torstai 24. joulukuuta 2015

Loppuvuosi pakettiin

En ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään järkevää loppuvuoden blogiin. Vuosi 2015 ei ole tuonut kilpailurintamalla suurta menestystä, mutta sen sijaan ollaan opittu ja treenattu senkin edestä ja haettu kokemusta. Nyt on sellainen olo, että tästä on hyvä jatkaa matkaa ja ollaan juuri sillä tiellä, millä halutaan. Meillä on ollut mahtavia treenikavereita ja mahtavia koutseja enkä ollenkaan pistä pahakseni, että ensi vuonna saadaan jatkaa pitkälti samaa rataa!

Loppuvuonna oli vielä Zeldan kanssa muutaman agilityvalmennukset purinalla Jänesniemen Elinan ja Leinosen Janitan opissa. Haettiin Elinan kaukoryhmään, mutta ei ikäväksemme saatu paikkaa, mutta täytyy nyt silmäkovana kytätä peruutuksia ja muita, jotta päästäisiin muutama kerta edes parhaaseen mahdolliseen oppiin. Paikallisesti ollaan käyty niin agilityssä kuin tokossa Rajalan Elinan opissa ja samaa rataa jatketaan ensi keväänä. Loppuvuodesta käytiin myös Teemu Linnan koulutuksessa ja oli kiva uusi kouluttaja ja tuli taas paljon eväitä ja ajatuksia. Tokossa päästiin myös Christa Enqvist-Pukkilan oppiin ja ei varmaan tarvi edes sanoa miten huippua taas oli. Hakuporukan kanssa ollaan pidetty loppuvuosi luovaa maastotaukoa ja keskityttä ilmaisutreeneihin halliolosuhteissa.

Kokonaisen postauksen ansaitsisi Kantoluodon Jarin erittäin antoisa ja opettavainen seminaari, joka palautti paljolti juurilleen ja avasi silmiä sekä auttoi ymmärtämään omaa näkemystä koirankouluttamisesta entistä paremmin. Ehkä vielä joku päivä jaksan raapustaa syväluonteisen analyysin, mutta lyhyesti täytyy sanoa, että kyllä se oikea mielentila saa ihmeitä aikaan ja koirahan osaa.

Teslan kanssa on agiliidelty Mariannen ryhmässä ja Elinan koulutuksissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Teslan kanssa ollaan alettu rakentaa suhdetta ja mielentilaa kohdilleen Päivin avulla ja muutosta on näkynyt valtavasti jo todella lyhyessä ajassa. Ajatuksia ja kirjoitettavaa olisi taas tästäkin enemmän kuin laki sallii.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä joulun viettoon!

Ensi vuonna siis jatkamme samaa rataa! Ravataan ahkerasti koulutuksissa ja koitetaan saada joskus jotain tulostakin aikaan, mutta tärkeintä iloinen yhdessä tekeminen. Teslan kanssa haaveillaan vähän rallytokosta, jos löytyisi joku sopiva kurssi alkuun niin ehkä uskalletaan kisoihin. Zelda aikaa edelleen jatkaa tokokokeissa ravaamista tulosten toivossa ja eiköhän me kesällä sitä PK-puolen koularia taas yritetä ainakin muutaman kerran. Molempien kanssa on tarkoitus liidellä ja ollaan lähdössä maaliskuun alussa oikein "ulkomaille" kerta laivalla mennään ja kieli on vieras. Eli siis ahvenanmaalle kokemusta kartoittamaan! Showrintamalla varmaan tulee käytyä ne erkkarit ja jos hyvin käy niin Zelda lähtee metsästämään jonnekin kyläkisoihin jotain sertifikaattia, mutta ei mennä asioiden edelle vielä sen suhteen :D

Yhdessä tekemisen iloa ja positiivisia treenejä kaikille vuodelle 2016 meidän laumalta!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ensimmäinen seitsemästä

Pitkästä aikaa oli kotikisat ja sinne täytyi tietty ilmoittaa molemmat, vaikka Zeldalla on ollut nyt lähdöissä ongelmaa ja Teslan kanssa ei viimeksi liedossa mennyt ihan putkeen. Ei kovin kauniisti alkanut meidän sunnuntain urakkakaan, mutta loppujen lopuksi noususuhdanteisesti jokainen rata oli edeltävää parempi ja viimeiseltä saatiin Teslan kanssa SM-nolla ja vielä sijoituttiin toiseksi. Tosin ei niitä koiria ollut niin kovin montaa 2/14.

Zelda starttasi kisatauon päälle Petteri Kermisen radoilla. Ja Tesla spurttaili Kaukisen radoilla.

Maxi1 A-rata:


Haastavaksi kohdaksi kävi jo rataantutustuessa 4-5-6-7. Järkeviksi vaihtoehdoiksi muodostui valssi muurin päälle, mutta siinä ongelmana oli ajoissa ehtiminen, joten oli pelaavinani varman päälle ja yritin poispäinkäännöstä/takaaleikkausta ennen kutosta ja siihen se koira jäi pyörimään ennen kuin löysi putken ja sitten 8-hypyltä oli hankala ohjaus pituudelle ja 13-12 ei ollut yhtään sulavaa ja tuomarin käden kävi kuin ropellit. Tässä koko karsea komeus videoituna:

Fiksu ohjaaja olisi jättänyt menemättä koko radalla tuon lähtöpelleilyn päälle, mutta toisaalta tarvittaan sitä rata suoritusta...

Maxi1 B-rata


Tällä radalla kosahti homma neloselle, kun en muistanut ohjata hyppyä. Ja sitten taas kirottu haastava pituudelle vienti. Rataantutustumisessa en tehnyt vastakäännöstä, mutta muutaman suorituksen katsottuani huomasin, että se jotain siinä on pakko tehdä. Tein sen sitten komeasti myöhässä ja koira kääntyi huonosti. Keinun alastuloa täytyy vähän katsella treeneissä, kun siinä ei ole ollut ongelmaa ja tuo ylösmeno kontakti vähän huolestuttaa. Toivottavasti se oli vahinko, koska en millään jaksaisi niitä alkaa opettaa.

Medi3 A-rata

Aamun surkeiden suoritusten päälle agilitymasennus oli kyllä sitä luokkaa, että mietti jo onko tässä(kään) lajissa mitään tolkkua. Onneksi Teslalla oli vauhti päällä ja se oli radalla jopa melko tuhma ja karkasi puomilta edessä olevalle hypylle hyllyttäen radan, mutta muuten olisi kyllä varmaan ollut nolla, kun ei tuo niin hitaaltakaan näyttänyt.

Medi3 B-rata

Viimeiselle radalla lähdin vähän hädissäni, kun oltiinkin ekoja, vaikka luulin muuta. Tämä ratkaisu sopi kyllä meille, kun jouduin keskittymään tosissani rataan ja nollahan sieltä tuli ja vielä ihan riittävästi ihanneaikaan. Hieman oli kyllä A-esteen kontakti hilkulla ja muutama töksähtävä ohjaus, mutta muuten kyllä erittäin tyytyväinen tähän ja kyllä puudeli pelasti agimasikselta.


Eiköhän me jatketa vielä molempien kanssa treenailua ;)

maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksy rientää

Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut, vaikka samalla sitä tuntuu, että on kamalan laiska treenaamaan ja liikkumaan. Tällä hetkellä on melko kaoottista ja täytyisi jotenkin saada vähän paremmin treenit ja suunnitelmat järjestykseen. Ja sen toki huomaa koiristakin.

Lokakuun alussa oltiin SBRY:n leirillä Yläneellä. Ohjelmassa oli agilityä, tottista, leikkimistä ja peltojälkeä, johon me ei yllättäen osallistuttu. Agilityssä oli Reetta kouluttamassa ja otin paikat molemmilla tytöille ja oli hyvät treenit. Tottiksessa katteltiin lähinnä Zeldan noutoa, kun se se meidän suurin ongelma on tällä hetkellä ja ilmeisesti aina vaan. Ja koulutustapoja on niin miljoona ja nyt pitäisi vaan uskoa ja löytää se oikea tie. Saatiin hyviä vinkkejä, joista osa ostettiin kyllä heti. Kapulalla palkkaamisen taidan kuitenkin nyt yrittää lopullisesti haudata, koska en osaa sillä tiellä rakentaa riittävän täydellistä noutoa. Leirillä oli maalimies leikittämässä ja Zelda ei arvostanut sitä hommaa tällä kertaa kyllä ollenkaan. Äiskän kanssa oli paljon kivempi leikkiä, vaikka sekin oli vähän väkinäistä, kun piti vaan leikkiä leikkimisen takia. Saatiin neuvoksi vähemmän taistelua ja enemmän rauhaa. Saattaisi auttaa niihin nouto-ongelmiinkin. Mä en kyllä ihan tän yhden näkemyksen perusteella osta ettei tuo koira palkkautuisi taistelusta, mutta tuota rauhan tekemisestä ei varmaan olisi haittaa. Viimeisellä tottiskiekalla tehtiin ilmaisua, koska ei meillä sitten hirveesti muita suurempia ongelmia noudon päälle ole. Se oli kyllä ehdottomasti leirin paras treenikiekka ja haukkumisen päälle oli taas paljon kivempi leikkiä muiden kuin äiskän kanssa. Ollaan edetty kyllä tässä ilmaisuasiassa tosi järkevästi eteenpäin ja sen kyllä huomaa siitä, miten varma homma on. Ja samaa rataa jatketaan... talveksi on jo suunnitelmat tämän suhteen hyvällä mallilla.

Leirin jälkeen päästiin Niemen Elinan hakukoulutukseen. Nopealla aikataululla koulutus saatiin kuin saatiinkin kasaan, vaikka onhan tuosta ollut jo puhetta vuoden verran. Oltiin jo lähdössä pienellä porukalla Elinan huudeille, mutta sitten saimmekin hänet tänne ja oli kyllä antoisa viikonloppu. Zelda sai tosiaan ilmaisustaan kehuja ja se oli kyllä kiva kuulla, että ei tarvitse katua sen suhteen valintaa. Muuten sitten paneuduttiin perusongelmaan eli niihin suoriin pistoihin ja saatiin nyt hyvät eväät jatkaa hommaa.

