri, kun kaikki muut koirat olivat niin taitavia, että näyttivät hienoa esimerkkiä.

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 9
...hirveetä.

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 7
...vielä hirveempää.

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 10
Tämä meni just niinkuin pitikin, olen tyytyväinen.

LUOKSETULO 8
Hienosti jäi istumaan ja tuli vaihdilla luokse, mutta veti jarrut liian aikaiseen. Olen treenannu liikaa käsiavulla korjaamista, joten jouduin antamaan kaksoiskäskyn sivulle tuloon. Treeninpuutetta ja tolle eteentulon väljyydelle pitää keksiä jotain muuta kuin korjailu.

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 0
Nyt aletaan kyllä naksuttelmaan käskysanoja niin selväksi, että se on ihan sama kimitänkö vai mörisenkö. Kokemuksen puutetta ja epävarmuutta. Mä niin hoin päässäni, että muista sanoa heleästi "odota" ja niin vaan suusta tuli matala sekä painostava "odota" mitä tietystin seurasi maahanmeno. En edes vilkaissut taakse ja yrittänyt korjata kaksoiskäskyllä...

ESTEHYPPY 10
Tämä oli taas luokkaa lahjattomat treenaa. Seisomaan jäi vinoon ja siinä ja siinä, että ei menny liian vinoon, mutta liikkeenä sujuva. Ei ongelma pienelle fiksulle schapelle. Helposti ton vinouden saisi korjattua, mutta ei jaksa, kun tahdotaan treenaa sitä istumista ;)

KOKONAISVAIKUTUS 10
Heiluva häntä ja loistava kontakti sekä tekemisen meininki läpi kokeen tehosi tuomariin. Koira osasi, mutta ohjaaja oli yksi puupökkelö ja sai tuomariltakin tästä asiallista noottia. Kyllähän se tiedettiin.

Yhteispisteet 154 ALO2 tuomarina Juha Kurtti

Nyt sitten treenataan alokas kuosiin schapemestiksiin ja toivotaan, että pystyn sielläkin vetämään luokan läpi huulta purren. Mun jännitys purkautui jossain vaiheessa ulos itselleni naureskelulla. Eli en mennyt mokista lukkoon vaan alkoi huvittamaan siellä kehässä omat toilailut. Olen tyytyväinen, että tuli aloitettua tokoura näin positiivisissä merkeissä. Jostain se on aloitettava. Antaa kummasti treenimotivaatiota, kun käy katsomassa siellä kisoissa, mitä se homma oikeasti on. Tokan koiran kaa sitten vasta valmiina kokeeseen (tai kolmannen), eikö se niin mene.

ps. keskiviikon hakutreenien teemana oli makaavat maalimiehet ja kyllä ne oli makkararingissä jänniä, mutta piiloilla sitten jo ihan ookoo! Sama homma seuraavalla kerralla.

Juhlan aihetta huolen keskellä

2011-03-27T16:13:00.000+03:00

Tämä viikko ei alkanut kovin hyvin. Teslan sisaren kyynärät olivat pompsahtaneet kennelliitosta kolmosina. Taisivat olla Suomen ensimmäiset virallisesti kuvatut kolmosen kyynärät schapendoeseilla. Samana päivänä Teslan toinen sisko kävi kuvauksissa ja eläinlääkäri arvioi Selman kyynärät kolmosiksi. Järkytys oli alkuunsa suuri, varmasti valtava Selman omistajilla, mutta kova pala myös kasvattajalle sekä minulle niin sisarenomistajana kuin omistajien ystävänä sekä kasvattajan tyttärenä.

Kyynärasioita on pohdittu tämä viikko enemmän ja vähemmän. Selman tuloksista ja niiden pohdinnoista voi lukea enemmän omasta blogistaan, en niitä ala tähän purkamaan. Ikävät tulokset saivat myös minut tarttumaan puhelimeen ja varaamaan ajan kuvauksiin. Tarkoitus on ollut toki kuvata Tesla tässä keväällä, mutta en ole pitänyt asian suhteen kiirettä. Olen myös saanut vahvistusta sille, että koira on hyvä kuvata kahden ikävuoden jälkeen eikä keskenkasvuisena. Välikuvat ovat asia erikseen.

Moni koira harrastaa ja puuhastelee ikänsä ilman mitään terveystuloksia ja Tesla on tähän asti ollut täysin oireeton, joten meidän elämä jatkuu normaalisti ja mietitään asioita uudestaan, kun ollaan käyty kuvauksissa ja saatu asiantuntevan eläinlääkärin mielipide. Asioita on turha murehtia etukäteen. Teslalle on varattu aika 6.4 Ventelän Karille Kankaanpäähän, joten palailemme sitten asiaan meidän osalta.

Ajatukset muualle ja metsään

Niinpä keskiviikkona lähdin harrastamaan koiran kanssa lajia, jossa se saa liikkua vapaasti ja omaehtoisesti eikä rakennevirheet estä puuhastelua, vaikka tositoimissa koiran terveys on oleellinen. Onnistuneen Tampereen hakuilun päälle päätettiin aktivoida taas pelastuskoiratouhut ja mörköilystä huolimatta saatiin aikaan hyvät treenit. Kiitos vaan ihanille ja aktiivisille maalimielille, jotka jaksavat meitä auttaa ja katsella! Tässä on yksi syy, miksi rakastan hakuharrastusta. Siinä kaikki treenaajat keskittyvät yhteen koiraan eikä jokainen omaansa.

Otettiin helppoi pistoi, näkymättömiä piiloja ja maalimiestyöskentelyä. Ja seuraavan kerran treenisuunnitelmana on makaava makkararinki :)

Ykkösen radat taakse

Tänään oli Liedossa ATT:n agikisat, jonne oltiin ilmoittauduttu. Kaikessa kiireessä on koira jäänyt ihan kakkoseksi ja treenaaminen ollut aika olematonta. Yövuorosta sitten lähdettiin silmät ristissä Turkuun ja ehdittiin juuri ja juuri perille. Ensimmäinen rata meni jonkinmoisessa unessa ja sumussa. Huidoin koiraa putkille ja se otti kieltoja. Sitten tuli keinu ja se olikin lentokeinu, multa pääsi positiivisen hämmentynyt "perjantai" ja ehdin siinä ääneen kummastella, kuinka tässä näin kävikään... Otettiin keinu uudestaan siistimmin eli hyllytettiin eka rata sitten siinä.

Ennen tokaa rataa sain juotua kupin kahvia ja koottua ajatuksia. Rata ei ollut liian helppo vaan siinä oli mielestäni muutama hyvinkin vaikea kohta. Ohjaamalla niistä kuitenkin selvisi, eli ei mitään mahdotonta. Kepit aiheuttivat monille vitosia ja meillä oli lähellä, kun vauhtia oli taitoa enemmän, mutta ilmeisesti Teslalla on kuitenkin sitä taitoa sen verran kertynyt, että osasi korjata itse oman vauhtinsa ja suoritti kepit virheettömästi. Tässä kohtaan olin kiitollinen, että en ole koskaan sotkenut sitä omaa kättä sinne keppien väliin vaan antanut koiran suorittaa pujottelun itsenäisesti. Ei olisi tullut nollaa ilman itsenäisiä keppejä. Ohjaus ei ollut täydellistä eikä jouhevinta, mutta ykkösluokan radalla riittävää ja ihanneaika alittui ihan mukavasti. Mulla on loistava agikoiran alku jälleen kerran käsissäni ja kovalla treenillä meistä voi tullakin jotain, joten kyllä nuo tulevat kuvaukset tavallaan hirvittää, mutta niiden kanssa on sitten vaan elettävä. Agility ei ole elämä. Ja eihän sen seinään tarvitse loppua.

