Kohti loppuvuotta

Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!  -Joulukuu’15

Samat sanat voisi melkein kirjoittaa vuodesta 2016. Tällä matkalla on vaan hyvä olla ja ollaan muutamien harha-askelten päälle löydetty se oma juttu ja saatu vahvistusta sille ettei se tie, millä alun perin oltiin olisi ollut yhtään huono, jos vaan oltaisiin ymmärretty, tiedetty ja osattu enemmän. Ei me kuitenkaan mitään olla menetetty missään vaiheessa, mutta opittu sitäkin enemmän.

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D  -Joulukuu’15

Zeldan kanssa alkuvuoden tokotörppöilyjen jälkeen jouduin myöntämään, että osaamistaso ja mielentila eivät vielä kohtaa toisiaan, joten niitä täytyy työstää. Ja niinhän me ollaan tehtykin. Loppuvuodeksi on hieman tokomotivaatio sammunut yllättäen epäonnistuneet tottissuorituksen seurauksena. Ihan ei olla silti hommaa heitetty hukkaan, kun tavoitteellisen tokoryhmän treenit onneksi pyörivät kerran viikossa ja nyt ihan loppuvuodesta ollaan aktivoiduttu hieman enemmän ja sen seurauksena tuli pitkästä aikaan videoitua kaukoja. Paljon niissä on hyvää, mutta paljon myös hiomista.

Agilityn suhteen meillä on ollut melko noususuhdanteinen vuosi yhteistyön kannalta. Nollan ne vaan ovat pirun tiukassa, mutta samalla niin lähellä. Ollaan heitetty haaveet maailmanmestaruudesta pois, mutta olisihan se hienoa nousta kuninkuusluokkaan ja päättä ura sinne. Tehdään lajia kuitenkin koiran ehdoilla niin kauan, kun se siinä toimii kuten tähän asti. Vältetään kuitenkin epäsuotuisia kisaolosuhteita kylmistä halleista kehnoihin pohjiin. Agility on nykypäivänä niin huikean vauhdikasta ja riskialtista. Ja Zeldan tyyppisen rämäpään kanssa, joka sinkoilee sinne sun tänne melko lailla täysiä, eritoten.

Kesäkuun selkäkuvaus oli jo pistämässä kapuloita rattaisiin niin agilityn kuin PK-puolen osalta. Ortopedihan sieltä löysi, vaikka mitä ja oli erityisen huolissaan vasemmasta lonkasta, joka olisi todenäköisesti kennelliitossa lausuttu C:ksi. Zeldahan on 1,5-vuotiaana kuvattu myös selän osalta täysin terveeksi Ventelän lausumana. Tietenkään ne SP-muutokset eivät tuolloin vielä näy, mutta olen ymmärtänyt, että VA- ja LTV-ykköset ovat ainakin osittain sitä mitä ovat. Suuresta huolesta ja kauhukuvista huolimatta kennelliitto lausui kaiken nollaksi. Täytyy vaan todeta ettei se 5-vuotiaan koiran selkä ole niin priimaa kuin 1,5-vuotiaan. Suunnattiin kuitenkin pikimmiten treenikaverin suosittamalle osteopaatille, joka sitten diagnosoikin vasemman puolen takaosassa törmäyksestä aiheutuneen parantumattoman trauman, joka on aiheuttanut koiralle melkoisen kokovartalokipsin. Zelda on ottanut hoitoa vastaan onneksi hyvin ja loppukesästä meille todettiinkin, että kroppa on fyysisesti siinä kunnossa, että PK-esteet eivät tule olemaan ongelma. Todettakoon vielä, että kuvauksissa käytiin rodun vuoksi, ei oireiden, joten hieman yllätyksenä löydökset tulivat. Oli kuitenkin enemmän kuin hyödyllistä käydä ja saatiin vihdoin sysäys mennä osteopaatille, jolta onkin sitten saatu enemmän vastauksia kuin olisi ikinä uskonut.

Alkukaudesta tuli luvattua osallistua paikallisiin seuramestiksiin ja eihän sitä lupausta sitten voinut syödä, kun saatiin osteopaatiltakin lupa. Ikävä kyllä kesän treenaamattomuus näkyi sitten tottiksessa eikä tavoite koularista toteutunut. Maastossa kuitenkin päästin huimasti eteenpäin, joten haave oli yrittää vielä toistamiseen, mutta jäi sitten yrittäminen vain yrittämiseksi ja toisaalta meillä on nyt talvi aikaa hioa sitä ilmaisua vielä viimeisen päälle sekä rakentaa noutoihin luottavaista mielentilaa.

Ensi vuosi siis jatketaan samaan rataan! Tosin fyssari ja hieroja ollaan nyt vaihdettu pysyvästi osteopatiaan. Luvassa on ainakin briardien tokopäivää, pari leiriä ja tietysti erkkari. Ehkä sitä jossain muuallakin kehässä tulee pyörähdettyä, jos siltä tuntuu. Katsotaan saadaanko matkanvarrella jotain tuloksiakin mukaan. Niitä kyllä sitten juhlitaan ja isosti missä tahansa lajissa. Ei nimittäin ole mikään helpoin mahdollinen tie tämä, mutta sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Zelda on kyllä monella tapaa vaan niin omaa luokkaansa eikä siitä aina itsekään meinaa ottaa selvää, kun joka kerta se yllättää. Viimeksi tokotreeneissä, kun ruudussa lelun kanssa riehuvasta apparista huolimatta oli pakko käydä suorittamassa seinän viereen varastoidut agilitykepit ja kyllä vaan irtosi hienosti…

Teslan kanssa ollaan tosissaan aloitettu treenata tuota rallytokoa ja siinä ohessa korjailtu suhdetta ja mielentilaa Päivin opissa vahvempaan ja yhteistyökykyisempään suuntaan. Kokeeseen ei kuitenkaan ehditty. Päästään alkuvuodesta jatkamaan kuitenkin hyvässä ryhmässä ja sitten vaan täytyy raivata kalenterista tilaa kokeille.

Agilityssä on ollut melkoisen aaltoilevaa. Pari nollaa ollaan onnistuttua takomaan, mutta SM-nollat jäivät kyllä hyvin kauas. Mulla oli kuitenkin suuri kunnia edustaa WeCAa maxien SM-joukkueessa lainakoira Tellervo-aussilla. Meillä oli Tellervon kanssa ihan huikea kesä agilityn parissa ja molemmat nautittiin. Kiitos Marjukalle, kun lainasi tätä koiraa kesäksi. Teslan agilityura näillä näkymin jatkuu. Senkin olen käyttänyt osteopaatilla eikä sen suhteen mitään hermostollisia esteitä ole, mutta lantion ja takapään lihaksistoa täytyisi vahvistaa, jotta saataisiin toivottavasti sitä myötä myös hyppytekniikkaa parempaan suuntaan. Monta kertaa olen uhannut lopettaa agilityn, jos kisoissa tulee taas yliaikanollaa, mutta aina uhkaillessa löytyy jostain kummasti sitä vauhtia, joten ei vielä voida ihan lopettaakaan.

Näyttelyrintamalla ei olla oltu sen ahkerampia kuin aiemminkaan, mutta Tanskan maalta saatiin tuliaisina vara-CACIB, jonka pitäisi käsittääkseni muutta CACIBiksi, joten se on enemmän kuin hienosti. Ensi vuonna olisi sitten mahdollisuus alkaa kierrellä niitä veteraanikehiä, hui kauhee! Eiköhän sitä muutamaan ylimääräiseen näyttelyyn siitä hyvästi yritä selvitä.

Voltti on kunnostautunut kollin roolissaan saamalla aikaseksi muutamat pentueet ja yksi yritys oli vielä loppuvuodesta, joten toivotaan, että se tuottaa hedelmää. Alkaa olla kollin ura hoidettu jo enemmän kuin kunnialla. Kauheasta kissakuumeesta huolimatta itse on kuitenkin jarrutettava ja otettava järki käteen sen kaltaisen perheen lisäyksen suhteen.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä toivottaa joulut! Tämä joulu on vähän erilainen, kun Tesla lähti yksikseen heinolaan viettämään joulua ja me muut ollaan Ulvilassa, koska itsellä on koko joulu töitä. Joulun jälkeen on sitten luvassa kaikkea äärimmäisen jännää ja siitä sitten enemmän, mutta kyllä varmaan jo moni on arvannut, että lauma lisääntyy vihdoin sillä B-kirjaimella alkavalla paimenkoiralla ;)

Yllätys... agilityä.

Saatiin Mariannen kanssa tälle syksylle yksi yksäri Jänesniemen Elinalle. Viimeksi tuli oltuakin kesällä lainakoira Tellervon kanssa, kun Zelda oli tauolla. Päästiin siis ekaa kertaa Elinan uuteen Kiva-Areenalle, joka oli kyllä värimaailmaltaa ja viihtyvyydeltään oikein hieno treenipaikka eikä ne treenitkään huonot olleet. Asiaa, ajatuksia ja kotiläksyjä tuli sen verran runsaasti, että meinattiin jo karata paikanpäältä maksamatta.

Zeldan kanssa keskityttiin vahvistamaan itsenäistä estesuorittamista. Se on niin voimakkaasti mun liikkeessä kiinni eikä sillä riitä itsevarmuutta suorittaa esteitä aina ilman apua, vaikka periaatteessa halua on. Hyvä harjoitus oli, kun liike ei ohjannut putkea loppuun niin Zelda alkoi turhautuneena haukkua putkelle, kun mä jäin paikoilleen. Suullisella kehotuksella sitten vahvistin ja jatkoi jonkin aikaa komentamista kunnes irtosi ja siitä sai sitten palkkaa. Tehtiin sitten erilaisia häiriö harjoituksia, joiden avulla vahvistettiin tätä estefocusta maassa istumisesta haarahyppelyyn. Päästiin me rataakin tekemään melkein ensimmäiset kymmenen estettä ja kivastihan tuo meni.