Zeldan kanssa ollaan tokoiltu aktiivisesti. Noudot tuottaa yllättäen eniten ongelmia. Nyt korjaillaan typeriä koulutusvirheitä oikein olan takaa eikä se korjaaminen ole koskaan yhtä helppoa kuin uuden opettaminen, josko sekään on koskaan ollut helppoa. Osatut asiat kuitenkin toimii. Kokeessa käytiin toteamassa, että intoa on koiralla enemmän kuin osaamistaso pystyy pitämään kasassa. Sinänsä ihan kiva kokemus kesän ahdistavan tottistelun päälle.

Niin missä sitä mennään sen voittajan suhteen?

Paikkamakuu 10
Tää nyt on ja kokeessa olen tosi tyytyväinen kehäänmenoon ja siihen miten koira oli kuulolla.
Seuraaminen 8
Aivan luokatonta touhua. Oltaisiin oikeasti ehkä ansaittu kutonen korkeintaan. Sinänsä koira kyllä seurasi, mutta painoi ja poikitti koko matkan, mikä näkyi tekniikassa. Hitaassa käynnissä vähän homma meinasi hajota. Toisaalta hommassa oli kuitenkin asennetta.
L-liike 9
Istuminen aavistuksen hidas ja seuraaminen ei ollut kaunista. Muuten ihan ehjä kokonaisuus ja jäävien erottelu on saanut selkeää varmuutta.
Luoksetulo 7
Tässä tapahtui lähdössä pieni työtapaturma ja Zelda hetkeksi unohti mitä oli tekemässä ja veti stopin jossain kolmessa metrissä ja sitten se varsinainen stoppi hieman valui. Loppuosa oli hyvä!
Ruutu 0
Juoksi ruudun viereen enkä saanut siitä korjattua ruutuun.
Ohjattu 0
Tässä tuli sitten nouto-ongelma yksi eli koira jäi kapuloihin jumiin eikä pystynyt täyskäännöksen jälkeen pysähtymään, kun ajatteli vain kapuloita.
Tunnari 0
Tässä painoi epäonnistunut ohjattu eli oli vielä ne kapulat ajatuksissa kun lähetin omalle ja siinä sitten räjäytti omat ympärilleen ja nappasi väärän. Oli menossa ensin etsimään niitä ohjatun kapuloita, joita ei ikinä saanut noutaa.
Metalli 0
Tässä selkeästi painoi kokeenaikana kasvanut ylivire ja metallissa tuli vanhat huonot tavat esiin ja Zelda veti esityksen yleisölle koko rahan edestä. Lopulta kyllä nosti kapulan suuhunsa. Niin tai näin niin mielentila ainakin on nyt tässä liikkeessä parempi kuin mitä se oli vielä viime keväänä.
Kokonaisvaikutus 10
Tää oli kyllä loppuhuipennus. Koira sai kovasti kehuja ja tuomari kehoitti keskittymään Pk-puolelle. Sen verran oli kuitenkin intoa, asennetta ja tekemisen meininkiä. Ja tosiaan kokoajan Zelda teki hommia kyllä mulle. Osa noista nollista olisi ollut ihan mahdollista saada onnistuneiksi suorituksiksi, jos koira olisi ollut aavistuksen vähemmän vallaton, mutta parempi vallaton kuin flegmaattinen.

Kokeen jälkeen päästiin Huotarin Oilin koulutukseen. Ja yllättäen otettiin taas aiheeksi noutaminen ja erityisesti tuo kapuloista luopuminen. Tällä hetkellä Zelda kuvittelee omistavansa noutokapulat ja palkkautuu niistä yksinkertaisesti liikaa. Se aiheuttaa myös tuota epävarmuutta noihin palautuksiin tietysti, kun koira pitäisi mieluummin kapulat itsellään. Paukkunoudot ei oikein toimi ja en saa vaihtamaan kapulaa edes suosikkileluun. Tehtiin sitten todella tarpeellisia luopumistreenejä. Zeldalle tosi vaikeita juttuja, kun Oili heitti kapulaa ja antoi noutokäskyä, mutta pitikin tehdä luoksetuloa. Toisessa sessiossa katseltiin myös sitä ruudun paikkaa eli nyt vaan täytyisi tehdä näitä paikanvahvistustreenejä enemmän, jotta kokeessa ei tulisi näitä epäonnistumisia. Tehtiin myös yhteinen paikkamakuu (EVL) kierros ja istumista häiriössä. Zeldalle oli kamalan vaikeeta, kun Oili käskytti maahan. Ei olisi millään halunnut olla tottelematta.

Agilityä ollaankin sitten treenattu ahkerasti! Ja se on kyllä vaikeaa. Saatiin paikka Jänesniemen Elinan kaukoryhmään ja sieltä käydään kerran kuussa hakemassa läksyjä. Lisäksi ollaan otettu Rajalan Elinalta yksäreitä agilityyn tokon lisäksi.

Teslan kanssa aloitettiin asenteen korjaaminen, jos joskus päästäisiin vielä tokokokeeseen tai vaikka hurahdettaisiin rallytokoon. Agilitykisaamista ollaan taas kaiveltu naftaliinista. Ei kyllä viime viikonloppuna koira kulkenut liedossa toivottua tahtia, mutta ensi viikonloppuna uusi yritys kotikisoissa. Haaveissa olisi  rääpiä kasaan SM-nollat ensikesäksi ja siinä sitä oltaisiinkin sitten uran huipulla.

Tälläinen pikapäivitys yövuoron kiireistä, että kyllä me tässä kokoajan varovasti edetään ja tehdään syksyn pimeyden keskellä...

maanantai 24. elokuuta 2015

Kokemusta kartoittamassa

Jossain kohtaa tuli sellainen hullu päähänpisto, että pakkohan sitä on tänä vuonna korkata se PK-ura viimeistään 5rotumestiksissä oli koira valmis tai ei. Ehkä se oli myös sellainen matalakynnys mennä kokeilemaan vähän niin kuin kannatuksen vuoksi. Ja sitten taas itse tarvitsin sitä, koska en ole aikuisvuosina edes käynyt katsomassa yhtään PK-koetta saati, että olisin ollut maalimiehenä tai vastaavaa. Oma treenaaminen on kuitenkin kisatavoitteellista ja kyllä siitä aina joku pohja puuttuu, jos kisakokemus on täysin nolla.

Toisaalta paniikin omainen treenaaminen tuottaa välillä tulosta, mutta osittain se tuottaa myös valtavia takapakkeja, kun väkisin on tiettyjä asioita saatava kuosiin. Tämä kesä on ollut yhtä panikointia, kun ensin oli Toko-SM, sitten Toko-RM ja nyt vielä kirsikkana kakun päällä PK-RM, mutta nyt saa loppu syksyn vetää henkeä ja treenata olemassa olevia ongelmia kuntoon ja viedä koulutusta eteenpäin, jotta se tulos haulta olisi realistinen. En tiedä olisiko se nyt voinut hyvällä tuurilla olla, mutta kokeessa kaikki meni niin päin mäntyä kuin olla ja voi, mutta käydään nyt osa-alueet läpi alkuunsa.

TOTTIS

Olin jo alkujaan sitä mieltä, että oltaisiin ennemmin aloitettu maastoista. Meillä oli tottis todella heikoissa kantamissa ja se kyllä näkyi kokonaisuudessaan. Koira ei ollut yhtään keskittynyt ja tuomarin sekä yleisen silmiin lähinnä kuriton. Väsyneenä se ei olisi ehkä jaksanut niin pahasti keskittyä kaikkeen muuhun kuin oleelliseen. Oma jännitys oli myös jotain käsittämätöntä luokkaa enkä saanut Zeldaan mitään kontaktia edes aloituksessa. Me oltiin ekassa parissa siskon kanssa ja aloitettiin paikkamakuulla. Ensimmäisenä koira ryntäsi paikkamerkille. Siinä kohtaa jo tiesin, että tämän päivän suoritus tulisi olemaan todella surkeaa, jos en saa tehtyä jotain taikatemppuja, mutta eihän se tuollaisessa jännityksessä ja kokemattomuudessa onnistunut. Paikkamakuussa oli ilmeisesti hieman levoton (rapsutteli, liekö joku RM ongelma, kun ei muuten esiinny?)

Sinällään Zelda kyllä suoritti liikkeet jotenkuten. Seuraaminen oli ihan luokatonta. Ainoastaan ampumisen jälkeen hieman heräsi. Meillehän ei ollut tätä ennen koskaan ammuttu seuraamisesta. Sinänsä tuo pamaus siis hetkellisesti paransi seuraamista, mutta muuten ei ollut yhtään Zeldaa vaan jäi käännöksissä jälkeen ja reakoi pysähdykseen huonosti. Henkilöryhmässä paketti hajosi täysin ja kaikki tyypit oli parempia kuin ahdistunut ohjaaja.

Jäävissä otti makuussa väärän asennon ja jäi istumaan. Tässä ehkä syynä liiallinen istumisen hinkkaaminen. Ainakin osaa istua. Seuraavaksi tarvitsee saada kuulolle ja varmuutta erotteluun. Luoksetulossa ei muistaakseni ongelmaa ja tuli melko kivasti eteen tai sitten muistelen jotain ihan omiani.