Menolippu kakkosiin on jokatapauksessa plakkarissa ja vielä hienosti nollavoitolla, kiitos Tesla.

Tampereen hakuilut ja muut

2011-03-21T13:22:00.000+02:00

Mulla oli pitkästä aikaa vapaata oikein ruhtilaaniset neljä päivää. Messulehti saatiin Marin kanssa purkkiin viikolla ja perjantain vielä kruuna ominkäsintehty schapendoeslehti. Siitä on tullut ihan mukavaa palautetta, toki jotain kritiikkiäkin ja virheitä oli päässyt jokunen, mutta ne korjataan seuraavaan mennessä ja kritiikkiä pohditaan :)

Perjantain tappelin yhdistyksen kotisivujen kanssa ja tulin siihen tulokseen, että jotain niille on tehtävä. Näillä resursseilla päivitys tökkii ja pahanlaatuisesti. Kellään hyviä ideoita, miten olisi viisainta toteuttaa yhdistyksen kotisivut? Harkinnassa jopa tilata työ ainakin osittain joltain, joka saisi ne toimiviksi ja helposti ONLINE -päivitettäväksi niin, että päivittäjiä voisi olla useampi kuin yksi.

Mutta asiaan. Perjantai ilta päästiin kuin päästiin Terhille. Lauantaiaamuksi oltiin sovitti hakutreeni Pulesjärven leirintäalueelle. Järkytys oli pienoinen, kun koko kaupunki oli valkea ja lunta pyrytti jatkuvasti lisää. Meitä oli treenaamassa vain Minä, Piia ja Anita, sekä Piian pojat Pyry ja Jojo. Ja taas tuli ikäviä uutisia, että Tiltun (elämäni eka schape, Teslan mummo) Helsingissä asuva sisar oli kuollut. Haikeaa ajatella, mutta onneksi Tiltu ja tietysti myös Jojo molemmat vielä puksuttavat innolla menemään eivätkä ole vielä edes harrasteistaan täysin eläkkeellä.

Tesla treenasi viimeisenä. Leirintäalue oli meille aika ihanteellinen treenipaikka. Polku toimi keskilinjana ja eka piilo oli mökin takana. Puin Teslalle valjaat autolla ja se veti kohti hakualuetta intopiukkana. Keskilinjalla sen nenä oikein nousi, kun sai hajun ja lähetin piilolle, jonne se lähti hienosti ilman jäljestystä jäljistä huolimatta ja pysähtyi mökin reunalla ja mietti pitkään ennenkuin meni taakse hakemaan palkkansa. Palasipa kerran takaisin keskilinjalle, jolloin otettiin uusi lähetys suurinpiirtein siitä, missä koira lähti haahuilemaan. Toinen piilo oli entistä haastavampi rappusten alla, mutta sen eteen Tesla teki jo tosissaan töitä eikä sille tullut mielenkään palata takaisin. Ja mä maltoin antaa sen tehdä töitä. Lopulta se ajautui niin lähelle rappusia oikeasta suunnasta, että sai näköhavainnon ja häntä alkoi valtavasti vispata, mutta ei rynninyt suinpäin piiloon. Piia sitten vähän auttoi ojentamalla namirasiaa ja tuli onnistunut ukko. Otettiin sitten vielä kolmas uudestaan mökin taakse ja nyt meni jo koira innolla maalimiehen luokse empimättä. Olin tyytyväinen. Oli oikeastaan lumesta huolimatta kiva mesta treenata, koska tarjolla oli hyvät piilot eikä maasto ollut liianhaastava ja itse pystyi kokoajan tarkkailemaan koiransa työskentelyä. Pyryltä jäi aikamoinen kasa ruokaa ja Piia päätti mennä vielä kuusen alle, jotta Tesla saisi pistellä Pyryn jämät parempiin suihin. Ja taas pääsi tyttö tekemään töitä, kun joutui miettimään, mistä reiästä menee tuuhean kuusen alle. Lopuksi päästettiin vielä koiran peuhaamaan loput höyryt toisistaan. Kyllä oli onnistunut reissu ja jäi hyvä mieli. Mä jotenkin tykkään hakuilusta, koska siinä tehdään oikeasti koirien kanssa töitä, eikä pelkästään omansa vaan kaikki keskittyy toistensa koiriin ja treenaaminen on paljon intensiivisempää kuin muissa lajeissa. Toki se parhaillaan menisi näin tokoillessa ja agiliidellessä, mutta harvoinpa se niin on. Agilityssä se ei aiheuta ongelmia, koska motivaatio on kunnossa, mutta tottelevaisuudessa on pahoja puutteita, sanoo idiootti, joka ilmoitti koiransa keskeneräisenä kokeeseen eikä ole ehtinyt treenata valmiiksi... AHDISTUS.

Terhin luona Tesla sai ylenmäärin herkkuja, hevostenleivänkannikat menivät parempiin suihin, joten se kostautui sunnuntaiaamusti, mutta muuten meni reissu hyvin ja Tesla käyttäytyi mallikelpoisesti, mitä nyt vieraammat ihmiset haukkui alkuun perinpohjaisesti. Eilen palattiin jo Poriin ja tänään agikokousta, jota ennen vähän treeniä ja sitten pidetään varmaan viikko taukoa ja tokoillaan ja sunnuntaina sitten jahtaamaan sitä viimoista nollaa taas =)

Kahden minuutin kirous

2011-03-15T19:21:00.000+02:00

Agilityssä peli ollaan menetetty siinä vaiheessa, kun radalla viihdytään yli minuutin verran. Se sopii meille. Tesla ei ehdi kyllästyä eikä kehittää omiaan, kun aina edellisen tehtävän (esteen) suoritettua on jo oltava selvillä seuraava. Tämä ei tosin toimi, jos suoritusvarmuudessa on moittimista. Ja meillähän on. Lempäälän kisoissa pussit koituivat kohtaloksi ja viimeinen LUVA jäi kiinni mustasta pussista. Ensimmäinen rata oli muuten vain sähläystä. Tulipahan hankittua ne palkintohyllyt nyt sitten ainakin ;) Seuraava yritys näillä näkymin 27.3 Liedossa.

Miten mä saan tolle koiralle muutamassa viikossa kestävyyttä sen verran, että malttaa maata paikalla makuussa sen järjettömän pitkän ja ikuisuudelta tuntuvan kaksiminuuttisen? Miten mä reagoin, kun se nousee ylös? Entä, jos se lähtee hiippailee mun luokse? Entä, jos se tulee luokse asti ja alkaa hyppiä vasten?

