tiistai 23. lokakuuta 2012

Terve luusto ja muuta treenailun iloa

Pitkän (muutaman viikon) odottelun jälkeen tänään tuli vihdoin Zeldalle kennelliiton virallinen tuomio eikä se harmita sitten pätkääkään! Lonkat B/B ja kyynärät puhtaasti 0/0. Samoilla arvioillahan ne jo lähtivät, mutta aina sitä jännittää, vaikka kuvaaja oli mitä asiantuntevin. Ventelältä saatiin myös epävirallisesti lausunnot selästä ja olista eikä niissäkään ollut mitään moittimista, joten luustoltaan Zelda on oiva tapaus PK-lajeihin, agilityyn ja tokoon eikä sen koko, ketteryys tai rakennekaan vaikuta olevan esteenä, päänupista puhumattakaan, vaikka vähän pöhkö onkin, mutta sitä tekemisen halua, josta on jo ennenkin sen kohdalla mainittu, löytyy :)

Ennen odotettua sähköpostia ehdittiin käyvä hakuilemassa hakkuuaukealla, joka on tuulitreenin kannalta oivaa treenimaastoa. Piiloja on riittämiin ja kokoajan pystyy seuraamaan, mitä koira tekee eikä liinan perässä roikkuessa mene puiden kanssa solmuun. Zelda oli paljon parempi kuin muutamalla edellisellä kerralla! Eihän se edelleenkään mikään loistava ollut sillä mittapuulla, mitä joku enemmän treenannut. Zeldan haasteita ovat se, että se tykkää tehdä, mutta ei aina ajattele mitä tekee. Se on myös vilkas ja omapäinen, jonkinverran maltiton eikä maltaisi kovasti keskittyä. Suurinpana ongelma on ollu hajun paikantaminen. Meillä on nyt puhtaasti taktiikkana, että tehdään nenänkäyttöä eli tuulitreeniä niin että saadaan hyvät pohjat ja koira oikeasti malttaa käyttää nenäänsä loppuun saakka. Sen verran on otettu palasia ja vaatimuksia, että pyydän koiraa istumaan ja rauhoittumaan edes aavistuksen ennenkuin lähdetään yhdessä liinan kanssa kohti maalimiestä ja siinä kohtaa, kun se saa hajua alan selkeästi jarruttelemaan ja koitan lähettää vasta, kun se malttaa pitää nenän ylhäällä ja ottaa hajua. Näillä pienillä vaatimuksilla jäivät tällä kertaa ne hajun saatuaan kymmeneen metriin sinkoilut pois ja se meni suoraan lähetyksestä ukoille. Kunhan maltettiin molemmat tehdä työ loppuun asti kunnolla eikä hötkyillä. Hötkyilyn vikaa, kun on täällä liinan toisessakin päässä enemmän ja vähemmän. Maalimiehet ovat myös vaatineet istumaan, jotta siitä alkaisi tulla tapa syliin kiipeämisen sijaan.

Ja meidän lelupalkkaus niin mun kanssa tokoillessa ja maalimiehillä on parantunut ihan hurjasti. Ja tällä parantumisella meinaan sitä, että Zelda on jättänyt rallattelut ja tulee ennemmin itse lelua tarjoten suorastaan syliin, jos taistelu loppuu. Taistelusta se on tykänny aina, mutta niin myös omaksi ilokseen rallattelusta. Nyt aletaan olla sitä mieltä, että leikkiminen yhdessä on kuitenkin kaikkein eniten huippua.

Viikonloppuna Zelda oli hoidossa kaverin luona enemmän maaseudulla belgilauman jatkeena. Ja aivan mahtava hoidokki oli ollutkin. Täysin lapsiin tottumaton koira oli ollut perheen pienempien kanssa oikein ystävää eikä ollut yhtään hypinyt päälle. Se oli myös sopeutunut kahden uroksen ja kahden nartun laumaan ilman murheita ja vetänyt koko viikonlopun aikamoista rallia vuoroin kenenkin kanssa. Ja siis koko viiden koiran lauma oli pärjännyt sisätiloissaan keskenään ilman rajoituksia.

Maanantain tokotteluissa ehkä hieman kyllä painoi viikonlopun väsymys. Tehtiin pitkästä aikaa noutoa, vauhtiversiona. Heittelin kapulaa ja hetsasin sille. Zelda hukkasi kapulan useamman kerran ja kaarsi aina pari metriä vinoon. Tarttuminen oli kuitenkin kiitettävää. Sitten luoksetuloa ja siinä oli samaa kaartamista. Eteentulemisessa oli kuitenkin mielestäni edistytty. Loppuun oli tietty pakko ottaa parit seuraamispätkät, että saatiin onnistunut lopetus treenille.