Sitten olikin edessä se suurin katastrofiosuus, vaikka sinänsä koira toimi niin kuin oletin sen voivan toimia. Meillä on kauttaaltaan ollut noutojen kanssa romahduksia matkanvarrella. Olen onnistunut tekemään palautuksiin ei niin hyvää painetta. Zelda on innokas noutamaan, mutta niin tunnarissa kuin metallissa on ollut omat haasteensa sekoittamaan pakkaa niin saati sitten epäonnistumiset esteillä, jotka nyt ovat olleet ehkä se viimeinen niitti. Sinänsä hyvänä päivänä se olisi voinut palauttaa edes tasamaan asiallisesti, mutta selkeästi koetilanne ja oma jännitys nostivat epävarmuuden esiin. Ja este esteeltä tilanne paheni ja lopulta ei suostunut palauttamaan ollenkaan vai jäi pelleilemään A-esteen taakse kapula suussa. Hetken jo näytti, että tulee hienosti esteen yli vinosta heitosta huolimassa, mutta eipä sitten tuonut. Heitin kaikki heiton todella vinoina, mutta siitä huolimatta suoritti metrisen, että A-esteen menosuuntaan, joten siitä saan olla tyytyväinen. Ei siis tarvitse opetella heittämään, kun opettaa vaan koiran palauttamaan niin sehän on siinä ;)

Eteenmeno on liikkeistä ainoa johon olin tyytyväinen, koska sen varmuudesta en ollut lainkaan varma ja Zeldalla on ollut yleensä hankaluuksia irrota ja kaikki mun kanssa tekminen kuten seuraaminen on ollut tosi vahvaa, mutta nyt on näemmä kääntynyt homma ihan päälaelleen. Väärän asennon se käskyllä otti, mutta sillä oli nyt jokin ihmeellinen maahanmenoangsti muutenkin päällänsä, ei iso ongelma.

Suoritukset taisivat olla paikalla makaamista lukuunottamatta puutteellisia ja pisteitä 59 vaikka omasta mielestäni ei oltaisi ansaittu kyllä sitäkään ja taidettiin me hieman saada armoa, kun ei tuomari keskeyttänyt sen A-pelleilyn kohdalla.

Tässä kuitenkin parit napatut kuvat, joista voisi kuvitella, että se seurasi edes muutaman askeleen ja A:sta mentiin yli.



(C) Henna Lindell


ESINERUUTU

Esineruudulle mennessä heitin paineet roskikseen ja päätin, että annan koiran tehdä hommia enkä sano mitään ylimääräistä kävi miten kävi. Olen äärimmäisen tyytyväinen, että pysyin päätöksessä, vaikka esineitä ei noussut. Molemmille jäi hommasta kuitenkin hyvä fiilis. Zelda teki koko viisi minuutti töitä ruudun sisällä, vaikka parin ensimmäisen piston jälkeen irtoaminen oli vähän laiskanpuoleista. Jotenkin jäi sellainen olo, että sai keskeltä esineestä hajun, kun pyöri siinä pitkään ja pysähtyi jossain kohtaa tuijottamaan kysyvän näköisenä. Olisi saattanu kehulla tai muulla nostaa, mutta olisi voinut myös paineistua, joten parempi oli pitää suu kiinni. Myöhemmin kuulin, että siinä keskellä oli ollut sellainen kovaa muovia sisältävä lastenkenkä, joten sinänsä en ihmettele ettei noussut. Muut koirat olivat nostaneet oikean takakulman nahkaesineen, mutta me aloitimme vasemmalta eikä tainnut oikeaan takakulmaan saakka Zelda edes irrota enkä edes yrittänyt lähettää. Tuomari sanoikin, että olisi voinut selkeämmin pistottaa, mutta valinta olla pistottamatta selkeämmin oli ihan tietoinen. Treenin alle nyt sitten tosissaan vaikeat esineet.

HAKU

Päivän odotetuin ja mielenkiintoisin sekä opettavaisin osuus oli viimeisenä. Vähän jännitti saanko pitkän ja kuuman päivän jälkeen koiraa irtoamaan minnekään ja pystyykö se haukkumaan lainkaan. Alueelle mennessä, kun huudeltiin seuraavaa niin Zelda oli heti kartalla, että nyt päästiin asiaan, mutta ihan ei vielä taito riittänyt pisteisiin.

Lähetin ensin vasempaan etukulmaan ja eteni ehkä neljään kymmenen ja kaarsi keskemmälle. Sai mahdollisesti jo hajun ukosta, joka oli noin 60m kohdalla (Outin bloginsta päätellen), mutta kutsuin pois ja lähetin oikeaan etukulmaan. Siellä olisi ollut ukko meidän odottamassa umpparissa, mutta syystä tai toisesta Zelda ei irronnut oikealle lainkaan. En tiedä oli syynä haju vasemmalla olleesta ukosta vai jokin muu.  Tahkoin tähän jo tässä vaiheessa liikaa aikaa ja olin melkoisen turhautunut, mutta sitten onneksi pistotin vasemmalle ja annoin koiralle hetkeksi työrauhan ja sieltähän se tosiaan nosti hieman kuopassa olevan pressun alle olleen ukon. Ja tosiaan aloitti ilmaisun sellaisella haukulla, jota ei varmaan ole koskaan treeneissä kuultu. Tässä kohtaa taas ohjaaja mokasi suorituksen, kun lähdin piilolle vasta tuomarin kehoituksesta ja vielä juosten. Tajusin, että en ole ikinä juossut piilolle ja Zelda kääntyi katsomaan pysyen kuitenkin piilolla. Siinä kohtaa tietty pysähdyin ja jäin odottamaan haukun jatkua, mutta tuomari totesi, että mene vaan piilolle, kun näet koiran. Sain Zeldan hienosti hallintaan muttei sitten malttanut olla menemättä maalimiehelle, mutta sinänsä positiivinen ongelma.

Osasin mukamas hienosti palata lähetyspaikalle ja jatkoin oikealle tahimista, mutta koira kaarsi joka kerta voimakkaaseti keskilinjan suuntaan ja pahimmillaan alkoi jäljestää pitkin keskilinjaa. En ollut edes 50m kohdalla kun tuomari totesi, että kolme minuuttia  aikaa. Eipä siinä sitten oikeen edes oma motivaatio riittänyt pistottamaan kunnolla. Koitettiin edetä reippaasti ja toivoa ihmettä. Todennäköisesti siellä peremmällä olisi ollut ukko, joka olisi voinut vahingossa löytyä, jos oltaisiin unohdettu se oikeapuoli.

Maastosta saatiin kuitenkin selkeä kuva missä mennään. Tuomarin palaute oli oikein asiallinen ja kannustava. Ratamestari harmitteli, kun ei mennyt paremmin, kun koira oli niin sympaattinen. Tuomarikin näki osaamista ja potentiaalia, mutta totesi koulutuksen olevan vielä kesken ja kehoitti panostamaan erityisesti risteilyyn ja suurin heikkoushan maastossa oli radalle liikkuminen niin ohjaajalla kuin koiralla. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen siihen ilmaisuun, koska aina silloin tällöin takaraivossa on se pieni mörkö, että oliko nyt järkeä laittaa haukulle ja riittääko se ilmaisu ja onko pokkaa haukkua vieraita väsyneenä yms, mutta tuomarin sanat voimakkaasta ilmaisun aloituksesta jopa hämmensivät, kun olen aina pitänyt Zeldaa vähän räkyttäjänä.

JÄLKIPUINNIT

Kokonaisuudessaan ei voi maastoihin olla kovin pettynyt tämän kesän treenimäärällä. Ei sitä hakukoiraa ikävä kyllä rakenneta kerran viikossa treenillä. Vähintään ilmaisua pitäisi päästä treenaamaan runsaasti erikseen, jotta voisi keskittyä sitten itse etsintään silloin, kun saadaan kunnon treenit aikaiseksi. Tänä kesänä meidän hakuporukka on kutistunut 3-5 henkeen, kun aina ei kaikki vaan yksinkertaisesti pääse paikalle. Jonkin verran on saanut ylimääräisiä treenejä kasaan, mutta sekin hyöty tuntuu karisevan  siinä, kun sitten jää vakiotreenit taas jonkun kerran pitämättä. Treenattavaa siis on enemmän kuin maalimiehiä saatavilla. Ja nyt viime maastotreenit ollaan panostettua siihen ilmaisuun. Sinänsä tylsää ”tuhlata” treenejä ilmaisuun, kun siinä olevia ongelmia pystyisi helposti vahvistamaan yhden kaverin avulla.

Kokeessa käynti ei harmita yhtään, vaikka tulosta ei tullut. Muita briardeja oli kiva kannustaa ja elää mukana. Zeldan sisko Sinko nappasi komeasti HK1:sen ja muitakin hienoja tuloksia tuli niin että briardit voittivat 5rotuottelun. Nyt ollaan kokemusta rikkaampia, tiedetään mitä treenataan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Moni aina sanoo PK-kokeissa olevan rennompaa kuin tokossa. Se piti kyllä paikkansa maastojen osalta, mutta tottiksesta rohkenen olla erimieltä. Vaikka säännöt ehkä on anteeksiantavaisemmat kuin tokossa ja hyväksyttävä tulos on mahdollista saada liikevirheillä, mutta kokonaisuus on paljon jäyhempi. Tokokokeessa kuitenkin saa palkata koiran liikeiden välissä ja tämä oli selkeästi Zeldalle vaikeaa, kun se ei tiennyt missään kohtaa tekevänsä oikein, kun ei tullut minkäänlaista palautetta. Siirtymät ja odottelut tottiksessa oli paljon pahempia ja koiraa ei saanut viriteltyä niin kuin tokossa saa tehdä. Tokossa tuomari harmittelee epäonnistumisia, kun tottiksessa vaan jytisee karu arvostelu kaikenkansan kuullen. Suoritukset ovat puuttellisia tai epäonnistuvat täysin. Tokossa lähinnä harmitellaan liikevirheitä eikä tuomaria tarvitse edes kuunnella. Ehkä noista tulevista tottiksista selviää Zeldan avulla, kun saan vaan liikkeet suoritusvarmoiksi niin koirallakin riittää luottoa, mutta tuskin tulen ikinä koskaan olemaan jännittämättä saati nauttimaan siitä yhteisestä kuplasta ja tekemisestä. Maastossa oli kuitenkin kivaa ja opettavaista. Tottis oli ihan hirveetä :D

Ja jostain se ura täytyy aloittaa!


Kiitos briardisteilla majoitusseurasta! Ei tää reissu kyllä olisi ollut mitään, jos olisi vaan ajellut kokeeseen ja kotiin. Majoituspuitteissa Lapuan raunioradalla ei siis moittimista ja tuli se talviturkkikin heitettyä lauantain saunan yhteydessä.