Jätettiin paikallamakuu ongelma jäähylle, kun lähdettiin sunnuntaina Keravalle Tammisen Katjan toko-oppiin. Aamu kuudelta otin naapurista Michellen ja Lunan kyytiin. Hienosti Luna malttoi ensimmäisen pitkän matkansa. Viimeisten kilometrien kohdalla alkoi piippaaminen, johon auttoi Teslan siirto peräkonttiin ja Luna häkkiin takapenkille.

Mä olin valinnut meille seuraamisen ja noudon. Aloitettiin oma koulutustuokiomme kisanomaisella hihnatta seuraamisella liikkurin kera. Katja katsoi tiukalla silmällä ja antoi tuomionsa. Täyskäännös vasempaan on hirveä. Se saadaan unohtaa kokeesen asti. Oikea on ihan siisti, joten sillä mennään toistaiseksi. Muuten oli ihan alokaskelpoisaa seuraamista. Vähän jätätti välillä käännöksistä ja semmoista, mutta kontakti säilyi. PA-treeniä peilin avulla, että ei tulisi niitä ei niin täydellisiä palkattua!

Oi nouto, oi nouto! Kapulan viskominen on rumaa. Olen samaa mieltä, enkä siitä tykkää sitten yhtään. Tesla ei osaa istua rauhassa paikallaan, joten ensin treenataan sitä ja siedätetään koira siihen, että kuonoa saa silitellä. Sitten laipoista kiinni ja koira pitää kapulaa. Pitäminen ja noutaminen on yksi asia, joten yksi käskysana, näin meillä onkin "Tuo" ja sitten irrottaminen "Kiitos". Periaatteessa koko noudon voi ottaa siinä tuolilla istuen, kun koira siis tulee noudossa eteen. Katja näytti omalla koirallaan mallia, mikä on tavoite ja harjoituksen tarkoitus. Hyvältä näytti. Sitten joskus, kun koira osaa istua rauhassa ja sietää sen, että kuonoa kosketellaan ja kapula on suussa ilman, että sitä järsitään, niin edetään pikkuhiljaa siihen, että koira ottaa itse kapulan maasta jne. Tästä voi myös huomauttaa koskemalla kuonoa. Ja sitten tosiaan, että se kapula on oikeassa kohdassa, koska liian perällä oleva pitoasento auttaa järsimistä. Tämän sekavan selityksen tärkein tarkoitus on, että mä suurinpiirtein muistan homman, kun aletaan huhtikuussa taas treenaamaan noutoa selkeämmällä systeemillä. Tähän kuuhun kuuluu paikallamakuuta paikalla makuun päälle...

Paljon tuli sitten kaikenmoisia pointteja muiden ongelmia seuratessa. Kun treenataan paikalla makuussa kestoa niin lyhyt matka ja päinvastoin. Piiloakin voi treenata lyhyellä matkalla ja piiloon ei "kadota" vaan kokeessakin voi tehdä selkeän käännökset eikä mitään luikahduksia. Mun oli pakko kokeilla paikallamakuuta lyhyellä ajalla niin, että menin toiseen huoneeseen ja tuntui, että Teslalle se ei ole ongelma. Perjantaina treenailin haasteellisissa olosuhteissa tallin käytävällä hevosten kolistellessa ympärillä kakkakikkareiden seassa niin paikallamakuu oli paljon parempaa kuin treenihalleissa. Mitä enemmän häiriötä ympärillä, sitä paremmin koira malttaa maata ja keskittyä tehtävään. Tai ehkä se keskittyy ympärillä olevaan sähläykseen eikä ehdi keksiä muuta kivaa... HUOH.

Sulais jo noi loskapaskat niin pääsisi treenaa ulos! Olohuone ei meitä enää pahemmin palvele, vaikka ainahan voi hinkata perusasentoa, käännöksiä, kaukoja, seisomista jne, mutta suurimmat ongelmat on muissa liikkeissä. Ohjattuihin tokoihin päästään ehkä sitten, kun lumet sulaa... Jatketaan lukiossa TVA:lla, mutta mahduttiin vain sunnuntain ryhmään ja sunnuntait ovat täynnä tärkeämpiä menoja ;) mm. kaikki turun ykkösten kisat ovat järjestään sunnuntaisin... Harkitsen jotain yksityistä, mutta aika heikko on niiden suhteen tilanne tässä kaupungissa, joten taidetaan keskittyä omatoimitreeniin ja muihin koulutuksiin. Ja pitää kouluttaa kaikki kaverit liikkureiksi ;)

Kiitokset suuret Sannalle, kun viitsit järjestää noita koulutuspäiviä. Me luvataan Teslan kanssa olla aina mukana kun vaan saadaan aikatauluihin sopimaan ja budjetti antaa myöten!

Pakkovalssista paikallamakuuseen

2011-03-04T14:33:00.000+02:00

Viime sunnuntaina oli taas Stenbergin Heinin agilitykoulutus. Rata vaikutti taas alkuun hyvin haastavalta ja toiset kohdat aiheuttivat päänvaivaa, mutta hyvin se aukesi, kun sitä käytiin läpi. Mä en osaa valssata ja rata tarjosi paljon pakkovalsseja, joten päätin, että niitä tehdään. Ja päätös kannatti. Melkein sai kädestä pitäen Heini ohjata missä kohtaan käänny ja millä kädellä ohjaan, mutta lopputuloksena oli onnistunut pätkä! Ehkä mä sisäistin vihdoin ja viimein pakkovalssien ihmeellisen maailman? Pystyin liikkumaan yhdessä koiran kanssa ja koira meni kuin unelma.Tesla on opettavainen koira. Se toimii, kuin unelma ohjatessa oikein, mutta osoittaa kyllä heti, jos ohjaaja on hukassa. Ja palkkaa, palkkaa, palkkaa!

Keskiviikkona meillä oli viimeinen tanssikurssi. Käytiin läpi vähän ohjaajan liikkumista ja nytkymistä musiikin tahtiin. Sitten treenattiin ohjaajan kiertämistä niin, että myös ohjaaja liikkui. Ja loppuun otettiin rallytoko tyylisesti koreografiaa musiikin tahtiin. Nyt jäädään luovalle tauolle treenaamaan itsenäisesti kaikkea opittua, jota onkin paljon ja treenaaminen ei ainakaan lopu kesken. Jatketaan, kun pääse pihalle treenaamaan :)

Täksi päiväksi oltiin vuokrattu pienellä porukalla agilumoa halli tokoiluun. Meidän murheen kryyni on paikalla makuu. Mä alan nyt tehdä järjestelmällistä alkuopetusta. Otan uuden käskysanan "paikka", jonka sanon koiran jättäessä. Sitten vaan sekunttikellon kanssa treenaamaan kestoa ees taas sahaten. Lyhyellä matkalla ajattelin ensin ja sitten metri kerrallaan pidentää. Pitäs varmaan tehä joku taulukko tästä tai ei tule mitään! Kuukausi aikaa, katsotaan ehditäänkö, kiirettä ei pidetä ja jos ei ehditä perutaan kisat. Otettiin myös seuraamista. Mun pitää opetella olemaan höpöttämättä turhaan. Yksi kiitos sana riittää... eikä mitään "jes, tesla, hyvä, hieno, menitpä sä nätisti, voi voi"... Ja sitten ei saa höpöttää samalla muille, kun tekee koiransa kanssa. Seuruutin pätkän niin, että kaveri naksutteli ja mä vaan kävelin jäykkänä katse eteen ja palkkasin naksautuksen päälle. Seuraaminen on kyllä parantunut siitä, mitä on ollut. Nyt vaan jäitä hattuun ja palkkaus tiheenä ja pätkät lyhyinä ja treeniä edelleen ihan pikkupätkissä... Hyppy on ihan kiva, kun laittaa kosketus alustan niin koira osaa hypätä oikeaan kohtaan.

