Menin Teslan kanssa Noormarkkuun katselemaan seuramme epävirallisia agilitykilpailuja tarkoituksena totuttaa koiraa hälinään ja kisatunnelmaan. No ei sitä rataa tarvinnut kauaa katsella eikä montaa rohkaisukommenttia kuulla, kun nimemme olikin jo lähtölistalla.
Rata oli mukavan simppeli mölleille. Lähtösuoralla oli kolme hyppyä puomi. Aluksi oli tarkoitus jättää koira paikoilleen, mutta jostain syystä Tesla olisi mieluummin käynyt tervehtimässä taakse jäävät ihmiset ennen radalle menoa, joten otettiin lentävä lähtö. Puomin kontaktilla Tesla hieman ihmetteli, kun ei tule palkkaa ja sössin sitten pituudelle lähettämisen ja siinä vaiheessa silmälasit putosivat päästä. Sitten oli hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy-A ja Tesla onnistui karkaamaan A-esteelle ja nappasi hylyn. A-esteeltä jatkui loppusuora hyppy-hyppy-hyppy, joista yksi oli muuri, mutta en muista mikä. Sitten Tesla ehti käydä tervehtimässä jokaista ratahenkilöä, josko heiltä saisi jotain palkkaa, kun ei tuolta ohjaajalta tunnu irtoavan.
Tästä kaikesta sähläämisestä huolimatta K+hyl+K+hyl ja aikaa kului 49.9 sekunttia ihanneajan ollessa 55. Eihän me olla vielä lähelläkään kisavarmuutta saati sitten ikää, mutta tulipahan kokeiltua. Ja kaikesta huolimatta sijoittauduttiin toiseksi tuloksella 30 ja Tesla sai ensimmäisen palkintonsa (ruokakuppi, pari luuta, kynttilänjalka). Voittaja oli sheltti, joka on ollut kevään minun koulutusryhmässäni =) Tosin eipä luokassa ollutkaan kuin neljä osallistujaa... ;)
No nyt on sitten kokeiltu ja ihan hyvä, että tuli kisanomainenkin tilanne meille tutuksi. Selkeesti koiraa hämäsi, kun oli paljon ihmisiä ympäri rataa, mutta lähinnä minusta on vaan hauska, kun koira iloisesti käy tervehtimässä ratahenkilöt. Meillähän on se maalimies ongelma... hmmp.
torstai 29. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Aika juoksee
Ja kiirettä pitää.
Tietokonekin on väsynyt ja sammuilee hetken puuskutettuaan. Minä olen juossut hulluna töissä ja hoitanut talouttani kuntoon. Teslalla riittää energiaa ja uhmaikä on tainnut puhjeta. Semmoinen pienoinen tuholainen on herännyt jälleen henkiin. Pahin niitti oli, kun töistä tultuani oli neiti keksinyt muovimaton kimppuun käydä. Tähän tulee tuhotöistä kuva, kun pääsen koulun koneelle:
X
Muuten tuo koira on niin helppo ja ihana, mutta kyllähän tuo itsenäinen puuhastelu yksinollessa hieman ottaa nuppiin. Hoitajat ovat myös valitelleet, että Tesla on ihan mahdoton. Lenkillä sinkoilee minne sattuu ja kyläillessä ei osaa asettua hetkeksikään vaan kokoajan tunkee lelua naamaan ja pyytää leikkimään ja kerjää huomiota.
Hermoja on siis koeteltu ja treeneissä tuo on ollut ihan samanmoinen ADHD. Tokossa puuttuu keskittymiskyky ja agissa juostaan esteeltä toiselle ja esitetään niin tietäväistä. Kyllä Tesla tietää minne seuraavaksi pitää mennä, joten antaa ohjaajan huitoa mitä lystää, jos ei pysy mukana menossa.
Kaikesta huolimatta Tesla on kerrassaan upea otus ja päätti sen sitten muutaman viikon uhmailun ja muun päälle osoittaa. Eilen oli meidän neljännet tokotreenit TVA:lla ja menimme paikalle niin EVL-palkinnot oli vielä jakamatta ja kisojen purkuhommat käynnissä. Oletin, että nyt on niin paljon häiriötä, että tästä ei tule mitään, mutta saadaan ainakin häiriötreeniä =)
Ensin otettiin hyppyä ja se sujuu ihan kohtalaisesti. Vielä pitäs saada lähetys toimimaan, koska seisominen esteen takana kyllä toimii. Ei se ihan malta olla paikoillaan vaan meinaa tulla vastaan, kun koitan kiertää palkitsemaan toiselle puolelle. Sitten otettiin paikalla makuuta ja tämä tosiaan yllätti minut totaalisesti. Olen tähän asti valitellut, kun Tesla ei malta olla paikoillaan niin nyt se pysyi herraties kuinka kauan! Kouluttajakin sanoi, että Tesla pysyi tosi hienosti keskittyneesti. Pystyin kävelemään ainakin 10 metriin selkä koiraa päin ja kääntymään ja seisoskelemaan hyvän tovin ennenkuin palasin palkkaamaan. Kertakaikkiaan uskomatonta, jos siis tietää miten tuskaa tuo paikallaolo meillä on ollut. Sitten otettiin käännöksiä ja ne sujui kanssa ihan kohtalaisesti. Liikkeessä käännös vasempaankin on "ihan jees". Namilla imuuttaen kyllä mennään pitkälti. Tosin kontaktikävely vastaa jo melkein hyväksyttävää seuraamista ja se sujuu jonkin matkaa ilman imuuttamista =) Siitä otettiin sitten liikkeestä maahanmenoa ja tässä hommassa Tesla loisti ja näytti osaavansa homman erinomaisesti. Oltiin ensimmäisenä vuorossa ja siinä sitten ihan vaan kokeilu mielellä lähdin kävelemään koira kontaktissa ja sanoin kerran "maahan" ja käsky tehosi salamana ja koira jäi vielä makaamaan kiltisti, kun jatkoin matkaa pysähtymättä. Kertakaikkiaan uskomatonta =) Kouluttajakin sanoi, että se meni niin hyvin, että eipä siihen sen kummemmin puuttumista.
Tokosta sitten vauhdila agilitytreeneihin, kun ne alkoivat normaalia aikaisemmin. Odotin, että nyt viimeistään on kaikki paikallaolot ja kuuliaisuuden hajonnut, mutta mitä vielä! Tesla ei karannu kertaakaan lähdöstä ja pääsin kahden esteen taakse. Se oli myös normaalia kuuliaisempi eikä karannut A-esteelle ihan jokavälissä. Muutaman ohjurin puute pujottelun keskellä ei myöskään vaikuttanut menoon. Meillä oli tosiaan viimeiset hallitreenit ja joutu sanomaan hyvästit tosi mukavalle ryhmälle ja kouluttajalle =) Nyt vaan jännitän ketä on mun uudessa ryhmässä ja odotan toisaalta myös innolla uusia kouluttajia. Ensi kerralla sitten treenataa ulkona!
Niin ja kaikkein tärkeitä, Teslan Tiltu-mummo ja elämäni ensimmäinen schapendoes, jonka myötä tähän rotuun rakastuin, täytti eilen kymmenen vuotta! Onnittelut Tiitiäiselle <3 Hurjaa ajatella, että vastahan se roikkui pohkeessa, karkaili aidan alta ja terrorisoi koko perhettä minkä kerkesi. Fiksu koira siitä kuitenkin kasvoi, vaikka tietyt oikut ovat edelleen säilyneet. En tiedä olisinko Tiltun kaltaisen koiran kanssa pärjännyt, jos se olisi ollut yksin minun vastuullani kuten Tesla. Agilityn ja pelastuskoirahaun maailmaan Tiltun kanssa kuitenkin tutustuin ja hurahdin, vaikka tokoilusta luovutettiin jo alkumetreillä. BH-koe saatiin suoritettua jollain ihmeellä =) Teslan kanssa seurataan Tiltun jalanjälkiä ja katsotaan, kuinka paljon kolmaspolvi pystyy panemaan paremmaksi =) <3
Tietokonekin on väsynyt ja sammuilee hetken puuskutettuaan. Minä olen juossut hulluna töissä ja hoitanut talouttani kuntoon. Teslalla riittää energiaa ja uhmaikä on tainnut puhjeta. Semmoinen pienoinen tuholainen on herännyt jälleen henkiin. Pahin niitti oli, kun töistä tultuani oli neiti keksinyt muovimaton kimppuun käydä. Tähän tulee tuhotöistä kuva, kun pääsen koulun koneelle:
X
Muuten tuo koira on niin helppo ja ihana, mutta kyllähän tuo itsenäinen puuhastelu yksinollessa hieman ottaa nuppiin. Hoitajat ovat myös valitelleet, että Tesla on ihan mahdoton. Lenkillä sinkoilee minne sattuu ja kyläillessä ei osaa asettua hetkeksikään vaan kokoajan tunkee lelua naamaan ja pyytää leikkimään ja kerjää huomiota.