Nyt jatketaan entistä viisaampina treenejä ja toivotaan, että päästään vielä tän vuoden puolella yrittämään :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Schapendoesien erikoisnäyttely 2015

Nastolassa vietettiin perinteisesti 12.7 SSKY:n päänäyttelyn yhteydessä schapendoesien erkkaripäivää. Tuomarina oli John Wauben ja koiria arvosteltavana 55 kappaletta, joista narttuja 30. Tesla nappasi hienon arvostelun sekä luokkavoiton kera ERIn ja SAn ja sijoittui lopulta PN1 ja nappasi VSP:n ollen erkkarin kaunein narttu. Itsehän jouduin jännitämään töissä ja puudeli tuli veljeni kyydillä illalla takaisin kotiin. Arvostelussa oli maininta pehmeästä turkista ja sehän meillä oli pesty juuri ennen näyttelyä, kun koira oli päässyt hieman likaiseksi. Hyvin harvoin tulee Teslaa pestyä eikä juuri koskaan ennen näytelmiä. Näemmä se näkyi heti arvostelussa. Ei sen turkki ehkä muutenkaan ole parhaimmillaan. Molemmilla tytöillä on nyt joku ihmeellinen villan kasvatus kausi meneillään. Kolli sen sijaan on kesäksi korkeintaan pudottanut villansa.





Zeldan kanssa ollaan tahittu esteitä ja eteennoutoa, koska suunnitelmissa on tosiaan rodun PK-mestikset eikä enää ole aikaa kuin kuukausi. Tässä on siis melkein pakollinen tokotauko edessä, mutta sitten palataan kyllä entistä suuremmalla innolla tuon todellisen tottelevaisuuden pariin. Tottis on meille vähän semmosta väkinäistä puurtamista. Sinänsähän kaikki muu menee tokona paitsi nuo esteet. Jostain syystä Zelda nostattaa itselleen karmean "tottis" moodin ja sen seuraaminen on ajoittain todella rumaa. Joku voisi sanoa, että vietikästä. Esteillä suurinpana ongelmana on A-esteen koomaaminen ja kapulan koomaaminen sekä keskittymättömyys metrisellä sekä siitä johtuvat ajoittaiset kolauttelut, jotka laskevat itsevarmuutta. Nyt ulkona ja kiinteällä esteellä tämä ongelma oikeastaan ilmenee selkeämmin, kun kangasesteellä ei ole niin haitannut, vaikka välillä hyppää huonosti, mutta on tässä kuukausi aikaa rakentaa sitä varmuutta kasaan. Noudon palautuksissa olen yksinkertaisesti vaan höllännyt otetta ja ollut iloinen huonoista palautukista. Eli kriteeri on, että koira tulee jokseenkin eteen ja istuu alas niin että saan kapulan noukittua ilman palautusta. Hiotaan sitä sitten nätisti kauniimmaksi pienissä palasissa, mutta nyt täytyy vaan saada räävittyä kokonaisuus kasaan. Eteenlähetys vaatii nyt vaan sitä rutiinia rutiinin päälle. Kait ne siitä :D

...ainiin  ne maastot :D

Huomenna alkaa onneksi kesäloma niin jaksaa paremmin treenata! Alkaa jo tämä vuorotyö viedä mehuja rankan talven päälle niin, että pieni pätkä säännöllisempää unirytmiä lienee tervetullut.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Alkukesän kuulumisia lajeittain

Viime kerran listaus päätyy TOKO SM-karkeloihin ja siitäkin on vierähtänyt jo kuukausi :) Elämä ilman tietokonetta on jatkunut kohta vuoden noiden mobiililaitteiden varassa. Käydään kuulumiset läpi lajeittain.

SHOWBISNEKSET

Raumashow'ssa meillä meni yli odotusten. Tesla oli hienosti VSP, mutta Zelda repäisi Kaisan handlaamana ensin ERIn ja sitten vielä SAn sijoittuen PN2 ja sai varasertin. Tässä muutama kuva.


 (c) Tanja Nummelin
 (c) Tanja Nummelin

Viime viikonloppuna oli taas briardien erkkari, jonne ilmoitin Zeldan, koska olin jokatapauksessa menossa, kun samana viikonloppuna oli tokomestikset ja erkkariin ilmoittauduin talkoilemaan. Zeldan esitti kasvattaja ja saivat kattavan arvostelun lisäksi vielä EH:n :)

 (C) Harri Puranen


Voltti on kevään aika myös napannut muutaman CAC:n ja kolmas olisi vielä tarkoitus metsästää, jotta valmistuu championiksi.



Jo koiranäyttelyssä on joskus vaikeaa saada selvää jostain osasta arvostelua niin kissanäyttelyissä se on sula mahdottomuus koskien koko arvostelulomaketta.

Tesla menee ensi viikonloppuna schapejen erkkariin, jonne en itse valitettavasti töiden vuoksi pääse paikalle. Zeldan näytelmät on näytelty kunnes napsahtaa se vaadittu käyttötulos ja sitten aletaan metsästää epätoivoisesti sitä yhtä sertiä, koska Rauma sen jo osoitti, että ei se mahdotonta ole. Teslan kanssa voisi yrittää katsella jotain isompia kehiä. Ulkomaan sertit houkuttaisi, mutta olen kyllä todella huono lähtemään niitä minnekään metsästämään. Eli todennäköisesti meidän näyttelyt huipentuu messariin.

AGILITY

Ollaan yllättävän  paljon käyty eri koulutuksissa taas. Viimeisimpänä Katja Ojansivun opissa ja tykkäsin kyllä kovasti! Agilityä häiritsee Zeldan kohdalla pahiten epäsäännöllisyys ja huono motivaatio ohjaajalla treenata yksikseen. Tesla on nyt taas tosi kivassa jamassa ja sen kohdalla eniten häiritsee vuorotyön ohessa kisaamisen vaikeus. Sastamalassa käytiin tekemässä pari iloista hylkyä, mutta siinä se sitten on ollutkin.

MAASTOTOUHUT

PK-rotumestikset lähestyy uhkaavaa tahtia... suunta on hyvä, mutta tuleeko kiire? Ken tietää, ken tietää... kai sinne sitten kehtaa mennä treenaamaan keskeneräisellä koiralla... Kauheasti oon koettanut aina saada kavereita extratreeneihin, kun kerran viikossa hakuilulla ei kyllä tule ilmaisusta valmista tätä tahtia ja sitten taas täytyisi sitä etsintää treeniä yhtälailla. Esineillä motivaatiota on jo saatu hieman paremmaksi ja eilen käytiin Heinolan metsissä nostamassa kaksi ja kolmas avustettuna. Hieman etsintää ja ilmaisua jaksoi painaa samaan retkeen ja tässä vähän kuvasatoa:









TOKOTOKOTOKO <3 p="">
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä! Nyt päästään asiaan :D

Siinä on Zeldan voivoi-korkkaukset paperilla. Numerot papereilla kertoo lähinnä keskeneräisistä liikkeistä. Molemmat kokeet kuitenkin "arvokisoja" eli SM:t ja rotumestikset, joihin nyt ei vaan voinut jättää osallistumatta. Kolmas kertaa todensanokoot ja se on sitten uusilla säännöillä, jännää :) Eipä siellä silti oikeastaan muuta ihmeellistä kuin ohjattu, mutta siinäkään ei tarvitse vielä merkkiä osata niin täytyy vaan toivoa, että kädellä näytetyt suunnat on tarpeeksi vahvat oikean kapulan hakuun.

Käydään nyt kokonaisuus läpi vanhoilla säännöillä.
Paikkamakuu: Ei ongelma. Rotumestiksissä joku ihmeellinen rapsutuskohtaus.
Seuraaminen: SM:ssä ei oikein lähtenyt homma käyntiin eikä kehässä kyllä nähty pätkääkään seuraamista vaan lähinnä mukana kävelyä. Rotumestiksissä seuraaminen oli sitten osaamistasolla ja se näkyy arvostelussakin.
Istuminen: Voisin alkaa tuota käsiapua vähentää, kun siitä lähtee hurjasti pisteitä ja se on ollut nyt vähän turhaa varmistelua, kun ei olla muutenkaan oltu tuloksessa kiinni.
Luoksetulo: VOIHAN ENNAKOINTI. Ei muuta sanottavaa :P
Ruutu: Ässämmissä irtos hyvin, mutta väärään suuntaan. Mestiksissä ei tienny yhtään mitä tehdään. Olisi pitänyt tehdä ruutu edes kerran viikonlopun aikana, mutta en sitten tehnyt.
Metallinouto: KESKEN
Hyppynouto: Hieno muuten, mutta palautus hajalla.
Tunnari: Hieno muuten, mutta palautus hajalla.
Kaukot: Ongelma ollut koiran kuulolle saaminen molemmissa kokeissa. Vaihdoista olen todella iloinen, mutta vaatii varsinkin ekat vaihdot lisäkäskyjä.

Kokonaisvaikutusten kirjavuuteen vaikuttaa se, että ässämmissä oli läheltä piti tilanne, kun katse harhautui taivaalle ja koskin koiraan eli ansaittu nolla siitä hyvästä tuomarin osalta, mutta itse tiesin mitä tein. Itse paikkamakuu oli sitten kymppi, mutta pakko oli herättää koiraa ettei karaa naapurikehän läpi lintujen perään. En siis ottanut edes mitenkään rumasti, jos vertaa siihen mitä näki rotumestiksissä muiden kuin briardien kohdalla. Rotumestiksissä kokonaisvaikutus laski, jos koira hyppipäin tai oli muuten välillä liian vallaton ja iloinen. Meillä kuulemma vaikutti se, että koira paikkamakuuseen mennessä hyppipäin. Ja kyllähän se voittajassa jo saa vaikuttaa.

Sinänsä ihan kiva huomata, että kokeissa ei tullut mitään yllätyksiä vaan ne treenattavat asiat on ne mitä tiesi jo etukäteen. Zelda on siitä kiva koira, että sen mitä se osaa se tekee tasaisen varmasti, mutta onhan se tavoitteeseen pääseminen hieman rautalangasta vääntämistä, mutta sitähän me ollaan valmiit tekemään, koska toko on kivaa!

Nyt sitten jatketaan ahkerasti treenailua :) Kevät ollaan olut Rajalan Elinan opissa ja ollaan kyllä päästy huimasti eteenpäin.

