Koiramessut 2017

Viime vuoden messari jäi väliin, kun oltiin Ruotissa ja Tanskassa, mutta tänä vuonna päätin sitten mennä koko rahan edestä, kun sain Teslan ensimmäistä kertaa veteraaneihin ja siihen samaan konkurssiin Ohmi pääsi pari kertaa pyörähtämään junnukehässä. Teslan kanssa toki tavoitteena oli joku titteli saada ja saihan se sitten kaikki kolme veteraanititteliä. Kaikenlisäksi jokaisesta yksilöarvostelusta ERI ja SA sekä ROP-vet. Lisäksi se sijoittui vielä erittäin kovien narttujen joukosta perjantaina toiseksi ja lauantaina neljänneksi! Ei olisi paljon paremmin voinut mennä.

Tässä kaikki arvostelut:

Tuo viimeinen sisälsi ehkä vähiten kritiikkiä ja se oli ainoa, jolla ei se PN-sijoitus irronnut, vaikka jonon hänniltä toki päästiin juoksemaan keskemmälle. Tuomareille kyllä pisteet koirien juoksuttamisesta! Ja Teslalle pisteet esiintymisestä alusta loppuun. Se on kyllä niin maailman helpoin näyttelykoira ja kaiken lisäksi se nauttii touhusta tai lähinnä siitä, että pääsee jotain tekemään. Eihän se koira ymmärrä eroa silti ollaanko tokokokeessa vai näyttelykehässä, kun saa kehuja toiminnasta ja tehdä yhdessä. Kyllähän se aina mieltä lämmittää, kun esiintyminen on arvostelussa mainittu, koska yhteistyön eteen on tehty valtavasti töitä ja upeaa miten se näkyy kehässä!

Jäätiin jokapäivä toki myös isoihin kehiin ja olihan sekin kokemus. Harvoinpa tuolta tommoset lammaspiskit nousee, joilla tukkakin miten sattuu, kun vertaa muihin turkkirotuihin, mutta aina se on näkyvyyttä rodulle. Sunnuntaina otettiin aikaa sen verran, että saatiin poseerauskuvat ja iskä oli muutenkin kameran kanssa heilumassa niin saatiin jotain kuvia:

Ohmin oli ilmoittanut perjantaille ja lauantaille. Perjantain tuomari ei oikein arvostanut sen kengurubensaa, vaikka arvostelussa nyt ei mitään hirveän suuria moitteita koirasta sinänsä ollut. Lauantain tuomari suhtautui huomattavasti positiivisemmin iloiseen ja energiseen junnuun ja toki Ohmi suvaitsi ravata asiallisesti, mikä helpotti liikkeiden arvostelua ja se näkyy mukavasti myös arvostelussa. Perjantaina irtosikin sitten erinomainen laatuarvostelu ja vielä SAn kera!

Ohmin tärkein tehtävä oli kuitenkin edustaa SBRY:tä koiramessujen rotutorilla ja se suoriutui tehtävästään kaikkina kolmena päivänä kertakaikkiaan erinomaisin arvosanoin. Nuori mies jaksoi olla iloinen ja ottaa ystävällisesti vastaan kolmena päivänä kaikki rapsutukset ja huomionosoitukset. En voisi olla enempää tyytyväinen tuohon koiraan. Olen kyllä niin kiitollinen miten taas sainkaan niin itseni näköisen ja omaan käteen sopivan koiran. Saatiin Ohmistakin muutamat "joulukortti" kuvat napattua sunnuntaina.

ps. Muut treenit on ollut yhtä hiljaisella tasolla kuin blogikin. Ohmi ja Tesla todennäköisesti toivat seinäjoelta kennelyskän, joka oireili sitten vain ja ainoastaan Zeldalla onneksi. Kolme viikkoa kuitenkin pysyteltiin koko lauma poissa treeneistä ja muista kissanristiäisistä ja nyt toivotaan, että selvittiin messarin tartunnoista, jotta saadaan taas treenimotivaatio nousuun! Jotain pientä ollaan kotona yritetty väkertää, mutta ei kyllä kauhealla menestyksellä. Noh joululomalla otetaan viimeistään vahinkoa takaisin :)