Hermoja on siis koeteltu ja treeneissä tuo on ollut ihan samanmoinen ADHD. Tokossa puuttuu keskittymiskyky ja agissa juostaan esteeltä toiselle ja esitetään niin tietäväistä. Kyllä Tesla tietää minne seuraavaksi pitää mennä, joten antaa ohjaajan huitoa mitä lystää, jos ei pysy mukana menossa.
Kaikesta huolimatta Tesla on kerrassaan upea otus ja päätti sen sitten muutaman viikon uhmailun ja muun päälle osoittaa. Eilen oli meidän neljännet tokotreenit TVA:lla ja menimme paikalle niin EVL-palkinnot oli vielä jakamatta ja kisojen purkuhommat käynnissä. Oletin, että nyt on niin paljon häiriötä, että tästä ei tule mitään, mutta saadaan ainakin häiriötreeniä =)
Ensin otettiin hyppyä ja se sujuu ihan kohtalaisesti. Vielä pitäs saada lähetys toimimaan, koska seisominen esteen takana kyllä toimii. Ei se ihan malta olla paikoillaan vaan meinaa tulla vastaan, kun koitan kiertää palkitsemaan toiselle puolelle. Sitten otettiin paikalla makuuta ja tämä tosiaan yllätti minut totaalisesti. Olen tähän asti valitellut, kun Tesla ei malta olla paikoillaan niin nyt se pysyi herraties kuinka kauan! Kouluttajakin sanoi, että Tesla pysyi tosi hienosti keskittyneesti. Pystyin kävelemään ainakin 10 metriin selkä koiraa päin ja kääntymään ja seisoskelemaan hyvän tovin ennenkuin palasin palkkaamaan. Kertakaikkiaan uskomatonta, jos siis tietää miten tuskaa tuo paikallaolo meillä on ollut. Sitten otettiin käännöksiä ja ne sujui kanssa ihan kohtalaisesti. Liikkeessä käännös vasempaankin on "ihan jees". Namilla imuuttaen kyllä mennään pitkälti. Tosin kontaktikävely vastaa jo melkein hyväksyttävää seuraamista ja se sujuu jonkin matkaa ilman imuuttamista =) Siitä otettiin sitten liikkeestä maahanmenoa ja tässä hommassa Tesla loisti ja näytti osaavansa homman erinomaisesti. Oltiin ensimmäisenä vuorossa ja siinä sitten ihan vaan kokeilu mielellä lähdin kävelemään koira kontaktissa ja sanoin kerran "maahan" ja käsky tehosi salamana ja koira jäi vielä makaamaan kiltisti, kun jatkoin matkaa pysähtymättä. Kertakaikkiaan uskomatonta =) Kouluttajakin sanoi, että se meni niin hyvin, että eipä siihen sen kummemmin puuttumista.
Tokosta sitten vauhdila agilitytreeneihin, kun ne alkoivat normaalia aikaisemmin. Odotin, että nyt viimeistään on kaikki paikallaolot ja kuuliaisuuden hajonnut, mutta mitä vielä! Tesla ei karannu kertaakaan lähdöstä ja pääsin kahden esteen taakse. Se oli myös normaalia kuuliaisempi eikä karannut A-esteelle ihan jokavälissä. Muutaman ohjurin puute pujottelun keskellä ei myöskään vaikuttanut menoon. Meillä oli tosiaan viimeiset hallitreenit ja joutu sanomaan hyvästit tosi mukavalle ryhmälle ja kouluttajalle =) Nyt vaan jännitän ketä on mun uudessa ryhmässä ja odotan toisaalta myös innolla uusia kouluttajia. Ensi kerralla sitten treenataa ulkona!
Niin ja kaikkein tärkeitä, Teslan Tiltu-mummo ja elämäni ensimmäinen schapendoes, jonka myötä tähän rotuun rakastuin, täytti eilen kymmenen vuotta! Onnittelut Tiitiäiselle <3 Hurjaa ajatella, että vastahan se roikkui pohkeessa, karkaili aidan alta ja terrorisoi koko perhettä minkä kerkesi. Fiksu koira siitä kuitenkin kasvoi, vaikka tietyt oikut ovat edelleen säilyneet. En tiedä olisinko Tiltun kaltaisen koiran kanssa pärjännyt, jos se olisi ollut yksin minun vastuullani kuten Tesla. Agilityn ja pelastuskoirahaun maailmaan Tiltun kanssa kuitenkin tutustuin ja hurahdin, vaikka tokoilusta luovutettiin jo alkumetreillä. BH-koe saatiin suoritettua jollain ihmeellä =) Teslan kanssa seurataan Tiltun jalanjälkiä ja katsotaan, kuinka paljon kolmaspolvi pystyy panemaan paremmaksi =) <3
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Tokoilua ja esineruutua
Käytiin hieman äiti&tytär tokoilemassa. Muutama muukin koira toki oli paikalla. Nada näytti ensin mallia loistavalla seuraamisellaan, joka tosin on alkanut hieman edistää. Sitten esittelin Teslan perusasentotaitoja ja seuraamista muutaman askeleen verran. Näiden oletin olevan hyvällä mallilla kunnes näin parit videot...
Pomppukone part 1
Pomppukone part 2
Paikallaoloa myös hieman treenattiin. Tesla osasi yllättäen olla paikallaan jonkin verran, mutta palkkion ennakoimista pitää treenata. Saatiin tähän vihje, että palataan sen verran taaksepäin, että treenataan ihan vaan palkkaamista, jotta koira oppii malttamaan paikallaan ja tajuaa, että palkka ei tosiaan tule sen nopeammin vaan aina "maasta".
Nada treenasi myös ohjattua noutoa ja näytti kyllä, että osaa noutaa. ”Tuo” käskyllä mamma yritti ottaa kartiota suuhunsa. Olihan se nyt loogisempaa, kun lähteä hakemaan vierasta kapulaa kauempaa. Laitetaan tähän hieman jotain tämän päivän kuva satoa:
Ja sitten esineruutuun.
Käytiin kotimatkalla eläintenhautuumaan viereisessä metsässä ottamassa Teslalle ensimmäisen esineruututreenit. Alue oli noin 7x30 m kaistale, josta sotkettiin erityisesti takaosa. Tesla sidottiin puuhun odottamaan alueen sotkemisen ajaksi. Sitten otin Teslan keskilinjalle ja Tuula vei ensimmäisen esineen alueen takaosaan. Tuula hieman heitteli ”lelua” ilmassa ja piti innostavaa meteliä. Esineenä toimi vanha nahkahanska. Esine jäi ruutuun ja Tuula tuli keskilinjalle. Tässä vaiheessa olin ihan varma, että Tesla ei tasan lähde hakemaan esinettä, mutta uskomatonta kyllä, koira toimi ja haki esineen keskilinjalle!
Seuraavaksi homma uudestaan, mutta tällä kertaa ruutuun meni kaksi esinettä. Tesla lähti innolla hakemaan taas ensimmäistä esinettä ja toi sen minulle ja sai vaihtopalkkioksi nakin. Jälleen heräsi ohjaajan epäilys, että ei koira varmasti enää viitsi lähteä etsimään uutta esinettä, kun keskilinjalla on kaksi ihanaa ihmistä, joilla on vielä taskussa pussillinen nakkeja. ”Lelu” vihjeen kolmannen kerran elämässään kuullessaan koira kuitenkin lähti vielä vauhdikkaasti alueelle ja toi hieman vaikeammassa paikassa sijainneen kangasrahapussin häntä heiluen takaisin.
