tiistai 18. joulukuuta 2018

RTK1 ja pari muuta titteliä...

Tesla on tässä viikon sisään rohmunnut itselleen muutaman uuden tittelin. Meiän rallytoko-ura on ollut kisaamisen suhteen vähän laiskaa, mutta sain juuri ja juuri ilmoitettua meidät schapejen rotumestiksiin. Ja se kyllä kannatti! Alokasluokka oli onneksi heti aamusta, joten päästiin kehään suhteellisen nopeasti. Hinkkasin kyllä ennen kehää vähän istumista ja maahanmenoa niin että virheitä alkoi tulla. Avustinkin sitten melko voimakkaalla kroppa-avulla itse suorituksen aikana, koska se on vielä alokkaassa sallittua. Tuntui, että meidän suoritus oli todella hidas, mutta tapani mukaan hiihdin radan todellisuudessa läpi sellaista kyytiä, että saatiin voitto kotiin. Schapeja osallistui alokasluokkaan neljä kappaletta ja kaikki tekivät hienot hyväksytyt suoritukset, joten rotumestaruus ratkesi meidän eduksi nopeammalla radalla. Sen lisäksi sijoituttiin vielä kolmansiksi 98 pisteellä ja saatiin koulutustunnus RTK1. Se onkin Teslan ensimmäinen koulari, koska tokossa ollaan loikittu suoraan ykkösillä ylemmäs.

Tässä vielä video suorituksesta, jonka Mari oli kiltisti "salakuvannut":

Alokasluokan rotumestari 2018 Kuva: Tuire Kangasniemi

Nyt voisi vähän tiivistää kisatahtia ja ottaa tavoitteeksi RTK2, kun veteraanilla vielä tuntuu potkua riittävän. Ja samalla ottaa toisen pian veteraani-ikään tulevan eläkelajin korkkauksen työnalle. Zeldalla on alokasluokan liikkeet ihan ok mallilla, kun ollaan hieman viilattu seläntakaa perusasentoon tuloa ja saksalaista. Koesuorituksissa se varmaan napsii kontrollivirheitä painamisesta, mutta jos ei vedä ihan ränttäliksi niin koularitavoite ensi vuodelle ei välttämättä mahdoton.

Koiramessuille suunnattiin sitten heti seuraavana viikonloppuna metsästämään lisää titteleitä. Lauantaina schapendoesit arvosteli Elina Haapaniemi, joka oli hyvin tarkka, mutta todella miellyttävä tuomari. Arvostelu oli pitkä ja purukalusto sai kehuja yhdestä katkenneesta etuhampaasta huolimatta. Ei ole koskaan aiemmin kukaan tästä edes maininnut. Kokeili Teslan etuosan myös monta kertaa niin laatuarvostelussa kuin PN-kehässä ja maininta ahtaasta etuosasta olikin ainoa kritiikki hienossa arvostelussa. Se riittikin PN4-sijoitukseen ja vetskukehän ROP-voittoon siitä huolimatta, että astuin koiran varpaille ja kävelin kilpakumppani päin. Oli meillä hienot Helsinki Veteraani Voittajat lauantaina:

High Volts I am A Hooligan ja Flying Duster's Time Bomb


Flying Duster's Time Bomb ja Exåress What a Feeling

Äidin Rilla oli lauantaina myös hienosti Helsingin voittaja.

Sunnuntaina oli tuomarina Markku Kipinä, joka myös varsin tarkka eikä mikään ERI-automaatti kuten ei kyllä suomalaiset noin yleensäkään. Tesla oli sunnuntaina yhtä erinomainen kuin lauantaina olleen jälleen PN4 ja ROP-veteraani, joten pitkä päivä tuli, kun taas päästiin isoon kehään heittämään kuuluisa kunniakierros. Onneksi ihana Risu oli ROP, joten meillä oli seuraa ja sain kyydin Harjavaltaan saakka niin ei tarvinnut ensimmäisen kyydin jäädä odottelemaan moneksi tuntia.

Briardeja ehdin nopeasti vilkaisemaan, mutta menivät harmittavan päällekkäin schapejen kanssa. Lauantaina piti taas valita joko pentukehä tai aikuiset ja valitsin pentukehän. Zelda oli hoidossa veljen tykönä ja Ohmi työkaverilla, joten päästiin Teslan kanssa viettämään ihan kahden keskistä laatuaikaa ja vierailemaan Sannan ja Markon luona. Oli kyllä niin helppoa, kun Tesla vaan sujahti heidän schape ja bortsulaumaan huomaamatta. Briarditkin pärjäsi erinomaisest hoidossa, joten ei ollut huolta. Ensi kevät onkin sitten hiljaisempaa näyttelyiden suhteen. Tesla täyttää tosin helmikuussa jo kymmenen, joten ehkä jotain ilmaisia rientoja tarvitsee katsella. Ohmi kasvaa yhä aikuiseksi ja helpointa on kuitenkin, jos saa molemmat koirat matkaan ja vielä Ohmille handlerin, joten siinä meidän rajoittavat tekijät.

Tässä vielä muutama kuvamuisto Tuija Laurilan kamerasta ylläolevien lisäksi:



Ohmin kanssa ollaan yritetty treenata ahkerasti läksyjä ja tässä pieni kooste viikontakaisista treeneistä:


Täytyy koettaa ottaa tuo videointi rutiiniksi niin näkee omat palkauksensa ja muut häröilyt paremmin ja osaa niihin vaikuttaa. Eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa valmistu.

torstai 6. joulukuuta 2018

Tavoitteena tottelevaisuus 1/7

Ohmin kanssa on hieman tökkinyt tottelevaisuus opinnot, joten kun meidän hakuryhmässä Emma huuteli kiinnostusta koota ryhmä Mia Skogsterin tottisvalmennukseen lämpenin ensin varovasti ja sitten vähän enemmän. Onneksi sitten loppupeleissä saatiin juuri sopiva neljän hengen porukka kasaan ja treeniajatkin kävi kaikille just eikä melkein.