Ja huomenna agikisoihin... hui jui :)

Tokopäivitys

2011-02-26T16:21:00.000+02:00

Käytiin tänään vähän tokoilemassa... oikeen kodin ulkopuolella, hallissa, jossa tarkoitus on osallistua kokeeseen kuukauden päästä.

Otettiin ensin ryhmäpaikalla makuuta liikkurin avulla ja Tesla ennakoi maahanmenon liikkurin käskystä ja sitten koko paikallamakuu oli entistä toivottomampaa poukkoilua... Luokse ei tullut ja meni takaisin maahan naapurin käskystä, mutta ehti valua metrin verran... Tässä nyt sitten aletaan kello kädessä ottamaan takapakkia ja maataan maataan vaikka maailman loppuun asti. Saa luvan oppia kuukaudessa makaamaan sen kaksi minuuttia.

Sitten liikkurilla luoksetuloa, jossa koira oli agihallissa sen verta täpinöissä, että kehtasi varastaa, mutta tässä ei sen kummempaa, ylläpitotreeniä ja maltin vahvistelua. Eteentulossa on hinkkaamista, mutta se ei ole meidän suurin huolen aihe. Vauhti on hieno!

Sitten kokeilin liikkurilla jäävät ja näissä nyt ei suurempia ongelmia, joten alon jääviä on turha hinkata. Koira osaa erottaa käskyt ja pysähtyy hienosti. Loppuosa kaipaa toki hieno säätöä, mutta sitä ehditään säätää, muutama piste sinne tänne alokkaassa...

Seuraamista hinkkasin itsekseni ja kyllähän se on siitä parantunut, mitä se on joskus ollut... Käännöksissä takapäätään suorastaan heittää, eli täyskäännös vaatii toistoja, että saadaan oikeanmoinen rytmi.

Toimiiko paketti sitten koetilanteessa? Jääko koira etsimään maasta namei, kun niitä ei tule taskusta? Ylittääkö sijaistoiminnat tekemisen meininkin, kun ohjaaja on jäässä? Nyt pitää treeneissä pitää motivaatio vaan korkealla ja pyrkiä tekemään kaikesta niin kivaa, että koiraa kiinnostaa tehdä liikkeitä myös kokeessa! Ja täytyy opettaa palkalle kehän ulkopuolelle, vaikka autoon, että ei tuu treenirepulle karkaavaa koiraa :D

Ja ainahan voi perua viime tippaan, jos systeemit kusee ja pahasti! Huomenna sitten Stenbergin Heini agilitykoulutusta ja ehkä siinä sivussa sitten hinkataan seuraamisen käännöksiä ;)

...ainii otinhan mä vähän ruutua loppuun. Musta tuntuu, että Tesla ei 100 % hokaa ruutuun syöksyä, mutta ehkä 90 % eli uskon, että se saadaan nopeasti kuntoon. On se kiva, että koira oppii helposti ja nopeesti, mutta malttia vaan puuttuu totaalisesti. Kaikki pitäs tehdä vauhdilla ja palkka saada heti, joten kokonaisuuksien luominen on hidasta ja siinä menee meillä sukset ristiin, kun mun on taas niin vaikee luoda sitä järjestelmällisyyttä, jota onnistuminen vaatii. Katsellaan =)

Keppijumppaa

2011-02-25T19:28:00.000+02:00

Keskiviikkona otettiin tanssitunnilla kävelykeppi käyttöön :) Tuli monta uutta variaatiota ja keinoa elävöittää koreografiaa. Teslan ymmärsi heti, että keppi on se juju ja siltä halutaan jotain, mutta vaikea oli myös ymmärtää, että kepin ollessa läsnä voi myös temppuilla ilman keppiä.

Minä otin yksinkertaisen vihjeen "keppi" joka tarkoittaa, että koiran tulisi kiertää keppi. Tämän voi sitten yhdistää siihen, että koira pujottelee jalkojen välistä ja sitten kiertää vielä kepin. Teoriassa juu, käytännössä haastavaa.

Sitten treenattiin kyykkyjumppaa ilman koiria. Ja koirat saivat hyppiä kepin yli. Tunnilla oli vain Tesla ja Heisku eikä kumpaakaan tarvinnut erikseen opettaa kepin yli hyppäämiseen. Myöhemmin olisi tarkoitus, että ohjaaja pyörittää keppiä niinkuin lapsuuden leikki hiirenhännässä ja koira kiertää ohjaajaa vastakkaiseen suuntaan ja hypähtää tietysti kepin yli kuin hyppynarut :)

Sitten sauvan voi yhdistää myös käsirenkaan läpi hyppyyn niin, että laajentaa rengasta kepin avulla. Toimi Teslalla, joka on vähän nihkeä hyppäämään ahtaasta rinkulasta, mutta kepin avulla ei ollut ongelmaa.

Sitten treenattiin vielä kepin pyörittelyä ilman koiraa. Koko koreagrafiaa ei kannatta apuvälinettä pitää, että tuomarit eivät saa kuvaa, että koira toimii vain apuvälineen avulla. Sauvan voi jossain vaiheessa heittää sivuun ja opettaa koiran myöhemmin sitten noutamaan sen.

Nyt meidän pitäisi tosissaan keskittyä tokoilemaan, sillä jollekin iski hetkellinen mielenhäiriö. Tämä järjenvastainen teko sai jonkun ilmoittamaan keskeneräisen koiransa alokkaan tokokokeeseen, vaikka koira ei osaa edes paikallamakuuta. Saisko tästä nyt motivaatiota treeniin? No ei se ole niin vakavaa. Ekan tokokoiran kanssa pitää alottaa niin, että rima on matalalla. Niinhän mä tein ekan agikoirankin kanssa... Sitten, kun tietää mitä tekee, niin voi tehdä vähän järkevämmin ;)

Pitäsköhän kuitenkin lärätä ne alokkaan säännöt edes läpi? Olin unohtanu liikkeistä jo luoksepäästävyyden ja se tuli mieleen vasta, kun ilmoitus oli mennyt. Ei hyvä.

Pirteät pakkastreenit

2011-02-23T00:32:00.000+02:00

Ainakin koiran osalta =) Eilen maanantaina oli mulla käsissäni pieni energiapommi! Kai se on ladannut paukkuja, kun pakkasrajat paukkuivat taas parinkympin paremmalla puolella jopa kolmeakymppiä himoiten.