Mehän ei olla noutoakaan sen kummemmin harjoiteltu, joten oli positiivisesti yllättynyt Teslan esine-etsinnästä. Tästä on hyvä jatkaa ja esineruutua pystyn treenaan itsekin, kun koiran voi sitoa puuhun esineiden piilotuksen ajaksi. Uskomatonta, miten pienestä se muistikuva koiralle metsässä olevista esineistä jää mieleen. Esineitä on ilmeisen kivempi hakea, kuin ihmisiä, joten tämä on myös hyvää nenänkäyttö treeniä meille. Saatiin hyvät eväät jatkaa tästä eteenpäin. Aluksi otetaan edelleen kapeita kaistaleita, mutta matkan voi pidentää nopeasti 50 metriin. Alkuun esineet on hyvä sijoittaa takaosaan. Esineiksi kannattaa myös valita mahdollisimman erilaisia esineitä.
Saatiin siis uusi harrastus käyntiin ja toivottavasti nyt Porissakin saadaan aikaiseksi mentyä jonnekin metsän pätkälle treenaamaan esineiden etsintää. Alueen ei tarvitsen olla onneksi suurempi kuin 50x50 metriä. Treenaillaan PK-esineruutua harrastusmielessä koiran mielenvirkistykseksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;)
Laitetaan loppuu vielä pari metsäkuvaa, kun Tesla pääsi taas isojen tyttöjen lenkille iskän kanssa, huomenna sitten takaisin Poriin:
Pomppukone part 1
Pomppukone part 2
Paikallaoloa myös hieman treenattiin. Tesla osasi yllättäen olla paikallaan jonkin verran, mutta palkkion ennakoimista pitää treenata. Saatiin tähän vihje, että palataan sen verran taaksepäin, että treenataan ihan vaan palkkaamista, jotta koira oppii malttamaan paikallaan ja tajuaa, että palkka ei tosiaan tule sen nopeammin vaan aina "maasta".
Nada treenasi myös ohjattua noutoa ja näytti kyllä, että osaa noutaa. ”Tuo” käskyllä mamma yritti ottaa kartiota suuhunsa. Olihan se nyt loogisempaa, kun lähteä hakemaan vierasta kapulaa kauempaa. Laitetaan tähän hieman jotain tämän päivän kuva satoa:
Ja sitten esineruutuun.
Käytiin kotimatkalla eläintenhautuumaan viereisessä metsässä ottamassa Teslalle ensimmäisen esineruututreenit. Alue oli noin 7x30 m kaistale, josta sotkettiin erityisesti takaosa. Tesla sidottiin puuhun odottamaan alueen sotkemisen ajaksi. Sitten otin Teslan keskilinjalle ja Tuula vei ensimmäisen esineen alueen takaosaan. Tuula hieman heitteli ”lelua” ilmassa ja piti innostavaa meteliä. Esineenä toimi vanha nahkahanska. Esine jäi ruutuun ja Tuula tuli keskilinjalle. Tässä vaiheessa olin ihan varma, että Tesla ei tasan lähde hakemaan esinettä, mutta uskomatonta kyllä, koira toimi ja haki esineen keskilinjalle!
Seuraavaksi homma uudestaan, mutta tällä kertaa ruutuun meni kaksi esinettä. Tesla lähti innolla hakemaan taas ensimmäistä esinettä ja toi sen minulle ja sai vaihtopalkkioksi nakin. Jälleen heräsi ohjaajan epäilys, että ei koira varmasti enää viitsi lähteä etsimään uutta esinettä, kun keskilinjalla on kaksi ihanaa ihmistä, joilla on vielä taskussa pussillinen nakkeja. ”Lelu” vihjeen kolmannen kerran elämässään kuullessaan koira kuitenkin lähti vielä vauhdikkaasti alueelle ja toi hieman vaikeammassa paikassa sijainneen kangasrahapussin häntä heiluen takaisin.
Mehän ei olla noutoakaan sen kummemmin harjoiteltu, joten oli positiivisesti yllättynyt Teslan esine-etsinnästä. Tästä on hyvä jatkaa ja esineruutua pystyn treenaan itsekin, kun koiran voi sitoa puuhun esineiden piilotuksen ajaksi. Uskomatonta, miten pienestä se muistikuva koiralle metsässä olevista esineistä jää mieleen. Esineitä on ilmeisen kivempi hakea, kuin ihmisiä, joten tämä on myös hyvää nenänkäyttö treeniä meille. Saatiin hyvät eväät jatkaa tästä eteenpäin. Aluksi otetaan edelleen kapeita kaistaleita, mutta matkan voi pidentää nopeasti 50 metriin. Alkuun esineet on hyvä sijoittaa takaosaan. Esineiksi kannattaa myös valita mahdollisimman erilaisia esineitä.
Saatiin siis uusi harrastus käyntiin ja toivottavasti nyt Porissakin saadaan aikaiseksi mentyä jonnekin metsän pätkälle treenaamaan esineiden etsintää. Alueen ei tarvitsen olla onneksi suurempi kuin 50x50 metriä. Treenaillaan PK-esineruutua harrastusmielessä koiran mielenvirkistykseksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä ;)
Laitetaan loppuu vielä pari metsäkuvaa, kun Tesla pääsi taas isojen tyttöjen lenkille iskän kanssa, huomenna sitten takaisin Poriin:
torstai 15. huhtikuuta 2010
Koirankoulutusta ja muuta
Minusta tuntuu, että olen oikeasti saanut otettua parin viimeisen viikon aikana itseäni taas niskasta kiinni tokoilun ja muun koirankoulutuksen suhteen. Paljon on tietysti tullut tarmoa ja intoa koulutuksista ja kouluttajilta. Treenipäivityksiä en ole päässyt pahemmin kirjoittelemaan, kun oma tietokone on sanomassa sopimustaan irti. Nyt tultiin renkaidenvaihtoreissulle Heinolaan ja on taas aikaa hetki istahtaa koneella ja koota ajatuksiaan. Koirankoulutuksesta tulee myös parin päivän loma. Tai ainakin vähän rajoittuu kouluttaminen, kun koulutustilanteen järjestäminen vaatii enemmän töitä, kun on viisi koiraa, jotka kaikki vaatisivat osansa =)
Agilitystä
Viime tiistaina sain vielä maanantain tietotulvan päälle agilityvinkkejä mm. kepeille ja ohjeistusta, miten voin ottaa vinokepeillä vauhtitreeniä ohjuritreenin rinnalla. Keinuongelmammekin taitaa olla enemmän ohjaajan päässä, kuin koiralla. Se on taas näitä, kun olettaa koiran arkailevan niin sitten sitä oikeen odottaa, että koira pelästyy rämähdystä ja mikä typerintä jää siihen keinun viereen vartomaan. Sen sijaan koiran voi palkita, vaikka lelulla niin, että heittää sen lelun eteenpäin, jolloin koiran ei tarvitse jäädä kuuntelemaan ja säikähtämään rämähdystä. Keinu vaatii varmuutta vielä, mutta huonolta ei tilanne näytä. Sunnuntain treeneissä keinu sujui jo hienosti, mitä nyt vähän joutui auttamaan ja rohkaisemaan. Ja keskiviikkona otin keinua ilman avustajaa koiran häntä heiluen ilman minkäänlaisesta kammosta merkkiäkään. Vielä, kun muistaa pitää sen ponnarin päässä treeneissä ;) siis koiralla.
Meillä on enää pari hallitreeni kertaa jäljellä ja sitten siirrytään kesäkauteen. Kesällä päästään treenaamaan ulos ja otin Teslalle paikan perjantai-illan viimeisessä ryhmässä, jota vetää vuoroviikoin kolme ohjaajaa. Saadaan ainakin paljon erilaista näkemystä. Meidän nykyinen ohjaaja alkaa vetämään alkeiskurssia, joten vaihdoksessa ei ollut sen kummallisempaa. Ja onhan se tietty kiva päästä tutustumaan eri ohjaajiin. Itse koulutan hallilla torstaisin ekaa ryhmää, joten hallillekin päästään halutessa treenaamaan pikkujuttuja edelleen kätevästi.