Suurin motivaatiopula on ehkä ollut se säännöllisen treeniryhmän puute ja epämääräinen treenailu. Koiran motivaatiossa ei ole mitään vikaa. On se toki erilainen nuori mies. Omalla tavallaan helppo ja toisaalta myös vaativa eikä asiaa auta oma ahdistus ettei halua pilata loistavaa aihiota. Olemme tehneet siis varsin paljon pohjia ja treenattu ihan vaan aktiivisuutta, keskittymistä ja rauhoittumista. Kieltämättä nyt koiran ollessa kaksi vuotias saan olla kiitollinen, että näitä ollaan oikeasti tehty huolella ja rakennettu suhdetta. Tähän päälle on paljon mukavampi alkaa rakentaa tottista. Zeldan kanssa mentiin nuorempana aikalailla takki auki useisiin koulutuksiin ja itselle jäi varsin ikävät mielikuvat kaikesta mikä liittyi millään tavalla tottelevaisuuteen.

Olen ollut Mian luennolla Porissa joskus 2012 muistaakseni ja siitä jäi positiivinen kuva ja uskoin, että saadaan varmasti jotain irti 7kk valmennusjaksosta. Oma tavoite oli, että jos se nyt oppisi edes seuraamaan kesäkuuhun mennessä. Olikin ihan älyttömän positiivinen yllätys, että heti alkuhaastattelussa kävi ilmi, että kouluttajalla oli rodusta ja siitä miten Ohmia kannattaisi viedä eteenpäin aikalailla täysin sama käsitys kuin itsellä. Ja kyllähän ne treenitkin antoivat sitten ihan erilailla vaikka oma jännitys ehkä söi hieman terää omasta toiminnasta.

Alkuun vähän näytettiin millä mallilla se meidän seuraaminen on. Ohmin perusasentoon hakeutuminen oli jo hyvin aktiivista ja saatiinkin palautetta epäselvistä kriteereistä. Jätetään nyt kuitenkin se perusasento omaksi harjoitteeksi liikkeelle lähtöineen ja seuruuseen suoraan. En ala tähän blogiin sen yksityiskohtaisemmin purkamaan tai analysoimaan treenejä vaan keskityn nyt kirjoittamaan ylös muistiin mitä tehtiin ja mitä saatiin läksyksi seuraavaa kertaa varten. Eli ensimmäinen kotitehtävä on seuraaminen ja siihen liittyen toinen opettaa Ohmi ottamaan suusta koppi. Lihapullat olisi hyviä, mutta en ehkä siihen kykene, joten Lidlin orlandot ehkä vastaa kooltaan pieniä lihapullia. Jostain syystä koiran ruokaa voi suuhunsa pistää, mutta nakit ja lihapullat ei mene.

Näytettiin vähän meidän leikkiä ja sen vahvistaminen tuli myös läksyksi, että koira tavoittelisi lelua vielä halukkaammin. Ohmihan on suurella saaliilla varustettu diesel kone tuon leikin suhteen, joten vaikka se on aika vahva leikkijä niin se saisi olla alkuunsa intensiivisemmin kiinnostunut leluista, mutta tätä tarvii nyt vaan treenata.

Sitten otettiin ohjelmaan eteentulo, johon saatiin hyvä treeni ja eritoten erinomainen olkkaritreeni eli tämän treenaamattomuutta ei voi ainakaan syyttää säästä tai hallin puutteesta.

Toisella kierroksella ehdittiin vielä vilkaista noutoa ja hyvä treeni tuli tähänkin. Ensi kerralla täytyy ottaa parempi panta ja oma kapula. Siihen asti jatkamme pitotreeniä niinkuin tähän asti ollaan tehty.

Valmennukset jatkuvat aina kesäkuulle kerran kuussa, joten tällä hetkellä mieli on erittäin luottavainen ja inspiroitunut. Ohmin tekninen osaaminen kaksivuotiaana ei vastaa sitä mitä tytöt on osanneet, mutta toisaalta se on sen verran hitaasti kypsyvä ollut, että ei ehkä huono ettei olla kiireellä edetty ja nyt saadaan aloittaa tottisliikkeiden todellinen opiskelu loistavassa opissa.

Erityisen ylpeä olen kyllä siitä miten hienosti Ohmi jaksoi tehdä koko pitkän treenin häntä heiluen. Asenne sillä on kyllä kohdillaan, vaikka keskittymiskyvyssä hiukan olisikin parannettavaa, mutta hyvin se pysyy tekemässä eikä lähde haahuilemaan tai haistelemaan omiaan.


tiistai 27. marraskuuta 2018

Syksystä talveen

Elämä koirien kanssa on sujunut mallikkaasti, mutta selkeästi ilmassa on sellaista yleistä laiskuutta ja syysmasennuksen poikasta. Ei ole oikein blogia saanut päivitettyä ja lajitreeneissä kaikki puurtamista vaativat ovat jääneet toissijaisiksi. Ohmin kanssa on kyllä hakutreenailtu ahkerasti sekä esineruudutkin saatu muutamat aikaiseksi, joten onhan siinä jo ihan kivasti. Talvikaudella olisi tarkoitus rakentaa tottista kuntoon ja sen suhteen olen ottanut kaksi vapaatreenipaikkaa ja joulukuussa alkaa myös ohjattu valmennus, josta luulisi hieman saavat potkua. Teslan kanssa on rallyhömpötelty ja Zelda päässyt agiliitämään. Eli sellaista peruspuurtamista tehty välillä vähän ahkerammin ja välillä vähän laiskemmin. Vuorotyön varjossa ja yhdistystoiminta harteilla eteenpäin mennen.