Maanantaina lähdettiin tokotreeneihin pakkasta ollessa vain kymmenisen astetta! Treenattiin alkuun ruutua ja Tesla ei ole varmaan ikinä juossut sinne moista kyytiä. Mulle tuli kiire heittää lelua. Ruudussa oli siis targettina springlespurkin kansi (ei namia) ja kävin sen ekan kerran näyttämässä niin, että Tesla istua odotteli sopivan matkan päässä ja sitten palasin lähettämään ruutuun. Treenikaverit pohtivat, miten saada koiran ymmärtämään ruudussa seisomisen ja itse ainakin koen sen jujun juuri siinä, että koira osaa juosta täysiä ruutuun ja luonnollisesti kääntyy sitten ohjaajaa kohti ja tässä vaiheessa palkka lentää ihan kuin luoksetulon pysähdyksissä ja sitten vielä, jos ehtii ruutuun leikkimään ja osaa heittää lelun sopivaan kohtaan niin kaikki hyvin ;) Kaikki muut veivät ruutuun namialusta, eli palkkasivat koiran ruutuun juoksemisesta, ei seisomisesta. Me ollaan tätä ruutuun juoksua treenattu sitten ihan omanaan ja näkyvällä palkalle eli lelu tai nami kipossa. Eikä tuo montaa toistoa ole tarvinut, että on oppinut juoksemaan ruutuun vauhdilla. Tällä kertaa haastetta toi Teslan treeniin se, että ruutu oli valmiiksi kylvetty täyteen namia, mutta hyvin tuo silti lelulle lämpeni...

Sitten katseltiin kateellisena, kun muut ryhmäläiset osasivat odotella rauhassa vuoroaan, Tesla luonnollisesti ei. Kaikki muut ovat jotain lintukoiria ;) Eikö se riitä tekosyyksi? Vähän otettiin hyppyä ja sain Teslan hyppäämään jo vähän parempaan kohtaan... Ihan vaan hypyn takia ei kyllä hankita koularia alosta, toinen on hihnassa seuraaminen :D

Sitten otettiin luoksetuloa! Ja Tesla on taas treenannut itsekseen!!! Nyt se oli opetellut tulemaan eteen jopa niin, että astui kerran varpaille... Puolen metrin turvaväli oli hukassa. Tosin tästä tiiviimmästä eteentulosta se ei osannut heittää peppuaan yhdellä kerralla tarpeeksi hyvään perusasentoon, mutta se on vaan hiomiskysymys, jee :)

Sitten ehittiin vielä juosten seuraamista käännöksineen. Ei ollut enää niin kaunista katseltavaa, mutta koiran kontakti säilyi, joten se on jo sekin jotain. Eihän me tätä olla edes treenattu...

Huomenna on viimeinen WeCAn jäsenten ilmo TVAn viimeiseen hallikokeeseen. Kai se on sitten pakko mennä sinne pelleilemään. Onhan meillä kuukausi aikaa treenata alo kuntoon? Ja ohjaajan on korkea aika korkata tokoura. Ehkä se treenaaminen on sitten helpompaa ja motivoivampaa, kun tietää tavoitteet? Mä olen tyytyväinen, jos saadaan kokeessa edes muutamasta liikkeestä muuta kuin nolla.

Säähän nähden lämpimän tokohallin jälkeen agihalli tuntui jäätävältä ja mä olin jo rataantutustumisessa niin kohmeessa, että jotenkin keskittyminen katosi ihan hukkateille. Koira oli lämpimässä autossa takkipäällä odottelemassa vuoroaan ja ihan hyvä näin, sillä kotiin lähtiessä auton lämpömittari näytti taas sitä parinkymmenen asteen pakkasta. Ei oltaisi tällä säällä kyllä kotoa lähdetty ratatreeniä ihan heti vääntämään, mutta pääasia, että koira toimi kuin unelma, vaikka ohjaaja oli ihan jäässä. Nyt meillä alkaa olla vauhti aika kohdillaan. Estevarmuutta vielä lisää, tarkoittaa sitä, että koira juoksee tykkinä kepit, puomin ja keinun niille mentyään teki ohjaaja takana sitten mitätahansa. Jätetään kyllä näiden hinkkaamiset suosiolla leudoille säille, aikaa on!

Mitäs muuta? Maaliskuussa olisi tarkoitus viedä Tesla kuvattavaksi, lonkat ja kyynäret. Jossain vaiheessa pitäisi silmät tarkastaa myös tämän vuoden aikana, mutta olen laiska bongailemaan noita tarkastuksia eikä niillä ole mikään hengenhätä. Schapelehteä olen kovasti taittanut, kuhan nyt vaan saisi kaiken materiaalin kasaan niin lehden saisi purkkiin. Onneksi se "viivästyy" musta johtumattomista syistä. Tai viivästyy ja viivästyy. Ilmestyminen maaliskuussa ja toistaiseksi elellään helmikuuta. Sitten, kun saa taittohommat kasaan ja muuta niin onkin aika alkaa paimenleirejä rahastamaan. Puuhaa riittää, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan rotunsa eteen? WeCAn vuosikokouksessa kävi vielä hullummin ja tätä nykyä ollaan hallituksessa, mutta mikäs sen parempi hallitus aloittaa uransa kuin agilityhallitus. Ainakin mulla on kovasti intoa kehittää lajia/harrastusta/seuraa/itseäni ja mielipiteitä asiaan kuin asiaan =) Katsellaan, miten tämmöinen epäsatakuntalainen luonne soveltuu joukkoon... ;)

JA SUPERISTI ONNEA FLYING DUSTER'S T(eellä alkavien biisien)-PENTUE TIME BOMB, TIME TO WASTE, TROUGH THESE EYES (jep virallisesta nimestä uupuu yksi h) SEKÄ TROUBLE SEEKER 19.2. TULI TÄYTEEN KAKSI VUOTTA!

Järki jäässä ja noutotilitys part2

2011-02-14T20:45:00.000+02:00

Voihan pakkanen, minkä teit :( Olihan se ollut vähän liikaa kuviteltua, jos ei olisi lämpömittari taas laskenut 20 asteeseen. Lauantain Heinin agikoulutus peruuntui ja multa ilmeisesti on pää jumissa pakkasen takia, kun unohdin tänään totaalisesti meidän ohjatut tokotreenit! Tänään ois ollut teemana mm. ruutu, joten arvata saattaa, että pännii? Tai sitten vuorotyöt sekottaa pään, kun en tajua mikä päivä on...

Mutta hei me ollaan taas tokoiltu tai ainakin sinnepäin yritetty...

Sain vinkin, että kapulan räkimiseen voisi auttaa, kun siirtyisi lattiatasolta korkeammalle ja koira joutuisi katsomaan ylöspäin ja antamaan kapulan ylöspäin. Aluksi se tuntui tehokkaalta, mutta äsken treenasin muovikapulalla, kun metalli on unohtunut jäätymään autoon niin saatiin enemmän aikaan hampaanjälkiä kuin onnistumisia. Tesla osaa istua kapula suussa semmosen kolmisen sekkaa ennenkuin keksii jotain muuta. Nyt se on yhditänyt tassulla läpsimisen noutoon. Kokoajan keksii uutta kivaa, joten tuntuu mahdottomalta saada se ymmärtämään, että riittäisi, kun pitäisi sitä kapulaa nätisti suussaan. Ja naksun olen pääsääntöisesti jättänyt pois noutotreeneistä...