Loppiaisena olisi kotikisat, mutta koska halli on kylmä ja pohja kohtuullisen kova niin jää ne väliin. Teslan varmaan ilmoitan, mutta Zeldan kanssa en halua ottaa turhia olosuhteista johtuvia riskejä ja sen vauhti sekä eteneminen radalla painovoimaan yhdistettynä on hieman eriluokkaa.

Pikkuhiljaa täytyisi kaivaa se tokoilu motivaatio luovalta tauolta takaisin, koska keväällä olisi tavoitteena päästä voittajaan fiilistelmään lähinnä oikeassa mielentilassa. Täytyy myös saada omasta päänupista pois viimeaikaiset epäonnistuneet suoritukset ja niiden tuoma ulkoinen paine, joka nyt väkisinkin tulee, vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää. Se on kumma, kun agilityssä ei vastaavia "pitäisi osata" -tyylisiä paineita pääse muodostumaan, mutta ehkä se  johtuu siitä, että siinä lajissa se vika on poikkeuksetta ohjauksen hienosäädössä. Toisaalta kiva, kun on tämmönen "sivulaji", jossa pääsee purkamaan paineita niin ehkä se toko ja tottiskin alkaa sujumaan yhtä hyvällä fiiliksellä. Kuulostaa siltä, kun treenaaminen ois jotain muuta kuin hyvää fiilistä mikä ei pidä kyllä paikkaansa, koska meillä on treenit olleet kyllä pelkkää positiivisuutta, mutta täytyisi vaan oikeasti unohtaa ne muutaman alamäet ja keskittyä onnistumisiin, koska ainakaan en ole tinkinyt siitä, että silloin, kun Z toimii niinkuin tarkoitus niin se myös näyttää just siltä miltä mä haluan sen näyttävän.

Agilityä, ei juuri muuta...

Tosiaan ollut synkkä syksy kaikkine väsymyksineen melko laiskaa treenailun puolesta. Ehkä se pieni tauko tekee hyvää. Hakutreenit nyt uhkaavasti alkavat jäädä talvitautolle, vaikka ollaan muutaman kerran koetettu saada vielä yhdet treenit kasaan, kun ei se talvi tulekaan. Noh tammikuussa on varmaan jo kerran viikossa joku sisätreeni niin päästään hiomaan ilmaisua. Tokoa ollaan tehty onneksi ainakin kerta viikkoon omassa ryhmässä ja hinkattu lähinnä ruutua. Ehkä tauko tekee noudoille ihmeitä. Teslalla ei ole nyt ollut treenipaikkaa, mutta asiaan on toivon mukaan tulossa muutos, lajina rallytoko. Ja oma väsymys saattaa selittyä tällä pitkittyneellä sairastelulla, jonka lääkäri totesi keuhkoputkentulehdukseksi, joten sitä nyt ollaan paranneltu mennyt viikonloppu ja toivotaan, että antibiootit puree.

Agilityä ollaan kyllä treenattu ja se ei ehkä ole auttanut tähän sairasteluun, kun aina treenien jälkeinen päivä on ollut todella väsynyt. Siis ohjaajalla. Jotain Zeldan kanssa on kuitenkin tehtävä ja agilityä se rakastaa ylikaiken. En vaan raaski pistää sitä lajia vielä täysin telakalle, vaikka siinä omat riskinsä onkin. Toisaalta nyt, kun ollaan käyty säännöllisesti osteopaatilla niin agilitystäkin tuntuu tulleen harmoonisempaa. Voiko näillä olla jotain tekemistä keskenään? Tesla on päässyt lähinnä muistelemaan kontakteja että pujottelua. Sen kanssa olisi tarkoitus kyllä jatkaa kisaamista, koska viimeksi se taas kulki tosi kivasti. Niin se tuntuu tekevän aina, kun uhkaan, että tää oli sitten tässä, jos ei koira kulje. Ja sitten tehdään tietty hyllyjä, kun se kulkee.

Toissa viikonloppuna otin oikein ahkeran kisaputken ja kieltämättä näytti se Zeldakin meno jo melko agiliidolta. Laitetaan tähän loppuun kaikki videot.

Teslan lauantain radat:

Zeldan sunnuntain radat:

 

 Zeldan videoista kiitos TAMSKin tallentuvalle screenille :) Hyvää palvelua.

Krista Karhun rallytokoseminaari 13.11

Katselin jo alkusyksystä, että Porissa on marraskuussa tarjolla Krista Karhun rallytokosemppaa, mutta havahduin ilmoittautumaan vasta siinä kohtaa, kun enää viimeistä paikkaa huudeltiin. Siinä sitten Tanskan reissun puitteissa jo unohdin koko sempan ja onnistuin vielä työllistämään itseni koko viikonlopuksi. Noh kuka sitä unta tarvii, joten ilta+yövuoron päälle parin tunnin unet ja koirat kevythäkkeineen kyytiin.

Järjestelyt olivat kyllä ihan ensiluokkaiset. Petporin tilat sopivat mainiosti tälläiseen koulutukseen reiluine oleskelutiloineen ja sohvineen. Tarjolla oli mukavasti vielä aamupalaksi sämpylää ja kahvia, jota tuli juotua useampi kuppi. Sain molempien tyttöjen häkit sisälle ja osasivatkin olla pääsääntöisesti oikein mallikelpoisesti. Luennon ajan ei kuulunut onneksi inahdustakaan, joten ei tarvinnut vielä autoon odottelemaan kumpaakaan.

LUENTO

Aamu alkoi tosiaan luennolla, jossa käytiin läpi Kristan mielestä tärkeät asiat eli oleelliset perustaidot, mitä rallytokossa tarvitsee osata. Muistiinpanot eivät välttämättä ole täydelliset aamun väsymyksestä johtuen, mutta jokseenkin näin:

*Seuraaminen molemmin puolin on kaiken perusta, vaikka tässä ei arvostelu ole yhtä tiukka paikansuhteen kuin tokossa niin on kuitenkin koiralle reilumpaa tehdä kriteerit selväksi, mitä siltä vaaditaan seuraamisen suhteen. Tähän liittyy oleellisesti se kontakti, että koira pitää ohjaajaan kontaktia. Ei välttämättä samalla lailla tiukkaa katsekontaktia, kuten tokossa/tottiksessa, koska koiran tulee myös pystyä irtautumaan kontaktista käsimerkkeihin.

*Asennot: Istu, maahan, seiso. Nämä tulee osata ja näissä täytyy myös pysyä kunnes toisin todetaan ja häiriötreenillä varmistetaan, että koira osaa. Kontakti ja kuuntelu tulee näissäkin tärkeinä elementteinä.

*Eteentulo on erityisen tärkeä, koska vinoista lähtee pisteitä ja liian vinoista lähtee se kymppi. Eteentulot olisi hyvä opettaa koiralle joka suunnasta, että osaa tulla suoraan eteen. Ja ylemmissä luokissa käsiavut ei saa olla enää liian ”vetävät” joten sekin on hyvä ottaa alusta alkaen huomiin.

*Pyörimiset molempiin suuntiin.

*Peruuttaminen ja takapäänkäyttö.

Sitten perustaitojen lisäksi on osattava temppuja, kuten puolenvaihto jalkojen välistä, takaa ja edestä sekä sitten hypyt, putki ja merkki.

Rallyssä erityisen tärkeää (takapäänkäyttöä tärkeämpää) on rintamasuunta eli tähän kannattaa alusta alkaen kiinnittää huomiota, että koira rintamasuunta säilyy oikeana. Tätähän ei tokossa vaadita, joten tähän täytyy varsinkin Teslan kanssa muistaa kiinnittää huomiota.

RATATREENI

Meidät oli laitettu tosiaan avo/voi ryhmään ja ihan hyvä, koska avoimen radalla tuli vähän enemmän erilaisia juttuja mitä alokkaan radalla. Ihan ensimmäisenä täytyy muistaa mennä lähtökyltin suoritusalueelle. Ja sitten askelia täytyy opetella kävelemään. Vasemmalle käännökset vaativat nimenomaan rintamasuunnan suhteen treeniä, että eivät jää liian vinoiksi. Peruutus seuraamisen yhteydessä lähtee hyvin, mutta ei osaa muutamaa askelta enempää. No eipä sitä ole tähän mennessä tarvinnut enempää opetellakaan. Pyörähdys täytyy muistaa tehdä suoritusalueella eikä kyltin jälkeen ja sitten taas oikealle askelluksessa täytyy mennä kauemmas kyltistä.

Treenitilan seinän takana on kuntosali ja sieltä kuului hirveä pauke meidän suorituksen aikana ja Tesla hiukan reagoi ääniin. Kaikesta huolimatta se selviytyi radasta häntä heiluen ja häiriö aiheutta lähinnä pieniä katkoksia tekemisessä. Sivulta seisomaan nouseminen ja paikoillaan pysyminen oli tosi levottomia varmasti johtuen osin häiriöstä ja osin treenin puutteesta. Myös yleisöä päin kävely vähän aiheutti ahistusta, mutta siitäkin selvittiin.

YHTEISTREENIT

Molempien ryhmien (ALO ja AVO-VOI) ratatreenien jälkeen oli lyhyt ruokatauko ja sitten käytiin yhteistreeneissä läpi asioita, joita Krista oli nähnyt ratatreeneissä ongelmallisemmiksi. Tästä treenistä olen Teslan suhteen ihan äärettömän ylpeä. Tehtiin todella paljon toistoja muiden koirien häiriössä ja meille ihan uusia asioita eikä motivaatio laskenut hetkeksikään.