Näyttelyhommia ja agilitya huippuopissa

Teslan tämän vuoden ennätykselliset seitsemän näyttelyä sisältänyt veteraanitournee päätyi yliodotuksten Seinäjoen KV:ssa rodun kotimaisen erikoistuomarin Gerald Jippingin arvostelema rotunsa parhaaksi. Ja saman herran arvostelemana Ohmi aloitti oman näyttelyuransa ensimmäisessä virallisesa näyttelyssä ollen erinomainen. Tästä hyvästä tuli koiranettiinkin ensimmäinen terveystulos eli tämä kehässä käynti riitti todisteeksi siitä, että ne pallit tosiaan löytyy.

Toki joulukuussa on sitten vielä messarin kehät, mutta ne on sitten ihan oma tarinansa ja sinne mennään tänä vuonna tapahtumasta nauttimaan kehien ohessa. Perjantaina on luvassa mielenkiintoisia luentoja ja jokapäivä olisi tarkoitus edustaa myös SBRY:n ständillä.

Teslan arvostelu oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

8,5 years. Excellent type. Typical temperament. Correct proportions. Lovely head. Correct in front. Correct body. Typical teeth and low hocks. Correct coat. Very nice typical movements.

Tesla oli tosiaan sekä ROP-VET ja tämän lisäksi vielä ROP.

Ohmi sai myös erinomaisen arvostelun, mutta vielä on kakaralla kehityttävää ollakseen SA:n arvoinen.

11 months. Correct size. Good coat struction.  Excellent type of head. Good garriage of ears. Correct bite. Very good in front. Forechest could be better. A little straigt in upper arm. Good shape of body for his age. Correct angulated  hind quarters. Dew claw. Temperamenfull movement, not yet in harmony and balance.

Oikein mukavaa luettavaa omaan makuun. Anni handlasi Ohmin jälleen kerran hienosti, vaikka vähän meinasi liikkeet lähteä ylöspäin, mutta tuomari onneksi ymmärsi nuoren pojan intoa ja pisti juoksemaan uudelleen. Kehäkäytöstä pääsivät harjoittelemaan vielä uudelleen, kun briardeja pyydettiin jäämään uuden tuomarin katselmukseen. Ohmista oli napattu odotellessa myös hienot poseeraus kuvat, joten kiitos näistä:

(c) Mariia Touronen

Eniten tyytyväinen olen toki nuoren miehen käytökseen, kun sen kanssa ei tarvitse murehtia ahtaissa paikoissa eikä pelätä, että räyhäisi turhanpäiten muille koirille. Ihmisiin se suhtautuu avoimen rakastavasti. Teslan palkintolahjakorteilla molemmat sai omanväriset makuualustat:

Teslasta koetin sitten kotona napata pari edustus kuvaa showtourneen päätteeksi, mutta jostain syystä olen hukannut puolet veteraaniruusukkeista. Ei kuitenkaan huonosti, kun seitsemästä näyttelystä kaikista erinomainen arvostelu ja kuudesti rotunsa paras veteraani, vaikka kilpailua toki ei ole ollut, mutta siitä syystä sitäkin enemmän mieltä lämmittää, että pärjäsi kyllä muutenkin todella hienosti ollen kahdesti VPS ja kahdesti ROP.

Aavistuksen elämää varjostaa viime viikon kampauksen yhteydessä havaittu oletettu nisäkasvain. Ilmeisen yleisiä ovat leikkaamattomilla nartuilla ja mahdollisuus, että kasvain on huonolaatuinen on aikalailla 50-50. Saatiin onneksi tälle viikolla aika eläinlääkärille, joten päästään näyttämään tuota muhkuraa ja ottamaan keuhkokuvat. Ei auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Ja siihen agilityyn...