On se vaan hieno otus. Ja ihan paras halikaveri, joka tulee aina kainaloon, kun tarvitsee.

ps. Ei Teslakaan pöhkömpi ole, vaikka ärsytyskynnys on haukkuherkkyyden takia välillä matalalla. Kyllä se taas lauantaina muistutti, miten simppeli otus se on, kun matkustettiin junalla, käveltiin lauantaiehtoosta hämeenkadun halki Tampereella ja odotteli kiltisti ovella, kun hain ruokaa tacohousista. Se vaan kulkee mukana eikä se ole hälinästä moksiskaan ei reagoi suuntaan eikä toiseen. Nyt se taisi aloittaa juoksunsa sopivasti, kun piti mennä tokokokeeseen :P

maanantai 15. lokakuuta 2012

Zeldaa videoin

Viime aikoina olen oikein reipastunut videoimaan Zeldan treenejä.

Tässä tulee neidin agilityä:


Sitten jotain toko räpellyksiä, näitä pitäs saaha enempi videolle niin oppisi itse. Yhtään hyvää pätkää ei oo oikein taltioitunu:


Teslan koe on kanssa videoitu ja facebookissa kaikkien kavereiden nähtävänä, mutta kattoo jaksaako sitä tänne linkitellä. Toko pitäs videoida enemmän niin ehkä tarpeeksi, kun kauhistelee itseään niin pystyis jättämään kaikki kenotukset ja nykimiset pikkuhiljaa pois :P


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

112

Käytiin eilen Teslan kanssa rääpimässä avoimesta kasaan hätänumeron verran pisteitä ja kolmostulos seuraavasti:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 8 1/2
...alko lopussa putoilee, täyskäännös karsee.
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 6
...ei pysänny ajoissa, mutta pysähty kuitenkin!
Liikkeestä seis 0
...meni maahan huonosta valmistelusta johtuen ja mulla hajos tässä kohtaa pakka.
Kaukokäskyt 0
...nousi ekalla istumaan, mutta alkoi sitten nuuskia makuussa maata eikä kuunnellu enään.
Nouto 10
...Tesla oli edellisistä huolimatta ihan super! Vieras kapula ja kaikkee.
Hyppy 0
...hypättyään lähti nuuskuttamaan nenä maassa eikä tietty kuunnellu.
Kokaisvaikutus 7
...paketti tosiaan hajosi loppuun ihan täysiä ja koira painu sijaistoiminnoille liikkestä seis jälkeen eikä tehnyt enään mun kanssa mitään.

Tuomarina Juha Kurtti

Että semmosta rääpimistä. Liikkeestä seis ois pitäny olla heittämällä kymppi, samoin kaukot ja hyppy kasi, muut pisteet meni ihan niinkuin kuuluikin ja uskalsin toivoa. Ja toki ilman sitä toivotonta nuuskuttamista ja lopun kuuntelemattomuutta ilman olisi kokonaisvaikutus varmaan ollut parempi, koska alku lähti niin kivasti kuten tuomarikin totesi, mutta tsemppauksesta huolimatta hajosi täysin. Ja mä en tota koiraa pysty tsemppaa takasin, jos homma hajoaa, koska se vaan paineistuu mun jännityksestä entisestää ja heittää sijaistoiminnoille.

Aamu alko jo huonosti kisakirjan ja rahapussin leikkiessä piiloa ja missakin koko EVL-luokan.

No leukapystyyn ja kohti uusia pettymyksiä! Seuraava koe ois jo marraskuun ekana viikonloppuna, huomenna alkaa ilmot, joten kattellaan.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Tokoo, hakuu, aksaa... kaikkea parasta.

Zelda on lihonnut ainakin muutaman kilon tai sitten oman eläinlääkärin vaaka näytti mitä sattuu. Kankaanpään vaaka näytti kuitenkin tyydyttäviä lukemia. Seuraavassa bloggauksesta toivottavasti enemmän siitä retkestä, joten säästellään vielä.

Lentsun tokokurssit loppuivat :( Vikalla kerralla oli kaukoskabat ja Tesla pääsi finaaliin Saraa vastaan. Siinä kohtaa se kuunteli mieluummin Sannan kuin mun käskyjä. Tesla pääsi tuuraamaan myös Zeldaa ja yrittämään uusintaa, mutta siinä kohtaa se sitten oikeasti myös esitti Zeldaa :D Ei tullut voittoa siis.