Kaikennäköisiä kohokohtia mahtunut tähän matkanvarrelle ja tässä niistä hieman kuvin.

Ohmin loppukesä ja syksy

Ohmi on repäissyt tallinna tourneet jälkeen kehissä oikein tosissaan. Ensin se oli ROP Pori KV:ssä ja sitten VPS Seinäjoki KV:ssä. Tulipa sitten kuitenkin hankittia kaksi sertiä alle 2v ja lisäksi vielä parit CACIB:t Suomesta!

Elokuun alussa vietettiin BB-leiriä mitä parhaassa seurassa hakuillen, esineruutuillen sekä hieman tokoillen.

Ohmi pääsi tutustumaan raunioihin ja rakennsuetsintään.


SBRY:n syysleirillä suuri saalistaja pääsi leikkimään, hyppytekniikkaan ja canincrossaamaan.


Velipoika Peikon kanssa ollaan käyty pariin otteeseen lampailla.



Ja ihan huippukokemus oli päästä mukaan OneMind Dogsin mainoskuvauksiin turkuun! Tässä muutama herkkupala ja tästä varmaan lisää, kun itse lopullinen mainos joskus ilmestyy.

Ja oltiinhan me Jämillä hakuleireilemässä lokakuussa Niemen Elinan opissa. Ja muutamaan otteeseen käyty prokoirakon ryhmärahoittumisissa ja Päivin valvovan silmän alla pohdittu noudon alkeita.

Zeldan loppukesä ja syksy

Zelda pääsi myös tutustumaan rakennusetsintään. Leirillä se tokoili ja agiliiteli. Agilityssä kohokohtia olleet tietty syksyn ahvenanmaan retki, Jaakon yksäri OMD:llä sekä briardien RM-pronssi. Marraskuusa oltiin myös Nose Work koulutuksessa.








Tesla loppukesä ja syksy

Tesla on mennyt menossa mukava, vaikka ei aina pääroolissa. Pori KV:ssä ROP-vet ja PN3, Seinäjoki KV PN3 ja VSP-vet, mutta huikein suoritus oli keuruun erikoisnäyttelyssä, jonne oli ilmoitettu yli 80 koiraa ja veteraanejakin oli useampi. Tesla oli PN3 ja ROP-vet!


Kuten aiemmista kuvista huomaa pääsi Teslakin vähän lampaille näyttämään mallia Ohmille. Lisäksi myös Tesla osallistui marraskuussa Nose Workkiin, jossa voisi aktivoitua pimeiden ehtojen olkkaritreenailuun.

Mitään en lupaa, mutta ehkä tässä vielä voisi innostua pitämään treenipäiväkirjaa, kun joulukuussa alkaa odotettu 7kk kestävä valmennusjakso...

Muut suunnitelmat loppuvuodelle:
Tesla messariin!
Schapejen rallymestikset
Agilitytreenit jatkuu Zelda/Ohmi
Tottista maanantaisin ja sunnuntaisin, välillä toko tai rallya.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Aikamoista menoa

Kesäkuu hurahti alta aika yksikön. Maastotreenit ovat pyörineet hyvällä tahdilla niin haun kuin esineiden suhteen, mutta pelloille ei olla oikein päästy. Taitaa tuo FH-haave kaatua treenipuitteiden puutteeseen. Hakumaastojakin olisi hyvä löytää yksi tai kaksi uutta niin jotenkin takki tyhjänä peltojen suhteen. Satakunnan suurimpia varjopuolia nämä harrastuspuitteiden puutteet tai onhan täällä peltoa ja maastoja, mutta harrastaminen melkoista sisäpiiritouhua lajissa kuin lajissa. Tässä on yksi iso asia mitä kaipaan kotiseudulta, jossa on maastoja ja peltoa harrastamiseen. Luvat saa, kun suunsa avaa tai ehkä siellä on tehty vähän parempaa pohjatyötä asioiden eteen. No näillä mennään mitä on ja täytyy sanoa, että meillä on onneksi tällä hetkellä huippu ja toimiva hakuporukka!

Juhannuksen hakuilut

Ohmista on kehkeytymässä myös hieno hakukoiran alku ja ainoa ajatus on itsellä, että kunhan en sitä vain pilaisi. Ollaan edetty rauhassa omaa tahtia ja koko eka kesä tehtiin tuulitreenejä eli pohjat huolella ja nyt tehdään sitten pohjat radalle yhtä huolella. Juhannuksena vuokrattiin pienellä porukalla Jämiltä mökki ja saatiin Niemen Elina kouluttamaan meitä hakumaastoon. Ohmille tuli tehtyä yhteensä viisi treeniä juhannuksena ja Zeldallekin kaksi. Molempien treeneihin olen älyttömän tyytyväinen. Ohmi menee kyllä jo nyt monessa asiassa Zeldan edelle. Ilmaisua ei tietty ole vielä aloitettu, että siinä on sitten oma tekemisensä. Suorat pistot sillä on ihan omaa luokkaansa ja motivaatioa etsiä ja itsenäisyys niitä ihan huippuluokkaa. Nyt vaan täytyy pitää pääkylmänä eikä edetä liian vauhdilla.