Ohmi on nyt ahkerasti tuurannut Zeldaa agitreeneissä. Koetan pitää Zeldan agitauolla nyt tämän hoitovälin, jotta saan jotain käsitystä paljon agilityn treenaaminen vaikuttaa kropan jumiutumiseen. Sen sijaan ollaan kyllä tokoiltu ja tottisteltu ja varovaisen optimistisesti haaveillaan, että keväällä oltaisiin koevalmiita. Ohmille olin jo elokuussa varannut loppu vuodelle pari yksäriä Jaakolle. Ei kyllä olla ihan niin paljon treenattu, kun olin ehkä ajatellut ja en saanut edes ketään kaveria jakamaan, joten mietin miten nuori mies jaksaa koko tunnin, mutta poika yllätti ja oli erittäin pätevä alusta loppuun keskittyen hienosti tehtäviin. Alkuun vähän päästeli höyryjä ja rallatteli omatoimisesti putkia, joten irtoamisen suhteen ei pitäisi olla suurta ongelmaa.

Alkuun tehtiin pituutta, joka oli meille uusi este eikä siinä kyllä ollut pahemmin haastetta. Sitten pimeän putkikulman kautta hypylle ja treenattiin näille molemmille esteille käännöksiä. Hypylle tehtiin niin että kutsuin koiran selkä esteeseen päin ja leikitin hypyn edessä, josta irrotus ja tarjoamisen kautta hyppy ja palkka. Haastavinta tässä oli se, että itse muisti lähteä liikkeelle. Sitten katseltiin sylkkarit ja poikkarit ja näitä ei saa enää treenata ilman siivekkeitä! Ettei käy niin, että koira vaan seuraa kättä eikä hae estettä, joten nyt kuivaharjoittelut veke ja esteet mukaan. Lopuksi tehtiin vielä tekniikkaharjoitusta tiukkoihin 180 asteen käännöksiin ja takapäänkäyttöön. Oli kyllä kattava yksäri ja saatiin hurjasti treenattavaa. Ehdittiin myös keskustella jonkin verran juoksareista sekä hyppykorkeuksista sekä ison koiran eduista agilityssä. Ei saatu lainkaan siis tuomiota olla jatkamatta agiuraa, vaikka Ohmista vähän jättiläinen tulikin, mutta kroppahan sillä on ihan passeli touhuun, joten nyt vaan toivotaan, että keväällä saadaan myös luustokuvista terveen paperit. Oli kyllä ihan loistava yksäri!

Rallytokon SM:t, SBRY-leirikatsaus, Ahvenanmaa & muuta kuulumista

Edelliseen otsikkoon vedoten nämä kuukauden vierivät ihan hirvittävää tahtia eikä perässä pysy. Syksy on jo hyvää vauhtia menossa. Pienoinen taantuma ja laiskuus kaiken suhteen onneksi uhkaa varoen väistyä ja jostain on löytynyt hieman kadonnutta treenimotivaatiota. Lääkettä on kyllä ollut yllinkyllin tarjolla, mutta pienetkin vastustukset ovat saaneet taas tukahtumaan koko motivaation. Kootaan tähän nyt ne tärkeimmän päivittämättä jääneet tapahtumat alkuun.

RALLYTOKO SM

Tesla osallistui suomen schapendoes ry:n joukkueeseen ALO-koirana ja oli pitkän kisapäivän viimeisiä suorittajia. Muu joukkue teki hienoja tuloksia ja omat paineet kasvoi. Meidän suoritusta kruunasi tietysti vielä vesisade, mutta selvittiin rata ehjällä suorituksella läpi ja saatiin aikaan 91p eli ei todellakaan tarvinnut hävetä joukkueen puolesta. Virheet tuli yhtä lukuunottamatta ohjaajan hihnankäytöstä, kun se kiristyi luvattomasti erityisesti käännöksissä.

Olen kyllä niin onnellinen puudelista ja meidän yhteistyöstä eikä oltaisi tässä ilman Päivin kanssa treenaamista, joten hurja kiitos. Saanut uskoa siihen omaan tekemiseen valtavasti ja uskaltanut pysyä sellaisella tiellä, mikä tuntuu omalta ja hyvältä niin näemmä se näkyy sitten myös onnistumisina ja kyllähän ne hyvältä tuntuu ja antaa motivaatiota matkalle.

Schapendoes joukkue oli hienosti jaetulla 11. sijalla ja saa olla ylpeä, että päästiin Teslan kanssa antamaan positiivista kuvaa tästäkin rodusta potentiaalisena harrastuskaverina. Kiitos koko joukkueelle!