Loppuun vielä muutama kuva Lentsun yksäriltä, kaikki kuvat (c) Minttu Ruohomäki








tiistai 5. toukokuuta 2015

Huhtikuun hulinat...

Oilin koulutuksestahan me suunnattiin Jänesniemen Elinan koulutukseen schapejen agilityviikonloppuun enkä siitä eteenpäin saanut sitten huhtikuussa kirjoitetta sanakaan. Molemmat tytöt pääsivät treenaamaan Elinan opissa. Huhtikuussa on kuitenkin tapahtunut hurjasti! Hakutreenikausi on korkattu, tokoiltu ja aksattu… listataan nyt tärkeimmät blogihiljaisuuden ajalta:

28.3 Liikkurikoulutus, Tampere
29.3 Hakutreenit
1.4 Zeldan aksayksäri Elinalla
3.4 Hakutreenit
6.4 Zelda agilitykisat ATT 3xMAXI1
12.4 Zelda Pesosen Heidin koulutuksessa
17.4 Zelda aloitti juoksut!
18.4 Voltin kissanäyttely, Turku
25.4 Zelda Tuulian agility purinalla, Tesla Lentsun toko
26.4 Zelda Timon agility purinalla
27.4 Tesla ja Zelda Lentsun toko-opissa
1.5 Hakutreenit


Zelda on päässyt muutaman kerran tuuraamaan Nettaa Reetan agitreeneihin ja Tesla on päässyt tuuraamaan Zeldaa viikottaisiin agilitytreeneihin. Zeldan kanssa on väännetty olkkarissa kaukoja, ohessa video edistymisestä. Ja muutamat esineruudutkin ollaan saatu aikaan ja alkaa nousta mukavasti esineitä. Briardit saivat myös joukkueen tokon ässämmiin ja Zelda on mukana, joten meillä on hurja treenitahti päällä :) Metallinouto tökkii pahiten, huoh!



Tulevaa kalenteria hieman:

5.5 Tuulian agilitykoulutus lattomerellä, Zelda
6.5 Molemmat tytöt fyssarille
14.5 Elinan agilitykoulutus lattomerellä, Zelda
16.5 Teslan kanssa agikisoihin Sastamalaan
17.5 Rauma Show, Tesla ja Zelda
26.5 Lentsun tokoyksäri, Tesla ja Zelda
6.6 TOKO-SM JOUKKUEKILPAILU

Eli ohjelmaa riittää ihan mukavasti :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Häiriötreenin merkitystä ja metallinoutoa

Lauantaina saatiin Zeldan kanssa osallistua Oili Huotarin tokokoulutukseen lattomerellä ja kyllä taas kannatti hakea oppeja huipulta. Harmillisesti ehdin seurata koulutusta vain puoleen väliin, koska samalle viikonlopulle oli buukattu schapejen keväinen agilityviikonloppu, mutta onneksi aikataulut osuivat yksiin ja onnistuin osallistumaan molempiin.

...ja taas tälläistä ajatusvirtaa, pahoittelut sekavuudesta :)

Ensimmäisessä sessiossa perehdyttiin vilkkaan koira häiriöherkkyyteen. Oilin mielestä vilkkaalle koiralle on ok antaa kehään tullessa lupa tsekata ympäristö. Katsottiin ensin pätkä meidän perusseuraamista ja se näytti kuulemma oikein passelilta, joten keskityttiin siihen itse häiriöön perusasennossa. Häiriötreenit ovat tärkeitä, jotta koiralla on hyvä olla kehässä ja turvallinen olo. Jos koiran täytyy miettiä jokaisen häiriön kohdalla tarvitseeko sen reagoida, niin sillä ei ole hyvä olla, joten tästä syystä se täytyy opettaa ignooraamaan erihäiriöt.  Ei siis riitä, että koira on hallinnassa (niin kuin PK-tottis ihmiset ajattelee häiriön näin yleistäen) ja ei reagoi häiriöön vaan sen täytyy myös haluta itse sulkea häiriö mielestään. Tästä  varmaan syntyy sitten se kuuluisa kupla, jossa on vain koira ja ohjaaja.

Zeldasta näki selkeästi, että sen mielestä oli ihan kamalaa, kun Oili käski sitä maahan eikä se olisi saanut totella. Häiriöharjoituksissa tämä asia opetaan koiralle niin ettei se ahdistu ulkoisesta häiriöstä palkkaamalla koiraa siitä, kun se oikeasti sulkee häiriöt mielestään. Perusasennossa tehdessä häiriötä niin torutaan katse kontakti pettäessä, kehutaan pitäessä ja palkataan, kun korvat menee lukkoon, noin niin kuin yksinkertaisesti.

Itse en usko, että pelkällä hallinnalla ilman häiriöharjoituksia saadaan ainakaan vilkasta koiraa luopumaan oikeasti kaikesta häiriöstä. Tämä hallinta ja häiriökeskutelu ei sinänsä liity mitenkään itse Oilin keskusteluun, mutta aihe on ollut melkoisen kuuma peruna omissa treeniympyröissä.
Kaverin koira treenasi luopumista ja siitä saatiin todella paljon vinkkejä omiin treeneihin. Luopumisharjoituksissa koira siis luopuu näkyvillä olevasta palkasta ja keskittyy tehtävään. Zeldalle otan ainakin treeniin makupalan pitämisen kädessä seuraamisessa että perusasennossa niin että kämmen on auki ja perusasentoon tulemisen palkan yli. Ollaan toki tehty jonkin verran luopumisharjoituksia ihan perus namista luopumista ilman varsinaista liikettä ja sitten kaukoissa ollaan hyödynnetty luopumista niin että koira saa palkat, joista on luopunut tehtyään oikean vaihdon. Luopuminen ei ole mielestäni sama asia, kun esim. ruokakuppi tai narupallo kehän laidalla, jonne koira vapautetaan, koska silloin koira ajattelee tehdessään palkkaa ja sitä koska pääsee palkalle. Tässä on tarkoitus, että koira luopuu palkasta ja ajattelee tehtävää.

Zeldan toisessa sessiossa otetettiin sitten metallinouto. Sinänsä koira suostuu pitämään kapulaa suussaan ja kantamaan sitä, mutta nostaminen on ongelma. Lentsun neuvosta vaihdettiin iso kapula pieneen ja tätä on monet treenikaverit tähän asti kummastelleet ja nauraneet, mutta Oili ymmärsi idean selittelemättä. Alkuun saatiin hyviä nostoja aikaiseksi, kun koiralle vuoronperään heiteltiin metallia ja vastaavan kokoista ohjatun kapulaa, mutta en ole ehkä osannut tehdä harjoittelua ihan niin hyvin ja sinnikkäästi kuin olisi tarpeen. Käytiin sitten läpi muita vaihtoehtoja, kuten palkkaamista nopeista nostoista, kilpajuoksua, mustasukkaisuutta ja sitä, että koira saa haluamansa (pääsee ulos, iltaruoka yms) ainostaan nostamalla metallin.


Käytännössä tehtiin siis pitoa ja kantoa, jotka olivat molemmat ihan hyvällä mallilla, mutta se kapulan nostaminen on se suurin ongelma. Harjoiteltiin sitten nopeita nostoja ihan normaalilla kapulalla ja tässähän sitten tuli se meidän perinpohjainen ongelma. Koira omistaa kapulan, en minä. Zeldalle on opetettu nouto saalista hyödyntäen ja Oili totesi, että olisi varmasti tehnyt tällä koiralla saman, mutta nyt sitä kapulan arvoa olisi kuitenkin sen verran laskettava, että se olisi enemmän väline parempaan palkkaan kuin palkka itsessään. Tein ihan hulluna töitä enkä saanut Zeldaa vaihtamaan kapulaa sen lemppari narupalloon. Konttasin maassa heilutellen ja koira hyppi päälle kapula suussa… huoh. Ei siis saatu harjoituksen ideaa ihan käytöntöön, koska koira ei palkkautunut nopeasta nostosta narupalloon vaan palkkasi mieluummin itse itseään kapulalla. 

Oili kysyi, että sujuuko meillä lelunvaihto narupallosta narupalloon ”jes” vihjeen avulla. Siinä vaiheessa vielä kirkkaiin silmin oletin sen olevan helppo juttu, kun sitähän me nuoreta paljon tehtiin vaan kuinkas kävikään? Ei irronnut ote ei. Nyt sitten aletaan treenata niin että mulla on kaksi narupalloa. Toisella leikitän koiraa ja sitten kun sanon ”jes” niin leikkivä naru ”kuolee” ja toisessa oleva alkaa elää. Tätä ei ehditty enää käytönnässä tehdä, kuten ei kilpajuoksuakaan. Voipi olla, että tämä lelun vaihtoleikki tulee olemaan meidän ongelma-aiheemme seuraavassa tokosempassa :D Zeldan mielestähän on todella kiva taistella eikä se niin välitä siitä taistelenko vastaan vai pidänkö vaan tylsästi kiinni, koska se palkkautuu pelkästä vetämisestä ja sillä on sitä voimaa sitten vaikka muille jakaa, joten hieman mietittää miten saan käytännössä homman pelittämään. Työtä, työtä ja vielä kerran työtä! Mutta kyllä me metalli kuntoon saadaan eikä vaihdeta yhtään isompaan kapulaa, koska pikkukapula on koiran suuhun täydellinen!

Oli kyllä antoisaa, opettavaista ja kivaa :) Toko ei ainakaan koskaan käy tylsäksi.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Hoidettavaa ei hälyyttävää

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi varattua ajan Raumalle Tanjan hoidettavaksi eli tytöt pääsivät fyssarille. Molemmilta löytyi hoidettavaa, mutta ei mitään hälyyttävää. Huolestuttavampaa olisi, jos ei harrastuskoiralta mitään löytyisi. Zelda tahti on ainakin sen moista, että vähemmästäkin vähän tulee jumeja, joten hyvä käydä säännöllisesti fyssarin näpeissä tsekattavana.