Ekassa treenissä näytettiin vähän missä mennään ja tehtiin pari haamua ja yksi pisto ilman apuja. Se mitä sitten harjoiteltiin oli erilaisia variaatioita noihin haamuilla avustettuihin suoriin eli enemmän täytyy tehdä mielikuvatreeniä vielä. Ja sitten myös niin että haamu menee piiloon, kun koira käännetään ja sitten lähetys. Yksi harjoitus tehtiin "norjalaista sekamettää" eli ensin haamut kaikilta ja sitten lähetyksen ilman apuja. Haastetakin saatiin aikaan ja varsinkin ennen piiloa kaartuva tie oli todella vaikea, kun piilo jäi vähän yläpuolelle. Jämillä oli kyllä kertakaikkisen upeat puutteet treenaamiseen. Kotiläksyksi omiin treeneihin mielikuva harjoitus, jossa koiralle käydään tekemässä kaksi haamua ja viedään autoon parin koiran ajaksi ja sitten tuodaan radalle suorittamaan. Näillä mennään toistaiseksi eteenpäin ja ehkä päästään syksyllä taas oppiin, jos saadaan kalenteri synkranoitua.

Päivi kiltisti raahasi kameran metsään ja saatiin upeita muistoja mettästä, joita tässä muutama:





(c) Päivi Saarilahti

Esineruudutkin jaksettiin vielä vääntää sunnuntaina. Zelda pääsii ruutuilemaan ja irtosikin aika kivasti. Ohmin kanssa vielä vähän haussa esineruudun opetus, joten oikeastaan teki hyvää katsella ja sitten jo pian omissa treeneissä kokeiltiin ja koirahan toimi kuin unelma! On se kyllä aikamoinen kultakimpale.

RM-tokot

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna sain UPK:n tokokokeen yhteyteen vielä briardin RM-mestaruudet, joihin osallistui kolme briardia. Zelda oli kokeessa lähinnä hakemassa vikalistaa ja fiilistä, koska treenattavaa on vielä. Teknisesti se kuitenkin suoriutui jopa niin hyvin, että ilman nollaavia lisäkäskyjä oltaisiin varmaan tehty meidän voittajan piste-ennätys. Mielentilaan ja keskittymistä pitäisi kuitenkin saada kokeissa paremmaksi.

Itte vielä liikkuroin pitkän tauon päälle Zeldan suorituksen jälkeen niin omakin keskittyminen oli siinä. Onneksi saatiin kuitenkin hienolla 1-tuloksella Teijan Jurrista rotumestari ja toivottavasti ensivuonna on osallistujia enemmän mukana ;)

Pärnu

Seuraava retki olikin sitten suunniteltu Pärnuun showtourneelle tarkoituksena metsästää puudelille vähän titteleitä ja kokeilla onnea cacibien kanssa. Cacibit jäi saamatta, mutta sertit valiotitteleihin tuli kerättyä, joten reissu meni sen osalta niinkuin oli toivottavaa. Perjantain ryhmänäyttelyssä Tesla oli myös ROP-veteraani ja valittiin BIS-kehässä viiden parhaan joukkoon, joten sijoitus oli lähempänä kuin koskaan. Luultavasti jätetään ulkomaan cacibien metsästys nuoremmille. Olisi pitänyt aloittaa CIB -tittelin metsästys ennen veteraani-ikää, mutta onhan se hienoa, että meillä on sekä Tanskasta, että Virosta nyt varacacibit et ohan se ihan tittelinarvoinen, vaikka sitä ei saataisikaan. Tesla kuitenkin nauttii kehässä olosta ja on niin iloinen esiintyjä, että niin kauan kuin se on kunnossa niin miksei sitä mielenvirkistykseksi kehissä käyttäisi.

Ohmia olen nyt kuljettanut ahkerasti kehissä Teslan siivellä, jos irtoaisi se serti tai pari alle kaksi vuotiaana. Ja päätin sen Pärnuunkin ottaa hakemaan kokemusta reissaamisesta ja kehistä. Mitään odotuksia sen suhteen ei ollut ja arvoin pitkään ilmoitanko sitä edes kaikkiin kolmeen näyttelyyn. Viimeisenä ja kalliimpana ilmopäivänä sitten pistin vielä sunnuntaina suomalaiselle tuomarillekin ilmon vähän sillä periaatteella, että kerran mennään niin mennään koko rahan edestä ja tiedossa oli vielä kaksi handleria reissun päällä niin riski joutua itse kehään oli melkoisen olematon.

Ohmihan sitten repäisi hattutempun ollen jokaisessa näyttelyssä erinomainen kera SA:n ja vielä ROP. Kaikenlisäksi se sai ehdottomasti parhaan arvostelun sunnuntaina. Ei voisi kyllä olla enempää yllättynyt ja ylpeä tuosta koirasta ja älyttömän kiitollinen Suskille ja Annille miten hienosti sen handlasivat niin että oli liikkeet edukseen ja osasi seistäkin aloillaan.

Tässä vielä molempien arvostelut tuomareineen:



Sunnuntaina briardit olivat kehässä viimeisenä ja oltiin otettu aikaisempi laiva, joten ei ollut mitään mahdollisuutta oikein jäädä isoon kehään, kun ei yhtään ajateltu, että meidän seurueesta juuri Ohmi olisi se, joka sinne pääsylipun saa. Tästä reissusta opittiin ainakin se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ja tietty, että parasta on lutrata kunnolla merivedessä näyttelyä edeltävänä ehtoona ;)





Perjantain ryhmiksessä oli myös Coctail -kisa kahdelle saman omistajan erirotuiselle 1-ryhmän koiralle. Siellä vallaton pari Ohmi ja Tesla saivat kyllä tuomarilta kovasti kehuja, mutta esiintymistä olisi pitänyt hioa vielä voittoon. Hienosti kuitenkin kolmannelle sijalle ja siitä hyvästi saatiin rutkasti palkintoja ja ruusuke.

Oli kyllä hyvä reissu hyvässä seurassa, joten eipä onneksi jäänyt hampaan koloon mitään, vaikka kaikille tytöille jäi vielä jotain saavutettavaa. Ohmi sen sijaan varmisti ettei tarvi ainakaan näyttelytourneelle Viroon lähteä hetkeen :D Ja on tämmösen lauman kanssa niin ihana matkustaa. Huoletta voitiin jättää kaikki niin laivan hyttiin kuin mökkiin ilman häkkejä ja päästiin nauttimaan myös lomailusta ilman koiria.