Ensin käytiin takapäänkäyttöä sivuaskeleessa. Ensin otettiin takapääkäyttöön pyörimällä 360 astetta ympäri, kun siinä käytti koira takapäätään, otettiin sivuaskel. Sitten treenattiin tuplasaksalaista niin, että ensin koira vaan opetettiin kiertämään perusasentoon ympäri ja sitten sama liikkeessä ja lopulta niin, että kiersi tuplasti. Tässä huomasi, että se toinen kierros aiheutti koirissa hämminkiä ja samajuttu tulee tuplasaksalaisessa. Eli treenin ideana oli, että ensin perusasiat kuntoon ja ruotsissa tämä on ihan rallytokoliikekin. Sitten tehtiin vielä vuokkoja eli niin että koira ja ohjaaja vaihtaa suuntaa pyörähtämällä samaan suuntaan. Voittajassa jo kisaavat tekivät myös tulppaaneita, jossa koira ja ohjaaja vaihtavat suuntaa pyörähtäen toisiaan vasten, mutta meille nämä oli ihan uusia juttuja niin aloitettiin helpoimmasta. Alkuun vaikeahkon tuntuinen liike oli yllättäen Teslalle ihan ”piece of cake”! Eniten haastetta aiheutti, kun tehtiin liikkeitä kyltin edessä suorituspaikalla. Teslalla on tosi vahva merkki ja targetti työskentely niin se kokoajan odottaa vihjettä päästä kiertämään rallykyltti. Tähän saatiin ohjeeksi, että aina tyhjässä tilassa treenatessa täytyy laittaa reppu tai mikätahansa kyltiksi niin, että koira oppii olemaan välittämättä niistä.

Asiaa tuli ihan hirveästi ja nyt muutaman kurssin viisaampana jotenkin tuntui, että pystyi vastaanottamaan ja sisäistämään lajin kiemuroita vielä keväistä semppaa paremmin. Sen verran uusi laji ja sääntöviidakoltaan vielä opeteltava, että täytyy heti kirjoittaa kaikki ajatusvirta ylös ettei unohdu. Nyt tarttis kyllä kipeästi viimeistään alkuvuodesta päästä jollekin kurssille tai säännölliseen treeniin ja sitten voitaisiin uskaltaa kokeeseen. Päivin mielentilatreenit on kyllä saaneet koirassa ihan uskomattoman muutoksen aikaan viimeisen vuoden sisään. Ja näitä treenejä toki jatketaan myös ja onneksi meillä on niin huikee tukihenkilö, jonka puoleen kääntyä heti, jos seinä tulee vastaan, mutta enpä usko, että tulee, kun noudatetaan neuvoja ;)

Kiitos Supertassuille ja Petporille hyvin järjestetystä ja antoisasta seminaarista!

Maailmaa valloittamassa

Johan tässä on seitsemän vuotta haaveiltu, että olisi kiva koettaa saada Teslalle jotain näyttelymeeriittejä ulkomailta, mutta nyt vasta tuli tilaisuus ja reissu ajankohtaiseksi. Ei meitä siis kauan tarvinnut houkutella, kun kysyttiin halukkuutta lähteä Tanskaan voittaja että PMV-näyttelyyn. Varsinkin, kun tuolla PMV-näyttelyssä oli tarjolla hollantilainen tuomari, joka meidän tuurilla tietysti vaihtui tanskalaiseen ja kaksi muuta olivat jo valmiiksi ruotsalaisia, joten eihän siinä sitten lopulta lähdetty kuin lomalle. Oltiin siis varauduttu kolmeen hoohon, mutta saatiin kolme erinomaista eikä ilmeisesti ihan tyhjinkäsin jääty, jos hunddataan on luottaminen. Ymmärtääkseni cacibin napannut ruotsalaiskoira oli jo kansainvälinen muotovalio. Tämä tarkoittaa sitä, että Teslan tarvii saada yksi cacib jostain muualta kuin kotimaasta (josta niitä siis jo viisi) tai Tanskasta saadakseen C.I.B -tittelin nimensä eteen.

4.11.16 Växjö int, VAL ERI4
5.11.16 Dansk Vinner, VAL ERI2 PN2 R-CACIB
6.11.16 Nordic Winner, VAL ERI

Lähdettiin reissuun aamuvarhain torstaina. Zelda ja Voltti olivat päässeet hoitoon veljen tykö jo edellisehtoosta, joten lyhyiden yöunien jälkeen hypättiin Annin ja nahkojen kyydillä Huittisiin, jossa hypättiin varsinaiseen matkakulkuneuvoon. Meillä kävi mieletön tuuri, kun häkkejä pakettiautoon pakatessa istuivat nahkojen ja Teslan metallihäkit vierekkäin just eikä melkein. Päivälautassa olikin tiivis tunnelma, kun mukana oli kahdeksan koiraa.

Uskomattoman hyvin tuli koko lauma keskenään toimeen. Nahkatytöt ja Tesla nukkuivat myös ekan yön samassa parisängyssä sulassa sovussa. Ajeltiin tukholmasta (jonne jäi pari koiraa) yöksi Jönköpingiin aivan mielettömän ihanaan majoituspaikkaan hevostallin yläkerrassa.

Perjantaiaamuna suunnattiin Växjöön, jossa kehään pääsi Tesla ja Manta. Molemmilla ruotsalainen tuomari. Tesla sai tältä kaikesta huolimatta erinomaisen ja liikkui ilmeisesti sen verran hyvin, että tuomarin oli vielä pakko nostaa jumbosijalta valioluokan neljänneksi. Arvostelussa luki ettei koiralla ole riittävästi kulmauksia ja se on liian neliö eli tarvitsisi olla pidempi selvä. Näitä en kyllä allekirjoita kumpaakaan. Mantasta tuli ruotsin valio sekä intti, joten ei ollut huono koukkaus!

Växjöstä ajeltiin sitten Tanskaan ja Herning kupeessa olevaan majoituspaikkaamme. Perillä oltiin myöhään ja aamulla oli aikainen herätys. Selvittiin Tanskan Voittajaan, jossa oli mielettömät jonot ja märkää. Kehät alkoivatkin puolituntia myöhässä, jotta kaikki koirat pääsivät sisälle ajoissa. Meillä oli jälleen ruotsalainen tuomari, mutta tämä tuomari yllätykseksi tykkäsi Teslasta tosi paljon ja arvostelua oli ilo lukea. Luokkavoitto meni kuitenkin ruotsiin, mutta Tesla sinnitteli tiukasti perässä ja sijoittui vielä parasnarttukehässä toiseksi! Ei todellakaan huonosti. Schapendoeseja oli näytillä kuitenkin se 30 kappaletta. Tanskalaiset eivät selkeästi arvostaneen ruotsalaisen voittoja eivätkä jättäneet tätä näyttämättä käytöksellään.

ypfull energisk utmærkt huvud och uttryck korrekt øver och underlinje bra
benstomme vælvinkla ffa bak utmærkta rørelser bra pæls och energi

Pohjoismaiden voittajassa oli sitten tanskalainen tuomari. Siinä missä perjantain kulmauksen löytyivät lauantaina niin lauantaina erinomainen pää oli sunnuntaina liian pieni. Eli sunnuntaina saatiin sileä ERI.
 
7½ år tæve af god størrelse, noget klejn i sit hovede, kunne ønske en brede skalle og underkæbe, udemærket hals, noget knap i sit forbryst og mangler dybde i brystkassen, kunne ønske noget mere krop, prima pels, udemærkede bevægelser, herligt temperament

Kroppaa toivottiin enemmän sekä perjantaina, että sunnuntaina, mutta se on meillä ihan normaalia, kun ollaan vähän enemmän sporttimallia ja toisten tuomareiden mieleen liian kevyitä. Ja eihän Teslalla mikään paras mahdollinen etuosa olekaan. Toiset tykkää ja toiset ei. Liikkeistä ja turkista saatiin kuitenkin positiivista palautetta, joka näyttelyssä eli siihen saa olla tyytyväinen. Itselle on tärkeintä liikkeet ja luonne. Aina, kun niitä kehutaan niin tulee kyllä hyvä mieli.

Maana Tanska oli kallis. Kaikesta sai maksaa aina diplomeista ruusukkeisiin ja matoleima oli peräti 33e/omistaja. Onneksi meillä oli yhdellä omistajalla aika monta koiraa. Jotenkin sitä arvostaisi, että noinkin isossa näyttelyssä saisi kehässä ne ruusukkeet edes kouraaa, mutta nyt joutui ostamaan itse, jotta saatiin edes jotain matkamuistoja reissusta. Isoin plussa ehdottomasti toimivasti WIFIstä!

Meidän seurueella meni kokonaisuudessaan erinomaisesti ja sunnuntaina pääsin juoksemaan kunniakierroksen briardikehässä. Paluulaivalla otettiin Teslasta vähän poseerauskuvia ja uni maittoi, kun päästiin laivaan.

Oli kyllä aivan mahtava reissu ja matkalla tuli naurettua enemmän ja vähemmän. Ihan huikee kiitos Anni ja Merja! Tästä vallan pääsi ulkomaanvalloitus kärpänen puraisemaan kunnolla, mutta olihan se ihan parasta tulla kotia ja saada kolli sekä ranskalainen kainaloon. Kotimatkalla tuli ihania uutisia pohjosesta ja Zeldasta tuli täti. Tuore täti oli myös erittäin ylpeä omannäköisistä tuliaisistaan.

Leiriä ja kokeilua

Syksyn kohokohta koiria treenaten oli tietysti briardien syysleiri. Ilmoittauduin Zeldan kanssa leikitykseen ja tottikseen ilman sen suurempia odotuksia. Zelda taisteli vapaasti haukuttuaan
hyvin, mutta selkeästi paineistui kuormituksesta eikä ollut enää kauhean kiinnostunut maalimiehestä voitettuaan patukan itselleen. Maalimies totesi ihan samaa mitä Kantoluoto nähtyään Zekdan ekaa kertaa eli että taistelee hyvin siihen nähden miten saalistaa. Alkuun ajattelin, että jos ois maalimiehen neuvoilla katseltu ilmaisua enemmänkin, mutta en sitten tiedä miten siirryttiin tekemään tottista, mikä sinänsä oli melko hyödytöntä, kun suurin osa opeista oli sellaisia, mitä ollaan jo ajat sitten heitetty roskakoriin. Eli olisi vaan pitänyt nostattaa sitä viettiä ja tehdä sitä kautta. Zelda oli muutenkin ihan masentunut ja kait se reagoi melko voimakkaasti siihen, että oltiin molemmat niin kuutamolla kuin vain ja olla voi. Seuraamiseen tehtiin parit ihan ok harjoitukset ja niissä toimi hyvin, että leikin kautta seuraamaan. Toisaalta yleensä meidän ongelma seuraamisessa on jotain ihan muuta mitä se oli leirillä. Koita nyt sitten käydä tämmösen kanssa koulutuksissa. Noutojen ongelmiin olen alkanut puuttua tarjoamisen kautta, joten leirin opit oli aika käyttökelvottomia sen suhteen. Tässä on kyllä niin kahta eri koulukuntaa, että voiko koiran opettaa aktiiviseksi ohjaaja kohtaan tarjoamisen kautta vaiko eikö. Kouluttajan mielestä se ei Zeldan kohdalla toimi, koska koira on niin matalaviettinen. Minusta se oli lähinnä masentunut :D Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan opettavainen koulutus ja omat ajatuksen vahvistui ja saatiin toki myös jotain käyttökelpoisia harjoituksia, joita on ehkä itse vähän unohtanut tehdä. Saatiin toki se vanha ongelma esiin noudoissa, kun koira ei vaihtanut kapulaa patukkaan. Toki se ei ole ongelma kaikkien mielestä, mutta mun mielestä on ;)

Käytiin sitten vähän hömpöttelemässä omatoimisesti aksaa, kun en ollut ottanut paikkaa koulutuksessa ja hieman oli erinäköinen koira radalla. Kaukana toki mistään ihanteellisesta mielentilasta, mutta ehkä sen viikonlopun teema oli jo tai... Kenties jotain juoksujen jälkeistä koomailua tai sitten jotain muuta.