(c) Tiina Sipilä

SBRY LEIRI

Elokuussa vietettiin briardileiriä kolmatta kertaa yläneellä. Tällä kertaa koulutustarjonta oli aikalailla itselle täydellinen. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli, että ei pystynyt olemaan kokoaikaa jokapaikassa. Ohmin ensimmäinen leiri oli oikein onnistunut. Zelda pääsi tekemään sitä mitä rakastaa eniten ja Tesla sai luvattoman paljon herkkuja ja toimitti puudelin virkaa. Ja itse sai syödä hyvää ruokaa, nauttia savusaunasta ja lauantain illan kruunasi tortillämässäilyt.

Lauantaina päästiin pellolle Holger Palomäen oppiin ja jälkikouluttaja saa kyllä kaikin puolin täydet pisteet. Asiaa ja treenitapoja tuli enemmän kuin olen koko tähänastisen peltojälkiurani aikana saanut yhteensä kaikilta aiemmilta kouluttajilta, heitä yhtään väheksymättä toki. Kaikenlisäksi ajatusmaailma koirankouluttamisesta tuntui sopivan omaan ideologiaan paremmin kuin hyvin. Jäljelle ei ryysitä vaan se oikean mielentilan rakentaminen alkaa jo ennen pellolle pääsyä. Ohmille tehtiin paalulle kolmiota auttamaan sitä paalulle ryysimistä. Ja sinne paalulle mieluummin vaikka imuutetaan se koira namilla ja sitten tiputetaan nami siihen paalun juureen. Jäljen loppuun ei mitään valtavaa herkkukasaa vaan ihan muutaman karkki.

Peltoilun lisäksi Ohmi pääsi leikkimään maalimiesoppilaalle ja oli oikein leikkisä. Tästä ehkä kuvat kertoo enemmän kuin omat sepostukset. Hyväntahtoinen ja iloinen pieni mies hän on.

(c) Tuula Tanska (ylin) , Henna Lindell (alemmat)

Zelda pääsi agiliitämään Mariannen treeniin ja oli superpätevä.

Sunnuntaina molemmat briardit osallistuivat sosiaaliseen palkkaukseen, jotka meidän luottokoutsi Päivi (prokoirakko) oli vetämässä. Ohmin kanssa keskityttiin tasaantumistreeniin, koska se oli sen kohdalla järkevintä ja näitä täytyisi käydä tekemässä enemmän eripaikoissa. Vilkkaalle pienellä pojalle on erityisen tärkeää oppia itse erilaisten ympäristöjen aiheuttamassa häiriössä rauhoittuminen. Itse sorrun helposti hektisyyteen, joten nämä harjoitukset tekee myös itsellä äärettömän hyvää, että oppii oikeasti pysähtymään ja kuuntelemaan koiraa sen ainaisen suorittamisen ja tekemisen väleissä, kun juoksee treeneistä toiseen. Zeldan kanssa keskityttiin enemmän siihen varsinaiseen sosiaaliseen palkkaamiseen. Se mikä tuossa sosiaalisessa palkkauksessa täytyy muistaa on ettei sen voi olettaa toimivan, jos koira ei ole kuulolla ja ota vastaan. Ensin täytyy päästä koiran kanssa samalle kanavalla niin sanotusti.

SADONKORJUUKISAT

Syyskuussa suunnattiin tyttöjen ja Mariannen sekä Netta-kokkerin kanssa taas Ahvenmaalla pienelle agilitylomalle. Katseltiin nähtävyyksiä, juotiin olutta hyvässä seurassa ja juostiin jokunen startti agilityä. Ei nollia, mutta tyhjin käsin ei tarvinnut taaskaan kotiin lähteä. Ohmi oli hoidossa Marilla ihanan Volvo-nöffin tykönä ja pojat viihtyivät yhdessä vähän liiankin hyvin.

On nuo helppoja ja vaivattomia reissukavereita kyllä. Ei paljon laivalla tarvi stressata ja hotellielämä sujuu huoletta. Kahden koiran kanssa vielä suhteellisen rentoakin, mutta kieltämättä ajatus, että olisi ollut vielä Ohmi mukana niin olisi saattanu käden loppua.