PS. Ohmi osaa seurata ainakin kolme askelta, että ehkä se tottiskin tulee ensi kesäksi kuntoon ;) Eipä tässä silti kiire ole sen suhteen.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuvia, kehiä ja kuvausta

Kiirettä on pitänyt taas ja tekemistä riittänyt :)

Muutama viikko sitten oltiin Päivin kuvattavana treenien merkeissä ja aika mahtavia otoksia hän onnistui vangitsemaan kameraansa. Niissä näkyy kyllä tuo iloisuus ja energisyys, mikä tuossa omassa laumassa antaa motivaatiota tekemiselle. Tässä muutama esimerkki. Koitan näitä jakaa enemmän FB:ssä.




(C) Päivi Saarilahti, Prokoirakko

Helatorstaina oli SBRY:n erkkari Palveluskoiratapahtuman yhteydessä. Arvoin aikalailla viime hetkeen perunko Zeldan ilmoittautumisen, kun ikävistä syistä meille tuli tuomarin muutos eikä arvostelemassa ollut rodun erikoistuomaria. Päädyin kuitenkin viemään molemmat koiruudet kehään, vaikka jouduin ne itse esittämään. Ehkä sen voi kerran vuodessa tehdä. Kehässä menikin molempien kanssa reippaasti yliodotusten!

Ohmi oli ainoa nuorten luokassa ja sai ERI1:sen ja Zelda oli avoimessa luokassa EH niukasta turkistaan huolimatta! Tässä arvostelut:


Tässä suora linkki Kannusruohon kuviin ja Ohmin kansioon. En jaksa sieltä nyt poimia tähän mitään :) Aivan upea kuvauspalvelus on kyllä ollut SBRY:n erkkareissa vuodesta toiseen!

Lauantaina pyörähdettiin paikallisessa Harjavallan ryhmiksessä. Siellä Ohmi veti yllättäen asteen verran paremmin kuin Tesla, joka ei tällä kertaa ollut erityisesti tuomarin mieleen. Ohmi oli Hennan kanssa kehässä ja hyvin esitettynä oli NUO ERI1 SA ja PN2 va-sert! Tästä onkin hyvä jäädä näyttelytauolle. Forssassa olisi ollut ihan ok tuomari meille, mutta päätin etten jaksa lähteä sinne itsekseni ilman kaveria ja handleria. Tesla oli tosiaan VPS-vet ja PN4. Teslan olen ilmoittanut Raumalle ja Pärnuun, jonne myös Ohmi olisi tarkoitus ilmoittaa. Harjavallan arvostelut olivat seuraavanlaiset:


Harjavallassa oli ihan kiva taas pyörähtää. Siellä oli useampia schapendoes- ja briardtuttavia moikattavana ja ennenkaikkea ei tarvinnut kököttää yksin omassa teltassaan. Jäin kannustamaan menestyneitä kavereita isoihin kehiin ja onneksi jäin, sillä Ohmin handleri repäisi ja veti mudinsa kanssa hienosti RYP4! Ei ihan jokapäiväistä herkkua tuolle rodulle.

Sunnuntain hurjissa helteissä oli sitten kevään jännittävin päivä, kun Ohmi ja sen veljet Urho sekä Peikko MH-kuvattiin Ikaalisissa. Kaikki pojat vetimät erinomaisesti radan läpi häntä heiluen. Ei paljon hellepainanut pojissa, mikä oli hienoa huomata ettei nämä turkkihirmut ole mitään säänkestämöttömiä. Toki nuo nyt saattoi näkyä jossain leikeissä ja taisteluissa, mutta kaikki osoittivat hienosti leikkihalua niin sehän riittää. Kuvausikäänhän kolmikko tuli aikalailla viikko ennen kuvausta, joten olivat todella nuoria ja raakileita. Itse halusin ehdottomasti MH-kuvata mahdollisimman nuorena ja hienoa, että veljekset innostuivat kasvattajankin kannustamana mukaan. Luonnetestiin mennään sitten kypsemmällä iällä ja toivottavasti saadaan silloinkin aikataulut mätsäämään yhtä hyvin!

Ohmin kanssa ei tullut mitään radikaalia vastaan. Sen reaktiot olivat kohtuullisen suuria, mutta toisaalta se on myös osoitus toimintakyvystä. Ja mikä hienointa se lopulta palautui ykkösen tasolle kaikissa pelotteluissa, vaikka hieman jännitti ja täytyi pitää meteliä. Leikkiessä se ei osoittanut ihan niin suurta taistelutahtoa mitä siitä saa irti, mutta saalista kyllä löytyi senkin edestä ja se nähtiin vieheelle lähdössä. Zeldahan ei aikoinaan noteerannut koko viehettä, mutta Ohmi sinkaisi nelosen edestä sen perään kahdesti. Etäleikissä se ei loistanut ihan sillä tasolla mitä olisi voinut odottaa, mutta toisaalta en kyllä kauheasti yllättynyt. Se kävi noteeraamassa leikittäjän, mutta totesi ettei tällä erää kiinnosta ja videossa se painelee juomaan, jos joku ihmettelee. Loppuleikissä unohdin vallan oman lelun vaihtaa, mutta eipä se onneksi saalistamiseen vaikuttanut. Omalla lelulla olisi varmaan taistellut paremmin, mutta ei se tuohon ampumisen neloseen olisi vaikuttanut, koska se tuli lähinnä noista passiivisista laukauksista. Niissä sen reaktio oli kyllä varsin Ohmimainen. Hän olisi kovasti halunnut mennä katsomaan kuka siellä metelöi puukasan takana, joten ei onneksi pelännyt laukauksia pätkän vertaa. Ja MH:sssa pelkoa kuvaakin vasta vitonen. Ohmille ei ole tätä ennen koskaan ammuttu ja reaktioon olen ihan tyytyväinen. Arvostelulomake selityksineen ilmestynee joskus koiranettiin, mutta tässä videota:


Ja tietty me käytiin joku kimppakuva ottamassa hienosta kolmikosta:
 On ne aika velikultia ja aarteita.