Ikävä kyllä tämä herkistely jatkui seuraavan viikonlopun hakukokeeseen, joka meni sitten totaalisen penkin alle heti alkuunsa. Tapahtui jotain niin käsittämätöntä, että oltiin ensimmäisenä menossa paikallamakuuseen ja Zelda päätti lähteä laukauksesta mun tykö. Jotain niin käsittämätöntä, että täytyy hieman asiaa sulatella. Se jäi kyllä siitä sitten semmosiin tiloihin, että en saanut oikein millään palautumaan tottiksen aikana ja räävittiin suoritusläpi pienellä yleisön paineella ja maksettuna treeninä. Eteenlähetyksessä näkyi vasta normaalia Zeldaa.

Esineruutuun sain jotenkin koottua itseni ja sieltä saatiin täydet pisteet ja olihan se Zeldan ruuduksi ihan sairaan hieno. Esineet on ollut mun mielestä se meidän heikoin lenkki ja palautukset on olleet aika surkeat. Nyt löysi esineen 36s aikana ja palautti siististi käteen, vaikka olin varmaan edennyt koiran etsiessä puoleen väliin ruutua, kun lähetin kulmasta sisään.

Maastoon mentiin sitten ihan räkäposkella vetäen koko matka tutulle hakuradalle, jonne olikin kivasti vedetty keskilinja "normaalin linjan" viereen ja viistoon... Radalle tultiin ns. etukulmasta ja sitten piti koira lähettää 180 astetta toiseen suuntaa, kun rata alkoi just eikä melkein siitä, missä tuomarit seisoi. Koira tietysti upposi ihan minne sattuu ja sain vielä hajun maalimiehestä, joka oli keskilinjan väärällä puolella ylittäen linjan ja kutsuttuani että korjattuani pistoa kolmatta kertaa niin lähti kyllä painelemaan sitä vauhtia, että tuomari totesi keskeyttävänsä siihen. Tämä oli kyllä melkoisen opettavainen reissu. Meni kyllä pitkälle siihen, että itse sössin radanluvun täysin ja kun koiran olin kutsunut hajulta pois pari kertaa niin ei enää kolmannella totellut. Tuomari ei ihan ymmärtänyt vallattomuutta ja puhalsi pelin poikki :D

Olisi kyllä kauhea hinku päästä kokeilemaan vielä tämän vuoden puolella, mutta ehkä täytyisi pari kertaa päästä ampumaan kentälle ja miettimään, että missä oli vika, kun reagoi miten reagoi. Sinänsä oli kiva, että tämä tapahtui nimenomaan omalla kentällä, koska käytiin sitten kokeen jälkeen leikkimässä ja vetämässä seuraamiskaavio hyvässä mielentilassa läpi.

Noh ei tässä kohtaan auta taaskaan todeta muuta kuin, että nokka kohti uusia pettymyksiä! Näistä epäonnistumisista huolimatta kuitenkin treenaaminen Zeldan kanssa on ihan parhautta ja pääosin nautitaan siitä molemmat.

Lampaita ja kiemuroita

Viime viikonloppuna mentiin totaalisesti meidän mukavuusalueen ulkopuolelle ja käytiin paimentamassa "vieraissa", mutta selvittiin ja lampaatkin selvisi, joten ei huonompi reissu ja uskalletaan mennä toistekin. Zeldan kanssa tehtiin kolme kierrosta lampailla. Ihan ilman apua ei selvitty ja tarvittiin hieman kouluttajan auktoriteettia aitauksessa. On tuo paimentaminen vaan mielenkiintoista ja opettavaista. Meille uutena käytettiin nyt paljon maahanmenoa jarruna. Tavallaan se tuntui toimivan, mutta jälkeenpäin jäin miettimään, että kuinka paljon koira maassa ollessaan lopulta keräsi painetta ja kieppejä sekä sitä turhaumaa, jota lampailla ei hirveästi kaivata. Tässä on olemassa sekin koulukunta, joiden mielestä tuo maahanmeno ei ole kroppakoirille se luonnollinen asia, koska eivät kykene silmäkoirien lailla hallitsemaan laumaa vaan keräävät kierroksia. Tietysti se koira voi oppia sitä harmoniaa ja rauhoittumista myös maahanmenon kautta. Niin tai näin antoisa päivä oli ja varmasti jotain opittiin. Edelleen en ole varma onko paimennus meidän juttu ainakaan koemielessä, mutta niin kauan, kun siitä ei aiheudu haittaa lampaille tai koiralle niin harrastuksena se on ainakin mielenkiintoista ja opettavaista. Seuraavaan briardien paimennuspäivään ollaan myös alustavasti ilmoittauduttu mukaan, mutta täytyy vielä tarkastaa muutama muu meno ennen sitä.

Sunnuntaina oli briardien ja schapendoesien rotumestaruudet Maalahdessa. Briardeja oli ilmoitettu vain kaksi kappaletta, joista toinen oli Zelda eikä  Zelda päässyt osallistumaan juoksujen takia. Tiia ja Seela onneksi veivät B-radan voiton  5-tuloksella ja ensimmäinen briardien rotumestaruus saatiin jaettua ansiokkaasti.

Itse sain sitten juoksennella neljä rataa kolmosissa. Savikon Seppo oli saanut aikaan melkoisia kiemuroita. Ensimmäisellä radalla iski epätoivo jo tutustuessa, kun en saanut mitään järkevää ohjausta aikaan A-esteen jälkeiseen elämään. Näistä iskee aina se epätoivo ja agilitymasennus nostaa päätään. Sekä Teslan että Tellervon kanssa radat menivät melkoisen luokattomaksi räpiköinniksi. Jostain sain kuitenkin taisteluasennetta seuraavalle radalle, joka ei kiemuroiltaan ollut yhtään helpompi, mutta sain jonkinlaiset ohjauskuviot tehtyä. Taistellen pusersin sitten yliaikanollat molemmilla. Tellervon kanssa tuli pari siinä ja siinä kieltoa, jotka veivät aikaa ja viimeisen esteen kiepahdus ei myöskään ollut meidän eduksi. Tuomari vaihtoi medien rataantutustumisessa  viimeisen esteen takaakierroksi. Paras ja nopein ohjaus olisi ollut takaakiertoniisto, mutta sen tekeminen olisi aiheuttanut hylyn, koska aika olisi katkennut. Ajanottolaitteet olivat myös aika paljo irti itse hypystä sisäänpäin ja tästä hyvästä Teslan kanssa tehty pyöritys vei aikaa kaiken muun lisäksi eikä Tellervonkaan kanssa tehty pelastelusylkkäri auttanut. Sen kanssa eniten harmittaa muutamat huonot ohjaukset, koska ilman niitä oltaisiin saatu puhdas nollarata. Teslan kanssa ei aika olisi riittänyt, vaikka olisi tehty mitä piruettaja. Sinänsä sillä oli ihan reipas tahti, mutta ei noilla kiemuroilla olisi auttanut. Teslan luokaton yliaika räpellys kuitenkin riitti kolmanteen sijaan eikä tarvinnut ajella kotiin ilman pyyhkeitä...

Menin jossain mielenhäiriössä ja keväisen lupauksen saattelemana ilmoittamaan Zeldan haun seuramestiksiin... nyt olisi sitten viikko aikaa viimeistellä palaset kasaan. Ne palaset on onneksi kunnossa, mutta se kokonaisuus ei välttämättä ole vielä ihan viimeisen päälle. No mennään katsomaan missä ollaan ja mitä tarvii vielä treenata, jotta se koulari joskus irtoaisi :)

Kimpassa juosten

Täytyy tehdä oikein tänne tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta merkintä. Eli meillä juostaan kerrankin yhtäaikaa, kun tyttöjen kierrot ovat viimein kohdanneet toisensa. En muista moista tapahtuneen aiemmin ja muutenkin hemmetin huono pitämään näistä kirjaa. Tällä kertaa molemmat kyllä tekivät omiaan ahkerasti ja odotin Zeldan juoksua alkavaksi. Tesla sitten päätti reissussa aloittaa ja viimeksi se on juossut maaliskuun alussa, kun oltiin reissussa. Hieman tiukka väli. Zeldan hain reissusta tullessa hoidosta ja seuraavana päivänä huomasin, että turvoksissa on.

Näillä perustein saadaan olla kerrankin joululomalla juoksutta, kun yleensä nämä ovat jouluntienoilla tupanneet juosta. Ja seuraavat juoksut on odotettavissa kevääseen. Teslan kohdalla juoksut ovat nyt sinällään ihan fine. Ahvenanmaan kisat meni miten meni ja odotettavissa, että rotumestikset menee samaan konkurssiin, mutta kannatuksen vuoksi mennään radoille. Zeldan osalta vähän huonompi juttu, kun ei päästä tekemään tottista seuramestiksiä varten ja se on meidän heikoin lenkki tällä hetkellä. Ja pahasti pelkään, että ei ehdi loppua agilityn rotumestiksiin mennessä, joten nekin jäävät sitten todenäköisesti välistä...