Toisaalta, mitä mä murehdin jostain noudosta, kun alokasluokkakaan ole ikinä valmis? Paikallamakuu on jumissa. Pitää varmaan odottaa kevääseen, että päästään sitä jokapäivä treenaamaan ulos ja voidaan oikeasti ottaa sitten metreittäin ja sekunneittain sitä kestoa. Jossain kohtaa tuo koira nimittäin ohjatuissa aina ponkasee seisomaan. Ei yleisesti lähde kyllä minnekään haahuilemaan. Kotona kyllä makaa ruokakupin avulla ihan kivasti, vaikka kuinka kauan. Koetin etupalkkaa vähän ohjatuissakin ja tuntui toimivan, mutta ei se paljon auta, että kerran viikossa pääsee kokeilemaan. Varsinkin, kun ei muista edes sitä yhtä kertaa.

Seuraaminen on vähäiseen treenimäärään nähden edistynyt ihan kohtalaisesti. Auttaa kummasti, kun tekee itse käännökset siististi ja alottaa kropankääntämisen ylhäältä eikä vedä semmosia äkkijarrutuskäännöksiä, joihin koiran on mahdotonta päästä mukaan... Se on sitten toinen asia kestääkö toi seurata pidempää pätkää lähtemättä haahuilemaan muualle. Palkattomuutta pitäs päästä kanssa treenaamaan enemmän.

Tokotreenien ohella vähä temppuiltiin kaikkea kivaa ja targettia vahvisteltiin, joten koira oli ainakin puuhasteluun äärimmäisen tyytyväinen. Taidan lähteä jäädyttämään järkeäni hieman lisää tuonne pakkasii, jotta voi sitten loistaa yövuorossa. Toivottavasti muistan huomenna mennä vetämään agitreenit...

Agia agin päälle

2011-02-08T15:15:00.000+02:00

Pahimmat kiireet ovat ohitse ja työvuorojen tahti rauhoittunut, joten nyt sitten koitetaan tsempata, mutta eihän mun päähän juuri nyt mahtuisi muuta, kuin agilityä. Eilen tokokoutsille menin myöntämään, että viikon kotiläksyt on tekemättä, mutta onneksi Tesla oli ne silti tehnyt. Tosin kysymys, miten te olette tuota treenanneet oli osoitettu minulle. Kyseessä oli siis liikkeestä seisomisen seisominen paikoillaan, kun ohjaaja palaa koiran luokse. Otettiin sitten pari harjoitusta targetilla niin, että pyrkimyksenä kiertää koiran ympäri ja vapautus siitä, että koira ei käänny mun mukana. Alkoi jo treeneissä toimia, joten ei tämä meillä iso ongelma ole. Lähelle vaan pitäisi päästä. Luoksetuloa otettiin myös ja siinä ei ole muuta kuin eteentulon väljyys pitkällä matkalla. Lyhyellä matkalla ajautuu ihan nätisti lähelle, mutta pidemmällä etäisyydellä jää se reilu puolimetriä turvaväliä. Pitää varmaan siirtyä matkan pidentämiseen metri kerrallaan. Mutta mistä sitä saisi inspiraatiota treenailla tokoa? Mulla on hirveä ongelma, kun en malta opettaa pitkäkestoisia liikkeitä rauhassa. Niinku vaikka nyt toi kirottu paikalla makuu, jossa koira pongasee jonkin aikaa nätisti makoiltuaan seisomaan. Juu on meillä loistava tekniikka voittajan kaukoihin. Ja se tärkein ohje ohjaajalle: Anna käskyt rauhassa, ei ole mikään kiire!

Tästä päästään agilityyn, jossa on niin kiire, että käskyjä ei edes ehdi käyttää eikä ole tarpeenkaan :) Viikko sitten maanantaina oli Karoliinan vetämät treenit, joista saatiin paljon irti, vaikka koetettiin treenata vain vähän. Ne laajat kaarrokset pitäisi saada kuriin ennen kuin ollaan kolmosissa, mutta onneksi siihen on aikaa ja koira nuori. Loppuviikolla koiratouhut jäivät vähemmällä työkiireiden takia. Tesla sentään käväisi tanssahtelemassa Lauran ja Anssin kanssa keskiviikkona sekä leikitti Heiskua samalla reissulla vähän kyläillessään Ulvilassa.

Sunnuntaina sitten yövuorojen päälle Raumalle kohti odotettua Janita Leinosen radanlukuluentoa, joka oli kyllä paras luento ikinä! Reiluun nelituntiseen mahtui paljon asiaa, tuli mielenkiintoisia näkökulmia, uusia ahaa-elämyksiä sekä vanhan kertausta sopivasti samaan pakettiin tiivistettynä. Ja kyllä mä olen niin monissa asioissa ollut oikeassa ja jopa itsekin tehnyt oikein, vaikka vielä on paljon opittavaa. Hyvin lohduttavaa oli myös, että eritekniikoita ja ohjaustyylejä tulee käyttää niin, että ne on mahdollista toteuttaa. Kaikki ohjaajat eivät juokse yhtä lujaa ja kaikki koirat eivät osaa yhtä hyvin, mutta paljon voi opettaa. Jos treeneissä tulee vastaan joku kompastuskivi niin sitä ei pitäisi kiertää vaan treenata. Harmittavan usein vaan on mielessä, että pitää suorittaa mahdollisimman monta estettä tai päästä juoksemaan sama treenirata mahdollisimman monta kertaa ympäri ennemmin kuin tehdä, vaikka ne neljä ensimmäistä hyppyä kunnolla ja oppia jotain. Oman koiran kanssa harvemmin juoksen koko rataa putkeen vaan pyrin aina ottamaan pienissä pätkissä. Tosin Tesla ei kestä mitään hirveää hinkkaamista, joten sekin pitää ottaa huomioon. Uudet jutut pitäisi aina ensin harjoitella kunnolla virtuaalikoiran kanssa ja vasta sitten mennä söheltämään radalle omansa kanssa eikä siitä siltikään todennäköisesti tule mitään ;)

Asiaa tuli tosiaan paljon ja kirjoitin itselleni tärpit pieneet muistivihkoon. Rataantutustumista, muistiharjoituksia, linjojen suunnittelua, estevarmuutta, mahdollisia ratkaisuja eikä mitään suunnitelma B:tä... Yhden mielenkiintoisan pointin voisi nostaa esiin liittyen koiran kanssa kilpailemiseen radalla mitä itse on ole ajatellut eikä onneksi ole schapen kanssa mikään ongelmakaan, kun tuolla ei ole erityisen voimakasta saalisviettä. Eli koiran tulisi suorittaa ennemmin esteitä kuin lähteä jahtamaan ohjaajaansa. Me ollaan onneksi kontakteilla treenattu sitä, että vapautus ei tapahdu liikkeestä, mutta ehkä pieni kertauskuuri olisi taas paikoillaan. Ja estevarmuutta voisi muutenkin treenata enemmän. Ja omille ryhmäläisilleni kyllä sain ajattelemisen aihetta, kun on hyvin erityyppisiä koiria, kuin omani.