Ollaan käyty parina arkiaamuna hakuilemassa ja molemmat reissut on ollut aikamoista hölmöilyä. Koiran osalta siis. Pistänyt miettimään onko tolla koiralla, jonkin asteinen lyhyt muistihäiriö, mutta totuus taitaa olla keskittymiskyvyn puute ja se että turha häsläys menee järjen käytön edelle. Haamuilut ja muut jätetään kyllä nyt hautumaan ja keskitytään siihen nenän käyttöön. Ongelma on siinä kohtaa lähinnä se maalimiehen paikannus. Semmonen aika täydellinen esimerkki meidän keskiverto pistosta on se, että Zelda merkkaa melko täydellisesti ja selkein merkein kuusten kätköissä olevan maalimiehen vain parin metrin etäisyydeltä, mutta lähettäessä sinkoaa kymmenen metriä piilon ohi seuraavalla mahdolliselle ja päättää, että se on varmasti täällä. Tai vetää jonkun muun kunniakierroksen, kun maalimies ei olekaan siinä heti. Eli hajun tarkennus lienee se ongelman ydin. Sitä siis ahkerasti työstämme. Oon nyt melkolailla kaatunut haukun puolelle, vaikka pitkään olin jo tekemässä seuraavasti koirastani rullakoiraa. Rullailmaisu lienee meille kuitenkin liian hienovaraista ja koulutusvirhe altista touhua. Tuli siitä haukkuva tai ei niin operaatioksi talven aikana voisi ottaa haukkumisen käskystä ja sitten siirtää sen melko pian vieraille. En usko olevan suurempi ongelma, kuhan saa haukun ensin irtoamaan haluttaessa. On ollut kiva saada vaihteeksi "koiraihmisiä" maalimieheksi niin on noussu lelupalkka namien yli. Toki narulelut on niin pop, että viimeksi Marin kanssa, joka kyllä on sinänsä ihan yhtä koiraihminen, ei vaan mikään himoharrastelija, lähti ihan innolla leikkimään. Tai Mari piti narusta kiinni  ja Zelda veti. Osaavimmilla maalimiehillä olen kyllä jo ottanut istumisen mukaan.

Teslan kanssa ollaan hinkattu hulluna niitä avon kaukoja ja luoksetuloa. Luoksetulossa on nyt treeneissä siinä pisteessä, että pysähtyy viiveellä pelkällä äänellä. Sillä mennään. Kaukot kyllä saa itkemään. Aina, kun ollaan voiton puolella niin iskee hirvee kaukojumi. Se ei vaan nouse ekalla istumaan, ei millään. Ollaan myös muistettu jäävät. Maahanmenossa on alkanu pahasti ennakoida perusasentoa. Noudossa saattaa varastaa. Ja mälvää. Hyppy on hyppy ja istuminen vaikeeta. Seuraaminen päivästä kiinni. Näillä eväin kokeeseen, eikun menoksi vaan :P Toisaalta sinne mennään nyt kyllä pitämään hauskaa, kävi miten kävi! Ja mä koetan olla vaan jossain ihkupilvissä ja lirkutella koko kokeen läpi lempeästi.

Zeldan perusasento tarvii vähän nopeutusta. Perusseuruut on edelleen kivaa. Käännöksiä tarvisi treeniä. Alkanut vasempaan painaa päälle. Asentoihin ja paikkaan olen kyllä super tyytyväinen. Ja suoruuteen. Luotan edelleen palkan suuntaan. Liikkeestä seisominen on kiva. Toki se päänkääntö taaksepäin on vähän liioiteltua, mutta kai se saa vielä olla, eiköhän se häivy itsestään. Luoksetulossa saatiin viimeksi vähän noottia, että asento sais olla vielä viitisen senttiä vähemmän tiivis. Nyt tuppaa seisomaan varpailla. Tätä kyllä täytyy vaan hioa, hioa, treenata, treenata, toistoja, toistoja... niinku kaikkea muutakin. Linnun vaan aika ajoin tulee vieläkin pilaamaan meidän treenin. Eikä sitä jokapäivä jaksaisi hallille ajella. Turhautuessaan kyllä tarttuu sitten mielellään patukkaan ja taistelee, mutta se tekeminen jää sitten johonkin. Eli vaikka leikkiminen mun kanssa menee lintujen edelle niin linnut menee muun tekemisen edelle. Miten mä saisin tekemisen siirrettyä lintujen edelle? Tämä yhtälö, kun ratkeisi niin meidän treenit alkaisi edetä huminalla. Kai se pitäis katsoa peiliin ja tuumata, että motivaatio-ongelmat ne kiusaa. Mutta jos mä olen saanut yhden schapendoesin, jota ei voinut pari vuotta sitten kuvitellakaan palkkaavansa lelulla niin juoksemaan vauhdista kiinni patukkaan ja murisemaan siitä taistellessaan niin kai mä saan yhden briardin, joka osaa leikkiä opettamatta tekemään töitä mulle ennen lintuja. Ja siis patukkaan! Ei tarvi olla enää edes vaaleanpunaista pehmeää, pörröistä ja hentoa. Vaan tämä on Teslan uusin lelu:

Ei tarvi varmaan kertoa väriä :D

Molemmilla tytöillä on nyt siis maanantaisin tokokurssit peräkkäin tämän jakson ajan kunnes tulee joulutauko ja uusi vuosi, uudet kujeet.

Zeldalla alko myös tauon päälle ohjattu agikurssi. Ekan kerran video tässä:


Tokasta kerrasta on video, mutta en oo vielä jaksanut ladata kauhisteltavaksi. Se oli semmosta "mä teen mitä mä tahdon" -aksailua. Ja en osaa istua paikoillaan vaan naama virneessä rallattelen miten sattuu. Zeldalle agility on yhtä hauskanpitoa. Tosin toistaiseksi enemmän omaksi ilokseen, kun mun ohjausta kuunnellakseen.

Tähän postaukseen piti vielä tehdä tilitys kerrostaloelämästä, mutta ehkä se on parempi mennä unille kivan aksavideon saattelema. Tilitän joskus, jos jaksan, jos en saa sitä ennen häätöä :P