Teslasta on tullut kontaktihullu mummonsa tavoin, mutta positiivisena erona on se, että Tesla ei vaan karkaile kontakteille vaan hakee innoissaan 2-on-2-off ja jää siihen möllöttämään ja vaatimaan palkkiota. Hieman siis hallintaa niin uskalletaan kisoihinkin ilman, että saadaan joka kerta hylky, kun koira käy jokaisen kontaktiesteen kokeilemassa tilaisuuden tullen. Lähtötilanteet vaativat edelleen tiukkaa treeniä…
Tokoilua
Ollaan oikeasti lähes päivittäin hiottu perusasentoa ja paikallaoloa. Perusasennossa on selkeää edistymistä, mutta paikalla olo on edelleen mitä on. Koiralta puuttuu täysin maltti ja keskittymiskyky. Alan kuitenkin uskoa, että saadaan perusasento toimimaan ilman käsiapua. Naksun olen tähän ottanut apuun tähän häivyttämiseen (Jennalle kiitti vinkistä) ja uskon senkin vaikuttaneen edistykseen. Tosin ei kyllä ihan kerrasta Tesla hommaa tajunnut, kun alkaa sitten tarjoamaan niin herkästi kaikkea muuta, maahanmenoa, maahanmenoa pää maassa ja kieppiä…
Paikalla oloa ollaan treenattu ruokakupin avulla ja se on kohtalaisen tehokasta. Eli koira maahan tai istumaan ja ruokakuppi koiran eteen noin 1-2 metrin päähän ja koira pääsee kupille vasta ”vapaa” sanalla, jos koira meinaa karata ennen, niin kuppi nostetaan ylös. Aika tehokasta sanoisin, mutta miten tämä tehokkuus siirrettäisiin sitten muihin tilanteisiin?
Sunnuntaina oli meidän toinen yläkoulu tunti TVA:lla ja aluksi otettiin sisällä hyppyä. Vastoin odotuksia Tesla kiersi hypyn ja oikaisi kosketusalustalle, jonka vaihdoin sitten namialustaan. Jostain syystä käytin myös ”hyppy” käskyä, vaikka tokossa tarkoitus on käyttää ”aita” käskyä. Kyllä se Tesla sitten tajusi hypätäkin ja jäi hienosti seisomaan esteen taakse käsiavulla, joka pitää minun muuttaa suulliseksi, koska käsikäsky on sallittu vain luoksetulon pysäytyksessä ja muistaakseni jossain muussakin. Juu säännöt on hallussa ;) Tesla on eka koirani, jonka kanssa haaveilen tokourasta ja sääntökirjaa en ole vielä tässä vaiheessa vaivautunut lukemaan.
Hypyn jälkeen siirryttiin pihalle, jossa otettiin perusasentoa, seuraamista askel kerrallaan, muiden koirakoiden pujottelua ja kontaktin ylläpitoa sekä luoksetuloa. Ensikerralla treenit ovat jälleen uudessa paikassa, joten ainakin vaihtelua paikan suhteen saadaan kivasti.
Mahavaivoja ja lisää ruokaa
Olen tähän asti iloinnut, kun Teslalla ei ole ollut vielä kertaakaan kunnolla maha sekaisin. No nyt sitten ollaan kuralla ja kunnolla. Syytä en tässä vaiheessa vielä tiedä. Tiistaina käytiin Marilla, jossa Tesla veteli aikamoisen kasan kuivattuja leipiä ja seuraavana päivänä sitten oli osittain hieman löysää, mutta en ottanut asiaa kovin vakavasti vaan laitoin sen ahmisen tai liian suuren öljylorauksen piikkiin. Lähdin sitten illalla ajelemaan Heinolaan ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen kuului vähän piipitystä ja pysäytin tien varteen ja löysällähän tuo koira oli. Heinolaan selvittiin ja nyt on sitten ollut siitä lähtien masukuralla… Toivottavasti olisi nyt joku ruua’asta johtuva vaiva, eikä mikään mahatauti. Ei ole kiva, jos nuo kaikki viisi ovat pian kuralla… Epäilen kuitenkin vahvasti, että normaalia nopeampi syömistahti ja isot ruoka-annokset vaikuttavat asiaan. Sanoinkin jo, että iltapalaksi Tesla saa vaan pelkkää jauhelihaa ja mahdollisesti piimää tai muuta vatsaa tasoittavaa eikä mitään jättimäärää, vaikka laiha onkin.
Tänään saadaan kennelrehu autolta myös lisää ruokaa Poriin viemisiksi. Olen nyt vielä syöttänyt Teslalle raksun jämiä, jotta niistä pääsisi eroon. Jahti ja vahti –raksut sain lahjoitettua pois, mutta propac-raksuja on vielä hiukan ja ne juuri ja juuri maistuvat. Saattaahan tuokin vaikuttaa masun löysyyteen, mutta kun ei sitä ruokaa millään viitsisi roskiinkaan heittää, jos sen vaan saa syötettyä.
Kennelrehulta tilasin lampaan lihaista rasvaa, annospakattua raakaa kalkkunaa, ison lootan broilerin siipiä, nutroilin öljyä, lohiöljyä ja kalkkiseosta. Tuota jälkimmäistä aloin jo miettimään, että hetkinen mistä se tuohon listaan tuli? No tulipahan tilattua. Lammasta täytynee antaa varoen alkuun, mutta toivottavasti lihainen rasva auttaisi vähän alipainoisuuteen. Ihan ruokakaupasta olen aina ostellut jauhelihaa varsinkin, jos on ollut tarjouksessa sekä Oscarin riistaherkkua silloin tällöin. Se on ainakin sopinut tuon mahalle erinomaisesti. Mahapullia voisi myös käydä hakemassa edellisten tilalle, jotka joutuivat roskikseen entisen jääkaapin pamahtaessa. Pitänee joku päivä hakea myös jokin pieni ydinluun pala kauppatorilta, kun tuo koira niin rakastaa luita järsiä, mutta en uskalla mitään isoa satsia ja isoja paloja ostaa, jos maha ei niitä kestäkään.
Kohti kesää
Vaikka olen talvi-ihminen niin ihanaa, kun lumet sulaa ja tarkenee treenailla ulkona. Meillä on kesäksi mukavanlainen viikko-ohjelma tulossa, joten ajankäytössä ei liene ongelmia. Tässä vähän meidän alku kesän lukujärjestystä:
Maanantaisin toukokuusta alkaen PPKK:n tokotreenit Tupalassa
Tiistaisin vapaata
Keskiviikkoisin Spekon treenit raunioilla
Torstaisin oma agikoulutusvuoro Noormarkun hallilla
Perjantaisin Teslan agitreenit Ulasoorissa
Lauantaisin vapaata
Sunnuntaisin TVA tokotreenit
Joku ei koiraihminen varmaan pitäisi minua hulluna, mutta eipä minulla paljon muita harrastuksia ole eikä kyllä kiinnostakaan. Kerran viikossa pyrin käymään ratsastustunnilla. Toiset käyvät pari kertaa viikossa salilla, mutta minä en käy edes elokuvissa, joten koirajutut saavat mieluusti viedä vapaa-aikaa. Viikonloppuisin tulee varmaan näyttelyreissuja jokunen, schapeleiri ja muita satunnaisia menoja. Mitä sitä teki sen kokoajan, kun odotteli omaa koiraa?
Agilitystä
Viime tiistaina sain vielä maanantain tietotulvan päälle agilityvinkkejä mm. kepeille ja ohjeistusta, miten voin ottaa vinokepeillä vauhtitreeniä ohjuritreenin rinnalla. Keinuongelmammekin taitaa olla enemmän ohjaajan päässä, kuin koiralla. Se on taas näitä, kun olettaa koiran arkailevan niin sitten sitä oikeen odottaa, että koira pelästyy rämähdystä ja mikä typerintä jää siihen keinun viereen vartomaan. Sen sijaan koiran voi palkita, vaikka lelulla niin, että heittää sen lelun eteenpäin, jolloin koiran ei tarvitse jäädä kuuntelemaan ja säikähtämään rämähdystä. Keinu vaatii varmuutta vielä, mutta huonolta ei tilanne näytä. Sunnuntain treeneissä keinu sujui jo hienosti, mitä nyt vähän joutui auttamaan ja rohkaisemaan. Ja keskiviikkona otin keinua ilman avustajaa koiran häntä heiluen ilman minkäänlaisesta kammosta merkkiäkään. Vielä, kun muistaa pitää sen ponnarin päässä treeneissä ;) siis koiralla.