Kertakaikkisen loistava luento ja suosittelen kaikille =) Erona noihin huippujen koulutuksiin suurimpana ehkä se, että koulutusten jälkeen tulee yleensä semmoinen toivoton olo, mutta nyt jäi se tunne kokonaan pois ;) Ja odotan kyllä valtavalla innolla, että päästään huhtikuussa Teslan kanssa Janitan oppiin ihan käytännössä. Kiitos schapejen aktiiviselle agivastaavalle, kyllä meidän kelpaa!

Eilen oli sitten tokotreenien päälle Marjo Heinon agit. Tykkäsin ihan hulluna tämän kerran treeniradasta. Se oli sopivan simppeli, mutta siinä oli hyviä kohtia, joissa pääsi treenaamaan mm. niistoa ja takaaleikkauksia. Keppikulma oli vaikea, mutta halusin sitä vaikeana treenata ja se onnistui jotenkin kuten. Lisää keppitreeniä! Meidän kompastuskivi oli keinu. Jokakerta, kun leikkasin takaa niin koira kääntyi keinulla ympäri. Tämmöinen valtava ongelma hyppäsi suoraan silmille, mutta nytpähän tiedän mitä treenata. Estevarmuuden eteen on tehtävä töitä ja tästä meidän koutsikin piti pienen puheen erittäin aiheesta ihan yleisesti kaikille. Olen kyllä taas ollut hieman tyhmä, kun olen unohtanut meidän taannoisen keinuongelman ja olen varmaan alitajuisesti jatkanut vaan sitä, että juoksen vierellä ja turvaan koiran keinua. Pitää ottaa namit uudestaan keinulle ja opettaa koira suorittamaan este ilman tukea ja turvaa. Tänään menen kouluttamaan ryhmääni, josta on näillä näkymin kaksi koiraa pois, joten ehtinen ottaa hieman keinua Teslan kanssa ja huomenna ajattelin vapaapäivän kunniaksi mennä hallille treenaamaan takaaleikkauksia kepeillä ja keinulla sekä sitä estevarmuutta. Agility on kivaa ja kyllä meistä vielä joskus jotain tulee ;)

(Lähtötilanneongelmasta ei sitten puhuta mitään tänään...kröhöm...)

Agitreenii ja vähän tokookin

2011-01-30T21:10:00.000+02:00

Maanantain oli agissa Heinin radan kertausta. Ei mennyt niin loistavasti kuin lauantaina, mutta saatiin tiistaiksi puhtia aloittaa "tavoitteena täydellinen pujottelu suunnasta suuntaan ilman tukea". Aloitettiin 90 asteen kulmista lähettäminen ja alusta loppuun itsenäisesti eteneminen kuudella kepillä. Sujui paremmin niin, että koira joutui kiertämään ekan kepin eli lähetys ohjaaja keppien vasemmalla. Toiselta puolelta menee joka toinen kerta tokasta välistä... hmmm.

Maanantain oli myös ohjattua tokoa, luoksetulo meni kokonaisena liikkeenä nappiin, eteentulo saisi olla tiiviimpi. Nouto nyt on vaiheessa, eli luovuttamista ja pitotreeniä. Hyppy on ihan jees, mitä nyt hyppää herkästi vinoon ja väistää, kun tulen vierelle... Muuten ei olla taas jaksettu tokoilla. Keskiviikkona oltiin tanssimassa. Otettiin askelkuviota, jota Tesla oli viimeksi jo Lauran kanssa treenannut. Sitten viime kerrasta kertauksena käsistä tehdystä renkaas hyppelyä ja uutena kumarrusta. Kotiläksyksi opettaa läppäsee tassulla jotain kantta tai post it -lappua tmv. Kerran vähän treenattiin ja tassuttelu on Teslasta kivaa, tosin sen lätkiminen oli aika holtitonta :D

Sunnuntaina oli sitten odotetut ATT:n kisat Liedossa. Aamusti meinasi lähtö omasta säätämisestä johtuen venähtää, mutta yllättäen emme eksyneet matkalla ja olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa. Ensimmäisellä radalla Tesla oli ihan jäässä, mutta ei läheskään niin paha kuin syksyn koulutuksessa. Se viihtyi putkessa niin kauan, että varmaan käveli sen läpi ja sitten mietti jokaista kontaktia ja sitten tuli pari ihme kieltoakin matkalla, mutta tulos saatiin ja reilulla yliajalla maaliin. Olin varautunut katastrofiin, joten pieni epäröinti ja jumitus ei maata kaatanut. Ja Tesla yllätti olemalla toisella radalla oma iloinen itsensä ja vauhtiakin oli riittävästi! Ekalla radalla piti vähän miettiä vieraita esteitä, mutta palautu nopeasti eikä tilanne jäänyt päälle. Tehtiin mielestäni loistava vitonen. Alku oli ruma, kun koira oli ihan ylikierroksilla, repi hihoi ja karkasi mun hienosti suunnitellun niisto-alun, mutta takaaleikkaus A-esteellä pelasti. Kielto tuli yllättävässä paikassa, kun puomin jälkeen oli hyppy hyvässä linjassa, mutta ilmeisesti Tesla bongasi nurkassa istuvan ratatyöntekijän kontaktilta ja en ollut tarkkana, joten ehti suunnata kulkunsa kohti nurkkaa hypyn sijaan. Samalla sekunnilla, kun huomasin koiran harhautuvan ja kutsuin niin palasi välittömästi kuulolle ja kyseli häntä heiluen minne matka jatkuu. Parin hypyn kautta tehtiin ehkä parhaat kepit ikinä ja päästiin maalin alittamalla hairahduksesta huolimatta ihanneaika reippaasti!

Kolmas rata oli hyppäri ja sille ei ollut odotuksia. Olin suunnitellut valsseja enkä tainnut ehtiä yhteenkään mukaan kunnolla, kaarrokset olivat luokkaa valtavat... Ohjaaminen ei ollut kaunista, mutta koira teki. Kepeiltä tuli yllättäen vitonen. Veikkaan, että vauhtia oli enemmän kuin kokemusta, joten Tesla liukui tokasta välistä ohitse vahingossa. Toinen vitonen tuli kiellosta, kun muurin jälkeen ei jatkanutkaan pituudelle vaan meinasi taas käydä tervehtimässä ratahenkilöä :D Aikaa kului kaikkeen säätöön ja laajoihin kurveihin. Hyppäreihin pitää hioa ohjaustekniikkaa ja paljon!

Kisakuume kasvoi! Helpottavinta ja parasta oli huomata, että meidän agi ei ole sidonnaista omaan halliin. Minne seuraavaksi? Apua kisakalenteri on tyhjä ;)

Very well handled!