Ja muuta mukavaa...

Noh syyskuussa oltiin sitten lähes koko lauman voimin Vihdissä Sannan ja Markon uutta kotia ihmettelemässä. Voltti jäi luonnollisesti reissusta hoitoon luottopaikkaan veljelleni, joka on kyllä hoitanut loppukesästä Volttia enemmän kuin laki sallii. Agilityradoilta ei tältä reissulta jäänyt hurjana käteen, mutta tuli maistettua useampaa porilaista ja vähän muutakin olutta, jotka raahasin tuliaisina mukaan. Ja Sanna otti Ohmista 10kk poseeraukset. Alkaa hirvenvasa näyttä varovasti jo ihan briardilta.

(C) Sanna Rautio

Ja tietysti otettiin siskoksista kuvia. Kyllä näistä veteraanineidoista on vaan tullut samannäköisiä. Toivotaan molemmille vielä monta tervettä veteraanivuotta <3

Muuten ollaan Ohmin kanssa käyty UPK:n tokoissa, tuurattu Zeldaa aksassa ja toki Zelda on itsekin saanut aksailla. Hakutreenit vielä pyörii ja pellollakin ollaan käyty paristi. Lentsun perustaidot kurssi päätyi ja toivottavasti päästään vielä Ohmin kanssa Lentsun tokokurssille, mutta täytyy todeta, että talvella ei yksikseen säännöllinen Turkuun ajaminen oikein inspiroi. Parit Jaakot yksärit olen saanut agin saralla loppuvuoteen, mutta niille toivottavasti saadaan joku kaveri mukaan.

Kohta nää BB-ärrät täyttää pian jo 1-vuoden ja minusta tuo Ohmi on vielä ihan pieni pentu eikä se osaa edes seurata! Ai kauhee. No ennen vuoden ikää ehditään käydä ainakin kerran kehässä ja ehkä siitä sitten seuraava päivitys.

Kesäloma hurahti...

Hurja parin viikon kesäloma meni ja oli. Mitään mullistavaa ei saatu treenirintamalla aikaan, vaikka hieman päästiin heti loman alkuun jäljelle ja hakumetsässä tuli pyörähdettyä kiitettävän monesti. Tokot, tottis ja rallyt taas jumittavat todella pahasti paikoillaan, joten jostain täytyisi kaivaa se treenimotivaatio alkukesän sairastelun päälle. Ohmi on päässyt käymään sentään kerran kuussa Lentsun perustaitokurssilla, mistä ollaan saatu paljon hyödyllisiä läksyjä, mutta niiden tekeminen on tosiaan jäänyt syystä, mutta ehkä tämä loppukesä ja syksy pysyisi itse terveenä ja riittäisi enemmän energiaa treenailuun :)

Zeldan kohdalla toki alkukesän aitaan törmäilyt ja kuperkeikat metriseltä ovat vähän syöneet treeni-intoa, kun tuo koira oireilee jumituksia enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Agilityssä se painaisi täysiä, vaikka missä kokovartokipsissä, mutta nyt ollaan päästy hyvään hoitoon Kankaanpäässä ja toivottavasti kroppa tulee kuntoon ja saadaan kaivettu toko-ongelmat naftaliinista ja rallateltua muutama agirata loppuvuoden tavoitteen tavoittelemiseksi.

Hieman jotain lomatunnelmia, mitä kännykkään ehti tarttua:

Ohmi on tavannut paljon kavereita ja Zelda päässyt lutraamaan. Ei ihan niin usein kuin tavoite oli, mutta parempi hieman kuin ei lainkaan.