Teslakin jumit taitavat olla enemmän päänsisäisiä eli hormonaalisia, joten hyvillä mielin ensi viikonlopun koulutukseen. Lihaskuntoa sillä kyllä saisi olla huomattavasti enemmän, mutta se oli kyllä tiedossa, että on tässä kolmen viimeisen kuukauden ajan ollut koko koira naurettavan vähällä liikunnalla. Zelda pitää itse huolen liikkumisestaan, kun se päästää säännöllisesti metsään juoksemaan, mutta Tesla ei. Toki Zeldan kanssa on jatkuvasti treenattu, kun Tesla on ollut enemmän tauolla. Jäänyt siinä sitten kaikki lämmittely ja jäähdyttely lenkitkin vähemmälle. Eikä se massa muutenkaan olisi pahitteeksi.

Muuten noin meni kyllä hyvin säätämällä koko reissu. Aloin naputella naviin osoitetta juuri ennen motarin loppua ja Google tarjosi Tanjan kotiosoitteen. Hyvä matkaa ehdin ajella, kun huomasin, että nyt ollaan kyllä hukassa. Tällä kertaa löysin sentään oikealle ovelle ilman soittoa, mutta jäi kymmenen minuuttia aikaa ulkoiluttaa koirat. Tästä hyvästä ei Tesla saanut tehtyä tarpeitaan ja hoidon jälkeen olikin sitten ensin esipesua pick'n'payn pihassa ja jälkipesut suihkussa.

Kotimatkalla lupasin hakea kaverille lampaan luita Eurajoelta ja onnistuin naputtelemaan naviin väärän talon numeron. Onneksi ei siinä kohtaa ollut taloa, joten en ajanut väärään pihaan. Tietenkin lammastädillä oli mennyt säkin sekaisin ja oli antanut edelliselle hakijalle väärän säkin, että ei me ihan niin vähällä päästy.

Tytöille uskalsin ottaa hakupalkaksi yhdet kylkiluut pureskeltavat iltapalaksi ja sai Volttikin maistella vähän lampaan järeämpää luuta. Alkuun se oli varsin innoissaan, mutta kyllästyi hankalasti syötävään herkkuunsa melko pian, kun oli saanut parhaat palat revittyä. Siinä sitten jonkinaikaa Teslan kerjäämistä kuunneltuani kaivelin perinteisiä nahkarullia. Aikomuksena oli antaa Zeldalle loput voltin luusta, mutta ei kelvannut, kun tarjosin samalla nahkarullaa. Lopulta Tesla kalsi seuraavaksi parhaat palat ja Zelda omi lampaan itselleen, kun siitä oli järsitty parhaan palat päältä. Onnellisena se nukkui koko yön lampaan luu tyynynään ja jatkoi aamulla järsimistä. On se onni ettei meillä tapella ruuasta vaan näemmä näin solidaarisesti osataan toimia keskenään herkut jakaen. Nyt sitten odotellaan, että kenellä meni maha sekaisin :)

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ruualla leikkimistä...

...eli haaste otettu vastaan. Jo jonkin aikaa sitten, mutta laitetaan nyt tänne blogin puolelle vielä.

Ideana siis ympyröidä koira ruualla ja sen jälkeen saada koira nousemaan pois namien keskeltä syömättä niitä. Helppoa kun heinän teko tyttöjen kanssa:





Ja pakkohan ne oli kaikki yrittää saada samaan rinkiin. Voltti aiheutti vähän haastetta, mutta sai sen sentään samaan kuvaan:



Ps. Kalenteria päivitelty myös :)

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vauhdin hurmaa

Viikko sitten viikonloppu oli taas agilitykisaviikonloppu. Tulosten puolesta ei juurikaan juhlimista, suurin osa mokista ohjaajan piikkiin. Tällä kertaa sain videolla pari rataa Zeldalta ja onneksi vielä ne onnistuneimmat. Eka rata (B) oli nimittäin ihan hirvee. Heti lähdössä koira koomasi putkeen eikä ottanut mitään kontaktia, joten hyllyhän siitä tuli. Toisella radalla saatiin paketti parempaan kuosiin:


Yleensä kaikki virheet johtuu ohjaajasta, mutta en kyllä nyt saa millään päähäni, miten ohjasin koiran ennen keinua putkeen? Putkihullu?

D-radalla Zelda karkasi lähdöstä!!! Muuten se olisi ollut ihan jees, mutta sitten olin yhdessä kriittisessä kohdalla ohjauksessa hieman myöhässä... Ja tunnetusti lopetan ohjaamisen ekaan virheeseen.


C-rata oli hypäri ja se oli muistaakseni jonkin sortin kaahotusta :D

Yleisesti jäi kuitenkin todella hyvä fiilis. Mieluummin hyllyjä, joista jää hyvä maku suuhun, kun nihkeitä nollia. Zeldassa on kieltämättä paljon potentiaalia agilityyn ja vauhtia siltä ei puutu. Tiedostan myös kokoajan sen "karun" faktan, että kokemus ja varmuus tuovat tuota vauhtia vielä lisää... Itse tarvin vielä paljon treeniä löytääkseni oikean rytmin ja estehakuisuudessa on edelleen parantamista. Mulla on kuitenkin vahva usko koiraan ja tiedän mihin se pystyy, joten se motivoi meitä edelleen treenaamaan ja kisaamaan hyllyistä huolimatta, koska hyllyt ei onneksi maata kaada, kun on kone mikä kulkee!

Jäätiin yöksi Turkuun ja tytöille kymmenen pistettä kylässä käyttäytymisestä :) Saadaan kuulemma tulla toistekin ;)

Sunnuntaina oli Teslan päivä. Ekalta radalta tehtiin nihkeä nolla ja päästiin juuri ja juuri ihanneaikaan, mutta SM-nolla kuitenkin! Tokalle radalle saatiin jo vähän vauhtia, mutta sekä tokalla että kolmannella radalla tein todella typeriä ohjausvirheitä eli oletin enkä ohjannut. Painoi kenties väsymys? Neljännellä radalla tehtiin sitten hampaat irvessä väkisin nolla, mikä meni tietysti yliaikaa eikä siitä nyt jäänyt suuhun muuta kuin väkisin väännetyn maku. Tietäisi onko koira jumissa päästä vai kropasta...

Molemmat tytöt on päässeet kertaalleen hierottavaksi tässä vuoden alkuun. Voltin toinen omistaja valmistuu koirahierojaksi, joten meillä on pian ihan oma hovihieroja. Ensi viikon tiistaina mennään fyssarille niin saadaan taas astetta enemmän infoa siitä missä mennään. Viime käynnistä on vähän liian pitkä aika, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

ZELDAN TOKO KATSAUS
*Seuraaminen: Lahjattomat treenaa, peruuttamista tarvis tehdä...
*Jäävät: Varmuutta erotteluun! Istuminen varsinkin epävarma ja hidas.
*Luoksetulo: Ei olla juuri stoppeja treenattu. Opeteltu sivulta eteentuloa.
*Ruutu: Projekti ihan kivalla mallilla, toistomäärä viikossa ei riittävä, jotta eteneminen olisi toivottua. On kuitenkin selkeästi hajulla mistä on kyse. Jää liian eteen herkästi. Ruudusta seuraamaan tulo melko kiva.
*Hyppynouto: Tahittu lähinnä PK-noutoa, koska montaa kivaa asiaa on vaikea tehdä yhtä aikaa.
*Metalli: Suuri murheen kryyni...
*Kaukot: Maahanseiso vaihdot läheltä tosi hyvällä mallilla, etäisyyden kasvattaminen aiheuttaa vähän hajoamista. Seisomasta istumaan alkaa uudella käskyllä mennä takaraivoon. Istumasta seisomaan ei oikein pelitä.
*Tunnari: WOW!!! Tässä liikkeessä on tapahtunut jokin ihme. Tehtiin vähän testimielessä tiistaina hallilla niin, että ensin piilotin oman ja sitten vein oman vieraiden keskelle ja lähetin koiran täydeltä matkalta kapuloille itse istuen puolessa välissä ja mitä teki Zelda? Juoksi täysiä kapuloille ja HAISTELI. Haisteli rauhallisen varmasti maistelematta ja otti oman suuhun. Meinaisi tulla itku :D Tätä ei sitten varmaan enää uskalla treenata?

Teslan kanssa kerätään motivaatiota :) Ollaan pyritty tekemään hallilla ollessa aina joku kiva pieni onnistuminen eli tehdään vaan "kaikki onnistuu" -treeniä ;) Ja huhtikuussa päästään iloksemme hakemaan lisää motivaatiota luottokoutsi-lentsulta :) Siihen  asti ei uskalleta varmaan tehdä mitään muuta kuin näitä kaikki onnistuu treenejä...

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Samalla kartalla

Työvuorojen väliin onnistuin järjestämään itseni Lempäälään TAMSKin agilitykisoihin. Harvinaisesti oli tarjolla kilpailut, joissa oli samana päivänä sekä ykköset että kolmoset. Näitä ei enää oikein järjestetä eikä muutenkaan ole kovin ideaalista kilpailla kahden koiran kanssa eriluokissa eikä tilanne helpottune siinäkään kohtaa, kun Zelda nousee kolmosiin, koska tytöt kilpailevat kuitenkin eri säkäluokissa. Muutenkin oli kiva kisapäivä, kun oli paljon porilaisia tuttuja sekä rotukavereita, schapendoeseja useampi ja toinen briardikin vielä. Ja Teslan suureksi iloksi tamperelainen ystäväni Terhi tuli seuraamaan kolmosten startit. Helpotti ihan valtavasti kisapäivän sujuvuutta, kun ei tarvinnut pitää koiraa autossa, kun oli kety tilattu paikanpäälle. Zelda osaa maata nätisti kevyt häkissään kattoluukku auki.