Meillä on enää pari hallitreeni kertaa jäljellä ja sitten siirrytään kesäkauteen. Kesällä päästään treenaamaan ulos ja otin Teslalle paikan perjantai-illan viimeisessä ryhmässä, jota vetää vuoroviikoin kolme ohjaajaa. Saadaan ainakin paljon erilaista näkemystä. Meidän nykyinen ohjaaja alkaa vetämään alkeiskurssia, joten vaihdoksessa ei ollut sen kummallisempaa. Ja onhan se tietty kiva päästä tutustumaan eri ohjaajiin. Itse koulutan hallilla torstaisin ekaa ryhmää, joten hallillekin päästään halutessa treenaamaan pikkujuttuja edelleen kätevästi.
Teslasta on tullut kontaktihullu mummonsa tavoin, mutta positiivisena erona on se, että Tesla ei vaan karkaile kontakteille vaan hakee innoissaan 2-on-2-off ja jää siihen möllöttämään ja vaatimaan palkkiota. Hieman siis hallintaa niin uskalletaan kisoihinkin ilman, että saadaan joka kerta hylky, kun koira käy jokaisen kontaktiesteen kokeilemassa tilaisuuden tullen. Lähtötilanteet vaativat edelleen tiukkaa treeniä…
Tokoilua
Ollaan oikeasti lähes päivittäin hiottu perusasentoa ja paikallaoloa. Perusasennossa on selkeää edistymistä, mutta paikalla olo on edelleen mitä on. Koiralta puuttuu täysin maltti ja keskittymiskyky. Alan kuitenkin uskoa, että saadaan perusasento toimimaan ilman käsiapua. Naksun olen tähän ottanut apuun tähän häivyttämiseen (Jennalle kiitti vinkistä) ja uskon senkin vaikuttaneen edistykseen. Tosin ei kyllä ihan kerrasta Tesla hommaa tajunnut, kun alkaa sitten tarjoamaan niin herkästi kaikkea muuta, maahanmenoa, maahanmenoa pää maassa ja kieppiä…
Paikalla oloa ollaan treenattu ruokakupin avulla ja se on kohtalaisen tehokasta. Eli koira maahan tai istumaan ja ruokakuppi koiran eteen noin 1-2 metrin päähän ja koira pääsee kupille vasta ”vapaa” sanalla, jos koira meinaa karata ennen, niin kuppi nostetaan ylös. Aika tehokasta sanoisin, mutta miten tämä tehokkuus siirrettäisiin sitten muihin tilanteisiin?
Sunnuntaina oli meidän toinen yläkoulu tunti TVA:lla ja aluksi otettiin sisällä hyppyä. Vastoin odotuksia Tesla kiersi hypyn ja oikaisi kosketusalustalle, jonka vaihdoin sitten namialustaan. Jostain syystä käytin myös ”hyppy” käskyä, vaikka tokossa tarkoitus on käyttää ”aita” käskyä. Kyllä se Tesla sitten tajusi hypätäkin ja jäi hienosti seisomaan esteen taakse käsiavulla, joka pitää minun muuttaa suulliseksi, koska käsikäsky on sallittu vain luoksetulon pysäytyksessä ja muistaakseni jossain muussakin. Juu säännöt on hallussa ;) Tesla on eka koirani, jonka kanssa haaveilen tokourasta ja sääntökirjaa en ole vielä tässä vaiheessa vaivautunut lukemaan.
Hypyn jälkeen siirryttiin pihalle, jossa otettiin perusasentoa, seuraamista askel kerrallaan, muiden koirakoiden pujottelua ja kontaktin ylläpitoa sekä luoksetuloa. Ensikerralla treenit ovat jälleen uudessa paikassa, joten ainakin vaihtelua paikan suhteen saadaan kivasti.
Mahavaivoja ja lisää ruokaa
Olen tähän asti iloinnut, kun Teslalla ei ole ollut vielä kertaakaan kunnolla maha sekaisin. No nyt sitten ollaan kuralla ja kunnolla. Syytä en tässä vaiheessa vielä tiedä. Tiistaina käytiin Marilla, jossa Tesla veteli aikamoisen kasan kuivattuja leipiä ja seuraavana päivänä sitten oli osittain hieman löysää, mutta en ottanut asiaa kovin vakavasti vaan laitoin sen ahmisen tai liian suuren öljylorauksen piikkiin. Lähdin sitten illalla ajelemaan Heinolaan ja muutaman tunnin ajomatkan jälkeen kuului vähän piipitystä ja pysäytin tien varteen ja löysällähän tuo koira oli. Heinolaan selvittiin ja nyt on sitten ollut siitä lähtien masukuralla… Toivottavasti olisi nyt joku ruua’asta johtuva vaiva, eikä mikään mahatauti. Ei ole kiva, jos nuo kaikki viisi ovat pian kuralla… Epäilen kuitenkin vahvasti, että normaalia nopeampi syömistahti ja isot ruoka-annokset vaikuttavat asiaan. Sanoinkin jo, että iltapalaksi Tesla saa vaan pelkkää jauhelihaa ja mahdollisesti piimää tai muuta vatsaa tasoittavaa eikä mitään jättimäärää, vaikka laiha onkin.
Tänään saadaan kennelrehu autolta myös lisää ruokaa Poriin viemisiksi. Olen nyt vielä syöttänyt Teslalle raksun jämiä, jotta niistä pääsisi eroon. Jahti ja vahti –raksut sain lahjoitettua pois, mutta propac-raksuja on vielä hiukan ja ne juuri ja juuri maistuvat. Saattaahan tuokin vaikuttaa masun löysyyteen, mutta kun ei sitä ruokaa millään viitsisi roskiinkaan heittää, jos sen vaan saa syötettyä.
Kennelrehulta tilasin lampaan lihaista rasvaa, annospakattua raakaa kalkkunaa, ison lootan broilerin siipiä, nutroilin öljyä, lohiöljyä ja kalkkiseosta. Tuota jälkimmäistä aloin jo miettimään, että hetkinen mistä se tuohon listaan tuli? No tulipahan tilattua. Lammasta täytynee antaa varoen alkuun, mutta toivottavasti lihainen rasva auttaisi vähän alipainoisuuteen. Ihan ruokakaupasta olen aina ostellut jauhelihaa varsinkin, jos on ollut tarjouksessa sekä Oscarin riistaherkkua silloin tällöin. Se on ainakin sopinut tuon mahalle erinomaisesti. Mahapullia voisi myös käydä hakemassa edellisten tilalle, jotka joutuivat roskikseen entisen jääkaapin pamahtaessa. Pitänee joku päivä hakea myös jokin pieni ydinluun pala kauppatorilta, kun tuo koira niin rakastaa luita järsiä, mutta en uskalla mitään isoa satsia ja isoja paloja ostaa, jos maha ei niitä kestäkään.
Kohti kesää
Vaikka olen talvi-ihminen niin ihanaa, kun lumet sulaa ja tarkenee treenailla ulkona. Meillä on kesäksi mukavanlainen viikko-ohjelma tulossa, joten ajankäytössä ei liene ongelmia. Tässä vähän meidän alku kesän lukujärjestystä:
Maanantaisin toukokuusta alkaen PPKK:n tokotreenit Tupalassa
Tiistaisin vapaata
Keskiviikkoisin Spekon treenit raunioilla
Torstaisin oma agikoulutusvuoro Noormarkun hallilla
Perjantaisin Teslan agitreenit Ulasoorissa
Lauantaisin vapaata
Sunnuntaisin TVA tokotreenit
Joku ei koiraihminen varmaan pitäisi minua hulluna, mutta eipä minulla paljon muita harrastuksia ole eikä kyllä kiinnostakaan. Kerran viikossa pyrin käymään ratsastustunnilla. Toiset käyvät pari kertaa viikossa salilla, mutta minä en käy edes elokuvissa, joten koirajutut saavat mieluusti viedä vapaa-aikaa. Viikonloppuisin tulee varmaan näyttelyreissuja jokunen, schapeleiri ja muita satunnaisia menoja. Mitä sitä teki sen kokoajan, kun odotteli omaa koiraa?
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Schapejen agipäivä
Meillä oli Teslan kanssa ilo osallistua Nokialla järjestettyyn agilitykoulutukseen, jossa meitä valmensi Elina Jänesniemi. Olen todella kiitollinen, että seurastamme löytyy aktiivisia harrastajia, jotka viitsivät järjestää näitä koulutustapahtumia. Todella paljon saatiin taas kaikkea irti ja kouluttaja oli kerrastaan loistava.