Tesla on kunnostautunut todenteolla veteraanikehissä ja päihittänyt nuorempiaan ihan yliodotusten. Kesän kuuden näyttelyn veteraanitourneesta saatiin kaikista erinomainen arvostelu ja viidestä SA:n kera. Viidesti oltiin ROP-vet, kerran PN2, kahdesti VSP ja viimeisessä show'ssa Porissa, josta kuva ja arvostelu vielä ROP! Olen todella tyytyväinen. Salossa Goldelieve jätti SA:n antamatta johtuen koiran keveydestä ja sanoikin, että saa olla kevyt, mutta tämä on "like a bird", mutta onhan se tässä vuosien varrella huomattu, että osa rodun erikoistuomareista arvostaa hieman raskaampaa rakennetta ja mulle taas kelpaa tuommoinen kevys sporttiversio. Ja kapea se on tuo Ohmikin, joten ehkä siitäkin tulee hyvä sporttikoira... toki se saattaa tuosta vielä kehittyä, mutta ei se onneksi raskas ole, vaikka toki showkehissä kaivattaisiin ehkä hieman enemmän kroppaa, mutta meidän tavoitteet ovat ensisijaisesti muualla. Porissa saatiin kuitenkin viimeisestä pentukehästä KP ja Ohmi oli PEK2 velipojan viedessä voiton. Teslan kanssa oli vähän tavoitteena kerätä 5 ROP-vet pistettä vuoden schapendoeskisaan ja se tuli nyt tehtyä, joten seuraavaksi varmaan mennään Seinäjoelle, jossa erikosituomari, joka ei ole vielä meitä arvostellut ja sitten messarit. Ja jostain ulkomaanretkestä haaveilen.

Zelda pääsi vielä loman lopuksi rallattamaan oikein arvokisoissa, kun sille tarjoutui paikka meidän seuran toisessa piirimestaruusjoukkueessa, Satakunnan ekoissa agilityn joukkuepiirimestiksissä. Mitalleille ei päästy, mutta komea kuperkeikka onnistuttiin tekemään radalla yleisön hereillä pitämiseksi :)

Vaikka kesäloma hurahti niin onneksi on vielä kaikkea kivaa odotettavaa, kuten SBRY leiri ja Ahvenanmaan agilityretki! Ainiin ja Rallytokon SM karkelot... Teslan kanssa ollaan Schapendoes Ry:n joukkueessa :O

Rallyura korkattu

Tesla on viimeksi ollut tokokokeessa joulukuussa 2014 ja sen jälkeen ollaan rakennettu suhdetta ja mielentilaa uusiksi ihan parhaassa mahdollisessa opissa ja menty hurjasti eteenpäin sen saralla. Ehkä sen takia oli alkuun niin suuri järkytys, kun vihdoin mentiin rallytokoilemaan niin heti ekalla radalla koira meni täydelliseen tilttiin. Rataantutustumisessa oli itsellä varma olo ja rata oli just meille passeli sisältäen asioita, jotka osataan. Mielestäni sain sen viriteltyä ihan kivasti, mutta siinä kohtaa kun astuttiin kehän sisälle ja mentiin lähtöön niin se jännitti jotain. Vieressä oli teltta ja takana oli autoja. Ehkä se mietti, mistä sieltä hyökkää joku autoissa huutavista koirista kimppuun tai sitten se odotti, koska teltasta tulee joku pelottava täti hakkaamaan noutokapulalla päähän. Teslalla on melkoinen mielikuvitus. Jälkeenpäin mietittynä ei olisi ikinä pitänyt yrittää lähteä siinä tilassa vaan tehdä koiralla joku nostattava temppu tai liike ja asettua uudelleen lähtöön. Otin sen kuitenkin siitä väkisin mukaan ja ensimmäinen tehtävä oli perusasento, jota se ei kyennyt suorittamaan vaan pysähtyi jännittyneenä vilkuilemaan taakse enkä saanut koiraan mitään kontaktia. Radan jälkeen epätoivo oli aika suuri ja sain onneksi purettua pahimman tuskan niin ihanaan somepäivitykseen...