Aamu alkoi tosiaan ykkösten radoilla. Zeldan ensimmäinen rata alkoi oikein hienosti, mutta sitten oli hyppy noin 90 asteen kulmassa A-esteelle ja siinä kohtaa tippui rima ja koira varasti A-esteeltä niin etten ehtinyt ohjata renkaalle ja siinä kohtaa koira tähtäsi johonkin aivan muualle kuin renkaaseen ja hyllytettiin. Korjattiin rengas ja sen päälle mentiin maaliin ei niin agilityä suorittaen. Maalissa kilpaa koiran kanssa hihnalle, jotta se ei lähde purkamaan itseään radalle. Täytyy varmaan alkaa mennä radalle pitäen koiraa karvoista kiinni. Ainakin, jos remmit heitetään maaliin maahan eikä edes ämpäriin. Zeldalla on tapana palkata itsensä remmiin ja vetää päälle pienet kunniakierrokset :D

Toiselle radalle lähdettiin sitten uudella asenteella ja ohjaaja on enemmän kuin tyytyväinen. Me tehtiin se! Kokonainen eheä rata yhdessä. Tuntui kyllä ihan mahtavalta. Luva jäi kuitenkin yhden riman päähän. Renkaalta oli 180 asteen käännös hypyllä, josta häämötti A-este, joten kiirehän siinä tuli niin koiralla kuin ohjaajalla. Radoilla oli melko haastavia kulmia ykkösen koirakolle ja meillä kyllä herkästi tulee rimat alas, jos ohjaus on yhtään myöhässä. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja nyt me tehdään oikeasti agilityä. On myös kiva kisata koiralla, jonka kanssa tietää, että ihanneajat eivät tule olemaan ongelma. Etenemä oli tokalla radalla 4,05s ja sitä pystyy kyllä parantamaan roimasti, kun saadaan vielä sitä varmuutta suorituksiin ja ohjaaja saa vähän vipinää kinttuihinsa. Projekti kesäksi kuntoon on jokseenkin käynnissä :)

Ja kyllä niitä nopeita jalkoja tarvitsisi Teslankin kanssa... Sillä on vähän semmoinen rallattelu vaihe päällänsä. Liekö fyysistä jumia vai päänsisäistä... niin tai näin niin omistajan pitäisi kyllä katsoa peiliin ja hoitaa aika fyssarille/hierojalle :(

Ensimmäisellä radalla ohjasin Teslan putkeen huolimattomalla ohjauksella, mutta loppuradalle saatiin paljon parempi draivi. Toinen rata oli tasapaksua suorittamista ilman tarvittavaa draivia. Olisi ne 1,21s olleet ehkä kurottavissa pienellä hienosäädöllä, mutta olisi vähän enemmän kaivannut sitä vauhtia kokonaisuuteen. Tesla oli ennen radalle menoa molemmilla radoilla vähän vaisun oloinen. Haisteli lähtötilanteessa ja lähti liikenteeseen hyvin hitaalla vauhdilla. Syttyi kuitenkin varovasti jossain kohtaa, mutta ei riittävästi. Kivaa meillä silti oli ja onneksi oli Terhi, jolta löytyi herkkuja taskusta, vaikka hamppari jäivät ansaitsematta :)

Tässä vielä Teslan toinen rata:


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Motivaatiota kerrakseen

Sain taas napattua Zeldalle peruutuspaikan tällä kertaa Christa Enqvist-Pukkilan tokopäivään viime viikon perjantaille (6.2) ja kannatti todella! Oli kyllä koko rahan arvoista ja kaikkien kehujen väärtii.
Zeldan vuoro oli vasta iltapäivän puolella, mutta ahkerana oppilaana olin tietysti heti aamulla kuuntelemassa. Puolessä välissä päivää Christa piti pienen välipuheen omista ajatuksistaan ja sain aikaan seuraavan kaltaiset muistiinpanot:

*Asenne ja motivaatio kaikki, ensin vauhti, sitten tekniikka
*Näyttävyys, vaikka tunnari ja kaukot vaatii enemmän treeniä
*Kuuntelu, koiran tulee tehdä joka pala intensiivisesti
*Koiralla täytyy olla hyvä olo tehdessä
*Hyvä balanssi palasten ja kokonaisuuden vahvistamisessa
*Motivaatio ja asenne voimakkaaksi nuorella niin kestää korjauksia
*Ei saa korjata, jos ei osaa!
*Rakentaminen EVL:ään suhteellisen helppoa, mutta tason ylläpitäminen haastavaa

Kaverin tervun treenatessa Christa kertoi kouluttavansa paljon Saksassa, jossa malit ja käyttötervut ovat yleinen tokorotu. Monesti näillä on ns. ”oppimisvaikeuksia” johtuen siitä, että palkan arvo on koiralle suurempi kuin itse tehtävä eli koira siis keskittyy tehtävää tehdessään liikaa palkkaa eikä ajattele itse tehtävää. Tämän tyyppisille koirille myös ohjaaja on se kaikki kaikessa. Kuulosti aika paljon Zeldan ongelmilta myös nämä. Ohjeeksi tarjosi mm. sitä, että palkka (useampi eikä siis ohjaajalla)olisi paljon näkyvissä ja tehtävän suoritettua pääsee ohjaajan luvalla palkalle. Toisin sanoen ilmeisesti taas sitä luopumista, joka tässä on ollut työnalla enemmän ja vähemmän.

Zeldan vuoron tullessa esittelin tätä koiran oppimiskykyä, luonnetta ja haastavuutta ruudun muodossa. Siinä liikkeessä tulee varsin selkeästi esiin se, että koira ei ajattele yhtään tehtävää, kun on vain palkka mielessä. Tässä liikkeessä tuli myös koiran hektisyys hyvin esiin. Vein palkan kolme kertaa ruutuun ja etutassut steppasivat melkoista tahtia koiran istuessa. Sitten kokeiltiin tyhjää ruutua perään ja ”tadaa” eihän sinne enää osattu juosta. Christa neuvoi jättämään koiran merkille ja menemään itse lähemmäs ruutua lähettämään, jotta tilanne olisi enemmän hallussa ohjaajalla. Nyt tehdään kuurina tällaisia motivaatioruutuja, välillä käydään jättämässä hämypalkka. Tätä tehdään kuukauden verran riippuen treenitahdista. Tarkoituksena on luoda sen verran vahvat pohjat, että päästään puuttumaan siihen, jos koira ei hae tyhjää ruutua, koska näinhän tulee käymään enkä Zeldan kohdalla yhtään epäile. Se on nimittäin myös jokseenkin laiska irtoamaan minusta tyhjään. Tässä kohtaa taas huomaa omien koirien eron. Jos Tesla juoksee ruutuun ja jää ruudun ulkopuolelle, kykenee se käskyllä korjaamaan ja tarjoamaan. Zelda ei edes yritä vaan juoksee suoraan takaisin minun luokse. Molempia on opettettu ruutuun kutakuinkin samalla kaavalla.

Kouluttajan kauhuksi haluttiin hieman katsoa myös sitä missä mennään kaukoissa. Erityisesti seisomasta  istumaan vaihto on tuottanut suurta päänvaivaa, koska takajalat eivät vaan pysy mitenkään aloillaan. Kokeiltiin jaloista kiinnipitoa, että patukkaan jumittamista, mutta päädyttiin siihen, että koira ei edes tiedosta jalkojensa liikkuvan. Tultiin lopulta siihen tulokseen, että tässä kohtaa pomput voisi laittaa hieman jäähylle ja muutenkin riisua kaiken aktiivisuuden kaukoista ja keskittyä puhtaasti takajalat maassa tekniikkaan, koska tämä liike selkeästi Zeldan kohdalla vaatii, että tekniikka opetellaan nyt mahdollisimman rauhassa ja teknisesti, jotta saadaan ne jalat olemaan elämättä…  Eli nyt sitten töitä luopumisen kautta. Namit laitetaan koiran molemmin puolin ja niihin saatiin koira melko hyvin jumittamaan. Kriteeristä pidetään tiukasti kiinni, että ne takajalat tosiaan pysyvät siellä maassa. Kyllä nämä kaukot vielä rakentuu, mutta eivät ne kympin kaukot ilmaiseksi tulekaan.

Ehdittiin vielä lopuksi katsoa vähän luoksaria, jossa tällä kertaa ilmeni käskyyn reagoimattomuus tai reagoiminen viiveellä. Jättötilanteessa kouluttaja päivitteli, kun Zeldan tassu elivät jopa paikalla maatessa. Stoppi on hyvä, kun koira sen suorittaa, mutta käskyyn reagoiminen tapahtuu liian viiveellä, joten sitä täytyy nyt tsempata kuuriluontoisesti kiertämisen avulla ja mieluummin niin että koetetaan tähdätä pallolla (pehmeällä) koiraa etutassujen väliin tai rintakehään, jotta stoppi olisi napakka.

Päivän aikana tuli valtavasti asiaa ja täytyy muistaa aina välillä palata noihin omiin muistiinpanoihin. Tässä nyt tuli selostettua suurin piirtein Zeldan osuus. Tokomotivaatio on tällä erää aika huipussaa eikä tuon agilityn suhteenkaan valittamista...

Lauantaina pidettiin lepopäivää ja sunnuntaina oli sitten vuorossa Jänesniemen Elinan agilitykoulutus. Tänne olin ilmoittanut Teslan, mutta sain lopulta myös Zeldalle paikan. Elina oli tehnyt vauhdikkaan hyppyradan. Teslan kanssa saatiin aherrettua koko rata pätkissä läpi. Jonkinverran näkyi joulu- ja juoksutaukotreeneissä, vaikka ei me muutenkaan paljon treenata, mutta juoksujen ajan ei olla kyllä tehty juurikaan mitään. Saatiin kehuja siitä, että ollaan parannuttu linjoissamme. Zelda oli taas paljon parempi kuin omistaja uskoo. Itselle  sain taas muikkaria siitä, miten takaakierrot ohjataan. Zeldan kanssa ei riitä pelkkä huitominen vaan täytyy oikeasti ohjata. Pujottelussa täytyy alkaa treenata irtoamista.


Oli kyllä kerta kaikkiaan antoisa viikonloppu. Maanantain Zelda jaksoi vielä Reetan agilityssä ja päästiin tekemään ruutuprojektiamme tokotunnilla. Tiistaina tehtiin valiotreeneissä sitä pysähdyksen vahvistusta ja metallinoutoa eli koitettiin saada kapulasta kiva. Keskiviikkona huomasin, että anturassa on vekki, joka ei tosin haittannut koiran liikkumista, mutta ei uskallettu tottiksessa oikein muuta kuin haukkua. Olkkaritokoiltu on tämä viikko ollut lähinnä kaukoja. Loppuviikko mennyt enemmän ja vähemmän yövuorokoomassa, mutta onneksi tästä alkaa neljän päivän vapaat ja suunnitelmissa ei mitään muuta kuin laatuaikaa kera karvaisten J

torstai 5. helmikuuta 2015

Ajantasalle

Tammikuu meni ja tuli, mutta sen verran on hidasta hämäläistä, että vielä helmikuussa lienee sallittua koota edellistä vuotta ja miettä tulevaa. Mitään tavoitelistaa ei ajateltu tehdä tällekään vuodelle vaan katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ja ollaan ahkeria!