Aamulla heräsin ja lähdin saman tien liikenteeseen kun sain vaatteet niskaan ja kamat kasaan. Annoin Teslalle iltapalaksi extra-annoksen siipiä kalaöljyllä höystettynä, joten jätettiin aamupala väliin. Olin Nokialla ajoissa, joten minulla oli aikaa rauhassa käyttää koira kävelyllä ennen radanrakennusta. Saimme käteemme ratapiirroksen ja väsyneen työnraatajan silmät jo meinasivat mennä kieroon, mutta helpotukseksi kouluttaja kertoi, että mölleille oli hieman helpotettu versio radasta. Tämä oli ilahduttava uutinen. Osallistuin kuitenkin varsinaiseen rataantutustumiseen.
Kouluttaja kertoi, että pyrkii siihen, että mölleillä on helpompi rata, jotta ehtii käydä joka kohdassa ainakin neljä eri vaihtoehtoa läpi. Näin tulee alusta lähtien treenattua eri ohjaustyylejä sekä opittua ja kokeiltua mitkä toimivat omalla kohdalla parhaiten. On myös ihanaa, että voi keskittyä koiraan ja sen opettamiseen, kun se ei ole vielä hanskassa eikä tule sitä turhautumisen tunneta niin pahasti. Kouluttaja jaksoi siis ihanasti paneutua myös meidän aloittelevimpien koirien valmentamiseen.
Sain Teslalle arvokkaita neuvoja. Meillä kului aikaa kepeillä, kun ne ovat meillä vielä kesken, mutta sain nyt ohjeet, miten edetä ja miten alkaa häivyttämään ohjureita. Tämänkin olisin tehnyt varmasti ihan väärin. Minähän olen Teslan alkeiskoulutuksen tehnyt käytännössä täysin oman pääni ja kokemukseni mukaan. Paljon olen onneksi saanut arvokkaita neuvoja erikoulutuksista. Nyt sitten saatiin eväät miten aletaan purkamaan ohjureita sekä muistutus siitä, että viedään se palkka sinne keppien päähän. Koiraa voi myös auttaa parille ensimmäisellä kerralla, kun ohjurit poistetaan. Ja sisäänmenossa ne kannattaa pitää mukana vielä pitkään. Nyt sitten aletaan vaan purkamaan niitä keskeltä ja palataan taaksepäin, jos alkaa homma mennä takapakkia.
Otettiin ihan perusteellisesti sylkkäriä, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta samassa kohtaa. Aika rautalangasta sai minulle vääntää, että kummalla kädellä se sylkkäri ohjataan, mutta menihän se lopulta perille. Sitten ehdittiin ottamaan vielä muutama valssaus ja saatiin saarna taas palkkaamisesta. On se kumma miten niitä samoja virheitä toistaa. Viime kesänä, kun olin Tiltun kanssa Janitan koulutuksessa niin tuli ihan samasta asiasta noottia! Ja samasta asiasta olen saarnannut omille ryhmäläisilleni… Ja mitä minä teen sitten itse? Käännyn koiraan päin, pysäytän liikkeen ja tungen namin suuhun…
Seurasin ahkerasti myös muiden koulutusta. Päällejuoksuja oli radalla jonkin verran ja niihin pääsin alustavasti sisälle. Paljon tuli muitakin vinkkejä ja neuvoja ja eiköhän niitä tässä taas hieman sulateltuaan kaikkea informaatiotulvaa niin pääse käytännössä toteuttamaan. Meiltä osallistui myös Alma Vuokon kanssa. Vuokkohan on siis Tiltun kanssa kisannut. Alma on vähän semmonen mamman koira, että aina kun ei ole puuhaa tulee jalkoihin makailemaan. Toki olihan paikkakin Almalle ihan uusi ja jännä, eikä se ole aikaisemmin treenannut kumirouhe tai millään muullakaan sisäpohjalla.
Paikalla olojen suhteen pitää olla tarkkana Teslan kanssa, mutta jäävät liikkeet ovat meillä tokossakin hävettävän huonolla mallilla. Onneksi nyt päästiin TVA:lle niin eiköhän kertaviikkoon ohjatut treenit anna lisäpuhtia siihen kotona treenaamiseen. Eihän siellä muuten kehtaa käydä, jos ei minnekään edisty. Pennuilla oli eilen virtaa vielä aamupäivän agiliitojensa jäljiltä, niin otettiin hieman tokoilua. En tiedä mistä tuota virtaa löytyy. Taas tuli hyviä vinkkejä ja Tesla näytti, miten hienosti taitaa hyppynoudon alkeen ilman treenailua. Viime kesänä Lentsun koulutuksessa otettiin hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja nyt sitten Tesla osoitti, että ei ollut tuokaan koulutus turha. Toisaalta on pelottavaa, miten tuo koira hoksaa tietyt asiat niin hetkessä. Sehän meinaa sitä, että virheetkin opitaan hetkessä. Ja fiksu koira kun on, niin ennakointi on monessa kohtaa ongelma. Hyvänä esimerkkinä luoksetulon pysähdys. Mutta kyllä mulla tällä hetkellä on ihan positiivinen fiilis tokoilun suhteen, kunhan vaan pysyy se rytmi, että lähes päivittäin ottaa muutaman kerran lyhyen treenin paikalla oloa ja perusasentoa näin alkuunsa. Ja ehkä se meidän tavoite, että neljännellä TVA kurssikerralla perusasento onnistuu ilman käsiapua, toimii. Maahanmenossa olen ottanut uuden käskyn mukaan ”down”, jonka avulla opetellaan maltillista paikalla oloa myös se pää maassa. Tesla on tämän hokannut aika hetkessä, mutta käskyä vielä vahvistellaan ja sitten sitä kestoa aletaan lisäillä järkestelmällisesti. Agilityssä meillä on ”maahan” edelleen lähtötilanteessa, samoin liikkeestä maahanmenossa.
Tälläistä tällä erää =) Toivottavasti into säilyy. Tänään on taas agikoulutusta Wecalla kouluttajille Marjo Heinon opissa ja loppu viikko keskitytään sisätokoiluun ja toivotaan, jotta maa hieman kuivuu niin päästään ulos ottamaan mm. ruutua ja muuta hauskaa. Agipäivässä näki taas paljon uusia ja vanhoja tuttuja, mikä oli myös mukavaa! Kesäleiriä odotellessa! Tai ehtiihän sitä ennen olemaan agirotu, jonne Teslan kanssa ollaan menossa medimöllijoukkueeseen edustaamaan schapeja.
Aamulla heräsin ja lähdin saman tien liikenteeseen kun sain vaatteet niskaan ja kamat kasaan. Annoin Teslalle iltapalaksi extra-annoksen siipiä kalaöljyllä höystettynä, joten jätettiin aamupala väliin. Olin Nokialla ajoissa, joten minulla oli aikaa rauhassa käyttää koira kävelyllä ennen radanrakennusta. Saimme käteemme ratapiirroksen ja väsyneen työnraatajan silmät jo meinasivat mennä kieroon, mutta helpotukseksi kouluttaja kertoi, että mölleille oli hieman helpotettu versio radasta. Tämä oli ilahduttava uutinen. Osallistuin kuitenkin varsinaiseen rataantutustumiseen.
Kouluttaja kertoi, että pyrkii siihen, että mölleillä on helpompi rata, jotta ehtii käydä joka kohdassa ainakin neljä eri vaihtoehtoa läpi. Näin tulee alusta lähtien treenattua eri ohjaustyylejä sekä opittua ja kokeiltua mitkä toimivat omalla kohdalla parhaiten. On myös ihanaa, että voi keskittyä koiraan ja sen opettamiseen, kun se ei ole vielä hanskassa eikä tule sitä turhautumisen tunneta niin pahasti. Kouluttaja jaksoi siis ihanasti paneutua myös meidän aloittelevimpien koirien valmentamiseen.