Toiselle radalle mentiin sitten sillä asenteella, että keskityn vaan kannustamaan koiraa ja vedän radan täysiä läpi tekniikasta viis ja jos koira tilttaa teetän tempun, pidän bileet ja juoksen kehästä ulos. Seuraaminen oli vähän haahuilevaa, mutta sain koiran tsempattua joka kerta mukaan niin, että päästiin sitten lopulta maaliin. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuohan oli meille ihan järkyttävän suuri työvoitto, että ylipäätään kyettiin ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen tekemään perään kokonainen suoritus! Ja häiriötäkin oli enemmän, kun viereisellä radalla oli samaan aikaan avoimen luokan suoritus. Ollaan me oikeasti menty eteenpäin eikä todellakaan ole ollut turhaa tähän astinen työ. Ja uskomatonta kyllä tuolla todella alle koiran todellisen osaamistason olevalla suorituksella saatiin aikaan 84p ja hyväksytty tulos rallytokon alokasluokasta!

...niinkuin Päivi tuossa kommentoi päivitystä niin "Kärsivällisyyttä". Sitä vaaditaan ja ihan omaa tahtia edetään. Eiköhän tämä rallytoko ura tästä siis saa jatkoa ja jonkinmoisen epäröinnin päälle lupauduttiin mukaan SM-joukkueeseen. Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa treenata sekä voidaan vielä käydä ainakin kerran kokeessakin ja useammin, jos ei tehdä tulosta.

Kyllä tuo puudeli on ihan vaan hieno harrastuskaveri ja rallytoko on hyvä eläkelaji veteraanille, jos SAGI tekee meidän puolesta päätöksen ja vuoden päästä ollaan agilitystä eläkkeellä. Toki voihan se päätös olla aina edessä muutenkin, mutta kyllä hyväkuntoinen ja terve koira voi vielä 10-vuotiaana radan, jos toisen silloin tällöin omaksi ilokseen juosta. Niin hieno asia, kun nämä uuden kokoluokat agilityssä ovat niin on siinä se pieni varjopuoli, kun kaikki koirat tullaan mittaamaan uudelleen. Ja siinä uudelleen mittauksessa on aina olemassa se riski, että koira on muutaman millin liian. Todellakin toivon, että Tesla pysyy edelleen medinä mihin se on alunperin mitattu, toki kiertoon se jo silloin meni, mutta mediksi sen kolme tuomaria lopulta totesi. Rallytokokokeessa tuli huomattua myös, että se jännitti mittausta ihan valtavasti eikä siellä edes tarvittu niin tarkkaa tulosta kuin agilityssä. Mennään kuitenkin mitattavaksi ihan avoimin mielin sitten, kun sen aika on ja katsotaan kuinka käy. En ala asian eteen stressaamaan tai karvoja ajelemaan. Ei sillä etteikö schapendoes kuin schapendoes pärjäisi hyvin pikkumaxeissa ja selvittäisi hyppyjä niin en kuitenkaan näe järkeä lähteä hypyttämään veteraani-ikäistä koiraa, joka on ikänsä kisannut medeissä mm. maxirengasta, pidempää pituutta, suurempaa okseria... toki näitä mittoja en ole tarkastanut, mutta tuskin pikkumaxit medirengasta tekevät. Siinä kohtaa, kun koira on enemmän kuin puolet kisaurastaan tehnyt mediesteitä niin ei ehkä ole enää järkeä lähteä opettamaan uudelleen rengasta ja muuta.

Mutta heiiiii! Me tehtiin se. Korkattiin uus kisakirja ja heti saatiin tulos ekoissa kisoissa!!! Ehkä tän vuoden tavoitteeksi uskaltaa asettaa sen RTK1:sen...

SBRY Erkkari 2.7.

Olikohan tämä jo viiden erkkari briardin omistajana?

Ohmilla oli eka erkkari ja tällä kertaa vielä pentukehissä. Pentuja oli ilmoitettu 12kpl ja kehässä nähtiin 6kpl uroksia. Ohmin sain mielestäni ihan kivasti seisomaan ainakin jotenkin päin, mutta ravannut se ei juuri askeltakaan. Kauhea kiire juosta velipojan perässä, häntä nousi ja vauhti kiihtyi, kuten kuvat osoittaa:

Kuvat: Tuula Pullinen, Henna Lindell, Tuula  Tanska

Saattaapi olla, että sellaista kehää ei nähdä, jotta Ohmi juoksisi minun kanssa asiallisesti. Onneksi näyttelykehien ulkopuolella häntä saa olla just siellä, missä tykkää ja minullehan se vaan passaa, mitä korkeammin se heiluu. Selvittiin tästä kuitenkin molemmat ehjinä ja iloisina maaliin, vaikka tuomari meidät ekana ulos kätteli, mutta arvostelua kehtaa kyllä katsella, vaikka tuosta pään koosta olen hiukan erimieltä, että ei sen nyt kauheasti isompi tarvisi olla. Mahtuu ruokaa ihan tarpeeksi tostakin luukusta sisään.