Tämmöstä siis. Itteä vaivaa karsea syysväsymys. Yleensä syksystä nauttii, mutta kesälomien jälkeinen työilmapiiri ei ikävä kyllä tunnu auttavan asiaa. Ehkä tämäkin syksy tästä taas voitoksi muuttuu. Onneksi tiedossa on kaikkea muuta ajateltavaa, kun työt, kun muutaman viikon päästä on jo briardleiri, jonne tulossa oikein kivasti väkeä ja Zelda pääsee tottistelemaan/leikkimään. Kattellaan sitten mitä tehdään ja millä mielellä ollaan, mutta mielenkiinnolla odotellaan. Treenattavaa onneksi riittää vähän joka alueella :)

Reissun päällä

Maaliskuisen Ahvenanmaan retken uusinta koitti nyt syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tällä kertaa lähdettiin matkaan Mariannen ja Netta-turbon kera ja Zelda joutui jäämään hoitoon, kun lainakoira Tellervo pääsi mukaan. Viimeiseen asti Zeldan kotia jättäminen kaiveli, mutta onneksi se sai ihan parhaan mahdollisen hoitopaikan viikonlopuksi ja oli varmasti erittäin onnellinen kohtaloonsa. Omat aikataulut olivat huomattavasti rennommat, kun sai aamulla nukkua pidempään, kun mukana oli vain kolmosen koiria, joten tällä kertaa näin.

Matkattiin taas perjantain päivälautalla ilman hyttiä ja koirat joutuivat vuoron perään viihdyttämään lapsia, jotka eivät kyllästyneet temppuihin. Perille päästyä käytiin hotelliin asettumisen jälkeen koirien kanssa kävelyllä merenrantaa pitkin. Olo oli kuin ulkomailla auringon paistaessa.

Käytiin syömässä hyväksi havaitussa Dino'ssa, jossa oli tarjolla myös vegaanista mättöä omaan makuun. Säät oli niin suotuisat, että laivamatkaseuran sekä naapurihuoneen kelpie&kääpiöpinseri -porukan kanssa käytiin vielä terassiolusilla. Kolmen nartun lauma meni vaivatta samassa huoneessa. Tellervo tosin sai huoneessa viettää aikaa Zeldan mökissä ja viihtyi siellä hyvin, vaikka ulkoillessa sen kupla oli vähän hajalla, kun sieti noita meidän sosiaalisessejä ihan iholle asti. Ilo oli reissata noin helpon ja stressittömän lauman kanssa.

Lauantaiaamusta saatiin nukkua pitkään ennekuin tarvitsi lähteä kisapaikalle. Teslan rata oli ekana ja se kulki todella huonosti ja puserrettiin tahmea yliaikavitonen, mutta päästiin kuitenkin palkintopallille hienosti kolme nollavoittoa agiradoilta vetäneen matkakumppanin seuraksi, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut jäädä.

Tellervon kanssa jännitin ekaa rataa ihan hurjasti, mutta jostain löydettiin nyt se yhteinen sävel ja tehtiin kyllä todella hieno rata, mutta harmillisesti heti alkuun tuli keinulle niin vauhdilla, että ylösmenokontaktista nousi tuomarin käsi. Toisella radalla Tesla sitten karkasi moikkaamaan ratatyöntekijää ja siitä hyvästä hylly, mutta reippaasti vedettiin rata loppuun. Tellervon kanssa taottiin nolla, vaikka keinulla hieman keskusteltiin ja hidasteltiin. Voittonolla menikin naapuriseuraan, mutta tulihan se nollatili avattua ja tästä oli hyvä jatkaa.

Hyppyrata ei menny putkeen laisinkaan kummankaan kanssa. Hyppäri oli ruoholla ja Tesla veti nenän maahan heti ekan esteen päälle ja se jäi siihen. Kaikenkaikkiaan rohmuttiin kuitenkin kivasti palkintoja matkaan ja päivästä jäi hyvä fiilis. Tavoitteet oli jo saavutettu, kun tehtiin Tellervon kanssa yhteistä rataa ja se serti oli niin lähellä, mutta samalla kaukana. Kisapäivän jälkeen haluttiin lähteä etsimään nähtävyyksiä ja se oli sitten aikamoista sateessa rämpimistä, mutta tulipahan Kunsjö Battery nähtyä eikä tarvi kiivetä toiste. Olisihan tuon kalliokiipeilyn voinut suorittaa vähemmällä sateella, mutta maistui pizza ja olut todella paljon paremmalle seikkailun päälle samoin nollaskumpat.

 Sunnuntaiaamuna paljastui sitten todennäköisin syy puudelin normaalia nihkeämmälle agilitylle, kun huomastin, että sehän sitten kivasti juoksee. Viime maaliskuussa päätin etten Teslan kanssa enää juoksuissa kisaa, mutta olen kovasti odottanut Zeldan juoksevan niin en ole edes osannut ajatella, että Tesla aloittaisi omansa näin ajoissa. On se niitä siis varmaan jo tehnyt jonkin aikaa, kun yhteensä vuotaa sen 3-4 päivää ja eipä ole eka kerta, kun saan sen juoksemisesta kiinni vasta näinä vuotopäivinä. Sunnuntaina radat ei siis kulkeneet sen paremmin ja hypärillä taas lopetettiin alkuunsa. Tellervon kanssa tehtiin sen sijaan kyllä vähän liian läheltä piti nolla, kun radan nopein aika ja viimeinen rima tuli alas. Tellervo oli ilmeisesti sitä mieltä, että haluaa vielä kisata mun kanssa, että ehtiihän sitä vielä varttuneemmalla iällä valioitua monta kertaa... Noh nyt se tuntui oikeasti siltä, että ei ole tavoitteena ollenkaan mahdoton. Ei me nyt nopeimmille tykeillä vauhdissa pärjätä, mutta joskus se sujuva nolla riittää, kun ihanneaika ei kuitenkaan ole ongelma. Seuraavan kerran yritetään Seinäjoella ja toivottavasti yhteinen sävel jatkuu mantereen kisoissa.

Kotimatka sujui leppoisasti kreissillä ja tuli tuliaiset ostettua ja syötyä hyvässä seurassa. Seuraava retki suuntaakin sitten aina Tanskaan saakka ja tällä kertaa puudeli pääsee tekemään sitä mitä osaa.

Maanantaina sitten huomasin, että Zeldakin on aloittanut juoksunsa. Oltiin menossa Bitten ja Rossin kanssa lampaille, joten siellä oli mukana viikonlopun hoidon ja juoksujen päälle erittäin vauhdikas, mutta samalla kohtalaiset herkkä kaahari. Hieman meinasi itseä huimata, mutta sain sen verran meditoitua, että toisella kierroksella saatiin muutama onnistunut pätkä aikaiseksi. Nyt näyttää pahasti siltä, että agilityn rotumestikset jää meidän osalta väliin, mutta toivotaan, että muilla riittää intoa osallistua, kun itse ei nyt pääse sitten kisaamaan briardien mestaruuksista...

Tokon ja haun opissa

Taas ollaan rikastuttu erilaisten koulutusten parissa. Muutama viikko sitten Riitta Kivimäki kävi Sastamalassa kouluttamassa meidän tokoryhmää. Zeldan kanssa jatkettiin Kantoluodolle jatkumona noutoja. Tehtiin edelleen iskunoutoja tarjoamisen kautta. Riitan mielestä siinä kohtaa, kun koiran ajatus alkaa harhailla ja se palaa aktiiviseksi niin koiraa voi auttaa tai vahvistaa aktiivisuudesta. Kapulaa heittäessä täytyisi muistaa palkata kontaktista suoraan leikkiin eikä aina päästää kapulalle. Tunnarin palautusta täytyy treenata ja oman piilotuksessa voi kehulla kuitata nostosta, jotta koira tietää toimineensa oikein. Katsottiin myös irrotuksia, että niiden jälkeistä mielentilaa ja saatiin aika hyviä ilmeitä aikaan. Olin varautunut tekemään noutoja kaikki kolme treeniä, mutta saatiin niihin jo niin hyvä eväitä, että katseltiin peruutusta viimeisellä kiepillä. Tähän saatiin vihjeeksi opettaa uusi palkansuunta korjaamaan liiallista taaksepäin valumista. Zelda on ehdollistunut todella vahvasti sivulta nappaamaan "jes" sanalla palkan seläntakaa, joten tähän täytyy myös sisään ajaa uusi palkkasana. Tykkää kyllä Riitan tavasta tehdä tokoa hurjasti ja se sopii meille erinomaisesti. Päivi oli kameran kanssa heilumassa ja Zelda oli taas onnistuneesti tallentunut "filmille":

Ollaan kyllä melkoiset tukkasamikset noissa kuvissa, mutta puolustaudun sillä, että tultiin treeneihin suoraan yövuorosta. Keväällä näin jo Riitan tavan opettaa tunnaria ja nyt sitä käytiin uudelleen läpi nuoren Lila-labukan kanssa ja vahvistui entisestään ajatus, että oman piilottelut ohessa seuraavalla koiralla aletaan rakentaa tornitunnaria. Tykkään ajatuksena myös siitä, mitä ollaan jo ajat sitten Lentsulta opittu, että koiran täytyy osata tunnari myös korkeassa mielentilassa eikä sitä tarvitse laskea ennen tunnaria vaan myös tunnari kapuloille saa juosta täysillä.