Helteistä huolimatta ollaan hakuiltu ja mä otin pitkästä aikaa tokoryhmän vedettäväksi, joten tulee siinä itsekin samalla treenattua. Ohmin kanssa alkoi myös Riitan noutokurssi, joka ehkä menee meidän kohdalla enemmän kontakti ja häiriötreeniksi tällä kertaa. Ja Teslalla alkaa pian UPK:n rallytreenit, josko sinne kokeeseenkin sitten joskus ehtisi... Ja Zelda on kaivettu ainakin yhden treenin verran agitauolta! Kisoihin pitäisi mennä...

Tähän loppuun vielä Päivin ottama upea kuva omasta kolmiosta:






maanantai 30. huhtikuuta 2018

Leikkikoulua ja tottistelua maastoilun ohessa

14.4 Esa Tapion leikkikoulu

Tämmöinen koulutus tuli meille kuin tilauksesta. Zeldan kanssa harmittaa ettei sen kanssa nuorempana päässyt mihinkään vastaavaan, jossa olisin ehkä oppinut ymmärtämään paremmin sen taistelutahtoa ja vahvistamaan asioita enemmän oikeaan suuntaan. Teslan kanssa leikkiminen ja motivaatio on tehty niin eritavalla eikä sillä ole saalisviettiä nimeksikään, joten näiden briardien kanssa ollaan itselle täysin vierailla vesillä. Kaikenlisäksi tuo viettimaailma on melkoista salakieltä, mutta nyt oli kyllä siitä positiivinen koulutus, että pysyttiin kohtalaisen käytännön läheisellä tasolla. Toiminta-alueesta ja oikeasta tunnetilasta treenehin sekä laumavietistä toki puhuttiin ja paljon muustakin.

Ohmi saalisti yllättävän voimakkaasti ja taistelikin hyvin, kuulemma ihan lujaa osasi purrakin. Nopeasti se toki tuohon saalistamiseen itsensä väsyttää, mutta se on ihan normaalia. Saatiin hyviä harjoitusmalleja miten vahvistaa taistelua. Zeldallahan on ollut aina tosi hyvä taisteluvimma, joka on tullut hyvinkin ilmaiseksi. Saalista olisi ehkä pitänyt osata vahvistaa muuhunkin kuin lintuihin. Se täytyy myös muistaa, että leukalihaksiakin täytyy kehittää, kun käytetään leluna purutyynyä "nirunarujen" ja pallojen sijaan, kun koira pääsee puremaan koko suullaan.

En kyllä kauheasti osaa analysoida enempää, joten ehkä laitan tähän tämän videon pätkän, jonka Mari ystävällisesti kuvasi ihmeteltäväksi:



Oli kiva, että oli treenikaveri ja maalimies kuunteluoppilaana niin hän sai samalla hyvän opastuksen apparin tehtäviin. Haukkuilmaisua lähdemme varmaan jossain kohtaa rakentelemaan saalisturhauman kautta, ehkä. Sitten voi kattoa tuleeko ees haukkuva vai rullakoira :)

Omissa treeneissä on kyllä leikkimistä ja kaikkea muuta alkanut häiritä hajut... noh tätä se on vissiin omistaa nuori uros?

Zeldan kanssa jäin vielä kentällä päivän päätteeksi tekemään sille pienet treenit, kun niin hienosti vahti autoa koko koulutuksen. Saatiin vielä extrana hyviä vihjeitä seuraamiseen. Hieman tuota painamista oli havaittavissa...

15.4 Tottispäivä

Porin palveluskoirakerho järjesti sunnuntaina saman kouluttajan tottispäivän, jonne olin suunnitellut meneväni kuuntelemaan. Leikkipäivästä jäi sen verran hyvä fiilis, että Mian laittaessa viestiä, että olisi vielä koirakkopaikkakin tarjolla niin en sitten jaksanut enempää empiä ja hyvä niin. Saatiin siihenkin touhuun vähän potkua pitkästä aikaa kouluksessa.

Zeldan kanssa katseltiin yllättäen noutoa, jossa palautuksen tökkii edelleen. Kokeiltiin sellaista, että koira kutsuttiin melko läheltä eteen (kapula suussa) ja siirretiin palkan paikka leuan alta alemmas ja se yllättäen toimi. Tämä ollaan otettu käyttöön ja vahvistettu tällä nyt myös luoksetulon paikkaa.

Sitten katsottiin vähän kapulalla palkkaamista ja sitten siitä istumista, mikä on jotenkin ihan tolkuttoman vaikeaa. Ehkä liian monta palikkaa mulle, että koiralle, joten voi olla, että tätä ei tule treenattua, jos ei joku ole kokoajan vieressä sanomassa mitä tehdä. Tokopuolella ei pahemmin palkata kapulalla ja meidän tottikset menee lähinnä tokon siivellä, joten ehkä enemmän ollaan vahvoilla niillä opein. Se kyllä muistetaan tästä lähin, että vapautuksesta ei tarvitse tehdä numeroa siitä, jos koira ei irrota kapulasta ja vaihda leluun. Tässä olen kyllä jo tehnyt ajat sitten vähän muutosta omassa päässäni, että koira ei valitsisi palkkaansa vaan minun puolesta saa valita sen jälkeen, kun on saanut luvan. Ja tästä kapulalla leikkimisestä huolimatta kevään eka ohjatun noudon harjoitus meni erinomaisesti! Ei mitään ongelmaa jäävässä liikkeessä eli ei se siitä hajoa, jos joskus leikitään kapulalla.