(Ja saa koettaa katsoa väärinpäin, kun en saa käännettyä)

"Lovely puppy" alkoi arvostelu ja sitähän se on. Velipoika Urho oli upeasti PEK3 ja sai vielä kunniapalkinnon, joten ollaan oikein ylpeitä heidänkin edestä. Käytökseltään veljekset olivat molemmat erinomaisen iloisia ja avoimia.

Zeldalla tämä oli neljäs erkkari ja edelleen oli erikoistuomarin mielestä erittäin hyvä. Tällä kertaa esitin Zeldan itse varmaan ensimmäisen ja viimeisen kerran näyttelyssä, jos ei sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa pentukehässä lasketa. Täytyy silti todeta, että Zelda juoksi tällä kertaa tosi asiallisesti ja oikeasti jopa juoksi alkuun. Hieman se alkoi jossain kohtaa tarjota seuraamista ja eihän siitä voinut muuta kuin kehua.

Zeldan arvostelu oli oikeastaan ihan erinomainen, mutta eihän tämä ranskalainen tuomari ymmärtänyt sen hienostunutta harmaasävyistä ja niin kauniiksi kehuttua väritystä lainkaan, joten ei voinut antaa muuta kuin erittäin hyvän, mutta sehän oli meille ihan passeli arvio. Hampaista sai kovasti kehuja ja ihmetystä iän sanoessani, kun on niin hienossa kunnossa. Katkennut etuhammas ei siis tätä herraa ainakaan haitannut. Avoimessa luokassa oli kahdeksan narttua, joista puolet sai erinomaisen, joten meidän ei tarvinnut esittää seuraamista enää kunniakierroksella.

Erkkaripäivä oli hyväntuulinen ja mukana. Tuomari oli oikein kiva, vaikka ei meidän kauneusihanteet yllättäen ihan kohdanneet, mutta mulle passaa nämä sporttimalliset. Samaan sarjaanhan se Teslakin menee, mutta schapendoeseilla keveys ja kapeus on sallitumpaa. Tokoa kyllä jäin vähän kaipaamaan. Parhaat ja antoisimmat erkkarit on ne mihin on tungettu näyttelyn lisäksi vähän muutakin ohjelmaa, mutta eiköhän sellaista ole luvassa vuonna 2019. Vuoden 2018 erkkarin suhteen yhdistysaktiivit vetävät henkeä ja tämä on PK-tapahtuman yhteydessä, mutta ei se tee siitä vähemmän erkkaria.

Erkkarista jatkui sitten hullu työputki yövuorolla ja tupla iltayövuorolla, joiden seurauksena iski joku sitkeä kesäflunssa, johon ei lepo auttanut vaan joutui hakemaan tohtorilta rohtoja ja pari ylimääräistä lepopäivää. Kaikki järkevä touhu on siis ollut olematonta. Seuraava briardtapahtuma eli leiri on onneksi jo 1,5kk kuluttua ja siellä riittää kaikkea kivaa aktiviteettia.

Schapendoes erkkari jäi tänä vuonna väliin. Jotenkin ilmo meni ihan ohitse eikä kyllä erkkarista kauheasti huudeltu, kun siellä ei ollut erikoistuomariakaan. Olisin kyllä siitä huolimatta Teslan sinne vienyt ja harmitukseen yritin jotain ulkomaanreissua suunnitella, mutta päädyin sitten ilmoittamaan sen vaan kotinäyttelyyn eli Poriin. Siihen olisi tarkoitus päättää tämä hurjan hurja showtournee toistaiseksi, jos vain tavoitteet täyttyy. Me nimittäin keskitytään nyt rallyyn ja se onkin sitten toinen tarina :)