Vuosi 2014

Tesla
-Tokossa mentiin lähinnä alamäkeä
-Näyttelyt jäi väliin
-Agilityn parissa pidettiin hauskaa, kouluttauduttiin ahkerasti ja tehtiin tuplanolla!

Zelda
-Agilityssä kehityttiin seuraavalle tasolle
-Tokossa ahkeroitiin TK2 ja kohokohta oli AVO1 SM-kisoissa
-Näyttelyt jätettiin väliin
-PK-puolella tehtiin BH, mutta koeuraa ei vielä oltu haussa valmiita korkkaamaan, kausi ei ollut ehkä edistyksen suhteen huima, mutta paljon opittiin uutta ja päästiin vihdoin hakuporukkaan, jonka ansiosta se kokeeseen meneminen voi jonain päivänä olla ihan realistista

Vuodella 2015 on paljon suunnitelmia, joten innolla odotellaan mitä tulosta saadaan niiden ohessa taottua!

Tesla
-Tokossa koitetaan löytää se motivaatio ja oikea suunta takaisin ilman paineita
-Agilityssä kouluttaudutaan ahkerasti ja kisataan innokkaasti
-Lampailla voisi yrittää taas käydä, edes kerran ja huvinvuoksi

Zelda
-Opiskelee ahkerasti tokoa, kevät on jo hyvin buukattu!
-Agilityssä opetellaan kisaamaan
-Haussa opetellaan ilmaisemaan ja koitetaan saada paketti kasaan rotumestiksiin mennessä
-Muutamassa näytelmässä olisi tarkoitus pyörähtää, Raumalla ja erkkarissa nyt alkuun
-Lampailla voisi yrittää taas käydä, edes kerran ja huvinvuoksi

Voltti
-Koitetaan päästä joskus jonnekin agilitykisoihin

ps. KOETAN PITÄÄ TUOTA KALENTERIA TAAS AJANTASALLA :)

tiistai 3. helmikuuta 2015

Hyvinvoiva koira -haaste

Mua ei ole tähän kukaan tainnut haastaa, mutta sen verran tätä on jaettu ja aihe osuu että uppoaa niin voinen osallistua ilman henkilökohtaista haastamista. Me emme nyt uppoudu tuohon fyysiseen puoleen, vaan keskitymme tuohon psyykkiseen puoleen.

Eli haaste löytyy täältä ja jatko-osa kannattaa myös lukea :)

”Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?

HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!”

Zeldan kanssa harrastaminen on ollut niin ylä- ja alamäkeä. Zelda on moninpuolin mulle täydellinen koira enkä vaihtaisi siitä yhtään ominaisuutta pois. Karkeasti sanottuna se sai ensimmäisen vuoden kasvaa ehkä liiankin ”kurittomasti” ja sitten sitä yritettiin saada johonkin ”pakettiin” ymmärtämättä täysin, mistä ongelmat johtuvat. Vuosi sitten tammikuussa olimme Alatalon Vapun motivointiseminaarissa, jossa kouluttaja ensimmäisenä totesi, että koirasi on hyvin stressaantunut. Koulutuksen aikana hän myös totesi, että ainoastaan briardi on ollut oikeasti sitä, mitä ennakkokirjoitusten perusteella saattoi olettaa.

Harrastuskaverina Zelda on melko täydellinen, koska sillä on moottoria, taistelutahtoa, saalisviettiä, tekemisen halua sekä halua tehdä oikein. Ei se ole kuriton eikä sitä tarvitse laittaa mihinkään pakettiin, mutta se tarvitsee selkeää ja johdonmukaista ohjaamista. Zelda on erittäin vilkas, herkkä ja melko keskittymiskyvytön. Kun se osaa asiat se todellakin tekee ne varmasti, hyvin ja näyttävästi. Ja kun se ei osaa asioita ja siltä vaaditaan saa sen herkkäpuoli sen paineistumaan sijaistoiminnoille kuten lintujen jahtaamiseen tai ylenpalttiseen hössöttämiseen.

Mä olen koirankouluttajana jokseenkin sekakäyttäjä. Musta ei olisi ”kukkahattutädiksi”, koska mun koirani saavat aivan liikaa asioita ilmaiseksi enkä juurikaan rajoita niiden vapautta. Tietyissä tilanteissa on siis pakko ottaa tiukempi ote. En myöskään koe, että pelkillä pakotteilla päästäisiin oikeanlaiseen lopputulokseen ja mielellään käytän temppujen opettamisessa mieluummin positiivista ehdollistamista kuin pakotteita. Pakotteiden käyttö on oikeasti taitolaji ja en usko, että kukaan aiheuttaa koiralleen koulutuskentällä psyykkistä damagea pelkällä positiivisella vahvistamisella. Oikea pakotteiden käyttö ei myöskään aiheuta koiralla traumoja, jos ollaan johdonmukaisia sekä suhde on kunnossa. Itse kuitenkin koen, että koiralta ei voi vaatia asioita, jos se ei osaa. Ja asiat, jotka koira oivaltaa itse, se oppii vahvemmin. Stressittömyys tulee siitä, kun oppii käyttämään eri työkaluja johdonmukaisesti. Huomautukset tulevat aiheesta ja niitä seuraa palkka. Huomautuksenhan siis pitää automaattisesti johtaa siihen, että koira korjaa oikeaan. Toiset koirat ottavat asioista painetta enemmän kuin toiset. Ehkä tärkeämpää on se, että pystyykö koira purkamaan painetta johonkin.

Zelda kykenee purkamaan paineen. Lenkkeillessä se on jopa ongelma, koska vaikeissa tilanteissa se purkautuu puremalla hihnaan. Tästä syystä ollaan joskus jouduttu keskeyttämään tokokoe, kun onnistuin ennen koetta paineistamaan koiraa niin, että se seuraamisessa purkautui hihnaan. Vaativissa treeneissä annan sen purkaa mahdollisen paineen esim. juoksenteluun. Jos koira tästä kykenee palautumaan hyvin seuraavaa tehtävää varten, niin en näe ongelmaa olevan. Tesla taas palautuu paineistumisesta todella huonosti, joten sen kanssa täytyy olla vaatimisen suhteen todella varovainen. Sille on melko lailla opetettu asioita positiivisen vahvistamisen kautta. Nykyisin tosin tuntuu se vaatiminen olevan se juttu. Ja koiralta, joka osaa niin pitäisi pystyä vaatimaan. Mitä sitten, jos ei pysty? Mitä sitten, jos koira paineistuu vaatimisesta niin, että ei suostu tulemaan kehään omin jaloin? Suurimman osan mielestä se on tuomittu olemaan huono harrastuskoira. Ikävä kyllä.

Teslasta kuitenkin näkee, että se rakastaa tehdä temppuja ja tarjota asioita. Se on hyvin älykäs koira ja melko itsenäinen. Se oppii asiat todella nopeasti ja sen itsetunto kasvaa selkeästi, kun se tietää tehneensä oikein. Zeldan itsetunto taas kasvaa siitä, kun se saa ohjaajansa hyväksynnän. Välillä sen on ehkä tästä syystä vaikea keskittyä tekemään oikein, koska sillä on niin voimakas halu tehdä oikein, että se sählätessään ei kykene keskittymään tehtäviin. Se myös voimakkaasti tarjoaa niitä asioita, joita se osaa yhä uudelleen, kun taas Tesla tarjoaa herkemmin uusia asioita ja yrittää enemmän.

Vastaus haasteen kysymykseen on mielestäni, että kyllä pystyy harrastamaan ilman liiallista stressiä, mutta keinojen löytäminen ei aina ole niin yksinkertaista. Joka suunnasta tulee neuvoa suuntaan ja toiseen eikä niistä aina ole helppoa poimia edes itselleen sopivia, vaikka allekirjoittanutkin on käytännössä kasvanut koirien parissa ja ravannut vuosikausia erilaisissa seminaareissa sekä koulutuksissa. Ja myös ne omat rajoitteet tulevat vastaan. Omalla kohdalla pahimmat puutteet on johdonmukaisuus ja mustavalkoisuus sekä ajoittainen hermojen menestys ja varsinkin Teslan kanssa koetilanteissa jännittäminen.

Mä uskon, että mun koirat ovat onnellisia, kun saavat ruokaa ja olla osana laumaa, mutta myös riittävän määrän aktiviteetteja pitämään elämän viereänä. Ne nauttivat, kun saavat treenien ja kisojen merkeissä erityishuomiota. Tosin tällä hetkellä Tesla nauttii agilitykisoissa, tokossa ollaan juuri nyt melko pohjalla, mutta uskon, että nousemme taas ylöspäin ilman, että aiheutan koiralle turhaan painetta ja stressiä. Nyt hieman hengitämme, kilpailemma agilityssä ja palaamme askeleita taaksepäin. Zeldan kanssa pyrin olemaan itse johdonmukaisempi, jotta en aiheuta sille aiheetonta stressiä. En vaadi siltä asiota, joita se ei osaa. Opettelemme myös tärkeitä taitoja, kuten luopumista ja malttia, jotka auttavat keskittymisessä ja asioiden oppimisessa. Annan sen treeneissä purkaa painetta, jos sitä sille joskus aiheutan.

Tästä aiheesta saisi aikaan valtavan maratoonipostauksen, mutta ehkä tässä tuli pohdiskeltua tärkeimpiä. Tästä tuli nyt enemmän sävyltään tälläinen pohtiva syväluotaus siihen, miten toimia omien koirien kanssa ollakseni niille mahdollisimman reilu. Katsellaan sitten, jos jatko-osa on tarpeen.


Haastan kaikki, jotka jaksoivat lukea tämän loppuun asti ;)