Yksi kesän odotetuimmista sempoista oli sitten viime viikonloppuna eli päästiin kolmatta kertaa hakuilemaan Niemen Elinan opissa. Tällä kertaa erona aiempiin oli se, että nyt ollaan oikeasti viime kausi saatu toteuttaa puhtaasti ilman kritiikkiä hänen tapaansa kouluttaa. Mulle nämä ajatukset miten hakukoiraa rakennetaan ovat jotenkin istuneet tosi hyvin, vaikka monen muun mielestä se, mikä itselle tuntuu maailman loogisimmalta ja yksinkertaisimmalta on usealle liian monimutkaista ja epäloogista. Tällä kertaa mukana oli nuoria koiria aina kokeissa käyneisiin, joten tuli treenattua useammassa vaiheessa olevia koiria. Hommahan lähtee liikkeelle tuulitreeneistä ja niistä siirrytään hajuhakuihin, jotka molemmat tehdään puhtaaseen metsään eli ei tallotulle alueelle. Näihin tulikin hyviä nyansseja myös seuraavaa koiraa ajatellen.

Osan porukan kanssa treenattiin jo perjantaina. Oltiin saatu käyttöömme uudet maastot, joissa oli todella runsaasti korkeuseroja siihen nähden mitä normaalisti treenataan. Tehtiin semmonen meidän perussetti eli kolme valmista ukkoa ilman apuja suoran päässä. Tässä tuli huomattua, että Zelda on herkkä maastonmuodoille ja lähtee herkästi juoksemaan maaston mukaan ja kiertelee sitä rataa ja tässä kohtaa herkästi suorat meinaa hajota eikä aina osannut palata oikealle linjalle. Haastavissa maastoissa täytyy siis huomioida nämä asiat ja tehdä treeneistä riittävän helppoja, vaikka toki välillä on ihan hyvä tarjota haasteita. Jouduttiin viikonlopun aikana uusimaan aika monta lähetystä, kun milloin mikäkin nyppylä käänsi liian ajoissa tai muuta vastaavaa. Ollaan kuitenkin tehty aikalailla oikein, koska koiran motivaatio riittä joka kerta yrittämään uudelleen. Ilmaisuissa ei ollut myöskään mitään ongelmaa. Aika paljon vahvisteltiin haukkua pelkästä aloituksesta, kun en viitsinyt suotta haukuttaa pitkää pätkää joka piilolla, kun etsintää ja treeniä tuli melkoisen paljon yhteen viikonloppuun, kun treenattiin perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Meillä on edelleen työnalla perustreenit ja suorat pistot, koska ne vaatii vahvistelua ja toistoja varmaan hamaan loppuun asti. Jos ikinä päästään kolmosiin kisaamaan niin siinä kohtaa täytyy sitten tehdä viimeistään säännöllisesti ratatreeniä. Tällä hetkellä tavoitteena on kuitenkin se HK1, joten vahvistellaan näitä suoria. Zelda kyllä kääntyä osaa oikeaan suuntaan aika luonnostaan. Ehkä tähän vaikuttaa se systemaattisuus mitä ollaan toteutettu treeni toisensa perään. Hienosti jaksoi tyttö vetää koko viikonlopun, vaikka viimeisen treenin toiseksi viimeinen pisto oli jo aikamoista tahkomista, mutta viimeiselle pistolle tsemppasi todella hienosti ja siihen oli hyvä päättää viikonloppu.

Mä sain huutia liiasta sättäämisestä keskilinjalla. Eli nyt lakkaa se turha käskyttäminen ja soittelu vaan rauhassa edelliseltä pistolta, kun tullaan niin lähetetään seuraavalle. Tätä fokusoimista seuraavalle pistolle vahvisteltiin sitten vielä koiralle niin, että kun tultiin edelliseltä pistolta niin seuraavalla oli haamu heikumassa ja haamu meni piiloon ennenkuin tultiin keskilinjalle, josta lähetys. Muutamia pistoja tehtiin myös ääniavuilla, koska maastossa näkyvyys oli osittain täysin nolla. Ääniavuissa on vaan se riski, että ääni kulkeutuu varsinkin epätasaisessa maastossa ja tuulen mukana vähän minne sattuu ja vie sitten koiraa mukanaan vähän minne sattuu, joten tässä suhteessa haamut on huomattavasti parempi apu varsinkin suoriin pistoihin. Äänet auttaa sitten enemmän motivaatioon tehdä töitä vaikeuksista huolimatta.

Briardien hakupäivässä nousi taas esiin, miksi ei treenata etukulmia, kun ne kerta on aina kokeessakin tarkastettava. Itselle se on tullut Elinan oppien myötä jokseenkin niin itsestään selväksi asiaksi, että sen kyseenalaistamisen joutui taas ottamaan oikein työalle. Kyse ei ole kuitenkaan etukulmista vaan kokonaisvaltaisesta tavasta treenata. Meidän porukassa ollaan melko tarkkoja myös siitä, että koiraa ei auteta suorissa pistoissa hajuvanoilla eikä ohjaajien tarvitse miettiä meneekö koira hajuvanaa pitkin vai itsenäisesti. Merkatuilla piiloilla, selkeällä systeemillä ja yhteistyöllä tämä ei aiheuta minkäännäköistä kikkailua tai suurempaa päänvaivaa. Kun ajatuksena on opettaa se koira etenemään suoraan ilman mahdollista hajutunnelia niin loogista on mielestäni jättää myös ne etukulmat treenaamatta, koska niihinhän on tallottu se hajuvana. Jos se koira osaa edetä suoraan niin osaahan se kokeessa sitten edetä suoraan myös etukulmaan hajuvanasta riippumatta. Eihän niiden treenamisesta haittaa ole, mutta itse en näe myöskään kauhean suurta hyötyä ainakaan tällä meidän tavalla treenaamalla. Kyllähän tästä sitten saadaan aina väännettyä ties mitä mahdollisia ongelmia, mutta näillä mennään ja nautitaan matkasta niinkuin kaikissa muissakin lajeissa.

Hakua kritisoidaan nykyisin monelta tasolta turhan tekniseksi. Sitähän se siellä huipputasolla taitaa olla ja me taas ollaan niin itsepäisiä, että ei osata treenata mitään lajia muutenkuin juuri sen lajin vaatimalla tavalla huipputasolle tähdätessä. Vähän niinkuin tokossakin, että kaukoissa saat varmasti koirastasi vielä tänäpäivänä valioksi sekatekniikalla, mutta SM-tasolla se ei kympin suoritukseen enää edes sääntöjen puitteissa riitä, joten mehän sitten opetellaan ne kaukot takapäätekniikalla ilman teputtelua. Enkä nyt tarkoita, että tämä meidän tapa haussa olisi ainoa tie sinne huipulle, mutta se on yksi tie ja me halutaan oppia juuri tällä tiellä, vaikka ei ikinä ykkösluokkaa ylempänä kilpailtaisi.

Minusta se on lopulta rikkaus, että on erilaisia tapoja treenata asioita ja niitä on myös avartavaa pohtia ja analysoida. Se vaan on niin, että kun itsellä ei ole meriittejä niin joutuu aina perustelemaan, miksi toimii tietyllä tavalla ja omat metodit tulevat kyseenalaistetuiksi, mutta ei se haittaa, kun sitten niitä joutuu oikeasti pohtimaan itsekin.

Tähän loppukaneetiksi varmaan sopisi hyvin, että koirankoulutus on mustavalkoista, mutta ei se ole. Se on hemmetin värikästä puuhaa. Koiraa kohtaan voi kuitenkin olla reilu ja luotettava ohjaaja monella tapaa. Täytyy vaan löytää se tapa, mikä sopii itselle lajissa kuin lajissa, paitti agityssä. Siellä pärjää ohjaamalla ja jossain tapauksissa pikajuoksutaidoista voi olla hyötyä, mutta yllättävän pitkälle pääsee jo sillä, että valssit pyörii päkiöillä eikä kantapäillä ;)

Ilon kautta

Kesäloma loppui aivan liian lyhyeen ja kesäloman jälkeinen viikko oli jokseen raskas, mutta sitäkin antoisampi. Ohjelmassa oli Jari Kantoluodon seminaaria, tokon rotumestiksiä ja erikoisnäyttelyä. Kahteen viimeiseen osallistuminen meni lähinnä rotuyhdistyksen kannauksen piikkiin, vaikka näyttelymenestys oli jopa odotettua suurempi.

Kantoluoto

Oltiin viimeksi marraskuussa Kantoluodon opissa ensimmäistä kertaa ja siitä jäi jo todella loistava fiilis. Katselin, että en ole aiheesta saanut edes postausta aikaiseksi. Jotenkin muutenkin tuntuu, että tietyt asiat pitäisi itse kokea, kun selittämällä ja kirjoittamalla ei saa kaikkea avattua niin kuin haluaisi. Meille Kantoluodon opit ovat olleet aikalailla paluuta juurille kera mukaan tulleiden lisämausteiden. Jossain välissä aloin jo itsekin epäillä voiko Zeldan tyyppistä koiraa kouluttaa positiivisesti jättäen kurin ja hallinnan toissijaisiksi asioiksi, kun sitä joka tuutista meille on aina toitotettu. Teslalle on opetettu asiat pitkälti tarjoamisen kautta ja suhteen rakentaminen on jäänyt hieman puolitiehen. Zeldan kanssa taas suhde on huomattavasti parempi, mutta tarjoamista en ole osannut hyödyntää enkä panostaa tarpeeksi luopumiseen. Ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että hyvästä suhteesta huolimatta yhteistyö ei kestä epäonnistumisia. Eikä siihen auta kyllä kuri ja hallinta vaan koiran itseluottamusta tarvitsee vahvistaa onnistumisten kautta käyttäen sopivassa suhteessa auttamista ja tarjoamista sekä vahvistamalla aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Unohtamatta luopumisharjoituksia.

Marraskuun seminaarin jälkeen on ilmeisesti jokseenkin menty oikeaan suuntaan, vaikka hetkittäin ollut epätoivoista, mutta eipä roomaakaan rakennettu päivässä. Saatiin kehuja meidän suhteesta ja Zeldassa näkyi paljon enemmän energiaa ja voimaa kuin marraskuussa. Oikeassa mielentilassa ei saatu myöskään esiin mitään haahuilua tai lintujen jaakaamista. Tällä hetkellä mielentila ei ihan kanna koetilanteissa vielä ja vaikeat liikkeet kaipaavat selkeästi enemmän onnistumisia ja varmuutta treeneissä.