Sain Teslalle arvokkaita neuvoja. Meillä kului aikaa kepeillä, kun ne ovat meillä vielä kesken, mutta sain nyt ohjeet, miten edetä ja miten alkaa häivyttämään ohjureita. Tämänkin olisin tehnyt varmasti ihan väärin. Minähän olen Teslan alkeiskoulutuksen tehnyt käytännössä täysin oman pääni ja kokemukseni mukaan. Paljon olen onneksi saanut arvokkaita neuvoja erikoulutuksista. Nyt sitten saatiin eväät miten aletaan purkamaan ohjureita sekä muistutus siitä, että viedään se palkka sinne keppien päähän. Koiraa voi myös auttaa parille ensimmäisellä kerralla, kun ohjurit poistetaan. Ja sisäänmenossa ne kannattaa pitää mukana vielä pitkään. Nyt sitten aletaan vaan purkamaan niitä keskeltä ja palataan taaksepäin, jos alkaa homma mennä takapakkia.
Otettiin ihan perusteellisesti sylkkäriä, poispäinkääntöä ja takaaleikkausta samassa kohtaa. Aika rautalangasta sai minulle vääntää, että kummalla kädellä se sylkkäri ohjataan, mutta menihän se lopulta perille. Sitten ehdittiin ottamaan vielä muutama valssaus ja saatiin saarna taas palkkaamisesta. On se kumma miten niitä samoja virheitä toistaa. Viime kesänä, kun olin Tiltun kanssa Janitan koulutuksessa niin tuli ihan samasta asiasta noottia! Ja samasta asiasta olen saarnannut omille ryhmäläisilleni… Ja mitä minä teen sitten itse? Käännyn koiraan päin, pysäytän liikkeen ja tungen namin suuhun…
Seurasin ahkerasti myös muiden koulutusta. Päällejuoksuja oli radalla jonkin verran ja niihin pääsin alustavasti sisälle. Paljon tuli muitakin vinkkejä ja neuvoja ja eiköhän niitä tässä taas hieman sulateltuaan kaikkea informaatiotulvaa niin pääse käytännössä toteuttamaan. Meiltä osallistui myös Alma Vuokon kanssa. Vuokkohan on siis Tiltun kanssa kisannut. Alma on vähän semmonen mamman koira, että aina kun ei ole puuhaa tulee jalkoihin makailemaan. Toki olihan paikkakin Almalle ihan uusi ja jännä, eikä se ole aikaisemmin treenannut kumirouhe tai millään muullakaan sisäpohjalla.
Paikalla olojen suhteen pitää olla tarkkana Teslan kanssa, mutta jäävät liikkeet ovat meillä tokossakin hävettävän huonolla mallilla. Onneksi nyt päästiin TVA:lle niin eiköhän kertaviikkoon ohjatut treenit anna lisäpuhtia siihen kotona treenaamiseen. Eihän siellä muuten kehtaa käydä, jos ei minnekään edisty. Pennuilla oli eilen virtaa vielä aamupäivän agiliitojensa jäljiltä, niin otettiin hieman tokoilua. En tiedä mistä tuota virtaa löytyy. Taas tuli hyviä vinkkejä ja Tesla näytti, miten hienosti taitaa hyppynoudon alkeen ilman treenailua. Viime kesänä Lentsun koulutuksessa otettiin hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja nyt sitten Tesla osoitti, että ei ollut tuokaan koulutus turha. Toisaalta on pelottavaa, miten tuo koira hoksaa tietyt asiat niin hetkessä. Sehän meinaa sitä, että virheetkin opitaan hetkessä. Ja fiksu koira kun on, niin ennakointi on monessa kohtaa ongelma. Hyvänä esimerkkinä luoksetulon pysähdys. Mutta kyllä mulla tällä hetkellä on ihan positiivinen fiilis tokoilun suhteen, kunhan vaan pysyy se rytmi, että lähes päivittäin ottaa muutaman kerran lyhyen treenin paikalla oloa ja perusasentoa näin alkuunsa. Ja ehkä se meidän tavoite, että neljännellä TVA kurssikerralla perusasento onnistuu ilman käsiapua, toimii. Maahanmenossa olen ottanut uuden käskyn mukaan ”down”, jonka avulla opetellaan maltillista paikalla oloa myös se pää maassa. Tesla on tämän hokannut aika hetkessä, mutta käskyä vielä vahvistellaan ja sitten sitä kestoa aletaan lisäillä järkestelmällisesti. Agilityssä meillä on ”maahan” edelleen lähtötilanteessa, samoin liikkeestä maahanmenossa.
Tälläistä tällä erää =) Toivottavasti into säilyy. Tänään on taas agikoulutusta Wecalla kouluttajille Marjo Heinon opissa ja loppu viikko keskitytään sisätokoiluun ja toivotaan, jotta maa hieman kuivuu niin päästään ulos ottamaan mm. ruutua ja muuta hauskaa. Agipäivässä näki taas paljon uusia ja vanhoja tuttuja, mikä oli myös mukavaa! Kesäleiriä odotellessa! Tai ehtiihän sitä ennen olemaan agirotu, jonne Teslan kanssa ollaan menossa medimöllijoukkueeseen edustaamaan schapeja.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Treenailut pääsiäiskiireiden ohessa
Vielä ei ole burnout, vaikka pääsiäiseni alkoi mukavasti perjantaiaamuna kello 3.00 sanomalehtienjaolla aina aamukuuteen, josta sitten pikaisen koiran ulkoilutuksen ja tunnin torkkujen päälle 9.00-15.00 hoitamaan Yyteriin tiskivuoro. Koiran kanssa puistoon puoleksitoista tunniksi aurinkoisen sään ilahduttamana ja illalla agikouluttajien kokouksen kautta nukkumaan, jotta jaksoi taas herätä yöllä kolmeksi jakoon. Siihen se homma sitten kaatuikin, kun jotkut urpot varastivat kesken jaon pyörän ja osan lehdistä. Parin tunnin ylitöiksihän se sitten meni ja muutama tunti kului urpoja parjatessa ja rikosilmoitusta täytellessä...
Hohhoijaa. Pikaiset torkut kuitenkin otin ja päätin kuitenkin raahautua hakutreeneihin. Kokoonnuimme nesteellä, josta hain vielä aamukahvin mukaan. Eipä meitä ollut minun lisäksi kuin kolme muuta, joista yksin vain maalimiehenä, mutta hyvät treenit saatiin sillä porukulla. Teslan lisäksi porukassa oli pari bokseria ja yksi kultsu. Teslan kanssa jatkettiin taas samaa rataa, kuin viimeksikin eli vietiin eka "ukko" piiloon, lähetys ja löydyttyä "ukko" jatkoikin matkaa toiselle piilolle ja palattiin koiran kanssa keskilinjalle, josta sitten taas lähetys ja tällä kertaa maalimies toi koiran piilolta. Teslalla ei ole mitään ongelmaa olla maalimiehen luona ja tulla tämän kanssa piilolta, sitten kun sinne vaan ensin saa mentyä. Loppuun yksi iloinen peräänlähtö ja sitten maalimiehen jäivät hämäämään namikippojen kanssa, että olisivat taas katoamassa metsään. Näin jäi koiralle mielikuva, joka toivonmukaan sitten vahvistaa seuraavalla kerrallakin hakuintoa. Ainakin autoon sain kirjaimellisesti koiran raahata, kun se heitti pari kertaa maaten niin, että jouduin lopulta kantamaan koiran autoon. Eiköhän tämä tästä, kun päästään toukokuussa taas treenaamaan säännöllisemmmin niin jotain kehitystä alkanee näkyä johonkin suuntaan. Itse olen menosa myös SPR:n etsintäkurssille tässä kuussa niin olen sitten hälytysryhmäkelpoinen.
Treeneistä sitten suihkun kautta taas viideksi töihin. Yyterin tarjoiluvuoro oli kyllä ehkä tuskaisin työvuoro ikinä. Aika ei varmaan koskaan ole kulunut yhtä hitaasti ja loppuillasta meinasi tulla itku. Siitä kuitenkin selvisin kotiin nukkumaan. Mariella kävi illalla ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Teslan, jotta se nyt ei vallan laiminlyöty ollut. Yöllä sain nukkua peräti seitsemisen tuntia ennen sunnuntain tiskivuoroa. Ei pidä valittaa, kun palkka tuli tuplana. Ja tiskaaminen on töissä kivaa, miksihän se ei kotona toimi?