Zeldan kanssa tehtiin aika pitkä treeni ja oikeastaan saatiin irti jo enemmän kuin olin ajatellut, joten kysyin voidaanko toinen setti katsoa Ohmin seuruuta, joka siis on täysin alkuvaiheissa. Mulle on ihan mielettömän vaikeeta tuo imuuttamisen tekniikka. Tytöt on molemmat opetettu seuraamaan enemmän ja vähemmän tarjoamisen kautta, mutta Ohmin kanssa yritykset on jokseenkin turhauttavia, koska se tarjoaa kyllä maahanmenoa ja muuta, mutta pidempi kestoisissa hommissa ympäristö vie voiton. Toki tätäkin kokoajan treenataan, mutta turhauttaa ettei perusasioita pääse teknisesti opettamaan, joten päätin, että kokeillaan tällä kertaa perinteisempää imuuttamista. Supertassujen tottiksessa ollaan jo saatu ihan kivoja pohjia ja nyt tuli vielä lisää hienosäätöä omaan tekemiseen. Mulle sai ihan niinkin yksinkertaisia asioita vääntää, että nakki koiran kuonossa saa syödä ja sitten käsinousee niin ei syö ja niin lyhyet pätkä ettei ehdi harhaantua. Eli tekniikka tekniikkaa... ja tiukkuja oikealla käännöksi aktivoimaan. Ja sitä kehumista myös rohkeasti, mikä ei onneksi yleensä ole ittelle ongelma. Ehkä Ohmikin siis vielä oppii seuraamaan, kun on se perusasennotkin jo oppinut jotenkin päin :)

Oli kyllä todella antoisa viikonloppu ja positiivinen kouluttaja. Uskalletaan varmaan mennä toistekin, jos tulee tilaisuus. Ahkerasti, kun jaksoi molemmat päivät seurata myös muut koirakot niin sai kyllä paljon irti.

Maastoilut ja muut

Hakuilut sujuu suhteellisen kivasti. Ohmin kanssa haamuillaan ja hahmotellaan suoria pistoja. Vielä olisi viisi treeniä ennenkuin alan tehdä radikaaleja toimenpiteitä tallausjäljille harhautumisesta. Zeldalla riittää intoa ja haukku irtoaa. Molemmille tehty myös esineruutua ja Ohmi on päässyt jyvälle mitä siellä kuuluu tehdä ja se onneksi nostelee esineitä mielellään.

Ekat peltojäljetkin käytiin tekemässä työkaverin huudeilla ja on nuo ranskalaiset kyllä melkoisia höyryvetureita...

Noin muuten huhtikuu on sisältänyt koomailua ja unohduksia. Olen ainakin kahden agilitytreenit unohtanut. Jonkun sortin agilitymasennus selkeästi päällä. Ahdistaa, kun pitäisi opettaa Ohmille kontaktit. Tesla on ollut nyt tosi jumissa, joten sen agilityura taitaa olla taputeltua. Zeldan kanssa olisi edelleen tarkoitus kisata kesällä, mutta tarvitsisi ehkä treenata pari kertaa ennen...

Toukokuussa onkin taas näyttelyitä ja muuta jännää, että toivottavasti ehdin päivitellä kaikesta!


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Maastokausi korkattu!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maastot sulat ja metsässä makoilu mukavaa. Pääsiäismaanantain kunniaksi kuitenkin pienellä ja sitkeällä porukalla uhmattiin pitkälle jatkunutta talvea ja korkattiin hakukausi. Esineruudun suhteenhan tuli jo otettua pieni varaslähtö jokunen viikko sitten. Zelda oli silloin erittäin pätevä. Nyt se ei päässyt treenaamaan, kun toissapäivänä onnistui hankikannossa hajottaa anturansa Ohmin kanssa painellessa. Pari päivää on mennyt kolmella jalalla, kun sen verran inhottava palkeenkieli pääsi tulemaan. Vähän se pääsi ilmaisemaan sentäs ettei ihan tullut paha mieli.

Ohmin kanssa tehtiin viime kausi tuulitreenejä eli opeteltiin käyttämään nenää. Saatettiin jokunen hajunhakukin tehdä, mutta jotenkin nyt tuntui, että hieman oikaistaan tästä vaiheesta. Tuon keskittymiskyvylle ja vilkkaudelle ei jotenkin istu se, että haetaan yhdessä haju ja palataan lähettämään, kun turhautuu jo siitä ettei pääse ukolle. Kokeillaan nyt ainakin muuta treeni miten lähtee toimimaan suorat pistot suoriltaan. Tämä eka treeni oli ainakin todella lupaava.

Ohmi oli heti juonessa mukana keskilinjalla todella skarppina, kun eka haamu hieman heilui 50m syvyydessä. Ei tarvinnu suurempia sirkustemppuja. Erehtyi kuitenkin etsimään ensin silmillään, kun maalimies oli väärän kannon takana. Jäi siis n. 10 metrin päähän ja lähti siitä sitten rallattamaan, mutta onnistui itsenäisesti löytämään. Sinällään opettavainen ja informatiivinen treeni, että nenä täytyy olla auki vaikka saa näköärsykkeen ja selkeästi osasi kääntyää nenälle. Luulen, että näillä pohjlla hokaisee nopeasti, että nenä on se oikea työkalu ja aina voi palata takaisin. Ja toisaalta avut pidetään minimaalisina eli ei mitään näkölähtöjä ja huuteluja vaan pelkkä näyttäytyminen. Siinäkin ollaan siis onnistuttu, että motivaatio etsimiseen on kohdillaan ilman suurempia ärsykkeitä.