Päästiin tällä kertaa treenaamaan jo oikeita asioita ja otettiin aiheeksi noudon palautukset. Näitä tehtiin sekä keskiviikko ja torstain molemmat kierrokset. Treenin alkuun vapautin Zeldan autosta ja vahvistin heti, kun aktivoitui mua kohtaan. Eli koiraa ei mitenkään houkutella tai käskytetä kuulolle vaan sen täytyy itse valita treenin alussa aktiivisuus ohjaajaa kohtaan ja tätä sitten vahvistetaan. Ja vahvisteena ensin aina sosiaalinen palkka. Koiran ollessa kuulolla sille annetaan helppoja tehtäviä, kuten asennon vaihtoja ja vahvistellaan näistä sekä tehdään luopumisharjoituksia eli palkkaa ei tule ennen kuin siitä luopuu. Nämä ovat Zeldalle edelleen todella vaikeita ja tehtiin mm. hitaita palkkauksia asentoon eli ruoka menee hitaasti koiraa kohden ja pysähtyy, jos koira tulee vastaan ja palkan saa heti, kun sitä itse luopuu. Aloiteltiin ruualla harjoitukset ja sitten hyvästä mielentilasta leikki ja noutoharjoituksissa käytettiin patukkaa palkkana. Käytännössä siis leikin jälkeen, kun koira keskittyi ja luopui palkasta  kouluttaja heitti kapulan likelle ja vapautus käskyllä koira sai tarjota oikeaa toimintaa ja palkkaus leluun, kun otti kontaktia kapula suussa oikeassa mielentilassa. Aika nopeasti alkoi tarjota Zelda jo eteenistumista. Tuli kyllä sekin ongelma esiin ettei vaihtanut kapulaa leluun. Vapautuksen sijaan vaihdettiin harjoitusten edetessä noutokäsky vihjeeksi eikä sekään aiheuttanut epävarmuutta vaan saatiin todella hienoja onnistumisia.

Palkkaukseen saatiin myös hyviä vihjeitä. Koiran voi jättää myös asentoon ja mennä itse palkan kanssa kauemmas ja luoda hieman jännitettä ja antaa koiran hypätä itse kauampaa patukkaan. Toimi Zeldalla aika kivasti ja otti heti paremman otteen, kun läheltä palkattaessa herkästi puree patukkaan vähän huonommin ja joutuu korjaamaan otettaan. Zeldan kohdalla lelun palautus on aika selkeä merkki siitä onko harjoitus ollut sille miten vaativa tai kuormittava. Mitä vaikeampaa niin sitä isompi kaari juostaan lelun kanssa, kun sitten taas, jos harjoitus on ollut onnistunut niin heti voitettuaan haluaa jatkaa taistelua ilman tuuletuskierrosta.

Sunnuntaina ajateltiin katsella vähän sitä, mitä tapahtuu heiton jälkeen, mutta eihän me päästy sinne asti, kun pelkkä A-este sai koiran koomaamaan. Treenattiin sitten sitä. Esteet täytyisi nyt rakentaa rennoiksi eikä tehdä perusasennosta mitään numeroa vaan koira voi jättää mihintahansa asentoon ja hyvässä mielentilassa se päästetään esteelle. Jätettiin kapula pois ja tehtiin patukalla. Sitten noutoihin sellainen idea, että jos yrittää varastaa niin peitetään kapula esim. ämpärillä. Zeldahan ei varsinaisesti koskaan varasta vaan valahtaa sellaisen kyttäystilaan.

Tuohon noudon opettamiseen tarjoamisen kautta suhtautuvat toiset tokoihmiset hiukan kriittisesti, kun siinä on sitten vaarana, että koira hakee jatkuvasti kapuloita, kun kapulalle ei koskaan pitäisi päästä ilman lupaa. PK-puolella tämä ei tietenkään ole ongelma, kun siellä ei tarvitse kapuloista pahemmin luopua, kun on vaan ne kolme identtistä noutoa keskenään. Jatketaan onneksi näitä nouto-ongelmia heti maanantaina, kun päästään taas Kivimäen Riitan oppiin niin tulee sitä tokonäkökulmaakin.

Oli kyllä taas antoisat kolme koulutuspäivää. Lauantain jouduin jättämään välistä erkkarin ja tokon rotumestisten takia, mutta tuli tuossa kolmessa päivässä jo ihan riittämiin ja maanantaina otin Zeldan mukaan Päiville, jotta maltettiin tehdä helppo treeni ilman ahnehtimista rankan viikon päälle. Onneksi päästään treenaamaan tässä väliaikoina Päivin valvovan silmän alla niin pysytään edelleen ruodussa ja meidän tokotreeniporukkakin osallistui suurin osa Kantoluodon seminaariin niin ollaan samalla aaltopituudella. Onni on treenikaverit, joiden kanssa ollaan koirankoulutuksen suhteen samalla aaltopituudella.

Ja tosiaan suuressa osassa kaikkea näyttelee myös tuo sosiaalinen palkka ja laumavietin hyödyntäminen. Itsellä on tapana aina antaa räjäyttäviä kehuja, joten haastetta on käyttää omaa ääntään myös hillitymmin ja sitten ylläpitävät kehut tietysti oma haasteensa. Sitten täytyy vielä osata lukea tilannetta ja harjoitukset vaativuutta. Ei mitenkään helppoa, mutta sitäkin antoisampaa ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun yhteistyö toimii ilman ulkoisia vahvikkeita ja ollaan koiran kanssa samassa kuplassa.

Toko RM

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Olin lupautunut liikkuroimaan tokon rotumestiksissä oman suoritusvuoroni päälle. Koetta ennen elettiin hieman jännittäviä hetkiä eikä asiat menneet ihan täysin putkeen ihan jo kehän rakentamisesta alkaen, mutta kaikesta huolimatta itse koe oli oikein onnistunut ja alkujännityksestä (tai paniikista) huolimatta selvisin liikkuroinnista kunnialla. Jokunen pieni moka sattui, mutta niistä selvittiin. Omaan kisaamiseen oli kuitenkin aivan liikaa liikkuvia tekijöitä. Kaikki alkuvalmistelut jäivät tekemättä ja Zelda oli koko kokeen melkoisen räjähtävä ohjus ja kaiken lisäksi jouduttiin uusimaan kaukot ja tästähän seurasi se meidän ydin ongelma, että koira ei kestä virheitä ja vaikka virhe ei ollut koiran niin kerropa se sille, koska toistot ovat yleensä virheiden korjailua olleet meille tähän asti, vaikka kokoajan opetellaan siitä pois.

Heti kokeen alussa Zelda päätti palkata itsensä metallikapulaan. Paikallaolot se kyllä oli suorittanut kympin varmuudella oman osaamistasonsa mukaan. Seuraamisessa painoi enemmän kuin laki sallii ja tästä vähän osasin olettaa ettei hyvää seuraa ja ennen ohjattua sitten keskeytettiin leikki jokusen nollan päälle. Seuraaminen olisi ollut kutosen tasoa ja L-liikkeestä oltaisiin saatu vitonen väärällä asennolla.

Harri Puranen / Tuula Tanska / Mika Vähä

Henna Lindell

Se mihin toki olen tyytyväinen on, että sitä energiaa riitti. Tosin se lähti vähän kohdentumaan vääriin asioihin ja keskittyminen oli luokatonta. Ei auta muu kuin jatkaa treenejä.

Briardit eivät ykköstuloksilla juhlineen, mutta saatiin kuitenkin rotumestari ja paljon onnistuneita suorituksia. Ei nuo uudet säännöt ole ihan läpihuutojuttu ja liikkeiden nollaaminen on niin kamalan helppoa tokossa. Kaikilla koirilla oli tosi kivan näköistä tekemistä ja toivottavasti kukin jatkavat tokouraansa ainakin jonkin matkaa.

Erikoisnäyttely

Tuomarina oli Jan de Gids Alankomaista ja tuttu tuomari schapendoeseilla, kun rodun erikoistuomari. Briardien kohdalla en ole hirveästi tuomareihin orientoinut ja erikoisnäyttelyynkin osallistuttiin lähinnä kannatuksen vuoksi. Tuomarilla oli koko arvostelu skaalakäytössä jo uroksien kehissä, joten odotin Zeldalle myös H:ta. Kaisa suostui sen ystävällisesti esittämään ja tokokiireissä en ollut ehtinyt etsiä sen ketjukaulainta, joten lainattiin Ramoksen vermeitä. Ketju oli sen verran iso, että Zeldahan ravisteli sen näyttelyväen kauhuksi tai riemuksi heti alkuunsa päästään. Kuristavalle sille on mitään turha laittaa, koska ei ole tottunut ja liiasta pakosta alkaa vaan rimpuilla vastaan. Vieraan kanssa se kulkee nätisti ilman suurempia kurillisia toimenpiteitä. Kaisa sai onneksi tästä huolimatta paketin erinomaisesti kasaan ja loppu rundit Zelda kulki oikein nöyrästi Kaisan matkassa. Zelda ilmeisesti keräsi sympaattia pisteitä ja handlerikin oli sen verran taitava, että lopullinen laatuarvostelu oli erittäin hyvä!

Tätä kelpasi sitten tuulettaa eikä se arvostelukaan ollut yhtään hullumpi.

Henna Lindell

Kuvat: Harri Puranen / Tuula Tanska

Tähän päätyi sitten kesäloma, mutta onneksi on vielä kaikkea kivaa luvassa mm. hakuviikonloppu Elina Niemen opissa, reissua ahvenanmaalle agilityn merkeissä ja SBRY:n syysleiri viihdyttävässä briardseurassa. Marraskuulle on suunnitteilla puudelin kanssa vallan ulkomaanreissua näytelmien merkeissä.

Zeldasta ei saanut kyllä yhtään kovin onnistunuttu seisomiskuvaa näyttelystä... Mutta tässä pari otosta tokon SM-kisoista, että kyllä se osaa ihan nätisti ja ryhdikkäästi seisoa, kun laji on oikea ;)

Kuvat: Minttu Ruohomäki

PS. Puudeli ollut tietysti turistina mukana kaikissa tapahtumissa ja päässyt tekemään aina vähän pientä treeniä. Erkkarissa se erikoistui temputtamaan itselleen herkkuja ja muuten on jatkettu rallya kerran viikossa ja Päivin kanssa yhteistyötä ja mielentilaa korjattu hyvin tuloksin. Kahluutreeneihin ollaan päästy peräti kahdesti ja takapihalle saatiin kunnon aita vihdoin ja viimein. Voltti hoiti työnjohdollisia tehtäviä.