Tänään meillä alkoi sitten TVA Porin tokokurssi. Olemme yläkoulu 1 ryhmässä. Eli siellä käydään käytännössä alokasluokan liikkeet läpi ja tavoitteena on päästä kisaamaan. Ohjaajamme jo heitti, että olisi ensi kesänä hienoa nähdä ryhmäläisiä kokeissa. No katsellaan :D Ohjaaja myös esitti kokoryhmälle tavoitteen, että neljännelle kerralle pitäisi perusasennon jo luonnistua ilman käsiavustetta. Eli kotitreeniä ahkerasti. Meidän ryhmä tuntuu olevan sopivan tasainen ja ohjaaja vaikutti tosi hyvälle. Tätä on kaivattu. Yläkoulu 1 kestää kahdeksan kertaa ja siitä sitten olisi tarkoitus jatkaa yläkoulu 2:seen, jonka jälkeen pitäisi olla valmiina kokeeseen. Tokihan etenemiset on koira- ja ohjaajakohtaisia, mutta kyllähän oma tavoite on ainakin se, että oltaisiin valmiita kahdeksan viikon päästä seuraavalle tasolle. Ja toki sitä alokasluokasta haaveilen jo tämän vuoden puolella. Malttia pitää saada vielä rutkasti... odottaminen ei ole Tesla-adhd-kakaran vahvimpia puolia. Haasteensa tuottaa myös omapäisyys.
Ekalla kerralla käytiin läpi katsekontaktia, perusasentoa, paikallaoloa maassa ja lopuksi otettiin luoksetulo.
Tokoilun päälle Tesla jaksoi vielä agilityssä painaa menemään. Tesla on aika kova lukemaan rataa itse. Mulla on huomattavia vaikeuksia pysyä sen perässä. Tesla kun ei osaa vielä niitä numeroita. Se kyllä osaa halutessaan lukea hyvin ohjaajaansa, mutta se osaa myös halutessaan keksiä itse minne menee. Ja A-esteestä on tullut hirveä hitti, samoin muista kontakteista. Tesla oikein rakastaa kontakteja ja pyrkii niille jatkuvasti. Jää siihen sitten 2-on-2-off tyylillä tuijottamaan, että "kato nyt kyllä mä osaan!". Toisella kierroksella jätettiin radansuoritus väliin ja keskityttiin keinuongelmaan, joka ei meidän kouluttajankaan mielestä ole mitenkään vakava. Pitää vaan jatkaa rämisyttelyä ja totuttamista. Heinolassa Tesla oli kuulemma karannu keinulle ja suorittanut sen ongelmitta itsenäisesti, mutta eihän se keinu ja se heijaaminen ongelma olekaan, vaan se, että se rämähtää sitten, kun siitä on jo päästy eroon. Ihan hyvä, että päästiin vähän purkaa ylimääräistä agilityintoilua niin ehkä keskittymiskyky on huomenna vähän parempi =) Huomenna on siis vihdoin odotettua schapeagipäivä Tampereella, jossa meitä kouluttamaan tulee Elina Jänesniemi. Huomiseen siis!
Hohhoijaa. Pikaiset torkut kuitenkin otin ja päätin kuitenkin raahautua hakutreeneihin. Kokoonnuimme nesteellä, josta hain vielä aamukahvin mukaan. Eipä meitä ollut minun lisäksi kuin kolme muuta, joista yksin vain maalimiehenä, mutta hyvät treenit saatiin sillä porukulla. Teslan lisäksi porukassa oli pari bokseria ja yksi kultsu. Teslan kanssa jatkettiin taas samaa rataa, kuin viimeksikin eli vietiin eka "ukko" piiloon, lähetys ja löydyttyä "ukko" jatkoikin matkaa toiselle piilolle ja palattiin koiran kanssa keskilinjalle, josta sitten taas lähetys ja tällä kertaa maalimies toi koiran piilolta. Teslalla ei ole mitään ongelmaa olla maalimiehen luona ja tulla tämän kanssa piilolta, sitten kun sinne vaan ensin saa mentyä. Loppuun yksi iloinen peräänlähtö ja sitten maalimiehen jäivät hämäämään namikippojen kanssa, että olisivat taas katoamassa metsään. Näin jäi koiralle mielikuva, joka toivonmukaan sitten vahvistaa seuraavalla kerrallakin hakuintoa. Ainakin autoon sain kirjaimellisesti koiran raahata, kun se heitti pari kertaa maaten niin, että jouduin lopulta kantamaan koiran autoon. Eiköhän tämä tästä, kun päästään toukokuussa taas treenaamaan säännöllisemmmin niin jotain kehitystä alkanee näkyä johonkin suuntaan. Itse olen menosa myös SPR:n etsintäkurssille tässä kuussa niin olen sitten hälytysryhmäkelpoinen.
Treeneistä sitten suihkun kautta taas viideksi töihin. Yyterin tarjoiluvuoro oli kyllä ehkä tuskaisin työvuoro ikinä. Aika ei varmaan koskaan ole kulunut yhtä hitaasti ja loppuillasta meinasi tulla itku. Siitä kuitenkin selvisin kotiin nukkumaan. Mariella kävi illalla ulkoiluttamassa ja ruokkimassa Teslan, jotta se nyt ei vallan laiminlyöty ollut. Yöllä sain nukkua peräti seitsemisen tuntia ennen sunnuntain tiskivuoroa. Ei pidä valittaa, kun palkka tuli tuplana. Ja tiskaaminen on töissä kivaa, miksihän se ei kotona toimi?
Tänään meillä alkoi sitten TVA Porin tokokurssi. Olemme yläkoulu 1 ryhmässä. Eli siellä käydään käytännössä alokasluokan liikkeet läpi ja tavoitteena on päästä kisaamaan. Ohjaajamme jo heitti, että olisi ensi kesänä hienoa nähdä ryhmäläisiä kokeissa. No katsellaan :D Ohjaaja myös esitti kokoryhmälle tavoitteen, että neljännelle kerralle pitäisi perusasennon jo luonnistua ilman käsiavustetta. Eli kotitreeniä ahkerasti. Meidän ryhmä tuntuu olevan sopivan tasainen ja ohjaaja vaikutti tosi hyvälle. Tätä on kaivattu. Yläkoulu 1 kestää kahdeksan kertaa ja siitä sitten olisi tarkoitus jatkaa yläkoulu 2:seen, jonka jälkeen pitäisi olla valmiina kokeeseen. Tokihan etenemiset on koira- ja ohjaajakohtaisia, mutta kyllähän oma tavoite on ainakin se, että oltaisiin valmiita kahdeksan viikon päästä seuraavalle tasolle. Ja toki sitä alokasluokasta haaveilen jo tämän vuoden puolella. Malttia pitää saada vielä rutkasti... odottaminen ei ole Tesla-adhd-kakaran vahvimpia puolia. Haasteensa tuottaa myös omapäisyys.
Ekalla kerralla käytiin läpi katsekontaktia, perusasentoa, paikallaoloa maassa ja lopuksi otettiin luoksetulo.
Tokoilun päälle Tesla jaksoi vielä agilityssä painaa menemään. Tesla on aika kova lukemaan rataa itse. Mulla on huomattavia vaikeuksia pysyä sen perässä. Tesla kun ei osaa vielä niitä numeroita. Se kyllä osaa halutessaan lukea hyvin ohjaajaansa, mutta se osaa myös halutessaan keksiä itse minne menee. Ja A-esteestä on tullut hirveä hitti, samoin muista kontakteista. Tesla oikein rakastaa kontakteja ja pyrkii niille jatkuvasti. Jää siihen sitten 2-on-2-off tyylillä tuijottamaan, että "kato nyt kyllä mä osaan!". Toisella kierroksella jätettiin radansuoritus väliin ja keskityttiin keinuongelmaan, joka ei meidän kouluttajankaan mielestä ole mitenkään vakava. Pitää vaan jatkaa rämisyttelyä ja totuttamista. Heinolassa Tesla oli kuulemma karannu keinulle ja suorittanut sen ongelmitta itsenäisesti, mutta eihän se keinu ja se heijaaminen ongelma olekaan, vaan se, että se rämähtää sitten, kun siitä on jo päästy eroon. Ihan hyvä, että päästiin vähän purkaa ylimääräistä agilityintoilua niin ehkä keskittymiskyky on huomenna vähän parempi =) Huomenna on siis vihdoin odotettua schapeagipäivä Tampereella, jossa meitä kouluttamaan tulee Elina Jänesniemi. Huomiseen siis!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)