Toiselle pistolle lähettäessä tapahtui se virhe, että jouduimme käyttämään siirtyvää maalimiestä ja Ohmi otti hajun tallausjäljestä. Näissä täytyy olla erityisen tarkkana, koska Zeldallahan oli pitkään tätä ongelmaa. Eli pidetään ukot riittävän syvällä, jotta malttaa irrota ja ideaali olisi, kun tallojia olisi enemmän tai sitten täytyy alkaa talloa enemmän. Onhan se keskimmäinen tallousjälki koiralla kohtuuttoman voimakas, jos on vain kolme tallojaa. Ja tästä vielä jäi ajatus siihen siirtyvään. Otettiin yhden kerran uusi näyttäytyminen ja sitten siirryin lähemmäs. Vasta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että se uusi lähetys olisi pitänyt heti tehdä siitä kohtaa, missä koira kääntyi jäljelle.

Kolmas pisto olikin sitten ihan super, vaikka ei suoraan löytänyt, mutta irtosi kivasti ja teki oikeasti töitä, vaikka alkoi jo painaa kaksi edeltävää. Ja tykkäsin älyttömästi, että pysyi kokoajan työskentelemässä syvällä!

Nyt tarvitsisi saada useampi tämmöinen perustreeni alle niin osaisi arvioida ollaanko oikeasti niin oikealla tiellä, kun nyt tuntui. Ja sitten täytyy muistaa olla tarkkana noiden jälkien kanssa sekä käyttää mahdollisimman vähän siirtyviä maalimiehiä.

Varovasti uskallan sanoa, että Ohmista tulee vielä ihan huikee hakukoira, kun vaan malttaa edetä rauhassa. Motivaatiota ja työskentelyintoa riittää, joten niistä pidetään kiinni. Mieluummin useampi muutaman piston treeni viikossa, kun yhdellä kerralla liikaa ahnehtiminen.

...tietty se tottiskin pitäs opettaa, jos kokeisiin meinataan :D

torstai 29. maaliskuuta 2018

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Innostuin lähtemään Lahti KV:seen Annin seurana yrittämään sertejä. Vieno ehti saada sertinsä jo viikko sitten, mutta sille toki olisi ollut cacibia tarjolla. Ohmin suhteen nyt odotukset eivät sen sertin suhteen olleet kovin korkealla, mutta ei sitä toki yrittämättä saa mitään. Sen sijaan saatiin sitä mitä odotettiin eli taas lisää kehäkokemusta ja erittäin hyvä arvostelu. Oli taas kiva reissu, kun ei tarvinnut yksin ajella ja mukavaa seuraa sai niin briardi kuin schapendoes kehän laidalta. Ei tarvinnut isojakaan kehiä odotella yksikseen.

Tesla oli tietysti pakko ilmoittaa myös ihan vaan, koska se aidosti nauttii kehään pääsystä ja siitä, että pääsee tekemään jotain. Ohmin kanssa ne viihtyvät myös samassa häkissä ja osaavat ottaa rennosti odottelut. Toki sitä energiaa riittää, kun häkin ovea raottaa. Arttu myös otti kiltisti Zeldan seurakseen koko päiväksi katselemaan formuloita sohvalle, joten ei valittamista senkään osuudessa. Teslahan sitten repäisi koko veteraanin energiallaan ja ROP-veteraanin lisäksi oli myös ROP, joten päästiin juoksemaan kunniakierros kahdesti.

Toinen syy Lahteen tulemiselle oli, että sain Ohmin handlaukset sekä ketyilyt täysin ulkoistettua. Kannustusjoukkoja riitti, kun paikalla oli näiden lisäksi toki Ohmin veljen omistaja.

Arvostelu ja muutaman räpsyt:



Ylläolevat kuvat äitin kamerasta ja tässä vielä Tanskan Tuulan galleriasta kuva Ohmista ja nuorten luokan komeasta kilpakumppani Ryynistä (Ohmin pentuystävä, asustelee Porissa), joka olikin sitten lopulta VSP:


Tesla oli ihan liekeissä ja intoa täynnä. Oli mukava yllätys, että tuomarikin sen huomasi vaikka nartuissa oli taas kova taso. Se veti isot kehätkin kuin höyryveturi. Ei tarvinnu paljon kävellä ja ravikin säilyi aika kivasti kovassa vauhdissa. On se hienoa käydä vetämässä kunniakierros, vaikka harvoin sieltä noustaan, mutta koira onneksi nauttii koko rahan edestä. Ja ei sitä ainokaista RYP-sijoistusta nuoruusvuosilta koskaan unohda.

Teslan arvostelu ja räpsyt:





Odotteluun jäi hyvin aikaa ja käytiin palkintoständillä ottamassa kuvat:

Tesla ja Ohmi on kyllä vallan mukava reissu pari ja noiden kanssa on kiva kulkea ahtaissa paikoissa sekä hälinässä, kun ei kumpikaan pahemmin välitä muista koirista ja kulkevat melko huoletta paikassa kuin paikassa. Ohmilla toki sitä nuoren miehen energiaa ja voimaa välillä vähän liikaa. Tilattiin tuommoinen palkintokin, kun osattiin ennakoida ettei jäädä ilman. Ohmi olisi kyllä halunnut nallen.

Nyt ei olekaan (vielä) yhtään näyttelyilmoa sisässä, mutta kyllä nuo lähinäyttelyt varmaan tulee käytyä, jos budjetti antaa periksi. Vaasa oli harkinnassa, mutta se skipattiin, koska Ohmi pääsee Esa Tapion leikkikouluun. Muutenkin kesällä menevät kyllä muut jutut kehien edelle eli kehissä käydään, kun on hyvää seuraa ja aikaa.