Agipitsit :)

Taisi olla eka kerta, kun pääsin agipitseille. Hieman pitsivieraiden ylipuhumana päätin ilmoittautua lainakoiran kanssa ja sitten vielä puudelin päätin ilmoittaa yhdelle hypärille mielenvirkistykseksi ja vähän katsoakseni miten se kulkee. Kulkihan, mutta aikaa tuhraantui kepeillä sekä karmeissa hypyissä, kun koira hyppäsi ainakin metrin verran... no melkein.

Edellispäivän Laukaan retki painoi aikalailla ja katsellessani unkarilaisen MM-tuomarin ekaa rataa niin meinasi epätoivo itkeä, että en ikinä opi moista edes ulkoa. Oppihan tuon ja videokin lopulta näyttää siltä, että sitä kehtaa katsoa.

Muita ratoja ei tullut videoitua, kun meni sen verran päällekkäin kaikkien kanssa ja helteessä ei jaksanut säätää mitään ylimääräistä. Kaikilla radoilla kuitenkin kontaktit otettiin ja saatiin onnistumisia ja selvittiin alusta loppuu haasteista huolimatta. Alkoi tuntua paikoitellen melko agiliidolta Tellervon kanssa juokseminen. Haastavia oli kyllä meille kaikki radat, mutta erittäin opettavaista ja parasta kaikessa, että ei jäänyt sellaista epätoivoista fiilistä vaan lähinnä kasvoi innostus päästä kisaamaan pian uudelleen :)

Teslalla oli Markon kanssa ainakin kivaa, jos ei muuta ja minusta se kulki hyppyjä lukuunottamatta hyvin. En sitten teidä kannattaako 7-vuotiaan koiran kanssa enää lähteä tahkoamaan tuota tekniikkaa vai keskittyä rallytokoon. Ei se kyllä ennen ole noi karsea ollut tai sitten olen vaan ollut tyhmä enkä ole tajunnut. Kieltämättä ollut tässä viime aikoina sellainen paskakoirankouluttaja ja paskakoiranomistaja fiilis kerran, jos toisenkin... lajissa kuin lajissa.

Pentukuume alkaa olla melko valtava ja odottavan aika on senkin suhteen pitkä. Toki Zeldan kanssa riittää vielä vuosiksi tavoitteita ja treenattavaa, joten ei siinä huolta, mutta kyllähän tuohon mahtuisi pikkuhiljaa pentu kasvamaan ja oppimaan. Ei se nyt vielä huomisen hätä ole, mutta sanotaan, että vähintään tässä vuoden sisään olisi kiva.

Teslan kanssa mennään nyt ainakin ahvenanmaalle parin kuukauden päästä ja jos sieltä ei irtoa muuta kuin yliaika nollia niin treenaillaan rallya ja käydään vähän reissussa. Ulkomaan matkaa on loppuvuodeksi jo kiikarissa ja ehkä noita balttian maitakin voisi sitten lähteä valloittamaan matkailun ilosta, jos ei muuta.

Tokotilistystä...

Vuoden ehkä odotetuin tapahtuma koirarintamalla oli tietysty tokon SM-kilpailut, joihin oli ilo saada osallistua briardijoukkueessa. Täytyy olla ylpeä kaikista joukkueen jäsenistä, sillä jokainen onnistui erinomaisesti ja joukkueen sijoitus oli hienosti 27/43 :)

Zeldan suoritus oli sitten kyllä melkolailla alta riman ja varmasti muiden mielestä vielä enemmän kuin allekirjoittaneen. Ulkopuoliset toki näkee vaan epäonnistuneen suorituksen, mutta heidän mielipiteensä täytyy vaan osata sulkea oman päänupin ulkopuolelle. Ja itse täytyy osata etsiä ne asiat, missä onnistuttiin ja voi olla tyytyväinen. Meillä on onneksi ihan parhaat treenikaverit, jotka tietää mikä työ ollaan tehty monen liikkeen eteen ja missä meillä on ne suurimmat ongelmat. Ja niinkuin meidän tokokoutsi totesi niin sitten, kun me onnistutaan niin suurin harmi tulee olemaan se, että kukaan ei tiedä mikä työ ollaan tehty.

Koejärjestylyt eivät olleet ihan niin sujuvat mitä nyt on ollut Porissa ja Ylöjärvellä, hämärästi muistutti Pieksämäkeä, jossa sielläkin silti taisi olla edes jonkinsortin kuulutukset ja tiedotukset taukojen kestosta yms. Nyt ei ollut yhtään mitään infoa mistään. Kaikenlisäksi avoimen luokan paikkikset alkoi sen luokan härdellillä, että ehti kasata itselleen melkoisen paniikin ja jännitys ei sitten asettunut aloilleen ennen omaa vuoroa ja suusta kuului vaan epämääräistä kimitystä ja koira reagoi oletetulla tavalla eikä ymmärtänyt mennä maahan ennen kolmatta käskyä. Se olikin sitten siinä se liike, vaikka muuten sujui erinomaisesti ja kokonaisvaikutuksesta irtosi Jaana Talalta yhdeksän.

Seuraavaa kehään mennessä sain hieman päänuppia kasaan ja mielestäni hyvin vihjasin koiralle missä ruutu ja väitän, että Zelda sen bongasi. Kehäänmennessä jalat kuitekin veivät L-liikkeen merkille, josta liikkuri ohjasi oikealle paikalle ja se riitti hajottamaan meidän valmistelut ja Zelda lähti ruutuun ihan vinoon ja korjauskäskystä paineistui ja bongasi perhosen ja katse siirtyi taivaalle. Otin koiran siitä sitten vaan tyynesti haltuun ja vuorossa oli se L-liike, jossa Zelda esitti hemmetin hienon kummarruksen ja siinä kohtaa ei voinut kuin nauraa. Tunnariin sitten mentiin edelleen hyvillä mielin, mutta koirahan päätti suorittaa vieressä olevan hypyn niinkuin agilitykoiran toki kuuluukin enkä alkanut prässäillä kapuloille, kun ne olivat jossain ihan muualla kuin linjassa. Metallinouto alkoi hyvin, mutta sen verran siinä on vielä epävarmuutta, että viereisen kehän voimakas "tänne" kutsu sai koiran hämmentymään juuri, kun oli nappaamassa kapulan suuhunsa. Tuomari Pirkko Bellaou tykkäsi kuitenkin sen verran meidän asenteesta ja tekemisen meiningistä, vaikka tällä kertaa se oli jotain muuta kuin yhteistyötä, että antoi meille kokonaisvaikutukseksi kahdeksan nollista huolimatta.

Viimeinen kehä olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Eniten jäi harmittamaan, että koetin saada koiran kehässä kuulolle korottamalla ääntäni. Harmittaa sitten niin pirusti ettei mikään muu. Kaukoissa ensin jumitti ja sitten teki väärän asennon vaihdoin. Luoksetulossa ei meinannut lähteä ollenkaan paskan ohjaajansa luokse. En olisi minäkään. Seuraamisesta räpiköi kutosen. Juoksemisessa painoi ja jätti perusasentoja ottamatta, mutta muuten se oli mielestäni ihan kohtuullista. Ohjatussa jätti stoppaamatta ekalla käskyllä ja toinen käsky olikin sitten jo niin ruma, että sitä mokaa saadaan varmaan korjailla seuraavat puolivuotta. Tästä hyvästä sitten täydellisen noudon päälle päätti viitisen metriä ennen ohjaajaa, että ei tuolle voi tätä aarretta palauttaa ja päätti heittää iloisen kunniakierrosen kapula suussaan yleisön riemuksi. Kaikesta huolimatta se itse nouto oli kyllä upea ja nopea. Heinon Tiina ei enää tätä kurittomuutta arvostanut ja saatiin vitonen ja huomautus äänenkäytöstä.

Että sellaista tälle kertaa... kait tästä sitten suunta on taas vain ylöspäin, kun pudottiin pohjalle kerralla ja kunnolla. Zelda selkästi paineistui virheistään ja tilanteesta ja meni vähän kuutamolle syystä ja toisesta enkä saanut kaivettua esiin siitä oikeaa mielentilaa. Toisten mielestä kurittomutta ja hallinnan puutetta eikä ohjaaja ole osannut olla koiralleen riittävän mustavalkea. Toko on kuitenkin herkkälaji ja pienet asiat saavat liikkeet nollautumaan. Siinä kohtaa, jos koira ei ole kuulolla vaan enemmän kuutamolla niin peli nyt vaan on menetetty. Mistä se sitten johtuu ettei koira ole kuulolla? Eihän se mistään muusta johdu kuin huonosta ohjaajasta ja ohjauksesta. Kurinpalautuksella tuskin saadaan aikaiseksi mitään muuta kuin lisää paineistumista, mutta jollain tapaa se keskittyminen ja luottavainen mielentila pitäisi saada kokeisiin, jotta koira voisi suorittaa liikkeet osaamallaan tasolla. Eipä tässä auta kuin laittaa nokka kohti uusia pettymyksiä ja onneksi keskiviikkona päästään Kantoluodon koulutukseen ja ehkä me sieltä saadaan jotain kannusteita taas yrittämään kaikesta huolimatta. Lauantaina on sitten rotumestikset ja en ihan tiedä millä asenteella sinne ollaan menossa, jos touhu on samanlaista kuin SM-kokeissa niin ehkä parempi lopettaa alkuunsa ja sitten taas sunnuntaina Kantoluodolle toivonmukaan edelleen briardin eikä schapen kanssa :D

Ei vaan ei meillä ole tapana luovuttaa eikä murehtia muiden ajatuksista. Saatiin muutamia positiivisia kommentteija kehän laidalta ja niiden avulla taas jaksaa, joten kiitos niistä <3