2011-01-23T21:54:00.001+02:00

Kyllähän nyt Teslan kaltaista koiraa on helppo esittää, kun se toimii kehässä kuin unelma. Aikamoinen kehu silti kehäkammoiselle handlerille, joka on juossut kehänauhojen sisällä alle kymmenen kertaa elämässään eikä ole koskaan pahemmin treenannut näyttelyesiintymistä. Tokosta on kyllä hyötyä kehässä tai sitten Tesla on vaan luonnonlahjakkuus ;)

Tesla tosiaan repäisi tänään Turku KV:ssä aikamoisen potin eli rotukehässä tuli kaikki mahdollinen hienon arvostelun kera:

Very typical. Exc. propertions & temperament. Very well handled! Feminin head. Good lines. Correct chest. Very good angulation. Very good movement. Acceptable coat.
NUO/ERI NUK/1 SA PN1 ROP SERT CACIB

Tuomarina oli Itävaltalainen Phyllis Poduschka-Aigner, joka arvosteli myös ykkösryhmän koirat. Kokoontumiskehässä ei vilkaisutkaan koiraa vaan totesi "we know allready" tai jotain vastaavaa. Loppu odottelut Tesla esitti maahan-hau-down-maahan-hyppyvasten-hau häntä vinhasti heiluen, kun muut koirat seisoivat ympärillä puupökkellöinä. Tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi jakkupukujen, harjojen ja suihkepullojen keskellä. Onneksi en aamulla vetänyt päälleni hupparia ja tennareita. Ehdin onneksi hieman ajatella ennen isoa kehää, kun meidän edessä oli joku sheltti, jonka omistaja käveli kunniakierroksen ja jätin reilusti väliä, mutta onnistuttiin silti saamaan heidät kiinni puolessa välissä kehää. Loppuajan keskityin koiran aloilla pitämiseen, kunnes tuomari tuli kohdalle ja yllätykseksi heilautti jatkoon kahdeksan muun koiran kanssa. Sitten taas keskityttiin aloilla olemiseen kunnes päästiin vielä eestaas juoksuun. Seuraavaksi koettiin pienoinen järkytys, kun kuuluttaja kuulutti, että neljänneksi sijoittuu schapendoes!

Eihän tässä voi olla kuin äärettömän ylpeä pikkupiskistään. Suurkiitokset Lauralle, Anssille ja Heiskulle, jotka malttoivat olla meidän kanssamme loppuun asti, vaikka Teslan ja Heiskun kehät olivat heti aamusti. Kyllä nuo näyttelypäivät ovat vaan väsyttäviä, mutta hyvin Teslalla riitti vielä energiaa isoon kehään, nyt kyllä maittaa uni. Nyt olisi sitten kaksi SERTiä plakkarissa, joten kai se kolmas on pakko metsästää joskus. Seuraavan kerran kehässä varmaan Raumalla toukokuussa. Kevät keskitytään agilityyn, tokoon ja tanssiin. Vielä ei hurahdettu näytelmiin, vaikka ihan mukava oli nähdä muita schapeja (paljon vieraita naamoja ja koiria) ja hieman ehti siinä kahden kehän välissä juostessa juorutakin. Kyttäsin siis myös naapurikehän enkkusprinkkuja ;) Ison kehän odottelun ansiosta pääsin myös seuraamaan briardkehää, ahdistelin muutamia silmiin pistävien briardien omistajia (enkä osunut kovin hutiin, enkä tarkoita kehässä pärjäämistä, vaan omaa makua) ja hieman myös ikäviä uutisia kuulin, kun meidän Sallin Lyyli-sisko on lopetettu joulukuussa :`(

Asiasta iloisempiin. Huomenna koetetaan ottaa palkintokuvia, tokoilla ja agiliitä, seuraavaksi siitä raporttia! Enkä aio suostua ylimääräisiin työvuoroihin.

ps. edit 23.1 Eilisestä sulatellessani unohdin tuon otsikoinnin tärkeimmän pointin eli erityisen iloinen olen tuosta, että tuomari arvosti sitä vapaata tyyliä, jolla mielestäni koira kuuluu esittää eli hihna löysällä hölkäten ja omin jaloin seisten vapaasti.

Liikaa töitä?

2011-01-23T00:34:00.000+02:00

Kyllä!

Tämä viikko ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Mulla on ollut neljä työvuoroa, joiden takia meni ensin maanantain agitreenit sivu suun, mutta päästiin onneksi ottamaan hieman treenia tiistaina oman treenien vedon jälkeen. Keskiviikkona suostuin hyvää hyvyyttäni maailman turhauttavimman koulupäivän päälle töihin, kun ketään muuta ei saanut. En osaa sanoa ei. Teslalle järjesty kyläpaikka ja Laura vei sen vielä tansseihin mukanaan ja hienosti tanssittikin! Tesla oli oppinut pari uutta temppua, ryömimistä ja käsien välistä hyppyä ja työskennellyt hienosti Lauran kanssa. On se taitava :)

Tänä aamuna oli WeCAlle Stenbergin Heinin agikoulutus ja minä tykkäsin ainakin ihan hulluna! Mulle uutena kuviona tuli flibbi/flippi joka on vähän kuin valssin ja persjätön yhdistelmä ja muutaman toiston jälkeen sain sen jotenkin onnistumaan. Tesla irtosi puomin toista puolta layroiden puomin ali menevältä putkelta toiselle aivan loistavasti! Kepeillä tuli jotain ihme häikkää, mikä varmaan johtui mun jarruttelusta, kun keppien jälkeen käännyttiin 180 astetta takaisinpäin putkelle. Tesla osaa hakea sisäänmenon itsenäisetsi ja pujottelee kohtalaisen itsenäisesti, mutta ei tarpeeksi :) Pitää ruveta treenaamaan tosissaan erisisäänmeno kulmia, leikkauksia takana ja edessä sekä saada entistä itsenäisempi pujottelu aikaiseksi. Päällejuoksut sujuivat loistavasti, kun en unohtanut koiraa ja siihen oli hyvä lopettaa. Aivan mahtava kouluttaja ja toivottavasti päästään osallistumaan kaikkiin keväällä järjestettäviin koulutuksiin. Radalla taisi olla yhteensä 36 estettä ja päästiin 22. mikä on aika hyvin meiltä. Loppuunasti pääseminen olisi tarkoittanut, että ei olisi opittu mitään uutta tai kokeiltu eri ohjaustyylejä. Rataantutustumiseen käytetiin huolella aikaa ja käytiin erivaihtoehtoja, joista muutamaa halusi heti kokeilla ja hylätä ensimmäisen oman suunnitelmansa. Seuraavaksi sitten onkin Janitan radanlukuluentoa, jos siitä olisi iloa niin oppisi itsekin valitsemaan joskus ne parhaat tiet! Mun pitää treeneissä palkata Teslaa ahkerasti ohjauksen lukemisesta, koska koiralla on tapa lukea itse rataa ja kaaren on välillä laajat. Näitä voi treenata ihan ilman esteitä, että koira tulee hanskaan, kun ohjataan niin. Sitten en saa unohtaa koiraa seläntaakse tai muualle tai se keksii kyllä omaa tekemistä. Agility on tekemistä yhdessä. Allekirjoitan kaikki neuvot eikä ollut vastaanväitettävää.

Nyt pakkaamaan näyttely reppua ja ottamaan toivottavasti muutaman tunnin unet!